Laura (Sunnuntailapset-blogi) haastoi minut tässä taannoin muistelemaan, mitä hienoja periaatteita ja suunnitelmia minulla oli ennen lapsia/lasten ollessa ihan pieniä ja miten niiden kanssa on vuosien myötä käynyt...Hauska haaste, kiitos siitä, ja tässä sen elämänmakuista satoa.
Meillä ei ainakaan
- hankita lapsille muovikääsävuorta. Meillä panostetaan muutamaan, kestävään ja kehittävään puuleluun. > Hah. Valtava leluvuori vyöryy pitkin alakertaa.
- syödä eineksiä. Meillä syödään aina kunnon kotiruokaa. > Hah. Niin vaan ovat nuo arjen helpottimet löytäneet tiensä meillekin. Jopa kotiäitinä ollessani. Onneksi edelleen suurin osa on sitä kotiruokaa ;)
- uhkailla tai lahjota lapsia tekemään asioita. Aina pitää löytyä sen verran aikaa keskustella asiat selviksi. Lapsi kyllä tottelee, jos se on hyvinkasvatettu. > Hah hah haa...tarvitseeko tätä edes tarkentaa? ;)
- käytetä televisiota lapsenvahtina. Pienten lasten ei yleensäkään pitäisi katsella tv:tä. > Televisio on oikein kätevä esimerkisi viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluavat nukkua vähän pidempään. Arki-iltaisin on mukava laittaa ruokaa hetki ihan rauhassa, kun lapset katsovat tyytyväisinä lastenohjelmaa. Myönnän, että olen myös antanut poikien katsoa lastenfilmiä, että saan kirjoittaa rauhassa blogia...
- hankita kalliita merkkilastenvaatteita, kun lapsi kasvaa niistä kuitenkin hetkessä ulos. Kirpparivaatteet riittävät meille aivan mainiosti. > Kaikkein isoin HAH :D
Mitäs te muut olette suunnitelleet ja pyhästi luvanneet? Olisi hauska kuulla! Haastankin mukaan kaikki halukkaat. Kommentoikaa ainakin tuohon alle, jookos :)
Loppuun vielä pieni päivitys meidän arjesta: tämä viikko tuntuu jo helpommalle kuin edellinen. Tilanne on jotenkin paremmin hallussa, vaikka aikataulu onkin edelleen tiivis. Pikkuveikka on jäänyt jo parina aamuna päiväkotiin ilman itkuja ja juttelee iltaisin uusista kavereistaan ja päiväkodissa oppimistaan lauluista iloisena. Voitte uskoa, että äidin sydän laulaa. Ehkä me selviämme tästä! :)
Sujuvasti soljuvaa viikonjatkoa teille kaikille!
Vahteristonemäntä
Mulla tulee nyt mieleen vaan synkkiä juttuja, ei mennä niihin ;D
VastaaPoistaTosi kiva kuulla, että teillä on paremmin sujunut! :) Ihan varmasti selviätte!
Niin, eihän sitä tosiaan uskoisi, mitä reittejä se elämä kuljettaa. Itselläkin on mennyt sinisilmäinen usko kohtuullisuuteen, tasapuolisuuteen ja kohtaloon. Mutta ehkä se sitten on niin, että mikä ei tapa, se vahvistaa?
PoistaKaikkea hyvää teille ja kiitos tsempeistä! :)
Samansuuntaisia lupauksia ja kauniita kasvatusmetodeja sitä oli mielessä odotusaikana ja lapsen ollessa pieni. Rajoilla, rakkaudella ja säännöllisillä elämäntavoilla on kasvatettu ja täytyy kyllä sanoa, ettei ne asiat mene puhumalla ja keskustelemalla kalloon. Hah, on sanottu kaikille muillekin hienoille kasvatusmetodeille ja periaatteille. Ihana lukea jotain vauvablogeja, joissa on kultaiset reunat ja suuret mietteet. Samanlainen sitä oli itsekin silloin, mutta niin se todellisuus vaan lyö kasvoille märän rätin lailla :(
VastaaPoistaTsemppiä! Ja hienoa, että siellä on alkanut sujua!
Kiva kuulla, että muillakin on käynyt samoin ;)
PoistaSujua ja sujua...tänään, kun lähdin isoveikan vanhempainiltaan (isi jäi kotiin poikien kansa) pikkuveikka tirautti taas itkut ja oikein tarrautui kiinni. Ei ole ennen itkenyt mun perään, jos olen käynyt harrastuksissa ym. Toivottavasti tämä oli vain yksittäistapaus.
Mä en noita ehdottomia kasvatusperiaatteita muista miettineeni. Tärkeimmät oli,että aion pitää säännöllisen päivärytmin ja opettaa lapsen nukkumaan omassa sängyssä. Ne ovat pitäneet.
VastaaPoistaLisäksi kuvittelin olevani pitkäpinnainen. Yllättävän lyhyt tuo pinna on ollut äitinä. Lisäksi olen yllättynyt kuinka nipottaja ja tarkka olen monessa asiassa lapseen liittyen. Rennommaksi äidiksi kuvittelin itseni.
-T-
Hienoa, olet osannut olla armollisempi itsellesi periaatteiden suhteen! :)
PoistaHei, on meilläkin sentään pitänyt tuo säännöllinen päivärytmi ja omassa sängyssä nukkuminen vauvasta saakka! Olen myös hoitanut pojat pitkään kotona, kuten kaavailinkin. Monessa on siis onnistuttukin :)
Sama juttu täällä: olin ennen lapsia rauhallinen ja pitkäpinnainen ihminen, joka ei vähästä hermostu. Mutta sille naiselle tapahtui jotain siellä synnärillä...;D
No allekirjoitan kyllä jokaisen kohdan!! Pikkuautokuvastakin tunnistin monta pikkuautoa. Meillä niitä taitaa olla tuplaten tuo määrä. Ellei triplaten. Huoh.
VastaaPoistaMikä vaan helpottaa arkea, toimii, ja pitää siis hyödyntää!
Toim. huom. pikkuautokuvassa eivät ole huushollin kaikki pikkuautot, koska ne aina jaetaan sattuneesta syystä kahteen läjään ja kaikenlisäksi jouduin kaivamaan kuvan aika pitkältä arkistoista, joten tilanne ei ole valitettavasti enää noin hyvä ;)
PoistaYksi parhaista arjen oikaisuista (jolloin vielä säilyy illuusio kotiruuasta) on pakasteena myytävät keittokasvikset, joissa on perunatkin mukana. Lisätään vain nakinpalat (tms.) ja avot- soppa on kohta valmista.
Kiitos vertaistuesta - taas kerran :)
Hih :) vois joku päivä tarttua haasteeseen. Mä en oo tosin vielä sortunut tuohon muovikrääsä vuoreen. Harvat lelut on uutena itse ostettu :)
VastaaPoistaIhan kuin olisin itse kirjoittanut =D
VastaaPoista