sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Reiman testikumpparit ja sadehatut sovituksessa



Lisää keltaista, jes! Hehkuvaa punaistakin! Saimme blogiyhteistyön merkeissä Reimalta testattavaksi saappaat ja sadehatut uudesta kevätmallistosta.

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, isoveikka ei ehkä ole se kaikkein kuuliaisin saapastestaaja, mutta yritämme tehdä parhaamme ;) Pikkuveikka taas pukee kumpparit ihan mielellään, kun niiden aika on. Nehän on ihan parhaat lätäkköleikkeihin!

Sadehattuja meillä on ollut Reimalta ennenkin. Aiempien mallien kanssa on ollut ongelmia korvien suojaamisen kanssa: syydvestin korvaläpät eivät ole peittäneet korvia tiiviisti tai hattu on pyörähtänyt vinoon leikkiessä. Mielenkiinnolla tutustun siis uuteen sadehattumalliin.


Näissä uusissa, puuvillavuorillisissa Raba-saappaissa, on ihania retrohenkisiä yksityiskohtia, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Niin mun maun mukkaan! ;)

Helposti muihin vaatteisiin yhdisteltäviä, yksivärisiä saappaita löytyy omien suosikkieni keltaisen ja punaisen lisäksi myös sinisenä ja vaaleanpunaisena. Vahvat lenkit saappaan varressa ovat kaunis yksityiskohta ja helpottavat saappaiden itsenäistä pukemista. Raba-saappaita löytyy koossa 25-38. Kuten muissakin Reiman jalkineissa, myös näissä saappaissa on oikean koon valintaa helpottava "Happy Fit" -kuvioitu, irrotettava sisäpohjallinen.


Tarkkana poikana ja selkeänä esteetikkona isoveikka tutkii saappaiden hienoja lenkkejä.

Sadetta ei ole saatu pitkään aikaan, joten suoritimme sovituksen ja ensitestin kirkkaassa kevätaamussa. Ei tarvinnut kahdesti käskeä poikia pukemaan, kun luvassa oli pikainen ulkoilu sadehattuja ja saappaita lukuunottamatta pelkät sisävaatteet päällä. "Siis saadaanko me mennä näissä vaatteissa ulos?!?", kysyi isoveikka epäuskoisesti. "Saatte. Hetkeksi." ja sitten juostiin! :)


Energiaa näissä veljeksissä piisaa! :)


Sulaneesta maasta löytyy aarteita.

Uudenmalliset Ropina-sadehatut istuvat napakasti päähän ja suojaavat hyvin niskan ja korvat. Korvaläpät ovat reilut ja oikealla kohdalla. Säätönaru on nyt joustavaa materiaalia (aikaisemmin naru oli samaa kurakangasta kuin itse hattu), joten hatun saa kiristettyä pikalukolla napakaksi ja juuri sopivaksi.

Herkkäihoinen ja aistiherkkä isoveikka mainitsi nyörin kutittavan leuan alta. Pikkuveikalla ei ollut ongelmia uuden syydvestinsä kanssa.

Sadehatuissa on koko reunan kiertävä heijastinnauha, joten pimeässä erottuminen on taattu. Ropina-sadehattuja on saatavana punaisen ja keltaisen lisäksi myös sinisenä, tummansinisenä, vihreänä ja vaaleanpunaisena. Materiaalia on pehmeää ja notkeaa. Hattu on pääosin vuoriton; korvaläpät ja niskakaistale on vuoritettu. Sadehattuja saa koossa 46-56.

Isoveikan syydvesti on kokoa 54 ja pikkuveikan 52. Nämä sadehatut vastaavat hyvin kokoaan.

Käytetäänkö teillä sadehattuja? Sadetakin huppukin toki suojaa sateessa ulkoilijan pään, mutta oman kokemuksen mukaan se on helposti lapsen näkökentässä pään kääntyillessä, eikä leikkiminen ole sitten enää kivaa. Sadehatun lippa suojaa myös lapsen kasvot kutittavilta pisaroilta.


Poikien paidat ovat aiemmin esittelemäni tekniset rinkulapuserot niin ikään Reiman kevätmallistosta ja blogiyhteistyön kautta saadut (linkissä blogikirjoitus paidoista).

Poikien jalassa olevat Luca-housut olen hankkinut talvialesta ja ne ovat Reiman viime syksyn malliston tekniset collegehousut, jotka toimivat mainiosti kerrospukeutumisessa, sillä siirtävät kosteuden pois iholta (toisin kuin tavalliset collegehousut). Joitakin kokoja on vielä reimashopin outletissa jäljellä.

Pikkuveikka ei varsinaisesti esittele teille naapansa, vaan on tarkoitus näyttää, että housujen vyötärössä on kiristysnyöri, jolla housut voidaan säätää sopiviksi erimallisille lapsille. Sääriosa on näissä housuissa napakampi kuin tavallisissa collegehousuissa, jotta toimivat teknisenä kerroksena päällysvaatteiden alla. Myös housujen leikkaus poikkeaa perinteisestä collarista: itselle tulee mieleen lähinnä ratsastushousut. Selkeästi nämä housut on tehty liikkumaan.


Hyvin näyttää nousevan jalka näissä saappaissa - jopa saapasvastarintaa harjoittavalla isoveikalla, ainakin näin alkuun ;) Lisää kokemuksia seuraa jatkossa.


"Ota kiinni, mandariini!" Veljekset kirmailivat pitkin pihaa aamuauringossa. Saappaat pysyivät hyvin jalassa kovassakin menossa.


"Arvaa mitä? Muurahaisetkin on heränneet!"


Äitinä minä tykkään (ulkonäön lisäksi) erityisesti näiden saappaiden pohjista: ne ovat kunnolla uritetut ja kantapään ja päkiän välissä on selvä kolo, jolloin ulkohousujen lenksut pysyvät paikallaan kovassakin menossa. Monissa saappaissa (ja välikausikengissäkin) on aivan suora ulkopohja, jolloin lenksut eivät pysy paikallaan ja lahkeet nousevat ylös leikin tiimellyksessä.

Saappaita, syydvestejä ja teknisiä vaatteita saa tietenkin Reimashopista :)

Joko kevään ja kesän saapasasiat ovat järjestyksessä? Käytättekö sadehattuja?

Vahteristonemäntä

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Keltaiset kurahousut ja muita kevään merkkejä


Viime viikonlopun puunkaato meni jotakuinkin suunnitelmien mukaan: kukaan ei  luojan kiitos loukkaantunut, eikä omaisuudellekaan aiheutunut haittaa. Alppiruusuista katkesi muutama oksa ja hiekkalaatikon reunalaudasta lohkesi säpäle. Se on pientä, kun koivut kaatamalla saimme lisää avaruutta rakennusten väliin, vähemmän roskaa, vaahteroille tilaa kasvaa ja maaperälle ehkä hieman lisää kosteutta.

Nyt pihassa on kaksi suurehkoa, mahlaa vuotavaa kantoa, jotka luonnollisesti kiinnostavat poikasia valtavasti ;) Onneksi kumpikaan ei ole vielä kieritellyt itseään koivunmahlassa. Viime keväänä pikkuveikka tutustui mahlakantoon hyvinkin läheisesti...

Toinen kanto, joka sijaitsee lähellä hiekkalaatikkoa, jätettiin vajaa parimetriä korkeaksi ja tarkoitus olisi rakentaa siihen jonkinlainen taso päälle sekä tikkaat. Tee-se-itse kiipeilyteline tai jotain sinne päin :)
,

Teimme pikkuveikan kanssa pienen metsäretken isoveikan ollessa päiväkodissa viime torstaina. Metsä on poikien lempipaikka ja siellä kyllä omakin mieli lepää.

Hankin pikkuveikalle tänä keväänä Reiman keltaiset 104 cm kurahousut viime vuotisten tummansinisten 98 cm mentyä polvista puhki meidän kovalla kulutuksella.

Aivan mahtavan väriset nämä keltaiset kurikset ja tosi pehmeä, notkea materiaali. Kyljissä on nepparit säätöä varten ja jalan sivussa pitkät heijastimet.




Kävelimme pikkuveikan kanssa metsän läpi pellon laitaan, jossa on kiva istua kivillä ja katsella maisemia.


Äidin vieressä kivellä. Hyvin on henkseleissä säätövaraa noin 98-100 cm pojalla. Housujen koko 104 cm.

Tämä tähtipipo on niin ihana :) Kävi jo ekassa pesussakin, eikä mennyt miksikään. Ohut fleecevuori lämmitää viileinä aamuina ja on mukava ihoa vasten hikoilevalla lapsella.



Kurahousujen lahkeen alaresori on erilainen kuin aiemmin: nyt koko lahkeensuuta ei ole rypytetty, vaan lahje päättyy ohueen, mustaan kuminauhaan. Nämä oli helppo virittää saappaan varren päälle, eikä tällainen resori toisaalta ehkä kerää itseensä kuraakaan samalla tavalla kuin perinteinen resori.


Sulanutta maata on kiva kaivella: tässä on kuulemma myyrän autotalli.

Eilen löysimme ensimmäiset kankeat muurahaiset keossaan ja näimme hyttysten tanssivan. Myös krookusten ja narsissien alut ovat nousseet näkyviin. Ihana kevät :)

Ahkerasti pidetty ja kovasti tykätty punainen Reima Vacalis-haalari on käynyt sekin ensimmäisessä pesussa. Hyvin lähti lika irti. Irroitin vuorin pesua varten, enkä laittanut enää takaisin, kun säät ovat nyt niin lämpimät. Huomiseksi on luvattu 10 astetta lämmintä!


Metsäretkipäivä oli kuiva ja maakin oli jo kuivunut kulkemallamme mäntykankaalla, joten kurahousuja ei ehkä olisikaan tarvittu. Mutta kuten olen kertonut, pikkuveikka kaatuilee jatkuvasti rähmälleen milloin minnekin ja tykkään siksi suojata kuriksilla muita vaatteita tähän aikaan vuodesta.

Taas se tuli todistettua: keltainen on kaunis ja valoisa, mutta arka väri. Kurahousut näyttävät likaisilta yhden ainoan kuivan metsäkävelyn jälkeen. Tummansinisessä tai harmaassa ei näkyisi mitään vastaavan retken jälkeen. Mutta on keltainen vaan niin ihana väri! :) Minkä värisiä kurahousuja olette hankkineet? Pitääkö kurahousujen miellyttää silmää?

Tällä viikolla kävimme isoveikan kanssa elokuvissa katsomassa 3D animaation Herra Peabody & Sherman (K7). Jouduimme lähtemään kesken pois, kun poikaa ( 5 v) pelotti niin kovasti :( Minä olin alunperinkin Risto Räppääjän kannalla, mutta annoin sitten kuitenkin lapsen valita. Ei olisi pitänyt. Aikamatkailun ulottuvuudet ja huostaanotolla uhkaileva lastensuojelutäti olivat liikaa meidän isoveikalle. Luulen, että myös monelle 7-vuotiaalle. Oletteko käyneet katsomassa elokuvan?

Pikkuveikka oli samaan aikaan ensimmäistä kertaa ihan yksin yökylässä mummolassa. Veikan kanssa poika on kyllä yökyläillyt, mutta yksin ei vielä tätä ennen. Hyvin selvisi poika uudesta tilanteesta ja nautti saamastaan jakamattomasta huomiosta. Toki poika myös skarppasi kyläillessään ja kiukutteli sitten äidille kotiin palattuaan. Mutta kovasti pikkuveikka tykkäsi reissusta ja oli ylpeä, että uskalsi :)

Viikonlopun vietämme osin kotona, osin reissussa. Lauantaina nautiskelemme aurinkoisesta kevätpäivästä kotosalla, luultavasti ainakin pihan haravoinnin merkeissä. Lauantaina täytyy myös laputtaa loput ensi viikon kirpparikamoista: tyhjennän vaihteeksi omaa vaatekaappiani toimistovaatteista ajalta ennen isoveikkaa (jo on aikakin...!). Sunnuntaina suuntaamme tuttavaperheen luo, jossa pojat saavat leikkiseurakseen kolme sopivanikäistä tyttöä :)

Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Rentouttavaa viikonloppua! :)

Vahteristonemäntä

P.S Bella Bambinassa on kaikki Molot 30% alessa sunnuntaihin saakka. Terveisin, pandojen "suojelutyön" aloittanut ;)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Puolihintapäivien saalis ja kestävyyspohdintaa


Maanantai-iltana kävin ystäväni kanssa paikallisen Jesper Juniorin 1/2 hintapäivien vip-illassa. Olihan se vähän hassua mennä kutsukortin kanssa vaatekauppaan, mutta niin vain houkutti saada "parhaat päältä", että mentävä oli ;)

En tehnyt superlöytöjä, mutta jotain tuossa joukkohysteriaa uhkuvassa tapahtumassa minunkin koriini joutui. Legon tuotteita oli tarjolla runsaasti ja ostinkin molemmille pojille Chima t-paidat ja isoveikalle myös pitkäihaisen ninjapaidan. Viime aikoina äidin vaatevalintoja mulkoillut 5-vuotiaani suli tämän ostoksen nähdessään ja halasi äidin ihan ruttuun :)

Pikkuveikka sai Chima t-paidan lisäksi Tutan siniset sortsit, Reiman coolmax-sukat ja haisulisukat. Isoveikalle ostin Kivat-sormikkaat kuiville kevätkeleille ja Tähti Jonathan-välikausihousut (vaikka en niin Jonanthanin ystävä ole ollutkaan).

Nämä Jonathanin housut ostin vähän niinkuin testimielessä, sillä haluan verrata niitä Reiman vastaaviin. Meillä meni viime keväänä isoveikalla Reimatec henkselihousut puhki ja äskettäin huomasin myös tämäntalvisen Reimatec haalarin ("One" kaudelta 2012-2013, kuva alla) olevan toisesta polvesta puhki kulunut ja toisestakin melkein.

Reimatec One oli kovassa käytössä.

Isoveikalla Ticket, pikkuveikalla peritty Reima Kiddo

Myönnän, että kulutus on tällä hetkellä varmasti huipussaan, kun poika on kehittynyt motorisesti valtavasti viimeisen vuoden aikana ja on ikänsä (5 v) puolesta muutenkin aktiivisessa vaiheessa. Kiipeilee jatkuvasti kivillä ja puissa, heittäytyy jalkapalloa pelatessaan toistuvasti hiekalle ja liukui talvella jäätä pitkin. Vähäluminen talvikin rasitti varmasti haalaria keskimääräistä enemmän. Mutta kyllä silti harmittaa.

Kakkoshaalarina toiminut Ticket Baggie rugged (liukaspintainen, oranssi haalari) oli käytössä vain kotioloissa Reimatecin ollessa päiväkotihaalari. Kotonakin päälle valikoitui toisinaan Reimatec, sillä isoveikka tykkäsi enemmän helposti puettavasta (Ticketissä jumittava fleecesisus ja jäykkä vetskari) ja leikeissä paremman mallisesta haalarista, jonka jalkalenksutkin sujahtivat helpommin paikoilleen.

Vähemmällä käytöllä ollut Ticket selvisi siistikuntoisena tästä talvesta: muutamia naarmuja on polvissa ja takamuksessa ja polvet ovat yleisesti hieman kuluneet. Kestävyyttä vertailemaan en kunnolla tällä kokemuksella pääse, kun haalareiden käyttöaste oli erilainen. Ticketin kangas vaikuttaa kyllä varsin vahvalle.

Meillä on ollut joskus käytössä myös Reiman Kiddo-talvihaalareita ja ne ovat kestäneet jopa molempien poikien käytön (esim. koko 98 cm pikkuveikalla tänä talvena) ja myös erikoisvahvat Reimatec+  -housut (koko 110 cm) ovat säilyneet isoveikalla ehjinä useamman kauden käytöstä. Ehkä seuraavaksi olisikin syytä hankkia isoveikalle tänä keväänä nimellä Vahva kulkevat erikoisvahvat Reimatec-housut?

Kävittekö puolihintapäivillä? Miten teillä on tämän talven talvihaalarit kestäneet? Entä Reimat?

Vahteristonemäntä

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Äidin uusi kauppakassi


No nyt te petyitte: ei se ollutkaan pieni, sievä kaupunkiauto. Ehei, uusi kauppakassini kulkee kahvasta vetämällä kahdella pyörällä ja on joidenkin mielestä mummoikäisten apuväline. Vielä mitä. Omasta mielestäni tämä on ratkaisu julkista liikennettä käyttävän, rattaista luopuneen himoshoppaajaäidin löytöjen kotiin kuljettamiseen.

Scala Shopper (osuva nimikin vai mitä?) on perässä vedettävä laukku, jonka tarkoitus on korvata rattaiden säilytystila kuopuksen kasvettua ulos rattaistaan. Kesällä kolme vuotta täyttävä pikkuveikka ei halua istua rattaissa, enkä minä myöskään halua metristä miehenalkua työkseni työnnellä.

Niskani eivät myöskään kestä painavien ostoskassien raahaamista, eikä kassinipun kanssa toisaalta ole mukavaa saati turvallista taluttaa tahtoikäistä pienimmäistä kaupungin vilinässä. Siksi päädyin Shopperiin. Vaikka oma, 91-vuotias mummini ei kehtaa käyttää rollaattoria julkisesti, ettei näyttäisi vanhalta. Jotain kehitystä on tapahtunut parissa sukupolvessa.


Tämä mummokärryni on vetolaukkujen Rols Royce: isot ketterät pyörät, vedenpitävä materiaali, runsaasti taskuja ja sisäpuolella jopa kylmälokero. Kantokyky jopa 40 kg, joten on siinä shoppailutilaa! Itse tosin valitsin tämän mallin lähinnä siksi, että vetoaisan korkeus riittää pitkälle varrelleni ja laukkua on näppärä liikutella. Kärry on hankittu laukkuliikkeestä, sillä Clas Ohlsonin malli ei miellyttänyt silmää. Eikä ollut silti pahan hintainen, 69 euroa.

Koeajokin on jo suoritettu - itseasiassa mätin myyjän kanssa ostoskassit kyytiin heti, kun myyjä oli leikannut laput irti ja kurvailin bussipysäkille. Päiväkodin täditkin ovat nähneet tämän ihmeen ja pitivät ansiokkaasti naamansa peruslukemilla. Isoveikka kysyi silmät suurina shopperin nähtyään: "Äiti...mikä toi on...?" Onneksi päivähoitokaverit eivät sentään nauraneet ;)

Nyt on ihan pakko kysyä, että löytyykö tällaista keneltäkään muulta (pikkulasten äidiltä)? Miten te muut autottomat, ratasvaiheen ohittaneiden lasten äidit kuljetatte ostoksia? Kehtaisitko kurvailla shopperin kanssa kylillä? Saa olla rehellinen ;)

Aurinkoista alkuviikkoa! Muistakaa, että huomenna alkaa Jesper Juniorin 1/2-hintapäivät ;)

Vahteristonemäntä

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Jalkapalloa, ruukkunarsisseja ja tolppakengät


Pienen takatalven jälkeen viime päivinä ilmassa on taas tuntunut selvä kevään tuoksu.

On meillä pelattu jalkapalloa toisinaan lumellakin, mutta nyt touhussa alkaa olla taas meininkiä. Ehkä se johtui kuran tuomasta lisäansiosta  - tai siitä, että isi oli mukana pelaamassa. Ja taipuuhan välikausivarustuksessa toki ihan erilailla superpotkuihin kuin toppahaalari päällä.


Varsinkin isoveikka innostui kovasti palloilusta ja viljeli päiväkodissa oppimiaan jalkkistermejä pelin tiimellyksessä ;)

Pikkuveikka harrasti toki myös lempparileikkiään: kuralätäköissä kylpemistä. Taas pestiin kurahousut sekä ulko- että sisäpuolelta.

Kuravaatteissa lukee, että ne pitää kuivata huoneenlämmössä. Tietääkö joku, meneekö ne siis pilalle kuivauskaapissa alhaisessa lämmössä? Olisi niin kätevää huristaa ne kuivaksi siellä kaikkien teknisten varusteiden kanssa.


Aurinkoisen ja lämpenevän sään kunniaksi joimme iltapäiväkahvit terassilla - meidän tapauksessa siis teet ja mehut. Hetken tarkeni jo olla ihan hanskoja! Isoveikasta tämä oli selvä kesäkauden aloitus :)


Pikkuveikkakin tarkeni nykertää piparinsa paljain käsin :)




Isoveikka innostui kaivelemaan sulavaan maahan kuoppia ja piilottamaan niihin kaikenlaisia "aarteita". Tiedä, mitä meidän pihasta vielä joku päivä löytyy. Voi kuulemma tulla eteen vaikka dinosauruksen luuranko!

Tänään meillä valmistauduttiin huomiseen puunkaatoon testaamalla vuokraamosta haettuja tolppakenkiä ja turvavaljaita. Siis mies testasi ja isoveikka koputteli keittiössä touhuavalle äidille ikkunassa, että tule äiti kattomaan, kun isi menee oravana puuhun! Kieltämättä hirvitti ja varsinkin huominen hirvittää: kaadettavat koivut ovat suuria ja hankalissa paikoissa. Luultavasti joudutaan pilkkomaan pystyyn. Onneksi pappa tulee avuksi. Silti hirvittää.

Minä istutin kevään ensimmäiset ruukkunarsissit terassille ja ulkoilutan kukkia päivisin ja otan ne yöksi olohuoneen nurkkaan lämpimään, etteivät poloiset palellu. Hullun hommaa, mutta kukkia on saatava ulos tähän aikaan vuodesta! Yöpakkasista huolimatta. Löytyykö muita höyrähtäneitä? ;)

Illalla saunoimme koko perheen kesken. Pojat alkavat viimein päästä saunomisen makuun ja viettävät jo aikaa muuallakin kuin ovenraossa ;) Jaksavat istua hetken lauteilla ja välillä läiskyttelevät ammeissaan kylpyhuoneen puolella pillimehuja hörppien. Uusin huvi on leikkiä viileässä lattianrajassa lauteiden alla ja roikkua lauteiden tukirakenteissa. Tänään tarettiin jopa jäähdytellä ulkona terassilla pariin otteeseen!

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Mitä lapset leikkivät pihalla tähän aikaan vuodesta?

Leppoisaa viikonlopunjatkoa!

Vahteristonemäntä

torstai 20. maaliskuuta 2014

Vedenpinnan alla


Viime lauantaina pidimme vapaapäivän kotikuvioista ja ajoimme päiväseltään Helsinkiin, Linnanmäen kupeessa sijaitsevaan Sea Lifeen.

Merimaailma on mielenkiintoinen säästä ja vuodenajasta riippumaton käyntikohde lapsiperheelle. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa hurjista haikaloista pikkuriikkisiin merihevosiin ja erikoisiin mustekaloihin.


Punapiraijoja. Piraijojen häijy maine tietysti kiinnosti isoveikkaa (vaikka todellisuudessa suurin osa niistä syö mieluiten kasveja, opimme tällä reissulla).


Merirosvo-hai tervehti lapsia ja jakoi haleja pienimmille akvaristeille. Muistoksi sai tarran. Isoveikasta tämä pehmeä kalahahmo oli tosi ihana, mutta pikkuveikka ei oikein tiennyt, miten moiseen otukseen olisi pitänyt suhtautua.


Sea Lifessa on hauskaa myös se, että siellä saa katselun lisäksi välillä myös kokeilla ja koskettaa. Tässä veljekset kaivavat esiin muinaisjäänteitä arkeologien lailla.



Näyttelyn vaikuttavin paikka on varmasti veden alla kulkeva tunneli, jossa yläpuolellasi ui koko vedenalainen maailma haineen kaikkineen. Kaunista.



Tällä kertaa Sea Lifessa pääsi koskettamaan myös merisiiliä, hain munakoteloa ja Erkki-erakkorapua. Pikkuveikka piteli moneen kertaan munakoteloa kädessään, mutta koska salamalla kuvaaminen oli näyttelyssä kielletty, ei äiti onnistunut saamaan pienen akvaristin tutkimuksista yhtään selkeää kuvaa ;)

Isoveikka halusi kokeilla simpukankuorta. Muut vaihtoehdot olivat hänestä liian ällöttäviä.



Oma suosikkini ovat meduusat. Voisin tuijottaa niiden hypnotisoivaa leijumista vaikka kuinka kauan. Niin kaunista.


Kylmien vesien osastolla lapset pääsivät tutustumaan kotimaisiinkin kalalajeihin. Narusta vetämällä kala kerrallaan liikkui.

Isoveikalla on näissä kuvissa jalassaan uudet Villervallan resorifarkut kokoa 128 cm (lapsen pituus noin 122 cm). Farkut ovat reilut niin pituus- kuin leveyssuunnassakin, vaikka poika ei erityisen hoikka olekaan (ja alla on vielä pitkikset). Mini Rodinin pingviinipaita on kokoa 116/122 on nyt sopiva. Tiedoksi vaan kokoasioita pähkäileville :)


Viileiden vesien karpit kiehtoivat isoveikkaa kultakalamaisella olemuksellaan ja sosiaalisella käytöksellään. Taisivat odottaa herkkupaloja :)

Pääsimme seuraamaan aivan läheltä rauskujen ruokintaa, mutta siitä en valitettavasti onnistunut saamaan kuvia hämärässä tilassa ja väenpaljoudessa. Altaan hoitaja antoi rauskuille kalanpajoja ja mustekalaa pihdeillä suoraan suuhun, etteivät innokkaat pikkuhait syöneet kaikkea.


Joitakin veden asukkeja pääsi yllättävän lähelle. Onneksi kukaan ei kuitenkaan pudonnut altaaseen- ei edes meidän vilkasliikkeinen pikkuveikkamme!


Siipisimput ja sokkelomureena olivat kalamaailman näyttävimpiä otuksia.

Meillä oli matkarattaat mukana ei niinkään pikkuveikan kuin matkatavaroiden kuljettamista varten. Pikkuveikka jaksoi hyvin kävellä koko näyttelyn kahteen kertaan läpi. Rattaat olisi kannattanut jättää kotiin, sillä niiden pyörittely Sea Lifen lauantairuuhkassa oli paikoin hieman työlästä. Mutta näyttelyssä siis pystyy liikkumaan myös vaunujen/rattaiden kanssa.


Merenalainen kierros päättyy osuvasti lelukauppaan, joka on pullollaan teemaan sopivia houkutuksia. Kannattaa siis etukäteen miettiä ja sopia politiikka tätä varten ;) Meillä tuli isoveikan kanssa kinaa, kun hän ei saanut kaupan suurimpia pehmoleluja...

Isoveikka valitsi lopulta matkamuistokseen vuokkokalan, jota luuli kultakalaksi ja nimesi sen heti "Kultsiksi" :) Pikkuveikka sai merihevosen ja mustekalapalapeli ostettiin yhteiseksi. Palapeli oli muuten varsin heikkolaatuinen: palojen reunat tikkuisia ja pahvinen kuva huonosti kiinni puisissa paloissa.


Lapset saivat lippujenoston yhteydessä tehtävän, jossa piti etsiä akvaarioihin kätketyt pullopostit ja merkitä ne tehtäväkorttiin. Näyttelyn kierrettyään ja tehtävän suoritettuaan sai lelupuodista lunastaa palkintomitalin. Tuntui olevan kova juttu pienten keskuudessa! Isoveikka etsi myös ihan innoissan kätkettyjä pulloja.

Sea Lifen reissu onnistui ilman suurempia kommelluksia ja toi kivaa vaihtelua kotiarkeen. Itse nautin kauniista katseltavasta ja vaihtelusta. Myös lasten riemu toi iloa. Näyttelyssä kiertelyn ja matkamuisto-ostosten jälkeen söimme kanakorit paikan päällä ennen kotimatkalle lähtöä. Kaikki saman katon alla- kätevää!

Oli rankkaa istua saman päivän aikana autossa 2 x 1,5 h, mutta kyllä sen kesti. Menomatkalle oli varattu kirjoja ja pikkuautoja, mutta kyllä jännitys silti pisti pojat pyörimään penkeissään ja nahistelemaan tuon tuostakin. Kotimatkalla molemmat pojat onneksi nukkuivat :)

Suosittelen Sea Lifea muillekin. Tämä oli meillä toinen kerta lasten kanssa, olemme aikanaan käyneet  Sea Lifessa myös kaksin. Sopii aikuisillekin! :) Sea Life on muuten yksi niistä harvoista kohteista, joiden pääsylipusta työtön saa alennuksen :)

Oletteko käyneet Sea Lifessa? Muita kivoja säästä riippumattomia käyntikohteita lasten kanssa?

Viikko on jo torstaissa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Uudet Rodinit sovituksessa



Liskot ja tukaanit hyökkäävät!

Kuten aiemmin paljastin, lankesin Mini Rodinin uuden malliston lisko- ja tukaanipaitoihin. Paketit saapuivat kirjeenä postilaatikkoon pikaisella 1-2 päivän toimitusajalla (kiitos Punavuoren Peikko ja Niilo Ilo!), joten tänään päästiin jo sovittelemaan ja hypistelemään :)


Isoveikan paita on kokoa 128/134 ja pikkuveikan 104/110. Isoveikka on tällä hetkellä noin 122 cm pitkä ja pikkuveikka ehkä 98-100 cm.

Paidat ovat reilut, mutteivat mielestäni ollenkaan liian suuret. Näiden tosin on ehkä ajateltu istuvan päällä suht vartalonmyötäisesti, jolloin koko voisi olla numeroa pienempikin? Omasta mielestäni paidat ovat sopivat, kun on vähän kutistumis- ja kasvunvaraakin. Mitäs mieltä olette?


Tukaani taitaa lähteä lentoon!

Hentoraajaisemmalla pikkuveikalla hihoihin jää aika paljon tyhjää, kun taas rotevamman isoveikan käsivarret täyttävät hihat paremmin.


Paidoissa on reilusti pituutta pitkäselkäisillekin lapsille. Pituuden puolesta nämä koot menisivät varmasti pidemmillekin käyttäjille.


Vai riippuuko hihojen istuvuus sittenkin kuvakulmasta ja mallin asennosta? Paidoissa on mielestäni yllättävän löysät hihat niiden muuten vartalonmyötäiseen malliin nähden. Tässä kuvassa isoveikankin paita näyttää kaikinpuolin aika reilulta.



Tässä yllä olevassa kuvassa vihreän liskopaidan värisävy on mielestäni luonnollisimmillaan. Pelkäsin myyntikuvien perusteella, että minkähänlainen vihreä sieltä on tulossa (kuinka sinertävä), mutta ihan sopiva sävy tämä meidän isoveikalle kuitenkin oli.

Olisi pitänyt kuvata pojan ilme, kun toin paidan sovitettavaksi! Isoveikka hymyili ilahtuneena ja huudahti: "Äiti, miten sinä osasit ostaa just mun lempparipaidan!" :) (eikä pikkuveikka ollutkaan kateellinen liskopaidasta, kuten kuvittelin) Kerrankin äiti onnistui! ;)



Tukaanipaita on rehellisen perusharmaa, jota värikkäät nokat elävöittävät. Kaunis kuosi ja hyvät värit. Pienen käyttäjän mielestä hänellä on uusi pingviinipaita! ;)

Minulle nämä paidat olivat positiivinen yllätys. Myönnän hieman jännittäneeni, että millaiset ovat luonnossa. Tai no tukaanipaitaan luotin myyntikuvien perusteellakin, mutta liskot vähän arveluttivat. Olen tyytyväinen ostoksiini!

Miltäs tuoreet tukaanit ja liskot näyttävät näin "livenä"? Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä kokoja ja värejä pähkäileville :)

Reipasta viikonjatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä