Vesihiisi sihisi hississä - saappaat jalassa

Taisi tulla vesihiisi salamatkustajana mukaan sieltä Hiidenvuoren retkeltä, kun viime päivinä on sadetta riittänyt ja sääennusteen mukaan tulee riittämään vielä useamman päivän ajan. Märkää on! Ja kylmääkin vielä. Tänään puettiin jopa fleecet alle, kun oli aamulla vain muutama aste lämmintä. Hrr...Välikausi yllätti helteiden jälkeen!

Isoveikka oli tänään päiväkodin kevätretkellä naapurikaupungin isossa leikkipuistossa, sadevarusteet päällä koko päivän. Olisihan se retkisää voinut parempikin olla, mutta lapsilla tuntui olleen silti mukavaa. Eiväthän nuo toki sokerista ole, mutta päivä kuravaatteissa ei kyllä tunnu mukavalle varmaan kenestäkään. Voisin taas purnata puoli postausta kuravaatteiden käytöstä teknisten vaatteiden päällä, mutta jätän sen tällä kertaa tekemättä. Päiväkodissa on mentävä massan mukana.

Kotiin päästyä jäätiin leikkimään omaan pihaan (teknisissä vaatteissa kuravaatteiden sijaan). Sade jopa taukosi välillä. Pojat keksivät uittaa kylpyleluina olleita laivoja autotallin seinänvierustan kivirännissä, johon katolta valuva vesi kerääntyy. Kilpa-ajohan siitä heti tuli ja pian laivoja myös pommitettiin irtonaisilla kivillä. Leikeistä tuli niin mukavat, ettei varsinkaan aamupäiväm sisällä viettänyttä pikkuveikkaa meinannut saada sisälle ollenkaan - sateen taas yltyessä laitettiin vaan välillä huput päähän pipon suojaksi.

Molemmilla veljeksillä on kädessä Reiman vuorilliset kurahanskat. Kätevät, kun ei tarvitse pukea aluskäsineitä viileämmilläkään keleillä. Molemmat pojat sitäpaitsi inhoavat päällekkäisiä hanskoja.

Nämä kurarukkaset ovat Reiman aiemmista mallistoista. Nythän myynnissä on retrohenkistä kuminauhalla ja nepparilla kiristettävää kurarukkasta, jotka muistuttavat malliltaan ehkä eniten perinteistä Rukan kurarukkasta. Itse kyllä tykkään enemmän tästä tarrakiinnityksestä (ja Reiman rukkasen kapeammasta mallista). Vai onko se sitten tottumiskysymys? Jos neppari aukeaa, siihen menee helposti hiekkaa ja hiekkainen neppari ei mene enää kiinni. Kumpia teillä suositaan, neppareita vai tarroja, ja miksi? Vai pärjäättekö kokonaan ilman kurahanskoja?

Isoveikan Reimatec Neo -takki (hankittu edellisellä kaudella) on ollut yksi parhaimmista lastenvaatehankinnoistamme. Perinteisestä Reimatecista poiketen (vrt. pikkuveikan päällä oleva Reimatec Sumu myöskin edelliseltä kaudelta) takki on hyvin kevyttä, pehmeää ja joustavaa kangasta ja takissa on kevyt verkkovuori.

Takki on kivasti leikattu, tyköistuva ja takaa säädettävä huppu on toimivasti muotoiltu. Neo on sopiva reippaammalle menijälle, jollainen isoveikka tosiaankin on. Viimein riittävän hengittävä takki meille! Vastaavanlainen takki täytyy hankkia kesäalesta seuraavassa koossa, esimerkiksi Reimatec Spey  tai Reima Plane.

Kuvissa esiintyvä Neo takki on kokoa 122 cm ja isoveikka tuoreen mittauksen mukaan 125 cm. Takki on nyt juuri passeli, mutta varsinaista kasvunvaraa ei enää ole. Kuvissa takin alla on pitkähihainen paita ja fleecetakki.

Reiman testisaappaat ovat olleet ahkerassa käytössä viime päivien sateissa niin päiväkodissa kuin kotonakin. Tänään isoveikka kirmasi saappaissa koko päivän leikkipuistoretkellä ja vielä illalla kotipihalla. Hyvin ovat toimineet poikien värikkäät, retrohenkiset Raba-saappaat. Pohjallisten "hymynaamojen" varpaiden kohdan kulumisesta päätellen isoveikan saappaissa on vielä mukavasti tilaa heilutella varpaita, mutta pikkuveikalle tarvitaan ilmeisesti syksyksi uudet kumpparit.

Miten olette saaneet viileät sadepäivät kulumaan ihanan hellejakson jälkeen? Onko sadepäivinä lupa ottaa rennommin? Me ollaan katseltu luvattoman paljon lastenfilmejä ja luettu Aku Ankkoja. Huomiseksi olen suunnitellut piparien leipomista. Lätäköitäkin voisi lähteä valloittamaan, kun seinät alkavat pullistella pojankoltiaisista.

Mies on jälleen työreissussa, joten olen poikien kanssa kolmisin tiistaista perjantaihin. Iltakuviot ainoana aikuisena tuntuvat nyt tavallista raskaammille, kun pikkuveikka kiukkuaa ja/tai säheltää päiväkodinaloituksesta aiheutuvaa stressiään. Isoveikkakin on ollut tavallista levottomampi, johtuneeko sitten pikkuveikan päiväkotiin tulosta (vaikuttaa isoveikan rooliin siellä) vai isin poissaolosta. Ehkä molemmista. Aikamoista hulabaloota joka tapauksessa.

Itsestäni huomaan kuitenkin sellaisen positiivisen seikan, että jaksan nyt poikien hölmöilyjä ja kiukuttelua aiempaa paremmin, kun koen eläväni viimeisiä lomapäiviä ennen töiden alkua. Viimeisiä lomapäiviä lasten kanssa kotona. Olemme vapaalla myös perjantain, joten luvassa on nyt mukava neljän päivän viikonloppu ennen ruuhkavuosien oravanpyörään hyppäämistä.

Koitetaan nauttia näistä sadepäivistäkin! Saa ottaa rennommin :)

Vahteristonemäntä

Mun eka skede!

Lauantaina toteutimme pikkuveikalle lupaamani reissun: lähdimme poikien kanssa kauppakeskukseen, jossa on Angry Birds leikkipaikka. Olemme käyneet samaisessa shoppincenterissä pojan kanssa kaksin isoveikan ollessa päiväkodissa, mutta nyt lähdimme matkaan molempien poikien kanssa.

Isoveikalla Villervallan hattu, Lindex paita, matkatuliaisina saadut sortsit ja Reiman sandaalit (viime kaudelta jemmatut). Pikkuveikalla Villervallan hattu, me&i paita ja Reiman pitkät uv-sortsit ja sandaalit (molemmat viime kaudelta jemmatut).

Kuten olen aiemminkin hehkuttanut, tykkään tosi paljon noista Reiman pitkälahkeisista uv-sortseista. Kangas on ihanan ohutta ja hengittävää, sortseissa on säädettävä vyötärö. Hyvä malli, joka menee helposti pari kesää. Isoveikalla oli tällaiset käytössä jo edellisenä kesänä ja ne toimivat vielä tänä kesänäkin vallan mainiosti. Tänä vuonna vastaavat sortsit kulkevat nimellä Timis (linkki reimahoppiin)

 

Paljastin vasta kauppakeskukseen päästyämme, että nyt emme tulleet pelkästään leikkimään ja herkuttelemaan, vaan tällä kertaa voitaisiin myös ostaa jotain kivaa - muutakin kuin äidin valitsemia vaatteita. Sain nimittäin viimein myytyä meidän yhdistelmävaunut ja päätin käyttää osan saadusta summasta poikien toiveisiin.

Isoveikka on innostunut skeittilaudoista ja kokeili sellaista viime kesänä ystäväperheen luona. Tänä kesänä naapurin nuori hankki itselleen laudan ja isoveikka sai kokeilla sitä terassilla. Poika oli myyty samantien.

Kun kerroin, että tänään voitaisiin nyt sitten ostaa se himoittu "skede" poika suurinpiirtein suli vahaksi edessäni. Sitten tarkka poika muistutti, että äiti ethän sinä vielä ole töissä (olin sanonut, että katsotaan sitä skeittilautaa sitten, kun äiti on saanut ensimmäisen palkan). Ainiin ne vaunurahat - ja sitten mentiikin jo kovaa kyytiä urheilukauppaan!

 

Isoveikalla lapsimessuilta hankitut Nosh Organics froteesortsit, jotka osoittautuivat myös pojalle mieluisiksi :) Äidin mielestä ne ovat aivan ihanat. Paita Reiman Angry Birds ja molempien lippikset myös (edelliseltä kaudelta), pikkuveikan paita me&i.

Pikkuveikka on kalsaririsillaan, sillä kokeilimme eilen vaipattomuutta. Ulkona on niin kiva käydä pissalla isojen poikien lailla. Sisälläkin sattui vain yksi vahinko. Jospa tämäkin tästä alkaisi hiljalleen sujua :) Ymmärrän kyllä, että päiväkodin aloitus voi tuoda pienen taantuman tähänkin asiaan.

Ensimmäisestä puodista löytyi sopiva (tarpeeksi pieni) "skede" ja oikean kokoiset suojat. Kypärä meillä onkin ennestään, kun pyöräilykypärä on sellainen skeittarimallinen. Terassilla olen antanut toistaiseksi harjoitella ilman suojia, mutta asfaltille puetaan sitten koko setti päälle.

Isoveikka kantoi aarrettaan ihan itse ja mukisematta koko ostosreissun ajan ja käyttäytyi muutenkin kuin pieni enkeli. Kotiin päästyä piti hakea heti naapurin nuori katsomaan uutta skeittilautaa!

Pitihän pikkuveikankin tietysti saada jotain kivaa kesäksi. Katselimme yhdessä kesäleluja ja ehdotin tuota kolmipyöräistä potkulautaa, jolla huristeluun pian 3-vuotiaan motoriikka ehkä jo riittäisi. Lentsikat-teema upposi pikkumieheen välittömästi. Himoittu poljettava traktori+peräkärry yhdistelmä hankittaneen vasta syntymäpäivälahjaksi (jos se nyt yleensä tässä hiekkaisessa rinnepihassa on edes järkevää).

Onko teillä ilmennyt kiinnostusta skeittilautoihin? Mitkä on teidän lasten lempparikesälelut/-leikit?

Perjantaina olin pari tuntia pikkuveikan kanssa päiväkotiin tutustumassa ja se reissu meni tosi hyvin: hyvä että poika sai lenkkarit jaloistaan, kun hän jo säntäsi muiden lasten luo ja alkoi ajella pikkuautoilla. Ulkoilukin sujui reippaasti. Jännittävää kuitenkin oli; sen huomasi väsyneestä kiukuttelusta sitten kotiin päästyä. Päiväuntakin tarvittiin normaalia enemmän.

Viimeinen lomaviikko käynnistyi juuri. Viikon päästä on jo eka työaamu! Pojat lähtivät tänään päiväkotiin isin vieminä ja minä haen heidät lounaan jälkeen pois. Huomenna pikkuveikka on jo melkein täyden päivän ja nukkuu päiväunetkin päiväkodissa. Äitiä jännittää, miten kaikki sujuu. Haikealtakin tuntuu. Taidan lähteä pihahommiin, etten ajattele liikaa!

Kesäistä viikkoa teille kaikille! :)

Vahteristonemäntä

Helteessä

Kesä on täällä ja helle hellii. Pojat ovat hyvällä tuulella, kun ulos lähtiessä ei tarvitse pukea kerroksia, vaan riittää, kun sujauttaa crocsit jalkaan ja nappaa lippiksen päähän.

Äitikin nauttii, kun ei tarvitse taistella lasten pukemisen kanssa. Kovasta helteestä en niin kauheasti välitä, mutta tarvittaessa vetäydyn sitten ilmalämpöpumpun viileän tuulen alle jäähdyttelemään.

Keväällä Lekmerin alesta ja lapsimessuilta hankitut Crocsit ovat poikien mieleen. Pikkuveikalla siniset Lego-aiheiset ja isoveikalla vihreät mustalla Darth Vader-koristeella. Isoveikka on isin jalanjäljissä suuri Star Wars fani.

Parhaat pihakengät tällä hetkellä ja toimivat varmasti monessa muussakin käytössä. Nämä kengät pikkuveikkakin saa itse jalkaan ja pois. Näppärää.

Minä odottelen Crocs-kaupasta saapasalea, että saisin itselleni kauan himoitsemani keltaiset, matalat kumpparit. Ne ovat olleet ostoskorissa jo monta kertaa, mutta täytynee odotella ensimmäistä tiliä.

 

Orvokkien viereen istutin terassille oikein perinteiset punaiset pelargoniat ja reunalle valkoista lobeliaa. Helppoa ja näyttävää, kunhan tuosta oikein kasvuun ponnahtavat.

Keittiön työtasolla matalat auringonkukat ja kehäkukat pikkuruisissa taimipoteissaan odottavat pääsyä väljemmille multamaille. Kasvimaa pitäisi raivata talvetetuista pensaista ja kylvää tilalle hernettä poikien poimittavaksi. Nuo sisällä kasvavat kukkien taimet voisi koulia kasvimaahan hernerivien viereen.

Betonirappujen lämpimässä kyljessä metsämansikat kukkivat parhaillaan ja vieressä pensasmustikat odottavat myös pölyttäjiä. Kukista päätellen odotettavissa on ihan mukava sato. Nuorin omenapuumme kukkii myös hienosti. Vanhemmat, vaahteroiden alla sinnittelevät eivät jaksa edelleenkään pinnistää kukkia. Siirtoa harkitaan.

Kyllä. Minä sitten lopulta kuitenkin lankesin. Isoveikka sai Molo Kidsin krokotiilejä ja pikkuveikka leikkiautoja vilisevän toy car kuosisen paidan (kuva alla).

Ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Ainakin tuo krokopaita on ihan yhtä upea kuin kuvissa. Isoveikka oli ihan soikeana, kun kaivoin paidan paketista. Toinen juhlahetki oli, kun paidan sai laittaa päiväkotiin!  Äiti on nyt kyllä hurahtanut Molon upeisiin kuoseihin!

Pikkuautokuosin olisin toivonut jatkuvan paidan selkäpuolellekin (kuten krokopaidassa on). Pieni käyttäjä ei tätä tietenkään osaa vaatia ja fanittaa paidan kuvaa muutenkin. Harmaa selkämys alkaa jo hartioiden etupuolelta ja se hieman häiritsee, mutta ei onneksi pahasti.

Mitäs tykkäätte?

Lindexin farkkusortsit ovat osoittautuneet oikein mukavan mallisiksi ja pojat tykkäävät niitä käyttää. Ei turhia nappeja tai neppareita, vain nauhat vyötäröllä. Pysyvät pojilla aika kivasti jalassa ilman kiristystäkin.

Mittasimme veljekset eilen, kun tuntuu, että venyvät kuin voikukat tähän aikaan vuodesta!

Isoveikka (5,5 v) on nyt 125 cm pitkä ja pikkuveikka (pian 3 v) 102 cm. Että on taas vähän venähdetty! Isoveikka oli marraskuun lopussa neuvolassa 119.5 cm, joten puolessa vuodessa on tullut viitisen senttiä lisää. Ilmankos 128 cm vaatteet eivät olekaan enää liian isoja. Samoin koko 104 on nyt oikein passeli pikkuveikalle ysikasien jäädessä pikkuhiljaa pois käytöstä.

Lähipuutarha oli istuttanut kesän amppelikukkia tällä kertaa värillisiin amppeleihin. Ensin ajattelin, että voi kamala, mutta hetken tuumailtuani ne alkoivat näyttää itseasiassa ihan hauskoilta. Muut värivaihtoehdot olivat lime ja lila. Valkoinen kukka sopii ihan kivasti värilliseen amppeliin (kuvassa lempparini lumihiutale kuistin tolpassa), mutta värikkäissä roikkupoteissa kukki jos jonkinlaista sorttia.

Miltäs näyttää esteetikkojen silmään tällainen uutuus?

Tänään meillä tehtiin kesätekoja ja pumpattiin hiki päässä kahluuallas, pestiin se ja täytettiin vedellä. Kannoin ämpäreillä kuumaa vettä hyisen ulkohanasta letkun kautta laskettavan veden joukkoon, että pienempikin poika tarkenee polskimaan. Ja voi sitä riemua!  Altaassa näkyi hyvällä mielikuvituksella jopa kaloja ja sinne piti kuljettaa kaikenlaisia leluja.

Ripustin riippumattoni terassille omaan telineeseensä ja katselin ekan kerran pilviä tänä kesänä. Sen hetken, kun altaassa olijat leikkivät sulassa sovussa ;) Riippumatto rauhoittaa jopa isoveikan, joka kääriytyy päätyrimattomaan mattoon kuin herne palkoonsa.

Olen myös nimikoinut hullun lailla pikkuveikan vaatteita. Pääosin ihan tekstiilitussilla, sillä koen sen kätevimmäksi, kun pikkuveikan nimellä ei ole tarranimilappuja valmiina ja silitettävät merkit tuntuvat jotenkin hankalilta. Meillä aiemmin testattavina olleet Ikast Etiket/Label Yourself nimikointitarrat ja silitettävät nimilaput ovat kestäneet hyvin pesuja ja kulutusta. Harmittelen, etten valinnut testiin pikkuveikan nimellä tarralappuja silitettävien nimilappujen sijaan. Silitettäviä lappuja tulee laitettua lähinnä Metsolan froteisiin, jotka pesen ohjeen mukaan 60 asteessa.

Huomenna sitten aloitetaan! Päiväkotitreenit nimittäin. Vien pojat 9:ksi päiväkotiin ja olen siellä pikkuveikan kanssa pari tuntia tutustumassa. Maanantaina poika jää sitten ihan itsekseen puoleksi päiväksi ja tiistaina olisi tarkoitus olla jo kolmeen saakka. Tositoimet ja pitkät päivät alkavat seuraavana maanantaina, kun tämä emäntä suuntaa töihin. Tuntuu edelleen ihan oudolta kirjoittaa tuo sana: työ.

Yritän nauttia näistä viimeisistä "lomapäivistä", vaikka kieltämättä se on jo hieman vaikeaa. Työt ja kaikki sitä ennen hoidettavat asiat (ja epäselvyys siitä, mitä kaikkea pitäisi älytä hoitaa) pyörivät koko ajan mielessä. Täytyy ainakin soittaa huomenna päivähoitotoimistoon ja tarkistaa, että heillä on meidän kesän muuttuneet aikataulut selvillä. Ja täytyy yrittää hahmotella itselleenkin tämä kesän paletti...Joku mindmappi toisi ehkä mielenrauhan? :)

Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua, huomenna on jo perjantai! :)

Vahteristonemäntä

Retkellä hiisien asuinsijoilla

Sunnuntaina toteutimme poikien toiveen retkestä Hiidenvuorelle. Sekä iso- että pikkuveikka ovat kevään edistyessä kyselleet useamman kerran, milloin mennään taas sinne Hiidenvuorelle. Viime keväinen reissu oli ollut mieleenpainuva elämys, joka täytyi ehdottomasti uusia. Nyt oli hyvä hetki, kun hyttyset eivät ole heränneet ja äitikin on vielä lomatunnelmissa.

Ylimmässä kuvassa pikkuveikka porhaltaa portaita pitkin ylös vuoren rinnettä. Oli siinä äidillä eväsreppuineen ja kameralaukkuineen perässä pysyminen! Isoveikka nousi isin kanssa tosimiesten maastoreittiä ja kaksikko saapui huipulle hieman myöhemmin.

Sieltä ne meidän tosi-seikkailijatkin saapuvat! Kiri, kiri isi ;)

Evääksi pakattiin valmista ja helppoa: lihapasteijoita (unohdin poikien karjalanpiirakat...), suolakeksejä, pähkinä-cruncheja, omenalastuja ja uusia Muumi-välipalakeksejä. Juomaksi oli mustikkakeittoa, erilaisia pillimehuja ja kaikille tietysti myös vesipullot.

Isoveikka ihastui noihin Muumi-välipalakekseihin. Pikkuveikka naposteli pääasiassa suolakeksejä. Itse tykkäsin Taffelin Kartanon peanut-cruncheista, jotka olivat uusi tuttavuus.

Mitkä on omat lemppari retkievääsi? Entä lasten?

Pikkuveikka kävi ensimmäistä kertaa luonnossa "vessassa" ja se onnistui ihmeen hyvin - äiti keräsi tuotokset tyynesti pussiin kuin koiralta konsanaan ;) Ja kaikki roskat kiikutettiin tietenkin kiltisti roskikseen saakka. Muutkin retkeilijät olivat onneksi tehneet samoin, eikä alueen luonnosta löytynyt ikäviä yllätyksiä.

 

Lapset tykkäsivät kirmailla kallioilla: uudenlainen ympäristö kutsui juoksemaan.

Pitkiä portaita oli myös kiva ravata ylös ja alas. Eipä tuntunut 25 asteen helle poikia paljon painavan!

Isoveikalla Villervallan canvassortsit ja hattu, paita me&i, lenkkarit Reimatec. Paita on sopiva koossa 122/128, kun pojan pituus on jotakuinkin 123. Sortsit ovat sen sijaan aika reilut ja lantiossa on selvästi väljyyttä samassa koossa. Toisaalta sortsit pysyivät kuitenkin ylhäällä ilman kiristystä (pikkuveikalla kiristysnauhat solmittiin).

Houkuttelevia kiipeilytelineitä ja salaisia käytäviä: hiidenvuori on pienen pojan unelmakohde.

Hiidenvuorella aikuinen voi hetkittäin ihailla upeita maisemia, vaikka suurin osa ajasta meneekin jälkikasvun perässä poukkoillessa: kallion jyrkänteet ovat kuitenkin aina lähellä. Onneksi pikkuveikka oli kerännyt vuodessa sen verran järkeä, että pysytteli jo kauempana kallionkielekkeiltä ihan vapaaehtoisestikin. Ja luojan kiitos uskoi kieltoja. Vuosi sitten vesseli rimpuili vielä valjaissaan.

Pikkuveikan kesäasuna me&i paita, Villervallan hattu (viimekesäinen) ja canvassortsit, lenkkarit Kavat. Villervallan hyvänmalliset canvassortsit ovat mukavan pituiset ja suojaavat lapsen polvet kaatuillessa. Meillä alati kompastelevalla kuopuksella tämä on iso plussa :)

Kaikki yhdessä! :) Todistetusti pojat saatiin hetkeksi paikalleen - ja sitten taas mentiin! :)

Selänrapsuttelutauko leikin lomassa maisemia ihaillen. Viisivuotias malttaa jo katsella maisemaakin. Isoveikka pakkasi omat kiikarinsa mukaan reissuun.

Villervallan lieri suojaa tosi hyvin auringolta. Otimme kokoa suuremman, kuin isoveikan normaali hatunkoko, että varmasti peittyy kasvot, korvat ja niska kerralla.

 

Paluumatkalla pysähdyimme vilvoittemaan pienelle rannalle Hiidensaaren kupeeseen. Pojat heittivät vaatteet samantien pois ja pinkaisivat veteen - suurimmaksi osaksi tosin vain kahlailemaan.

Isoveikka kasteli päänsäkin kerran. Olihan hän uinut edellisenä päivänä mökillä 13 asteisessa järvessä - tosin saunasta. Pikkuveikkakin juoksi monta kertaa järveen vesi pärskyen ja heitteli rannalta löytyneitä kiviä veteen kerta toisensa jälkeen.

Pyyhkeitä meillä ei ollut mukana, sillä toukokuussa ei vielä oikein osaa varautua ex tempore uintireissuun, mutta pojat tarkenivat kuivatella retkihuovan päällä helteisessä iltapäiväauringossa ilman pyyhkeen suojaakin.

 

Minäkin heitin villasukat! Talviturkki lähtee yleensä vasta juhannuksena. Vesi _oli_ kylmää, mutta virkisti kyllä ihanasti helteisen vuorikiipeilyn jälkeen.

Pikkuveikka nukkui myöhäiset päikkärit kotimatkalla autossa. Isoveikkakin torkahti aktiivisen päivän jälkeen auton unettavassa hurinassa. Minä nautiskelin kivan retkikohteen, koko perheen yhdessäolon ja rutiinien rikkomisen tuomasta loma-olosta vielä pitkälle iltaan. Tämä oli minun "kesälomareissuni" ennen töiden alkua, kun sitä varsinaista lomaa ei tulevana kesänä ole tiedossa.

Tänään helteen hipoessa 29 astetta haimme polkupyörillä kesäkukkia puutarhalta (kun nyt kerran on kesä!). Illansuussa kävimme päiväkodin vasu-keskustelussa. Siellä todettiin, että isoveikka on vuodessa edistynyt valtavasti ja LTO:n mielestä poika on hienomotorisilta taidoiltaankin nyt muiden samanikäisten poikien tasolla. Ei kun reippain mielin vaan eskaria kohti! Tuntuipa mukavalle. Lupaan yrittää lopettaa huolehtimisen tästä asiasta :)

Pojat ovat aivan innoissaan viime päivinä yllättäneiden kesäsäiden sallimasta keventyneestä vaatetuksesta ja vähäisestä pukemisesta ulos lähdettäessä. Tänään oli ensimmäinen päivä Crocsit jalassa: se oli viisivuotiaalle näköjään samanlainen kesänmerkki kuin eka tötteröjätski! :) Ollaanko teillä yhtä haltioissaan kesävaatteiden käyttöönotosta?

Oikein mukavaa kesäisen lämmintä viikkoa teille kaikille!

Vahteristonemäntä

Kuningas EI ja leijonanpennut

"Äiti menee jäähylle!"

Asuuko teillä kuningas EI? Meillä asuu, on asunut jo jonkin aikaa. Pikkuveikka, heinäkuussa 3 vee, aloittaa päivänsä kieltäytymällä sängystä nousemisesta. Tätä on tietysti edeltänyt mankuva huutelu "Äitiii, äitiii..." että tule nyt hyvä ihminen hakemaan minut pois täältä pinniksestä, onhan kello jo melkein 7. Ja sitten ei kuitenkaan tahdo. EI!

Siitä se EI-päivä taas käynnistyy. Ei saa riisua yöpukua. Ei saa pestä yltäpäältä pissaista poikaa. Ei saa pukea päivävaatteita , eikä ainakaan pestä hampaita. Maitoa ei juoda, vaikka kuinka jano olisi. Puuro on liian kuumaa syötäväksi ja kaikki muutenkin nurin niskoin. Äiti on tyhmä pippeli-komposti ja saa hukkua mutaan.

Kiitos tiedosta. Yllättävän laaja sanavarasto muuten, ottaen huomioon, että herra alkoi puhua ensimmäisiä sanoja vasta 2-vuotispäivän tienoilla.

Tästä minä en osannut haaveilla silloin, kun taputtelin pyöristyvää vauvamasuani. Että niiden oma tahto olisi noin kova ja koetteleva. Ja että kaikki olisi minun vikani. Isoveikan kanssa oli aikanaan aivan samanlaista, mutta kyllä tämä kakkonen on temperamentiltaan potenssiin kolme.

Olennaista olisi tietenkin taito pysyä ulkopuolella lapsen tunnetilasta. Sehän nyt lukee jokaisessa perhelehdessäkin. Ettei alkaisi itse kiukutella lapsen lailla. Miten se tehdään, tietääkö joku? Minä en siihen yleensä pysty. Tai no, pystyn silloin, kun olen saanut viettää edellisen päivän ihan yksikseni. Silloin olen hetkittäin se fiksu aikuinen. Bravo...!

Veljesten "vapputukat" parturireissulta 2.5.

Ja sitten on vielä tämä veljesrakkaus, jonka toinen puoli näyttäytyy nykyisin yhä useammin. Ne riitelevät vähän väliä. Ja kaikesta. Pitäisi aina saada juuri se lelu, joka toisella on kädessä. Toinen haluaa leikkiä yksin ja toinen yhdessä. Toinen nimittelee, toinen suutuu ja huitaisee.  Kohta toinen dramakingeistäni ulisee: "Äitiiii!" ja minun tekisi mieli tyrkätä taistelijat ovesta pihalle: tapelkoon siellä. Mutta ei, on istuttava alas ja selvitettävä tilanne asiallisen kasvattavasti, vaikka pinnan viimeiset rippeet ritisevät liitoksissaan. Grrr...

Kaupankassa hymyilee hyväntahtoisesti veljesten nahistelulle perjantai-illan ruuhkassa: "Pojat on kuin leijonanpennut..." Hymähdän takaisin jotain samantapaista, mutten viitsi sanoa, että aikamoista viidakkoa ja eläintarhaahan tämä tuntuu olevan. Aika useinkin. Ja leijonaemokin murisee.

Syyllisyyskin kalvaa. Miksen minä jaksa noita, omia poikasiani? Kai ne ovat kuitenkin ihan normaaleja tuon ikäisiä? Jos minä en vaan olekaan riittävän hyvä äiti? Toiset ympärillä tuntuvat jaksavan paremmin, ainakin näyttää siltä. Kerhoissa ja kaikkialla, tiedättehän. Kyllä minussa jotain vikaa täytyy olla! (kieltämättä siitä voisi olla apua, että pääsisi välillä tuulettamaan päätään työpaikalle, mutta tähänhän on tulossa pian muutos!)

On ilta ja makaan olohuoneessa jumppa-alustalla venytellen kirpparitavaroiden lattialla laputtamisesta kipeytynyttä selkääni. Pojat tulevat luokse ja asettuvat pinoksi päälleni makaamaan, isoveikka alle ja pikkuveikka päälimmäiseksi. Ovat ihmeen hiljaa ja paikallaan. Niin lämpimiä ja ihania. Osa minua.

Pinon sorruttua isoveikka tulee vielä uudelleen vatsani päälle ja moiskauttaa suukon poskelle ja sanoo "Äiti on paras". Poika, joka ei edes tykkää suukottelusta. Mutta äiti tykkää ja poika tietää sen. Oikein tunnen, kuinka pinnani kasvaa taas.

Mistä te saatte voimia lapsiperheen arkeen? Paljonko tarvitsette omaa aikaa? Kuinka paljon harrastatte liikuntaa viikossa?

Avatkaa mitä? Minä lähetän tänään miesväen mökille viikonlopuksi! :) Valkkari on kylmässä ja viime vuoden valokuvakirja odottaa tekijäänsä. Huomenna käyn MLL kirpparilla ja shoppailen muutenkin kaikessa rauhassa. Nukun pitkään ja kuuntelen hiljaisuutta. Sunnuntaina kukkoköörin kotiuduttua teemme koko perhe retken Hiidenvuorelle, jossa kävimme viime keväänäkin.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä