Veljekset vuorillisissa välikausivermeissä

Etelän lämmöstä siirryttiin lennossa aamuihin, jolloin lämpötila on vain muutaman asteen plussan puolella. Oli aika pestä ohuet ja verkkovuoriset Reimatec Noret -takit kevättä odottamaan ja pukea ylle jotain lämpöisempää: pikkuveikan (noin 104 cm) yllä on viime keväänä hankkimani Reiman 70-vuotisjuhlamalliston Vacalis-haalari (104 cm) ja isoveikalla (noin 125 cm) saman sarjan Taag-takki (128 cm), jonka saimme palkinnoksi retrokuvakisasta.

Sekä takissa että haalarissa on kevyt, irrotettava tikkivuori ja vaatteiden lämpimyys on jotain perinteisen välikausitakin ja toppatakin väliltä - juuri passeli näihin keleihin. Näitä näyttää löytyvän myös kiinteävuorisina versioina tänä syksynä. Takin irtovuori ei ulotu hihoihin saakka, mutta haalarissa vuori kattaa koko puvun.

Itse olen kokenut irtovuorin toimivaksi: vaatetta voi käyttää erilaisissa lämpötiloissa ja kuivuminen pesun jälkeen on nopeampaa, kun vuorin voi kuivata erillään. Perinteisillä napeilla kiinnitettävän irtovuorin kiinnittäminen on hieman aikaavievää ja vetoketju saattaisi olla kätevämpi ratkaisu (saman sarjan henkselihousuissa vuori on kiinnitetty vyötäröltä vetoketjulla), mutta vetoketju tietysti nostaa aina hintaa jne.

Juhlamalliston vaatteet ovat mielestäni hieman väljempää kokoa kuin meidän muut viimeaikaiset Reiman vaatteet. Pituuden mukaisen koon alle mahtuu vielä hyvin välikerroksia, vaikka irtovuorikin on kiinnitetty ja silti jää väljyyttä. Hartioissa on reilusti tilaa, vaikka varsinkin pikkuveikka on isänsä tavoin hyvin leveäharteinen (Reiman yleinen kaavoitushan kapeni tässä taannoin hieman, mikä oli varmasti tervetullut uudistus monelle).

Pikkuveikalle hankittiin kesällä Crocsin kumpparit ja ne ovat toimineet hänellä hyvin. Keveät ja keltaiset, eikä lika ei pinty, vaikkei jatkuvasti huuhdeltaisikaan. Iso plussa siistinä pysymisestä.

Isoveikka sen sijaan hylkäsi Crocsin saappaat muutaman käyttökerran jälkeen ja palasi Reiman saappaiden käyttäjäksi, sillä Crocsin saappaiden keskeltä kapeat varret ovat liian ahtaat suhteellisen rotevanilkkaiselle pojalle ja saappaiden jalasta pois kiskominen kurja itkun paikka. Sukatkaan eivät kuulemma pysy jalassa noiden saappaiden kanssa, ilmeisesti siksi, koska niissä ei ole minkäänlaista vuorta. Metsäretkellä mökillä meni pojalta hermo ihan täysin, kun sukat rullautuivat osittain pois jalasta.

Isoveikka tykkää edelleen keväällä testattavaksi saamistamme Reiman Raba -saappaista, jotka istuvat kaikesta päätellen paremmin hänen jalkaansa. Koko riittää vielä tämän syksyn, sillä jalan kasvu on hidastunut. Pikkuveikan ihanat, punaiset Rabat jäivät kesällä pieneksi vesselin jalkojen otettua hurjan kasvuspurtin.

Näiden saappaiden pintaan lika pinttyy Crocseja helpommin, jollei saappaita pestä säännöllisesti. Vuori on repsottaa hieman toisen saappaan varrensuulta. Saappaita on käytetty päiväkodissa aina sateen sattuessa ja kotonakin toisinaan noin puolen vuoden ajan.

Isoveikan ( n. 125 cm) jalassa olevat housut ovat vyötärömalliset Reimatecit (122 cm) ainakin parin kauden takaa. Ovat muistaakseni olleet hänellä käytössä jo vuosi sitten syksyllä ja pituus riittää edelleen juuri ja juuri, kun malli on suoralahkeinen.

Käytössä on myös vastaavanlaiset uudemmat Reimatec-housut (128 cm), joissa lahkeissa on kiristysnepparit. Neppari on mielestäni toimivampi kuin vetoketju, joka leikkivällä lapsella avautuu herkästi hieman ja kerää hiekkaa itseensä. Nyt kun olemme päässet vyötäröhousujen makuun, tulee henkselihousujen käytöstä parku.

Lupasin esitellä teille isoveikan uudet, vähän erilaiset välikausihousut, mutta en ole vielä saanut häntä käyttämään niitä, joten kuvia saadaan vielä odottaa. Reiman Sege-housut ovat samaa sarjaa kuin tuo takki ja väriltään harmaat. Ihanat, irtovuorilliset, retromalliset housut - mutta kun niissä on henkselit! ;) Kuvan voitte halutessanne kurkata reimashopista.

Isoveikka on innostunut harjoittelemaan vuolemista. Isin tarkassa valvonnassa tietysti.

70-vuotis juhlamalliston vaatteissa tykkään näistä yksityiskohdista: valkoinen vetoketju, pyöreä rintamerkki ja isot läppätaskut valkoisilla neppareilla, joihin mahtuu aarteita.

Noihin taskuihin mahtuu muuten aikamoinen määrä kiviä. Päiväkodin tädit joutuivat jo tekemään isoveikan kanssa sopimuksen, että kivien kantaminen päiväkodin pihalta kotiin loppuu. Aina on taskut pullollaan kiviä ja eihän vaatteiden käsittelystä tietysti tule silloin mitään ja kivä löytyy kuulemma jo päiväkodin sisältäkin. Ihan kuin pihakin olisi jo kuoppaisempi ;)

Muistatte ehkä, että pikkuveikalla on tällainen samanlainen takki keltaisena. Erilainen väri muuttaa takin ilmettä niin, että itse en tunnistaisi näitä samaksi. Keltaisessa valkoiset yksityiskohdat eivät erota ollenkaan näin selvästi. Pikkuveikka käyttää keltaista takkiaan siistimpänä vaatteena sen upean mutta aran värin vuoksi.

Pikkuveikan pipo on myöskin Reiman ja otettiin käyttöön viime keväänä. Pipossa on ohut fleecevuori, mikä on oikein sopiva näillä keleillä ja materiaaliltaan toimiva hikoilevalle lapselle.

"Mun pitää nyt auttaa iskää, että saadaan valmista ennen ruokaa!" Isoveikasta on jo apua monissa töissä ja voimaa riittää tehokkaaseenkin haravointiin. Hänelle on lyhennetty harava sopivan mittaiseksi, sillä lapsille tarkoitetuissa haravissa on monesti onnettoman pieni lapa.

Isoveikan pipo Villevallan tämän syksyn mallistosta, saatu testiin blogiyhteistyön kautta. Poika pitää pehmoista ja mukavan reilunkokoista pipoa mielellään. Tähti-aihe selvästi miellyttää nuorta miestä. . Tärkeintä on kuulemma kuitenkin, että teksti on suoraan edessä (vaikkei pipon takasauna olekaan tuolloin aivan kohdallaan). Yksivärinen/kuvioton pipo on helppo yhdistää eri vaatteisiin.

Pojat kokosivat lehtiä isoksi kasaksi terassin toiselle sivulle ja hyppivät portailta lehtikasaan. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, kun äidin piti laittaa välillä ruokaakin...

On tässä muuten ollut arkeen tottuttelemista itse kullakin näin loman jälkeen! Viikossa ehtii unohtaa työkuviot ja lasten arkirutiinien pyörittämisen ihmeen hyvin, kun viettää aika ihan muissa ympyröissä. Nyt koen kuitenkin, että arki soljuu taas kohtuullisen mukavasti, eikä ole koko ajan sellainen tunne, että kaikki hommat on tekemättä. Tällä viikolla miehellä ei onneksi ole työmatkoja ja illatkin ovat melko tyhjiä toiminnasta.

Tänään illalla pojat olivat kaverinsa synttäreillä ja se oli tietysti upea juttu. Olivat muuten pikkuveikan ensimmäiset käverisynttärit (ilman vanhempia) ja hienosti meni. Huomenna mummo ja vaari tulevat meille ja lupasivat hakea pojat päiväkodista tavallista aikaisemmin kotiin. Illalla sitten kertoillaan matkakuulumisia ja katsellaan reissukuvia yhdessä. Ja tietysti leikitään mummon ja vaarin kanssa.

Missä lämpötiloissa lisäätte välikerroksia syksyllä? Oletteko kokeilleet irtovuorisia ulkovaatteita? Entä vaatteeseen kiinnitettävää fleeceä?

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä