Pää on niin täynnä muistettavaa, ettei tahdo muistaa mitään. Kuulostaako tutulta? Siinä tapauksessa tervetuloa anonyymien varhaisdementikkojen avoimeen kerhoon! Suurin osa kerholaisista on muuten pienten lasten äitejä, jotka ovat palanneet työelämään. Kukaan ei kuitenkaan muista kerhon seuraavaa tapaamiskertaa, joten olemme ottaneet tavaksi kokoontua virtuaalisesti täällä blogissa aina silloin, kun siltä tuntuu. Kuten esimerkiksi juuri nyt.
Hei, minä olen Vahteristonemäntä. Olen varhaisdementikko. Tänään sain taas tuntea muistin ylikuormituksen seuraukset oikein maanantaipäivän huipentumana, kun hain kurapukuiset pojat jälleen viimeisten joukossa tihkusateessa pimeältä päiväkodin pihalta. Pikkuveikan hoitaja sanoi: "Haepas xxxxx se sinun roolipuku sieltä eteisestä...eikun eihän sinulla sellaista tosiaan ollutkaan..."
Kun katsoin ilmeisen kysyvästi pyöritellen silmiäni nyppimättömien kulmieni alla, täti jatkoi: "niin meillä oli tänään se halloween-juhla. Kyllä siitä oli lappu pitkän aikaa tuossa seinällä..." Että silleen. Muistan etäisesti nähneeni juhlasta kertovan lapun, mutta pippaloiden ajankohdasta minulla ei ollut mitään aavistusta. Saati tarvittavasta naamiaispuvusta. Ai jai, huono äiti!
Lapseni leimasi minuun vielä toisenkin "huono äiti"-leiman vinkaisemalla surkeasti: "xxxxx oli intiaani...minä olin hävittänyt oman pukuni..." Siinä kohtaa katsoin parhaimmaksi poistua katraineni päiväkodin pihalamppujen valokiilasta. Juu hei vaan ja huomenna nähdään, tää naisparka lähtee vielä etsimään jotain illallisenkuvatusta lapsilleen tuosta lähikaupasta ja odottelee sen jälkeen hyvän tovin bussipysäkillä näiden poika-raukkojen kanssa. Ei taida olla ihan hallinnassa elämä ei. Mutta huomiseen!
Myöhästyttiin muuten bussistakin, joka oli etuajassa...
Kuulostaako tutulta? Ja miksi nämä lapsiin liittyvät asiat muuten kaatuvat aina äitien niskaan? Kuinkahan moni isä huolehtii lapsen naamiaisasun päiväkotiin?!?
Mutta hei, maanantaista on jo (melkein) selvitty, huomenna on tiistai ja taatusti parempi päivä! Voimaannuttavaa viikkoa kanssasisaret! :)
Vahteristonemäntä
P.S Tämä on muuten 300. postaukseni. Aika komea luku jo. Edelleen otan mielelläni vastaan vinkkejä postausaiheista. Mistä juuri sinä haluaisit lukea?
Tiedätkö, mä just täytän netissä Nooan joulun ajan poissaoloilmoitusta päiväkodista, kun hukkasin täyttämäni paperiversion. Mä taidan olla päiväkodissa jo vitsi näiden paperihommien kanssa. Laitan jemmaan, mutta unohdan missä jemma on. Hah. :D Tsemppiä ja mukavaa viikonjatkoa sinne toiselle varhaisdementikolle!
VastaaPoistaKiitos vertaistuesta :)
PoistaMeille tuli tänään lappu joulunajan läsnä-/poissaoloista. Jospa sen muistaisin ;)
No surkeesti kyllä päiväkodiltakin hoidettu, olishan sitä voinut nyt vaikka jotain vanhoja lakanoita tai muuta jemmata, että ne keltä puuttuu asu niin voisivat olla vaikka kummituksia. Meidän päikyssä oli ainakin jotain eläinhattuja (siis korvat jne) + häntiä, niin olis pystynyt helposti muuntautumaan vaikka hiireksi. Mun mielestä se on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että varmasti on muutama kenellä asu on unohtunut/sitä ei vain ole keksitty.
VastaaPoistaJa dementia vaivaa täälläkin, mut dementikkona on paljon helpompaa :D Ei tartte murehtii turhia, kun ei muista :D :D
Totta. Tuota en osannut edes toivoa, että olis ollu varavaatteita roolipukunsa unohtaneille. Omassa päiväkodissa hyvällä 80-luvulla oli paljon roolipukuja talon puolesta, mutta ajat ovat nyt toiset. Täit juoksentelee ja piirustuspaperitkin tulee lahjoituksina lähiseudun yrittäjiltä, ulkolelut hankkii vanhempaintoimikunta jne.
PoistaToi on ihanan totta: kun ei muista, on vähemmän murheita! :)
Seinällä? No kyllähän tollasista pitäis tulla lappu kotiin asti, hmph. Ja sitä paitsi kaikilla ei ole jotain naamiaispukuvarastoa kotona, joten tosiaan en tajua miksi sellaisia pitää vaatia ylipäänsä (kun halloween ei edes ole mikään suomalainen juhla).
VastaaPoistaNoh, parempaa viikon jatkoa!
Kiitos. Niin munkin mielestä tuollaisesta pitäisi antaa lappu (mieluiten sähköposti, mutta sellainen ei valitettavasti ole käytössä ko päiväkodissa).
PoistaNaamiaisasun pitäisi todellakin olla täysin vapaaehtoinen. Vaikka sellaisen saa kyllä aika helposti viriteltyä ihan kotikonsteinkin. Kattelin tässä yks päivä netistä muutamia ohjeita. Ei tarvi olla kallis ostokostyymi.
Hitsi, oliskin pitänyt älytä sanoa, että juu, me ei juhlita ollenkaan näitä jenkkien kurpitsajuhlia, mutta kekriä voidaan mun puolesta viettää vaikka huomispäivänä ;)
Poikani ryhmässä asiat tiedotetaan nimenomaan ilmoitustaululla. Itse tiedotan oman ryhmäni vanhemmille sähköpostilla. Hei, jo vois tulla päiväkotihenkilökuntakin nykyaikaan. Ja kun olen ilmoittanut asian sähköpostilla jokaiselle vanhemmalle (huom. isille ja äideille) ja lisäksi asia lukee ilmoitustaulun viikko-ohjelmassa, niin silti joku voi unohtaa retkieväät/jumppavaatteet/retkelle lähtöajan tms. Sitten olen kyllä mielestäni jo voitavani tehnyt. En enää erikseen jokaista isää ja äitiä nykäise hihasta ja muistuta henkilökohtaisesti.
VastaaPoistaMuuten kyllä itse unohtelen, kuten perjantaina töissä kyselin toisilta kahvitauollani, että "Onko tuo muka minun kahvi?" "Siis enkö mä muka jo juonut sitä loppuun?". Siinä sitten päättelimme, että on se hyvin todennäköisesti minun, koska on siinä edessäni pöydällä. Jäin kyllä silti pohtimaan, josko eräs työkaveri olisi sen siihen unohtanut pyörähtäessään siinä... Kun kahvitauollakin säädän jotain talon yhteistä asiaa varajohtajan ominaisuudessa, niin oma kahvi voi unohtua.
Onhan noita unohteluja. Ja huomaa, että kun on tosiaan työasioita lista päässä ja kotiasioita ja kaikkee niin kyllä se muistikapasiteetti kuormittuu. Olenkin vannoutunut listaihminen. Se helpottaa muistamista ja jäsentämistä.
-T-
Kiitos jälleen ammattilaisnäkökulmasta aiheeseen :)
PoistaOlen samaa mieltä, yksi toimiva tiedotustapa riittää. Ei kenelläkään ole aikaa ja rahkeita varmistella moneen kertaan samaa asiaa.
Oi, sähköposti oliskin hieno ratkaisu hoitaa päiväkodin tiedotusta. Taitaa vaan tarvittavat laitteet vielä puuttua aika monesta hoitopaikasta. Jokaiseen perheeseen jaettu lappu on toiminut meillä ihan hyvin (vasu, loma-ajat ym.), samoin päiväkodiin oveen kiinnitetty tiedote (vesirokko, isänpäiväkahvit), mutta noita seinille teipattuja lappuja ei näköjään tule luettua. Ja kun siellä on muutenkin sitä tavaraa seinillä yllin kyllin, niin laput hukkuu sinne sekamelskaan.
Hyvin kuvaava tuo kahvikuppiepisodi. Joitain asioita tekee niin selkäytimellä, ettei edes tiedä tehneensä, kun pää on niin täynnä kaikkea muistettavaa. Listat ja kalenteri ovat myös minun ystäviäni. Haluan että tilanne on hallussa.
Kysy sähköpostiasiasta. Kyllä päiväkodeissa tietokoneet on ja sähköposti. Hei ollaan vuodessa 2014 jo. Kyllä suurin este on henkilökunnan asenne. Törmään tietokonekammoon töissä välillä. Etenkin vanhemmat työntekijät vielä pelkää.
Poista-T-
Varmasti totta: onhan se paperilappu monelle edelleen niin konkreettinen ja turvallinen. Pitääpä ehdottaa joku päivä tuota uutta viestintätapaa.
PoistaHehe! Ei kaikkea voi aina kertakaikkiaan muistaa. Etkä varmasti ollut ainoa äippä, joka "mokasi" :D Itse olen kans mokannut vastaavassa kohdassa, mutta onneksi päiväkodissa oli aina jotain päähinettä ja vara-asustetta varhaisdementikkojen lapsille.
VastaaPoistaKiitos vertaistuesta :)
PoistaNo, en varmastikaan ollut ainoa, mutta tämä kävi itsetunnolle, kun ei ole tapaistani unohdella tärkeitä juttuja. Ja tämä oli ilmeisen tärkeää lapselle.
Mutta lopultahan kyse ei edes ollut unohtamisesta, vaan tietokatkosta: enhän missään vaiheessa edes tiennyt, milloin kyseiset naamiaskemut ovat. Seli seli.
Tuli tosiaan mieleen sellainen, että olisko kaikki yleisessä käytössä olevat rooliasut karsittu täiden leviämisen pelossa? Jostain muistan kuulleeni tällaista tapahtuneen ainakin lähikaupungissa. Mutta kuten tuossa edellä jo kirjoitin, on päiväkodin varusteet tänä päivänä muutenkin varsin riisutut. Harmi sinänsä. Toista oli omassa lapsuudessa, kun päiväkodissa oli uima-allas pihalla, hiekkalaatikko sisällä, lasten mitoilla toteutettu "opetuskeittiö", parvi täynnä roolipukuja ja käsinukkeja, pieni kasvimaa aidan takana jne. Oi niitä aikoja...
Mä olen mokannut lelupäivän kanssa useammin kuin kerran ja eräs kerta vein lapset päiväkotiin vaikka olin aiemmin ilmoittanut ko. päivän vapaaksi... Että todellakin näitä sattuu kaikille!
VastaaPoistaYleensä tosiaan äidin päässä on se lista muistettavista asioista, ja kuormitusta tulee joka taholta niin paljon että on vain luonnollista että joistain palloista ei vaan saa koppia ja ne tippuu. Melkoista jonglööraamista tämä arki. :) Ja sitten vielä se, että kukaan yksittäinen ns. kuormittava taho ei tajua, miten suuri kokonaiskuormitus voi olla. Se, että samalla viikolla on vanhempainilta, harrastus, kaverisynttärit, työpaikan suunnittelupäivä voi olla jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitten kun siihen tulee joltain taholta vielä joku yllättävä velvoite, se voi olla vaan liikaa mahduttaa sitä rajalliseen kapasiteettiin... Joku mikä voi kuulostaa kysyjästä/tarvitsijasta pukkujutulta, mutta joka katkaisee kamelin selän ja pistää aikataulut sekaisin... Saitkohan kiinni ajatuksestani! :D pitäisi vaan ahkerammin opetella sanomaan ei.
Ehdottomasti päiväkodit nykyaikaan ja ilmoitusasiat ja viikko-ohjelma sähköpostitse kotiin! Meillä onneksi pelaa jo noin tiedotus.
Kiitos, sain kiinni ajatuksistasi :) Vaikka nämä oman elämän sirkuksen jonglööripallot välillä putoileekin minne sattuu...
PoistaTuo on niin totta: jokainen kuormittaja luulee olevansa se toisen elämän ainoa sisältö ja ajankäyttäjä. Vaikka todellisuus on tietysti aivan toinen.
Huh heijaa...katsottiin tänään taas ensi viikon kalenterit miehen kanssa ja hurlumheitä olis taas luvassa enemmän kuin normiviikkona. On vasu-keskustelua, kaverisynttäreitä, naisporukan illanistujaiset...Onneksi tuo viimeinen ei ole energian ottaja vaan antaja! :)