Oon nelivuotias...

Melkein unohdin kertoa teille pikkuveikan 4-vuotiskemuista! On niin paljon tekstintynkiä tuolla luonnoksissa, että meinasi jäädä välistä tämä aihe tykkänään.  Kaverisynttäreitä meillä juhlittiin turvallisesti lomakauden ulkopuolella ja sukulaiset kokoontuivat meille lähellä oikeita syntymäpäiviä heinäkuun puolivälissä.

Sää suosi kuin ihmeen kaupalla juhlapäivää ja taivas heitti vain pari pientä sadekuuroa muuten suhteellisen kauniiseen päivään. Tänä kesänä ei pidä olla liian kranttu sään suhteen, vaan melkein sateettomat päivätkin lasketaan ;)

Päivänsankari sai perheeltä lahjaksi ensimmäisissä kuvissa näkyvän radio-ohjattavan auton, jollaista oli toivonut. Eipä tarvitse enää riidellä isoveikan auton ohjaimen pitelystä. Veljekset innostuivatkin kurvailemaan autoillaan siihen malliin eteisestä olohuoneeseen, että päätimme siirtää autot ulkoleluiksi, jollaisiksi nuo äänekkäät monsterit on toivottavasti tarkoitettukin. Ensimmäisissä kuvissa sankarilla on päällä keväällä hankitut Höön paita ja housut.

Juhlaväkeä oli paikalla oma perhe mukaan lukien noin parikymmentä henkeä eli lähisuku isovanhempineen, kummiperheineen ja serkkuineen. Isomummi ei valitettavasti jaksanut enää tulla paikalle, mutta isomamma ja -pappa olivat tällä kertaa mukana ihmettelemässä serkusten kasvua ja kehitystä.

Erityistä ohjelmaa emme järjestäneet, vaan lapset viihdyttivät itse itseään leikkimällä yhdessä. Pääosassa juhlissa oli tietysti lahjojen avaaminen ja herkuttelu. Koristeina toimivat serpentiinit ja vihreiden kertiskaitaliinojen päälle konjakkilaseihin asetellut juuri ja juuri kukkaan ehtineistä jasmikkeista leikatut valkokukkaiset, tuoksuvat oksat.

Päiväkodin henkilökunnankin luonnehdinnan mukaan varsin verbaalinen pikkuveikka piti lyhyen puheen (hänen oma ideansa) ennen kynttilöiden puhaltamista, mikä tietysti huvitti juhlavieraita. Hyvin sammuivat kaikki neljä kynttilää ja sitten vielä laulettiin huomiossa kiermurtelevalle päivänsankarille.

Kuten kuvasta näkyy, tein taas perinteeksi muodostunutta kalaisaa voileipäkakkua (Pirkan resptipankki). Lapsille oli kylmäsavulohivoileipiä Maalahden leivällä. Uutena suolapalana meillä oli tällä kertaa retrohenkiset nakkipiilot, jotka ovat kuulemma tuttuja monille 80-luvun lapsille. Itselleni nuo ovat aivan uusi juttu. Tunnetteko te nakkipiilot? Laitan ohjeen blogiin myöhemmin, mutta se taisi olla Myllynparas tms. Äkkiä hävisivät voitaikinaan piilotetut nakit, joten taisimme löytää uuden suolaisen (ja helpon!) tarjottavan juhliimme.

Pikkuveikka rakastaa suklaata ja sacherkakkua. Parhaaseen mansikka-aikaan syntynyt lapsi ei pidä mansikoista ollenkaan! Mummo leipoi kuitenkin muille juhlavieraille toiveidemme mukaan ihanan mansikkakakun ja minä väkersin suklaiseksi synttärikakuksi tällä kertaa mukaellun sacherin.

Suklaisessa kakussa oli normaali tumma sokerikakkupohja (ei oikea sacherpohja, joka on suht työläs), välissä aprikoosihilloa ja kreemiä (ohje Kinuskissa) ja päällä maitosuklaakuorrutus, koristeena valkosuklaahippuja (Dr Oetker, maustehyllystä). Kakku onnistui yli odotusten ja varsinkin kuorrutteen (ohje Kinuskissa) koostumukseen olin oikein tyytyväinen: levitysjäljet eivät jääneet ollenkaan näkyviin ja kakkua oli helppo leikata. Muistelen käyttäneeni tätä kuorrutusta ennenkin, mutta näin sileää siitä ei ole ennen tullut.

Päivänsankari sai lahjaksi mm. PlayMobil ritarilinnan, Legoja, uimalelun, palapelejä ja vaatteita. Ritarilinna tuntui olevan mieluisin ja Legot tietysti hyvänä kakkosena. Toivottavasti pääsemme kokeilemaan vaikuttavan kokoista hai-uimalelua vielä tänä kesänä ennen vesien viilenemistä.

Juhlakalu oli pukeutunut Jesper Juniorin puolihintapäiviltä hankittuun värikkääseen St Oliver kauluspaitaan ja kirpparilta aikanaan löytyneisiin suoriin housuihin. Pihalla viiletettiin näköjään samoissa varusteissa...

Nyt meillä on meneillään mukava, sosiaalinen viikko: vieraita tai vierailuja riittää melkein joka päivälle. Kaikki tavoitellut 5 laatikkoa mansikkaakin saatiin pakkaseen, joten emäntä voi nyt huokaista siltä osin.

Pian alkaa isännän loma ja pakkaamme perheen autoon ja ajamme punavalkoiseen laivaan katsomaan, vieläkö pikkuveikka pelkää laivakissa Villeä. Tukhomanristely on tämän kesän virallinen lomareissu, joka on kaikunut poikien puheissa jo useamman päivän ajan.

Leppoisaa loppuviikkoa,

Vahteristonemäntä