Retkellä hiisien asuinsijoilla

Sunnuntaina toteutimme poikien toiveen retkestä Hiidenvuorelle. Sekä iso- että pikkuveikka ovat kevään edistyessä kyselleet useamman kerran, milloin mennään taas sinne Hiidenvuorelle. Viime keväinen reissu oli ollut mieleenpainuva elämys, joka täytyi ehdottomasti uusia. Nyt oli hyvä hetki, kun hyttyset eivät ole heränneet ja äitikin on vielä lomatunnelmissa.

Ylimmässä kuvassa pikkuveikka porhaltaa portaita pitkin ylös vuoren rinnettä. Oli siinä äidillä eväsreppuineen ja kameralaukkuineen perässä pysyminen! Isoveikka nousi isin kanssa tosimiesten maastoreittiä ja kaksikko saapui huipulle hieman myöhemmin.

Sieltä ne meidän tosi-seikkailijatkin saapuvat! Kiri, kiri isi ;)

Evääksi pakattiin valmista ja helppoa: lihapasteijoita (unohdin poikien karjalanpiirakat...), suolakeksejä, pähkinä-cruncheja, omenalastuja ja uusia Muumi-välipalakeksejä. Juomaksi oli mustikkakeittoa, erilaisia pillimehuja ja kaikille tietysti myös vesipullot.

Isoveikka ihastui noihin Muumi-välipalakekseihin. Pikkuveikka naposteli pääasiassa suolakeksejä. Itse tykkäsin Taffelin Kartanon peanut-cruncheista, jotka olivat uusi tuttavuus.

Mitkä on omat lemppari retkievääsi? Entä lasten?

Pikkuveikka kävi ensimmäistä kertaa luonnossa "vessassa" ja se onnistui ihmeen hyvin - äiti keräsi tuotokset tyynesti pussiin kuin koiralta konsanaan ;) Ja kaikki roskat kiikutettiin tietenkin kiltisti roskikseen saakka. Muutkin retkeilijät olivat onneksi tehneet samoin, eikä alueen luonnosta löytynyt ikäviä yllätyksiä.

 

Lapset tykkäsivät kirmailla kallioilla: uudenlainen ympäristö kutsui juoksemaan.

Pitkiä portaita oli myös kiva ravata ylös ja alas. Eipä tuntunut 25 asteen helle poikia paljon painavan!

Isoveikalla Villervallan canvassortsit ja hattu, paita me&i, lenkkarit Reimatec. Paita on sopiva koossa 122/128, kun pojan pituus on jotakuinkin 123. Sortsit ovat sen sijaan aika reilut ja lantiossa on selvästi väljyyttä samassa koossa. Toisaalta sortsit pysyivät kuitenkin ylhäällä ilman kiristystä (pikkuveikalla kiristysnauhat solmittiin).

Houkuttelevia kiipeilytelineitä ja salaisia käytäviä: hiidenvuori on pienen pojan unelmakohde.

Hiidenvuorella aikuinen voi hetkittäin ihailla upeita maisemia, vaikka suurin osa ajasta meneekin jälkikasvun perässä poukkoillessa: kallion jyrkänteet ovat kuitenkin aina lähellä. Onneksi pikkuveikka oli kerännyt vuodessa sen verran järkeä, että pysytteli jo kauempana kallionkielekkeiltä ihan vapaaehtoisestikin. Ja luojan kiitos uskoi kieltoja. Vuosi sitten vesseli rimpuili vielä valjaissaan.

Pikkuveikan kesäasuna me&i paita, Villervallan hattu (viimekesäinen) ja canvassortsit, lenkkarit Kavat. Villervallan hyvänmalliset canvassortsit ovat mukavan pituiset ja suojaavat lapsen polvet kaatuillessa. Meillä alati kompastelevalla kuopuksella tämä on iso plussa :)

Kaikki yhdessä! :) Todistetusti pojat saatiin hetkeksi paikalleen - ja sitten taas mentiin! :)

Selänrapsuttelutauko leikin lomassa maisemia ihaillen. Viisivuotias malttaa jo katsella maisemaakin. Isoveikka pakkasi omat kiikarinsa mukaan reissuun.

Villervallan lieri suojaa tosi hyvin auringolta. Otimme kokoa suuremman, kuin isoveikan normaali hatunkoko, että varmasti peittyy kasvot, korvat ja niska kerralla.

 

Paluumatkalla pysähdyimme vilvoittemaan pienelle rannalle Hiidensaaren kupeeseen. Pojat heittivät vaatteet samantien pois ja pinkaisivat veteen - suurimmaksi osaksi tosin vain kahlailemaan.

Isoveikka kasteli päänsäkin kerran. Olihan hän uinut edellisenä päivänä mökillä 13 asteisessa järvessä - tosin saunasta. Pikkuveikkakin juoksi monta kertaa järveen vesi pärskyen ja heitteli rannalta löytyneitä kiviä veteen kerta toisensa jälkeen.

Pyyhkeitä meillä ei ollut mukana, sillä toukokuussa ei vielä oikein osaa varautua ex tempore uintireissuun, mutta pojat tarkenivat kuivatella retkihuovan päällä helteisessä iltapäiväauringossa ilman pyyhkeen suojaakin.

 

Minäkin heitin villasukat! Talviturkki lähtee yleensä vasta juhannuksena. Vesi _oli_ kylmää, mutta virkisti kyllä ihanasti helteisen vuorikiipeilyn jälkeen.

Pikkuveikka nukkui myöhäiset päikkärit kotimatkalla autossa. Isoveikkakin torkahti aktiivisen päivän jälkeen auton unettavassa hurinassa. Minä nautiskelin kivan retkikohteen, koko perheen yhdessäolon ja rutiinien rikkomisen tuomasta loma-olosta vielä pitkälle iltaan. Tämä oli minun "kesälomareissuni" ennen töiden alkua, kun sitä varsinaista lomaa ei tulevana kesänä ole tiedossa.

Tänään helteen hipoessa 29 astetta haimme polkupyörillä kesäkukkia puutarhalta (kun nyt kerran on kesä!). Illansuussa kävimme päiväkodin vasu-keskustelussa. Siellä todettiin, että isoveikka on vuodessa edistynyt valtavasti ja LTO:n mielestä poika on hienomotorisilta taidoiltaankin nyt muiden samanikäisten poikien tasolla. Ei kun reippain mielin vaan eskaria kohti! Tuntuipa mukavalle. Lupaan yrittää lopettaa huolehtimisen tästä asiasta :)

Pojat ovat aivan innoissaan viime päivinä yllättäneiden kesäsäiden sallimasta keventyneestä vaatetuksesta ja vähäisestä pukemisesta ulos lähdettäessä. Tänään oli ensimmäinen päivä Crocsit jalassa: se oli viisivuotiaalle näköjään samanlainen kesänmerkki kuin eka tötteröjätski! :) Ollaanko teillä yhtä haltioissaan kesävaatteiden käyttöönotosta?

Oikein mukavaa kesäisen lämmintä viikkoa teille kaikille!

Vahteristonemäntä