Melkein kotieläinpihassa

Laivareissu on risteilty ja pikku hiljaa totuttelemme kesälomaan koko perhe kotosalla. Kylläpä muuten väsyttää tässä iässä tuollainen kahden yön huonosti nukkuminen: lapsetkin ovat vielä tänäänkin tavallista väsyneempiä ja aina aamuvirkku isoveikkakin nukkui puoli kahdeksaan. Mutta kyllä meillä oli mukava merimatka, johon palaan varmasti myöhemmin.

En ole vielä saanut purettua kamerasta viimeisimpiä aleostoksia tai Ruotsinreissuamme, joten tähän väliin laitan kuvakertomuksen päivästä, jolloin lähdin poikien kanssa kotieläinpihaan, joka olikin kiinni juuri keskiviikkoisin. Silmät pyöreinä katselimme suljetun portin takana ja luimme epäuskoisina tekstiä "suljettu".

Muutamaa eläinlajia saattoi ihastella aitojen ulkopuoleltakin ja onneksi melkein vierestä löytyy rehevä puistoalue pullanhimoisine sorsineen ja kivenheiton päässä siintää aiemminkin esittelemäni Launeen Perhepuisto. Retkipäivästämme tuli lopulta oikein mukava, vaikka alkuperäiset suunnitelmat menivätkin mönkään. Mutta jatkossa osaan ehkä tarkistaa aukioloajat netistä ennen bussille singahtamista.

Tuona ihanan kesäisenä päivänä paistoi aurinko, jota ei ole näkynyt liiaksi tänä kesänä. Kuljimme lyhyillä hihoilla ja lahkeilla sinisen taivaan alla. Illalla iho punoitti. Poikien sortsit Villervalla, isoveikan paita MiniRodini ja pikkuveikan Busino. Ja hei, vasta kuvista huomaan, että tepasteltiin todellakin ihan sandaaleissa: harvinaista herkkua tänä kesänä!

Normaalin perhepuiston linnassa kirmailun ja telineissä kiipeilyn lisäksi kuittasimme lounaan puiston viereisessä grillikahvilassa, poikien riemuksi makkaraperunoilla ja jätskillä. Ei mikään mieltä ylentävä gourmetelämys terveellisyydestä puhumattakaan, mutta tulipa ruokittua jälkikasvu jotakuinkin oikeaan aikaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme siirtyneet kotieläinpihan jälkeen Lahden keskustaan ruokailemaan.

Isoveikka bongasi ruokapaikkamme vieressä uudenlaisen elämyksen: mahdollisuuden kävellä "veden päällä". Aikansa kokemuksen miellyttävyyttä ja riskejä tuumailtuaan hän päätti uskaltautua kokeilemaan. Jonossa vierähti hyvä tovi, kun halukkaita vettenpäälläkävelijöitä oli kauniina päivänä muitakin ja pikkuveikkaa piti tietysti käyttää vessassa juuri siinä kohtaa, kun isoveikan vuoro olisi pian koittanut. Mutta pääsihän tuo poika sitten lopulta ilmalla täytettyyn palloon yrittämään pystyssä pysymistä. Ja hieno kokemus se oli, eikä ollenkaan pelottavaa.

Nyt olen jotenkin haikealla mielellä, kun kävin tänään isoveikan kanssa kaupungissa ostamassa koulurepun, penaalin ja sopivaa sisältöä tuohon kynäpussukkaan. Koulunalku tuli taas astetta konkreettisemmaksi ja melkein kuulin ajan kellon tikittävän kävellessäni pitkäksi venähtäneen esikoiseni kanssa käsi kädessä (kahdestaan liikkuessamme saan pitää häntä kädestä) koulureppukauppaan. Vastahan tuo päästi ensiparkaisunsa, minun ensimmäinen vauvani. Snif.

Mitkäs teillä on tunnelmat heinäkuun kääntyessä pian elokuuksi? Onko päivähoidon/koulunalku jo mielessä vai vieläkö lomatunnelmat jatkuvat? Oletteko tehneet hankintoja syksyä varten?

Oletteko muuten huomanneet, että harvat aurinkoiset päivät ovat olleet jo vähän aikaa kumman kuulaita, kuin syksy tekisi jo tuloaan?!? Ei vielä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari