keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Reiman varastontyhjennyshankintoja ja juhlavalmisteluja
Kankaanpää on kamalan kaukana tälle pitkälti julkisen liikenteen varassa säntäilevälle emännälle. Kaivelin siis Reiman varastoa ihan vain virtuaalisesti verkkokaupan kautta. Ja virtuaaliseksi meinasi jäädä ostoksetkin, kun verkkokauppa otti ja ylikuumeni suuren suosion vuoksi.
Kieltämättä kiukutti melkoisesti, että shoppi ei sitten kuitenkaan ollut kokonaan suljettu korjaustöiden ajan, vaan sitkeimmät/onnekkaimmat saivat sieltä tavaraa ulos toisten jäädessä odottamaan luvattua sähköpostiviestiä siitä, milloin ostoksille sopii taas mennä.
Sähköposti-ilmoituksen tultua kolisi varasto jo tyhjyyttään kaipaamieni tuotteiden osalta. Kaikkein tärkein eli pikkuveikan välikausihaalari, jäi kokonaan saamatta. Myöskin henkselihousut roikkuivat jo jonkun muun vaatekaapissa.
Varsinaisesta varastontyhjennysmyynnistä meille tuli vain pikkuveikalle nuo tummanharmaat housut tuossa vasemmalla (joiden malli ei ole kaikkein kätevin 2,5 vuotiaalle...) ja isoveikalle oikean reunan Leap-takki siistimmäksi takiksi tulevalle keväälle. Tämän takinkin olisin ottanut mielummin siinä tummemmanharmaassa sävyssä...
Keltaisten raitojen piristämän Kirjo-haalarin sain sentään klikattua ostoskoriin muutamaan päivää myöhemmin, olisikohan joku palauttanut kyseisen haalarin syystä tai toisesta tai sitten varaston perukoilta oli löytynyt vielä tämä unohtunut yksilö. Koko on 128, joten mahtunee isoveikalle vielä vuoden päästä syksylläkin (kävimme 5 v neuvolassa 25.11. ja pituutta herralla on 119.5 cm). Tätä haalaria (ja samaa kuosia olevaa takkia) olen himoinnut molemmille pojille jo pidemmän aikaa. Sopii niin täydellisesti meidän reippaaseen raitatyyliin!
Kun kerran piti maksaa postikulut toistamiseen, otin samaan pakettiin viime talvena suosiota saavuttaneet, ohuet Silvia-aluslapaset villasekoitetta ja parit ylimääräiset jalkalenkit. Olen nyt vaihtanut kurahousuihinkin silikoniset jalkalenksut, kun ei ne kuminauhalenkit meillä kestä kuin hetken. Miksiköhän muuten kaikissa Reiman vaatteissa ei ole niitä samoja, vahvoja silikonilenkkejä? Silikonin joustavuus on toki heikompi kuin kuminauhan, joten onko niitä sitten vaikeampi pujotella saappaiden alle.
Teitkö löytöjä Reiman varastontyhjennyksestä?
Tämä aurinkoinen pikkupakkasviikko on ollut minulla ja kuopuksella harmillisen flunssainen. Perheen harvinainen yhteinen arkivapaa on mennyt itsellä lähinnä toipilaana mahdollisuuksien mukaan lepäillessä. Miesväki ahkeroi eilen ja siivosi aitan ja laittoi jänisverkot omenapuille. Ei pääse puput napsimaan mun aarteita!
Tänään oma vointi tuntuu viimein paremmalle (kop kop) ja väkersin aamupäivällä sokerimassasta haamuja viikonlopun 5-vuotisjuhlia varten. Täytyy laittaa kuvia kummituksista, kunhan ehdin ne kamerasta purkaa. Ei niistä kyllä tullut yhtä upeita, kuin Kinuskissalla, mutta ensikertalaisen tekemiksi vallan välttäviä :)
Enää kaksi päivää ensimmäisiin juhliin, kääks! Tarttis varmaan tehdä jotain asian eteen ;) Mies haki just kaupasta ongintasaaliita ja kattaustarvikkeita olen hommannut jo aiemmin. Muuten ollaan ihan vaiheessa! Mutta en aio ottaa paineita: joka nurkkaa ei tarvitse kuurata, eikä kaiken tarvitse olla täydellistä.
Meidän ihka ensimmäisten kaverisynttärien tarjoilun ajattelin kuitata haamukoristelluilla mokkapaloilla, coctailtikuilla, pipareilla, karkeilla ja popcornilla. Täytekakkua eivät nykylapset juuri syö, joten en panosta siihen. Lasten kekkerit ovat lauantaina klo 15-17.
Sunnuntaina suvun kesken juhlittaviin 5-vuotisjuhliin teen kesällä testaamani maitosuklaa-vadelmakakun (myöskin haamukoristein) ja äitini leipoo isoveikan toivoman mansikka-kermakakun. Mokkapaloja tarjotaan myös (pellillinen riittää kaksiin juhliin). Suolaiseksi tarjottavaksi väkerrän monivuotisen suosikin, kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakun. Kaupasta haetaan lapsillekin maistuvia, paistettavia lihapaisteijoita ja karjalanpiirakoita. Munavoi pitää tehdä itse. Pipareita pitää toki olla, muttei ihan seitsemää sorttia.
Taidan tehdä aikataulun noille leipomuksille, kuten minulla on tapana, ettei iske paniikki! Vaikka iskee se kuitenkin ;) Tykkään silti järjestää juhlia! :)
Mukavaa viikonjatkoa!
Vahteristonemäntä
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Talven raikkautta marraskuulle!
Ei tämä ei valitettavasti ole totta - ei ihan vielä. Kuvat ovat viime talvelta. Mutta jotenkin tähän pimeyteen ja märkyyteen oli valoa saatava ja kaivoin koneen kätköistä viime talvisia lumikuvia kaamosta kirkastamaan. Olkaapa hyvät! :)
Tässä on viime talven ensilumi, joka tuli marraskuun lopussa ja jäi maahan. Jospa tänäkin vuonna?
Isoveikalla oli viime talvena kaksivärinen Reimatec Parallel haalari, myös asusteet ja kengät ovat Reimaa.
Pikkuveikan talven 2012-2013 asuun kuului Reimatec Temper-haalari, Reiman pipo (joka mahtuu myös tänä talvena), perityt Kuomat ja lahjaksi saadut karvavuoriset nahkarukkaset.
Tällaista talvea minä odotan - puhtautta ja valoa! Ei enää kuraisten vaatteiden pesua ja pimeydessä puoliunessa taivaltamista.
Mäenlasku on ehdottomasti talven ykkösjuttuja.
Potkukelkkailua ja jääleikkejä mökillä.
Oikeita talvikelejä odotellen! Tänä aamuna maassa oli 1 cm hentoa pakkaslunta, jee! :) Toivottavasti se jää maisemaa valaisemaan.
Mikä talvessa on parasta? Tykkäätkö talvesta vai onko se vain pimeä ja kylmä vuodenaika? Mieluisin talvipuuha lasten kanssa?
Pikkuveikka on flunssassa ja tänä aamuna heräsin itsekin kaktus kurkussa :( Onneksi mies tuli perjantaina työmatkalta kotiin ja saamme lepäillä alkuviikon kotona koko perhe. Huomenna mennään isoveikan 5-v neuvolaan, muuten ei ole pakollisia menoja lähipäivinä. Viikon päättävät synttärijuhlat, jotka järjestetään pojan kavereille ja sukulaisille eri päivinä, joten nyt ei olisi aikaa sairastaa!
Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!
Vahteristonemäntä
Tunnisteet:
ensilumi,
lumi,
Reima,
talvi,
talvi 2012-2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
AlbaBaby - "inspired by my own childhood"
Olen ihaillut AlbaBabyn housuja jo pitkään. Äskettäin tarjoutui tilaisuus kokeilla niitä meille, kun Tenavalinna myy näitä ihanuuksia poistuvana tuotemerkkinä 35 % alennuksella. Normaalihinnalla en ole raaskinut näitä varsin arvokkaita vaatteita hankkia.
Keltaisia kaavailin molemmille pojille, mutta isoveikalle ei löytynyt enää kokoa. Isoveikka sai siis monikäyttöiset ruskeat ja pikkuveikka kauniin keltaiset. Ruskeissakin on sitäpaitsi hieman keltaista mukana. Materiaali on ohuehkoa ja oikein pehmeää samettia. Vyötärössä on mielestäni fiksuin säätövaihtoehto eli reikäkuminauha ja napit. Selvästikin laatupöksyt!
Malli "Baggy Pants Bernie" on aivan upea, voi kun saisin houkuteltua pojat sovittelemaan jonakin hieman valoisampana päivänä (joita ei näin marraskuussa montaa ole). Laitan kyllä sitten kuvia, kun kuvaukset onnistuvat! :)
Toivottavasti isoveikka suostuu käyttämään näitä retrohousuja. Pikkuveikka ei onneksi vielä osaa valittaa vaatevalinnoista, jollei veikka näytä mallia.
Kai näistä samettisista retropöksyistä sitten tulee jollain lailla oma lapsuus mieleen, kun niin houkuttelevat. AlbaBabyn mainoslausehan kuuluu: "Inspired by my own childhood".
Mitäs tykkäätte? Onko kokemusta näistä käytössä? Pesunkesto?
Ulkovaatteiden alla tuollaiset lahkeet ovat varmasti vähän hankalat, varsinkin sukkalukkojen sullominen, joten päiväkotikäyttö voi jäädä vähäiseksi. Pidetään näitä ihanuuksia sitten kotona, niin äiti voi ihailla housuja täysin siemauksin! ;)
Mukavaa keskiviikkopäivää! :)
Vahteristonemäntä
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Valloittavaa valohoitoa - aurinkoisena marraskuun päivänä
Lauantaina, ennen Eino-myrskyn nousua, oli aivan uskomattoman kaunis loppusyksyn päivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja latasi ainakin minun akkuni pitkästä aikaa täyteen. Mahtavaa! :)
Ulkoilimme poikien kanssa pitkään niin aamu- kuin iltapäivälläkin ja veljekset viihtyivät ulkona huomattavasti paremmin kuin viime aikojen hämärinä tihkupäivinä. Pelattiin palloa, tehtiin metsäretki ja ajeltiin mopoilla omassa pihassa. Kukaan ei halunnut lähteä sisälle. Ei edes äiti.
Illalla käveltiin vielä leipomolle ja syötiin jäätelöä läheisillä kivillä - marraskuussa! :) Tultiin kotiin sorakuopan, heppa-aitauksen ja koulun keinujen kautta kuunloisteessa. Viideltä oli jo aivan pimeää.
Pojilla lähti vähän "mopo käsistä" ;) Nauraa räkättivät ihan hervottomina tahallisille kaatuiluilleen ja pipo silmillä ajolle :)
Kuten kuvista näkyy, pikkuveikalla ei ole päällä tavanomaista pallohaalariaan. Haalari (92 cm) on jäämässä auttamatta pieneksi ja oli myös pesussa. Tämä kesäalesta hankittu 98 cm Reimatec Sumu-takki on ollut aiemmin lähinnä siistimmässä käytössä, mutta on nyt siirretty "yleiskäyttöön" mustien Reimatec-henkselihousujen kanssa. 104 cm vk-haalari on edelleen hakusessa...(Villervallan kuosit eivät miellyttäneet ja Reimalta oli koot loppu jo ennen varastontyhjennystä)
Raidallinen hiippapipo on vasta jemmasta käyttöönotettu aiempi alelöytö, myöskin Reimaa. Tämän pipon ostin aikanaan sillä ajatuksella, että löytäisin sen kaveriksi kivan, lämpimänkeltaisen vk-takin, mutta eipä se mennyt ihan niin keltaisesti. Tämä "sumuinen" kuosi on kyllä varsin kuraystävällinen, siitä iso plussa :)
Raidallinen hiippapipo on vasta jemmasta käyttöönotettu aiempi alelöytö, myöskin Reimaa. Tämän pipon ostin aikanaan sillä ajatuksella, että löytäisin sen kaveriksi kivan, lämpimänkeltaisen vk-takin, mutta eipä se mennyt ihan niin keltaisesti. Tämä "sumuinen" kuosi on kyllä varsin kuraystävällinen, siitä iso plussa :)
Onko teillä päin paistanut aurinko viime päivinä? Onko ollut ongelmia myrskyn kanssa? Vinkkejä hyvän, 104 cm välikausihaalarin hankintaan? Vai onko jo syytä odottaa kevääseen...?
Kirppareillakaan ei ole tuota haalarikokoa näkynyt, ensi viikolla uusi tsekkaus, jos purukalusto antaa myöten. Viikontakaisesta viisurioperaatiosta jäi nimittäin juurenpala, joka on nyt sitten viikonlopun aikana aiheuttanut rapsakan tulehduksen. Kiva. Huomenna otan yhteyttä hammashoitolaan ja sitten nähdään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei varmaan mitään kovin mukavaa.
Myrsky vaikuttaisi laantuvan. Meillä ei ainakaan vielä ole sähköt katkenneet onneksi kertaakaan ja puutkin ovat yhä pystyssä (koputtaa lähintä puuta). Kattopellit vaan paukkuu enää harvakseltaan, tuuli vinkuu ja vaahteran siemenet ropisevat ikkunoihin.
Myrsky vaikuttaisi laantuvan. Meillä ei ainakaan vielä ole sähköt katkenneet onneksi kertaakaan ja puutkin ovat yhä pystyssä (koputtaa lähintä puuta). Kattopellit vaan paukkuu enää harvakseltaan, tuuli vinkuu ja vaahteran siemenet ropisevat ikkunoihin.
Mukavaa alkavaa viikkoa! :)
Vahteristonemäntä
perjantai 15. marraskuuta 2013
Metsolaa, Ej Sikke Lej sekä kuulumisia
Johan siitä on tovi aikaa, kun nuo Metsolan ystävämyynnit pidettiin, mutta tässä viimein kuvia hankinnoistani.
Koot hupenivat tuttuun tapaan nopsaan, joten sain klikattua ostoskoriin vain nuo ylläolevat aivan ihanat, vihreät kaaritaskuhousut ja alla olevan ruskean t-paidan, molemmat isoveikalle. Pienemmälle olisin myös halunnut tuollaiset housu-ihanuudet, mutta eipä löytynyt enää kokoja...
Hinnat olivat kyllä oikein kuluttajaystävälliset! :) Muistako oikein, että noita paitoja sai 6.90?
Pitkähihaisissa paidoissa olisi löytynyt vain helistin-kuosia, joka on mielestäni vähän turhan vauvamainen 5-vuotiaalle. Sinistä apilakuosia harkitsin pikkuveikalle, mutta jätin sitten kuitenkin ostamatta. Muista alennetuista pitkähihaisista ei ollut meidän kokoja.
Uutena paitasuosikkina meillä on ollut viime aikoina Ej Sikke Lej. Ensin tilasin tiikerifanille isoveikalle kokeeksi tuollaisen armyvihreän tiikeripaidan ja myöhemmin molemmille pojille kuvassa näkyvät paidat, isoveikalle ylempi, pikkuveikalle alempi.
Näitä myytiin puoleen hintaan poistuvana tuotemerkkinä Tenavalinnassa. Paidat ovat laadukkaita, eivätkä mene ainakaan ekoissa pesuissa miksikään. Koko on ehkä hieman pienehköä: noin 120 cm isoveikalle on 128 cm paita ihan sopiva selkämitan puolesta, hihat ovat reilut.
Onko Ej Sikke Lej tuttu? Kokemuksia?
Tiivis viikko kääntyy pian viikonloppuun. Mies lähti keskiviikkona yhden yön työreissulle ja käy nyt kotona kääntymässä ja vaihtamassa matkalaukkua. Huomenna lähtee puolestaan viikon työmatkalle. Lyhyitä reissuja on suht säännöllisesti, mutta tuollaisia viikon kestäviä onneksi vain harvoin. Edessä on siis normaalia haastavampi viikko, johon saan onneksi apua mummolta ja vaarilta. Isoveikka on myös pari yötä kylpyläreissulla mummin, papan ja serkkunsa kanssa.
Isoveikka oli tänään illalla liikuntakerhokaverinsa synttäreillä ja nautti täysin siemauksin. Tapasi myös pari vanhaa kaveria viime kauden kerhosta. On se äidistä niin ihanaa, kun lapsi sosiaalistuu ja saa kavereita harrastusten ja päiväkodin myötä (meillä ei ole naapurustossa lapsia ollenkaan). Pääsee "porukoihin". Se on tosi tärkeää. On sitten helpompi aloittaa eskari ja koulu - ja ehkä osa näistä tämän hetken ystävyyssuhteista kantaa pidemmällekin :)
Mitä mieltä olette nykyisistä lasten kaverisynttäreistä? Millainen lahja on sopiva? Kuinka paljon vieraita? Ohjelmaa? Saavatko vieraat pienen lahjan mukaansa vai ei? Enää pari viikkoa isoveikan omiin juhliin, ekoihin kaverisynttäreihin, joten alkaa äidillä kysymyksiä pyöriä päässä...
Tiimarissa on konkurssityhjennys eli kaikki - 70% , joten saimme juhliin mm. kattaustarvikkeita oikein mukavaan hintaan! :) Vinkiksi muillekin!
Rentouttavaa viikonloppua!
Vahteristonemäntä
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Valkosuklaa-mustikkamuffinit
Ulkona tihuttaa vettä ja pimeys ympäröi yhä aikaisemmin illalla. Tekee mieli jotain hyvää? Arvasin! Tässäpä ohje kaamosta makeuttamaan:
Valkosuklaa-mustikkamuffinit (Hellapoliisi)
3 munaa
1 1/4 dl sokeria
100 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl Flora vanillaa tai vastaavaa
80 g valkosuklaata (tai mustikka-valkosuklaata) laitoin tuplasti
1 1/2-2 dl mustikoita laitoin 2 dl ja ihan jäisinä, jolloin eivät värjää taikinaa
Sulata rasva, anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekä murusiksi leikattu tai rouhittu suklaa ja jäähtynyt rasva.
Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.
Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.
Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia
Leivoin näitä muffineja viimeksi viime torstaina, ihan itsekseni. Joskus on kiva leipoa kaikessa rauhassa ilman valvottavia apuleipureita ;).
Taikinasta tulee 12 kpl muffineja amerikanmuffinivuokiin. Itse tykkään käyttää lisäksi muffinipeltiä, joka pitää leivonnaiset hyvin muodossaan.
Tämä Hellapoliisin ohje on yksi suosikkiohjeistani, kannattaa kokeilla!
Kaamosväsymykseen tosin auttaa parhaiten ulkoilu päivän valoisimpaan aikaan, mutta kyllä nämä valkosuklaiset mustikkaherkutkin nostavat endorfiinitasoa ;)
Mikä on sinulle paras tapa torjua kaamosta? Vai heittäydytkö siihen?
Mukavaa illanjatkoa! Koitetaan jaksaa, marraskuu on kohta jo puolivälissä...
Vahteristonemäntä
maanantai 11. marraskuuta 2013
Sadepäivän temppurata ja isänpäivän tunnelmia
Kaikenkattavien kuorivaatteiden aikoinakin loka-marraskuussa on joskus päiviä, jolloin ei viitsi lähteä ulos. Vettä tulee taivaan täydeltä ja viima vihmoo. Äitiä paleltaa pelkkä ajatuskin ulos menosta.
Silloin pitää keksiä, miten puretaan lasten ylitsepursuaavaa energiaa sisätiloissa. Hoplopissa ja vastaavissa sisäleikkipuistoissa se toki onnistuu, mutta kotonakin voi rakentaa temppuradan.
Välineet ovat varsin yksinkertaiset, eikä pääsylippuja tarvita. Tarvitaan vain keittiöjakkara, tuoli, saunajakkara tai vastaava tukeva jakkara, matala pöytä, viltti ja jumppa-alusta. Tai mitä nyt kotoa sattuu löytymään, tyyli on vapaa :)
Suunnittelin ensin, miten radalla edetään ja millä lailla kutakin välinettä käytetään. Täysin turhaa. Lapset kehittivät heti oman tapansa toimia ja kokeilla vaikkapa keittiöjakkaraa (kuten isoveikka yllä). He kiipesivät, voimistelivat, hyppäsivät, ryömivät ja tekivät kuperkeikkaa.
Pikkuveikka otti mallia isoveikalta ja ylitti jakkaran -ja itsensä- monta kertaa :)
Meillä oli mukava päivä! Temppuilun jälkeen rakennettiin isin vanhoista avaruuslegoista erilaisia aluksia ja upposin itsekin touhuun niin, että päiväruoka venähti hieman ;)
Onko joka päivä "pakko" ulkoilla? Mitä teette lasten kanssa sateella sisällä?
Isänpäivää juhlimme neljän sukupolven voimin lapsuudenkodissani, äitini loihtimien herkkupöytien ääressä. Veljeni vietti ensimmäistä isänpäiväänsä silminnähden ylpeänä isänä ja helli pientä poikaansa herkeämättä. Minäkin sain tavata rakasta kummipoikaani oikein kahtena peräkkäisenä päivänä :) Serkukset leikkivät keskenään ja isoisovanhemmat ihmettelivät nykylasten nopeaa kehitystä.
Isoveikka oli askarrellut isille päiväkodissa "Paras isi"-mitalin, joka oli personoitu parilla lauseella lapsen ajatuksista omasta isästään. Mitalissa luki mm. "isin kanssa on kiva painia, isi keksii kaikenlaisia yllätyksiä", Isi oli otettu :)
Uusi viikko alkoi vähemmän juhlavasti klo 8 jäljellä olevien viisaudenhampaiden poistolla vasemmalta puolelta ja nyt lepään kotona puoli päätä puuduksissa. Pojat ovat mummolassa yökylässä (pikkuveikka ekaa kertaa ilman vanhempia) ja palaavat iltapäivällä. Hampaiden poisto meni tälläkin kertaa onneksi hyvin. Puudutuksen jälkeen tuli vähän huono ja pyörryttävä olo, mutta se meni onneksi ohi, kun laittoivat pään alas ja jalat ylös. Alahampaasta jäi pieni juurenkappale kiinni leukaluuhun, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Toivottavasti ei...
Mukavaa viikonalkua, toivottavasti siellä on yhtä aurinkoinen sää kuin täällä! :)
Vahteristonemäntä
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kiukkutiput kiertoradalla - Reima Angry Birds Space paidat
Teknisten vaatteiden ystävänä ja aktiivisesti liikkuvien, lämminveristen poikien äitinä kiinnostuin erityisesti Reiman uuden Angry Birds Space-malliston paidoista. Paidat ovat teknistä Play Jersey materiaalia, jonka luvataan siirtävän kosteutta pois iholta ja parantavan lämpöviihtyvyyttä. Pitäisi sopia niin vilukissoille kuin aktiivisille seikkailijoillekin. Materiaali on 61% CO 33% PES 6% EL. Elastaani antaa lisää liikkumatilaa.
Hankin veljeksille uudesta mallistosta puna-mustat paidat, joiden painatuksessa on öinen kaupunkimaisema ja punainen Angry Bird-lintu. Selkä on yksivärinen punainen ja niskassa lukee mustalla tekstillä "Angry Birds Reima" (kuva keskellä ylhäällä). Paita vaikuttaa laadukkaalle ja on miellyttävän tuntuista materiaalia. Kuva-aihe osui ja upposi nuoriin herroihin luonnollisesti saman tien: autot ja lentsikat alkoivat heti suihkia ilmassa, kuten kuvista näkyy ;)
Kuten olen aiemmin kertonut, en ole itse erityisemmin hahmovaatteiden ystävä, mutta nämä paidat näyttävät piristävän erilaisilta! Tärkeintä on kuitenkin, että paita toimii yhtä lailla ulkoillessa ja sisäleikeissä, joten miellän nämä paidat ilmeikkääksi vaihtoehdoksi urheilukerrastoille. Meillä on käytetty teknisiä alusvaatteita myös sisävaatteena (varsinkin helposti hikoilevalla isoveikalla), ettei tarvitse vaihtaa vaatteita kesken päivän. Tämän vuoksi hauskannäköisille teknisille vaatteille on meillä kysyntää. Tämä paita on myös helppo yhdistää mustien, teknisten alushousujen/leggareiden tai vaikka ohuiden fleecehousujen kanssa.
Isoveikan paita on kokoa 122 (poika noin 118-120) ja pikkuveikan 104 (poika noin 96-98). Isoveikan paita on juuri sopiva, kasvunvaraa ei juuri ole. Pikkuveikan paita on reilumpi. Tekninen paita toki saa olla melko istuva päällä, että neulos nappaa kosteuden iholta ja siirtää seuraavaan kerrokseen. Mutta pienten vaatteisiin tekee mieli ostaa vähän kasvunvaraa...
Yksi asia jäi kummastuttamaan: paidoissa on huomiota herättävän suuri niskalappu (kuva vasemmassa alalaidassa), joka on onneksi materiaaliltaan melko pehmeää kangasta. Meillä niskalaput eivät ole ongelma, mutta tiedän, että toisten ihoa ne voivat ärsyttää. Mikähän idea näissä jättilapuissa mahtaa olla? Reimalla on tähän saakka ollut pieniä ja pehmeitä niskalappuja.
Reiman aiemmin syksyllä ilmestyneet värikkäät, raidalliset, myöskin Play Jersey- materiaalista valmistelut tekniset vaatteet ovat olleet meillä ahkerassa käytössä sekä kotona että isoveikalla myös päiväkodissa. Hyvin tuntuvat raitavaatteet kestävän pesuja ja pysyvät napakasti kuosissaan. (Blogikirjoitus, jossa kuvia Maxy-paidasta ja Jaakko-housuista poikien päällä)
Miltä paidat näyttävät?
Oletteko hankkineet teknisiä alus-/sisävaatteita lapsille?
Onko uusi Angry Birds Space-mallisto tuttu?
Mukavaa viikonloppua ja tulevaa isänpäivää! :)
Vahteristonemäntä
torstai 7. marraskuuta 2013
Salainen maja kannonkolossa
Pihassamme kasvoi aikanaan kaksi valtavaa kuusta, jotka edelliset asukkaat kaatoivat jättäen jäljelle muhkeat kannot. Ensimmäisen kuusenkannon raivasimme pois terassin tieltä pari vuotta sitten. Toinen kanto on saanut seistä paikallaan aitanrinteessä, koska ei ole sen kummemmin tiellä.
Viime viikonloppuna kanto koki muodonmuutoksen, kun moottorisahaa pärisyttävä isi koversi jättikannon ontoksi ja teki siitä pojille kantomajan. Puuaines on sisältä lahoa, joten työ eteni melko sutjakkaasti ensimmäisen kuusenkannon hävitykseen verrattuna. Pojat katselivat vieressä aivan innoissaan kuulosuojaimet korvilla, kun heidän salainen kolonsa valmistui.
Kannon läpi porattiin muutamia kurkistusreikiä sopivalle korkeudelle, että sieltä voi vakoilla pihalla kulkijoita. Kun vielä löydetään sopiva levy katoksi, on mielikuvitusta kutkuttava maja valmis. Levy voisi olla niin tukeva, että se kantaisi lapset, jolloin tikkaita myöten pääsisi majan katolle.
Rakensin itse pienenä jatkuvasti majoja ja majaleikit olivat jännittäviä. Peppi Pitkätossullakin oli salainen kolo ison puun rungossa. Rakensitko sinä majoja? Ovatko majat edelleen lasten suosiossa?
Kannon läpi porattiin muutamia kurkistusreikiä sopivalle korkeudelle, että sieltä voi vakoilla pihalla kulkijoita. Kun vielä löydetään sopiva levy katoksi, on mielikuvitusta kutkuttava maja valmis. Levy voisi olla niin tukeva, että se kantaisi lapset, jolloin tikkaita myöten pääsisi majan katolle.
Rakensin itse pienenä jatkuvasti majoja ja majaleikit olivat jännittäviä. Peppi Pitkätossullakin oli salainen kolo ison puun rungossa. Rakensitko sinä majoja? Ovatko majat edelleen lasten suosiossa?
Torstaipäivänjatkoa,
Vahteristonemäntä
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Apinapaitoja
Veljesten päässä on pitkin syksyä nähty herttaiset apinapipot - isoveikalla lämmin keltainen ja pikkuveikalla sininen. Kuva pipoista löytyy esimerkiksi täältä.
Lastenvaatteiden ompelusta äskettäin innostunut veljen vaimo teki pojille myös ihanat apinapaidat ja pikkuveikalle superpehmeät ja paksut velour-housut. En tiennytkään, että meillä on suvussa tuollainen taituri! Minä voin vain ihailla, kun itse en saisi edes lankoja viritettyä ompelukoneeseen...
Muhkea velour on kuulemma tilattu Sampsukalta ja laadukas apinatrikoo (92 % puuvilla, 8% elastaani) on peräisin Kestovaippakaupasta.
Vaatteet selvisivät ensimmäisestä pesusta täysin muuttumattomina :)
Tiedä, vaikka olisimme uuden suomalaisen lastevaatevalmistajan esitestaajia! :)
Oletteko ostaneet pienten, suomalaisten ompelimoiden tekemiä lastenvaatteita? Ompeletko itse?
Tänään paistaa aurinko!!! Kyllä se heti antaa energiaa kaiken sumun ja sateen jälkeen. Pikkuveikalla sunnuntaina alkanut flussa on tosin nyt vissiin tarttunut minuun: kaktus kurkussa ja veto poissa :( Nyt otetaan mahdollisimman rauhallisesti, että paranen isänpäiväkemuihin!
Mukavaa viikon keskikohtaa kaikille!
Vahteristonemäntä
maanantai 4. marraskuuta 2013
Oranssi pääsylippu taivaaseen?
Myönnetään. Lankesin. Oranssi (red orange) Ticket Outdoor (ent. Ticket to Heaven) baggie rugged on kaapissa. Tästä tulee isoveikan talven toinen haalari mustan Reimatec Onen rinnalle.
Ja jollei äiti tästä lastenvaatehankinnasta nyt ihan seitsämänteen taivaaseen singahda, niin aikamoiset hekumat tuo energiaa pulppuava oranssi haalari kuitenkin toi! ;)
(liian suuri Reimatec Kiruna on myytävänä...)
Olenhan minä kuolannut tätä upean väristä ihanuutta jo pidemmän aikaa - ja harmitellut kovin mustanpuhuvia haalarijemmojani.
Viime torstaina, kun olimme etsimässä pikkuveikalle paloautoa tutista luopumisen juhlistukseksi, vei tieni "sattumalta" myös loppuunmyyntiä tekevään Anton&Ninaan. Siinä se luki kollikissan kokoisin kirjaimin: kaikki topat -30%. Katseeni etsiytyi liikkeen peräseinällä roikkuviin haalareihin - ja nauliintui pariin jäljellä olevaan oranssiin. Ei varmaan ole kokoa jäljellä...Eikun on! 122 cm oli kuulemma otettu juuri pois mallinuken päältä. Kohtalo? ;)
Kohtuullisen kipristelevän järki ja tunteet-taiston jälkeen kiikutin haalarin lopulta kassalle. Myyjä koitti vielä rohkaista: "tästähän sitten riittää vielä pikkuveikallekin aikanaan..." Eipä paljon lämmittänyt. Positiivista on se, että sain haalarin syksyllä samalla alennusprosentilla, jolla ostin viime vuonna haalarin joulun jälkeen alesta. Jokohan uskoisin, ettei jemmailu kannata?
Haalari on aivan ihana! Väri on täydellinen meidän punapäälle. Nuo sumupäivän kelmeässä hämärässä otetut kuvat eivät tee oikeutta oranssin loistolle.
Mitä mieltä olette koosta? Minä en osaa sitä oikein arvioida, kun tämä on meidän eka Ticket. Minusta haalari näyttää varsin reilulle, muttei jättisuurelle. Saattaapa mahtua vielä vuoden päästäkin. Käsittääkseni näissä suositellaan ottamaan normaalia vaatekokoa pienempi koko, mutta tämä on siis samaa kokoa kuin isoveikan muutkin vaatteet.
Keltanokan havaintoja Ticketistä:
Viime torstaina, kun olimme etsimässä pikkuveikalle paloautoa tutista luopumisen juhlistukseksi, vei tieni "sattumalta" myös loppuunmyyntiä tekevään Anton&Ninaan. Siinä se luki kollikissan kokoisin kirjaimin: kaikki topat -30%. Katseeni etsiytyi liikkeen peräseinällä roikkuviin haalareihin - ja nauliintui pariin jäljellä olevaan oranssiin. Ei varmaan ole kokoa jäljellä...Eikun on! 122 cm oli kuulemma otettu juuri pois mallinuken päältä. Kohtalo? ;)
Kohtuullisen kipristelevän järki ja tunteet-taiston jälkeen kiikutin haalarin lopulta kassalle. Myyjä koitti vielä rohkaista: "tästähän sitten riittää vielä pikkuveikallekin aikanaan..." Eipä paljon lämmittänyt. Positiivista on se, että sain haalarin syksyllä samalla alennusprosentilla, jolla ostin viime vuonna haalarin joulun jälkeen alesta. Jokohan uskoisin, ettei jemmailu kannata?
Haalari on aivan ihana! Väri on täydellinen meidän punapäälle. Nuo sumupäivän kelmeässä hämärässä otetut kuvat eivät tee oikeutta oranssin loistolle.
Mitä mieltä olette koosta? Minä en osaa sitä oikein arvioida, kun tämä on meidän eka Ticket. Minusta haalari näyttää varsin reilulle, muttei jättisuurelle. Saattaapa mahtua vielä vuoden päästäkin. Käsittääkseni näissä suositellaan ottamaan normaalia vaatekokoa pienempi koko, mutta tämä on siis samaa kokoa kuin isoveikan muutkin vaatteet.
Keltanokan havaintoja Ticketistä:
- Osittain fleecekankainen sisäpuoli mietityttää pukemisen suhteen: kuinka hyvin puku sujahtaa päälle?
- Vetoketju on tosi vankkaa tekoa, jäykkä ja varsin "terävä" verrattuna muihin haalareihin. Onko kellään ollut ongelmia vetskarin kanssa?
- Mustat jalkalenkit naamioituvat varmasti hyvin meidän mustiin talvikenkiin.
- Haalarin kiiltävä, liukas pinta hylkinee likaa hyvin ja luistaa varmasti mukavasti mäenlaskussa :)
Miten sinä asustaisit oranssin haalarin?
Isoveikka itse ihastui erityisesti karvahuppuun. Haluaisi kuulemma seuraavaksi kokonaan karvaisen haalarin! ;) Siinäpä haastetta lastenvaatevalmistajille!
Pirteää viikonalkua sumuisesta sadesäästä huolimatta!
Vahteristonemäntä
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Posket pullallaa - onnen hippusia arjessa
Olen viimeaikoina miettinyt paljon arkea ja sen yläpuolelle kohottautumista, pienten onnenhetkien luomista ainaisen suorittamisen ja lasten perustarpeiden täyttämisen rinnalle. Teen itse arkeni tietynlaiseksi, olen itse vastuussa onnestani, se ei tule mistään ulkopuolelta. Kivojen, rutiinista poikkeavien puuhien kautta arjen yläpuolelle kohottautuminen onnistuu, jopa helposti ja halvalla.
Edelleen kotona ollessani kaipaan myös viikkoon yhä enemmän vaihtelua ja lapsetkin nauttivat yllätyksistä ja tavallisesta poikkevista, aikuisen kanssa tehtävistä jutuista. Inspiraation tähän jonkinlaiseen ajattelutavan (toivottavasti pysyvään) muutokseen sain Aslan&Kaplan blogin kirjoittajalta, Kaisa A:lta.
Pikkuveikka kyseli monena päivänä "eipoo, eipoo?" Pullan leipomistahan tuo pieni mies pyysi. Edellisestä kerrasta onkin kohta pari kuukautta. Viime keskiviikkona toteutin toiveen ja tein taikinan valmiiksi ennenkuin lähdimme hakemaan isoveikkaa päiväkodista.
Tykkään itsekin tosi paljon leipomisesta, mutta lasten kanssa tähänkin puuhaan on pitänyt opetella suhtautumaan eri tavalla: tärkeintä on tekeminen, ei lopputulos. Oma rooli on tekijän sijaan ohjaava. Sotkua tulee enemmän, mutta yhdessä tekeminen luo arvokkaita muistoja. Lapselle on tärkeää saada osallistua. Ja kun lapsella on kivaa, on yleensä aikuisellakin kivaa :)
Yksi pieni vuokapulla marssi näin, keittiötasoa eteenpäin...Pojat halusivat laittaa pullat jonoon ja laskea niitä. Meinasin ensin sanoa, että eikun laitetaan vaan suoraan pellille, mutta onneksi tajusin, ettei sillä niin väliä ole. Leikkikööt ensin, pullille se on aivan sama.
Ja sitten pellille. Katsokaa noita keskittyneitä ilmeitä! Leipominen saa pojat keskittymään. Leipoessa ei edes ehdi riehua, kun se on niin kokonaisvaltaista puuhaa.
Pullien päästyä pellille kohoamaan, löytyi pöydältä pienten käsien pullataikinan ohi sirottelemaa sokeria, jota piti tietysti nuolla hartaasti pois. Taas sellainen asia, jonka meinasin kieltää: eihän nyt noin voi tehdä! Jälleen joku pieni ääni sisälläni sanoi: Miksi ei? Eipä tuo vaarallistakaan ole, nuolkoot vaan, kun kerran haluavat.
Miksi sitä aina pitää olla järkevä, tiukkapipoinen ja tylsä aikuinen? Kumpa osaisi paremmin heittäytyä lasten maailmaan...
Zambalaya tanssii hän notkein lantein...Taikinansyönnin, sokerin nuolemisen ja valmiiden pullien syönnin jälkeen purettiin pienoista sokerihumalaa tanssimalla. Musiikista huolehti kirpparilta aikanaan löytynyt lasten kosketinsoitin, jossa on nappuloiden takana monta tuttua sävelmää. Ja toki sillä voi soittaa ihan oikeastikin. Yksi parhaista hankinnoista ikinä :)
Tämä pikkuveikan päällä oleva, isoveikan vanha Småfolk-traktoripaita on muuten säilynyt runsaasta käytöstä ja lukuisista pesuista huolimatta lähes uudenveroisena toiselle käyttäjälle :) Elastaanille kiitos taas kerran.
Isoveikan paita oli niin jauhossa, että se kiikutettiin suoraan pyykkikoriin, eikä paidasta vapautettu poika halunnut enää uutta tilalle. Samanlainen luonnonlapsi kuin äitinsä aikoinaan: kulkisi mieluiten nakupellenä, jos sää vaan sallisi. Jalassa uudet Villervallan velour-housut, jotka ovat hänen kohdallaan osoittautuneet paremman mallisiksi kuin aluksi purnasin (pikkuveikalla vaativat nauhakiristyksen ja silti vaipanreuna näkyy selästä). Kokoa suuremmat housut eivät kyllä olisi olleet pahitteeksi alati venyvälle pojanklopille.
Mitä te teette päästäksenne joskus arjen yläpuolelle?
Eilen me joimme iltapäiväteet/-mehut kynttilänvalossa. Illan pimentyessä pojat pääsivät isin kanssa otsalamppu/taskulamppu-seikkailulle omaan pihaan. Pieniä juttuja, mutta merkittäviä, sillä poikkesivat tavanomaisesta.
Mukavaa sunnuntaipäivää!
Vahteristonemäntä
perjantai 1. marraskuuta 2013
Po.p:n muuttoalessa
Enhän minä muistanut kuuluisaksi käyneenä sirkuspäivänä, että olisi aamulla pitänyt tehdä jotain ihan muuta kuin singahtaa kirpparille. Olisi ne raidat kelvanneet meillekin, mutta olkoon - eivät olleet "pakko saada"-juttu kuitenkaan.
Iltapäivällä paikallisen kauppakeskuksen Po.p:n liikkeeseen rukkasostoksille mennessä tajusin, että nyt on jotain outoa tekeillä. Kauppa oli jotakuinkin tyhjä, muutamissa rekeissä roikkui harvakseltaan haalareita ja sisävaatteet oli mätetty surutta pahvilaatikoihin. Mitä ihmettä?!
Liike oli muuttamassa 50 metrin päähän kauppakeskuksen sisällä. Muuttoale oli ollut voimassa jo useamman päivän, eikä minua, kanta-asiakaskortin omaavaa henkilöä, oltu informoitu mitenkään tästä tapauksesta. Pöh. Kannattaisi lukea joskus paikallislehteä, eikä aina vain roikkua netissä.
Siellä tyhjenevässä liikehuoneistossa kaivelin muiden mammojen kanssa pylly pystyssä ja posket punoittaen pahvilaatikoiden aarteita. Kaikki puoleen hintaan! Eihän sieltä punaisia rukkasia tietenkään saanut, sellaisia farkkukuosisia, kolmisormisia olisi kyllä ollut. Mutta kun piti olla ne punaiset mustan haalarin piristykseksi, Reiman Anders-pipon kumppaniksi. Tietenkin.
Villahousut! Todellakin. Vihreät villahousut isoveikalle. 100% merinovillaa. Katsotaan, saanko herkkäihoisen pojan pukemaan ne päälleen ja käyttämäänkin vielä. Nämä vaikuttavat kyllä varsin laadukkailta ja kuten alemmasta kuvasta näkyy, sisäpuoli on tuollaista jännää neulosta, joten ei varmaan kutita niin herkästi. Toivon.
Viime aikoina olen lukenut kokemuksia villan erinomaisuudesta useasta lähteestä ja jotenkin pelkät fleecet alkoivat tuntua riman alitukselle. Pikkuveikalle on kirppislöytövillahaalari, joten pitihän isoveikankin jotain villaista saada. Ja nämä, kuten nuo oranssit sormikkaatkin, sain puoleen hintaan! :)
Ai enkö muka löytänyt yhtään sisävaatetta? En ollut parhaimmassa metsästysvireessä niskajumin luoman päänsäryn vuoksi, joten suoritus ei ollut tällä kertaa ihan täydellinen ;) Ja koirapaidan ohjeen mukaisesta pesusta aiheutuneen muodonmuutoksen myötä en ole juuri nyt kovin innostunut uusiin Po.p:n trikookokeiluihin. Paita siis lyheni ja leveni.
Punaiset rukkaset piti hakea uudesta Po.p:n puodista popcornintuoksun keskeltä. Sirkusbileistä oli jäljellä iltapäivällä enää tuo tuoksu ja myyjien väsähtäneet kasvot, joten kai siellä oli aikamoinen ohjelmanumero aamulla pyörinyt.
Rukkaset ovat meidän ekat Po.p:n ulkovaatepuolelta (sitä vihreää, 128 cm kirppishaalaria ei vielä ole otettu käyttöön). Väri on hyvä, heijastin näkyvä (jopa liiankin hallitseva). Ei kiristystarraa: toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia. Käyttö kertonee kumpaa. Malli on hieman vauvamainen, kun olen tottunut Reimatec rukkasiin.
Rukkaset ovat meidän ekat Po.p:n ulkovaatepuolelta (sitä vihreää, 128 cm kirppishaalaria ei vielä ole otettu käyttöön). Väri on hyvä, heijastin näkyvä (jopa liiankin hallitseva). Ei kiristystarraa: toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia. Käyttö kertonee kumpaa. Malli on hieman vauvamainen, kun olen tottunut Reimatec rukkasiin.
Koko on varsin reilu, joten otin pian viisivuotiaalle kohtuullisen rotevakouraiselle pojalle koon 4-6 v, sillä seuraava koko näytti jättisuurelle. Rukkanen on yllättävän ohut, mutta sehän ei tunnetusti kerro koko totuutta lämpimyydestä. Mielenkiinnolla odotan talvikokemuksia tämän uuden tuttavuuden parissa! :)
Kokemuksia Po.p:n rukkasista tai villatuotteista?
Kokemuksia Po.p:n rukkasista tai villatuotteista?
Oikein rentouttavaa viikonloppua!
Vahteristonemäntä
Vahteristonemäntä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)