lauantai 29. elokuuta 2015

Nilviäisjahdissa ja arjen ajatuksia








Lehtokotilo: aikuisten puheissa melkein kirosana, mutta lapsille jännittävä metsästettävä ja tutkittava. Tänä kesänä ne löysivät tänne kuivan soraharjun kupeeseenkin, jonka kastelusta luontoäiti on pitänyt tänä kesänä erityisen hyvää huolta.

Ensin huomasimme epäilyttäviä reikiä perunanlehdissä ja pian kolot levisivät myös raparperimaalle. Etanoiden kanssa on vähän sama juttu kuin sienimetsässä suppiloita etsiessä: ensin ei löydä yhtään, mutta kun on bongannut ensimmäisen ja kyykistyy sitä poimimaan, huomaa ympärillään yhtäkkiä monta muuta lisää.

Tuon kuvissa näkyvän ötökkäboxin ja siihen kuuluvan haavin sekä suurennuslasipinsetin löysin joskus keväällä cittarin alekorista eurolla - yksi tämän kesän suosikkileluista. Ilmareijällisessä läpinäkyvässä rasiassa löytöjä on hauska katsella.

Kerran löysimme komean sarvikuonokkaankin (iso kuoriainen, jolla on sarvi) ja kiviä käännellessä löytyvät tuhatjalkaiset ovat hauskoja vipeltäjiä. Perhosia pojat eivät ole saaneet kiinni ja ehkä hyvä niin.

Muut ötökät päästetään tietysti tutkimisen jälkeen takaisin luontoon, mutta lehtokotiloille emme anna armoa. Pojat katselevat, kuinka kotiloille koittaa exodus tömäkässä tiskiainevedessä - ja äiti kaataa kuolleet nilviäiset liemineen tyhjään maitopurkkiin ja vie roskiin. Niitä ei kannata jättää pihalle kuolleenakaan: munat voivat kuulemma selviytyä ja kohta on taas seuraava sukupolvi haukkaamassa kasvimaan satoa.

Perheemme kesäloma lähenee loppuaan. Isäntä palaa töihin maanantaina ja pikkuveikka jatkaa tutussa päiväkodissa - joskin uudessa ryhmässä - tiistaina. Toisaalta arkeen palattiin osittain jo isoveikan aloittaessa koulun, joten aamuherätyksiin on jo ehditty jollain lailla tottua. Myönnän odottavani niitä kahta aamupäivää viikossa, kun pikkuveikka on päiväkodissa: on taas mahdollisuus olla välillä ihan yksinkin ja kuunnella hiljaisuutta. Käydä vaikka kirpparilla. Oma työpaikka on edelleen haussa.

Isoveikan koulu alkaa tuntua jo arkipäivältä ja samalla uutuudenviehätys on haihtunut. Poika kaipailee eskaria, jossa läksyjä oli vain kerran viikossa ja päivät sisälsivät paljon vapaata leikkiä ja runsaasti ulkoilua kavereiden kanssa. Pienellä koululaisella on nykyisin läksyä neljänä päivänä viikossa ja tahti on muutenkin toisenlainen kuin omassa lapsuudessani. Onneksi lapsi lähtee kouluun ainakin toistaiseksi ihan mielellään ja tuntuu viihtyvän siellä eskarista tuttujen kaverien seurassa isompia poikia ihaillen ja opettajaa fanittaen. Koulumatkan poika kulkee itsenäisesti, saatan vain tämän vilkasliikenteisen tien yli ja otan samassa kohtaa kopin iltapäivällä. Ainakin toistaiseksi.

Läksyt sen sijaan aiheuttavat narinaa, erityisesti Aapisen harjoituskirjan pienten kirjainten toistotehtävät tuntuvat ikäviltä. Käsikin kuulemma väsyy. Asenne läksyjä kohtaan on ylipäätään kielteinen: en tiedä, mistä se johtuu (olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että puhumme koulusta vain positiivisessa valossa). Osa tehtävistä ei kieltämättä tarjoa riittävästi haastetta, vaikka ne tänäpäivänä pyritäänkin valitsemaan oppilaan tason mukaisesti. Mutta kaipa tämä läksyistä kiukuttelu on enimmäkseen sitä, että loppuvuotinen poikalapsi kaipaisi vielä vapautta vailla velvollisuuksia. Kyllä tämä tästä, ajan kanssa. Positiivisesti kannustaen ja houkutellen.

Miten teidän ekaluokkalaisten/eskarilaisten/päivähoitolaisten arki on lähtenyt sujumaan? Maistuvatko koulu ja läksyt edelleen?

Miten pieni koululaisenne pukeutuu sadepäivänä? Kiinnitin huomiota tässä eräänä kaatosateisena päivänä siihen, että ekaluokkalaisista ehkä puolella oli saappaat ja lapsen muistikuvan mukaan vain yhdellä oli sadetakki. Varjoja siellä vilkkui sateensuojina. Minä lähetin isoveikan kouluun tuolloin vedenpitävässä takissa ja kumppareissa kera hahmosateenvarjon. Täytynee hankkia uskottavampi sateenvarjo koululaiselle, ettei tule sanomista.

Muistithan osallistua Reiman jumppapussin arvontaan?

Aurinkoista viikonlopunjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

P.S. Isoveikan asu on herran itsensä stailaama. Lempparisortsit sopivat minkä paidan kanssa tahansa ;)

tiistai 25. elokuuta 2015

Remu (sis. alevinkki)





Sain keväällä vinkin aktiiviselta lukijalta ja kommentoijalta "T":ltä, että mekin voisimme kokeilla pojilla Remun ulkovaatteita. Lukija oli työpaikallaan päiväkodissa havainnut, että eräällä housunpolvien Täystuho-Taavilla Remun housut olivat kestäneet Reiman housuja paremmin. Myös ystäväni on käyttänyt lapsellaan Remua ja on ollut todella tyytyväinen, niin kirppislöytöihin kuin uutena hankittuihinkin. Näiden kokemusten innostamana kiinnostuin tästä aiemmin itselleni melko vieraasta lasten ulkovaatemerkistä ja päätin tutustua aiheeseen hieman tarkemmin.

Remua valmistava Travalle on Tamperelainen perheyritys, joka on valmistanut lasten ulkovaatteita yli 40 vuoden ajan. Tänä päivänä Travalle valmistaa ulkovaatteita ja asusteita vauvasta aina 12 vuotiaisiin (152 cm) saakka.

Travallen tuotteet ovat suomalaisen suunnittelijan käsialaa ja suunnittelu, malliompelu, testaus, kaavoitus ja varastointi tapahtuvat Tampereella. Monet tuotteissa käytetyt materiaalit, kuten vanut, kuminauhat, neulokset ja merkit ovat kotimaisia. Vaatteet ommellaan Virossa Travallen omassa tehtaassa. Aika mukavaa luettavaa, eikö?

Tuotemerkit ovat Remu ja SuperRemu, joista jälkimmäinen on nimensä mukaisesti tarkoitettu erittäin kovaan kulutukseen ja valmistettu erikoisvahvasta Cordura-materiaalista. Travallen tuotteiden suunnittelun kulmakiviä ovat kestävyys, turvallisuus ja helppohoitoisuus. Vaatteissa ei ole kulutukselle alttiita sisäsaumoja ja ne kestävät koneellista kuivausta miedolla lämmöllä. Remu vaatteiden alaosan saumat on teipattu, SuperRemussa myös yläosan saumat on teipattu vedenpitäviksi.

Nykyisin lasten ulkovaatteiden ominaisuuksista puhutaan numeroin, joten tässä teille Remun ja SuperRemun luvut:

Kulutuksenkesto > 100 000 (SuperRemu ja lähes kaikki Remu tuotteet)
Vesipilari > 10 000 (Remu ja SuperRemu)
Hengittävyys 6000 g/m2/24h (Remu ja SuperRemu)

Kulutuksenkesto kiinnostaa touhukkaiden poikien äitinä itseäni kaikkein eniten. Pitkän linjan Reima-fanina vertaan näitä annettuja Remun arvoja tietysti mielessäni Reiman vastaaviin. Kulutuksenkesto on numeroiden perusteella Remussa parempi: Reiman vahvimmat tuotteet, Vahva- ja Ryhti housut kestävät 80 000 kierrosta ja verkkokauppaa selailtuani Reiman  kulutuksenkeston perustaso vaikuttaisi olevan 50 000 luokkaa. Remu luvatulla 100 000 kierroksen kulutuksenkestollaan vaikuttaa siis erittäin lupaavalle.

Travallen Remu ja SuperRemu tuotteita myydään Tampereen myymälän lisäksi mm. lastenvaateliikkeissä, Prismoissa, Halosella ja Stockmannilla. Travallella on myös verkkokauppa, jossa on tällä hetkellä meneillään varastontyhjennys kevään välikausituotteista, kevytvanutuotteista ja viime talven topasta 31.8. saakka. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Verkkokaupassa on tosi nopeat 1-3 päivän toimitusajat ja toimitusmaksu on 5 eur.

Tilasin keväällä Travallen verkkokaupan alesta pikkuveikalle mustat, suoralahkeiset SuperRemu välikausihousut ja ne vilkkuvat blogissa varmasti jo tänä syksynä. Jännittävää ottaa itselle ihan uusi tuotemerkki käyttöön, kunhan säät tästä muuttuvat hieman syksyisemmiksi.

Olen aloittanut myös blogiyhteistyön Travallen/Remun kanssa. Talven tullessa blogissa tulee näkymään Travallen talvimalliston tuotteita. Mielenkiinnolla jään odottamaan niiden käyttökokemuksia - niin varmasti tekin!

Postauksen kuvat ovat Travallen verkkokaupasta, talven 2015 mallistosta.

Onko Travalle ja Remu/SuperRemu tuttu sinulle? Kokemuksia?

Reipasta alkanutta viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

maanantai 24. elokuuta 2015

Hiisi vieköön, mikä retki ja tikkiotsan tarina










Pari päivää ennen koulunalkua teimme retken Hiidenvuorelle, jossa on tullut tavaksi käydä ainakin kerran kesässä. Usein olemme kiivenneet näille kalliolle jo toukokuussa heti säiden lämmittyä, mutta tänä vuonna retki toteutui vasta näin elokuulla, ehkäpä juuri sopivaa säätä odotellessa.

Ja kyllä meillä oli mukavaa! Tuolla ylhäällä helle ei ahdistanut ja vilvoittava tuuli kuivasi kallioilla juoksentelusta hikisiä ohimoita. Pikkuveikka osasi jo varoa reunapaikkoja ja sain itsekin nautiskella maisemista pelkäämättä jatkuvasti jonkun putoavan reunan yli.

Tällä kertaa meillä oli mukana pikkuautoja ja legoukkoja, jotka olivatkin suuri hitti herätessään ihan uudella tavalla eloon jännittävissä kalliomaisemissa.  Luonnonmateriaaleillakin leikittiin: kävyt muodostivat sotajoukkoja ja lelut grillasivat käpyjä päivällisekseen. Tietysti syötiin myös omia eväitä ja lopuksi uitiin vuoren juurella olevalla rannalla.

Viime päivinä on ollut sellaista matalalentoa, että oksat pois! Loma-aikaan tulee kasattua aina ystävien tapaamisia ja kaikenlaisia menoja. Mukaviahan ne toki ovat, mutta pitäisi muistaa myös jättää niitä välipäiviä.

Isoveikkaa käytin torstai-iltana keskussairaalassa tutkittavana ja tikattavana, sillä aloitteleva maastopyöräilijä arvioi taitonsa hieman väärin, kaatui pyörineen kasvoilleen kuntopolun jyrkässä mäessä ja jäi vielä pyöränsä alle. Onneksi alustana ei ollut asfaltti. Selvittiin kolmella tikillä vasemman kulmakarvan päälle ja vatsan ruhjeella. Luut säilyivät onneksi ehjinä. Ja onneksi käytämme aina kypärää.

Tällä hetkellä isoveikkaa ei kunnolla tunnista, kun otsan turvotus on valunut silmien ympärille. Haava on sentään parantunut nätisti, enää ei ole kipuja ja tikit saadaan pois perjantaina. On tämä ollut äidille hurjaa: aistiherkän lapsen ensimmäinen onnettomuus, shokkitila ja tikkaus huonosti puudutettuna. Makasin sitten lopulta itsekin siellä päivytyksen pedillä vaakatasossa, kun alkoi pyörryttää se touhu. Mutta sainpahan reissun kuitenkin hoidettua!

Pikkuveikka on ollut viime päivinä flunssainen, mutta hänen kohdallaan pahin näyttäisi olevan jo ohi. Tänään alkoi vuorostaan isoveikka pärskiä ja honottaa tukkoisena ja illalla huomasin oman kurkkuni kipeytyvän. Syysflunssa nro 1 on siis saapunut keskuuteemme. Saa nähdä, onko illalla kovin väsyneestä ja palelevasta isoveikasta huomenna kouluun. Perjantaina hän oli poissa koulusta pyöräonnettomuuden vuoksi ja huomenna luultavasti sitten flunssan...

Onko teillä sattunut lapsille onnettomuuksia? Miten olette viettäneet kesäisen lämmintä viikonloppua?

Muistihan osallisua arvontaan?

Turvallista ja tervettä viikonalkua toivotellen,

Vahteristonemäntä

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Koulukaveriksi Reima! (sis. arvonta)



Kello soi - nyt välkälle!

Koulujen alkaessa Reima haastaa bloggaajat kokoamaan kollaasin koululaisen/päiväkotiin lähtijän syysvarustuksesta. Minä tuoreen ekaluokkalaisen äitinä ja Reima-fanina tietysti innostuin selaamaan Reiman mediapankkia oikein toden teolla ja valitsin omia syysmalliston suosikkejani viileneviin päiviin. Kollaasin kuvat ovat Reiman mediapankista ja tekstin linkit vievät reimashoppiin.

Kuvan setti on ekaluokkalaisen pojan syysvarustus, joka on uskottava isompienkin poikien keskuudessa ja piristetty syksyn trendivärillä oranssilla, joka on samalla meidän koulutulokkaan lempiväri. Tämän asukokonaisuuden ideana on: simppeliä päällä ja kuvioita alla. Sateenkestävyys on Reiman päällikerroksen tuotteissa (takit, housut ja haalarit) oletuksena, joten nämä vaatteet toimivat myös syyssateilla ilman erillisiä sadevarusteita - voitte arvata, että pieni koululainen kiittää :)

Tekninen kerrospukeutuminen on kaiken A ja O koulussakin: iho pysyy miellyttävän kuivana ja olo mukavana, vaikka välitunnilla kiipeillään, juostaan ja keinutaan korkealle. Pukemalla kerroksittain Reiman teknisiä tuotteita, tunnilla ei tarvitse istua paita märkänä, vaikka välitunnilla liikutaankin aktiivisesti. Kerroksia lisätään ja vähennetään lapsen lämmöntarpeen, liikkumisen ja sään mukaan. Reima on hyvä koulukaveri!

Takiksi valitsin itseoikeutetun välikausitakkien kuninkaan, joka kantaa nimeä Taag. Syksyn upea, sammaleenvihreä sävy valikoitui sittenkin toisen suosikkini oranssin edelle, sillä päätin asustaa oranssilla, mm. Dev pipolla.

Sateen kestävässä Taag takissa on kevyt vanuvuori, joten sen käyttöaika jatkuu pitkälle talveen ja isoihin taskuihin saa piilotettua kavereiden kanssa vaihdettavat keräilykortit ja muut pikkuaarteet. Upean retrohenkisen Taag takin edellinen malli on ollut meillä käytössä molemmilla pojilla viime syksynä ja suosikkitakki on jemmattu viilenevien säiden varalle myös tälle syksylle. Monikäyttöinen Taag takki toimii talvellakin lauhana päivänä sellaisenaan tai fleecen kanssa myös pakkasen purressa. Lisäksi Taag on oman kokemukseni mukaan juuri sopivan lämpöinen kauppa- ja kyläreissuilla, jolloin paksummat talvitakit ovat helposti liian kuumia.

Sateenpitävät Trot välikausihousut ovat vastaus miespuolisen koululaisen housupulmaan. Tyylikkäät ja tavallista kapeampimalliset, farkkuhenkiset välikausihousut ovat isommankin pojan mieleen. Trot housujen lahkeensuut on vahvistettu ja joustavan vyötärön voi sitäpaitsi säätää käyttäjälle juuri sopivaksi. Nämä eivät näytä perinteisille ulkohousuille (joita jotkut isommat koululaiset kuulemma vierastavat), mutta silti ne toimivat kaikissa olosuhteissa.

Reimatec Wetter kengät ovat varma valinta välikauteen: vedenpitävinä ne eivät lätäköitä säikähdä ja sujahtavat jalkaan, vaikka nauhojen solmiminen ei olisi vielä pikkukoululaisen vahvin taito: näissä on nimittäin mukana joustonauhat perinteisten nauhojen lisäksi. Kestävästä ja taipuisasta polyamidista valmistettujen kenkien kärjet ja kannat on vahvistettu mokkanahalla ja tyylikäs, tennarimainen ulkonäkö on nuorisonkin mieleen. Syksyn hehkuva oranssi on upea värivaihtoehto, mutta näitä saa mm. harmaana, jota on tehostettu kivasti oranssilla. Olemme testanneet Wettereitä yhteistyössä Reiman kanssa vuosi sitten syksyllä ja tykkäämme kovasti!

Koulupäivä sujuu mukavasti, kun ihoa vasten on tekninen, Play Jersey materiaalista valmistettu, hauskasti kuvioitu Tiptoe paita, joka hengittää ja pitää ihon kuivana vaihtuvissa olosuhteissa. Säiden viiletessä myös housujen alle kannattaa pukea samaa materiaalia. Kun lämpömittari kääntyy selvästi pakkasen puolelle, välikerroksena takin alla lämmittää upeasti salmiakkikuvioitu Patchwork fleecetakki.

Tervetuloa syksy ja vaihtelevat säät - me olemme valmiina!

Kollaasin tuotteet:
Takki: Taag
Housut: Trot välikausihousut
Kengät: Reimatec Wetter
Reppu: Reissu
Fleecetakki: Patchwork
Tekninen Play Jersey paita: Tiptoe
Pipo: Dev
(Kaulahuivi, sormikkaat ja sukat tulevat reimashoppiin lähiaikoina)


Mitä pidätte? Mitä te valitsisitte Reiman syys-/talvimallistosta lapselle kouluun tai päiväkotiin?

Kommentoijien kesken arvon kaksi Reiman upouutta jumppapussia! Nämä Reiman kuosikankaista valmistetut liikuntavarustepussukat ovat erityisiä, sillä niitä on valmistettu rajoitettu erä, eikä niitä voi ostaa. Jumppapussin voi saada myös Reiman omissa myymälöissä, joissa niitä jaetaan asiakkaille kaupanpäällisiksi rajoitetun ajan.

Rekisteröityneet lukijat saavat tässä arvonnassa kaksi arpaa, muut yhden. Arvonta päättyy 31.8. klo 24.

Reippain koulualkuterveisin,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


lauantai 15. elokuuta 2015

Me&i syksyä




Syysmallistoja pukkaa nyt joka suunnasta! Itseäni kiinnostaa lasten sisävaatteiden osalta erityisesti me&i, jonka syysmallistossa seikkailee paljon eläimiä. Väreistä oranssi ja sininen ovat vahvasti edustettuina ja suosikkihousuja saa nyt mustana ja harmaana. Tässä teillekin poimintoja miikkareiden syksystä, olkaapa hyvät!

Raidallinen dinopaita  "dinos" on mielestäni erittäin onnistunut ja pisteenä ii:n päällä vielä oranssi kauluskanttaus. Tämä on ihan pikkuveikan näköinen paita!

Mustat, kapeamalliset housut "slim sweatpants" sopivat moneen menoon ja hoikillekin lapsille. Viimein mustana - jes!

Kuvat me&i.


Dinosaurus räväkämmässä väriyhdistelmässä "circle dino" ja sen kaverina upeanvärinen velourhame, "velour skirt". Oranssin ystäville:)


Keltainen "many geckos" saa minulta pisteet, vaikka kauluskantti onkin sininen. Hieno kuosi ja väri! Veikaan, että tämä on syksyn suosikkipaitoja.


"One gecko" ja  "sweatpants with pockets" - tässä on varmasti monen pojan toivesetti. Tämä voisi olla isoveikan paita - vaikka onkin tuo sininen kauluskantti...


Tyttöjen lempparit, pinkki ja ponit, samassa paidassa "many ponies". Poniaihe löytyy myös plyysitunikana.

Harmaat joogat "yogapants", jotka ovat tällä kertaa plyysiä: ihanan pehmoiset ja lämpimät kylmänä vuodenaikana.

Tytöille on ponien lisäksi luvassa ainakin pöllöjä, siksakkia ja maatilakuosia.


Veikkaan, että tämä pikkuväen sienihaalari, "mushroom jumpsuit", on syksyn me&i:n hittituote. Sienikuviota löytyy myös  punavalkoisista bodysta, housuista ja tyttöjen tunikasta.

Isommillekin löytyy jotain lämmintä ylle: mallistossa on  nyt mukana punainen fleecetakki ja -pipo. Collegetakin väritys on nyt syksyllä sinisen ja tummanharmaan yhdistelmä: en tykännyt.


"Rabbit tunic",  "friends bodysuit"" ja "rabbit pants" - voi mitä söpöyksiä pienille! Puput ovat aina varma valinta. Näiden lisäksi löytyy aivan ihania kettuja ja pöllöjä.


"School buses" paita on tehty sinisen ja autojen ystäville. Sinisen ja keltaisen yhdistelmä on kieltämättä toimiva.


Ja lopuksi jotain aivan uutta: me&i:n sukkia! Nämä ovat kyllä tervetulleista, eikä hintakaan ole mielestäni paha: kolmet sukat kympillä. Settejä löytyy kolme erilaista, tässä omille pojille sopiva vaihtoehto.

Miltäs maistuu me&i:n syksy? Mihin syysmallistoon sinä olet "hurahtanut"?

Meillä on rakennettu tänään urakalla legoja, vaikka aurinkoinen ja lämmin sää suorastaan painosti kokopäivätoimisiin ulkoleikkeihin. Kävimme nimittäin eilen illalla koulun alkamisen kunniaksi lelukaupassa ja pojat saivat ostaa säästöillään pari legopakkausta per nenä. Chima on edelleen isoveikan suosikki ja pikkuveikka tietysti matkii tässäkin asiassa. Isin rakennettavaksihan nuo pienemmän Chimat vielä jäävät, mutta eipä se tunnu tuota isäntää ollenkaan haittaavan. 5-vuotiaasta alkaen suositeltuja Lego City sarjan pikkupakkausten ohjeita tuo pienimmäisemme osaa jo aika mukavasti hahmottaa itsekin.

Minä keitin tänään elämäni ensimmäistä kertaa raparperihilloa (ja hilloa ylipäätään varmaan toista kertaa), kun kuivasta metsänpohjamaasta muhevaan kompostimultaan siirretyt raparperit tuottivat sateisena kesänä mukavankokoisen sadon. Samalla paistui raparperipiirakka iltapäiväteelle.

Huvittuneena muistelin, miten 6 vuotta sitten tänne muuttaessamme katselin innosta puhkuen rinteessä nököttävää maakellaria ja täytin heti mielessäni sen hyllyjä jos jonkinlaisilla hilloilla ja säilykkeillä. No, nyt on ensimmäiset hillot keitetty!

Ennen saunaa huhkin legojen parista viimein ulos komennetut pojat apunani lapion varressa ja kaivoimme pajupensaita ylös vanhan saunan risteestä tulevan omena-/marjatarhani tieltä. Siis jos nyt tänä syksynä pari omppua sinne saisin istutettua, niin olisin oikein tyytyväinen. Muutama vaahtera pitää vielä kaataa vanhasta kivijalasta ja raivata metsänreunaa - eli ihan pikkuprojekti ei tämäkään ole. Pikkuhiljaa, pala kerrallaan eteenpäin.

Mitä te olette puuhailleet viikonloppuna? Huomenna pitää muuten muistaa koululaisten läksyt!

Virkistävää viikonlopun jatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari



keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kädestäsi puristan - ja päästän irti






Huomenna se alkaa. K-O-U-LU. Tänään oli yhteisen kesälomamme viimeinen päivä. Muu perhe jatkaa lomaa vielä kuun loppuun, mutta isoveikan saattelemme huomenna koulutielle. Voitte kuvitella, miten sydämeni jyskyttää jännityksestä: esikoisen koulunalku ei ole mikään pikkujuttu. Minun vauvani lähtee maailmalle!

Onneksi meillä hyvämaineinen lähikoulu on tuossa alle 200 m päässä ja onneksi voin ainakin alkuun saatella lapseni tuon vilkasliikenteisen tien yli ja ottaa kopin kotiin palatessa, kun olen vielä kotona. Mutta irti pitää päästää, pikkuhiljaa, ja se on vaikeaa, kuten tiedätte. Ja äidin päässä pyörii monenlaisia ajatuksia; kumpa tuo säästyisi ainakin kiusaamiselta!

Viime päivät ovat olleet täynnä jännitystä ja normaalisti niin hyväntuulinen isoveikka on ollut selvästi kiukkuinen. Itsekin huomaan olevani jotenkin ärtyisä. Yhdessä ollaan täällä sitten äksyilty - äiti ja poika. Meitä kun jännittää tämä muutos.

Tänään isoveikka sai koulun alkamisen kunniaksi päättää päiväohjelman. Aamupäivälle hän valitsi metsäretken, iltapäivälle uimahallireissun ja illalla leikkivät vielä isin kanssa legoilla. Mukavaa ja rauhoittavaa tekemistä, joista erityisesti uimahallissa polskiminen purki hyvin jännitystä ja rentoutti oloa. Myös äidin.

Legoleikkien jälkeen paistettiin iltapalaksi pannukakku, isoveikan lempparia sekin. Poika nukahti nopsasti ja normaaliin nukkumaanmenoaikaan heti sänkyyn mentyään. Ilman päivän rentoutusharrastuksia koulutulokas olisi saattanut pyöriä sängyssään ja jännittää tulevaa.

Kuvista näette, mitä isoveikka pukee päälleen huomenna ensimmäisenä koulupäivänä. Legoaiheinen t-paita on tuliainen keväiseltä Turkinmatkalta isovanhempien kanssa ja se on kuulunut kesän suosikkipaitoihin. Paita piti saada myös kouluun ekana päivänä. Tai no, ihan ensimmäiseksi valittiin kyllä me&i musta t-paita turkoosilla tiikerikuvalla ("ei mitään vauvojen kuvioita!", tokaisi poika paitavalinnastaan), mutta siinä olikin joku tahra.

Kouluhousut tilasin Skidiltä muutama päivä sitten. Ne ovat Villervallan "City Jeans". Isoveikka ihastui heti näihin rentoihin ja silti farkkumaisiin housuihin, joiden lahkeensuun voi pitää ensin kiristettynä ja myöhemmin suorana. Polvien muotoleikkaukset ovat kuulemma tärkeät. Samalla tilasin myös vihreät canvashousut, joista meillä on kokemusta jo useammalta vuodelta. Nämä molemmat uudet housut ovat jo kokoa 140 cm (poika noin 135 cm), sillä koko 128 cm on käynyt auttamattoman lyhyeksi ja  isoveikan koon 134 cm canvaksista katselin tässä kesällä, etteivät nekään enää liian suuret ole. Resorilahkeisiin voi onneksi ostaa vähän kasvunvaraa ja siten pidentää pöksyjen käyttöikää. Siis jos polvet säilyvät ehjinä.

Pitäisi yrittää mennä itsekin ajoissa nukkumaan ja opetella heräämään taas ihmisten aikoihin...Joutuu äitikin skarppaamaan lukujärjestyksen mukaan!

Eikä me olla opeteltu vielä sitomaan kengännauhojakaan! (kun kaikki kengät on tarroilla...) Ja perunankuorimistakin on vasta kokeiltu  - tuloksena kiukku ja uhmakkaasti kokonaista perunaa haarukastaan haukkaava metsämies.

Miten teidän koulunalku (eskarin/arjen alku) on sujunut? Olivatko viimeiset lomapäivät kovin jännittyneitä?

Leppoisaa loppuviikkoa teille kaikille ja tsemppiä eskarin- ja koulunaloittajien perheisiin!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pahvilaatikolla menneisyyteen





Eräänä päivänä isoveikka keksi, että nyt aletaan rakentaa aikakonetta. Parin sekunnin ajan näin jo silmissäni valtavan lautakasan, johon jompi kumpi pojista on naulannut peukalonsa kiinni. Onneksi tämän aikamatka-aluksen materiaaliksi kelpasi vaatehuoneesta ja aitasta löytyneet pahvilaatikot sekä rulla vahvaa teippiä. Mielikuvitus muovasi talouspaperirullista tykit ja alus sai pituutta teippaamalla pahvilaatikoita peräjälkeen. Taisin luovuttaa jemmastani yhden turhan hyvän vaatelaatikonkin...

Pikkuveikka ei tietenkään mahtunut nuoren aikamatkalaisen alukseen, vaan kuopukselle piti rakentaa (arvatkaa kuka tietysti "auttoi") oma härveli. Pienimmäinen pakkasi mukaan matkatavaroitakin: dinosaurusten ajassa saattoi hyvinkin tulla tarvetta esimerkiksi legopalikoille. Aseita tarvittiin tietysti.

Olipa hauska seurata mielikuvitusleikkiä. Tuli ihan mieleen helikopterinrakennusprojekti omasta lapsuudesta, kun innosta puhkuen ideoimme veljeni kanssa lentävää härveliä. Ongelmaksi muodostui vain: mistä saamme helikopterin oveen saranat? Lapsen mieli on sitten ihana.

Mitä teillä on keskitty rakentaa pahvilaatikoista? Millaisia mielikuvitusleikkejä teillä leikitään?

Isoveikan paita me&i, housut Silverjungle. Pikkuveikan paita ja housut Blaa!.

Koulunalkuun on enää kolme päivää, kääks. Tänään nautimme helteestä terassilla ja pojille pumpattiin kahluuallas, kun viimein on oikea kesäsää. Isoveikka opetteli käyttämään puhelintaan, joka on kyllä epätrendikäs äidin vanha romu. Illalla kävimme aikuisten kesken kesäteatterissa. Huomenna kiipeämme koko perhe Hiidenvuorelle eli vuorossa on jokakesäinen, odotettu kokopäivän luontoretki jylhiin maisemiin. Viimeiset koko perheen yhteiset kesälomalomapäivät on pyhitetty mukavalle yhdessäololle.

Aurinkoista alkavaa viikkoa teille! Turvallista koulutietä ja mukavia koulupäiviä kaikille koulunsa aloittaville!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivalista! -bloggari

tiistai 4. elokuuta 2015

Ekaluokkalaisen kouluvarusteet






Koululaisen tärkein varuste lienee reppu. Mahtoiko ehtiä heinäkuu kierähtää jälkipuoliskolleen, kun postilaatikkoon alkoi tipahdella kuvastoja siitä, millaisia reppuja on tarjolla. Keskellä kesää! Ensimmäistä reppua hypistelimme itseasiassa jo toukokuussa, mutta tuo Lego-ihanuus jätettiin kauppaan, kuten aiemmin kerroinkin: lähes 80 euroa ekaluokkalaisen koulurepusta on liikaa.

Viikko sitten otin isoveikkaa kädestä, hyppäsimme bussiin ja ajoimme kaupunkiin koulureppua etsimään. Ettemme joutuisi valitsemaan jostain jämistä. Päätin, että Cittarista tai Anttilasta olisi repun syytä löytyä. En koe tarpeelliseksi kiertää lapsen kanssa koko kaupunkia läpi ja sekoittaa pientä päätä kymmenillä eri vaihtoehdoilla.

Ensiksi poika katseli tietysti parhaiten tyrkylle aseteltuja hahmoeppuja, mutta kun olin pitänyt hieman etukäteen valmistelemani puheen hahmorepun mahdollisesta nopeasta vanhenemisesta ja kaverien mielipiteen vaikutuksesta siihen, poika kääntyikin ihan itsestään urheilullisten reppuvaihtoehtojen puoleen. Huokasin helpotuksesta. Hahmoreput olivat sitäpaitsi yllättävän pienen näköisiä meidän pitkäksi venähtäneen koulutulokkaamme selässä. Osa niistä taisi ollakin enemmän ns. kerhoreppuja.

Isoveikka valitsi itsestänikin parhaimman näköisen repun kyseisen kaupan valikoimasta. Ja todellakin - odotin vieressä aivan hiljaa hänen omaa mielipidettään. On tässä kuudenvuoden täyspäiväisessä "värikylvyssä" ilmeisesti onnistuttu ;)

Kävimme katsomassa vielä toisen tavaratalon reput ja palasimme sittenkin vielä tämän musta-oranssin Nicks Club repun luo. Sovitimme selkään ja liu'utimme vetskareita, tutkimme taskuja. Heijastimet unohdin tarkistaa ja niitä ei tässä repussa valitettavasti ole (vai mahtaako tuo kirjainten reuna sittenkin olla heijastava?). Täytyy ommella nauhaa ja laittaa joku riippuva heijastin. Onneksi vaatteissa on hyvät heijastimet.

24,95 eur, ei ollenkaan paha hinta koulurepusta. Toivotaan, että kestää. Puhelintasku löytyy, sekä toinen tasku pikkutavaroille. Paikka juomapullolle ja varahanskoille. Vetoketjut voisivat liikkua jouhevamminkin, varsinkin tuo pikkutavaroille tarkoitettu tasku, jossa kangasreuna päällä. Saa nähdä, meneekö heti jumiin malttamattomissa sormissa.

Pojan mielestä samanhenkinen penaali (hienoa, poikani, hienoa!) löytyi samasta kaupasta repun kanssa ja sujautin ostoskoriin myös kontaktimuovia aapisen päällystämistä varten. Nopeista löydöistä innostuneena vein koulutulokkaani vielä kirjakauppaan valitsemaan vähän täytettä penaaliin. Erityisesti halusin hankkia lapselle paksulyijyisen lyijytäytekynän ja sen löysinkin. Lisäksi ostimme tavallisen kynä-kumi-teroitin pakkauksen sekä pienen kinuamisen jälkeen myös maskottikumin, jossa sammakolta saa puristettua silmät päästä...äärettömän hauska ekaluokkalaisen mielestä ja kerää taatusti pisteet kavereiltakin.

Mitä muuta penaaliin vielä tarvitaan? Saako koululta enää värikyniä ja viivotinta? Täytyypä tarkistaa asia.

Kotimatkalla bussissa ajankulu suhisi korvissani ja kuvittelin ensimmäistä kouluaamua ja symbolista pojan otteen irtoamista kädestäni - nyt se sitten lähtee maailmaan. Pala muljahtaa kurkussani. On tämä iso askel - meille molemmille. Kuinka nopeasti äidit keskimäärin tottuvat esikoisensa koulunalkuun? Muistelen, että päiväkodin aloitukseen luvattiin tottuvan noin kahdessa viikossa. Taisin minä siihen standardiin yltää, niukin naukin.

Palasimme tänään isännän kanssa Turku-Naantali reissulta kotiin ja pojat kotiutuivat isovanhempien luota. Mahtava lomareissu, jota sääkin - uskomatonta kyllä - suosi. Taisimme sitäpaitsi tuoda Naantalin auringon mukanamme, sillä nyt tännekin on luvattu viimein kesäisiä päiviä ja jopa hellettä. Meillä on lähipäivinä tiedossa rentoa kotoilua, mukavia vierailijoita sekä perhepuistoreissu ystäväperheen kanssa. Ja jospa tänä kesänä päästäisiin vielä toisenkin kerran rantapäivän viettoon!

Miten teidän elokuu on käynnistynyt?

Lämpiä päiviä kaikille,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari