Koulua on käyty kohta kuukauden päivät ja uusi elämänvaihe perheessämme alkaa tuntua osalta arkea. Kovin erilaista tuo koulunkäynti tuntuu tänä päivänä olevan kuin omassa lapsuudessani ja muuttaa pienen pojan yhtäkkiä isoksi. Kun ennen vanhaan ekaluokkalaiset opettelivat aa-bee-ceetä ja numeroiden ulkomuotoa, luetaan nyt jo alkusyksystä sanoja ja lauseita sekä lasketaan yhteenlaskuja. Ja ovathan nämä ekaluokkalaiset tänä päivänä paljon tietoisempia ja aikavampia kuin me vanhemmat aikanaan kouluun mennessämme.
Koulussa on nykyisin rennompaa kuin 80-luvulla. Ainakin isoveikan luokalla. Opettajaa ei kunnioiteta nousemalla seisomaan tämän tullessa luokkaan. Seisomaan ei myöskään nousta, kun vastataan opettajan kysymykseen. Viittaaminen olisi kiva juttu, mutta kovalla äänellä ja luonteikkaalla esiintymisellä kuulemma pärjää yllättävän hyvin. Myös jonot tuntuvat olevan historiaa: välitunnilta sisälle syöksytään kuin sonnilauma ja luokasta ruokalaan siirrytään yhtä epämääräisessä järjestyksessä. Naulakolla on kuulemma rauhatonta ja riisuminen siksi hankalaa. Päivän päätteeksi ei kätellä opettajaa, kuten vielä eskarissa oli hyvänä tapana.
Ihmettelen, miksi näistä hyvistä tavoista on luovuttu. Viimeisetkin auktoriteetin rippeet karisevat vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa vapaata kasvatusta? Välituntivalvojakin seisoskelee koulurakennuksen seinustalla kaukana sieltä, missä sattuu ja tapahtuu, eikä hätyyttele karkulaisia pois kielletyltä alueelta (vaikka koulun piha-alueella on suuri rakennustyömaakin). Tämän otan kyllä esille vanhenpainillassa.
 |
| Reiman softshell takki fleecevuorilla J J:n 1/2 hintapäiviltä keväältä on koulutakki nro 1 |
Onhan nykyisessä koulumaailmassa toki paljon hyvääkin. Ainakin vaikuttaa siltä, että kiusaamisen kanssa ollaan tarkempana kuin silloin ennen, kun on KiVa-kouluhankkeet ja kaikki. Pienille ekaluokkalaisille on myös nimetty vitosluokkalaiset koulukummit, jotka omalta osaltaan auttavat tulokkaita kotiutumaan koulumaailmaan. Opettajaakaan ei tarvitse enää jännittää; hierarkia on madaltunut omista alakouluvuosistani aikalailla. Opetuksessa ja läksyissä pyritään huomioimaan lapsen taidot, eikä ennen koulua lukemaan oppinut lapsi tylsisty yhtä herkästi kuin joskus muinoin. Toisaalta oppimisvaikeuksia seulotaan tarkemmin ja apua on saatavissa matalan kynnyksen periaatteella omassa luokassa ja koulussa.
Olen huomannut koulun alkamisen myötä lapsessani monia muutoksia, esimerkiksi:
- Vaatemaku on muuttunut "ison pojan" tyyliseksi ja vaatevalinnoista väännetään kättä. Vaatteita unohdellaan koulun naulakkoon ja ainakin kahdet sormikkaat ovat jo hukassa. Ulko- ja sisähousujen käsitteet ovat sekoittumassa...
- Puheeseen on tullut kirosanoja (jotka tietysti kitkemme välittömästi pois) ja koululaishuumori kukkii
- Päivittäisen ulkoilun ja liikunnan määrä on vähentynyt uhkaavasti, mikä vaatii huomiota
- Pelikone on yhtäkkiä ykkösenä synttäritoivelistalla: toivottavasti pystymme vielä välttymään
- Kaveripiiri on mukavasti laajentumassa
- Harrastukset alkavat kiinnostaa
- Omatoimisuus ja itseluottamus on kasvanut
Perheen päivärytmi ja -rutiini ovat muuttuneet koulun myötä. Ei puhettakaan, että pikkuveikka jatkaisi uniaan, kun isoveikka herää kouluun. Olen varmaan maininnut toisenkin kerran, että pojat ovat kovaäänisiä ja talon välipohja kuin pahvia, joten jos yksi herää, heräävät automaattisesti toisetkin. Olemmekin joutuneet palaamaan pikkuveikan osalta päiväuniin, jotka jäivät kesän aikana pois.
On tässä äidillä opettelemista, kun joutuu taas heräämään ihmisten aikoihin! Uni maittaisi pidempään. Lounastakin syödään jo ennen puoltapäivää, ettei olla ruokapöydässä, kun isoveikka otetaan vastaan koulusta. Päivässä on taas oltava kaksi lämmintä ateriaa ja välipalallakin on väliä. Aamupala ja iltapala mukaan lukien katan ruokaa pöytään viidesti päivässä, mikä on tietysti suositusten mukaista, mutta tuntuu itsestä aika paljolta: ruokapuuhiin menee iso osa päivästä, vaikka pyrinkin tekemään ruokaa aina pariksi päiväksi kerralla.
Eskariin mentiin bussilla aina klo 8.30, kun taas kouluun singahdetaan vain kadun yli ja lukujärjestyksen mukaan joko 8.15 tai 9.15. Koulun läheisen sijainnin vuoksi koulumatka ei vie paljoa aikaa ja jatkuva, stressiä aiheuttanut bussilla suhaaminen sekä pysäkille ehtiminen on jäänyt. Ihan mahtavaa!
Pikkuveikka käy päiväkodissa osapäivähoidossa kahtena päivänä viikossa ja ainakin tähän saakka olemme pyrkineet ajoittamaan nämä päivät isoveikan klo 9 aamuihin, jolloin mies vie pikkuveikan päiväkotiin ja minä saatan isoveikan koulutielle. Iltapäivällä on kätevää hakea ensin pikkuveikka päiväkodista klo 12.30 ja ottaa sen jälkeen isoveikka vastaan tien yli klo 13.15. Näin ei tule liian tiukkaa bussin kanssa.
Olemme viettäneet isoveikan kanssa enemmän kahdenkeskistä aikaa koulun alettua, sillä teemme läksyt yhdessä pikkuveikan nukkuessa päiväunia ja juttelemme kaikessa rauhassa päivän tapahtumista. Läksyjen teko sujuu nyt onneksi ilman suurempaa kiukuttelua. Tämä koulupäivän jälkeinen iltapäivähetki on muodostunut tosi tärkeäksi äiti-poika-ajaksi ja koenkin lähentyneeni esikoiseni kanssa eskarivuoden murkkuilun jälkeen. Aikaisemmin isoveikka katsoi lastenohjelmia pikkuveikan päiväuniaikaan ja minä möllötin koneella.
Lisäksi meillä on isoveikan kanssa tosi mukavia keskusteluja nykyisin. Ekaluokkalainen on kiinnostunut kaikesta ja janoaa tietoa. Olen tutustuttanut pojan myös ensimmäiseen koululaisten kirjaan: Kapteeni Kalsariin ja se olikin oiva valinta (kiitos vaan vinkistä eräälle opettajalle). Suosittelen Kapteeni Kalsaria muillekin lukemaan oppineiden poikien äideille!
Miltäs koulunkäynti maistuu tällä hetkellä muiden ekaluokkalaisten/pikku koululaisten perheissä? Pyöriikö arki sujuvasti? Miten koette nykykoulun suhteessa oman lapsuutenne kouluun?
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari
Minäkin olin yllättynyt, miten heti alettiin lukemaan ja matematiikassakin paljon vaativampaa heti aluksi. Toisaalta se on ymmärrettävää ja hyvä, koska kirjaimet ja numerot käydään läpi jo eskarissa (ainakin pitäisi käydä).
VastaaPoistaMeillä kyllä ainakin nuo ekaluokkalaiset kokoontuvat jonoon aamulla sisälle menoa varten. Ja ruokailukin kuulostaa olevan järjestäytynyttä.
Se on ehkä suurin ero omaan kouluaikaani, että lukujärjestyksessä on perjantainen leikkitunti ja lelupäivä. Tällöin oppilaat leikkivät ja opettaja voi ohjata kaverisuhteissa ja vuorovaikutustaidoissa. Olen myös ymmärtänyt että istuvat pulpetin ääressä paljon vähemmän kuin minä aikanaan. Opetus on monimuotoisempaa ja toiminnallisempaa.
Nämä jutut kyllä riippuvat pitkälti opettajasta, valitettavasti. Tuo opettaja vaikuttaa aivan ihanalta, ammattitaitoiselta ja motivoituneelta. Myös välituntivalvonta tuntuu olevan hyvää.
Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan vaikka wilman kautta tuosta välituntivalvonnasta. Minäkin olen jo monesta asiasta kysellyt ja ope vastaa.
Tuntuu, että ollaan pikkuhiljaa totuttu siihen, että koulu on nyt osa meidän arkea. Mielestäni pojalla on ruokahalu kasvanut. En tiedä, syökö koulussa liian vähän, onko kasvamassa vai johtuuko vain aikaisesta lounaasta.
Nuo siniset Reiman lenkkarit ei muuten kauaa kestäneet. Ostin kesäkuussa. Kesällä käytettiin paljon kangaskenkiä ja sandaaleita, eli paljoa ei olla ehditty kuluttaa. Ja nyt jo pohja alkoi irrota. Reklamaation käsittely on vielä kesken.
-T-
Tosi kiva, että teidän pojan koulussa on säännöllinen lelupäivä. Meillä poika on kaipaillut lelupäivää, jota ei valitettavasti ole ollut kuin ip-kerhossa (jossa hän ei ole mukana), eikä ilmeisesti ole tulossakaan. Ruokahalu on kasvanut täälläkin päässä :)
PoistaWilma on kyllä kätevä systeemi ja opettaja tuntuu onneksi vastaavan viesteihin pikaisesti. Olen minäkin viestitellyt jo useamman kerran ;) Keskiviikkona on vanhempainilta, jossa otan viimeistään puheeksi tuon välituntivalvonnan.
Onpas pikaisesti hajonneet Reiman lenkkarit! :( Toivottavasti saat parempaa tilalle. Siniset ovat kyllä minusta selvästi kevyempää materiaalia kärjistä, kuin aiempi musta versio, josta olemme kovasti tykänneet. Meillä oli ne mustat pikkuveikalla käytössä keväästä saakka päivittäin ja pohja alkoi irrota kärjestä elokuun puolivälissä. Isoveikalla ovat ehjät edelleen, joskin hänellä oli osan kesää kahdet lenkkarit käytössä.
Ops muuttuu ensi vuonna, menee kuulemma ihan uusiksi, ja koko opetustyyli kokee muutoksen - siinä missä ennen opettaja kaatoi sitä tietoa oppilaiden päähän, niin uudessa opsissa siirrytään etsimään tietoa yhdessä, ja opetus siirtyy yhä enemmän jonnekin muualle kuin pulpetin ääressä istumiseen (luontoon, ulos, lattialle, erilaisiin pienryhmiin jne). Vaatii opettajiltakin ihan uudenlaista suhtautumista, ja osa varmasti kokee muutosvastarintaa - meidän ekaluokkalaisen opettaja tuntui innostuneelta muutoksesta, joten toivotaan että kivasti menee! :)
VastaaPoistaKoulu on sujunut kivasti, ja varmaan kohta lapsi pitäisi päästää kulkemaan yksin matkat. On vähän itse jo kysellyt voisiko mennä yksin, mutta en ole vielä suostunut, kun todellisuudessa ei kulkisi yksin, vaan parin kaverin kanssa, ja meno on ollut aika vauhdikasta porukassa vaikka olen ollut vahtimassa... Noh, joskushan se on päästettävä irti, ehkä ensi viikolla, ehkä ei :D
Eli muutoksia on luvassa koulumaailmaan enemmänkin. Kuulostaa kyllä ihan hyvälle, että oppiminen viedään yhä useammin pois luokasta, mutta kyllähän kaikki uusi aina herättää myös muutosvastarintaa ja vaatii oman aikansa toimiakseen kunnolla.
PoistaMeillä kiukutellaan siitä, jos haen pojan lähempää koulua kuin on sovittu. Jos meillä on aikaa, olemme menneet pikkuveikan kanssa katsomaan koulun laajennustyömaata ja pikkuveikan ihailemia työkoneita - ja siitä ei isoveikka tykkää ollenkaan, kun äiti ja pikkuveli norkoilevat koulun kulmilla.
Isoveikka haluaisi kulkea yksin nyt myös tienylityksen, jossa olemme tähän saakka olleet auttamassa. Luotan lapseeni hänen ollessaan yksin, mutta olen myös huomannut, että keskittyminen liikenteeseen herpaantuu kavereiden läsnäollessa. Tällä viikolla poika kulki ihan sokkona tien yli, kun seurasi katsellaan yhtä kaveria. Mutta kuten sanoit: joskus on päästettävä irti. Muttei kuitenkaan vielä huomenna! ;)
Kiva, että teillä on koulu lähtenyt mukavasti käyntiin :)
Hirveästi riippuu varmaan koulustakin käytännöt. Täällä osassa kouluja rynnätään sisälle ja osassa on just ne jonot. Kätellä ei tarvinnut minunkaan aikana, eikä nousta seisomaan. Viitata kyllä piti, tarviikohan nykyään?
VastaaPoistaMeillä kirosanat tuli jo pari vuotta sitten, keskusteltiin niistä ja sovittiin et jos siltä tuntuu niin kotona voi joskus sanoa mutta missään muualla ei. Ja hyvin on juttu pitänyt, että kavereiden luona ja ihmisten ilmoilla niitä ei puhuta. Meille se on ihan ok ja varmaan se just, ettei kielletty ja uhattu kidutushuoneella niin on saanutkin aikaan sen et poika ei niitä muualla huutele. Tuttavan lapsi vähän joka puolella hokee ja heillä ne on ehdottoman kiellettyjä kotona. Lapset on toki erilaisia.
Mut kyllä koulumaailma on muuttunut 10 vuodessa paljon aiempaa haastavammaksi. En varmaan pärjäis enää yläasteella :D