Kun ei ole kiire minnekään

Kun arjessa pyörii oravanpyörä, otetaan vapaalla rennosti. Eräänä viikonloppuna meillä:

• Nukuttiin pitkään / katseltiin pitkään lastenohjelmia
• Haettiin leipomosta herkkuja ja juotiin iltapäiväteet- ja mehut terassilla
• Leikittiin ninjaa lehtikasoissa
• Ihasteltiin sitä ainoata kasvuun lähtenyttä auringonkukkaa, jonka kukka on juuri avautunut
• Maisteltiin naapurin tuomia omenoita
• Oltiin ihan kiinni äitissä
• Saunottiin ja kylvettiin yhdessä

Tekipä hyvää! :)



Perhosia vatsassa. Nyt on toiseksi viimeinen työaamu ennen lomalle lähtöä. Eilen illalla, poikien liikuntakerhojen ja iltatouhujen jälkeen aloitin pakkaamisen ja jatkoin sitä ilmeisesti yöllä unissani, sillä huomasin katsovani kelloa useamman kerran lyhyen yön aikana.

Töissä yritän nyt hieman hiljentää tahtia, että onnistuisi edes jonkinlainen pehmeä laskeutuminen lomaan niinkuin se nyt tässä tilanteessa ylipäätään on mahdollista. Viikon loma on niin lyhyt, etten halua käyttää ensimmäisiä päiviä pelkästään arjesta toipumiseen. Eilen onnistuin tässä mielestäni varsin hyvin, josko sitten tänään jatkaisin samalla mallilla.

Matkalaukut on tuotu esille ja uusista, kesä-alesta hankituista Reiman Angry Birds-aurinkosuojavaatteista leikattu laput irti. Molemmille pojille on vihreät, hieman pidemmät uimahousut ja vihreät takaläpälliset lippikset. Isoveikan paita on pitkähihainen, pikkuveikka pärjää lyhyellä hihalla. Paitojen väritys on sini-vihreä. Pikkuveikalle sain punaiset uimatossut outletista kympillä, isoveikalla on vastaavat ennestään. Meinasin kyllä pakata mukaan ainakin parit uimavarusteet kaikille ja käsinpesuainetta niiden pesemiseen.

Aikuisten uv-paitojen ja -hattujen pitäisi saapua tänään. Tilasin ne Meditexiltä, merkki on Hyphen. Kovin olivat koot ja mallit vähissä kesän jäljiltä, joten minullekin tulee miesten paita. Saa nähdä, kelpuutanko sen mukaan reissuun vai läträänkö sitten enemmän voiteen kanssa. Miehelle jouduin ottamaan tummansinisen aurinkosuojapaidan :/

Saatanpa ottaa vielä joitakin kuvia meidän pullistelevista matkalaukuista ja ylikierroksilla sinne tänne sinkoilevista, matkaa odottavista veljeksista, mutta en lupaa, että ehdin postata niitä enää ennen matkaa. Matkan jälkeen on sitten tulossa varmasti enemmänkin kuvia ;)

Toivottelen siis oikein mukavaa loppuviikkoa, viikonloppua ja tulevaa viikkoa! Palaillaan! :)

Vahteristonemäntä

Me&i syysuutuudet sovituksessa

Viikonlopputervehdys! Miesväki mökkeilee ja emäntä täällä huilaa rankan viikon jälkeen ja parantelee kipeitä niskojaan. Kylmägeelit, vehnätyynyt ja särkylääkkeet on otettu käyttöön ja nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Nukuin 10 tunnin työunet viimeyönä; hieman on univelkaa kertynyt!

Mies oli työreissussa koko arkiviikon. Pojat pääsivät onneksi pariksi päiväksi mummolaan, ettei minun tarvinut sentään ihan viitenä päivä kuskata porukkaa bussilla edestakaisin. Poikien tankatessa huomiota mummon ja vaarin hoivissa tein sitten urakalla pitkää päivää, että sain paikattua kertyneitä miinuksia ja illat lepäämisineen jäivät kovin lyhyiksi. Luulin, ettei kaksi tuntia pidempi työpäivä ole sen rankempi, mutta kyllä se on! Torstaina huomasin taas olevani aivan kuitti. Täytyy suunnitella tuleva viikko toisin, että ehdin myös lepäämään. Ja nyt mies on taas mukana pyörittämässä arkea, joten eiköhän tämä tästä.

Kuvattiin tässä taannoin me&i:n syysmallistosta hankkimiani paitoja ja pikkuveikan housuja. Tässä muutamia sovituskuvia, olkaapa hyvät! Isoveikan jalassa olevat housut ovat Villervallan.

Pikkuveikalle otin koon 110/116, vaikka tiesin sen olevan vielä varsin reilu noin 104 cm lapselle. Harteikas, pitkäselkäinen kaveri on kuitenkin niin kokojen välissä tällä hetkellä, ettei enää kannata ottaa pituuden mukaista kokoa sen jäädessä pian pieneksi.

Housujen ("best sweatpants") vyötäröä kurottiin hieman näppärällä nappi-kumpparisysteemillä ja roikkuvaa haaraa saatiin nostettua (vertaa kuva yllä ja alla). Reilu lahkeenpituus ei haittaa napakan ja hiukan keskivertoa pidemmän nilkkaresorin vuoksi. Punaiset, takataskulliset collegehousut ovat normaalia kapeammat, oikein kiva malli. Istuu hoikemmallekin lapselle.

Paidan ("tarffic jam") hihoja käännettiin nurjalle jatkuvan hihakäänteen verran. Tätä ominaisuutta toivoisin muihinkin lastenvaatteisiin. Kuosi autoineen ja liikennemerkkeineen on herkullinen, värit ihan nappiin meille!

Isoveikan - joka esiintyi tänään Darth Waderina - itse valitsema paita on nimeltään "dinos" ja koko on valittu pojan pituuden mukaan (122/128), sillä en mene takuuseen, että kuosivaatteet miellyttävät nuorta miestä enää vuoden päästä syksyllä koulun alkaessa. Paita on juuri sopiva, hivenen on kasvunvaraakin.

Poika silitteli ihastuneena pehmoista uutta paitaansa: tämä materiaali (95 % puuvillaa, 5 % elastaania) on kyllä aivan ihanan sileää herkkäihoiselle ja aistiherkälle lapselle. Elastaani tekee ihmeitä, kuten tiedetään. Sopii meille!

Miltäs koot ja värit näyttää "luonnossa"?

Pikkuveikka laittoi bileet pystyyn! ;)

 

Ihana me&i! Oli kyllä vaikea päättää, mitä tilaisi. Varsinkin pikkuveikalle olisi löytynyt monta suosikkia. Nythän mallistoon on tullut jo lisäyksiäkin, mm. upean keltaiset velourhousut ja herttainen tassupaita. Olen kyllä hienosti hillinnyt itseni tekemästä lisätilausta ;)

Täällä alkaa olla jo jonkinasteista matkakuumetta ilmassa...! Syyskuu on mennyt niin vauhdilla, että loppuviikosta koittaa jo se hetki, jolloin tämä perhe suuntaa elämänsä ensimmäiselle, yhteiselle etelänmatkalle Turkin Alanyaan (Konaklin kylään). Omasta viimeisimmästä etelänreissusta on muuten siitäkin jo 7 vuotta aikaa. Tuntuu aivan epätodelliselle. Ja onhan tässä aina sekin jännitysmomentti, että pysytäänhän kaikki varmasti terveinä. Kaikki sormet ja varpaat ristissä!

Mutta hei, mitä me tarvitaan mukaan matkalle? Mitkä jutut on teidän reissuilla olleet ehdottomia ja mitkä taas turhia? Millainen matka-apteekki olisi hyvä varata? Kuinka ihmeessä saadaan lentomatka kulumaan noiden poikasten kanssa...? Entä jaksaako pojat vetää omia, pieniä matkalaukkujaan?

Aurinkovoidetta ja "after sunia" löytyy, uv-vaatteita tietysti (tilasin aikuisillekin, jännityksellä odotan pakettia!), uimatossut, vatsalääkettä, maitohappobakteereita syödään muutenkin jatkuvasti...Taidan muuten pakata mukaan oman tyynyni; niskajumi ei saa pilata lomaa!

Lupsakkaa sunnuntaipäivänjatkoa ja virkeää alkavaa viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Vapaalla

Nämä kuvat ovat kuin meidän entisestä elämästä, ajalta ennen töitä ja päiväkotirumbaa. Tuolloin päiväohjelmaan kuului kävelyretki lähiympäristössä yhdessä lasten kanssa. Joskus käytiin leipomossa, hepat ja hevostilan kissa rapsuteltiin lähes poikkeuksetta, kiivettiin myös isoille kiville ja toisinaan käytiin hiekkakuopalla heittelemässä kiviä ja kuuntelemassa kaikua. Sunnuntaina aamutouhujen jälkeen vietimme aikaa "kuin silloin ennen" - ja tuntuipa mukavalle! Onneksi on viikonloput :)

Pojilla on yllään kesäalesta hankkimani Reimatec Noret-takit, jotka ovat erikoisohutta ja joustavaa materiaalia. Vedenpitävässä takissa on ohut verkkovuori, vedenpitävät vetoketjut ja teipatut saumat. Hihoissa ei ole säätötarroja, vaan kuminauha hihansuussa: sopii meidän tarkalle ja tuntoherkälle isoveikalle paremmin kuin kiristettävät hihat. Ja mikä parasta: tämä takki todellakin hengittää. Olen löytänyt tarpeeksi kevyen takin meidän touhukkaille ja lämminverisille poikasille! Ja välikerroksen kanssa kevyt Noret-takki toimii myöhemminkin syksyllä.

Mutta onko tuo takki liian houkutteleva? Tänään nimittäin kävi niin, että pikkuveikan takkia ei löytynyt päiväkodista, vaikka takki oli aamulla päällä. Takkia etsittiin hoitajien kanssa, tuloksetta. Haluan (vielä) uskoa, että takki löytyy parin päivän päästä käytyään väärässä repussa jonkun toisen kotona ja palautuu sitten oikealle omistajalleen. Sellaistahan sattuu, kun on paljon lapsia ja vaatteita samassa tilassa. Eikö? Toki mielessä liikkuu sen kurjempikin vaihtoehto. Onko teillä hävinnyt vaatteita päiväkotiin? Onko lopulta löytynyt?

Maisema alkaa näyttää varsin syksyiselle, vaikka auringossa on vielä keskipäivällä niin lämmin, että se ohuinkin takki on riisuttava. Aamut ovat kuitenkin viilenneet ja tänään meillä oli ensimmäinen fleecetakkipäivä kera pipon ja sormikkaiden.

Monin paikoin näkyy jo rekeissä tulevan talven toppaa ja blogit esittelevät toinen toistaan herkullisempia talvipukineita. Meillä on talvivaatteet jotakuinkin kunnossa - kiitos viimetalvisten alejemmojen (tässä kohtaa jemmaus taas tuntuu järkevältä!). Isoveikalle tarvitaan vielä toiset talvikengät. Mutta toki sovituskuvia on tulossa, kunhan tässä keritään...

Ainiin...enhän ole muistanut esitellä vielä välikauttakaan...Pikkuveikalle mahtuu hyvin viime keväiset, isoveikan takki on päivitetty kokoa suurempaan ja koko 122 cm kierrätetty eteenpäin kirpparin kautta. Isoveikalle otetaan käyttöön hieman erimalliset housut kuin mihin ollaan totuttu, joten katsotaan, mitä nuorimies niistä tykkää!

Tänään pojat lähtivät pariksi yöksi mummolaan. Minä yritin ahkerana tehdä 10 tunnin työpäivän (matkoineen 12,5 h) miinustuntien tasaamiseksi, mutta kylläpä tuntui raskaalle. Onneksi nyt illalla saa vaan olla möllöttää. Hei, tällä viikolla ei ole kuitenkaan liikkaria eikä vanhempainiltaa, jes! Huomenna tyhjennän kipparipöydän ja mahdollisesti shoppailen hieman pitkästä aikaa ;)

Miten teidän viikko on sujunut? Onko talvitamineet hallussa?

Mukavaa viikonjatkoa, huomenna arkiviikko on jo yli puolenvälin!

Vahteristonemäntä

Pojat testaavat Villervallaa

Toivottoman oivallista! ryhtyi yhteistyöhön lastenvaatepuoti Skidin kanssa ja posti toi veljeksille jännittävän paketin täynnä yhden sisävaatesuosikkimme, ruotsalaisen Villervallan syysmalliston leiskuvia ihanuuksia.

Meillä on entuudestaan kokemusta Villervallasta velourhousujen, trikoopaitojen, välikausitakin, kesähattujen, huivien ja tennarien muodossa. Talveksi olen jemmannut isoveikalle pörröfleecetakin ja fleecehousut.

Isoveikan uudet testivaatteet ovat yläkuvassa: Raitapaita vihreä/sininen, Pipo sininen ja Twillihousut vihreä.

Pikkuveikka saa testata näitä: Tähtipusakka veluuri punainen, Raitapipo oranssi/punainen ja Twillihousut turkoosi (kuva yllä).

Isoveikan paita ja housut ovat kokoa 128 cm. Pojan pituus on vähintään 125 cm. Pipon koko on 54-56 ja pojan pää lähellä 54:ää.

Oikein sopivan kokoinen setti, jossa on hieman kutistumis- ja kasvunvaraakin. Eniten tykkään noista vihreistä twillihousuista. Isoveikalla oli kesällä käytössä Villervallan vihreät canvashousut, joita on käytetty niin omalla pihalla kuin kaupungillakin.

Sinisen sävyt ovat minulle ongelmallisia, kuten ehkä jo muistattekin, mutta tässä sitä taas rohkeasti treenataan tuon sini-vihreän paidan kautta. Onneksi mukana on runsaasti vihreää ja punaiset tehosteet. Mukavan pehmoista, raidallista tähtipaitaa löytyy myös väriyhdistelminä pinkki/liila, oranssi/punainen ja sininen/musta, koossa 92-140. Materiaali on 100 % puuvillaa.

Pikkuveikan testisetin väritys on oman makuni mukainen ja tuosta velourtakista tuli veljesten välillä melkein riita: se miellytti eniten isoveikkaa näistä testivaatteista.

Suloisen pehmoinen materiaali (85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä) ja niin herkullinen syksyisen ruskan sävy! Tähtipusakkaa (80-140 cm) saa seuraavissa väreissä: punainen, musta, liila ja turkoosi. Samaa kuosia löytyy myös velourhousuina.

Pikkuveikan testivaatteet ovat kokoa 104 cm, pipo 50-52. Vaatteet ovat juuri sopivia, kasvuvaraa ei juuri ole. Jäin miettimään, miltä seuraava koko olisi näyttänyt päällä. Pojan pituus on ehkä 104 cm, heinäkuussa neuvolassa oli 102,5 cm.

Toisaalta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun poika on jonkun vaatemerkin kohdalla "kokojen välissä". Myös esim. me&i:lla koko 98/104 alkaa paidoissa olla jämpti, mutta koko 110/116 taas on vielä mekkomainen.

Ja sitten päästettiin testaajat irti - ja heti oli bileet pystyssä!

Housut istuvat nätisti ja pysyvät jalassa ilman vyötärön nyörien solmimistakin, kun kyseessä on normaalipainoiset (ei erityisen hoikat) lapset. Pikkuveikan mitat ovat noin 104 cm/ 17 kg ja isoveikka puolestaan on noin 125 cm /27 kg). Hoikalla lapsella vyötärö voidaan kuroa nauhojen avulla sopivaksi.

Ihastuin twillihousujen kesäisiä canvas-housuja huomattavasti tukevampaan materiaaliin, jota on polvien kohdalla fiksusti kaksinkertaisena. Kangas on ihanan pehmoista ja housujen malli on sama kuin Villervallan canvashousuissa.

Housujen leikkaus ja resorit mahdollistavat sen, että jo pienikin lapsi saa vedettyä ne itse jalkaan. Näiden housujen kanssa meidän 3 vuotiaan ei tarvitse kiristellä hampaita ;)

Twillihousuja saa koossa 62-140 cm ja ne ovat 100 % puuvillaa. Väreinä löytyy näiden esiteltyjen lisäksi musta, punainen ja liila.

Näytetääs takataskujakin!

Twillihousut ovat mitoitukseltaan rennon löysät ja lantiollakin on tilaa, vaikka pojat ovat melko rotevareitisiä /-peppuisia. Resorivyötärö ja -lahkeet tekevät housuista mukavat leikki-ikäisen touhupetterin päällä. Takataskujen tähdet ovat hieno yksityiskohta.

Pipoissa (saatavana koot 48-56) on iso ero kokojen 50/52 ja 54/56 välillä. Pikkuveikan pipo on napakan jämpti ja isoveikan päähineessä on selvästi kasvunvaraakin. Saattaahan näissä pipomalleissa olla mitoituseroakin, en tiedä. Ihanan pehmoisia ovat molemmat.
 

Pikkuveikan päänympärys on tuon raitapipon ylärajalla ja isoveikalla päänkoko vasta tavoittelee pipon kokoa. Päät ovat myös eri mallisia: isoveikan pää on takaa melko litteä ja pikkuveikalla puolestaan pyöristynyt, mikä vaikuttaa osaltaan pipon istuvuuteen.

Villervallan vaatteissa tykkään leiskuvista väreistä, unisex-ajatuksesta, lapsellisuudesta ja yhdisteltävyydestä. Vaatteet ovat pehmoisia ja lapsen itse helposti puettavia. Laatu on hyvä, mutta silti hinta ei ole korkein mahdollinen. Jos jotain lisäisin, niin hieman elastaania paitojen pinnan pesunkestoa varmistamaan.

Villervallan syysuutuuksia saa tietenkin Skidin verkkokaupasta tai Porvoon Skidi-myymälästä (Taidetehtaankatu 4) ja Espoon kauppakeskus Ison Omenan Skidi-myymälästä (Piispansilta 11).

Onko Villervalla tuttu merkki? Mikä on suosikkisi syysmallistosta? Mun tekisi vielä mieli punaista dotstar-paitaa ja oranssia tai vihreää karkkipaitaa ;)

Värikästä syysviikonloppua!

Vahteristonemäntä

P.S Yritän seuraavalla kerralla muistaa vaihtaa sukat sävy sävyyn ;)

Meillä ei ainakaan...

Laura (Sunnuntailapset-blogi) haastoi minut tässä taannoin muistelemaan, mitä hienoja periaatteita ja suunnitelmia minulla oli ennen lapsia/lasten ollessa ihan pieniä ja miten niiden kanssa on vuosien myötä käynyt...Hauska haaste, kiitos siitä, ja tässä sen elämänmakuista satoa.

Meillä ei ainakaan

• hankita lapsille muovikääsävuorta. Meillä panostetaan muutamaan, kestävään ja kehittävään puuleluun. > Hah. Valtava leluvuori vyöryy pitkin alakertaa.

• syödä eineksiä. Meillä syödään aina kunnon kotiruokaa. > Hah. Niin vaan ovat nuo arjen helpottimet löytäneet tiensä meillekin. Jopa kotiäitinä ollessani. Onneksi edelleen suurin osa on sitä kotiruokaa ;)

• uhkailla tai lahjota lapsia tekemään asioita. Aina pitää löytyä sen verran aikaa keskustella asiat selviksi. Lapsi kyllä tottelee, jos se on hyvinkasvatettu. > Hah hah haa...tarvitseeko tätä edes tarkentaa? ;)

• käytetä televisiota lapsenvahtina. Pienten lasten ei yleensäkään pitäisi katsella tv:tä. > Televisio on oikein kätevä esimerkisi viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluavat nukkua vähän pidempään. Arki-iltaisin on mukava laittaa ruokaa hetki ihan rauhassa, kun lapset katsovat tyytyväisinä lastenohjelmaa. Myönnän, että olen myös antanut poikien katsoa lastenfilmiä, että saan kirjoittaa rauhassa blogia...

• hankita kalliita merkkilastenvaatteita, kun lapsi kasvaa niistä kuitenkin hetkessä ulos. Kirpparivaatteet riittävät meille aivan mainiosti. > Kaikkein isoin HAH  :D

Mitäs te muut olette suunnitelleet ja pyhästi luvanneet? Olisi hauska kuulla! Haastankin mukaan kaikki halukkaat. Kommentoikaa ainakin tuohon alle, jookos :)

Loppuun vielä pieni päivitys meidän arjesta: tämä viikko tuntuu jo helpommalle kuin edellinen. Tilanne on jotenkin paremmin hallussa, vaikka aikataulu onkin edelleen tiivis. Pikkuveikka on jäänyt jo parina aamuna päiväkotiin ilman itkuja ja juttelee iltaisin uusista kavereistaan ja päiväkodissa oppimistaan lauluista iloisena. Voitte uskoa, että äidin sydän laulaa. Ehkä me selviämme tästä! :)

Sujuvasti soljuvaa viikonjatkoa teille kaikille!

Vahteristonemäntä