Lätäkköön loiskis!

Tänään oli täydellinen päivä hyppiä lätäköissä! Vettä on satanut koko yön ja sama sää jatkui aamunkoitteessa, kun vein pojat puokkariksi päiväkotiin. Puolenpäivän jälkeen kotiin palatessamme jäätiin vielä hetkeksi ulos, kun pikkuveikka halusi hyppiä lätäkössä. Kunnon lätäkkö omassa pihassa on harvinaista herkkua täällä soraharjun rinteessä.

Pikkuveikalla on yllään Reimalta testattavaksi saadut Kupla sadetakki ja Coltan saappaat. Notkean ja PVC-vapaan takin koko on 116 cm ja pojalla on mittaa noin 110 cm. Takin alla on näissä kuvissa pitkähihainen paita ja välikausitakki. Kurailutakin koko on mielestäni juuri oikea: siinä on vielä kasvunvaraakin, muttei liikaa. Neppareiden sijaan vetoketjulla suljettava sadetakki on kyllä näppärä pukea.

Huppu tuntuu varsin reilulta ja peittää ajoittain leikkijän näkyvyyden. Jäin miettimään johtuiko tämä hupun alla olevan pipon mallista, sillä isoveikalla samanmallinen (?) huppu näyttää istuvan oikein hyvin (vaikka poikien päänympäryydessä ei ole suurta eroa). Pikkuveikalla on päässään pipo, jossa on pallomainen tupsu päälaella, jonka vuoksi huppu ei myöskään asetu päähän "pyöreästi".

Hupun lippamainen muotoilu suojaa hyvin kasvot sateella ja irrotettava huppu on turvallinen kiipeillessäkin. Heijastimia tässä sadetakkimallissa on kiitettävän paljon: hupussa ja hihoissa on pitkät heijastinauhat ja takahelmassa heijastava logo.

Coltan kumpparit ovat samaa kuosia sadetakin kanssa ja muodostavat kivan kokonaisuuden. Pirteä kuplakuosi ja yllättävän kaunis sinisen sävy, mikä on paljon sanottu minulta, jonka lempiväreihin sininen ei kuulu.

Pikkuveikan housut ovat isoveikan vanhat Reimatecit, kädessä Reimatec sormikkaat. Hyvin pysyi poika kuivana näissä varusteissa, vaikka vaatteiden ulkopinta olikin litimärkä!

Isoveikan sadetakki- ja saapaspostauksesta voit lukea lisää näiden sadetakkien ja saappaiden yksityiskohdista. Isoveikalla on kuvissa päällään testiin saatu Lampi sadetakki, muut vaatteet ovat itse hankittuja: Reimatec Vahva välikausihousut, Reimatec sormikkaat ja Reiman talvikumpparit.

Joko teillä on kevään/kesän sadevaate- ja saapasasiat kunnossa? Olethen muistanut osallistua arvontaan, jossa palkintona on vapaavalintaiset Coltan saappaat. Arvonta päättyy 1.5. klo 24!

Mitäs suunnitelmia teillä on vapuksi? Minä meinaan paistaa ensimmäistä kertaa elämässäni munkkeja ja kieltämättä hieman jännittää se öljyssä keittäminen. Sima on kyllä kaupan hyllyltä ja varoiksi hankin pari laatikkoa donitseja, jos munkeista tuleekin pannukakkua. Serkkuperhe on kutsuttu yökylään ja on tarkoitus korkata grillikausi. Hieman kyllä koomista laittaa grilliä kuntoon täällä räntäsateessa ;)

Hauskaa vappua kaikille! Muistakaa hyppiä lätäköissä, kun siihen on mahdollisuus! :)

Vahteristonemäntä

Harrastuksena pihanrakennus?

Niin tuossa blogin vasemman laidan esittelyssä lukee: "harrastan pihan rakentamista". Hmm...oliskohan aika päivittää kyseistä tekstiä. Aika vähän on tullut pihalla lapioitua tai haravoitua tänä keväänä. Vielähän tässä ehtii... Mutta kyllä tuntuu harrastukset olevan nykyisin lähinnä ruudun tuijottamista sen jälkeen, kun pojat on saatu nukkumaan.

Yllä olevassa kuvassa on muurin päällä oleva havuryhmä, joka on istutettu pari-kolme vuotta sitten. Riisuin vasta hetki sitten aurinkosuojakaavut kartiokuusien päältä ja ilahduin, miten kauniin vihreinä nuo herkät kasvit olivat selvinneet talvesta ja kevään kuivattavasta paahteesta. Kannatti nähdä aikanaan kaiva ja tehdä penkkiin tarpeeksi syvä multakerros havukasveille tarkoitetulla happaman maan erikoismullalla. Kuusten lomassa tarhakatajaa, joka on kasvanut jo aika komeaksi. Tästä pihan kohdasta minä olen ylpeä!

Mutta. On niin monta kohtaa, jotka ovat pahasti kesken. Toissa kesänä istutetun siirtonurmikon reunat ovat yhä kiveämättä ja nurmitupsaat leviävät sinne tänne. Pengerryksen alareuna odottaa samoin innokasta tarhuria ja lukemattomia työtunteja. Puhumattakaan kaikista muista "to do"-listalla olevista pihan kohennus- ja kunnostusprojekteista, joista metsänpuoleinen aita ei ole vähäisin. Rakennusten eteläsivujen remonttimaalaus on ilmeisesti aloitettava tulevana kesänä.

Omakotiasujalla ei tunnetusti ole vapaa-ajan ongelmia, mutta en kyllä suoraan sanoen arvannut, millainen työleiri tämä "koti melkein maalla" tulisi olemaan. Mutta poiskaan en kyllä vaihtaisi. Vaatii kai vaan taas hetken, että pääsen yli lumen armollisesti peittelemän pihan keväisen paljastumisen aiheuttamasta laiskan tarhurin tuskasta.

Viime viikon aurinkoisena kevätpäivänä sain viimein pienimuotoisen, keväisen inspiraation ja lähdettiin pikkuveikan kanssa lähipuutarhalle hakemaan havuja jo viime kesänä valmiiksi perustettuihin isutuskuoppiin betoniin hierottujen mukulakivien lomaan pihaportaiden kulmalle.

Pieni apulaiseni tyhjensi kuopista roskat pinnalta ja kaivoi pintamaata pois, että sain istutettua kotiin kannetut kolme tuiviota. Tuivio on siis maanmyötäinen versio tuijasta, joita käytetään nykyään vähän joka pihassa tuomassa ympärivuotista vihreyttä.

Pikkuveikalla oli jalassa tämänhetkiset lempparikengät, testiin saadut Reimatec Wetterit. Näissä ei haittaa, vaikka kastelukannusta läikähtää vähän vettä kengänkärille - varpaat pysyvät kuivina. Hyvin ovat popot pitäneet pojan pystyssä erilaisilla pinnoilla ja vauhdikkaat leikit sujuvat hienosti. Tennarimallin pukeminen pienen korkeahkoon jalkaterään on hieman haastavaa ja siinä tarvitaan aikuisen apua jo ennen nauhojen solmintaa.

Isoveikan Wettereihin hankin marketista joustonauhat, mutta ne ovat vielä kiinnittämättä. En tohdi laittaa nauhakenkiä eskariin hoitajien solmittavaksi, joten poika on kulkenut päiväkodissa toistaiseksi vanhoissa ja kärjistä rikkinäisissä tarrakengissä. Enkä kyllä ole itsekään järin innokas lasten nauhakenkien solmija, joten itse varmaankin hankkisin Wetterit vasta koululaiselle tai sitten tosiaan joustonauhojen kera käytettäväksi. Oletteko kukaan kokeilleet vielä, miten joustonauhat toimivat käytännössä?

Mutta ettei nyt menisi ihan kenkäpohdinnaksi, palataanpas taas tänne betoniportaiden vierelle. Oli jotenkin helpottavaa saada nämä kolme ikivihreää kasvia kuoppiinsa: sain sentään jotain aikaiseksi pihalla, jonka saamasta vähästä huomiosta olen potenut huonoa omatuntoa viime aikoina.

Lisäksi oli taas mukava huomata, miten lapsi nauttii, kun saa tehdä aikuisen kanssa jotain ihan oikeaa työtä. Mullan kaivaminen ja kastelu onnistuu vallan hyvin pieneltäkin ja pienillä kottareilla voi kuskata maa-aineksia.

Ja lopuksi sitten yhdessä ihailtiin, miten muutama kasvikin elävöittää kivipintaa ja tekee portaiden vieruksen valmiin näköiseksi. Jälleen yksi kohta pihassa valmis.  Hyvä me!

Minun on vaikea sietää keskeneräisyyttä. Ja piha jos mikä, on aina kesken. Puutarha ei tunnetusti tule koskaan valmiiksi. Huomaan jopa vältteleväni ulos menoa, etten näkisi kaikkia "tekemättömiä" asioita pihalla. Ihan hullua ja silti totta.

Ja nyt en tarkoita, että isosta tontista pitäisi olla joka kolkka sliipattu ja kivillä päällystetty. Tai hoidettavaa nurmikkoa. Luonnontilaa saa ja pitää olla myös, mutta hallitusti. Mutta kun eivät ne hoidetuiksi valitutkaan kohdat tunnu valmistuvan, se syö tätä tarhuria!

Ja tiedän senkin, että itse tekemällä ja samalla huushollia pyörittämällä sekä poikien erotuomarina toimimalla ei paljon hortonomin hommia hoidella kuin tunti silloin toinen tällöin. Vaikka paljon me olemme silti saaneet tällä tontilla aikaan, mies varsinkin. Kunpa voisikin oppia näkemään vain tehdyn työn, eikä sitä tekemättä jäänyttä.

Tuossa yllä olevassa kuvassa sinivuokko kukkii pihamme metsänpuoleisessa rinteessä. Sinivuokkotupsaita on tänä vuonna enemmän kuin viime vuosina ja se tuntuu hienolta. Pojatkin osaavat vauhdikkaissa leikeissään väistellä näitä herkkiä ja harvinaisia kaunottaria. Sinivuokko näyttää metsäkasvina tykkäävän siitä, ettei maanpintaa haravoida, vaan lehtikerros saa jäädä suojaamaan arkaa kasvustoa. Luonnosta voisi ottaa oppia.

Sinivuokkokuvan yläpuolella on toinen esimerkki siitä, miksei pihalla pitäisi pingottaa niin kovasti. Kuvassa on aitan takana oleva epävirallinen puutarhajätteen komposti, johon tulee heitettyä silloin tällöin rikkakasveja, lehtiä, kesäkukan jämiä ja muuta vastaavaa pieniä määriä silloin, kun ei jaksa lähteä kärräämään kuormaa varsinaiselle kompostialueelle pihan tienpuoleiselle laidalle. Myönnän, että se olen yleensä minä, joka en jaksa.

Täydellisyyden tavoittelijana tuollainen epämääräinen kasa tietysti häiritsee silmääni ja koen siitäkin huonoa omatuntoa. Tänä keväänä tuo kasa kuitenkin yllätti ja puski esiin keltaisen kukkaloiston. Olen ilmeisesti heittänyt ruukkunarsisseja kompostikasaan jossain vaiheessa, kun en ole viitsinyt niitä kukinnan jälkeen alkaa erikseen minnekään penkkiin istuttamaan.

Ja kyllä minä tahtoisin istuttaa kesällä lisää omenapuita ja marjapensaita. Kun joku vaan ensin kaivaisi ja kärräisi pois heinäisen pintamaan, muokkaisi mullan puolen metrin syvyyteen saakka ja sekoittaisi joukkoon uutta multaa kera kalkin ja lannoitteen. Sen jälkeen tarhurointi on yhtä juhlaa!

Iloisia keväthetkiä ja puutarhainspiraatiota kaikille niin pihoilla kuin parvekkeilla!

Millä mielellä katsotte kevään paljastamaa pihaa tai parveketta? Onko inspiraatio jo herännyt vai vieläkö harava odottelee heiluttajaansa? Osallistuvatko lapset pihahommiin tai parvekkeen kukittamiseen?

Vahteristonemäntä

Blogi täyttää 2 vuotta (sis. arvonta)

Niin se aika rientää ja lapset kasvavat. Tämä viimeinen "pienokaiseni", blogi-lapsonen on huomenna jo tomera taapero, 2 -vuotias! Kipittelee sujuvasti omilla jaloillaan ja tietää, mitä tahtoo. Usein nauraa, niin että koko talo raikuu. Joskus kiukutteleekin. Mutta useimmiten kaikki on kuitenkin vähintäänkin... toivottoman oivallista - aivan kuten lapsiperheen arkikin! :)

On aika järjestää blogin 2 v synttäriarvonta ja minkäs muun kuin Reiman kanssa!  Reimalta lupasivat kevään mallistosta upeat Coltan uutuuskumpparit palkinnoksi voittajalle. Samat, mitkä meillä on parhaillaan testattavana.

Saappaista löytyy kuusi herkullista väri-/kuvioyhdistelmää, joita voit tutkailla tarkemmin reimashopista. Kuvassa näkyvää kivikuosia löytyy vihreän lisäksi sinisenä ja pinkkinä. Pallokuosia puolestaan on saatavana keltaisena ja pinkkinä, sinisestä on jäljellä enää isoja kokoja.

Coltan kumppareita saa koossa 25-38 ja niissä on kevyt puuvillavuori ja vahvistettu kärki. Näissä saappaissa on ihan paras pohjan rakenne jalkalenksujen paikallaan ja ehjänä pysymistä ajatellen :)

Arvontaan osallistut kommentoimalla, mitkä Coltan kumisaappaat valitsisit, jos voittaisit arvonnassa. Muistathan laittaa mukaan aktiivisesti seuraamasi sähköpostiosoitteen, että tavoitan voittajan.

Lukijapaneelissa näkyvillä rekisteröityneillä lukijoilla on kaksi arpaa, muilla yksi. Mainitsethan kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Mielelläni toki lukisin myös, millaisista aiheista te haluaisitte mieluiten jatkossa lukea. Mikä juuri Sinua kiinnostaa eniten? :)

Arvonta päättyy 1.5. klo 24.

Onnea arvontaan! Ja kiitos Reimalle!

Vahteristonemäntä

Äidillekin joskus jotain

Aina vaan lasten vaatteita! Enkö raaski ostaa koskaan itselleni mitään? Kyllä vaan, joskin selvästi harvemmin kuin pojille, ja usein huonon omatunnon siivittämänä. Kumma juttu sekin. Ja usein ne omat ostokset jäävät esittelemättä, kun tämän on kuitenkin tarkoitus olla lastenvaateblogi. Mutta nyt ripaus jotain minun omaakin juttua vaihteeksi! Tai kuinka henkilökohtaisia astiat nyt kenellekin ovat.

Jokin aika sitten hankin Iittalan verkkokaupan alesta kauan himoitsemani Muumi Juhlahetki jalallisen keksikulhon. Se nostaa piparit kivasti irti pöydän pinnasta ja tuo ne esille (vaikkei meillä ole ennenkään piparit kyllä syömättä jääneet...). En osaa selittää, mikä tuossa astiassa varsinaisesti viehättää. Pahin muumibuumi minulla on mennyt jo ohi, mutta edelleen pidän näistä valkoisista, paksukuonoisista tupsuhännistä, joiden lajia on vaikea määrittää. Varsinkin astioissa muumit ovat herttaisia. Tiedän, että moni on kokonaan toista mieltä ja näin saa toki ollakin.

Samaiseen astiatilaukseen tarttui hyvällä alennuksella yksi muumimuki ja -kulho arkiastioiden sarjaa täydentämään. Meillä käytetään muumimukeja, -lautasia ja -laseja päivittäin. Lautasia leipälautasina aamu-, väli- ja iltapalalla, kulhoja keittoa/mysliä syödessä (puuroa en osaa jostain syystä näistä tarjota) ja mukeja/laseja tietysti kaiken mahdollisen nestemäisen nauttimiseen.

Isoa, ruokalautasen kokoista muumilautasta odottelen edelleen tuotantoon...Mistähän johtuu, etteivät ole saaneet sellaista aikaiseksi? Isoon Teema-lautaseen vaan siirtokuva päälle pläts ja se olisi siinä. Aikanaan lähetin toiveen tästä Arabialle, mutta niin vaan puuttuu sarjasta tuo taatusti suosituksi nouseva tuote edelleen. Ihmettelen.

Ihmeen vähän on astioita muuten mennyt vuosien varrella rikki, vaikka pojilla onkin monesti ruokailun päätyttyä melkoinen kiire tuoda omat astiansa ruokapöydästä tiskipöydälle. Hurjan näköisiä akrobatiatemppuja nähdään aina silloin tällöin - ja vanhemmat pidättävät hengitystään. Mutta samalla olen toki ylpeä, että pojat muistavat tuoda omat astiansa keittiöön.

Olisikohan yhteensä kaksi lautasta ja yksi kulho mennyt pirstaleiksi pienien käsien otteen kirvotessa. Muovilautasia käytettiin pieni hetki pikkuveikan pahimman sähläysvaiheen aikoihin, mutta pian ne jäivät vain puurokäyttöön, kun en niistä muuten välitä. Ja haluan opettaa lapselle alusta saakka, että astioita käsitellään varovasti. Mutta muovilautasella saa puuron jäähtymään nopeasti lapselle sopivaksi, mikä on oikein kätevää kiireisinä aamuina.

Kuvan etualan lautasia ei ole kuitenkaan ostettu käytettäväksi. Ne hankin ihan keräilymielessä. Ovat ensimmäiset kappaleet uutta muumilautasten keräilysarjaa, johon on tulossa yhteensä 20 osaa, kahden lautasen pakkauksissa. Mietin pitkään, onko järjen häivää (ei ole) alkaa kerätä astioita, joita ei ole tarkoituskaan käyttää, mutta joku hamsteri minussa ilmeisesti vinkui niin kovaa, että lautaspaketti tuli meille. En ole aikaisemmin ollut erityisen keräilevää sorttia (jollei lastenvaatteita lasketa), joten olen kai tullut vanhaksi. Hmm.

Vanhenemisesta puheen ollen: tällä viikolla Toivottoman oivallista! juhlii synttäreitään (25.4.) ja melkein samoihin aikoihin on allekirjoittaneenkin vanhenemispäivä. Kevään lapsia ollaan siis molemmat. Blogin vuosipäivän kunniaksi on teille lukijoille luvassa pieni yllätys, joka selviää ihan lähipäivinä ;)

Mitä olet viimeksi hankkinut ihan vain itsellesi? Keräätkö mitään? Millaisista astioista tykkäät arjessa? Mitä tykkäät muumeista?

Leppoisaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä

Kasvukipuja

Mietityttää. Kiukuttaa. Ärsyttää ja huolestuttaa. Miksi vanhemmat antavat eskari-ikäisten pelata väkivaltaisia pelejä ja katsoa selkeästi vanhemmille lapsille/aikuisille tarkoitettuja ohjelmia?!? Herkkä ja kaverien suosiosta huumaantunut isoveikka tuntuu imevän ei-toivottavaa käytöstä kuin sieni.

Pahimpia ovat usein nämä viikon kaksi pidempää hoitopäivää (7.30-15.30), jotka kaikesta päätellen kuormittavat lasta liikaa ja kaveripiirissä hyväksyttävä "kova" käytös jää päälle vielä kotiin tullessa. Mutta on tätä tiuskimista ja toisen alentamista ilmassa välillä pelkän puokkarin jälkeenkin. Toisina päivinä enemmän kuin toisina. Lisäksi pojan leikit ja piirustukset ovat nykyään suurimmaksi osaksi pelkkää sotaa ja taistelua. Miekkoja ja verta.

Siellä päiväkodissa on niin kova meno. Ja ryhmä niin suuri ja poikavoittoinen, että se näkyy meillä kotonakin. Isoveikka on alkanut laukoa minullekin ties mitä. Ihan kuin murkkuikäinen. Pyytää kyllä anteeksi, kun torutaan ikävästä kielenkäytöstä, mutta kohta tulee taas uuai sivallus. Näinkö lapset puhuvat eskarissa kavereiden kesken? Nyt saa jo isikin osansa pojan töksäyttelyistä ja pikkuveikkaa nälvitään tietysti kokopäivätoimisesti. Vaikka kuinka kielletään ja laitetaan jäähylle, jollei kieltäminen tehoa.

Tuntuu tosi pahalta, kun ikäänkuin ruokapöydässä istuisi välillä ihan vieras lapsi. Poika käy monesti eskarin jälkeen niin kierroksilla, ettei muista päivästä oikein mitään, kun kyselen. Pitäisi muistaa olla kyselemättä silloin, kun on ollut rankka päivä. Ensin täytyy antaa lapsen syödä hiljaisuuden vallitessa ja rauhoittua Aku Ankan ääressä, että lapsen mieli palaa kotimoodiin. On se hurjaa tuo nykylasten maailma.

Yhtenä päivänä isoveikka tuli kotiin, otti samantien esiin lompakkonsa ja alkoi kiihkeästi laskea säästöjään. Kysyin, mitä hän tekee. Ei vastausta. Kohta selvisi, että poika halusi antaa eskarikaverilleen kaverin itsensä tarkasti valitseman ja nimeämän, aivan liian kalliin synttärilahjan. Tietysti selitin asian todellisen laidan samantien, mutta jäin taas miettimään, kuinka tuota poikaa viedään siellä ikäistensä maailmassa kuin pässiä narussa. Ja omien sanojensa mukaan hän tekee ihan mielellään, mitä kaverit pyytävät. Ei kuulosta hyvältä.

Olemme keskustelleet isoveikan kanssa näistä kaverisuhteista ja niiden periaatteista rauhallisesti ja moneen otteeseen. Kuten vaikkapa siitä, että kaveruutta ei voi ostaa ja että kunnon kaveri antaa toisenkin välillä päättää, mitä leikitään. Poika suuttuu joka kerta: hän ei halua, että hänen kavereistaan puhutaan "pahaa". Kaverit ovat kaikki kaikessa, vaikka eivät olisikaan reiluja. Toiset ovat johtajia jo alle kouluikäisinä ja toiset niitä johdettavia. Näinkö se menee?

Eskarin keväisessä kehityskeskustelussa otin tietysti nämä teemat esille. Lastentarhanopettaja ei tiennyt mitään lasten muuttuneesta kielenkäytöstä toisiaan/vanhempiaan kohtaan. Miten tietäisikään: eiköhän tämä kasvavien machojen koodikieli loista lähinnä sen vapaan ulkoleikin aikana, jolloin ryhmän aikuiset seisovat pihan keskellä vahtimassa laumaa. Isoveikan liialliseen johdateltavuuteen ja ryhmädynamiikkaan ammattikasvattaja lupasi kiinnittää huomiota, mutta pianhan tämä esiopetus päättyy ja kesän jälkeen poika siirtyy vielä kovempaan koulumaailmaan.

Kertokaa, että teilläkin on/on ollut vastaavaa? Ja että tämä on vain vaihe, joka menee ohi? Miten vahvistaa lapsen itsetuntoa koulua varten? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.

Huomenna on taas eskarilaisella toinen viikon pitkistä hoitopäivistä. Täytyy taas suggeroida itsensä Rouva Pitkäpinnaksi ennenkuin haen pojan päiväkodista kotiin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muistetaan hengittää syvään. Onhan tämän eskarilaisen pikkumurkkuiän ja sen varsinaisen välissä tauko, onhan?

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vahteristonemäntä

Reiman reipasta kevättä testissä

Saimme tässä kevään korvalla Reimalta testattavaksi saappaat ja sadetakit molemmille veljeksille. Nämä ovat erittäin tervetulleet, sillä edellisistä kesäkumppareista on tietysti jo kasvettu ulos ja päiväkodissa edellytetään perinteistä kuravaatepukeutumista sadetakkeineen kaikkineen.

Kotonakin käytämme nykyisin kumppareita entistä useammin, koska ne on niin helppo puhdistaa kurasta tekstiilikenkiin verrattuna. Metsäretkillä ja mökkirannassa touhutessa kunnon kumisaappaat ovat tietysti ehdottomat. Sateen jälkeen omassa pihassa on kiva kirmata ja kaivella matoja jalat kuivina - kyllä kumppareilla on käyttöä kesälläkin.

Tänään taivaalta on tullut lukuisia räntä- ja vesikuuroja ja aamulla eskariin lähdettäessä satoi ihan kunnolla. Laitettiin siis ekan kerran uudet saappaat ja sadetakki päälle ja suunnattiin isoveikan kanssa märkänä kiiltävälle asfaltille - ja pariin kurakkoonkin tietysti. Isoja lätäköitä sade ei valitettavasti ollut ehtinyt vielä keräämään.

Isoveikan kauniin vihreä, yksivärinen Lampi sadetakki on kokoa 134 cm ja pitkäksi venähtäneellä eskarilaisella on pituutta suurinpiirtein samanverran (arvio 132 cm). Aamulla parin asteen lämpötilassa sadetakin alla oli pitkähihainen paita, fleecetakki ja Reiman Taag-välikausitakki kevyellä irtovuorilla - mukavasti mahtuivat kaikki nuo kerrokset tämän testissä olevan sadetakin alle. Pysyttiin lämpimänä pysäkillä bussia odotellessa ja leikin tiimellyksessä voi sitten riisua välikerroksia.

Ihanan notkeassa ja PVC-vapaassa Lampi sadetakissa on sekä vetoketju että nepparit. Helmassa ja hihansuissa on joustavat, kapeat kanttaukset. Takissa on ihailtavan paljon heijastimia: takahelmassa, hupussa ja molemmissa hihoissa on kaikissa suurikokoinen heijastin. Pidempi ja pyöristetty takahelma suojaa hyvin alla olevan takin helman ja antaa sadetakille tyylikkään, "ei sadetakkimaisen" ilmeen. Hyvä Reima!

Vihreät, houkuttelevasti kuvioidut kumisaappaat kulkevat nimellä Coltan. Kumppareissa on vahvistettu kärki, joten kivien potkiminen lienee sallittua. Pohja on voimakkaasti uritettu ja kannan ja päkiän välissä on kunnon kolo, joka pitää jalkalenksut paikallaan. Osa teistä ehkä muistaa, että tätä ominaisuutta minä arvostan jalkineessa kovasti.

Irrotettavat pohjalliset nopeuttavat jalkineen kuivumista käytön jälkeen ja helpottavat oikean koon valintaa kuin myös koon tarkistamista jalan kasvaessa. Saappaan teräosaa kiertää heijastinnauha ja kannassa on lisäksi heijastintäplä. Fiksua, että heijastinnauha on siirretty varresta saappaan kenkäosaan: ainakin meillä housunlahje on useimmiten saappaan varren päällä.

Mutta mitä saappaiden kuvio esittää? Onko siinä kiviä? Lammikoita? Pojan mielestä tietysti tultasyöksevän matelijan suomuja ;) Vihreä lisko lähti seikkailemaan kohti eskaria.

Coltan saappaissa on lämpenevään vuodenaikaan sopiva ohut puuvillavuori ja villasukan kanssa näillä voi toki loiskutella halutessaan vaikka vuoden ympäri. Itse tykkään käyttää pojilla talvella lämminvuorisia kumppareita, jotka olemme löytäneet niinikään Reiman mallistosta. Isoveikalla on tapana "unohtaa" villasukat eskariopen silmän välttäessä, joten lämminvuorisaappaat tuntuvat varmemmalta valinnalta talveen.

Isoveikalla on näissä kuvissa Reimalta saatujen saappaiden ja sadetakin lisäksi itse hankitut Reiman kevätmalliston pipo sekä aiemman malliston Vahva-välikausihousut ja Reimatec välikausisormikkaat.

Pikkuveikan testiin saatu sadesetti on sinisävyinen ja kuplakuvioinen. Kupla sadetakki suljetaan näppärästi pelkällä vetoketjulla ja takissa on valloittava valko-musta-sininen rinkulakuvio. Saappaat ovat samaa kuosia, joten tämä näyttävä sadesetti piristää taatusti pikkuveikan päiväkotiaamuja.

Pieni mies ei ehtinyt mukaan tähän esimmäiseen testipäivään, sillä hän nautiskeli parhaillaan isovanhempien jakamattomasta huomiosta mummolassa. Mutta myöhemmin on luvassa pikkuveikankin sovitus- ja lätäkköhyppykuvia Reiman uusissa, keväisissä sadevarusteissa.

Komiat on kumpparit, vai mitä? Mitäs tykkäätte isoveikan sadetakista? Käytättekö sadevaatteita kotipihassa vai ovatko tekniset vaatteet syrjäyttämässä perinteiset kurapuvut? Entä kumisaappaat: haluatteko ne karva- vai puuvillavuorilla?

Nautitaan myös näistä vaihtelevista kevätsäistä. Letkeää loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä, joka tallusteli tänään itsekin tyytyväisenä keltaisissa saappaissaan :)

Lapsimessujen satoa ja toipilastuvalla

Heips. Lupasin teille raportin Lapsimessujen ostoksista - sehän se on messujen tärkein anti tässä tapauksessa. Ja arvatenkin aika moinen teidän lukijoidenkin tapauksessa? :)

Ylläolevassa kuvassa Skidin osastolta hankitut Villervallan alaosat: canvashousuja ja sortseja molemmille pojille tulevalle (ja vielä seuraavallekin) kesälle. Pikkuveikalle otin koon 116 cm ja  tokaluokkalaisen kokoiselle eskarilaisellemme koon 134 cm. Näistä riittäisi vallan hyvin pituuden mukainen koko ja vaikka kokoa pienempikin, mutta reiluuskaan ei haittaa. Laatutuotteita, joilla on varsin hyvä jällenmyyntiarvo. Huomasin tässä messujen alla.

Kuten jo edellisessä postauksessa marmatin, oli Metsolan froteetarjonta messuilla heikohkoa malliston muututtua muutenkin trikoopainotteiseksi viime vuosina. Onneksi parannusta on luvattu meille froteen ystäville jo tulevalle syksylle.

Jotenkin iski silti "pakko ostaa kaikki frotee, mitä löytyy, kun ei niitä enää saa mistään"-paniikki ja huomaan kahmineeni messuhuumassa ei-niin-lempparivärejäkin. Hmm. Pikkuveikalle kyllä sopii hyvin tuo oma ongelmavärini sininenkin. Limellä taskunkantilla se on jopa kiva. Harmaa ja musta miellyttää itseäni, mutta lapset ne tekevät kieltämättä hieman kalvakoiksi. Mutta näissä oli kyllä tosi kohtuulliset hinnatkin (15/20 eur)...Ja hei, löysinhän minä yhden vihreänkin! Muut ovat pikkuveikalle, paitsi toinen harmaista paidoista. Otin kokoja 116 ja 122, että riittää ainakin pariksi vuodeksi.

Olen pukenut pojat kaikki nämä vuodet rohkeasti keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Mutta nyt on tapahtunut joku juttu. Kun tuo ensimmäinen vauvani on lähdössä kouluun ja on muuttunut muutenkin niin isoksi pojaksi, minä olen alkanut hankkia hänelle mustia vaatteita, mikä yllättää itsenikin. Muuttaako meille kohta tummansininenkin väri?!?

Silverjungle on kiinnostanut jo pitkään ja nyt messuilta tein nämä meidän ensimmäiset Silver-hankinnat. Nämä kaikki ovat isoveikalle. Laatu vaikuttaa hyvälle, eikä merkki silti ole hintavimmasta päästä. Yksinkertaisen tyylikästä. Vihreät housut sain muuten alekorista kympillä!

Noissa pitkistä sortseista en saanut näppejäni irti millään, mutta isoveikka ihmetteli, että onko ne muka sortsit ollenkaan, kun ovat melkein housujen mittaiset...Musta tähtipaita veti suun hyväksyvään hymyyn. Ihan selvä miestenpaita.

Pikkuveikalle saan onneksi vielä pukea söpöjä, rehellisesti lapsellisia lastenvaatteita, joita löytyy varsinkin Blaa!:lta. Mukavalla messualella mukaan lähti lutuista pöllöä pitkällä hihalla ja Mr Kuplo kesäversiona. Herkullisia livenä!

Kappas, äitikin sai jotain matkamuistoja näiltä messuilta! En edes muistanut katsoa itselleni isoa, mustaa puuvillapipoa, jollaisen tarvitsisin. Vinkatkaa, mistä kannattaisi ostaa sellainen joustava pipo, jossa olisi takaraivossa rypytetty tilaa hiusklipsille ja isolle tukalle. Talviversion löysin ihan Sokokselta tosi edullisesti, mutta kesämalli on nyt haussa.

Me&i:n standilta olisin voinut ostaa paljon muutakin, mutta kassiin pääsivät nämä capripituiset magic pantsit itselleni. Varmaan mukavimmat kesäpöksyt ikinä. Joogat ovat olleet lempparit talvella kotosalla.

Lasten paidoista pidin ihme kyllä näppini irti. Oranssipohjainen jalkapallokuosi kutkutti kovin näköhermoa, mutta onneksi koko 134/140 oli lopussa ja osaston tungos oli todella ahdistava.

  

Reissun toinen etappi messujen ohella oli Reiman Outlet Vantaan Tammistossa. Yllä olevan kuvan vaatteet ovat lippiksiä lukuunottamatta sieltä (lippikset messuilta Reiman standilta). Myös nuo violetit, villasekoitesukkani ovat Reimaa (samassa kuvassa miikkarihousujen kanssa), sillä sukkien suurin koko 38-41 riittänee minullekin :) Tykkään käyttää villasekoitesukkia viileänä vuodenaikana päivittäin, joten niitä kuluu. Puuvillasukkia käytän vain kesällä, jos silloinkaan. Mistä lie pojat perineet hikoilevuutensa.

Ei siis mitään tolkutonta säkkiä Reimalta vai mitä? Hampaita kiristellen jätin Switz-talvitakin jälleen myymälään: en voi tykätä siitä enää ensi talvena vaikka se nyt onkin lempparini Reiman talvimallistosta. Kokoja olisi kyllä ollut molemmille pojille ja pikkuveikalta puuttuu takki edelleen ja isoveikaltakin toinen. Onneksi kykenin kuvittelemaan jo innostukseni tulevan talvimalliston kanssa ja tyydyin kaivelemaan löytökoreja. Hyvä minä!

Vahva-välikausihousut jäivät löytymättä, mutta löysin sentään isoveikalle vihreät Reimatec Vinha-toppahousut huippualella (25 eur, ovh 69). Lämmitti mieltä ja toivottavasti myös koulaisen takapuolta ensi talvena. 140 cm suoralahkeinen voi kyllä olla liian pitkäkin, mutta sen näkee sitten.

Pikkuveikka sai pallopitkikset aiemmin hankitun samanlaisen paidan kaveriksi ja uuden fleecekaulurin. Isoveikalle on tuo punainen tähtipipo ja pallokuvioinen, kevyempi fleecevuorattu kaulahuivi. Mustia rukkasia oli yllättäen vielä jäljellä kokoa 5, joten pitihän niiden suhteen varautua ensi talveen.

Niin että tuli vähän shoppailtua. Shopperi oli ratketa liitoksistaan. Ja siksi osa vaatteista on kuvissa ryppyisiä, kun ne oli sullottu väkivaloin vetokärriin. Kauhistelijoille tiedoksi, että säästin näitä messuja varten ja myin ahkerasti pois pieneksi jääneitä tamineita messukassaa kartuttaakseni. Nämä messut ovat vain kerran vuodessa ja hankinnoilla mennään pitkälle. Nyt ollaan sitten taas maltillisella linjalla vähän aikaa. Seli seli. Itsellenikin.

Mitä löytöjä te teitte messuilta? Jäikö joku kaivelemaan mieltä?

Tänään olen käyttänyt isoveikan korvan putkituksessa ja lähettänyt pikkuveikan mummon ja vaarin luo pariksi päiväksi. Isäntä lensi varhain aamulla työreissuun muutamaksi päiväksi.

Isoveikan korvaoperaatio ja toipuminen sujui oikein hyvin, eikä pahoinvoinnistakaan tarvinnut kärsiä, sillä antoivat tällä kertaa estolääkettä jo toimenpiteen aikana. Nukutus tapahtui lempeästi maskilla ja selällään olemista huimauksen vuoksi välttävä poika sai nukahtaa kyljelleen. Heräämössä tarjottiin pillimehua ja jätskiä. Hoito tapahtui Mehiläisessä, sillä keskussairaalassa on puolentoista kuukauden jono. Onneksi tuli aikanaan otettua vakuutus lapsille. Tämä on isoveikan toinen putkitus ja ties kuinka mones korvalääkärikäynti, eikä pikkuveikkakaan ole erikoislääkärikäynneiltä välttynyt.

Illalla vietimme isoveikan kanssa kahdenkeskistä leffailtaa ( Ice Age dinosaurukset) ja herkuttelimme rankan sairaalapäivän päätteeksi. Huomenna pidetään vielä vapaapäivä eskarista ja otetaan ihan rauhallisesti kotona. En muista, milloin viimeksi olisin ollut isoveikan kanssa kahden, joten tekee hyvää siltäkin osin. Tai no, ollaanhan me teatterissa käyty, mutta ihan arjessa kotona. Arvattavasti ohjelmassa ainakin avaruuslegoilla leikkimistä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Vahteristonemäntä

Lapsimessuilla seikkailemassa

Itse Darth Vader otti vastaan messuvieraita keskikäytävällä.

Silverjunglen standilla kävi kauppa.

Gugguun osasto taisi olla yksi messujen suosituimpia.

Metsolan alelaarit houkuttelivat penkomaan.

Metsolalta oli erikseen messumallisto.

Crocsin kohdalla tuijottelin vain kattoon - ja unohdin kenkäkoristeet kokonaan.

Reiman messuosastolla oli esillä värikkäitä ja toiminnallisia lastenvaatteita.

Itselleni ostin jotain mustaa Me&i:n osastolta. Blogipassikin pääsi kuvaan.

Verson Puoti veti retron ystäviä puoleensa.

Verson nappimekon/tunikan olisin halunnut itselleni, mutta koot olivat loppu.

Reiman outlet näkyy jo!

Viimein kotiinpäin vievässä junassa

Minun Lapsimessuni 2015 olivat flunssaisen, mutta sitkeän lastenvaateharrastajan seikkailu jokseenkin tuntemattomalla pääkaupunkiseudulla julkista liikennettä käyttäen. On muuten huomattavasti edullisempaa tuo kulkeminen julkisilla tuolla ruuhkasuomessa kuin täällä maalla: kolmella eurolla pääsi bussilla 7 km matkan. Meilläpäin samalla hinnalla ei pääse bussilla edes yhtä pysäkinväliä.

Yhdistin samaan reissuun käynnin Reiman Outletissa Vantaan Tammistossa, joten päivälle kertyi pituutta ja edestakaisin suhaamista sekä jännitystä, päädynkö oikeaan paikkaan vieraalla seudulla. Päivä alkoi nukkumalla pommiin yöllä tiltanneen puhelimen ollessa mykkänä herätyksen aikaan, mutta onneksi aikataulu ei ollut niin justiinsa.

Reissuni kesti kaikenkaikkiaan 11 tuntia, josta messuilla vietin reilut 3 tuntia. Flunssa veti olon tukkoiseksi ja väsähtäneeksi, joten kiersin vain tärkeimmät suosikkikohteeni ja niistäkin huomaan unohtaneeni ainakin Papun ja Noshin, Crocsilta piti hakea pojille koristeita sandaaleihin, mutta ne unohtuivat jo ostoslistalta. Muille samaan aikaan järjestetyille messuille en lähtenyt rynnimään, vaan säästin voimia Vantaan koukkaukseen.

Pahoittelen, että en jaksanut kantaa mukana kuin pienen pokkarikameran ja senkin käyttö jäi varsin vähäiseksi ja kuvat hämäriksi. Kun muistin valokuvaamisen ostokset tehtyäni, oli messuhallissa jo aikamoinen tungos. Aamulla oli selvästi väljempää kuin puolenpäivän aikaan.

Mutta kuten ehkä arvaatte, tein silti runsaasti hyviä löytöjä. Suunnittelin etukäteen melko tarkkaan, mitä hankin ja kohtuullisen hyvin pysyinkin suunnitelmassani. Ainahan messuilla toki tulee tehtyä pieniä - öh - ylimääräisiä hankintoja ;)

Ihan ensimmäiseksi syöksyin Metsolan standille katsomaan, olisiko siellä vanhojen hyvien aikojen ihania, värikkäitä froteevaatteita. Pettymys! Froteeta oli tarjolla vain parissa, pienessä penkomispisteessä ja värit olivat melko tummia: yksiväristä harmaata, vihreää ja sinistä löytyi paitoina ja kaaritaskuhousuina. Hinnat olivat 15-20 euroa, joten ihan hyvä messualennus mielestäni.

Laadukkaan froteen ystävänä kaivelin tarjolla olevista viisi tuotetta mukaan ja kerroin kassalla toiveeni värikkäiden froteiden palaamisesta tuotantoon. Niitä luvattiinkin tulevan: Väriepäsuoran Miiman postausketju on otettu vakavasti Metsolassa ja froteen ystävät huomioidaan kuulemma jo tulevana syksynä :)

Messujen parasta antia oli Väriepäsuoran Miiman tapaaminen livenä. Jännittävää nähdä ihminen blogin takana ja jutustella yhteisistä kiinnostuksen kohteista kasvokkain. Väriepäsuora on ensimmäinen lastenvaatelogi, jota aikanaan aloin seurata. Siinä jutellessa paljastui, että olemme itseasiassa lisäksi saman alan ihmisiä!

Muihin blogituttuihin  en tietääkseni messuilla törmännyt, mutta tuntsin kyllä joidenkin katsovan keskimääräistä pidempään, joten voihan olla, että joku lukija tunnistikin minut shoppereineni ja marimekkoraitoneni siellä sukkuloimassa. Tunnustaako joku? ;) Huvittavaa oli, että sekä Metsolan että Silverjungen messuosastoilla minua luultiin myyjäksi! Taisin olla aika pro :D

Reiman osastolla oli hyviä tasarahatarjouksia viime kesän Angry Birds tuotteista ja lapset saivat pyörittää onnenpyörää. Standilla esiteltiin toki myös tämän kevään ja tulevan kesän mallistoa, mutta etsimiäni Vahva-välikausihousuja en löytänyt täältäkään. Pari konepestävää Angry-lippistä tarttui mukaan, kun olivat niin edullisia. Veljekset ovat lippispäitä henkeen ja vereen, lierikoita on ihan turha kotiin kantaa, vaikka niistä itse enemmän tykkäänkin.

Skidin/Villervallan värikylläinen standi oli viime vuotista suurempi ja toinen toistaan herkullisempia tuotteita oli reilusti tarjolla. Mukavilla messuhinnoilla hankin pojille canvashousuja ja -sortseja sekä löytökorista trikoosortseja. Villervallan housujen mallit istuvat hyvin meidän poikien päällä ja materiaalit ovat pehmoisia, mutta kestäviä. Paitoja hypistelin tietysti myös, mutta hoin koko ajan itselleni, että paitoja on jo riittävästi...

Pikkuveikka sai kuitenkin pari etukäteen suunniteltua, söpöläistä paitaa Blaa!:n osastolta ja isoveikka saa pukea pian päälleen meidän ensimmäiset Silverjunglet, jotka tuntuvat yksinkertaisuudessaan jotenkin niin ison pojan vaatteille. Huomasin muutenkin hankkineeni isoveikalle yllättävän paljon mustia vaatteita! Näitähän meillä ei ole juurikaan ennen ollut paitsi ehkä joitakin collegehousuja. Olenko tässä nyt periaatteideni vastaisesti itsekin käännyttämässä kouluun lähtevää poikaa perinteisiin poikaväreihin!?!

Päivä jatkui messujen jälkeen junamatkalla Pasilasta Käpylään netistä tulostettujen Reittipalvelujen ohjeiden mukaan. Käpylän asemalla olin ainoa junasta poistunut ja aivan eksyksissä. Karttakaan ei kertonut, mistä sinne tietylle bussipysäkille pääsisi, eikä missään ollut mitään infotaulua tms. Onneksi kehtaan häiritä ohikulkijoita (mieluiten lasten kanssa kulkevia, he auttavat yleensä mielellään) ja sain  hyvät ohjeet, kuinka löydän oikealla bussille. Ilman apuja olisin ollut pulassa ja joutunut varmaan palaamaan Pasilaan.

Ennen pitkää oikeannumeroinen bussi kaarsikin pysäkille ja nielaisin nähdessäni hiilenmustan mieshenkilön istuvan ratin takana. Osaisiko hän neuvoa, milloin on vuorossa oikea pysäkki jäädä pois kyydistä? Aluksi kuljettaja väitti minun astuneen kokonaan väärään bussiin ja aloin jo valuttaa stressihikeä pitkin selkää, mutta hetken siinä keskusteltuamme ja Reittipalvelun ohjeita tavattuamme kuski sai kiinni siitä, minne olin menossa. Olin sittenkin ihan oikeassa bussissa enkä päätyisi lentoasemalle saakka. Ja hän tosiaan puhui ihan ymmärrettävää suomea ja neuvoi vielä reitin pysäkiltä Valimotielle, josta Reiman Outlet jo näkyikin :) Voitonriemuinen olo: olin päässyt reitin kauimmaiseen pisteeseen onnistuneesti!

Outletistakaan en valitettavasti saanut hakemiani Vahva välikausihousuja isoveikalle seuraavassa koossa. Ovatpa ne nyt kiven alla! Reimashopista on jo koot loppu, eikä lisää ole tulossa ainakaan toistaiseksi. Täytyy yrittää seuraavaksi paikallisesta Jesper Juniorista.

Reiman Outlet on kyllä sellainen paikka, että aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikkei sitä etsimäänsä löytäisikään. Vähän niinkuin Ikeassakin. Kiertelin siellä hissukseen kaikessa rauhassa ja hypistelin. Olo alkoi olla jo varsin voipunut flunssan, pitkän kävelemisen ja pelkän kevyen evästelyn jäljiltä, mutta yritin jaksaa vielä hetken. Kassalle kiikutin lopulta toppahousut ja asusteita. Tarkemmin esittelen näitä messujen ja Outletin hankintoja  sitten erillisessä postauksessa.

Reiman Outletin kassa neuvoi minut ystävällisesti edelleen oikealle bussipysäkille, kun näytin hänelle mukaan tulostamiani Reittihaun ohjeita. Olipa ihanaa istua välillä ja lepuuttaa jalkoja! Bussi körötteli pitkin asuinalueita ja vei suoraan Tikkurilan uuden, upean matkakeskuksen luokse, josta oli tarkoitus jatkaa junalla kotiinpäin.

Mutta tässä kohtaa onnistunut seikkailu oli ilmeisesti noussut päähän ja heittäydyin turhan rennoksi - ja hyppäsin vahingossa väärään junaan. Väsymykselläkin saattoi toki olla osansa asiaan. Ostin automaatista lipun IC-junaan, joka lähtisi laiturilta  nro 3 klo X.28. Minä hyppäsin samaiselta laiturilta junaan, joka lähti jo X.22. Ihmettelin, kun minulla on sama paikka, kuin eräällä toisella matkustajalla. No, totesimme, että järjestelmät voivat joskus tehdä virheitä ja istuimme vierekkäin tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa.

Karmea totuus paljastui konnarin tarkastaessa lippuja: minä olin väärässä junassa ja väärällä istumapaikalla. Juna ei todellakaan ollut mikään pikajuna ja se oli tietysti matkalla väärään paikkaankin. Onneksi ei kuitenkaan aivan väärään suuntaan: pääsisin kyllä kotiin, kunhan vaihtaisin junaa myöhemmin ja jatkaisin samanlaisella, yhtä hitaalla junalla eteenpäin.

Ystävällinen konduktööri lupasi, että pääsen ostamallani lipulla molemmat matkat, eikä tulee mitään lisämaksuja. Jotain positiivista sentään. Kai tuosta olisi voinut pahimmassa tapauksessa tulla jopa tarkastusmaksu?  Aikaa tässä seikkailupäiväni paluumatkassa tosin meni huomattavasti kauemmin kuin olin suunnitellut ja olin kotona lopulta vasta seitsemän maissa, kun alunperin piti olla viideltä. Mutta eihän tämä olisi ollut seikkailu, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan :)

Viimein kotiin päästyäni menin kuumaan suihkuun, avasin pullon hyvää valkkaria ja paistoin sen seuraksi keon jättikatkarapuja. Jalat ylös ja herkuttelemaan. Olo oli hyvin väsynyt, mutta myös onnellinen :)

Tulipas tästä pitkä tarina! Yritän tiivistää postauksia jatkossa :)

Kävitkö sinä messuilla tai seikkailitko muuten viikonloppuna? Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja voimia alkavaan viikkoon!

Vahteristonemäntä