Toppaa jemman kätköistä

Monessa blogissa sovitellaan nyt tulevan talven toppaa. Säiden viilentyessä minäkin sain viikonloppuna päähäni, että nyt kokeillaan, kuinka suuret tai pienet jemmasta löytyvät talvivarusteet pojille ovat. Aina se on yhtä jännittävää sovittaa, onko jemmaaminen onnistunut!

Pikkuveikan Reimatec+ X-Ray haalari (viime talven mallistosta) on kokoa 116 cm ja on näin pikaisesti sovitettuna juuri sopiva meidän pitkäksi venähtäneen 4-vuotiaan tulevan talven lumileikkeihin. Mitä luulet, mahtuuko tämä haalari vielä kevättalvella?

Haalarissa on erikoisvahva alaosa, joten nyt odotukset polvien ehijinä pysymisestä ovat korkealla. Hihat näyttävät pitkiltä, mutta se johtuu hanskojen puuttumisesta. Kyykkykuvassa (alempana) käy ilmi, että hihojen pituutta tarvitaan liikkuessa.

Salamoivaa taivasta kuvaava (?) kuosi herätti ihastusta niin haalarin omistajassa itsessään kuin myös kateudesta kevyesti vihertyneessä isoveikassa. Olipa äiti osannut jemmata nappiin!

Värikkäitä asusteita tämä tummasävyinen ja siten myös likaystävällinen haalari tietysti vaatii. Yksi ihana väri-iloittelu päähine onkin pian postissa :)

Kukkuu! Vaatehuoneen perältä esiin kaivettu, turvallisen poikavärinen ja katu-uskottava koululaisen talvisetti on niinikään Reimaa. Harmaa parkatakki on Reimatec Seginus ja housut Kiddo Lightning, molemmat kokoa 140 cm ja ekaluokkalaisella jässikällä mittaa noin 135+ cm.

Kiddo housuissa on takaa korotettu vyötärö ja irrotettavat henkselit, jotka meillä lensivät heti kaaressa olohuoneen poikki..."En kyllä varmana laita mitään henkselihousuja!" Okei...onneksi henkselit saa irti. Minä niin elättelin toiveita, että ekaluokkalaisen selkä pysyisi henkselien ansiosta lumettomana talven välituntiriennoissa. Huokaus.

Näistä talvivaatteista olisi varmasti riittänyt kokoa pienempikin, mutta ei kai pieni reiluus ole vaaraksi. Äidille nämä kelpaisivat mieluusti kaksikin talvea. Takkia ei ole kuvissa kiristetty ollenkaan, joten sitä saa tarvittaessa hieman kurottua kokoon. Talvikenkä - viime talvella käytössä ollut Reimatec - ottaa hyvin vastaan reilun lahkeenpituuden suorastakin lahkeesta. Olin aivan varma, että nämä housut laahaisivat maata, mutta ei. Lumilukollakin lienee osuutta lahkeen istuvuuteen. Mitäs tuumaatte koosta?

Tämä poika rakastaa karvahuppuja, joiden sisään voi piiloutua kuin pehmoiseen pesään. Äiti keräsi taas onnistusmispisteitä jemmavalinnallaan. Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Kuten varmaan arvaatte - ei tässä vielä kaikki. Mutta jätetään vähän herkkuja seuraavaankin kertaan. Ja pitäähän minun suostutella ja lahjoa pojat ensin sovittelemaan lisää! Jos oikein arvaan, niin panokset kovenevat. Nämä kuvat saatiin aikaiseksi kuitenkin vain jäätelöllä ja kinuskikastikkeella - ei paha.

Miltä näyttää? Joko teillä on mietitty talvivarusteita tai jemmojen esiin kaivamista? Mahtuvatko viime talven kamppeet vai onko edessä ehkä hankintoja uusista mallistoista?

Reipasta viikonalkua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Sateenkaaren päässä

Metsä on paras paikka. Se rauhoittaa jopa riehuvan leikki-ikäisen hetkessä ja tuo häsläämisen tilalle miljoona kertaa kiinnostavampaa tekemistä. Sumuisena syysaamuna, kun sammal tuoksuu ja puolukat punertavat, on ihana tarpoa ruskan värjäämässä varvikossa ja kiivetä kiville. Pureskella kesän viimeisiä ketunleipiä ja kurkistella mörrimöykyn koloon. Hengittää kostean raikasta metsää ja ihastella hämähäkkien taideteosmaisia saalistusseittejä oranssina hehkuvien kielonmarjojen lomassa. Äkkiä edestämme karkaa jänis.

Metsäretkellä pääsi ekaa kertaa käyttöön Molo Kids Hopla Rainbow välikausitakki. Tämä on meidän ensimmäinen Rainbow kuosin tuote ja hankin sen kesäalesta. Sateenkaaren värit eivät onneksi aiheuta edelleenkään migreeniä, vaan päinvastoin: ihanaa väriloistoa! Molon laatu on tuttu entuudestaan ja Hopla malli tuli tutuksi isoveikan viime keväisestä kettutakista. Tykkään. Tämän sateenkaaritakin koko on 122 cm, eikä se ole ollenkaan liian suuri meidän 114 cm pitkäksi venähtäneelle nelivuotiaalle. Onneksi en hankkinut 116 senttistä!

Housut ovat aiemmin esittelemäni Travallen SuperRemut. Hienosti toimivat nämä meille uudet välikausihousut haasteellisessa maastossa ja ainakaan ensimmäisen kivilläkiipeilysession jäljiltä ei polvissa näy naarmun naarmua. Housujen suora lahje nousi kiipeillessä ja varsinkin kiviltä alas laskiessa herkästi ylös, joten tämän ikäisen tempputaavin housunlahkeet saisivat mielestäni olla vielä mallia suppu+jalkalenksu (jollaisia Travalle myös valmistaa). Napakka lumilukko saattaisi auttaa suoran housunlahkeen paikallaan pysymistä kovassa menossa.

Märällä sänkipellolla ja vähintään yhtä kostealla metsänpohjalla pikkuveikka kirmasi Reimatec lenkkareilla, jotka olen niinikään hankkinut kesäalesta. Sukat pysyivät kuivina ja pohjat pitivät hyvin liukkailla kivillä. Reiman hanskat ja pipo ovat viime keväiset. Pipon vihreä sävy sopii nippa nappa sateenkaaren väreissä loistavaan takkiin. Jäin kyllä kaipaamaan aivan ohutta ja juuri oikean sävyistä (kuitenkin yksiväristä) pipoa tämän herkkutakin kaveriksi. Mielellään tietysti sellainen, joka mätsäisi myös oranssin Reiman Taag takin kanssa ;) Millaisen pipon sinä valitsisit Rainbow kuosin kanssa?

Metsässä huomasin ihmetteleväni, miksei me tehdä enää metsäretkiä yhtä usein kuin ennen. Vaikka miten yritän, en keksi hyvää selitystä. Viime aikoina aamupäivät ovat helposti hujahtaneet sisätiloissa, kun ensin saatellaan isoveikkaa kouluun ja pian jo otetaan kotiin palaava poika vastaan tien yli. Siinä välissä tulee siistittyä keittiö aamupalan jäljiltä, pestyä/korjattua pyykkiä ja laitettua päiväruokaa. Ei, netissä ei tietenkään tule roikuttua. Pois se minusta. Onneksi nyt on näitä upeita sumuisia syysaamuja ja on suorastaan pakko lähteä heti aamusta ulos syksyä ihastelemaan!

Mikä on teidän lempparisetti välikauteen? Oletteko käyneet jo ihastelemassa syksyistä metsää?

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Nautitaan syksystä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Rodinin raidoissa

Kaikenlaiset kissapedot ja erinäiset ärjyvät eläinkunnan edustajat ovat jo pitkään olleet meidän poikien suosiossa - niin leikeissä kuin vaatteissakin. Veljekset verhoutuvat mielellään myös erilaisiin hurjaakin hurjempiin rooliasuihin ja muutautuvat milloin miksikin monsteriksi. Äidinkin silmää nämä eläinkuosit yleensä miellyttävät.

En siis voinut vastustaa, kun nämä Mini Rodinin tiikekuosiset paita (Tiger Stripes AOP LS Tee Orange) ja leggarit (Tiger Stripes AOP Leggins Orange) tulivat myyntiin ja houkutusta lisättiin Lasten Taikamaan pienellä alekoodilla.

Isoveikalle on hankittu viime aikoina paljon vaatetta koulua varten, joten nyt vaatehankinnoissa muutenkin herkästi kakkoseksi jäävä pikkuveikka sai vuoron saada uutta. Tämä tiikeriasu toimii perusvaatteen lisäksi roolipukuna, kun siihen liittää esimerkiksi itse askarrellun tiikerinaamarin.

Paidan ja leggarien koko on 116/122 cm ja pojalla on mittaa noin 114 cm. Just sopivat, housuissa ehkä aavistus kasvunvaraakin. Paidan pääntie ja hihansuut ovat rodinimaiseen tapaan reiluhkot.

Tiikeriasun laatu on ihan ok, mutta kyllähän nämä 100 % luomupuuvillat menevät pesussa hieman ruttuisiksi ja hakevat muotoaan, kun vertaa vaatteisiin, joihin on lisätty mukava määrä elastaania. Huomaan odottavani näiltäkin Molon huippulaatua.

Väri kyllä hehkuu upean oranssinkeltaisena ja pieni mies on ikionnellinen tiikeriasustaan, joka kuulemma herätti positiivista huomiota päiväkodissakin :)

Mitä tykkäätte? Vieläkö kaikkialla vaanivat villieläimet jaksavat innostaa? Myös ulkovaatteissa?

Lisää eläinkunnan edustajia hiipii blogiin lähiaikoina...olkaapa kuulolla!

Leppoisaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Reppu reklamoitu

Melkein arvasin, että isoveikan ensimmäisen koulurepun kanssa tulee ongelmia - ja niin tulikin. Vetoketjut temppuilivat hieman jo ensimmäisinä koulupäivinä ja päivä päivältä vetoketju toimi yhä heikommin.

Joskus opettaja kuulemma auttoi repun sulkemisessa. Eräänä päivänä poika tuli koulusta reppu auki, kun ei enää ollut saanut sitä kiinni lukuisista yrityksistä huolimatta. Läksyjen teon jälkeen kotona minä suljin aina repun vetoketjun, että saimme repulle lisäaikaa. Lopulta minunkin hermoni petti. Ongelmana oli, että vetimet eivät pääse tarpeeksi päähän vetoketjussa tarttuakseen kunnolla vetoketjun hammasteisiin.

Eilen otin epäonnen Nicks Club (kuva ylinnä) repun kainalooni ja lähdin reklamaatioreissulle City-Markettiin. Olin jo valmistautunut nielemään pettymyksen: olihan reppua käytetty jo kuuden päivät. Mutta toisaalta: onhan tuo selvä virhe tuotteessa, jonka korjaamisessa käyttö ei tietääkseni pitäisi olla esteenä. Onneksi oli kuitti tallessa.

Reklamaatio sujui tosi hienosti ja sain valita tilalle vastaavan repun sen hetkisestä valikoimasta. Samanlaista ei valitettettavasti (vai onneksi) löytynyt, joten valitsin samanlaisen Jan Boots repun (kuvat yllä) kuin itselläni on ollut jo monta vuotta ja johon olen ollut oikein tyyvyväinen. Kaikenlisäksi sain vielä kympin rahaa takaisin, sillä tämä reppu oli edullisempi kuin alkuperäinen ja vieläpä tarjouksessa. Kiitos City-Market hyvästä palvelusta!

Reklamaatioreissun kruunasi se, että repun käyttäjäkään ei narissut äidin valinnalle, vaan otti uuden mustaakin mustemman koulukirjakassinsa vastaan tyytyväisenä. Parasta taisi olla, että löysin samalla reissulla repun personoimiseksi oranssin lohikäärmeavaimenperän ja teetin pojalle ihkaoman kotiavaimen.

Miten teidän koulureput ovat toimineet? Onko muilla kokemuksia näistä repuista? Vai oliko meillä vain maanantaikappale?

Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa! Ja muistetaan/kehdataan reklamoida, kun on aihetta :)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

SuperRemu sovituksessa

Kerroin aiemmin, että meillä testaillaan pian Travallen Remua. Kesäalesta hankin pikkuveikalle suoralahkeiset SuperRemu välikausihousut, jotka on nyt otettu käyttöön säiden muuttuessa intiaanikesästä huolimatta hiljalleen syksyisiksi. Travallen toppavaatetestiä on luvassa blogiyhteistyön merkeissä, kunhan talvi saapuu.

Yllä olevassa kuvassa pikkuveikalla on SuperRemu housut ja niiden alla kapoiset collegehousut. Suoralahkeisten päällyshousujen lahkeet on kiristetty suppuun. Nämä 116 cm housut menevät 112 cm pituisella pojalla (mitattu elokuussa) kyllä jo suoranakin, kun on kengät jalassa.

Remun housujen malli on reilu, simppeli ja suora. Hankaukselle alttiit sisäsaumat on jätetty pois. Vyötäröä ja lahkeensuita voi kiristää urheiluvaatteista tutun näköisellä pikalukolla (kts. kuvat alla). Vyötärön kiristys on näkyvissä, mutta lahkeiden kiristys on piilotettu huomaamattomasti pienten kangastaskujen sisään.

Yllätyin housujen vyötärön napakkuudesta. Normaalipainoiselle pikkuveikalle (112 cm, 20 kg) ei olisi tarvinnut välttämättä kiristää vyötäröä lainkaan. Hoikalle lapsellekin löytyy siis kiristysvaraa.

Nimilapusta tykkään kovasti: se on kiinnitetty vuorikankaaseen vyötärön alapuolelle, jolloin ei ole niin alttiina kulutukselle ja lappu on materiaaliltaan sellainen, että merkkaustussilla on helppo kirjoittaa siististi.

Mutta hetkinen, missä on ripustuslenkki? Itse kaipaan housuihinkin ripustuslenkkiä. Vaikka niissä olisi ripustuskäytössäkin toimiva kiristysnauha vyötäröllä. Uaein ompelen ripustuslenkin valkoisesta kanttinauhasta, jos lenkki joistakin housuista puuttuu.

Yritin saada teille lähikuvaa Cordura-kankaan pinnasta, joka eittämättä vaikuttaa kestävälle olematta kuitenkaan liian kankeaa. Kulutuksenkestoksi luvataan tosiaan jopa 100 000 kierrosta. Vedenpitokin on 10 000 ja hengittävyys 6000. Komeat on SuperRemun luvut.

Odotan innolla, että housut pääsevät säiden viiletessä päivittäiseen käyttöön erilaisissa leikkiympäristöissä. Kivillä kiipeileminen on meidän poikien lempipuuhaa - ja tunnetusti ulkohousujen surma. Katsotaan, miten käy tällä kertaa!

Ja sitten sovitus- ja käyttökuvia, olkaapa hyvät! Ensin lahkeet suorana.

Napero halusi leikkiä kuvauksessa äidin aurinkolaseilla ja tietysti piti vähän pelleilläkin...

Lantiolla on kieltämättä väljyyttä.

Ja sitten kokeillaan pomppia, vaihteeksi lahkeensuut kiristettynä.

Vyötärö pysyy nätisti paikoillaan kyykistellessäkin.

Tässä teemme lähtöä pyörälenkille. SuperRemu housujen kaveriksi pääsi Reiman takki, kengät ja asusteet.

Pyöräillessä lahkeensuu olisi kannattanut jättää kiristämättä, jolloin se olisi suojannut paremmin nilkkaa. Housut eivät ole erityisen pitkät, vaan ihan normaalimittaiset. Kuvittelin Remujen olevan erityisen suurta kokoa, mutta olin väärässä: näissä kannattaa varmaankin valita suoralahkeisesta pituudenmukainen koko ja suppulahkeesta ehkä kokoa suurempi (kuten monilla muillakin merkeillä).  Tietysti olettaen, että suppulahkeisten housujen pituus on sama kuin suoralahkeisten. Travallen verkkokaupassa on hyvät kokotaulukot mittoineen, joista voi tarkistaa oikean koon.

Kivasti istuvat nämä SuperRemut meidän pikkuveikan päälle! Poika itse tykkäsi kovasti uusista ulkohousuistaan, jotka sujahtavat helposti sisähousujen päälle ilman aikuisen viimeistelyapua. Sitäpaitsi lantiolle jäävä väljyys jää käytössä joka tapauksessa piiloon takin helman alle.

Tervetuloa välikausi, valmiina ollaan!

Ja muistattehan: Travallen tuotteet ovat kotimaisia! Esittelin Travallea ja sen talvimallistoa aiemmassa postauksessani.

Miltäs SuperRemu näyttää? Joko teillä on otettu välikausivaatteet käyttöön? Suosikkimerkkisi välikausihousuista?

Aurinkoista viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!- bloggari

Koulussa on käytävä. Ja seinät.

Koulua on käyty kohta kuukauden päivät ja uusi elämänvaihe perheessämme alkaa tuntua osalta arkea. Kovin erilaista tuo koulunkäynti tuntuu tänä päivänä olevan kuin omassa lapsuudessani ja muuttaa pienen pojan yhtäkkiä isoksi. Kun ennen vanhaan ekaluokkalaiset opettelivat aa-bee-ceetä ja numeroiden ulkomuotoa, luetaan nyt jo alkusyksystä sanoja ja lauseita sekä lasketaan yhteenlaskuja. Ja ovathan nämä ekaluokkalaiset tänä päivänä paljon tietoisempia ja aikavampia kuin me vanhemmat aikanaan kouluun mennessämme.

Koulussa on nykyisin rennompaa kuin 80-luvulla. Ainakin isoveikan luokalla. Opettajaa ei kunnioiteta nousemalla seisomaan tämän tullessa luokkaan. Seisomaan ei myöskään nousta, kun vastataan opettajan kysymykseen. Viittaaminen olisi kiva juttu, mutta kovalla äänellä ja luonteikkaalla esiintymisellä kuulemma pärjää yllättävän hyvin. Myös jonot tuntuvat olevan historiaa: välitunnilta sisälle syöksytään kuin sonnilauma ja luokasta ruokalaan siirrytään yhtä epämääräisessä järjestyksessä. Naulakolla on kuulemma rauhatonta ja riisuminen siksi hankalaa. Päivän päätteeksi ei kätellä opettajaa, kuten vielä eskarissa oli hyvänä tapana.

Ihmettelen, miksi näistä hyvistä tavoista on luovuttu. Viimeisetkin auktoriteetin rippeet karisevat vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa vapaata kasvatusta? Välituntivalvojakin seisoskelee koulurakennuksen seinustalla kaukana sieltä, missä sattuu ja tapahtuu, eikä hätyyttele karkulaisia pois kielletyltä alueelta (vaikka koulun piha-alueella on suuri rakennustyömaakin). Tämän otan kyllä esille vanhenpainillassa.

Reiman softshell takki fleecevuorilla J J:n 1/2 hintapäiviltä keväältä on koulutakki nro 1

Onhan nykyisessä koulumaailmassa toki paljon hyvääkin. Ainakin vaikuttaa siltä, että kiusaamisen kanssa ollaan tarkempana kuin silloin ennen, kun on KiVa-kouluhankkeet ja kaikki. Pienille ekaluokkalaisille on myös nimetty vitosluokkalaiset koulukummit, jotka omalta osaltaan auttavat tulokkaita kotiutumaan koulumaailmaan. Opettajaakaan ei tarvitse enää jännittää; hierarkia on madaltunut omista alakouluvuosistani aikalailla. Opetuksessa ja läksyissä pyritään huomioimaan lapsen taidot, eikä ennen koulua lukemaan oppinut lapsi tylsisty yhtä herkästi kuin joskus muinoin. Toisaalta oppimisvaikeuksia seulotaan tarkemmin ja apua on saatavissa matalan kynnyksen periaatteella omassa luokassa ja koulussa.

Olen huomannut koulun alkamisen myötä lapsessani monia muutoksia, esimerkiksi:

• Vaatemaku on muuttunut "ison pojan" tyyliseksi ja vaatevalinnoista väännetään kättä. Vaatteita unohdellaan koulun naulakkoon ja ainakin kahdet sormikkaat ovat jo hukassa. Ulko- ja sisähousujen käsitteet ovat sekoittumassa...
• Puheeseen on tullut kirosanoja (jotka tietysti kitkemme välittömästi pois) ja koululaishuumori kukkii
• Päivittäisen ulkoilun ja liikunnan määrä on vähentynyt uhkaavasti, mikä vaatii huomiota
• Pelikone on yhtäkkiä ykkösenä synttäritoivelistalla: toivottavasti pystymme vielä välttymään
• Kaveripiiri on mukavasti laajentumassa
• Harrastukset alkavat kiinnostaa
• Omatoimisuus ja itseluottamus on kasvanut

Perheen päivärytmi ja -rutiini ovat muuttuneet koulun myötä. Ei puhettakaan, että pikkuveikka jatkaisi uniaan, kun isoveikka herää kouluun. Olen varmaan maininnut toisenkin kerran, että pojat ovat kovaäänisiä ja talon välipohja kuin pahvia, joten jos yksi herää, heräävät automaattisesti toisetkin. Olemmekin joutuneet palaamaan pikkuveikan osalta päiväuniin, jotka jäivät kesän aikana pois.

On tässä äidillä opettelemista, kun joutuu taas heräämään ihmisten aikoihin! Uni maittaisi pidempään. Lounastakin syödään jo ennen puoltapäivää, ettei olla ruokapöydässä, kun isoveikka otetaan vastaan koulusta. Päivässä on taas oltava kaksi lämmintä ateriaa ja välipalallakin on väliä. Aamupala ja iltapala mukaan lukien katan ruokaa pöytään viidesti päivässä, mikä on tietysti suositusten mukaista, mutta tuntuu itsestä aika paljolta: ruokapuuhiin menee iso osa päivästä, vaikka pyrinkin tekemään ruokaa aina pariksi päiväksi kerralla.

Eskariin mentiin bussilla aina klo 8.30, kun taas kouluun singahdetaan vain kadun yli ja  lukujärjestyksen mukaan joko 8.15 tai 9.15. Koulun läheisen sijainnin vuoksi koulumatka ei vie paljoa aikaa ja jatkuva, stressiä aiheuttanut bussilla suhaaminen sekä pysäkille ehtiminen on jäänyt. Ihan mahtavaa!

Pikkuveikka käy päiväkodissa osapäivähoidossa kahtena päivänä viikossa ja ainakin tähän saakka olemme pyrkineet ajoittamaan nämä päivät isoveikan klo 9 aamuihin, jolloin mies vie pikkuveikan päiväkotiin ja minä saatan isoveikan koulutielle. Iltapäivällä on kätevää hakea ensin pikkuveikka päiväkodista klo 12.30 ja ottaa sen jälkeen isoveikka vastaan tien yli klo 13.15. Näin ei tule liian tiukkaa bussin kanssa.

Olemme viettäneet isoveikan kanssa enemmän kahdenkeskistä aikaa koulun alettua, sillä teemme läksyt yhdessä pikkuveikan nukkuessa päiväunia ja juttelemme kaikessa rauhassa päivän tapahtumista. Läksyjen teko sujuu nyt  onneksi ilman suurempaa kiukuttelua. Tämä koulupäivän jälkeinen iltapäivähetki on muodostunut tosi tärkeäksi äiti-poika-ajaksi ja koenkin lähentyneeni esikoiseni kanssa eskarivuoden murkkuilun jälkeen. Aikaisemmin isoveikka katsoi lastenohjelmia pikkuveikan päiväuniaikaan ja minä möllötin koneella.

Lisäksi meillä on isoveikan kanssa tosi mukavia keskusteluja nykyisin. Ekaluokkalainen on kiinnostunut kaikesta ja janoaa tietoa. Olen tutustuttanut pojan myös ensimmäiseen koululaisten kirjaan: Kapteeni Kalsariin ja se olikin oiva valinta (kiitos vaan vinkistä eräälle opettajalle). Suosittelen Kapteeni Kalsaria muillekin lukemaan oppineiden poikien äideille!

Miltäs koulunkäynti maistuu tällä hetkellä muiden ekaluokkalaisten/pikku koululaisten perheissä? Pyöriikö arki sujuvasti? Miten koette nykykoulun suhteessa oman lapsuutenne kouluun?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Syysmallistojen sisävaatesuosikit: petopaitoja

Astetta tummemmat, maanläheiset ja eläinkuoseja täynnä olevat syysmallistot ovat kaupoissa. Vaikkei me tarvita yhtään uutta paitaa pojille, on aina kiva selailla, mitä kaikkea ihanaa olisi tarjolla. Ja veikkaanpa, että yhdet karjuvat ja murisevat paidat täytyy kaikesta huolimatta hankkia.

Yllä oleva tiikeripaita on Molo Kids ja sitä löytyy mm. Jeriikasta. Tämä sopisi sekä teemansa että värityksestä puolesta täydellisesti isoveikalle. Hieno!

Ja Molon syysmalliston herkuilla jatketaan. Susipaita mustan ja harmaan sävyissä on kieltämättä tyylikäs ja varmasti monen pojan mieleen. Tämä sopisi värinsä puolesta hienosti pikkuveikalle, mutta teema voisi olla enemmän ison veljen juttu. Toisaalta: pikkuveikka tykkää tietysti samoista kuin idolinsa isoveikka :) Tämäkin paita löytyy mm. Jeriikasta.

Grrrau! Ehdottomasti isoveikan suosikkipaita! Varmasti Molo Kidsin syysmalliston myydyin poikien paita - päätellen siitäkin, että monessa kaupassa on jo koot vähissä tässä leijonapaidasta, jota myy esimerkiksi Jeriika. 

Jos tätä mielii lapselleen, kannattaa toimia nyt.

Voitte uskoa, että pukisin pikkuveikan, 4 v, vielä mielelläni söpösti ja lapsekkaasti, kun ekaluokkalainen isoveikka murkkuilee jo täysillä ison pojan vaatevalintoineen. Se ei vaan enää ole aivan yksinkertaista, kun pienemmän pitää tietysti tykätä samoista hurjista ja mustista jutuista kuin isommankin. Pikkuveikalle sopisi ihanasti Papun Murkku tai Neulanen paita (kuvat pöllöpaidan yläpuolella), joita voi ostaa mm. Lasten Taikamaasta 

Aarrekidin mallisto miellyttää myös silmääni tällä hetkellä. Erityisesti tuo yllä oleva pöllöpaita on herttainen. Aarrekidia löytyy mm. Niiloilosta.

Mini Rodinin syysmallisto miellyttää silmääni enemmän kuin viime aikojen Rodinin mallistot yhteensä: eläinkuvat ja -kuosit sekä totuttua vähemmän oudon näköiset hahmot houkuttelevat tilaamaan.

Tiikerinraidoitusta matkiva paita on aivan pikkuveikan oloinen ja menisi samanlaisten housujen kera myös nyt niin kovin suosituista roolivaatteista.  Isommalle voisin hankkia kouluun tuon alemman collegepaidan, jossa komea bengalintiikeri ärjyy. Upeita paitoja!

Myös Kappahlilla ja Lindexillä on nyt kivoja eläinkuvia ja -kuoseja. Kaupungilla pyöriessäni kiinnitin huomiota näihin. Samoja eläinlajeja ja kuoseja kuin tämän postauksen tuotteissa, mutta edullisempaan hintaan. Täytyy varmaan kokeilla.

Ihastelin myös Metsolan Pupu Tupuna paitoja, joita on taas saatavana: tykkäsin turkoosista ja keltaisesta. Harmi vaan, ettei pikkumies oikein enää lämmennyt niille, vaikka Pupu Tupuna kirjat ovatkin edelleen suuressa suosiossa. Harmittaa, kun edellisestä Tupuna-mallistosta jäi paita saamatta.

On se jännä, miten paljon ison sisaruksen esimerkki vaikuttaa pienempään. Muussakin kuin vaatemaussa. Olisi hauska tietää, millainen pikkuveli olisi, jos hän olisi syntynyt ensin. Oletteko te miettineet vastaavaa omista lapsistanne?

Mitä tykkäätte syksyn eläinaiheista ja -kuoseista lastenvaatteissa? Tykkäävätkö lapsenne näistä? Mitä syysmallistojen ihanuuksia on pakko saada?

Veikeää viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari