torstai 27. helmikuuta 2014

Päivystyksessä



Onpas ollut päivä. Veimme pikkuveikan aamulla paikalliseen terveyskeskukseen lääkäripäivystykseen neljättä päivää jatkuneen kuumeen ja viikonlopulla alkaneen, viime yön lähes unettomaksi tehneen yskän vuoksi. Nuha alkoi vasta eilen, joten ihan "väärässä" järjestyksessä eteni tauti. Lähimmälle, pienelle yksityiselle lääkäriasemalle, jota yleensä suosin, oli saatavana vasta ilta-aikoja, joten päädyin päivystykseen.

Pääsimme lääkäriin ihan ajallaan ja odottelematta, luojan kiitos. Korvatulehdus oli selkeä. Lääkäri kuunteli pitkään pojan keuhkoja ja kommentoi vakavana huonoa yleisvointia. Tulehdusarvot olivat ihme kyllä normaalit. Saimme lähetteen keskussairaalaan lastenlääkärille. Olin ihan ihmeissäni. Ajattelin, että lähdemme samantien kotiin yskänlääkereseptin kera. Mutta että sairaalaan. Se kuulostaa vakavalle.

En osannut edes kysyä mitään lääkäriltä saatuani lähetteen käteeni. Söimme aamupalaa terveysaseman kahviossa kuin unessa. Epätodellista. Onneksi mies oli tänään töissä samalla paikkakunnalla ja isoveikka mummolassa. Saimme kyydin sairaalalle ja takaisin, eikä tarvinnut lähteä bussilla tai taksilla suhaamaan.

En osaa lukea lähetteitä, joten en tajunnut, että meidän pitää mennä yhteispäivytykseen. Olihan ollut puhetta lastenlääkäristä. Tarjosin poikaa ensin lastenpolille. Väärä osoite. Menimme siis sisään ihan väärästä ovesta ja saimme seikkailla sairaalan läpi päästäksemme lopulta oikeaan paikkaan. Luojan kiitos otimme matkarattaat mukaan.

Paljon lehdissä parjattu yhteispäivystys toimi kohdallamme erinomaisesti. Kannattaa sairastua virka-aikana? Pitkään ei tarvinnut odotella missään vaiheessa. Toisaalta kävin itse niin ylikierroksilla, että en osannut edes pitkästyä. Huoli pienen terveydestä oli suuri.

Pääsimme heti hoitajan luo ja pikkuveikalle tehtiin heti perustutkimukset. Kuumetta oli 39,3 ja lääkkeellä se saatiin laskemaan vain pari pykälää. Pian pääsimme myös lastenlääkärille, joka huolestui eniten epäsäännöllisestä hengityksestä. Pojasta otettiin reissun aikana verikokeet, keuhkoröntgen ja ekg. Hengitystä seurattiin useaan otteeseen ja kahdesti annettiin hengitettävää, keuhkoputkia avaavaa lääkettä.

Pieni potilas oli kyllä uskomattoman reipas koko sairaalareissun ajan: ei edes itkenyt missään vaiheessa. Eniten pelotti röntgenkuvaus. Verinäytteen ottoa poika katseli vaan ihmeissään! Pikkuveikka leikki melkein koko ajan osaston leluilla. Vain pari kertaa makasi voipuneena sylissäni. Lapset ovat ihmeellisiä jaksamisessaan.

Röntgenkuvan valmistuttua pääsimme taas lääkärin luo ja saimme diagnoosin: lievä keuhkokuume. Keuhkokuume! Oho. Onneksi läksimme heti aamusta lääkäriin, enkä jäänyt odottelemaan ilta-aikoja. Saimme antibioottireseptin ja lähdimme apteekin kautta kotiin. Viikon antibioottikuuri ja muutaman päivän kipulääkitys. Lapsen vointi oli niin hyvä, ettei tarvinnut enää seurata. Epäsäännöllinen hengitys johtui vain tukkoisuudesta, varsinaisia hengitysvaikeuksia ei onneksi ollutkaan.

Pieni potilas nukahti heti auton hurahdettua käytiin, eikä ihme: takana oli aikamoinen päivä. Olimme kotona klo 14.30, joten kuuden tunnin reissu meillä oli kaikenkaikkiaan, kun kävimme ensin siellä terveysasemallakin ennen sairaalaan menoa.

Kotona pieni potilas katseli Carsia ja Lauri Kilpa-autoa ja pötkötteli sohvalla. Lääkekuuri on aloitettu ja ruokaakin saatiin vähän menemään sairaalassa nautittujen pillimehujen ja suklaan jälkeen.

Itse olen myös aika väsynyt. Huomasin sen vasta kotiin tultua, kun kierrokset laskivat. Kaksi yötä on mennyt pojan yskää kuunnellessä ja oloa helpottaessa. Aamulla en kerinnyt edes hampaita pesemään, sillä ensimmäinen lääkäriaika oli klo 8.45 ja 8.15 olin vielä puhelimessa aikaa varaamassa. Äkkiä vaan vaatteet niskaan ja menoksi! Päivässä on ollut jännitysmomenttia pitkäksi aikaa.

Toivottavasti pikkuveikan kunto alkaa tästä nyt kohentua ja saamme ensi yönä kaikki nukkua.

Onko teille tullut viime aikojen kovista flunssista jälkitauteja?

Vahteristonemäntä




keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Välikausirukkaset vai - hanskat?




Rukkaset vai hanskat? Siinäpä ajankohtainen kysymys näin välikauden partaalla.

Kyse on arvatenkin tästä viisivuotiaasta isoveikasta, joka jo viime keväänä ja syksynä riisui salaa välikausirukkasia ja juoksenteli paljaskäsin tai vaihtoi rukkaset hetkessä kastuviin puuvillasormikkaisiin äidin silmän välttäessä. Kun ei niillä rukkasilla kuulemma pysty tekemään mitään.

No, onhan se osittain totta: rukkasilla on vaikea tarttua pieniin kiviin, pieniin autoihin ja ylipäätään tehdä mitään pikkutarkkaa ulkona. Ja lumen sulettua ulkoa löytyy taas kaikenlaisia pieniä aarteita, joita on mukava poimia käsiinsä tarkasteltavaksi. Ja ryhmitellä, piilottaa ja jemmata. Koitapa nostaa kevään ensimmäistä kastematoa tai koppista maanpinnasta rukkaset kädessä.

Havahduin tähän hanskavaihtoehtoon tänään ihan yllättäen. Joitain asioita pitää niin itsestään selvyyksinä, kuten välikausirukkasia. Sokaistuu vaihtoehdoille. Ja lapsen kasvulle varsinkin on sokea: niin iso poika jo?!

Olisi siis ilmeisesti aika hankkia välikausirukkasten sijaan välikausihanskat.

Minkä ikäiselle te olette hankkineet hanskat? Onko vedenpitävissä rukkasissa ja hanskoissa jotain käytännön eroa? Käsineen varsi hihan alle vai päälle, miksi? Merkki?

Ainakin Reimatec-malleissa (kuvat yllä) hanskassa on neulosresori, joka on selkeästi tarkoitettu hihan sisäpuolelle eikä päälle. Niinkuin "isoilla" lapsilla. Rukkasissahan voi itse päättää, onko käsineen pitkä varsi hihan päällä vai sisällä. Rukkasen voisi olettaa olevan jonkin veran lämpimämpi kuin sormet erottelevan hanskan. Po.p:lta löytyy myös "kolmisormirukkanen", onko kokemusta?

Meillä on leikkiessä pidettu rukkasia hihan päällä, jotta hihansuut pysyisivät siistimpinä. Minusta rukkanen on myös helpompi pukea hihan päälle. Kaupungilla käsineiden varret toki sullotaan hihoihin siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi ;)

Vahteristonemäntä

(kuvat reimashop)

Me&i sovittelua sairastuvalla




Me&i paidat ja pipot ovat odottaneet jo monta päivää sovitusta ja eilen tiistaina tuntui viimein löytyvän sopiva hetki. Molemmat pojat olivat kotona, eikä ollut menoa minnekään.

Olimme nimittäin koko päivän sisällä kuumeisen ja yskivän pikkuveikan kanssa. Toissapäivänä poika alkoi tuntua kumman lämpöiseltä ja kuumemittari näytti 38,4 sekä illalla että seuraavana aamuna. Yö meni onneksi hyvin lääkkeen avulla, mutta aamulla pieni oli niin reppana, että annoin uuden lääkkeen. Poika on jaksanut leikkiä sisällä aikalailla normaalisti, vähän hitaammalla tempolla vain. Äitiä toki tarvitaan normaalia enemmän kurjaa oloa helpottamaan. Iltaa kohti syliä tarvitaan tiheämmin; niinhän se vointi sairaana huononee usein iltaa kohti.


Isoveikka sai me&i:n kevätmallistosta "& a sweatjacket"-collegetakin, "one peacebus"-paidan ja "peacebuses hat"-pipon. Pikkuveikalle hankin "nine-one-one"-paidan, "owls"-paidan ja saman pipon kuin isoveikalle.

Pikkuveikan paidat eivät varsinaisesti sovi yhteen tämän pipon kanssa, mutta eipä meillä pipoja t-paitakeleillä yleensä enää käytetäkään...Käytetäänkö teillä muuten pipoja lämpimällä säällä?

Kuvissa näkyvät housut ovat me&i:n aiemmista mallistoista, isoveikalla ruskeat froteehousut ja pikkuveikalla ruskeat, ihanan pitkäresoriset joogahousut collegemateriaalia.

Jos ihmettelet, mitä länttejä pojilla on käsissään, annoin sairaspäivän piristykseksi luvan laittaa viime kesän lomareissulta saatuja "tatuointeja". Käsiin. Isoveikka olisi halunnut myös otsaan ja jalkoihin! Noita ihokuvia jaettiin naapurimaan Scandic-hotellissa niin runsaat pussilliset, että vieläkin riittää kuvitusta iholle. Itse en niin noista välitä, mutta isoveikka on ihan innoissan "tatskoista" (kestävät iholla turhan kauan...) ja pikkuveikan pitää tietysti fanittaa perässä ;)


Keltaisen collegetakin malli on pitkä ja kapoinen, kuten me&i:n tuotteet yleensäkin. Sopii meille! :)


Molempien poikien pipot ovat kokoa 2 (koot 1-3). Isoveikan pipo on sopivan napakka, pikkuveikalle koko 2 on vielä reilu, mutta 1 olisi varmasti ollut pian pieni. Pikkuveikka käyttää tällä hetkellä pipoja, joiden koko on 50 cm ja isoveikan hatut ovat 54 cm.


Paitojen koot ovat mielestäni juuri sopivia, hieman kasvunvaraakin on, muttei liikaa. Isoveikalla (noin 120 cm) paidat kokoa 122/128 ja pikkuveikalla (noin 98 cm) puolestaan 98/104. Ihanan pitkiä ja kapeita nämä me&i paidat! :)


Pikkuveikan turkoosi pöllöpaita on herkullinen. Viime kesänä meillä oli molemmilla pojilla me&i:n turkoosipohjaiset dinopaidat, joiden kuviot olivat oransseja. Tykkään itse enemmän tästä pöllökuosista ja väriyhdistelmästä.

Asenteeni tummansiniseen väriin on selkeästi muuttumassa. Nuo isoveikan hihojen raidat eivät häiritse minua enää ollenkaan (vaikken kyllä silti ymmärrä, miksi ne eivät voi olla ruskeita, kuten kuviokin) ja aiemmissa kuvissa esiintyneen pikkuveikan autopaidan ("nine-one-one") väritys tummansinisine pohjineen miellyttää myös silmää. Niin se maku muuttuu pikku hiljaa?!

Näistä kuvista huomaa hyvin, miten isoveikka on housunpolvia kuluttavassa vaiheessa. Pienempänä ei polvet kuluneet ollenkaan, vaan vasta myöhemmin leikkien ja liikkumisen vilkastuttua.


"Äiti, mä haluan laittaa tämän paidan mummolaan!" Isoveikka tykkäsi kovin keltaisesta huputtomasta hupparistaan ja flunssainen pikkuveikkakin innostui ihan pomppimaan! :)

Miltäs näyttää uudet "miikkarit" poikien päällä? Onko vielä kutsuja tiedossa? Vai joko se on lisätilauksen paikka? ;)

Loppuviikko meillä otetaan rauhallisesti parantolan merkeissä. Pikkuveikka pitää saada kuntoon. Tänään aamulla on taas kovin sairaan oloinen poika ja kuumetta 38,6. Tämä on nyt kolmas kuumepäivä. Nenä valuu tänään enemmän kuin eilen. Viime yö oli edellisestä poiketen huono: kolme herätystä. Täytyy ottaa itsekin päikkärit pikkuveikan päiväuniaikaan.

Isoveikka lähti tänään mummolaan pariksi yöksi talviloman viettoon. Hiihtämisestä ei tule enää mitään tässä kevätsäässä, mutta naapurin lasten kanssa voi puuhata muuta hauskaa ja käydä vaarin kanssa vaikka elokuvissa. Luistimet pakattiin varoiksi mukaan. Parasta on tietysti saada jakamatonta huomiota mummolta ja vaarilta.

Vahteristonemäntä

maanantai 24. helmikuuta 2014

Jesper Juniorissa ja Lindexin kissapetojen luona


(kuva reimashop)

Kävin lauantaina Jesper Juniorissa haistelemassa kevättä. Reimaa oli tullut lisää sitten viime vierailuni, mutta 70- vuotis juhlamallisto puuttui edelleen. Höh. Olin niin ajatellut hankkivani pikkuveikan keväthaalarin! Lupasivat, että niitäkin vielä saadaan. No, tässä on nyt vielä muutama päivä aikaa sen punaisen Vacalis-haalarin ilmestyä sinne kauppaan, kunnes loppuu kanta-asiakaskupongin voimassaoloaika...Katsotaan, pitääkö kääntyä jälleen reimashopin puoleen.

Reiman uudet sadevaatteet rinkulakuvioineen ovat tosi hyvännäköiset livenä! Vihreä nousi suosikikseni ja keltainen on tietysti myös herkullinen. Tähtipipot ohuella fleecevuorilla olivat upeat; punaisen ja tummansinisen lisäksi löytyy myös keltainen sävy. Jätin nämä vielä toistaiseksi kauppaan, olinpa reipas ;)

Mukaan tarttui aletuotteita, joita sai nyt mukavalla 50 % alennuksella. Pikkuveikalle mustat City Jonathan toppahousut seuraavan talven kauppa-ja vierailureissuille, musta Reima Angry Birds lippis sekä mustat Reimatec-talvirukkaset. Isoveikalle pitkään kyttäämäni musta Angry Birds fleecetakki ja ruskeat Reimatec talvisormikkaat. Talvikäsineistä sai 30 % alennuksen, myös Reimoista, joten täytyi jemmata.



(kuva Lindex, samoin kuvat alla)

Lindexillä hypistelin tiikeri-aiheisia t-paitoja ja collegeja. Kuten olen maininnutkin, isoveikka on suuri kissapetofani ja pikkuveikka tietysti matkii siinäkin asiassa.

Tämä yllä oleva paita olisi ollut kuva-aiheeltaan hyvin houkutteleva, mutta tuo harmaa väri (sävy ei ollut edes perusharmaa, vaan sellainen kummallinen) ei vaan sovi millään meidän punapäälle. Ja siitä nyt ei olisi tullut mitään, että pikkuveikka olisi saanut tällaisen ja isoveikka ei ;)


Tiikericollarista olin ensin ihan varma, mutta sitten aloin epäröidä. En oikein välitä peruscollegepaidoista, eikä meillä niitä harrasteta (mm. siksi, että ovat aika kuumia päällä ja malli epäkäytännöllinen pitkäselkäisellä). Tässä kissapetopaidassa nuo "revityt" resorinreunat alkoivat sitäpaitsi häiritä. Aihe olisi kyllä ollut mitä mainioin ja tuo "varastettu tyyli" houkutteli jollain lailla.

Tämä paita saattaa näyttää joidenkin mielestä tutulle. Tykkäätkö? Oletko nähnyt vastaavaa muuallakin? Aiheesta kirjoitteli enemmän Laura blogissaan Sunnuntailapset.


Hehkuvan oranssi huppari, rinnuksessa tiikerilogo: isoveikan keväthuppari nro 1! Tämän ostin. Kuva ei tee oikeutta värille, joka on herrrkullinen.

(kuvat Lindex)

Tiikeriteepaidoissa ei ollut kokoja jäljellä kummallekaan pojista, mutta verkkokaupasta sain vielä himoitsemani kananmunankeltaiset kesäpaidat! :) Tätä paitaa tehdään kokoon 122 saakka, joka riittänee juuri ja juuri tulevana kesänä isoveikan harteiden ympäri.

Miltäs kissaeläimet näyttävät? Tuleeko teille?

Kirpparillakin kiertelin aikani ja löysin kerrankin jopa itsellenikin jotain: Nanson mustat velourhousut 2 eur!!! Tosi siistissä kunnossa vielä; joku ei kai ole tykännyt ostoksestaan. Oivalliset kotipöksyt!

Lapsille ei löytynyt vaatteita. Kirjoja ostin tapani mukaan muutaman ja Risto Räppääjä dvd:n. Pikkuveikan huoneeseen löysin sellaisen Ikean vihreän verkkosäilyttimen, joka ripustetaan kattoon. Sihen voisi tunkea vaikka pehmoleluja. Säilytystilaa tarvitaan aina.

Tänään maanantaina rahdattiin poikien kanssa reilu rataskuormallinen täydennystä omaan kirpparipöytäämme. Olihan se aikamoista hammastenkiristystä laittaa pöytää kuntoon ja samalla vahtia ympäriinsä säntäileviä ja myyntituotteita tutkivia poikasia. Leikkinurkkaus jaksoi kiinnostaa hyvin lyhyen hetken. Kivempaa oli juosta ympyrää ja tutkia vaatteita ja leluja...aarhg. Mutta sain laitettua pöydän kuntoon ilman hermoromahdusta (viikonlopun oma aika vaikuttaa selvästi!) ja nyt on taas pöydässä reilusti myytävää. Hyvä mieli :)

Täällä on hiihtolomaviikko. Meillä ei ole sen kummempaa talvilomaa, mitä nyt isoveikka ei ole päiväkodissa tällä viikolla. Mies on töissä ihan normaalisti. Isoveikka pääsee mummolaan hellittäväksi pariksi yöksi, mutta ennakkosuunnitelman mukaiset hiihdot ja luistelut joudutaan kyllä sään vuoksi unohtamaan. Pikkuveikalla on tulossa flunssa päälle. Toivottavasti ei tule pahemmin kipeäksi. Loppuviikosta täytyy käydä tsekkaamassa kirpparipöytä sekä Jesperin haalaritilanne. Muuten ei erityisiä suunnitelmia tälle viikolle. Kohta on muuten jo maaliskuu!

Mukavaa viikonalkua!

Vahteristonemäntä

lauantai 22. helmikuuta 2014

Varaslähtö välikauteen


Tai en minä nyt tiedä, onko tämä mikään varaslähtö, kun vettä tuli tänäänkin niin että ropina kävi ja vähäiset lumet hupenevat silmissä. Lämpöasteita on ollut jo monena päivänä peräkkäin. Välikaudelta tuo alkaa jo tuntua.

Keskiviikkona kävimme poikien kanssa pitkästä aikaa leikkipuistossa. Monena talvena sinne korkeiden hankien keskeltä pilkottavien leikkitelineiden huippujen luo on ollut turha yrittää, mutta tänä talvena onnistuu puistoilu vallan mainiosti!


Me olemme siis siirtyneet välikausivaatteisiin (ainakin kotioloissa, päiväkotiin on selvenpää laittaa vielä toppaa). Alle toki puetaan vielä fleeceä lämmikkeeksi. Toppahaalareissa meidän pojat hikoilevat näillä keleillä itsensä litimäriksi, eikä silloin ole kiva leikkiä.





Annoin isoveikan laittaa tällä kertaa välikausikengät. Kumisaappaat ovat meillä kauhistus. "Eiiiii saappaita. Eihän niillä voi edes juosta kovaa!", on nuorenherran luonnehdinta kumppareista. Isoveikan talvikengät ovat mokkanahkapintaiset, joten en raaski uittaa niitä näillä vesikeleillä, vaikka tecit ovatkin.

Päiväkodissa kumpparit menevät jalkaan ilman showta, mutta kotona on toinen ääni kellossa...Kiitos vinkeistä, joita sain teiltä tässä kumppariasiassa :)



Kuvissa näkyvä pikkuveikan välikausiasu oli käytössä jo edellisellä kaudella. Takki on muistaakseni Reimatec Sumu ja housut mustat henkselitecit. Koko 98 menee tämän kevään. Pipo Reiman ja jalassa Kuomat.

Välikausihaalarihan meillä on edelleen etsinnässä. Tai oikeastaan se on kyllä jo löytynyt, mutta odottelen, että Jesper Junioriin tulee Reiman juhlamalliston Vacalis-haalaria. Kanta-asiakkaat saavat nimittäin yhden tuotteen 20 % alennuksella kuun loppuun saakka ja ajattelin käyttää edun keväthaalariin.





Isoveikalla on päällään Reimatec Kirjo-haalari, jonka jemmasin talteen edellisestä mallistosta. Sain haalarin ihan viime tipassa, kun joku ilmeisesti palautti ostoksensa. Mitä pidätte?

Onneksi otin koon 128; se on jo riittävän sopiva, vaikka haara vähän roikkuukin vyötärökumpparia kiristämättä. Koko 122 olisi jäänyt kevään aikana pieneksi, mutta tämä menee vielä syksylläkin. Täytyy kokeilla miltä näyttää vyötärö kiristettynä.

Rakastan tätä väriyhdistelmää! Aivan ihana :) Harmi, ettei pikkuveikalle löytynyt enää kokoa.

Tässä haalarissa on ohut vuorikin, joten sitä voi nimittää ympärivuotiseksi vaatteeksi. Alle vaan kerroksia tarpeen mukaan.

Pipo Reima Passage oli käytössä jo syksyllä ja sopii kivasti myös tämän haalarin kera.


Reimatec välikausirukkasilla tarkenee jo mainiosti, kun alle pukee ohuet villasekoitteiset Silvia-aluslapaset.

Meillä on luistelut vielä luistelematta tänä talvena ja voi olla että jääkin ensi talveen se riemu (tai tuska...). Ja minä kun niin hankin ajoissa varusteet valmiiksi...Hiihtämässä on sentään keritty pari kertaa käydä. Ja saatiinhan me tosiaan lumilinnakin rakennettua.

Minun puolesta kevät saa jo tulla. Olen kevätihminen henkeen ja vereen. Näiden harmaiden sumupäivien jälkeen kaivattaisiin välillä aurinkoa!

Mitkäs on tunnelmat tällaisessa talvisäässä? Lunta ja pakkasta vai kevättä odotellen?

Vahteristonemäntä


perjantai 21. helmikuuta 2014

Belgiansuklaata ja takkatulen ritinää


Viikonloppu ihan vain minulle itselleni. Omaa aikaa. Miesväki lähti nimittäin mökkeilemään!

Sain pakattua porukan mökkikamppeet, kumpparit, unilelut ja automatkavirikekirjat. Huolehdin miesköörini matkaan ja vilkutin vielä ikkunassa. Sinne menivät ja palaavat sunnuntaina iltapäivällä. Hiljaisuus soi kauniisti.

Laitoin tulet takkaan, istuin alas ja avasin koneen. Pyörin Metsolan ysmyillä ja Keltaisen Ketun sivuilla alle euron postikulujen innoittamana. Katsoin vilttiin kääriytyneenä ensimmäisen jakson tänään uudelleen alkaneesta sarjasta "Hakekaa kätilö". Paistoin mozzarella-pakastepitsan ja avasin pullon hyvää valkkaria. Jälkkäriksi miehen työreissulta tuomaa Neuhausia. Aika täydellistä :)

Huomenna köröttelen aamusta (kunhan nukun ensin niin pitkään kun nukuttaa...aah!) paikalliseen ostoskeskukseen kurkkimaan, josko Jesperiin olisi jo saatu hieman enemmän Reiman kevättä. Pikkuveikalle sitä välikausihaalaria katsastan.

Iltapäivällä otan bussin toiseen suuntaan ja kierrän vakikirpparini läpi. Omalle kirppispöydällekin pitäisi viedä täytettä, mutta lastenvaatekirppari ei ole (tässä tapauksessa onneksi?) auki viikonloppuisin. Alkuviikostakin vielä ehtii, sillä otin toiveikkaana toisen myyntiviikon.

Sain tänään jo jonkin aikaa myynnissä olleen turvaistuimen myytyä! Tulipa hyvä mieli :) Olin ahkera ja silitin kaikki äitiysvaatteet myyntiä varten. Niistä tulee mukavasti myytävää kirppispöytään. Nyt on hyvä sauma käydä läpi lasten lelut kirppistä ajatellen, kun pojat eivät ole kotona. Aarteisiin en tietenkään kajoa :)

Oletko jo katsastanut Metsolan ystävämyynnin? Mitä aiot tehdä viikonloppuna?

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teille! :)

Vahteristonemäntä

P.S. Keltaisessa Ketussa on hajakokoja Reimatec-rukkasia alennuksessa :) Minä otin isoveikalle mustat ensi talvelle. Pikkuveikka sai valko-vihreän Metsola-paidan. Metsolan ysmyiltä postin pitäisi tuoda Villervallaa ja minicar-sortsihaalari, mutta katsotaan, miten verkkokauppa pusertaa tilauksen ulos ysmyruuhkassa...

tiistai 18. helmikuuta 2014

Piipaa, piipaa paloasemapäivä!

Bussille menossa - nyt juostaan!

Viikko sitten tiistaina pääsimme perhekerhon porukassa tutustumaan paikalliseen paloasemaan. Olemme käyneet paloautojen ja ambulanssien kotona ennenkin, mutta edellisestä käynnistä on jo aikaa. Varsinkin pikkuveikka odotti tätä elämystä jännittyneenä.

Sotkuisesta suojasäästä huolimatta puimme päälle ihanat keltaiset Reiman takit, että näille siistimmille takeille tulisi käyttöä. Missä tahansa liikumme, takit saavat kehuja - niin nytkin :)

Aina on aikaa pariin lumipalloon.

"Äiti, milloin se bussi oikein tulee...?"





Pikkuveikalle paloasemavierailu oli viikon odotettu kohokohta, mutta isoveikka jännitti selvästi samana päivänä alkavaa kylpyläreissuaan niin, ettei osannut oikein keskittyä pelastusajoneuvoihin.

Kaikkein kivointa pojista oli juosta isossa hallitilassa paloautojen ja ambulanssien ympäri - ja niin näköjään monen muunkin lapsen mielestä. Paloasemalla kirmaili mukavankokoinen juokko pieniä kerholaisia ja perhepäivähoitajien lapsia.

Lopuksi veljekset sentään malttoivat käydä tutustumassa ambulanssin sisätilaan ja kiivetä ylös paloauton ratin taakse. Pikkuveikka sai melkein sireenitkin soimaan, kun pienet vilkkaat sormet painelivat salaa kaikkia mahdollisia nappeja autoa esittelevän palomiehen silmän välttäessä! Taisi olla palomiehilläkin vähän erilainen työpäivä! ;)

Pojista oli hienoa kun oikea palomies nosti heidät paloauton hyttiin ja sieltä alas. Pienempi palomiehemme parahti itkuun, kun tuli kotiinlähdön aika. Ei tainnut pikkuveikka ymmärtää, että kävimme vain pikaisesti kylässä paloautojen ja ambulanssien luona. "Huomenna taas?", aneli mutrusuu bussille kävellessämme.

Rasvapalon sammutusnäytös oli opettavainen
aikuisellekin - ei koskaan vedellä!


Viikonloppu oltiin perheen kesken kotosalla ilman sen kummempia menoja. Siivosin kaikessa rauhassa miesväen käydessä hiihtämässä (pikkuveikan ensimmäinen hiihto!). Aloitin hurjan niskajumin vauhdittamana niskavenyttelyt uudelleen ja kävin jopa lenkillä!

Eilen mies lähti parin päivän työmatkalle. Mummo ja vaari tulivat poikien suureksi riemuksi oikein yökylään ja auttelemaan samalla arjessa. Tänään veljeni tuli poikansa kanssa serkkupoikia katsomaan. Huomenna saamme vielä mukavan, jo isoveikan vauva-ajoista tutun äiti- ja lapsiporukan kylään. Sosiaalinen alkuviikko, sanoisin!

Minä otin tänään pojille käyttöön välikausivaatteet! Täällä oli kaksi astetta lämmintä ja toppahaalarit ovat aivan liikaa noille kuumakalleille. Ihme talvi neljän lumisen pakkastalven jälkeen. Oletteko vaihtaneet kevyempään vaatetukseen? Entä tehneet välikausihankintoja?

Vahteristonemäntä

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Reiman kevätuutuuksia sovittamassa



Ihanaa, Reiman retroja rinkulapaitoja! Pääsimme blogiyhteistyön merkeissä testaamaan Reiman uusia kevätmalliston play jersey-trikoosta valmistettuja teknisiä sisävaatteita.

Meidän alati liikkeessä olevilla lämminverisillä veljeksillä nämä vaatteet pääsevätkin tositestiin! Sovituskuvauksen jälkeen uudet rinkulapaidat lähtivät heti hiihtoreissulle.

Pikkuveikalla on päällään baby-malliston keltaiset Brenz paita ja Lemman housut, koko 98 cm (lapsen pituus noin 97 cm). Paitaa ja housuja on saatavana koossa 68-98 cm.

Isoveikka sovittaa kids-malliston Weil paitaa (housut eivät ole Reiman), koko 122 cm (lapsen pituus 120-122 cm). Weil paitaa löytyy koossa 92-140 cm.

Play jersey-trikoon koostumus on seuraava: 65% CO, 30% PES, 5% EL. Neuloksen sisäpinta siirtää kosteutta pois iholta ja elastaani antaa tilaa touhuta. Tuotteissa on lisäksi aurinkosuoja 40+, mikä on hieno juttu lämpimien kevätpäivien koittaessa.


Meillä on käytössä myös edellisen malliston raidallisia alus-/sisävaatteita (mm. Maxy paita, 61% CO 33% PES 6% EL), joten luonnollisesti vertasin näitä uutuuksia niihin. Uusien paitojen materiaali tuntuu vähintään yhtä pehmoiselta kuin aiemminkin. Neulos vaikuttaa aiempaa ohuemmalle, mikä on varmasti tarpeen kevättä ja kesää kohti mentäessä. Weil paidan pinta on myös sileämmän tuntuinen, kuin esimerkiksi talvimalliston Maxy-paidassa.

Isoveikka ihasteli uuden peuhupaitansa materiaalia ääneen ja paijasi paitaa poskeaan vasten sanoen: "Äiti, tää paita on ihanan pehmeä. Kuin unilelu!"


Upea kuosi, niin meidän näköinen! :) Sopii yhtälailla pienille kuin isoillekin. Äidillekin maistuisi ;)



Tykkään itse enemmän isoveikan kids-malliston punaisen paidan leikkauksesta raglanhihoineen, pyöristettyine takahelmoineen ja hitusen avarampine kaula-aukkoineen. Paita istuu tosi nätisti isoveikan päällä.

Baby-malliston keltaisessa paidassa on suora helma, kapeampi malli ja kaksi nepparia olalla helpottamassa pukemista.

Baby-malliston paidan hihat ovat juuri ja juuri riittävän pitkät pikkuveikalle, jota en ole aiemmin mieltänyt erityisen pitkäraajaiseksi lapseksi. Tämä materiaali ei aiemman kokemukseni mukaan onneksi kutistu pesussa juurikaan, joten hihat riittänevät tulevan kevään ajan. Helmassa sensijaan on reilusti mittaa jopa pitkäselkäiselle pojalle ja paidan helma suojaa hyvin lantion.

Pikkuveikan keltaiset rinkulahousut ovat sopivan kokoiset ja istuvat päällä legginsien lailla. Housut vaikuttavat olevan ohuempaa materiaalia kuin paita (vai onko se vain kuvitelmaa?). Kuviollisen vaipan kuosi näkyy housuista takaa aavistuksen läpi. Housujen vyötärön kuminauha on verrattain löysähkö ja päivän jalassa olleet housut alkoivat illalla laskeutua takaa pepun päälle.

Palaan tuotteiden käyttö- ja pesukokemuksiin, kunhan testailemme lisää :)


Kyykkyyn ja ylös. Hyvin toimii hyppiessäkin!


Vaan kumpi väri onkaan kivempi? Mun vai sun? Tykkäämme molemmista eikä toisen oma ollut tällä kertaa parempi ;) Rinkulakuosia on saatavana myös tummansinisenä. Itse ihastuin tällä kertaa enemmän tuohon punaiseen, joka on uusi hehkuva "Reima red"-sävy.


"Ota kiinni, mandariini!" -ja taas mennään! Sovituskuvauksen jälkeen miesväki lähti hiihtämään. Hiihtoreissu oli pikkuveikan elämän ensimmäinen! :)

Miltäs näyttävät Reiman kevätuutuudet leikin tiimellyksessä? Näitä rinkulatuotteita, kuten muitakin Reiman kevätmalliston pirteitä uutuuksia löytyy mm. reimashopista.

Letkeää sunnuntai-illanjatkoa ja alkavaa viikkoa!

Vahteristonemäntä


torstai 13. helmikuuta 2014

Lumilinnatreeniä



Tänään oli sellainen päivä, etten oikein osannut päättää, mitä tekisin. Isoveikan polskiessa kylpylässä isovanhempien kanssa olisi ollut mahdollisuus lähteä pikkuveikan kanssa vaikka kirppareita kiertämään tai kevätmallistoja tiirailemaan, mutta jäimme kuitenkin kotiin ja ulkoilimme aamupäivällä pari tuntia lumilinnaa rakentaen.


Yritin mitoittaa linnan ikkunan niin, että pojat ylettyisivät ja mahtuisivat ryömimään siitä läpi. Se oli suurinta hupia edellisen lumilinnan aikaan.

 



Herra yliarkkitehti  tarkistaa ampuma-aukon.


Minähän sen linnan tietenkin rakensin ja pieni mies toimi lähinnä arkkitehdin roolissa. No, kyllä hänkin pyöritti muutaman pienen pallon ja tilkitsi pallojen väliin jääviä koloja pienen lumilapionsa kanssa. Hauskinta oli kurkistella koloista ja ikkunasta sekä estää äitiä pääsemästä linnan sisälle :)

Olipa muuten tehokas treeni tämä lumilinnan rakentaminen! Pari tuntia painavien pallojen vierittelyä, nostelua, kyykkimistä ja kumartelua. Enpä olisi arvannut! Kuvittelin tuollaisen linnan syntyvän ihan hetkessä. Viime talvena, kun meillä viimeksi oli lumilinna, sitä rakensi neljä aikuista ja kolme lasta. Ilmankos se tuntui ihan kevyelle hommalle silloin!

Kellon lähestyessä puoltapäivää pikkuveikka alkoi jo valitella, että mennään sisään ja nälkäkin on - ja äiti vaan painaa otsa hiessä urakalla lumilinnaa kasaan! ;) Ihan valmista linnasta ei vielä tullut: pientä viilausta ja hieman korotusta olisi vielä mukava tehdä, jos suojasäät yhä jatkuvat. Lumilinnakoukussa? ;)

Oletteko rakennelleet lumesta suojasäiden suosiessa? Pönöttääkä pihalla porkkananeniä?

Mukavaa alkavaa viikonloppua, huomenna on jo perjantai! :)

Vahteristonemäntä

P.S. Olisi pitänyt ottaa kuva, miltä kirpparikuormamme näytti! Kärräsin kirpparille menevän vaatekuorman tänä iltana auton sijaan tavallisilla yhdistelmärattailla. Kun rattaiden selkänojan laskee alas, mahtuu istuintilaan kaksi isoa kassia ja alla olevaan tavaratilaan kolme. Rattaiden kuomu hillitsee ylipursuamista. Yhtä säkkiä riiputin toisessa kädessä. Tosikirppistelijä keksii keinot! Saimme pikkuveikan kanssa hymyjä osaksemme ;)