6 vuotias

Synttärilahja perheeltä.

Pikkuveikka maistoi sukulaissynttärien kahvipöydästä vähän etukäteen...

Juhla-asuna oli Kappahlin ruutupaita ja H&M mustat, kapeat perusfarkut.

Legot olivat mieluisimpia lahjoja.

Kuusi vuotta sitten aamuyöllä syntyi esikoiseni. Hän huusi pontevasti heti, kun vasta pelkkä pää oli ulkona. Raskausviikolla 38 syntynyt alle kolmikiloinen rääpäle söi tiheästi ja kasvoi vauhdilla. Parin ensimmäisen kuukauden vatsavaivojen jälkeen hän oli helppo ja pulleroinen vauva, joka söi hyvin, nukkui täysiä öitä ja hymyili valloittavasti. Ihan oikeasti.

Isoveikka paistatteli äidin puolen isovanhempien ensimmäisenä lastenlapsena ja leikki isänpuolelta olevan samanikäisen serkkutytön kanssa. Kaikki neljä isovanhempaa olivat jo eläkkeellä ja aktiivisesti läsnä isoveikan elämässä ja tukiverkkonamme.

Olin kotona pojan kanssa ja elämä soljui omaan rauhalliseen tahtiinsa. Lapsen nukkuessa 2-4 tunnin päiväunia ehdin tehdä itse soseet ja jopa silittää vauvanvaatteet. Kävimme vauvauinnissa ja myöhemmin perhekerhossa ja muskarissa. Vauvana varsin rauhallinen isoveikka jaksoi kuunnella satuja jo puolivuotiaana. Puhelias poika alkoi puhua lausein jo reilun vuoden iässä ja kommentoi kovaäänisesti ympäristöään aiheuttaen monia hauskoja tilanteita.

Pikkuveikka syntyi isoveikan ollessa 2 v 8 kk ja muutti luonnollisesti isoveikan elämää melkoisesti, kuten kaikki pikkusisarukset tekevät. Koliikki-itkuinen, tiheästi sairasteleva ja vain vartin pätkissä päiväunia nukkuva pikkuveli oli aluksi kaikkea muuta kuin odotettu leikkikaveri ja vei luonnollisesti vanhempien ajan ja voimat. Tuon ajan valokuvissa isoveikallakin on väsynyt katse, posket kuopalla ja tukka leikkaamatta. Se oli rankkaa aikaa koko perheelle.

Mutta äkkiä pikkuveljestä kuitenkin kasvoi myös se odotettu leikkikaveri. Veljekset painivat keskenään jo ennen, kuin pikkuveikka osasi kävellä. Ja pian majakka ja perävaunu juoksivat yhdessä vaahteroiden alla. Isoveikasta puolestaan kasvoi kuin itsestään vastuullinen huolehtija ja opettaja pienemmälle veljelle, joka halusi tehdä kaiken samoin kuin idolinsa isoveikka. Toki parivaljakko myös otti yhteen ja haki asemia. Ja tekee sitä edelleen, joka ikinen päivä. "Kuin leijonanpennut", sanoo kaupan kassakin.

Nelivuotisneuvolassa otin puheeksi itseäni jo pidempään vaivanneen isoveikan erityisyyden joissakin asioissa. Erityisesti mietitytti tuolloin aggressiivisesti käyttäytyvä ja ilmeisen turhautunut lapsi, joka ei kestänyt kovia ääniä tai kuumia ruokia. Toimintaterapeutin arviossa paljastui aistiyliherkkyyttä ja lievää motorista viivästymää, joten aloitimme toimintaterapian sekä myöhemmin myös motorisesti ja sosiaalisesti kuntouttavan päivähoidon. Nousi huoli siitä, voiko isoveikka aloittaa koulun yhtä aikaa ikätovereidensa kanssa ja tarvitaanko tukitoimia.

Ensimmäisen, pojan kehitystä huimasti eteenpäin vieneen päiväkotivuoden jälkeen palasin itse työelämään ja pikkuveikkakin lähti samaan päiväkotiin isoveikan siirtyessä eskariryhmään ennestään tutussa päiväkodissa. Eskarisyksy on tuonut pojan eteen pitkien hoitopäivien lisäksi tasotestejä, tehtäviä ja uusia kavereita. Taidot ovat karttuneet harppauksittain ja kynä ei vie enää isoveikkaa, vaan isoveikka vie kynää. Poika rakentelee näppärästi pikkulegoja ohjeiden mukaan, lukee helppoja sanoja ja avaruus kiinnostaa kovasti.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että toimintaterapiaa ei enää tarvita ja ensi syksynä koulun aloittaa kaikin puolin ikätasoisesti kehittynyt poika, joka on päiväkodin arviointien mukaan sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas. Loppuvuotiset pojat kypsyvät omassa tahdissaan.

Hyvää syntymäpäivää minun ensimmäinen vauvani, joka olet jo iso poika!

Vahteristonemäntä

Tautinen viikko

Tämä viikko on ollut tautinen. Flunssapöpö otti ja asettui meille.

Tiistai-iltapäivällä päiväkodista soitettiin, että nuhaiselle pikkuveikalle on noussut lämpöä ja hänet pitää hakea kotiin. Noniin, nyt sain sitten kokea tämänkin: millaista on lopettaa työt ykskaks kesken työpäivän ja singahtaa hakemaan pojat kotiin. Jos nyt kahdella bussilla tapahtuvaa matkatekoa voi singahtamiseksi sanoa. Henkisesti kyllä singahtelin ja koin huonoa omatuntoa, kun en päässyt tarpeeksi nopeasti pienimmäistäni pelastamaan.

Seuraavan päivän vietimme niin ikään kotona parantolatunnelmissa, vaikkei lämpöä enää ollutkaan: yksi kuumeeton päivähän pitää tunnetusti olla ennenkuin lapsen voi viedä takaisin päivähoitoon. Ja olihan tuo pieni yskivä nuhanenä aivan liian reppana päiväkotiin palautettavaksi.Terveen isoveikan päädyin lähettämään eskariin. Toisaalta epäreilua, toisaalta kaikkien etu. Miten te toimitte vastaavissa tilanteissa?

Olimme kotona myös torstaina, sillä silloin aloin tuntea piikkikasvin kasvavan omaan kurkkuuni ja voimien hupenevan. Enkä viitsinyt ottaa sitä riskiä, että joudun isoveikan kaverisynttärien vuoksi muutenkin pätkäksi jäävän työpäivän aikana hakemaan pikkuveikan taas kesken päivää kotiin, jos toipilaan vointi huononee päiväkodin varsin touhukkaassa arjessa.

Valmistelin isoveikan 6-vuotisjuhlia parasetamolin, kofeiinin ja maistiaispalojen voimalla ja keskityin hammasta purren lapsen iloon oman huononevan vointini sivuuttaen. Juhlat onnistuivat täydellisesti ja pienet vieraat viihtyivät. Päivänsankari kiitteli oikein ääneen meitä vanhempia, mikä on tuolta pikkumurkulta tällä hetkellä erittäin harvinaista (juhlapostaus tulossa myöhemmin).

Kun viimeiset supersankarit ja prinsessat poistuivat lyhtyjen valaisemaan iltaan, tämä emäntä rojahti doupattuna sänkyyn ja veti unta puoli yhteentoista seuraanvana päivänä. Toki heräsin välillä auttamaan miestä pukemaan lapset päiväkotiin, kuten kunnon äiti tekee ja ilmoitin ennen työpäivän alkua työpaikalle, että nyt on tauti tarttunut pojasta äitiin ja työpäivä pikkujouluineen jää tältä rouvalta väliin.

Äsken lähetin isännän kauppaan seikkaperäisen ostoslistan kanssa. Ei kestä oma kunto nyt viikon ruokaostosten suorittamista. Puuh. Onneksi on viikonloppu aikaa toipua ennen isännän työreissua.

Tänään on kuulemma Black Friday, joka näkyy meillä Suomessakin jouluostossesongin aloituksena. Ainakin netissä alennusmyyntejä pukkaa nyt tosiaan joka tuutista. Itse tartuin Lasten Taikamaan tarjoukseen ja tilasin pojille Papun polvipaikkaleggarit. Oletteko te tehneet mustan perjantain löytöjä?

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä

Uudet haalarit lumella

Kuten kuvasta näkyy, niin alkoi sitten "molottaa" tätäkin emäntää ennen pitkää. Olen pukenut isoveikan Reimaan heti 62 senttisestä ekasta talvihaalarista saakka. Viime talvena kokeiltiin Reiman ohella Ticketiä, enkä ollut lopulta erityisen ihastunut. Reima vei edelleen voiton.  Nyt teki mieli testata Molo Kidsiä, jota niin monet ylistävät. Onhan se itsekin nähtävä, mikä tästä haalarista tekee haalarien kuninkaan?!?

Isoveikan Bootzsin mahtavasta alesta (kiitos vielä vinkistä, Laura!) hankittu Molo Kids Polaris camo-kuosilla on jopa kokoa 140 cm. Kun ei sitä 134 cm ole saatavana ja 128 senttinen olisi taatusti pieni ennen kevättä. Reiluhan tuo on, mutta ei aivan valtava kuitenkaan. Vai mitä sanotte?

Pikkuveikalla Reimatec Zapp haalari (AW2013) ja Lumula-pipo (AW2014). Haalarin koko vaikuttaa näin käytössä juuri sopivalle. Jos se olisi kokoa suurempi, lahkeet saattaisivat mennä kengän alle. Mutta nähtäväksi tosiaan jää, päästäänkö tällä keväthangille saakka, vai siirrymmekö helmikuulla seuraavaan haalariin.

Kuosista tykkään kyllä ihan yhtä paljon kuin vuosi sitten ja väri sopii hyvin meidän pienimmäiselle. Upea!

Lumula pipo on villaa ja vuori hikipäälle sopivaa fleeceä. Malli on tosi hyvin suojaava ja päässä pysyvä. Tätä samaa kaavailen isoveikalla mustana. Pipon koko (54) on numeroa suurempi kuin pikkuveikan pää (noin 52,5 cm). Vähän silmään sattuu, ettei haalarin ja pipon turkoosi ole ihan samaa sävyä, mutta koitan kestää... ja riippuuhan tuo seikka toki valostakin.

Zapp haalarin suora lahje yhteen nepparoidulla lumilukolla ja jalkalenkillä ei pysynyt paikallaan, kun pojat konttailivat lumessa pitkin pihaa. En sitten tiedä, johtuiko turhan löysästä jalkalenkistä, jota kiristin nappisäädöllä tämän ulkoilun jälkeen. Seuraavana päivänä lenkit olivat paikoillaan vielä sisälle tullessakin, mutta leikitkin saattoivat toki olla toisenlaiset. Tiedä häntä. Seuraan tilannetta.

Isoveikalla oli suoralahkeinen, lumilukollinen Reimatec haalari vastaavassa iässä ja se toimi hyvin. Tuolloin lumilukkoa ei ollut vielä nepparoitu kiinni lahkeeseen ja jalkalenkit olivat jäykemmät. Olen silti enemmän suppulahkeen kannalla; se on kuitenkin varmin ja helpoin virittää paikalleen.

Saatiin me muuten aikaseksi kirkuva kriisikin uutta Molon haalaria pukiessa, kun hihat jäivät roikkumaan kämmenien päälle. Onneksi hanskojen kanssa hihat pysyivät poissa tieltä. Tämän haalarin hihansuita ei siis voi säätää. Hihan- ja lahkeensuut ovat myös löysemmät kuin Reimalla. Molossa ei ole myöskään vetoketjullista taskua esim. nenäliinaa varten (rinnan korkeudella on kaksi avotaskua). Vyötärösäätöä jäin hiukkasen kaipaamaan; sillä saa kuitenkin kurottua reilua kokoa hieman kasaan.

Heijastimet ovat kyllä juuri niin pätevät kuin väitetään: heijastinnauha kulkee suurinpiirtein pitkin saumoja ja lisäksi on suuria tähtikuvioita sekä hihoissa että lahkeissa. Kangas on jotakin  Ticketin ja Reiman väliltä: ei yhtä kovaa kuin Ticket, muttei aivan Reiman pehmoistakaan. Kangas on melko liukasta, joten lumi irtoaa  siitä helposti (ja toivottavasti myös rapa).

Moderni maastokuosi levitti tyytyväisen hymyn kuusivuotiaan nuorenmiehen kasvoille - ilmeisen päiväkotiuskottava kuosi ja väri siis. On se kyllä äidinkin mielestä aika tyylikäs. Eikä kuitenkaan ihan musta. Parempi kuin kuvissa. Tykkään :)

Seeprakuosiahan mun olisi tehnyt mieli, mutta aloin sitten miettiä, että se seeprahan on itseassa joku melkein lehmänkaltainen, ponimainen kasvissyöjä, että onko se sittenkään ninjasoturin asu. Varsinkaan vuoden päästä koulun alkaessa, jolloin tämä kymmenvuotiaan kokoinen (!) haalari toivottavasti vielä mahtuu ekaluokkalaisen päälle.

Istun tässä sohvalla ja huokailen väsyneenä, mutta onnellisena. Tänään on vietetty 6-vuotissynttäreitä antaumuksella. Hienosti onnistuneet kekkerit, jotka huipentuivat serkusten diskoon, jossa vaari pyöritti peilipalloa. Palaan synttäritunnelmiin myöhemmin, kunhan tästä hieman palaudun ja saan kuvat purettua koneelle.

Suloista sunnuntai-iltaa ja valoisaa viikonalkua, nautitaan lumesta!

Vahteristonemäntä

Papuja ja pöllöjä - tummia sävyjä

Niin se taitaa vaan käydä tällekin riemukkaita värikylpyjä harrastaneelle äidille, että lastenvaatteiden sävyt tummuvat hiljalleen. Ilmassa on merkkejä nyt niin kovin muodikkaan musta-harmaa-valkoisen kauden lähestymisestä, josta olen kyllä itsekin hieman ihmeissäni. Minäkin?!?

Viime aikoina meillä on ihastuttu Molon paitoihin ja niitä tilasin tässä syksyllä lisää kummallekin pojalle: isoveikka sai oman suosikkinsa Thunder Carsin ja pikkuveikka ihastelee nyt masunsa päällä istuskelevia ilveksiä. Aika tummia sävyjä minulle, sanoisin. Molon paidat ovat siitä ihania, että sekä äidin että lapsen mieltymykset täyttyvät kuvituksen osalta, eivätkä nuo mene pesussa miksikään.

Kuopukseni sai myös pitkään haikailemani Papun Metsänpoikanen paidan. Ihanan lapsellinen ja erilainen kuosi, rauhalliset värit. Maxomorran pöllöyökkärin resoreissa on sentään vielä oranssia ;)  Tarvittiin muuten 110 cm pyjama, kun osa 104 senttisistä on käyneet onnettoman lyhyiksi.

Papun juuri julkaistu talvimallisto kiinnostaa myös: erityisesti polvipaikkahousut houkuttelevat. Niinikään mustavalkoista Mainiota olen myös katsellut ihan uudella silmällä. Mitäs te tykkäätte uusista Papuista ja Mainioista?

Hetki sitten tilasin reimashopin varastontyhjennyksestä (voimassa 23.11. saakka) tummanharmaan Regnitz takin isoveikalle ensi kevääksi/syksyksi. Tämä alkaa olla jo vakavaa! Onko keltaisten ja oranssien kausi jäämässä taakse?!?

Oletteko tehneet löytöjä varastontyhjennyksestä? Entä harvinaisen aikaisin alkaneista toppavaatteiden aleista? Mitä on alekyttäyslistallanne?

Tänään pidin töistä lomapäivän ja siivosin talon isoveikan synttäreitä varten (siivousrinkipäivä on vasta ensi viikolla). Totta puhuen nukuin ensin puoli kymmeneen ja söin ihan rauhassa aamupalaa koneen äärellä. Melkein rikollista. Iltapäivällä kävin ottamassa kestovärit silmiin ennenkuin hain pojat päiväkodista. Kerkisin minä siinä välissä imuroimaankin - ihan totta!

Ilta meni jotenkin tosi rennoissa ja mukavissa tunnelmissa, kun hoidimme ruokaostokset jo eilen poikien parturin jälkeen. Pojat eivät juurikaan riidelleet ja maisteltiin yhdessä joulun ensimmäiset glögit. Ihanan leppoisaa. Täällä on satanut tänään lunta kuin postikorttikuvassa ja maassa on hieno 10 sentin lumivaippa. Kaunista.

Huomenna teen voileipäkakun, mutta muuten ei tarvitse leipoa. Äitini huolehtii makeista kakuista ja hyödynnän myös pakastealtaan tarjontaa. Kaikki tuntuu olevan ihmeen hyvin hallinnassa. Lahjakin on paketoitu. Nyt jos vielä saa toivoa, niin pysyttäis kaikki terveenä juhlien yli. Pikkuveikka nimittäin vaihteeksi aivastelee ja hieroskelee silmiään flunssaa enteilevästi.

Vierasmäärä on pudonnut puoleen isoisovanhempien jäädessä tällä kertaa pois juhlista ja osan suvusta matkustellessa parhaillaan. Mutta eiköhän me ihan kivat kekkerit saada tuolle pian kuusivuotiaalle miehenalulle :)

Viehkeää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Vahteristonemäntä

Uraäidin luumurahka

Joku helppo, ehkä jopa hieman jouluinen jälkiruoka pitäisi keksiä, mutta sen tekeminen ei saa viedä kauaa aikaa. Eikä sisältää lukuisia ainesosia. Eikä tulla kovin kalliiksikaan. Kuulostaako tutulta?

Kaiken maailman monessa kulhossa vatkaamiset ja aikaa vievät jäädyttämiset saa nyt unohtaa, sillä tässä tulee maailman helpoimman jouluisen/talvisen jälkkärin ohje. Se on uraäidin luumurahka ("ura" siksi, että työssäkäyvä/työläinen on liian pitkä sana).

Kevyt se ei ole, mutta sitäkin herkullisempi. Kokeilkaa vaikka.

Ohje:
2 prk maitorahkaa

2 prk (yht. 4 dl) kuohukermaa

3 tl vaniljasokeria

sokeria maun mukaan (itse laitoin noin 0,5 dl)

1 prk luumumarmeladia/tortun täytettä (käytin Dronningholm)

Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon rahka ja luumumarmeladi. Maista. Lisää sokeria maun mukaan. Maku tiivistyy, kun rahka saa olla jääkaapissa ennen tarjoilua. Tämän voi muuten mainiosti tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan.

En valitettavasti muista, mistä ohje on. Ehkäpä se on omasta päästäni.

Mikä on oma helppo lempparijälkkärisi? Laitetaan ohjeet jakoon ja pelastetaan kanssasisaret taas yhdeltä stressitekijältä :)

Meillä on viikonloppuisin jälkiruokana yleensä jäätelöä (ei tarvitse edes sekoittaa!). Myös jukurttihyllystä löytyvät, kumottavat Rainbow Pannacotta-vanukkaat ovat suosikkejamme. Mansikkarahka on isoveikan ykkösherkku (sama ohje kuin yllä, mutta luumun sijaan sulaneita pakastemansikoita vajaa litra). Arkena emme yleensä harrasta jälkiruokia, mutta viikonloppuna täytyy herkutella.

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä



Punatakkeja ja haalarihaaveita

Viime talven siistimmät takit hehkuivat keltaisina: pikkuveikalla muhkea untuvainen ja isoveikalla karvahupullinen parka, Reimaa molemmat. Myös tälle talvelle kaivettiin sieltä kuuluisasta jemmasta esiin Reiman takit, viime talven alesta säilötyt punaiset, karvahupulliset ja untuvatäytteiset. Jos en väärin muista, nämä kulkivat nimellä Rady.

Ajatukseni on, että nämä kiiltävän punaiset ihanuudet eivät jää pelkästään siistimpään käyttöön, vaan varsinkin isoveikan kohdalla punaista untuvatakkia voidaan käyttää kovemmilla pakkasilla myös ulkoillessa. Siistimpää käyttöä meillä on nykyisessä päiväkodin, työpaikan ja kodin välisessä kilpajuoksussa varsin vähän, joten niitä hetkiä varten olisi aikamoista tuhlausta hankkia eri vetimet.

Takkien kaveriksi on hankittu, alesta niin ikään, mustat kevyehköt toppahousut. Pikkuveikalla Jonathan City ja isoveikalla City Marketin oman merkin kevyttoppikset. Pipot ovat tummanruskeat Reiman villapipot viime talven mallistosta.

Isoveikka ihastui viime talvena karvahuppuihin, jollainen löytyi silloin sekä Reiman parkatakista että Ticketin haalarista. Parkatakin pidempi ja istuva malli ei kuitenkaan miellyttänyt leikki-ikäistä ja siksi tälle talvelle hankittiin lyhyempi, mutta reilumpi vaihtoehto. Poika ihastui heti uuteen takkiinsa ja sovitteli mielellään. Myös pikkuveikka otti oman "tonttutakkinsa" ilolla vastaan.

Pikkuveikan takki on kokoa 104 ja isoveikan 128. Takit ovat mukavan sopivat. Molemmille olisi mennyt varmasti kokoa suurempikin, jolloin takista olisi ehkä ollut jopa kahdeksi kaudeksi. Ei näiden kasvun perässä pysy millään!

Mutta mulla on nyt pulma. Tekisi sittenkin mieli hankkia isoveikalle talvihaalari. Meillähän on nyt siis vain kaksi takkia + housuja. Haalari olisi kuitenkin kaikkein nopein pukea eskarissa ja toimivin peuhuvaate. Sitäpaitsi isoveikka on viime aikoina käyttänyt yllättäen mielummin haalaria (sitä rönttää) kuin kaksiosaista, ilmeisesti sen nopean puettavuuden vuoksi.

Ajattelin hankkia haalarin kokoa 134 cm ja alesta tietysti. Mutta nyt tuntuvat jo aloittelevan talvialeja tarjoamalla 20-25 %, joten pitäisikö toimia? Vai odottaa joulualeen?

Mun tekisi mieli kokeilla vaihteeksi Molo Kidsiä. Mutta mahtaako sitä seepraa olla enää missään jäljellä ja saako niitä edes meidän tarvitsemassa koossa. Toisaalta Reimalla olisi kivoja vaihtoehtoja. Saa nähdä, mihin päädyn! Suppulahkeisen haluan, ettei koko ole niin justiinsa ja toimii sitäpaitsi lyhytjalkaisella paremmin. Mitäs suosittelette?

Reimashopissa on muuten 20 % takkiale vielä tänään ja huomenna!

Kylläpä on ihanaa, kun on viikonloppu! Eikä edes tarvitse lähteä minnekään. Rentoa kotoilua, ystävien kyläily ja isoveikan synttärien suunnittelua toisella aivopuoliskolla. Ainakaan toistaiseksi en ole ottanut kuusivuotiskemuista paineita ja leipomisessa saan apua äidiltäni. Sukulaissynttäreitä vietetään viikon päästä sunnuntaina ja kaverisynttäreitä sitä seuraavana torstaina. Juhlat piristävät mukavasti tätä pimeää vuodenaikaa!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille teille! :)

Vahteristonemäntä

P.S. Jos joku haluaa ostaa isoveikan viimetalvisen, ainoastaan kauppatakkina toimineen, keltaisen 122 cm Reimatec parkan, se on myytävänä uudenveroisessa kunnossa (kerran pesty). Kuvia saa pyytämällä sähköpostilla.

Kaamoksessa konttaajat

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta jotenkin vaan kirjoituttaa. Ja tuli purettua tänään koneelle uusia kuviakin ja siitähän se yleensä lähtee se bloggaus. Ajatus sinkoilee, mutta annetaan silti mennä.

Mitä?!? Onko tässä välillä ollut jo talvikin? Kyllä vaan: täällä oli kaunis 10 sentin lumivaippa kaikkialla muutaman hetken ja tuossa terassin alla (kuva yllä) oli jo pienet kinokset terassilta kolattua lunta poikien telmittäväksi. On se ensilumi joka vuosi yhtä ihmeellistä! Pojat käytännössä konttasivat pitkin pihaa ja tutkivat lunta aivan ihastuineina. Kai se pienen mieli ehtii vuodessa unohtaa tuon veden valkean olomuodon.

Nythän maa on taas mustana, kuten marraskuussa taitaa tapana olla. Kymmenen vuorokauden ennustekaan ei lupaa sen paremmin pakkasia kuin luntakaan. Tämä välikausikeli näyttäisi jatkuvan taas pitkälle talveen, kuten viime vuonnakin. Huokaus. Minä, aurinkokennolla toimiva ihmispolo, kaipaisin valoa.

Minä, perin vannoutunut teenjuoja, harkitsen vakavasti kahvinjuonnin aloittamista. Klo 5.30 soiva herätyskello on keskimääräistä armottomampi, kun ympärillä on pelkkää pimeyttä suurimman osan vuorokaudesta.

Mistä te saatte energiaa rämpiä tämän kaamoksen läpi?

Ja pihakin on ihan valmiina ottamaan vastaan talven :D

En ole vissiin muistanut esitellä isännän syyskesällä pojille rakentamaa keinua. Ja jos olen, niin tässä se nyt talviasussaan. Tämä on siis perustettu maan sisään betoniin, joten pitäisi kestää jopa meidän poikien leikit. Keinulaudan leveys on mitoitettu niin, että emäntäkin mahtuu halutessaan kiikkumaan.

Isoveikka suuttui muuten silmittömästi, kun pikkuveikka meni putsaamaan hänen keinulautansa lumesta. Nyt meni kuulemma lumikeinukokemus ihan pilalle!

Pikkuveikan päiväkodissa tekemä isänpäivälahja eli "ristinolla"-peli tositoimissa. Isoveikka on innostunut pelaamaan tätä isin kanssa viime päivinä. Ja pikkuveikka on tietysti täysillä mukana.

Isoveikka askarteli isänpäiväksi muotokuvan kehyksillä ja molemmat pojat piirsivät vielä kortit, joissa oli mm. lapsen kuvaus omasta isästään. Niin herttaista.

Äitiä hymyilytti erityisesti se, että meidän vaalealla, päänsä kaljuksi ajelevalla ja vihreänharmaasilmäisellä isillä on kuopuksensa mielestä ruskea tukka ja ruskeat silmät ;)

Meidän "pingviininkesyttäjälle"on hankittu teemaan sopiva yökkäri, jonka olen unohtanut esitellä. Taisi olla Finnwear. Ostin joskus jemmaan Jesper Juniorin alesta.

Yöpuvut ovat mulle tärkeitä. Jouluksi pitää olla uusi pyjama. Olen katsellut isoveikalle tulevaksi jouluksi Hatleyn yöpukua, jollainen pikkuveikalla on ja jonka laatuun olen ollut erittäin tyytyväinen. Tuntuu vaan koot haihtuvan heti alkuunsa noista Hatleyn pyjamista.  Ilmeisesti muutkin tykkäävät niistä.

Pikkuveikalle on Maxomorran herttainen pöllöyökkäri jemmassa, mutta sen laadusta en mene takuuseen. Isoveikan dinopyjama ainakin on mennyt varsin nukkaiseksi, vaikka on pesty nurin.

Onkos teillä antaa hyviä vinkkejä Hatleyn yöpukujen metsästykseen? Tai muita hyviä yöpukumerkkejä?

Ja postausvinkkejä otetaan edelleen ilolla vastaan! Kevätlapsen pää ei toimi kaikkein kirkkaimmin nyt, kun valoa on vain pilkahdus. Huomaan idealamppuni himmentyvän.

Voimia loppuviikkoon! Enää kaksi herätystä ja sitten on viikonloppu!

Vahteristonemäntä

Meidän lemmikki

Nyt te petyitte: ei meille ole tullut kissan- tai koiranpentua. Ei edes hamsteria tai muuta karvapalloa. Ei ainakaan vielä vähään aikaan.

Poikien lemmikki on pienikokoinen lihansyöjäkasvi nimeltään kärpäsloukku (lat. Muscipula). Kasvin multatilan halkaisija on noin 8 cm, siitä voitte päätellä tämän lihansyöjäpedon todellisen koon. Ei siis ihan T-rex, mutta aika lähelle.

Toisen kasviyksilön ostimme itse ja toisen saimme lahjaksi ystäviltä. Mikä yhteensattuma: nyt on molemmilla pojilla sitten oma kärpäsloukku. Äidin vastuulle on kyllä jäänyt näiden lemmikkien hoito (kuten jäisi "oikeidenkin" lemmikkien) eli huolehtiminen siitä, kulhossa, johon kasvi ruukkuineen asuu, on aina vettä. Nämä ovat nääs suokasveja, joten juomapuolta on oltava jatkuvasti tarjolla.

Siis kasvi. Vähän tylsää? Ei ollenkaan: nämä nimittäin liikkuvat. Kasvin lehtien kärjissä olevat "loukut" todellakin sulkeutuvat, jos loukun sisälle koskettaa. Ja melko nopeasti vielä. Ovelan näköistä. Voitte arvata, että nämä yksilöt ovat saaneet treeniä, kun pienet sormet kutittelevat niiden loukkuja haukkauksen toivossa. Onneksi nämä "purevat" hyvin hellästi.

Emme valitettavasti ole päässeet todistamaan yhtäkään "saalistusta", mutta joskus jonkin kiinni menneen loukun sisällä on näkynyt jotain tummaa. Jospa kärpäsloukut yön pimeydessä vaanivat kukkakärpäsiä ja muita pikku öttiäisiä.

Aikanaan tapoin oman kärpäsloukkuni syöttämällä sitä väkisin kuolleella, isolla kärpäsellä. Arvatenkin nämä tarvitsevat tuoretta pienriistaa. Tai sitten lemmikkini näivettyminen johtui epätoivoisesta yrityksestäni hämätä mielestäni huolestuttavassa syömälakossa olevaa lihansyöjäkasvia jauhelihalla...

Onko teillä lemmikkiä? Ovatko lapset pyytäneet sellaista? Missä iässä on sopiva hankkia lemmikki? Tarvitseeko lapsi hoivattavan?

Tulin juuri istumasta tyttöjeniltaa. Tekipäs hyvää puhua pulputtaa ystävien kanssa hyvän pihvin äärellä. Liian nopeasti vaan hujahti taas tuo maailmanparannushetki. Onneksi joulukuussa taas tavataan.

Huomenna tulevat mummi ja pappa hoitamaan poikia, jotka saavat vapaapäivän päiväkodista. Illalla on poikien liikkarit. Keskiviikkona isoveikalla on hoitopäivän päätteeksi liikkarikaverin synttärit, jota varten on onneksi jo lahja hankittuna. Perjantaina porhalletaan isoveikan vasu-keskusteluun ennen töihin menoa.

Tiivis viikko siis tiedossa ja töissä samanmoista. En oikein uskalla edes ajatella, että seuraavalla viikolla järjestetään jo 6 v synttäreitä! Yritän pysyä kohtuudessa (mikä ei ole vahvin lajini).

Voimia ja virkeyttä alkaneeseen viikkoon!

Vahteristonemäntä

Wet, wet, Wetter!

Saimme Reimalta testattavaksi tälle syksylle Wetter välikausikengät. Isoveikan punaisesta Reima-kenkälaatikosta paljastui mustat kengät mustilla nauhoilla ja pikkuveikka saa kokeilla harmaita varsilenkkareita limenvihreillä tehosteilla.

Kenkien päällinen on haljasnahkaa ja tekstiiliä, sisällä on saumasinetöity verkkovuori. Wetterit (Wetter = sää saksan kielellä) ovat vedenpitävää Reimatec-laatua. Pidennetty varsi suojaa nilkkaa ja nauhoilla kengän saa säädettyä juuri sopivaksi käyttäjälleen.

Pienten logististen hankaluuksien vuoksi syyskengät saapuivat vasta reilu viikko sitten, mutta onneksi sää sallii vielä välikausikenkien käytön näillä läveysasteilla. Ja voihan näitä Wettereitä käyttää villasukan kanssa vielä pakkasten purressakin. Ja keväällä meillä on sitten välikausikengät valmiina odottamassa! (ei enää kasvuspurtteja jaloille kiitos!)

Ensin oli pikkuveikan vuoro sovittaa omia, harmaan ja limen värisiä vedenpitäviä tennareitaan. Reiman "hymynaama"-pohjallisen kanssa on helppo tarkistaa, onko koko oikea. Hyvin on kasvun- ja käyntivaraa näissä koon 28 kengissä meidän isojalkaiselle 3-vuotiaalle. Ja mahtuu tarvittaessa se villasukkakin.

Ja sitten mentiin selällään pitkin lattioita karkuun äitiä ja kameraa...Herra 3 vee tietää varsin hyvin, että äitiä ärsyttää, jos kuvauksissa kovin temppuillaan - ja sekös häntä innostaa jatkamaan!

Wetter jalkineen pohja on tennarimaisen suora. Pohja on kuitenkin selvästi paksumpi kuin Reiman kesätennareissa ja kevyesti uritettu. Vaalea pohja on hauskan näköinen - ainakin näin puhtaana ;)

Vähänkö on tyylikäs väriyhdistelmä näissä pikkuveikan popoissa!  Isoveikka olisi muuten halunnut samanlaiset. Hänen Wetterinsä ovat siis mustat. Lopulta esikoinen kyllä totesi, että mustatkin on kyllä kivat, kun musta on aina hyvä väri. Totta.

Wettereitä saa koossa 24-38 ja väreinä löytyy musta, tummansininen, punainen, pinkki ja harmaa.

Ja sitten on isoveikan vuoro kokeilla uusia Wettereitään. Koon 33 kengissä on reilusti tilaa kärjissä ja nämä mahtunevat vielä keväälläkin, mikä tietysti sopii äidille paremmin kuin hyvin. Isoveikan ihan meidän väriset Coolmax-sukat ovat Reiman kevätmallistosta.

Rintavajalkainen isoveikka sai kengät hyvin itse jalkaan. Kenkä aukeaa mukavasti pukemista varten, mutta läppä ja nauhat eivät silti pääse karkaamaan omille teilleen. Huolella suunniteltu malli, kiitos siitä :)

Niissä on nauhat! Niissä todellakin on nauhat. Isoveikan ensimmäiset nauhakengät sitten ensikenkien. Emme ole vielä harjoitelleet kengännauhojen sitomista, mutta ehkäpä tässä tulikin nyt samalla tilaisuus opetella tuota koululaistaitoa. Vuoden päästä meillä on jo ekaluokkalainen!

Epäilin alkuun profiililtaan pyöreiden nauhojen solmittuna pysymistä leikin tuoksinassa, mutta hyvin nuo näyttävät rusetilla pysyvän. Nauhat on helppo kiristää ja solmia. Arvostan tätä suuresti, sillä olen taistellut tämän syksyn pikkuveikan vanhojen, perittyjen Tepsujen nauhojen kanssa. Päiväkodissakin tuppasivat laittamaan nauhat kaksoisrusetille, että pysyisivät kiinni (ja kiroilivat varmaan mielessään lapsen vanhempien älytöntä kenkävalintaa)

Tyylikkäät, ison pojat kengät, jotka sopivat moneen menoon niin ulkonäkönsä kuin materiaalinsakin puolesta. Ja nämähän on siis tecit, joten ei tarvitse välttämättä väistellä lätäköitäkään.

Yksityiskohdat miellyttävät tämän emännän silmää. Jollain lailla tulee retromonot mieleen noista nauhojen kiinnikkeistä. Tuleeko teillä sama mielikuva?  Hauska tekstiilin ja nahan yhdistelmä ja nuo limet tehosteet näissä pikkuveikan Wettereissä ovat kyllä hyvännäköiset.

Tältä ihanan kevyt Wetter-kenkä näyttää sisältä. Irrotettava Happy Fit-pohjallinen on helppo nostaa tuulettumaan ulkoilun jälkeen.

Kengät suositellaan käsiteltävän suoja-aineella ennen käyttöä. Minäkin suihkuttelin poikien popoihin parit kerrokset kosteussuojaa ennen käyttöön ottoa. Jospa likakin irtoaisi sitten helpommin.

Wetterit ovat olleet lasten päiväkotikenkinä tämän viikon ja haljasnahkaiset kärjet ovat imeneet aika kiitettävästi hiekkapölyä itseensä, kuten osasin odottaakin. Muuta likaa kengissä ei näy.

Karkeatekoisella ulkovaatteiden harjalla en saanut hiekkaa irti kengänkärjistä. Täytynee kokeilla aikanaan omia kenkiäni varten hankkimaani "mokkanahkaharjaa", jossa on myös puhdistuskumi toisella puolella.

Mielenkiinnolla odotan haljasnahkaisen kengänkärjen kestävyyttä leikki-ikäisen käytössä. Ihan kivillä kiipeilykengiksi (jossa kengänkärjet ovat erityisen kovilla) en Wettereitä ehkä valitsisi, mutta muuten ne toimivat varmasti monenlaisessa käytössä. Tyylikkään ilmeensä vuoksi Wetterit sopivat mielestäni hyvin myös siistimpään käyttöön.

Jäin miettimään, miltä Wetter-kenkä olisi näyttänyt, jos pohja olisi ulottunut hieman kengänkärjen päälle, kuten Reiman välikausikengissä oli joskus aikaisemmin. Tällöin kengän kärjelle olisi saatu parempi kulutuskestävyys. Toisaalta nämä ovat selkeästi tennarit ja niissä ei kuulu olla kovin paksuja kärkiä. Enkä minä oikeastaan edes tunne haljasnahan kulutuksen kestävyyttä. Palaan käyttökokemuksiin, kunhan saamme kasaan hieman lisää testipäiviä.

Tiedän joidenkin bloggereiden hankkineen Wetter-kengät myös itselleen. Minäkin huolisin hyvännäköiset, mustat Wetterit, jos vain koot riittäisivät tälle isojalkaiselle emännälle ;)

Miltäs näyttävät Reimatec Wetterit - hieman erilaiset välikausikengät - teidän silmissänne? Löytyykö käyttökokemuksia? Millaiset ovat teidän tämänhetkiset välikausikengät?

Meillä alkoi sataa tänään lunta ja nyt maa on valkoinen! Pysyvä tila tämä lapsia riemastuttanut räntälumentulo ei sääennusteen mukaan ole, mutta on se joka vuosi yhtä sadunomaista, kun ensilumi leijailee katulamppujen valokiilassa. Vaikka edes räntäisen märkänä. Minun puolestani kohtuullinen lumivaippa ja pikkupakkaset saisivat jo tulla ja lopettaa tämän kurakauden. Uskon, että moni äiti on kanssani samaa mieltä ;)

Leppoisaa loppuviikkoa ja pian koittavaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä

P.S Reimashopissa on sadevaatteet 20 % alessa 10.11. saakka.