perjantai 31. heinäkuuta 2015

Merta edempänä kalassa
























Kesäloman (miehen kesäloman) alkajaisiksi pakkasimme perheen autoon ja ajoimme Helsinkiin Vikingin terminaalin eteen odotettua Tukholman risteilyä varten. Jännitystä oli ollut ilmassa jo useamman päivän ajan ja varsinkin pikkuveikka oli aivan täpinöissään, sillä eihän hän enää muistanut kunnolla kahden vuoden takaista ensimmäistä laivamatkaansa Kolmårdenin eläintarhaan ja sitä, millainen se iso laiva oikein on. Kelluva hotelli kaikilla herkuilla!

Mutta kyllä täytyy kuulkaa sanoa, että on niin paljon helpompaa matkustaa 4- ja 6-vuotiaan kanssa kuin 2- ja 4-vuotiaan kanssa! Kahden vuoden takainen kesälomareissu oli aikamoista suoriutumista meiltä vanhemmilta, kun tällä kerralla pääsimme itsekin nautiskelemaan merimatkasta. Ihan oikeasti.

Päätimme antaa poikien valvoa - toisin kuin edellisellä reissulla - ja se oli hyvä idea. Muistan kuinka silloin toissa kesänä yritimme epätoivoisesti saada jälkikasvua kellistettyä sänkyihinsä jotakuinkin rutiiniaikaan, kun käytävällä muut lapset juoksivat ja kiljuivat vielä täysillä. Siitähän seurasi vain tolkuton nukutusrumba ja väsyneet vanhemmat.

Tällä kertaa söimme ihan rauhassa pitkän kaavan mukaan ja sen jälkeen pojat touhusivat leikkihuoneessa ja lastendiskossa. Sitten siirryimme vielä hetkeksi tanssimaan yökerhon puolelle ja menimme koko perhe yhtä aikaa nukkumaan - ja pojatkin nukahtivat heti iltasadun jälkeen turvalaidoin varustettuihin sänkyihinsä noin klo 23. Pojat nukkuivat laivassa kuin kotonaan, mutta meillä aikuisilla oli aikamoiset silmäpussit seuraavana aamuna moottorin tärinässä (kansi 6), keinunnassa ja käytävältä kuuluvien äänien seassa torkkumisen jälkeen - mutta tämänhän tiesimme jo entuudestaan.

Pikkuveikka nautti tanssimisesta ihan valtavasti ja viiletti hiki päässä pitkin tanssilattiaa. Isoveikka oli näköjään tullut ujosteluikään ja katseli ensimmäisen illan sivusta muun seurueen tanssimista. Toisena iltana hänkin rohkaistui parketille ja lopulta tanssitti äitiä niin ihanasti, että äitillä tuli ihan tippa linssiin. Niin iso poika jo.

Tämä laivareissu oli siitäkin mukava, että peräkkäiset yöt vietettiin samassa osoitteessa - olkoonkin, että se tarkoitti sillipurkin kokoista hyttiä, jossa jonkun on oltava koko ajan sängyssä ja jonkun siirryttävä oven luokse, että kolmas henkilö pääsee vessaan. No kahdeksaan neliöön ei paljon mahdu, kyllähän sen järkikin sanoo, mutta silti laivan perushyttien pienuus aina yllättää. Ja turha muistuttaa, että hytissähän käydään vain nukkumassa. Kyllä, mutta siihen liittyy myös peseytymistä, yöpukujen pukemista ja lopulta laukkujen pakkaamista. Edellisellä Kolmårdenin reissulla vietimme ekan yön laivassa, toisen hotellissa ja kolmannen taas laivassa: yhtä pakkaamista ja purkamista, tuloa ja lähtöä - ihan kamalaa pienten lasten kanssa.

Ruokailut hoidimme laivan buffetissa, että olisimme samassa paikassa muun matkaseurueemme kanssa, mutta emme saaneet kuitenkaan viereisiä pöytiä. Koen itse mukavammaksi syödä pöytiin tarjoiltuna ja lasten kanssa buffetin ruuhkassa edestakaisin suhaaminen on turhauttavaa. Aikaa kului valtavasti lautasten kanssa edestakaisin kulkemiseen, toisena iltana oli hieman helpompaa, kun jo tiesi, mistä eri ruokalajt löytyvät. Onneksi isoveikka pystyi jo hakemaan santsiannoksensa itsenäisesti.

Tukholman vierailukohteeseemme Gröna Lundin tivoliin olisi kannattanut tutustua hieman paremmin etukäteen ja suunnitella, missä laitteissa kukin haluaa käydä, kenelle ostetaan ranneke (noin 35 eur, sisäänpääsy yli 7 v  noin 11 eur) jne. Nyt kulutimme turhan paljon kallisarvoista huvitteluaikaa ihmettelyyn ja kuljeskeluun. Tivoli avautui vasta klo 11 ja ennen kolmea pitää olla jo takaisin hop on-hop off aluksen laiturilla (joka on onneksi tivolin vieressä), että ehtii ajoissa laivalle takaisin: paluumatka alkaa tosiaan jo klo 16.

Päädyimme sitten sellaiseen ratkaisuun, että minä jään pikkuveikan ja lippuvihon kanssa kanssa pienille lapsille suunnattujen laitteiden alueelle (onneksi ne ovat omana ryhmänään) ja mies kulkee isoveikan ja serkkuperheen kanssa isompien laitteissa rannekkeilla. Minä kun en kaipaa pätkääkään ylösalaisin olemista saati sitä kuuluisaa vauhdinhurmaa.

Gröna Lundin uudistetussa kummitustalossa (K13) olisi ollut mukava käydä, mutta voin elää ilman sitäkin. Kävin ennen lapsia tuon kummitustalon edellisessä versiossa, joka oli hyvä sekin. Tässä tapauksessa ei siis istuta junan kyydissä hampaat kalisten, vaan talossa liikutaan itsenäisesti ja sinne on palkattu henkilökuntaa kummittelemaan. Vähän eri luokkaa kuin kauhtuneet, nitisevät nuket ja katosta riippuvat hämähäkinseitit. Suosittelen kauhuelokuvien ystäville.

En muista, millaiset jonot Linnanmäellä on heinäkuisena sateettomana lauantaina, mutta arvelen, että tässä ruotsalaisversiossa jonot ovat vieläkin pidemmät. Joihinkin lasten laitteisiin saattoi selvitä hyvällä tuurilla vartin jonossa seisomisella. Hampurilaisateriaa (kioskista) olisi joutunut jonottamaan ainakin puoli tuntia, joten ostimme nakkisämpylät myyntikärrystä jälleen aikaa säästääksemme.

Hotelliyö Tukholmassa olisi ollut fiksu valinta, jolloin Gröna Lundissa olisi voinut viettää kaksi päivää ja käydä siellä pannukakkukahvilassakin. Nyt oli vähän sellainen tunne, että sinkoiltiin vaan jonosta toiseen kovalla vauhdilla. Onneksi lastenlaitteiden alueella oli mm. ihana vanhanaikainen karuselli, kahvikupit, lentävät elefantit, vanhat autot ja lasten vuoristorata - juuri pikkuveikalle ja äidille sopivia laitteita. Gröna Lundissa pientenkin laitteet ovat muuten maksullisia - toisin kuin Lintsillä.

Meidän kesälomareissumme onnistui kokonaisuutena tosi hienosti ja tuntui mahtavalta olla yhdessä perheenä ilman arjen velvollisuuksia ja kaukana rakennusprojekteista. Parasta oli huomata, että pojat ovat jo niin isoja, että heidän kanssaa voi joskus poiketa päivärytmistä ja -rutiineista ilman pakan totaalista sekoittumista. Jos edellisenä iltana on valvottu myöhään, eikä päikkäreitä ole mahdollista nukkua, otetaan sitten alkuillasta nokoset, että jaksetaan tanssia vielä toinenkin ilta! Voi että me nautimme!

Onko Gröna Lundin tivoli teille tuttu? Missä muualla lapsiperhe viihtyy Tukholmassa?

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Me suunnataan isännän kanssa Turun seudulle kolmeksi yöksi poikien nauttiessa isovanhempien huomiosta. Toivottavasti Naantalin aurinko paistaa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Värikkäitä alelöytöjä



Lupasin esitellä teille salamyhkäiset kesäalelöytöni ja tässä ne nyt viimein ovat: Metsolalta posti kuljetti pikkuveikalle Molo Kids Rainbow Hopla välikausitakin ja Minirodinin kalapaidan. Isoveikka sai siistimpään menoon Name It kauluspaidan miltei mustalla denimkuosilla huikealla 70 % alella.

Rainbow-kuosia olen seuraillut pitkään, kuten varmasti moni muukin. Välillä kuolaa valuttaen ja välillä melkein kyllästyen. Viime syksynä näin tämän luonnossa erään lapsen päällä bussipysäkillä ja olin myyty. Nyt kesällä sain sateenkaariraitoihin uuden inspiraation ja törmättyäni tässä tapauksessa suorastaan runsaanpuoleiseen 40 % aleen, en voinut vastustaa kiusausta. 122 cm takki otetaan käyttöön ensi keväänä, jos maltetaan pitää se syksy kaapissa ja kettuilla vielä tulevan kauden.

Lehtikalojen kansoittamaa Minirodinin paitaa en varmaankaan olisi koskaan tullut hankkineeksi, jollen olisi nähnyt sitä blogissa lapsen päällä. Mainoskuvissa kuosi ja malli näyttää jotenkin aivan erilaiselle. Luonnossa tämä on lievässä outoudessaan mitä herttaisin ja sopii yhtä lailla tytölle kuin pojallekin. Laatu vaikuttaa lupaavalle. 116/122 cm paita tulee pikkuveikalle käyttöön viimeistään kevättalvella, varmaankin jo syksyn aikana. Pikkuveikka rakastui kalapaitaansa ensisilmäyksellä.



Meiltä ei voi ajaa Helsinkiin laivarantaan piipahtamatta Reiman Outletissa Vantaalla. Varsinkaan, jos taskussa on keväällä arvonnassa voitettu lahjakortti Reimalle. Kuinka kortti olikin vielä käyttämättä? Vastaus: sitä ei voinut käyttää reimashopissa, ainoastaan myymälöissä.

Ehkä muistattekin, että olen pyöritellyt tuota upean väristä Reimatec Switz takkia ostoskorissa kerran jos toisenkin. Ihaillut ja empinyt: uskallanko jemmata vuoden päähän, entä onko hinta vielä liian kova. Siinä vatvoessa loppuivat sitten koot reimashopista ja tein jo jonkinmoista surutyötä niin meidännäköisen takin menetyksestä.

Laivareissun yhteydessä kipaisin tosiaan pikaisesti Reiman Outletissa miesväen ajaessa ympyrää yrittäen saada yliväsynyttä ja unta vastaan taistelevaa pikkuveikkaa nukahtamaan. Todettuani, että  varsinainen etsinnän kohteeni Toisto takki ei ole alessa Outletissakaan ja Tovi haalarista on koot loppu, katselin epätoivoisesti ympärilleni...ja siellä tuo takki suorastaan säteili rekissä ja arvatkaa mitä? Pikkuveikan tulevaa kokoa oli jäljellä!

Isoveikan takki tämä olisi varsinaisesti ollut, mutta kaikkea ei voi saada: pääasia on, että takki tuli perheeseen. Voitte uskoa, että teki mieli ostaa takkiin sopivat Reimatec Wingon housut, joista olisi löytynyt koko sekä oranssista että vihreästä. En raaskinut. Arvokkaalle takille jäi hintaa vielä 40 % alen jälkeenkin, mutta koko 122 cm menee näillä näkymin kaksi talvea, jollen saa totaalista väriähkyä jossain vaiheessa.

Samalla pikashoppailulla mukaan tarttui helposti yhdisteltävän värinen aurinkosuojahattu pikkuveikalle seuraavaan kesään. Pikkuveikka ei muuten nukahtanut automatkalla, vaikka tein kaikkeni: rapsutin kuopustani kämmenestä selkä kierteellä koko loppumatkan. Ihme, etten saanut totaalista niskajumia laivareissulle.



Tulevan koululaisen ja päiväkotilaisen sisäkengät tilasin Babyshopista, jossa Crocsin halutuista malleista oli 30 % ale. Joitain malleja ja kokoja on ilmeisesti saanut jostain paremmillakin aleprosenteilla, mutta meitä nuo eivät valitettavasti ole kohdanneet.

Isoveikka valitsi Star Wars teemoitetut sisätohvelit ja pikkuveikka ärisee syksyllä  hurjahampaisissa haitossuissa päiväkodissa. Molemmat mallit vilkkuvat opettajan ja päivähoitohenkilöstön kauhuksi. Saa nähdä, tuleeko noista noottia.

Semmoisia nämä kesän viimeiset (?) alelöydöt. Mitäs tykkäätte? Muuta ei olekaan nyt hakusessa, kuin kesän aikana jalkoja kasvaneen ekaluokkalaisen kouluhousut (mitä ne ovat?). Ulkovaatetta löytyy syksyyn molemmille onneksi entuudestaan.

Oletteko tehneet uusia alehankintoja? Vai joko on kyttäyskohteita syysmallistoissa? Paketteja matkalla?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Melkein kotieläinpihassa













Laivareissu on risteilty ja pikku hiljaa totuttelemme kesälomaan koko perhe kotosalla. Kylläpä muuten väsyttää tässä iässä tuollainen kahden yön huonosti nukkuminen: lapsetkin ovat vielä tänäänkin tavallista väsyneempiä ja aina aamuvirkku isoveikkakin nukkui puoli kahdeksaan. Mutta kyllä meillä oli mukava merimatka, johon palaan varmasti myöhemmin.

En ole vielä saanut purettua kamerasta viimeisimpiä aleostoksia tai Ruotsinreissuamme, joten tähän väliin laitan kuvakertomuksen päivästä, jolloin lähdin poikien kanssa kotieläinpihaan, joka olikin kiinni juuri keskiviikkoisin. Silmät pyöreinä katselimme suljetun portin takana ja luimme epäuskoisina tekstiä "suljettu".

Muutamaa eläinlajia saattoi ihastella aitojen ulkopuoleltakin ja onneksi melkein vierestä löytyy rehevä puistoalue pullanhimoisine sorsineen ja kivenheiton päässä siintää aiemminkin esittelemäni Launeen Perhepuisto. Retkipäivästämme tuli lopulta oikein mukava, vaikka alkuperäiset suunnitelmat menivätkin mönkään. Mutta jatkossa osaan ehkä tarkistaa aukioloajat netistä ennen bussille singahtamista.

Tuona ihanan kesäisenä päivänä paistoi aurinko, jota ei ole näkynyt liiaksi tänä kesänä. Kuljimme lyhyillä hihoilla ja lahkeilla sinisen taivaan alla. Illalla iho punoitti. Poikien sortsit Villervalla, isoveikan paita MiniRodini ja pikkuveikan Busino. Ja hei, vasta kuvista huomaan, että tepasteltiin todellakin ihan sandaaleissa: harvinaista herkkua tänä kesänä!

Normaalin perhepuiston linnassa kirmailun ja telineissä kiipeilyn lisäksi kuittasimme lounaan puiston viereisessä grillikahvilassa, poikien riemuksi makkaraperunoilla ja jätskillä. Ei mikään mieltä ylentävä gourmetelämys terveellisyydestä puhumattakaan, mutta tulipa ruokittua jälkikasvu jotakuinkin oikeaan aikaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme siirtyneet kotieläinpihan jälkeen Lahden keskustaan ruokailemaan.

Isoveikka bongasi ruokapaikkamme vieressä uudenlaisen elämyksen: mahdollisuuden kävellä "veden päällä". Aikansa kokemuksen miellyttävyyttä ja riskejä tuumailtuaan hän päätti uskaltautua kokeilemaan. Jonossa vierähti hyvä tovi, kun halukkaita vettenpäälläkävelijöitä oli kauniina päivänä muitakin ja pikkuveikkaa piti tietysti käyttää vessassa juuri siinä kohtaa, kun isoveikan vuoro olisi pian koittanut. Mutta pääsihän tuo poika sitten lopulta ilmalla täytettyyn palloon yrittämään pystyssä pysymistä. Ja hieno kokemus se oli, eikä ollenkaan pelottavaa.

Nyt olen jotenkin haikealla mielellä, kun kävin tänään isoveikan kanssa kaupungissa ostamassa koulurepun, penaalin ja sopivaa sisältöä tuohon kynäpussukkaan. Koulunalku tuli taas astetta konkreettisemmaksi ja melkein kuulin ajan kellon tikittävän kävellessäni pitkäksi venähtäneen esikoiseni kanssa käsi kädessä (kahdestaan liikkuessamme saan pitää häntä kädestä) koulureppukauppaan. Vastahan tuo päästi ensiparkaisunsa, minun ensimmäinen vauvani. Snif.

Mitkäs teillä on tunnelmat heinäkuun kääntyessä pian elokuuksi? Onko päivähoidon/koulunalku jo mielessä vai vieläkö lomatunnelmat jatkuvat? Oletteko tehneet hankintoja syksyä varten?

Oletteko muuten huomanneet, että harvat aurinkoiset päivät ovat olleet jo vähän aikaa kumman kuulaita, kuin syksy tekisi jo tuloaan?!? Ei vielä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


torstai 23. heinäkuuta 2015

Vinkki: Reimatec Ote rukkasia huippuedullisesti!


Jos tulevalle talvelle puuttuu rukkasia, nyt kannattaa toimia! Reimashopissa on Ote-rukkasia kuutta väriä ja useita eri kokoja hintaan 13 eur (norm. 29,90). Tuolla hinnalla kannattaa ottaa se varaparikin ja tarkistaa muidenkin lähipiirin lasten talvirukkastilanne.

Kesäalen tuotteet ovat nyt 50 % alennuksella, joten sieltäkin voi tehdä vaikka mitä löytöjä!

Tällainen pikainen vinkki tällä kertaa. Lähden pakkaamaan laivareissua varten :)

Terveisin,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Oon nelivuotias...













Melkein unohdin kertoa teille pikkuveikan 4-vuotiskemuista! On niin paljon tekstintynkiä tuolla luonnoksissa, että meinasi jäädä välistä tämä aihe tykkänään.  Kaverisynttäreitä meillä juhlittiin turvallisesti lomakauden ulkopuolella ja sukulaiset kokoontuivat meille lähellä oikeita syntymäpäiviä heinäkuun puolivälissä.

Sää suosi kuin ihmeen kaupalla juhlapäivää ja taivas heitti vain pari pientä sadekuuroa muuten suhteellisen kauniiseen päivään. Tänä kesänä ei pidä olla liian kranttu sään suhteen, vaan melkein sateettomat päivätkin lasketaan ;)

Päivänsankari sai perheeltä lahjaksi ensimmäisissä kuvissa näkyvän radio-ohjattavan auton, jollaista oli toivonut. Eipä tarvitse enää riidellä isoveikan auton ohjaimen pitelystä. Veljekset innostuivatkin kurvailemaan autoillaan siihen malliin eteisestä olohuoneeseen, että päätimme siirtää autot ulkoleluiksi, jollaisiksi nuo äänekkäät monsterit on toivottavasti tarkoitettukin. Ensimmäisissä kuvissa sankarilla on päällä keväällä hankitut Höön paita ja housut.

Juhlaväkeä oli paikalla oma perhe mukaan lukien noin parikymmentä henkeä eli lähisuku isovanhempineen, kummiperheineen ja serkkuineen. Isomummi ei valitettavasti jaksanut enää tulla paikalle, mutta isomamma ja -pappa olivat tällä kertaa mukana ihmettelemässä serkusten kasvua ja kehitystä.

Erityistä ohjelmaa emme järjestäneet, vaan lapset viihdyttivät itse itseään leikkimällä yhdessä. Pääosassa juhlissa oli tietysti lahjojen avaaminen ja herkuttelu. Koristeina toimivat serpentiinit ja vihreiden kertiskaitaliinojen päälle konjakkilaseihin asetellut juuri ja juuri kukkaan ehtineistä jasmikkeista leikatut valkokukkaiset, tuoksuvat oksat.

Päiväkodin henkilökunnankin luonnehdinnan mukaan varsin verbaalinen pikkuveikka piti lyhyen puheen (hänen oma ideansa) ennen kynttilöiden puhaltamista, mikä tietysti huvitti juhlavieraita. Hyvin sammuivat kaikki neljä kynttilää ja sitten vielä laulettiin huomiossa kiermurtelevalle päivänsankarille.

Kuten kuvasta näkyy, tein taas perinteeksi muodostunutta kalaisaa voileipäkakkua (Pirkan resptipankki). Lapsille oli kylmäsavulohivoileipiä Maalahden leivällä. Uutena suolapalana meillä oli tällä kertaa retrohenkiset nakkipiilot, jotka ovat kuulemma tuttuja monille 80-luvun lapsille. Itselleni nuo ovat aivan uusi juttu. Tunnetteko te nakkipiilot? Laitan ohjeen blogiin myöhemmin, mutta se taisi olla Myllynparas tms. Äkkiä hävisivät voitaikinaan piilotetut nakit, joten taisimme löytää uuden suolaisen (ja helpon!) tarjottavan juhliimme.

Pikkuveikka rakastaa suklaata ja sacherkakkua. Parhaaseen mansikka-aikaan syntynyt lapsi ei pidä mansikoista ollenkaan! Mummo leipoi kuitenkin muille juhlavieraille toiveidemme mukaan ihanan mansikkakakun ja minä väkersin suklaiseksi synttärikakuksi tällä kertaa mukaellun sacherin.

Suklaisessa kakussa oli normaali tumma sokerikakkupohja (ei oikea sacherpohja, joka on suht työläs), välissä aprikoosihilloa ja kreemiä (ohje Kinuskissa) ja päällä maitosuklaakuorrutus, koristeena valkosuklaahippuja (Dr Oetker, maustehyllystä). Kakku onnistui yli odotusten ja varsinkin kuorrutteen (ohje Kinuskissa) koostumukseen olin oikein tyytyväinen: levitysjäljet eivät jääneet ollenkaan näkyviin ja kakkua oli helppo leikata. Muistelen käyttäneeni tätä kuorrutusta ennenkin, mutta näin sileää siitä ei ole ennen tullut.

Päivänsankari sai lahjaksi mm. PlayMobil ritarilinnan, Legoja, uimalelun, palapelejä ja vaatteita. Ritarilinna tuntui olevan mieluisin ja Legot tietysti hyvänä kakkosena. Toivottavasti pääsemme kokeilemaan vaikuttavan kokoista hai-uimalelua vielä tänä kesänä ennen vesien viilenemistä.

Juhlakalu oli pukeutunut Jesper Juniorin puolihintapäiviltä hankittuun värikkääseen St Oliver kauluspaitaan ja kirpparilta aikanaan löytyneisiin suoriin housuihin. Pihalla viiletettiin näköjään samoissa varusteissa...

Nyt meillä on meneillään mukava, sosiaalinen viikko: vieraita tai vierailuja riittää melkein joka päivälle. Kaikki tavoitellut 5 laatikkoa mansikkaakin saatiin pakkaseen, joten emäntä voi nyt huokaista siltä osin.

Pian alkaa isännän loma ja pakkaamme perheen autoon ja ajamme punavalkoiseen laivaan katsomaan, vieläkö pikkuveikka pelkää laivakissa Villeä. Tukhomanristely on tämän kesän virallinen lomareissu, joka on kaikunut poikien puheissa jo useamman päivän ajan.

Leppoisaa loppuviikkoa,

Vahteristonemäntä