lauantai 28. tammikuuta 2017

Alelöytöjä



Lastenvaatehankintoja olen tehnyt viimeaikoina maltillisesti. Alesta olen napannut joitakin edullisia ja tarpeellisia löytöjä:  tilasin pikkuveikalle kevääksi Reiman retrohenkisen välikausihaalarin (huomatkaa minulle poikkeava väri navy!) ja molemmille pojille Reimatec Wetterit sekä kesäksi sandaalit. Isoveikalle hankin ensi talvelle pojan itsensä valitseman Reimatec/Reima Go talvitakin ja Reiman hanskat. Itse olisin ollut oranssin takin kannalla, mutta onhan tuossakin vähän väriä.

Isoveikan SuperRemu talvihousut tälle ja luultavasti vielä seuraavallekin talvelle saimme Travallelta blogiyhteistyön merkeissä. Nämä heposti puettavat ja kestävät luottohousut ovat jälleen päivittäisessä käytössä. Remun takkia en valitettavasti ehtinyt alesta napata, mutta saahan niitä sitten taas syksyllä. Pikkuveikan eskaritalvi lasketellaan todennäköisesti kenkiä lukuunottamalla tämän talven varusteilla ja isoveikalta perityllä takki+housut-setillä.

Sisävaatteista on mahtunut niin pitkään samat koot, että lähinnä housuja tarvitsee polvien reikiintyessä harvakseltaan päivittää. Paitoja molemmilla tuntuu edelleen olevan rutkasti ja olenkin tietoisesti hillinnyt yläosien hankintaa.

Hiihtovarusteista käyvät pikkuveikan monoja (jotka löysin ilahduttavasti lähikirpparilta) lukuunottamatta viime talviset, luistimiakaan ei tarvitse tälle talvelle hankkia uusia. Kannatti ostaa isoveikalle viime talvena reilut luistimet ja monot. Pikkuveikka pärjää siisteillä perintövarusteilla.

Oletteko tehneet alelöytöjä tai jemmanneet toppaa seuraavan talven pakkasille? Miten on hiihto- ja luisteluvarusteiden laita?

Me vietetään isoveikan kanssa kahdenkeskistä viikonloppua kotona parantolan merkeissä muun perheen ollessa puutalkoissa mökillä. Isoveikka sai pikkuveikalla viime viikolla olleen kovan kurkkutaudin ja oli pois koulusta to-pe. Yötkin menivät villeiksi, kun arjessa muuten jo - luojan kiitos- historiaan jääneet kauhukohtaukset nostivat sairauden aikana päätään.

Potilas oli niin reppana vielä eilen, että katsoimme parhaaksi jäädä myös viikonlopuksi kotiin parantelemaan tautia. Nyt isoveikka jaksaa jo leikkiä, ruoka menee alas ja poika lauleskelee tavalliseen tapaansa, joten olen toiveikkaana. Toivottavasti ei mene tauti korviin, kuten pikkuveikalla. Vielä kun osaisi itse väistellä näitä meillä viime aikoina tiuhaan pyörineitä pöpöjä, niin mikäs tässä olis ollessa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pukiton joulu ja työkkärin joulukortti






Heips. Niin meni joulut ja vuodenvaihteet. Lomalle lompsis ja sieltä pois pompsis.

Kolmen viikon joululoma teki hyvää tiukan syksyn jälkeen. Pojat tosin tappelivat aikalailla, kun eivät ole tottuneet olemaan niin paljoa yhdessä kuin loma salli. Auvoinen lomatunnelma oli siis välillä aika hakusessa, vaikka kuinka koitin tunnelmoida jäälyhdyin ja joululauluin. Rajoitimme joulun aikaan isoveikan päivittäistä kulkemista kavereilla ja olimme muutaman päivän ihan vain perheen kesken ja siihen tuo koululainenkin lopulta tottui aika mukavasti. Ainakin, kun pelattiin yhdessä korttia ja Monopolia. Pleikkaa ei vieläkää näy ja se on suurinpiirtein oikeusmurha tokaluokkalaiselle.

Joulupukki ei käynyt, vaan jätti lahjat kuusen alle. Kulkunen ja nailonparran suortuva löytyi rappusilta. Isoveikalle jouluisen näytelmän väliin jääminen ei näyttänyt merkitsevän mitään (pääsee vaan nopeammin repimään paketteja auki!), mutta pikkuveikalle tuli vähän surku, kun joulupukki ei tullutkaan meille. Ei tullut katsomaan meidän joulukuustakaan. Harmi helpotti paketteja availlessa, mutta monta kertaa pieni mies jälkeenpäin toisteli, että miksei pukki tullut sisälle asti. Ensi vuonna täytynee tilata ostopukki. Kaikesta päätellen pikkuveikka siis edelleen uskoo joulupukkiin, vaikka antoi isoveikan mallin mukaan toisin ymmärtää.

Pojat saivat maltillisemmin lahjoja kuin edellisinä vuosina, mutta omasta mielestäni edelleen turhan paljon. Legoja tuli useampi rasia ja isoveikka sai lisäksi mm. kirjoja, kuulokkeet musiikin kuuntelua varten sekä pimeänäkökiikarin. Pikkuveikan paketeista löytyi edelleen leluja ja legolentokone taisi olla joulun kivoin lahja. Isoveikkaa ei legojen rakentaminen enää tunnu kiinnostavan kuten ennen. Harmi. Pokemonkortit ovat edelleen kovaa valuuttaa. Minä sain joulupukilta Icebugit: nyt on mukava lenkkeillä kaikenlaisilla talvikeleillä, kun ei tarvitse pelätä kaatuvansa.

Sukulaisissa vierailtiin välipäivinä ja uutta vuotta otetettiin vastaan ystäväperheen luona Hämeenlinnassa. Rakettien paukkuessa isoveikka oksensi kaaressa syötyään liikaa herkkuja: onneksi ei ollut noroa. Saimme olla joululoman terveinä, vaikka mahdollisuuksia oli moneen. Kiitos siitä.

Nyt olen ollut jo viikon koulussa ja pikkuveikka päiväkodissa. Tai no, pari päivää ehdittiin kumpikin olla poissa kotoa, kunnes pikkuveikalla nousi kuume ja alkoi kova kurkkukipu. Kun oltiin pari päivää pidetty parantolaa ja lipitetty kaakaota ja pillimehua kotosalla, vaikutti poika olevan jo ihan pirteä ja leikit maistuivat taas.

Samana iltana alkoi kuitenkin korvakipu (ilman minkäälaista nuhaa ja yskää) ja tärykalvo puhkesi yön aikana valuttaen eritteen tyynyliinalle. Pronaxenilla pärjättiin viikonlopun yli ja lääkäriin mennään huomenna maanantaina. Antibioottikuuria en välittäisi ottaa, vaan mielummin lähetteen korvan putkitukseen. Viime keväänä lääkäri jo totesi, että seuraavasta korvatulehduksesta laitetaan putkitusjonoon. Vakuutuksen turvin toimenpide tehdään varmaankin yksityisesti, kuten ainakaan isoveikallakin, että saadaan homma hoidettua ennen seuraavaa korvatulehdusta. Tai ennen ensi talvea.

Omat opintoni näyttäisivät sisältävän vähemmän läsnäolopäiviä nyt keväällä syksyyn verrattuna. Verkossa opiskellaan nyt paljon eli kotipäiviä on kalenterissa syksyä enemmän. Kotipäivän ja vapaapäivän välille ei tosin uskalla vetää yhtäkuin-merkkiä. Nyt on meneillään syksyllä alkanut ensiapukurssi, viime viikolla alkanut kohtaamis-ohjaamiskurssi ja lääketiede 3 (lastentaudit, geriatria, anestesiologia) -verkkokurssi. Harjoittelu sisätaudeilla alkaa helmikuun lopulla ja kestää 8 viikkoa, jonka jälkeen loppukevät askarrellaan akuuttihoitotyön opintojen parissa.

Sain liitolta ja TE-toimistolta joulun alla varsinaisen joulukortin: ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha päättyy nyt eikä vuoden päästä, kuten olin kuvitellut. Opintoihin ei saakaan kahta vuotta ansiosidonnaista, jos sitä on käyttänyt työttömyysaikana jo ennen opintojen alkua. Tässä oli tapahtunut joku väärinkäsitys TE-toimiston virkailijan kanssa. Tulot putosivat siis hetkessä puoleen, kun pudota mätkähdin työmarkkinatuelle. Aion kysellä keikkatyötä harjoittelupaikoista, mutta eihän sitä työtä tässä elämäntilanteessa, soteuudistuksessa ja näillä työkkärin tulorajoilla paljoa tehdä. Kesäksi olisi syytä saada lähihoitajan sijaisuus, johon riittävät vuoden hoitotyötä lukeneen sairaanhoitajaopiskelijan opintopisteet.

Kaikesta tästä huolimatta - ja ehkä juuri siksi - olen päättänyt ottaa nyt keväällä enemmän aikaa itsestä huolehtimiselle kuin syksyllä. Huomaan uhranneeni liikaa aikaa ja voimavaroja opinnoille ja karsineeni herkästi liikunnasta ja omasta ajasta. Vasta lomalla huomasin, miten väsynyt olin. Pyrin varaamaan jatkossa kalenteriin joka viikko tilaa tanssitunnille ja lenkille: ilman niitä en jaksa pyörittää tätä rumbaa. Kursseista pääsee läpi vähemmälläkin pakertamisella, mutta minun on edelleen vaikeaa tehdä asioita "riittävän hyvin", kun on tottunut vaatimaan itseltään paljon. Ja koska aihe kiinnostaa, siihen uppoutuu liiaksikin. Huomaan, että tässä olisi ainesta uudenvuodenlupaukseksi: tänä vuonna pidän parempaa huolta itsestäni.

Semmoisia ajatuksia alkuvuoteen. Mitenkäs teidän vuosi on käynnistynyt? Oliko tarvetta tehdä uudenvuoden lupauksia?

Pirteitä pakkaspäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


lauantai 7. tammikuuta 2017

Jotain uutta lastenvaaterintamalla - Desiqual



Desigual - kuulostaako tutulta? Minulle Desiqualin lasten tuotteet olivat täysin tuntemattomia, kunnes isovanhemmat toivat nämä upeat paidat pojille tuliaisiksi espanjanmatkaltaan.

Materiaali tuntui laadukkaalta ensihypistelyssä ja hyvin nämä ovatkin kestäneet pesua ja käyttöä. Paitojen normaalihinta näkyy netissä olevan 44 euroa (mutta käsittääkseni nämä on saatu tehtaanmyymälästä edullisemmin). Kumpikin pojista tykkää kovasti tuliaispaidastaan, joten nämä näyttävät paidat ovat olleet kovassa käytössä. Isoveikan paidan Star Wars alus-painatus jatkuu kivasti takahelmaan ja myös pikkuveikan värikkään paidan kuviointi jatkuu selkäpuolella.

Kivan erilaista, värikästä ja elämäniloista - samantapaista taitaa kuuluttaa Desiqualin tunnuslausekin.

Mitäs tykkäätte? Onko Desiqual tuttu?

Leppoisaa loppiaisviikonlopun jatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

P.S. Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!