Huh huh, kun hengästyttää taas vaihteeksi! Lomasesta ei ole kauaakaan ja tuntuu, että olen jo loman tarpeessa. Juu tiedetään: suurin ongelma on tämä julkisen liikenteen käyttö, joka on armoton aikasyöppö. Mutta silti: on tämä työssäkäyvän pienten lasten äidin elämä muutenkin liian kiireistä. Olen nykyään tosi hyvä pesemään yhtä aikaa hampaita ja pakkaamaan eväitä töihin. Yhden asian tekeminen kerrallaan on luksusta, paitsi että se alkaa tuntua ajan tuhlaukselta. Edestakaisin singahtelu jää ikäänkuin päälle ja on normaalia.
Viime viikolla juoksin yhdellä ruokiksella lähikaupasta einesmakaronilaatikon, sujautin sen työpaikan jääkaappiin ja liimasin keltaisen muistilapun silmien korkeudelle vaatekaapin oveen, että muistan ottaa lasten pikapäivällisen mukaan töistä lähtiessäni. Kun on oltava ruoka veljesten nenän edessä heti kotiin rynnistäessä, että ehditään ajoissa liikuntakerhoon. Tuossa hetkessä pysähdyin ja havahduin, millaiseksi arkeni on mennyt: kieli vyön alla juokseminen olisi varsin sievistelty ilmaus.
Niin, se työ. Sitä lajia on luvassa enää reilut pari kuukautta ja tieto seuraavasta työpaikasta on "jossain tuolla ulkona". Kieltämättä alkaa jo hieman ahdistaa. Varsinkin se, ettei mollissa (www.mol.fi) ole taaskaan mitään sopivia paikkoja avoinna. Missä ne kaikki paikat on?!? Entä kaikki ne paikat, joita piti vapautua suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle? Yksi työkaveri totesi, että kolmen eläkkeelle jääneen tilalle on monessa paikassa palkattu vain yksi nuorempi, joka on vedetty sitten äärimmäisen tiukoille. Kuulostaa uskottavalle: työeämästä on otettu kaikkialla löysät pois ja jäljelle jääneet sinnittelevät voimiensa äärirajoilla. Minulle riittäisi neljä päivääkin tai kuusi tuntia. Käsi pystyyn, kenellä olisi tarjota töitä!
"Äiti, miksi on niin vähän vapaapäiviä?" kysyi tänä iltana hieman nuhaisena niiskuttava isoveikka. Hyvä kysymys eskarilaiselta. Äiti on pohtinyt viime aikoina useasti aivan samaa (muttei silti löytänyt järkevää vastausta esikoiselle). Viitenä päivänä viikossa paiskitaan pitkää päivää, että on varaa olla vapaalla kaksi päivää eli se odotettu viikonloppu. Työpäivien välissä ehtii juuri ja juuri nukkua, tehdä jauhelihakastikkeen ja pestä pyykkipinon päälimmäiset. Ja kysyä lapsilta, kenen kanssa he leikkivät tänään päiväkodissa ja mitä oli ruokana. Ja sitten mennäänkin jo nukkumaan, hopi hopi.
Nukkuminen: aah, ylellisyyttä. Aikanaan yhdeksän tunnin kauneusunia ottanut emäntä sinnittelee nyt kuudella tunnilla ja lukee aamuyön bussissa silmät auki pingotettuina Meidän Perhe lehteä, ettei nukahda ja aja ohi pysäkin.
Torstaina väsymys alkaa tuntua yhä painavammalta ja on pakko kellahtaa kymmeneltä petiin. Tai viimeistään perjantaina, koska lauantai- ja sunnuntai-iltaisin on syytä pysyä hereillä ja viettää edes hieman parisuhdeaikaa samalla sohvalla istuskellen. Silloin isäntäkin on riisunut syyspimeää pihaa valaisevan otsalampun naulaan ja laskenut haravan nojaamaan aitan seinään. Viikon työt on tehty ja on hetki vapaata. Edes pyykkikone ei pyöri. Pojat tuhisevat unta yläkerrassa. Tuli ritisee takassa ja luo viinilasillisen kera herkutellun ceasarsalaatin kanssa illuusion siitä, että arki on jossain muualla. Kuuletko? Oravanpyörän rahinakin on lakannut hetkeksi.
Voimia viikkoon, muistetaan ettei kaikkea tarvitse tehdä sataprosenttisesti!
Vahteristonemäntä
Todella osuva kuvaus tästä arjen menosta ja meiningistä! Elämässä olisi niin paljon tehtävää ja suoritettavaa... Muistan kun elokuun alussa töihin lomilta palatessani ajattelin, että nyt pitää ottaa rennommin - niin mitä vielä. Työelämän tahti on todella kiristynyt ja henkilöstön jaksamisen kustannuksella tehdään säästöjä. Ei hyvä!
VastaaPoistaOlen ollut nyt viime torstaista lomalla, ja se on ollut mukava pieni breikki syksyyn! Huomenna se on taas herätys klo 5.45...
Arvasin, että jaat tämän tunnelman ;)
PoistaTuokin on tuttua, että päättää ottaa rennommin ja hetken päästä huomaa taas stressaavansa olkapäät korvissa (ne todellakin nousevat hieman, kun pinna kiristyy). Positiivista on, että nykyisin huomaan useammin, milloin pitää huokaista ja rauhoittua - hötkyilemällä kun ei kuitenkaan saavuta sen enempää.
Mahdollisimman rentoa lomalta paluuta sulle :)
Oih ja voih, niinpä! Täällä yövuorossa valvon muiden unia, aamupäivä tehtiin opinnäytetyötä koulussa. Hohhoi.. Onneksi huomenna on "vapaa", tai siis aamulla päättyy tämä 15-tuntinen työvuoro. On se arki kyllä aikamoista ja meilläkin Nooa on monesti kysynyt, että koskas voisi tulla seuraava pikkuveli, että oltais kotona taas. :) Saa kyllä odottaa, paljon pidempään, kuin 9kk.. Tsemppiä tuhannesti teidän arkeen ja oravanpyörän rahinaan. Oot kyllä niin loistava kirjoittaja, ei muuta voi sanoa! <3
VastaaPoistaKiitos :) Kirjoittaminen on intohimoni ja energian tuoja. Siksi nipistän enemmin vaikka unesta kuin tästä blogin pitämisestä. Kunpa saisin joskus kirjoittaa työkseni!
PoistaKääks, 15 tuntinen työvuoro...ei ole helppoa sullakaan. Ihana tuo Nooan ratkaisu kiireeseen ;)
Tsemppiä myös teidän arkeen!
Todella hyvä ja osuva kirjoitus! Itselläni on ihan sama tilanne. Työsopparia tammikuun alkupäiviin ja sitten ei mitään tietoa. Pomo sanoo, että toivoa jatkosta on, mutta mistä sitä koskaan tietää. Toisaalta, en jaksa vielä ajatella niin pitkälle. Tällaista tämä nyt vain on. Ja todellaki n ihmettelen, että miten joku ehtii vielä mitään harrastaakin, kun illat todellakin menevät pyykkikonetta pyörittäessä ja lasta ruokkiessa.
VastaaPoistaKiitos. Teksti tuli suoraan sydämestä - silloin se yleensä parhaiten onnistuukin :)
PoistaSulla on siis samanlainen aikataulu työn suhteen. Toivottavasti saat jatkaa vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Pidän peukkuja! Minulle ei ole jatkoa luvassa, sillä koko yksikkö lopetetaan, mutta senhän tiesin jo etukäteen. Mutta tottakai silti harmittaa.
Joo ei tässä todellakaan tarvi ylimääräistä päiväntäytettä miettiä: ihan peruskuviot täyttävät illatkin. Toisaalta oma harrastus virkistäisi. Itse huomaan kaipaavani ulkoilua, jota oli kuitenkin reilusti päivittäin kotona ollessa. Huomenna on tarkoitus lähteä lenkille ystävän kanssa.
Tsemppiä oravanpyörään! Vaikka töitä pitäis saada, niin on se myös rehellisesti sanottuna vähän pelottava asia - kotona ei hommat vähene eikä niitä kukaan muukaan tee, plus kaikkinaiset hoitoon ja eskariin kuskaamiset sun muut. Kyllä se ajatuskin vähän uuvuttaa.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaJoo, en kyllä suoraan sanoen tiennyt, mihin rumbaan ryhdyin, kun töihin lähdin. Mutta pitää myös muistaa, että mulla menee päivässä työmatkoihin 3 h, mikä on varsin iso palanen tässä kokonaisuudessa. Lyhyemmällä työmatkalla/oman auton käytöllä tilanne olisi toisenlainen.
On tää ihan hullua, ettei muka ole olemassa mitään työelämän ja kotonaolon välimuotoa pienten lasten vanhemmille! Siis sellaista työntekijällekin reilua joustavaa ratkaisua (ettei tarvitse tehdä 5 päivän töitä neljässä päivässä tms.). Lähes kaikki paikat ovat joko tai: 8 tuntia viitenä päivänä viikossa tai ei mitään. Eikä niitäkään paikkoja kyllä tunnu olevan :/
Elämä on... "kun ei se yhteiskunta niin pyöri, että kaikki vaan oltaisiin kotona ja kukaan ei kävisi töissä" (Ymmi Hinaajaa lainaten).
VastaaPoistaOnhan tää välillä suorittamista, mutta tykkään työstäni ja olen usein pitänyt vähän pidemmän joulu- ja kesäloman. Toivottavasti taas järjestyy. Nyt olen kesäloman jälkeen ollut elokuun alusta yhden arkipäivän lomalla ja yhteensä kolme päivää sairaan lapsen kanssa kotona. Eli jos joku kysyy, mitä kuuluu, niin "olen ollut töissä ja kotona, ei ihmeitä". No käyn 1-2krt viikossa omassa jumpassa ja poika käy kerran viikossa liikkarissa. Lisäksi välillä yritetään tehdä yhdessä jotain koko perhe. Ja välillä tehdään kotitöitä ja käydään kaupassa. Ja nyt suunnitellaan matkaa kevättalvelle...ehkä.
Ja meidän alalla tuskaillaan työvoimapulaa. Varsinkin lastentarhanopettajat on kiven alla ja lastenhoitajatkin harvassa. Rekrytointi ei todellakaan ole helppo tehtävä. Ja kun vielä pitäisi löytää joku ihan täyspäinen aikuinen ihminen ja vieläpä koulutettu.
Tsemppiä. Meillä helpottaa ainakin lyhyet työmatkat ja päivätyö molemmilla. Ja se, ettemme stressaannu esim. eineksistä tai vähän huonommin siivotusta kodista.
-T-
Kiitos kommentistasi :)
PoistaHieno juttu, että olet kouluttautunut sellaiselle alalle, missä viihdyt ja missä on töitä. Minä olen viime aikoina miettinyt jonkin hoitoalan ammatin hankkimista: sillä alalla tuntuu olevan töitä ja mahdollisuuksia.
Teidän arki kuulostaa olevan mukavasti hallussa. Lyhyet työmatkat ja säännöllinen päivätyö toki helpottavat elämää kummasti. Ja myös se, ettei stressaa niistä eineksistä. Yritän parhaillaan opetella ;)