Karmivaa kurpitsajuhlaa!

Paita Molo Kids "thunder cars", isoveikan itse valitsema uutuus

...tai hauskaa Halloweenia tai rauhallista Pyhäinpäivää, miten sen kukakin haluaa viettää (tai olla viettämättä). Me pakkaamme tänään kimpsut ja kampsut ja suuntaamme serkkuperheen kanssa mökkimaisemiin viikonlopun viettoon.

Vietämme vapaa-aikaa mukavassa seurassa, herkuttelemme ja lapset saavat leikkiä serkkunsa kanssa. Illan pimetessä on luvassa taskulamppujen kajossa toteutettava jännittävä aarteenetsintä, jonka päätteeksi heijastinliiveihin pukeutunut serkkukolmikkomme löytää syötäviä silmämunia, pimeässä hohtavia tekokynsiä ja aavemaisesti loistavia pääpantoja. Arvatenkin ihanan kamalaa.

Halloweenkrääsän määrä oli henkeäsalpaava, kun astuin sisään paikalliseen BR lelujen myymälään tällä viikolla. Jenkkien kurpitsajuhla on kaikesta päätellen rantautunut tukevasti pohjolaan ja yhä useammassa perheessä ilmeisesti pukeudutaan vampyyreiksi tai pimeässä hohtaviksi luurangoiksi ja kuljetaan teemaan sopivat keräysastiat hyppysissä ja kurpitsataskulamput välkkyen naapureissa kyselemässä "karkki vai kepponen?".

Meillä mennään edelleen tämän juhlan suhteen varsin matalalla profiililla (kuvassa oleva asu on koottu lasten roolipukulaatikosta), mutta saa nähdä, miten jatkossa: onko Hallweenin juhlinta kohta yhtä yleinen tapa kuin virpominen pääsiäisenä. Mitä luulette? Miten teillä juhlitaan kurpitsajuhlaa vai juhlitaanko?

Minä odotan Halloweenkrääsän alennusmyyntiä pyhien jälkeen: isoveikka toivoo jälleen kauhusynttäreitä marraskuunlopun 6-vuotispäiväkseen ja kammottavan rekvisiitan jemmani kaivannee hieman täydennystä. Tässä kohtaa on mainittava, että minun on ikävä Tiimaria. Tigerista toki saa samantyyppistä tavaraa, mutta ei se ole Tiimarin veroinen. Mistä ostatte nykyisin askartelu- ja juhlatarvikkeet?

Karkki vai kepponen?!?

Vahteristonemäntä, joka saattaa laittaa päähänsä pehmoiset pirunsarvet ;)

Talvisukat?

Talvisukat. Tietysti? Vai mitkä ihmeen talvisukat? Onko teillä lapsille eri sukat kesäksi ja talveksi? Tai ulkoiluun ylipäätään?

Meillä on. Sekä lapsilla että aikuisilla. Hikijalat eivät viihdy puuvillasukissa varsinkaan ilmojen viilennyttyä, vaan tilalle on saatava tekniset (villa)sekoitesukat. Itselläni on ollut talvisin villapohjaisia urheilusukkia niin kauan kuin muistan ja siistimpään menoonkin pyrin valitsemaan ohutta villasekoitetta puuvillan sijaan.

Aika pian isoveikan kömmittyä vaunukopasta ja noustua kahdelle jalalle kävi ilmeiseksi, että pienet hikijalat olivat talvisen ulkoilun jälkeen kylmännihkeät. Myös pikkuveikalla oli samassa iässä varpaat suorastaan jääkylmät yhdistelmällä puuvillasukka+villasukka+Vikingin gorekenkä. Olin ihmeissäni, missä vika?

Ohuen puuvillasukan ja perinteisen, itse neulotun villasukan yhdistelmä ei toimi, jos jalat hikoilevat reilummin. Sama homma kuin puuvillavuorisen villapipon kanssa lenkillä: aika pian on otsa kostea. Puuvilla ei päästä kosteutta seuraaviin kerroksiin ja jää märäksi ihoa vasten. Ei tunnu kivalta.

Joitakin vuosia sitten löysin muistaakseni Tampereen Sukkatehtaan (?)* valmistamat villasekoitteiset ja paksupohjaiset lasten ulkoilusukat, joita sai myös pienissä kokoluokissa. Ne olivat löytö, kestivät pesua ja niitä hankittiin sitten myöhemmin lisää isommassa koossa. Noita luottosukkia riitti vielä viime talveksi (luojan kiitos sukat menevät hyvinkin pari vuotta), mutta nyt ovat poikien jalat kasvaneet niin, että on etsittävä uusia varpaanlämmittimiä tuleville pakkasille.

(*Tarkistin asian 29.10. ja sukkien valmistaja on Sukkamestarit. Sukkia on myynnissä edelleen ja hinta Citymarketissa on 4,95€)

 

Keltaiset, harmaat ja raidalliset sukat ovat Reiman kevätmalliston Coolmax-sukkia, joiden materiaalista noin kolmannes on puuvillaa ja loput keinokuituja. Sukissa on paksu froteepohja ja niiden pehmeys sai pisteitä isoveikalta heti kättelyssä. Hengittävyys on huippuluokkaa Coolmax-materialin ansiosta.

Nämä sukat toimivat erinomaisesti esimerkiksi näin syksyllä ja varmasti myös pikkupakkasilla. Hankin sukat tälle syksylle ja pojat ovat käyttäneet näitä mielellään. Sukan joustava rakenne helpottaa sukkalukkojen laittoa (sukan varsi sisähousun lahkeen päälle ulos lähdettäessä, ettei lahkeet nouse ikävästi) ja pikkuveikan itsenäistä sukkien pukemista.

Mutta näiden Coolmax-sukkien pesunkestävyydeltä odotin kyllä enemmän. Pesuohjeen mukaan sukat pitää pestä nurin käännettynä ja niin olen sitkeästi tällä kertaa tehnyt, mutta silti sukat menivät varsin nopeasti nyppyisiksi ja vähän nuhraantuneen näköisiksi (sen sijaan ohuet, rinkulakuvioiset kevät/kesämalliston sukat ovat säilyttäneet laatunsa oikeinpäin tapahtuneesta pesusta huolimatta).

Viime talvena tärväsin parit Reiman villasekoite-talvisukat pesemällä ne oikeinpäin. Menivät ihan lankaisiksi pohjista. Eihän se varmasti toiminnallisuuteen vaikuta, mutta olivatpa aika ikävän näköiset.

Kovalle pakkaselle valitsisin Reiman mallistosta villasekoitesukat, joita löytyy nyt niin pirteissä väreissä, kuviollisina, mutta myös mustana.

Reiman tällä hetkellä myynnissä olevan malliston sukkien hinta on noin 10-15 euroa/pari, mikä kieltämättä tuntuu varsin korkealle. Toisaalta sukissa on hienoja ominaisuuksia, kuten ohuempi nilkkaosa ja laskettelukengän painetta pehmentävä collegeneulos jalkapöydän päällä. Tekisi kyllä mieli kokeilla näitä (kuva alla), joten alea odotellen.

Reiman Orbit villasekotesukka (kuva reimashop)

Uusi tuttavuus teknisten sukkien saralla on Teseman "liikuntasukat", villasekoitesukkat, joita minulle suositeltiin Sokoksen lastenvaateosastolta. Kotimaisen, 60 % merinovillaa (20 % polyamidi, 15 % polypropyleeni 5 % lycra) sisältävän sukan hinta on yllättävän huokea: sukkaparin saa alle kuudella eurolla.

Pikkuveikka on käyttänyt omia sukkiaan kerran ja ne on pesty kerran. Hieman karhean oloiset sukat palasivat pesusta hyvässä kunnossa, eivätkä kutittaneet pikkuveikan ihoa, mitä etukäteen pelkäsin. Katsotaan, miten laatu kestää tulevia pesuja.

Isoveikka tyrmäsi nämä sukat jo pukiessa ja raaputteli nilkkojaan vielä tovin pikaisen sovituksen jälkeenkin. Mutta hän ei siis voi käyttää itseneulottuja villasukkiakaan paljaalla iholla kutisematta. Teseman villasekoitesukkia ei siis voi suositella herkkäihoisille.

Urheilukaupasta nyt ainakin luulisi löytyvän kunnon ulkoilusukkia myös lapsille. Ja niin löytyikin. Ehkä. Näiden Top Sportista hankittujen Woods trekkingsukkien hinta (14,90) tuntui ensin huimalta, kunnes tajusin, että paketissa on kahdet 30 % villaa sisältävät sekoitesukat (+ polyamidi, akryyli, elastaani).

Ihanan pehmoisen oloiset sukat ovat vielä testaamatta jalassa, mutta lupaavalta vaikuttavat, jos vaan kestävät pesua. Se jää nähtäväksi. Pikkuveikalle näistä ei valitettavasti ole, sillä pienin koko on 31-34.

Hitsi, kun en kuollaksenikaan muista, mistä aikanaan löysin noita alussa muistelemiani Tampereen Sukkatehtaan (?) villasekoitesukkia. Mustissa sukissa on harmaat raidat nilkassa ja pohjassa harmaalla melko suuri kokonumero. Jotenkin mieleen tulee Citymarket, mutta en ole varma. Ehkä Prisma. Täytyypä käydä katsastamassa. Muistaako joku näitä?

Käytättekö lapsilla teknisiä sukkia? Entä ovatko sukkalukot ehdoton juttu?

Kepeää viikon keskikohtaa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Men in Black - rönttähaalari rulettaa

Tämä on niitä vuodenaikoja, kun valo ei tahdo riittää kuvaamiseen ja lasten ulkovaatteet ovat useimmiten vähemmän mairittelevassa kunnossa. On vaikea päättää, kumpaa pukisi pilteille: välikautta vai toppaa. Pelaisiko kerroksilla vai uhraisiko jo uutuustoppaa helppouden nimissä?

Me ratkaisimme asian näin: pikkuveikalla (vas.) on kirpparilta uutena löytynyt, musta peruslaatuinen ja ohuehko Lassien haalari (110 cm) ja isoveikalla (oik) viime talvinen, useissa pesuissa ohentunut ja nyt polvista paikattu, musta Reimatec (122).

Kovin on nyt mustaa, mutta niin on kelikin. Pojat ovat yltäpäältä harmaita temmellettyään aamusta iltaan päiväkodin hiekkapihalla. Turvahiekan tomu lähtee kuitenkin vaatteista harjaamalla sata kertaa paremmin kuin oman pihan hiekkalaatikkohiekka.

110 cm haalari on sopivan reilu noin 105 cm nassikalle. Ei yhtään niin iso kuin kuvittelin. Suppulahje kerää hieman reilun pituuden sujuvasti. Olisi varmaan sittenkin pitänyt jemmata siitä Reimatec Zapista koko 110 (kts. pikkuveikan talvihaalipostaus).

 

Pipot Reiman viimetalvisesta Angry Birds mallistosta mahtuvat edelleen mukavasti. Villaisissa pipoissa on fleecevuori. Näistä on tullut meidän lempparipipot, sillä ne suojaavat peruspipoiksi hyvin korvat. Hyvin hengittävät pipot pysyvät päässä kovassakin menossa ja vihaiset linnut ovat tietysti poikasten mieleen. Musta pipo on myös helppo yhdistellä erivärisiin ulkovaatteisiin ja värikkäät kuviot antavat ilmettä muuten tummalle asusteelle.

Pyöreäksi leikatut, liimattavat nailonpaikat ovat pysyneet haalarin polvissa ainakin toistaiseksi. Paikkasin yhtenäisyyden vuoksi molemmat polvet, vaikka vain toisessa polvessa oli pieni reikä. Eikös polvipaikat ole nyt vähän niinkuin muodissa ainakin sisävaatepuolella? Näin se emäntä tuunasi loppuun kulutetusta haalarista vielä käyttökelpoisen rönttäasun!

Suppulahkeinen 122 cm haalari on varsin jämpti noin 125-127 cm jässikälle, mutta kyllä sillä ainakin tämän syksyn kurakot vielä selvitetään, vaikka lenksuja saa ihan tosissaan venyttää kengän kannan alle. Keväästä en menisi vannomaan, mutta sitten voi varmaan jo käyttää loppuun ne varsinaiset talvivaatteetkin? ( mutta miten ne sitten myydään eteenpäin tai säästetään pikkuveikalle...?)

Alkuviikosta saatiin hentoja maistiaisia ensilumesta. Isompi poimi kämmenelleen sulamaan ja pienempi myös maisteli ihan oikeasti. On se joka vuosi yhtä ihmeellistä, tuo kylmä valkoinen aine.
 

Nyt lämpötilat lähentelevät jo viileän kesän säitä (huomiseksi luvattu + 12 astetta!), joten taas saa pähkäillä, mitä varusteita pojille laittaisi mukaan päiväkotiin. Ihme kelit!

Viikonloppu hujahti ohitse taas aika vauhdilla. Lauantaina oltiin kotosalla ja tehtiin piha- ja kotihommia. Illalla pääsimme miehen kanssa kaksistaan teatteriin, kun naapurintyttö tuli laittamaan pojat nukkumaan. Olipa ihanaa käydä pitkästä aikaa teatterissa, vaikka itse näytelmä aika traaginen olikin. Pojat nauttivat mieluisasta leikkiseurasta ja kävivät kuulemma tosi kiltisti nukkumaan.

Tänään sunnuntaina saimme kylään mummin ja papan, joita pojat olivat kovasti odottaneet. He auttoivat samalla lastenhoidossa ja vapauttivat meidän muihin töihin. Minä aloitin jälleen kerran vaatehuoneen raivaamisen, tällä kertaa lasten kesävaatteista, ja sainkin pari laatikkoa aittaan säilöön vietäväksi ja yhden kohtuullisen kokoisen kirpparikassin. Vielä on tehtävää, mutta nyt meidän vaatehuoneeseen pääsee taas sisälle! On muuten tosi vaikea päättää, mitä isoveikan vaatteita säästää pikkuveikalle ja mitä laittaa eteenpäin. Viime aikoina olen karsinut säästettävien määrää.

Miten teidän viikonloppu sujui? Toivottavasti mukavissa ja rentouttavissa merkeissä. Miten lapset ottivat talviaikaan siirtymisen? Mitä mieltä itse olet kellojen kääntelystä?

Ensi viikolla kysytään taas emännän kanttia, sillä isäntä lähtee koko arkiviikon kestävälle työreissulle. Onneksi mummo ja vaari lupasivat taas ottaa veljekset pariksi päiväksi luokseen. Minun hoidettavakseni jää siis kolme päiväkotiaamua: niistä kyllä selvitään - jollei muuta niin huumorilla.

Huomenna aamulla pitäisi olla kerroksiin puoliunessa puettujen ja maanantaivastarintaa äänekkäästi harjoittavien poikasten kanssa kukonlaulun aikaan bussipysäkillä - siitä se meidän viikko lähtee!

Haastan kaikki halukkaat, postaamaan rönttävaatteista! Mitä teillä pidetään päällä kurjalla kelillä?

Virkeää viikonaloitusta!

Toivottelee Vahteristonemäntä

Ne uudenlaiset välikausihousut: Reima Sege

Lupasin jokin aika sitten esitellä teille isoveikan uudenlaiset välikausihousut: tässä ne nyt ovat. Housut kulkevat nimellä Reima Sege ja kuuluvat Reiman 70-vuotis juhlamallistoon.

Housut kuin silloin omassa lapsuudessa! :) Paitsi tietysti nykyajan mukavuuksilla kuten hengittävyydellä, teipatuilla saumoilla (tärkeimmät saumat teipattu) ja silikonisilla jalkalenkeillä.

Lappuhaalarimallisissa housuissa on ohut 60 g tikattu vanuvuori, joka on irrotettavissa. Vuori on kiinnitetty housujen vyötärölle vetskarilla ja lahkeissa nappeihin pujotettavilla kuminauhalenkeillä.

Omassa lapsuudessa Reiman tuotteissa oli näitä irtovuoria ja esimerkiksi samaa haalaria käytettiin ensin välikausipukuna ilman vuorta ja talven tultua lisättiin vuori lämpöä antamaan. Sege-housut (samoin kuin muut juhlamalliston vaatteet) lienevät ainakin osittainen paluu ajatukseen jokasäänvaatteesta.

Näitä löytyy kolmessa värissä: meidän kuvissa näkyvä harmaa sekä punainen ja tummansininen. Nämä tuotteet, kuten myös sarjaan kuuluvat Taag-takit ja Vacalis-haalarit tulivat markkinoille viime kevättalvella ja nyt syksyksi joukkoon liittyi vielä housujen kiinteävuorinen versio. Taitaa takistakin olla saatavilla kiinteävuorinen malli.

Sege-housuissa on erilaiset henkselien kiinnikkeet, kuin mihin Reiman käyttäjinä olemme tottuneet. Tämä malli on varmasti lapsen itsensä helpompi saada kiinni ja auki, kunhan hetken harjoittelee. Tässä kiinnitysmallissa ei nimittäin tarvitse yhtä aikaa painaa kielekettä sormilla, kun vetää lukkoa auki, kuten perinteisessä Reiman henkseliklipsissä, vaan kiinnitys aukeaa painamalla tuota kuvassa näkyvää kolmionmuotoista kappaletta alaspäin.

Vetoketju on siirretty housujen sivuun, jolloin etuläppään jää tilaa reilulle taskulle ja pyöreälle merkille. Sivussa oleva vetoketju hyväksyttiin mukisematta ja se rullasi kiinni sujuvasti. Tasku sai tietysti pisteitä kivienkerääjältä.

Takin ja housujen koko on 128 cm, poika noin 127 cm.

Malli on suorempi ja aavistuksen kapoisempi kuin perinteisissä Reiman henkselihousuissa. Minä tykkään.

Lahkeiden rakenne on erilainen kuin perinteisesti olemme tottuneet: Segen lahkeensuu ei ole suora eikä toisaalta suppukaan. Lahkeensuussa on kuminauha, mutta se ei kiristä lahjetta, vaan jää hieman väljemmin kengän päälle.

Isoveikan mielestä tällainen lahje oli helpompi pukea itse kengän päälle kuin tiukka suppulahje. Silikoninen, joustava jalkalenkki varmistaa punttien paikallaan pysyvyyden kovassakin menossa.

Taag-takki ja Sege-housut saatu palkinnoksi kuvakilpailusta.

Alun periaatevastarinnan jälkeen pikkumurkku eskarilaisemme (joka yllä olevassa kuvassa harppoo päättäväisesti kameran ulottumattomiin...) on jo hyväksynyt nämä "henkselihousut" ja pukee ne ilman murinoita. Eikä ole kuulunut urputusta putoilevista henkseleistäkään, kun säädimme olkaimet heti kättelyssä sopivan napakoiksi.

Kaikesta päätellen housut ovat mukavat lapsen päällä ja sallivat vauhdikkaatkin leikit. Haalarimallinen housu suojaa hyvin selän, mikä tietysti miellyttää äitiä.

Seget ovat mielestäni eräänlaiset yleishousut, joita voi irrotettavan vuorin ansiosta käyttää melkein ympäri vuoden. Luulen, että nämä menisivät kovemmallakin pakkasella fleece-/villakerroksen kanssa. Suoraan sisävaatteiden päälle puettuna ohut tikkivuorihousu riittää meillä isoveikalla ainakin muutamaan pakkasasteeseen saakka, joten Sege on omiaan juuri näille keleille, kun syksy on kääntymässä talveksi, mutta paksu toppa-asu on vielä turhan lämmin.

Miltäs uudenlainen välikausihousu vaikuttaa? Mitä tykkäätte ulkonäöstä ja toimivuudesta? Käyttävätkö teidän eskarit/koululaiset mielellään henkselihousuja?

Leppoisaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Vuorokauteen lisää tunteja!

Huh huh, kun hengästyttää taas vaihteeksi! Lomasesta ei ole kauaakaan ja tuntuu, että olen jo loman tarpeessa. Juu tiedetään: suurin ongelma on tämä julkisen liikenteen käyttö, joka on armoton aikasyöppö. Mutta silti: on tämä työssäkäyvän pienten lasten äidin elämä muutenkin liian kiireistä. Olen nykyään tosi hyvä pesemään yhtä aikaa hampaita ja pakkaamaan eväitä töihin. Yhden asian tekeminen kerrallaan on luksusta, paitsi että se alkaa tuntua ajan tuhlaukselta. Edestakaisin singahtelu jää ikäänkuin päälle ja on normaalia.

Viime viikolla juoksin yhdellä ruokiksella lähikaupasta einesmakaronilaatikon, sujautin sen työpaikan jääkaappiin ja liimasin keltaisen muistilapun silmien korkeudelle vaatekaapin oveen, että muistan ottaa lasten pikapäivällisen mukaan töistä lähtiessäni. Kun on oltava ruoka veljesten nenän edessä heti kotiin rynnistäessä, että ehditään ajoissa liikuntakerhoon. Tuossa hetkessä pysähdyin ja havahduin, millaiseksi arkeni on mennyt: kieli vyön alla juokseminen olisi varsin sievistelty ilmaus.

Niin, se työ. Sitä lajia on luvassa enää reilut pari kuukautta ja tieto seuraavasta työpaikasta on "jossain tuolla ulkona".  Kieltämättä alkaa jo hieman ahdistaa. Varsinkin se, ettei mollissa (www.mol.fi) ole taaskaan mitään sopivia paikkoja avoinna. Missä ne kaikki paikat on?!? Entä kaikki ne paikat, joita piti vapautua suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle? Yksi työkaveri totesi, että kolmen eläkkeelle jääneen tilalle on monessa paikassa palkattu vain yksi nuorempi, joka on vedetty sitten äärimmäisen tiukoille. Kuulostaa uskottavalle: työeämästä on otettu kaikkialla löysät pois ja jäljelle jääneet sinnittelevät voimiensa äärirajoilla. Minulle riittäisi neljä päivääkin tai kuusi tuntia. Käsi pystyyn, kenellä olisi tarjota töitä!

"Äiti, miksi on niin vähän vapaapäiviä?" kysyi tänä iltana hieman nuhaisena niiskuttava isoveikka. Hyvä kysymys eskarilaiselta. Äiti on pohtinyt viime aikoina useasti aivan samaa (muttei silti löytänyt järkevää vastausta esikoiselle). Viitenä päivänä viikossa paiskitaan pitkää päivää, että on varaa olla vapaalla kaksi päivää eli se odotettu viikonloppu. Työpäivien välissä ehtii juuri ja juuri nukkua, tehdä jauhelihakastikkeen ja pestä pyykkipinon päälimmäiset. Ja kysyä lapsilta, kenen kanssa he leikkivät tänään päiväkodissa ja mitä oli ruokana. Ja sitten mennäänkin jo nukkumaan, hopi hopi.

Nukkuminen: aah, ylellisyyttä. Aikanaan yhdeksän tunnin kauneusunia ottanut emäntä sinnittelee nyt kuudella tunnilla ja lukee aamuyön bussissa silmät auki pingotettuina Meidän Perhe lehteä, ettei nukahda ja aja ohi pysäkin.

Torstaina väsymys alkaa tuntua yhä painavammalta ja on pakko kellahtaa kymmeneltä petiin. Tai viimeistään perjantaina, koska lauantai- ja sunnuntai-iltaisin on syytä pysyä hereillä ja viettää edes hieman parisuhdeaikaa samalla sohvalla istuskellen. Silloin isäntäkin on riisunut syyspimeää pihaa valaisevan otsalampun naulaan ja laskenut haravan nojaamaan aitan seinään. Viikon työt on tehty ja on hetki vapaata. Edes pyykkikone ei pyöri. Pojat tuhisevat unta yläkerrassa. Tuli ritisee takassa ja luo viinilasillisen kera herkutellun ceasarsalaatin kanssa illuusion siitä, että arki on jossain muualla. Kuuletko? Oravanpyörän rahinakin on lakannut hetkeksi.

Voimia viikkoon, muistetaan ettei kaikkea tarvitse tehdä sataprosenttisesti!

Vahteristonemäntä

Koski ja Kupla - Reiman sadetakit testissä

Tänään aurinko hellii Vahteristonmäkeä ja loppusyksyn päivä on parhaimmillaan. Kuitenkin jo huomenna luvassa on hyisiä sateita, kuten tähän vuodenaikaan on tapana, joten esittelen teille meidän Reima-yhteistyön kautta saamat sadepäivään sopivat testitamineet.

Molemmat pojat saivat testattavaksi Reiman syysmalliston sadetakit. Isoveikan fleecevuorillinen, raikkaan sini-vihreäraidallinen sadetakki kulkee nimellä Koski ja pikkuveikkaa suojaa syyssateilta limenvihreä, rinkulakuvioitu, vuoriton Kupla, jota jo aiemmin ihastelin blogissa.

Isoveikka piti heti saamansa sadetakin perinteisen poikamaisista väreistä ja kuosista. Sopii eskarilaisen makuun!

Molemmat takit ovat materiaaliltaan pehmoista, ohutta ja notkeaa, eivätkä sisällä PVC:tä. Ero on huomattava pikkuveikalla vielä hetki sitten käytössä olleeseen, kirpparilta hankittuun Rukan sadetakkiin, joka oli näiden rinnalla aikamoista peltiä.

Koski-takin pehmoinen fleecesisäpuoli on houkuttelevan oloinen; meillä ei olekaan ennen ollut vuorillisia sadevaatteita. Vuorillinen sadetakki toki kuivuu hieman pidempään, kuin perinteinen vuoriton. Mielenkiinnolla odotan käyttökokemuksia ja myös päiväkodin mielipidettä vuorillisuuteen. Monilla valmistajilla tuntuu nyt olevan vuorillisia kuravaatteita.

Itsehän en ole erityinen sinisen ystävä, mutta onneksi tässä takissa on muitakin sävyjä: vihreää, mustaa ja valkoista. Raikas raidallisuus on aina plussaa tämän marimekkomamman mielestä. Hankin itse takin pariksi nuo vihreät, vyötärömalliset Oja-kurahousut, joissa on uusi, pehmeä ja leveä vyötärönauha. Kaunis vihreän sävy ja helposti puettavat, isommallekin lapselle sopivat kurikset.

Pikkuveikan Kupla-takki on ihan meidän näköinen! Rinkulakuosi on tuttu teknisistä paidoista ja miellyttää edelleen silmää. Takin lime-ruskea väritys on kaunis. Kuvissa näyttää itseasiassa keltaisemmalta kuin onkaan. Pikkuveikka ei esittänyt erityistä mielipidettä uudesta sadetakistaan: taisi olla tärkeintä, että hänkin sai uutta.

Äitinä tykkään siitä, että sadetakeissa on nykyään vetoketju nepparien sijaan: lapsi saa takin paremmin itse puettua. Kuminauhaan päättyvät hihat ja helma ovat mukavan napakat ja tekevät vaatteesta istuvamman ja suojaavamman kuin perinteinen suorahelmainen ja -hihainen sadetakki. Huomatkaa muuten sekä takin että housujen pitkät heijastinauhat, jotka tekevät lapsesta näkyvän pimeässä syksyssämme.

Takin koko on 104 cm ja kuten olen viime aikoina todennut, kuopuksen (noin 105 cm) ulkovaatteiden koko saisi olla jo 110 cm. Tämä sadetakkikin on nyt juuri sopiva, mutta keväällä taatusti jää jo lyhyeksi. Olisi varmasti kannattanut valita samantien koko 110. Toppavaatteen päälle puettuna voi tulla aika ahdasta.

Sadetakkia käytetään tällä hetkellä meillä ennestään olevien 104 cm keltaisten kurahousujen kanssa. Hankin takin pariksi (ja erityisesti talvihaalarin kanssa käyttöä ajatellen) myös 110 cm Lammikko-henkselikurikset, joiden väri oli muistaakseni "plum grey", sanoisin, että sellainen ruskeanharmaa, jossa on aavistus violettia mukana. Kiva, likaa sietävä väri, joka ei kuitenkaan ole musta eikä tummansininen.

Tässä yllä olevassa kuvassa sadetakin väri on varsin todenmukainen.

Kurahanskat ostin samaa sävyä. Pikkuveikan aiemmat, isoveikalta perityt kurahanskat tuntuvat olevan kaikki reikäisiä ja väärän värisiä.

Reima on siirtynyt kurahanskoissa nepparikiristykseen aiemmin käytetyn tarran sijaan. Samalla rukkasen varsi näyttää hieman lyhentyneen ja muoto pyöristyneen. Rukkanen on nyt helpompi kääntää nurin pesua varten. Muuten en osaakaan tätä muutosta verrata, sillä kurarukkasten käyttö rajoittuu tällä hetkellä päiväkotiin. Kotona mennään tec-rukkasilla.

Söpöläiset, rinkulakuvioiset Reiman Raba lämminvuorikumpparit hankin pikkuveikalle myöskin lähinnä päiväkodissa käytettäviksi. Siellä käytetään kuitenkin talvellakin kumisaappaita aina vähänkin märällä kelillä, eikä Crocsin vuoriton saapas ja villasukka riitä loskakeleillä. Kalvolla varustettuja kenkiä ei päiväkotimaailmassa selvästikään luoteta vedenpitäviksi.

Saappaissa on ihanan pehmoinen tekstiiliturkisvuori ja kunnon pohjat. Tuo kuvioinnin vihertävä rinkula on suunnilleen sen värinen, kuin pikkuveikan rinkulasadetakin pohjaväri todellisuudessa. Koko on 28. Jalan kasvu on ollut huimaa, kun vuosi sitten talvella oli käytössä koko 25.

Tämän saappaan kesäversiohan meillä oli pojilla testissä viime keväänä. Pikkuveikan pidetyt, punaiset saappaat ovat jääneet jo pieniksi, isoveikka käyttää vielä omia keltaisiaan päiväkodissa. Isoveikalle hankin viime talvena lämminvuorikumpparit koossa 32. Näyttää siltä, että ne eivät mahdu ainakaan koko tulevaa talvea, joten täytyy seurata tarkkana alennusmyyntejä.

Te tietysti haluaisitte nähdä mielummin näiden varusteiden sovituskuvia kuin sen, miltä ne näytävät meidän terassille levitettynä. Täytyy yrittää jossain kohtaa napata kuva, mutta se on hieman haasteellista, kun käytännössä riisumme aina kuravaatteet päiväkodissa ennen kotiinlähtöä (eikä mun dinosaurusten aikaisen puhelimen kuvista ole blogiin) ja kotona varusteet käyvät vain pesussa viikonloppuisin. Mutta pidän asian mielessä :)

Ilmassa on nyt sellainen tuntu, että talvi on tosiaan tulossa. Tänä aamuna maa oli kuurassa ja huomiseksi luvataan räntäsadetta. Maanantain jälkeen päivälämpötilojenkin luvataan olevan nollassa.

Olen viime päivinä kaivellut talvivarusteita esille. Kaikki muut näyttäisivät olevan kunnossa, mutta edellisten vuosien kaulureita, pipoja ja rukkasia en löydä mistään! Niitä olisi nyt hyvä käyttää näillä keleillä, kun lumi ei vielä suojaa kuraista maanpintaa. Olen kaivellut aitasta, vaatehuoneesta ja poikien huoneista, mutta: ei jälkeäkään.

Tulin siihen tulokseen, että on varmaankin syytä alkaa pitää jonkinmoista kirjaa siitä, mitä on säästänyt ja mitä laittanut eteenpäin. Olen kuitenkin lähes 100 % varma, että kaulureita en ole vielä hävittänyt. Nehän menevät säädettävinä monta vuotta. Etsintä jatkuu teemalla "salaiset jemmat".

Mitä tykkäätte Reiman uusista sadevaatteista? Millaisia kuravaatteita käytätte lapsilla mieluiten? Oletteko löytäneet kaikki talveksi suunnitellut jemmat?

Vinkeää viikonlopunjatkoa! :)

Vahteristonemäntä

Pikkuveikan pakkaspuvut

Isoveikan talvitamineisiin kurkistettiinkin jo, ja nyt olisi vuorossa kuopuksen kylmän kauden varusteet. Herra 3 vee ei ollut aivan yhteistyöhaluinen sovittelemaan tulevan talvikauden vetimiä, mutta saatiin me kuitenkin jonkinlainen kuvaussessio aikaiseksi.Toivottavasti saatte kuvista selvää ;) Kaikki kuvissa näkyvät varusteet on jemmattu viime talven alennusmyynneistä.

Ensin kokeiltiin Reimatec Zapp haalaria. Ihastuin tähän isoveikan takissakin nähtyyn "valoviivakuosiin"miltei ensinäkemältä. Pikkuveikan suoralinjaisen ja -lahkeisen haalarin pohjaväri on tummanharmaa ja kuviot ovat turkooseja. Vetoketju on vinossa etukappaleen toisessa laidassa ja lisäksi on lyhyt ilmanvaihtovetskari. Haalarin polvet on muotoiltu ja kulutukselle alttiissa lahkeensuissa on erikoisvahvaa kangasta.

Rukkaset ovat ihanan lämpöisen oloiset Reiman villasekoitevuoriset Angry Birds talvirukkaset, jotka valitettavasti kutittivat poikaa. Katsotaan, miten toimivat jatkossa (ja mitä aistherkkä isoveikka tuumaa omistaan). Reimatec rukkasissa sen sijaan on ihana sileänpehmoinen sisus. Jalassa pojalla on Reiman huopikkaat, jotka taisivat kulkea tuolloin nimellä Pehmyt (tänä/tulevana talvena Felis).

Pipo on Jonathanin villasekoitepipo puuvillavuorilla, hankittu Jesper Juniorista viime talvena. Tämän haalarin kanssa sopisi kyllä paremmin joku muu pipo, kuten toisen haalarin kanssa sovitettu Reiman yksinkertainen, tummanruskea valetaskupipo. Kaipaan vielä oikeansävyistä yksiväristä turkoosia pipoa tämän haalarin kumppaniksi. Saa antaa vinkkejä :)

Hmm...104 cm haalari on melkein pelottavan sopiva tälle hurjasti venyneelle pikkumiehelle, jonka todellista pituutta on varmasti turha mennä arvailemaan. Heinäkuussa neuvolassa mittaa oli 102,5 cm, joten jos 10 sentin vuosikasvulla jatketaan, voi pituus olla jo hyvinkin 105 cm.

Sopivankokoinen haalari toki istuu nätisti lapsen päällä ja toimii paremmin leikkiessä kuin liian suuri. Verratkaapa muuten istuvuutta tuohon seuraavaan haalariin, erityisesti näitä selkänäkymiä.

Seuraava koko, 110 cm, jättäisi suorat lahkeet osittain kantapäiden alle, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Suoralahkeiseen haalariin ei voi ostaa paljoa kasvunvaraa. Perinteinen kuminauhalla kurottu lahje antaa anteeksi reilun pituuden, muttei toisaalta toimi ollenkaan hieman lyhyenä. Vai mitä olette mieltä?

Ja toisaalta on hyvä huomata, että pojalla on nyt jalassa erittäin muhkeat villavuoriset ja paksupohjaiset talvisaappaat, joiden huopapinta ei anna kuminauhareunaisen lumilukon kanssa yhteen nepparoidun lahkeen laskeutua yhtään. Lahje näyttää siis ehkä vielä aavistuksen lyhyemmältä, kuin todellisuudessa onkaan. Pikkuveikan perustalvikengät ovat samanlaiset Reimatecit kuin isoveikan sovituskuvissa. Nämä superlämpimät popot puolestaan toimivat parhaiten paukkupakkasilla.

Haalarin lahkeissa on lumilukkojen lisäksi vielä lenksut, mikä on hieno uudistus Reimalta viime talvena. Jalkalenkit ovat joustavampaa materiaalia (mutta edelleen sellaista silikonia/silikonimaista) kuin aiemmin ja ne on nyt helpompi venyttää kengänkannan alle kuin aikaisemmin.

Ja sitten alkoi "lentäminen". Pikkuveikka syöksyili pois ainoalta tähän aikaan vuodesta ja illasta kohtalaisen valoisalta alueelta - ihan tahallaan ja vain äitiä ärsyttääkseen. Tuloksena runsaslukuisesti aivan sumeita kuvia, jotka eivät tee oikeutta ihanalle Zapp haalarille. Huokaus. Pidimme pienen jäähdyttelytauon (ja lisää kuvia haalarista viimeistään sitten lumilla...).

Tauon jälkeen vaihdettiin päälle tulevan talven toinen haalari Ticket Baggie North, värinä caribbean sea. Pikkuveikka heittäytyikin heti Karibian aaltoihin, eikä välittänyt nousta enää seisomaan ollenkaan...vaikka äiti yritti aktivoida soittimella (hei, sitäkin voi soitella tosi hyvin makuullaan).

Ticketin Baggiet ovat tunnetusti reiluja kooltaan ja tässä taas siitä todiste: haalari on samaa kokoa kuin yllä esitelty Reima (104 cm), mutta kokoero on silminnähtävä. Kaikinpuolin leveämpi Ticket on kuitenkin myös useamman sentin pidempi kuin Reiman haalari.

Edestä katsottuna upeakiiltoinen ja -värinen Ticket näyttää istuvan aika mukavasti...

...mutta takaa - voi kauhistus sentään tätä säkkiä! Mutta tämä "reiluus" vähän niinkuin kuuluu asiaan näiden Baggie-haalarien kohdalla. Johan sen sanoo nimikin. Ja ainakaan ei jää heti pieneksi. Tämä puku saattaa mahtua vielä vuoden päästäkin. Toisaalta voidaan kysyä, onko se itse tarkoitus ja onko säkki päällä hyvä leikkiä.

Isoveikallahan oli viime talvena oranssi Ticket Baggie Rugged (baggie kurotulla vyötäröllä). Pidimme kovasti haalarin näyttävyydestä, lianhylkivyydestä ja kestävyydestä. Ongelmia aiheuttivat jäykkä ja terävä vetoketju, pukiessa jumittava fleecevuoraus ja alati aukeilevat lahkeiden vetoketjut. Kauluksen toivoisin olevan suojaavampi.

Pikkuveikalle hankittiin alesta tämä haalari isoveikan Ticketin alkuhuumassa. Tässä on kyllä positiivisena puolena rugged-versioon verrattuna tarralla säädettävät lahkeet vetoketjujen sijaan. Ja ovathan nämä herkullisen väriset, kiiltävät, tekoturkiksella somistetut puvut kieltämättä houkuttelevia edelleen.

Tässä vähän kokovertailua näiden kahden haalarin kesken vielä päällekkäin aseteltuna: alla Ticket Baggie North ja päällä Reimetec Zapp, molemmat viime talven mallistoista.

Kuvassa näkyvät myös pikkuveikalle asusteiksi jemmatut rukkaset, joista toiset ovat mustat Reimatecit ja toiset ruskeat villasekoitevuoriset Reima Angry Birdsit. Tässä näkyvät paremmin myös nuo muhkeat Reiman huopikkaat, joissa oli viime talvena heijastava lumihiutalekuvio varressa.

Näiden kuvissa näkyvien talvivarusteiden lisäksi pikkuveikalle löytyy 110 cm musta Lassie haalari, jonka löysin aikanaan uutena kirpparilta laput kiinni. Kun saan teippirullattua siitä edellisen omistajan koirankarvat pois, se on ohuehkon oloisena (ja tummana) kelpo pukine nyt alkutalvesta ja toisaalta kevätauringon alkaessa taas lämmittää.

Kenkäosasto on tosiaan ihan mukavalla mallilla, kun noiden superlämpimen huopikkaiden lisäksi on samat Reimatecit kuin isoveikalla ja lisäksi Reiman lämminvuorikumpparit, joista laitan kuvan sitten syksyn sadevarustepostauksessa. Isoveikan vanhoja Kuomia löytyy koossa 27 ja 29, joten pikkuveikan varpaiden suhteen en olisi huolissani.

Mutta entäs se siistimpi takki ja housut? Nekin on jemmattu jo melkein vuosi takaperin ja lupaan esitellä kauppakamppeetkin, kunhan saamme tämän herran ja allekirjoittaneen yhteistyön taas toimimaan. Eli palataan asiaan murrosiän jälkeen, jooko? ;)

Tänä aamuna oli lämmintä enää asteen verran ja päivisinkin elohopea kohoaa nyt vain muutaman pykälän. Olemme lisänneet pojille fleecet kevyellä tikkivuorilla varustettujen välikausivaatteiden alle. Isoveikan mielestä tietysti aivan turhaan. Isoveikalle lisäsin päiväkotivarusteisiin jo talvirukkaset (viimetalviset Po.p:it), sillä hän ei taatusti ala askartelemaan äidin mielestä niin kätevien, ohuiden villasekoitteisten aluslapasten kanssa, joita toivon päivähoitajien jaksavan viritellä pikkuveikan vk-rukkasten alle.

Nämä ajat ovat haastavia lasten pukemisessa: syksy, talvi vai jotain siltä väliltä? Miten teillä puetaan nyt?

Tein eilen ekskursion aitan uumeniin ja kaivoin esiin isoveikan viime talvisen mustan Reimatec haalarin, jota en ole lähtenyt myymään eteenpäin polveen kevättalvella tulleen pienen reiän vuoksi. Isoveikka sovitti 122 cm pukua ja sehän mahtui edelleen. Jes. Eihän se tietenkään enää reilu ole, mutta toimii juuri sellaisena "rönttävaatteena", jonka puuttumisesta olen viime päivinä kehittänyt pienoisen kriisin. Kirpparille en tunnu koskaan ehtivän ja lisää uutta en raaski nyt ostaa, joten päätin korjata vanhaa.

Sain viime keväänä Reimalta pariakin paikkamateriaalia haalarin polven paikkaamiseen ja liimasin reiän päälle eilen tosi helpon, pyöreäksi leikkaamani, mustan nailonpaikan. Ja toiseen polveen samanmoisen, että olisi yhtenäinen. Lopputulos olisi tietysti ollut tyylikkäämpi, jos olisin korjauttanut haalarinpolvet ompelijalla toisena paikkamateriaalina olevalla mustalla Reimatec-kankaalla, mutta päädyin helppoon ja nopeaan tee-se-itse-menetelmään. Katsotaan, miten paikka pysyy ja miten äidin sielu kestää lapsen kulkea paikatuissa vaatteissa ;)

Oletteko te paikkailleet lasten sisä- tai ulkovaatteita?

Nyt on jo torstai, kyllä tästäkin (työ)viikosta selvitään! Mukavaa loppuviikkoa! :)


Vahteristonemäntä

Vihreää serpentiiniä talveen

Päästiinhän mekin viimein sovittamaan tulevan talven toppaa!

Isoveikan kanssa rykäistiin talvivaatesovitukset yhtenä lyhyenä arki-iltana pikaisesti ennen liikuntakerhoon lähtöä kilpaa laskevan auringon kanssa. Viimetalvisten alennusmyyntien aarteet esille - laput irti naks ja ulos kameran eteen. Tehokasta tämä meidän nykyinen ajankäyttö!

Meillä tulevan talven väri on ehdottomasti vihreä. Takki on punaposkisen pojan ihonväriin kauniisti sointuva vaaleanvihreä, joka miellyttää silmääni vuoden takaisesta valinnasta huolimatta edelleen. Henkselihousut ja hanskat ovat ruskeat: päätin välttää kerrankin tuttua ja turvallista mustaa tai taisi tuota ruskeaa olla alessa paremmin jäljelläkin.

Eskarilaisen talviasu on meillä ensimmäistä kertaa kaksiosainen. Reimaa tietysti päästä varpaisiin, muut Reimatecciä paitsi pipo.

Jännä nähdä, tuleeko haalaria vielä ikävä vai oliko yksiosaisen asun aika tämän herran kohdalla tässä. Keväällä kuului valikausihaalarin sisältävä lisääntyvää narinaa ja tänä syksynä en kyseistä vaatekappaletta enää isoveikalle ehdottanutkaan. Hyvin on ainakin välikausi porskuteltu kaksiosaisessa.

Rukkasten ohella (joita en ruvennut erikseen kuvaamaan) kokeilemme ensi kertaa tällaisia hanskamallisia talvikäsineitä. Kengät mustat Reimatecit.

Isoveikka on tällä hetkellä noin 125 (+ 2cm) cm pitkä. Takin ja housujen koko on 128 cm, pipo 54 cm, kengät 34.

Miltäs koko teistä näyttää? Itse yllätyin (jälleen kerran), miten sopivia vaatteet ovat. Eipä olisi ollut haitaksi ottaa jo kokoa 134 cm vai olisiko se kuitenkin ollut vielä liikaa? Ei näiden poikien kasvun perässä pysy millään!

Simppelin takin erilainen leikkaus vinoine tuplavetoketjuineen miellytti silmääni kovin viime talvena (ja onneksi edelleen) ja mm. siksi tämä takki valittiin isoveikan peuhutakiksi tuleville pakkasille. Kiitos vaan hyvästä vinkistä Poikien Tyyliin (+ prinsessan) -blogin Mialle vuosi sitten lokakuussa :)

Takin toinen vetoketju avautuu vain rintaan saakka ja sen kautta voidaan "tuulettaa" esim. kaupassa käydessä liika lämpö ulos. Näppärää arjen toiminnallisuutta.

Kenkien malli on meille viime- ja edellistalvelta tuttu ja toimiva Reimatec nilkkuri, joita  löytyy samantyyppisinä useammalta  eri valmistajalta. Oman kokemukseni mukaan Reimat ovat tilavalestisempiä ja lämpimämpiä kuin vaikkapa Vikingit. Isoveikan mielestä Reimat ovat myös helpommat pukea jalkaan kuin varsin jäykät Vikingit. (Superfit talvikenkiä emme ole kokeilleet, ainakin osa malleista näyttää kovin kapoisille)

Näiden kenkien koko on peräti 34 ja isoveikka käytti kesällä kokoa 32. Koko 33 olisi varmasti riittänyt talveksi, kun jalankasvu on nyt selkeästi hidastunut, mutta näin käy joskus jemmatessa, että reiluilla mennään. Ja parempi näin päin, kuin että olisi ollut varastossa koko 32.

Lisäksi isoveikalle on vaatehuoneen perällä laatikossa Mammuttimarkkinoilta talteen otetut mustat Kuomat numero 33 sekä  viimetalviset lämminvuorikumpparit kokoa 32 (mahtuminen vielä avoinna).  Tykkään Kuomista, vaikka ne eivät kaikkien mielestä olekaan perin tyylikkäät. Käytän noita helposti jalkaan vetäistäviä, lämpimiä, kotimaisia ja varsin kohtuuhintaisia talvisaappaita itsekin talven pihaulkoiluissa. Meillä on itse asiassa koko perheellä Kuomat pulkkamäessä! Mitä sinä muuten pidät Kuomista?

En ole hankkinut enää erillisiä kaupunkikenkiä pojille, sillä päiväkotielämän alettua nuo yhteiset shoppailureissut ja vastaavat ovat kovin harvassa ja niistä selvitään mainiosti arkivermein. Aiemmin minulla oli tapana etsiä kirpparilta siistit, nahkaiset Tepsut poikien talvisiksi kaupunkipopoiksi.

Olen ymmärtänyt, että noiden ihanien, villavuoristen, kotimaisten lastenkenkien valmistus olisi loppumassa, mikä on kyllä iso harmi. Eipä ole kyllä kyseisten kenkien kokohaarukkakaan riittänyt isoveikallle enää pariin talveen. Pikkuveikalle riittää onneksi isoveikalta perittyjä Tepsuja vielä vähäksi aikaa.

 

Haalarimallisissa ruskeissa Reimatec toppahousuissa on jalkalenksut ja nepparikiristys lahkeensuissa. Lumilukko lahkeen sisäpuolella pitää kosteuden ja kökkäreet ulkopuolella. Painettu logoheijastin on tyylikäs yksityiskohta ja varmasti ommeltua heijastinkolmiota (joita eiemmin käytettiin) kestävämpi/kuluessaan siistimpi ratkaisu.

Reiman vaatteissa tykkään mm. suojaavasta ja hyvin istuvasta kauluksesta. Kaulus ei hankaa leukaa, mutta silti kylmälle herkkä kaula on kunnolla suojattuna. Huput ovat lisäksi riittävän reiluja isokokoiseenkin pipopäähän ja lisäksi huolellisesti muotoiltuja.

Meillä on tykästytty Reiman tarralla säädettäviin fleecekaulureihin, jotka eivät taatusti kutita herkkäihoisintakaan käyttäjää ja materiaali sopii hyvin hikoilevalle lapselle (eikä tarvitse pukea pään yli vetämällä). Kaulureita on vuosien varrella kertynyt jo useammassa värissä (osa periytynyt pikkuveikalle) ja isoveikan tulevan pakkaskauden uusi kaulansuojaaja on musta Angry Birds kauluri.

Tämä värikäs pipo on sisältä lyhyempi kuin rennosti roikkuva ulkopuoli antaa ymmärtää, joten pipo pysyy napakasti päässä, eikä "uppoa" tai valu silmille niin herkästi.  Aivan ihana väriyhdistelmä mun mielestä.

Tämän pipon lisäksi isoveikalle löytyy ruskea korvaläpällinen pipo, jossa on keltainen tupsu. Tuosta piposta kuvia myöhemmin. Toki viime talvisetkin pipot mahtuvat suureksi osaksi edelleen, mutta villapipo tuppaa nyppyyntymään niskapuolelta aikalailla yhden talven aikana.

Tähän takkiin hankittiin kahdet housut, joista toiset ovat nämä omat lempparini herkullisine kuvioineen. Taitavat esittää valoviivoja pimeässä, mutta voivat ne kauempaa katsoen olla vaikka serpentiiniä tai mitä kukakin niissä haluaakaan nähdä.

Suoralahkeisissa housuissa ei ole lenksuja vaan lumilukot ja nepparisäätö. Housut ovat vyötärömalliset ja vähän kieltämättä jännitän, miten lumi pysyy poissa vesselin selästä mäenlaskussa ja muissa talvipeuhuissa. Mutta nythän tulee sitten sekin testattua.

Samoin tiukkaan testiin pääsee tuo varsin vaalea ja aranoloinen vihreä sävy takissa. Saatiin ryönättyä takin hihoihin jotain likaa jo lyhyessä sovitussessiossamme...Mutta talvestahan on tietysti tulossa sellainen postikorttitalvi valkoisine hankineen ja sinitaivaineen, eikös?

 Vihreän ystävän lempparikokonaisuus :)

(Oikeasti meillä ei saa kiipeillä korkealla rinteessä olevan terassin kaiteilla. Isoveikka oli ihan ihmeissään, kun pyysin häntä kapuamaan kaiteelle kuvauksen aikana.)

Nyt saa talvi tulla! Meillä tosiaankin odotetaan jo kovasti mäenlaskuun pääsyä ja muita talven rientoja. Miten teillä: ovatko lapset "talvi-ihmisiä"?

Pikkuveikan sovittelukuvia on luvassa  hieman myöhemmin, sillä hän on ollut viime päivinä kovassa flunssassa. Kuumetta ei ole ollut onneksi kuin yhtenä päivänä, mutta kovin tuo pieni on reppana lähteneen äänensä, kovan yskänsä ja vuolaana valuvan nenänsä kanssa.

Perjantaina vietin elämäni ensimmäisen tilapäisen hoitovapaan ja olin sairaan lapsen vuoksi pois töistä. Hassu tunne, kun kotiäitinä ollessa lapsen sairaspäivä tuntui tuplatyölle ja nyt töissä käydessä sairaan lapsen kotona hoitaminen tuntui melkein vapaapäivälle. Tarkennan: riippuu tietysti sairauden asteesta yms.

Mutta mikä se punainen hiha oli siinä ensimmäisessä kuvassa?  Se on isoveikan talvitakki nro 2 (joka on tarkoitettu lähinnä siistimmäksi takiksi), josta lisää myöhemmin ;)

Tarkoitus on siis isoveikan osalta pärjätä kahdella takilla ja kolmilla housuilla (kuvissa olevien lisäksi mustat, kevyttopat marketista). Varmasti nuo varusteet riittävät mainiosti, mutta äidillä on silti hieman "alaston" olo, kun viime talvena oli kuitenkin 2 haalaria ja takki+housut...

Talven kääntyessä välillä lämpöasteiden puolelle voimme tarvittaessa käyttää myös eräässä aiemmassa postauksessa esiteltyjä Reiman juhlamalliston irroitettavilla tikkivuorilla varustettuja asuja välikerrosten kera. No kyllä me sitten kai pärjätään ;)

Kauden kuumin kysymys - heti ykköshaalarin tai -takin valinnan jälkeen - kuuluukin: paljonko toppaa tarvitaan talveksi? Millaisella setillä teillä mennään?

Voimaa alkavaan viikkoon! Sää näyttää nyt kylmenevän, meille on luvattu loppuviikosta jopa räntää! Meinaako se talvi sieltä nyt sitten tulla?

Vahteristonemäntä


P.S. reimashopista voi tilata postikuluitta 31.10.2014 saakka!

Jos en olisi jemmannut...

Jemmaajat riviin ja käsi ylös, keitä hieman kaduttaa? Sinäkin?! ;) On korkea aika kaivaa kätköt esiin ja sovitella. Ja kaihoisasti katsella, mitä kaikkea ihanaa tulevaksi talveksi olisi tarjolla tuoreeltaan.

Meillä on isoveikan kanssa talveksi varattujen tamineiden sovittelut saatu suoritettua (todistusaineistoa tulossa lähiaikoina), mutta flunssassa kärvistelevän kuopuksen päälle ei nyt tule edes mieleen yrittää pujottaa ylimääräisiä vaatekerroksia saati ehdotella kameran edessä tanssahtelua.

Päädyin siis vaihteeksi herkuttelemaan ajatuksella, mitä valitsin nyt pojille, jos meillä ei olisi kaapit täynnä niin edullisia alelöytöjä viime talvelta...

Tässä teille tämän hetkiset suosikkini ihan mutu-tuntumalla pikaisesti valittuna. (Todellisuudessa olen suorastaan helpottunut, että meillä on talvivaatevalinnat tehtynä ja maksukin on hoidettu: tässä hässäkässä ja matkan jälkeisessä taloustilanteessa talvivarusteiden hankkiminen a:sta ö:hön olisi aikamoinen ponnistus.)

Reiman talvimallistosta meille voisi päätyä varsinkin Reimatec+ Vuono. Se vaikuttaa oikein lupaavalle haalarille (kaksi ylintä kuvaa, kuvat reimashop). Vihreä kauteni jatkuu, kuten huomaatte :) Tämä olisi kuulunut pikkuveikan tulevan talven touhutamineisiin, mikäli meillä ei olisi jemmassa jotain ihan muuta (josta lisää tulevissa postauksissa).

Ergonomisesti juuri leikki-ikäisille mutoillussa Vuonossa kulutukselle alttiit kohdat on vahvistettu erikoisvahvalla kankaalla ja haalarin hihat ovat aiempaa kapeammat, mikä mahdollistaa käsille paremman liikkuvuuden esimerkiksi kiipeillessä.

Reimatec Reach näyttää myös erittäin hyvältä. Sopii yhtä lailla pienelle kuin isollekin talvesta riemuitsevalle. Samasta haalarista kuosivaihtoehtoja, kun rullailet alemmas.

 

Mitä? Mitä? Onko ainainen riemunkirjavuuden ja värikylläisyyden puolesta liputtaja antamassa periksi muodikkaalle "harmaan sävyt"-linjalle? Hmm... siltä hieman näyttää, että rauhallisempi kausi tekee tuloaan myös tälle emännälle.

Ylläoleva harmaa pipo on ihanan yksinkertainen ja samalla malli suojaa huolella korvat. Näitä muotoiltuja pipoja on tänä talvena ihailtavan paljon Reiman mallistossa. Aitoa villaa tietysti ja viimein fleecevuorilla - alati kosteat puuvillat jäänevät nyt historiaan.

Viime talven perusteella (joka alkoi vasta tammikuun puolella ja oli vähäluminen) aloin pohtia loskareita toisena talvikenkävaihtoehtona. Kuvassa yllä Nefar loskarit.


Minkähänlainen on tuleva talvi? Onko kukaan kuullut ennustuksia? Onko luvassa tällä kertaa lunta ja kovia pakkasia?

Toiset kengät saisivat olla edelleen Reimatecit, tällä kertaa tällainen erityisen kovaan kulutukseen suunniteltu malli: Reimatec+ Deneb, josta kuva alla.

Reimalta olisin poikien kaupunkitakeiksi valinnut harmaat, karvahupulliset takit. Kaikesta päätellen mieli alkaa kaivata nyt hillitympää tyyliä. Kuvassa Reimatec Seginus.

Nämä Reach-haalarin "graffitti-kuosit" olisivat taatusti isoveikan mieleen. Tätä kuosia on saatavana sekä haalarina että takkina (molemmat Reimatec). Kaksiosainen talvipuku tuntuu olevan suosiossa monilla eskarilaisilla ja vielä useammilla koulunsa aloittavilla. Tämä katu-uskottava tyyli taitaa olla Reiman talven 2014-2015 suosikkikuosi poikien keskuudessa, jos saan veikata.

En kyllä osaisi päättää, kumpi on kivempi oranssi vai vihreä?

Kaikki kuvat edellä reimashop.

Jos en olisi jemmannut tulevan kauden toppaa jo viime talvena, meille voisi päätyä esimerkiksi Mini Rodini Expedition Alaska keltaisena (kuva yllä).

Keltainen on ihana, mutta kovin arka väri, kuten tiedämme. Mini Rodini on keksinyt "sotkea" sen valmiiksi ja vapauttaa äidit vastuusta - mainio idea! ;) Tämä voisi lämmittää meidän pikkuveikkaa tulevana talvena. Söpö ja jännittävä yhtä aikaa - ja taatusti erilainen. Ainakin meillä päin.

Mini Rodinin Expedition Siberia keltainen pingviinitakki olisi täydellinen pienen (ja miksei isommankin) ihmisen kaupunkitakki! Aivan ihana. Pidempään mukana olleet lukijat muistanevat, että olemme isoveikan kanssa pingviinifaneja henkeen ja vereen. Mutta onko 6-vuotias jo liian vanha pingiinien peittämäksi? Ei kai?

Molon talviuutuuksia selaillessani mieleen jäi tällä(kin) kertaa meille useamman kerran ajatuksissa hankittu Rainbow. Bongasin tämän kuosin välikausiversion bussipysäkillä tässä eräänä päivänä ja  totesin, mitä olemme menettäneet: se on vaan niin upea. On varmaan ihan pakko kokeilla vielä niin kauan, kun pikkuveikka suostuu käyttämään haalareita. Ehkäpä ensi kevääksi?

Molon printtipaitoihin retkahtaneena olen viime talven kummastelun jälkeen päässyt jollain lailla myös valokuvakuosisten ulkovaatteiden ideaan käsiksi.  Ainakin tämä alppimaisema tehokkaan oransseilla yksityiskohdilla viimeisteltynä on aika upea. Vai mitä tykkäätte?

Itse huomaan töissä pukeutuvani nyt turhankin usein mustavalkoiseen, mikä on ehkä eräs merkki tästä lastenvaatteissakin mahdollisesti koittavasta "harmaan sävyt"-kaudesta. (Tässä yhteydessä voisin mainita, että tilasin tänään elämäni ensimmäisen Papu-paidan, mikä on mielestäni myös merkki muutoksesta)

Seeprakuosi on vaikuttava, eihän siitä mihinkään pääse. Ja tähän sopii monenlaiset ja -väriset asusteet. Isoveikka voisi viihtyä tässä eläimellisessä tyylissä, jos poikaani yhtään tunnen. Tosin hän kysyisi heti, että eikö myytävänä ollut yhtään kissapedontaljaa muistuttavaa talvipukinetta.

Mini Rodinin ja Molo Kidsin kuvat babyshop.

Ja vaikka ensimmäinen Ticket-kokemus viime talvelta oli vähintääkin ristiriitainen, on tämä seuraava havunvihreä Baggie kyllä upean värinen! (kuva Ticket verkkokauppa)

Meillähän oli isoveikalla edellisenä talvena oranssi Baggie Rugged ja se oli kyllä näyttävin ja kestävin talvivaate tähän mennessä. Emme vaan tykänneet terävästä ja jäykästä vetoketjusta ja pukemista hankaloittavasta fleece-sisäpinnasta. Rugged-mallin lahkeiden vetoketjut avautuivat lumileikeissä, mutta baggiessa niitä ei ymmärtääkseni olekaan.

Villervallan tulevan talven topasta tykkäsin erityisesti pallokuosisesta Dotstarista. Valitettavasti en onnistunut tallentamaan kuvia Villervallaa myyvän Skidin sivuilta.

Pikkuveikalle valitsisin Villrvallan talvimallistosta sini-mustan Dotstar haalarin ja isoveikan pukisin puna-oranssiin Dotstar-takkiin. Muistatte ehkä, että pikkuveikalla on beige välikausi-dotstar takkina. Myös Tivoliraita näyttää hyvälle, mutta kaipaisi ehkä kuitenkin pientä valkoista raikastusta meille päätyäkseen.

Mikä talvivaate kauden 2014 mallistoista olisi oma "eiku"-valintasi tai alennusmyyntien kyttäyskohteesi? Vai oletko aivan tyytyväinen jemmakaapin aarteisiin? Alennusmyyntejä voi muuten taas "kohta" alkaa odottelemaan ;)

Viihdyttävää viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä