Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta jotenkin vaan kirjoituttaa. Ja tuli purettua tänään koneelle uusia kuviakin ja siitähän se yleensä lähtee se bloggaus. Ajatus sinkoilee, mutta annetaan silti mennä.
Mitä?!? Onko tässä välillä ollut jo talvikin? Kyllä vaan: täällä oli kaunis 10 sentin lumivaippa kaikkialla muutaman hetken ja tuossa terassin alla (kuva yllä) oli jo pienet kinokset terassilta kolattua lunta poikien telmittäväksi. On se ensilumi joka vuosi yhtä ihmeellistä! Pojat käytännössä konttasivat pitkin pihaa ja tutkivat lunta aivan ihastuineina. Kai se pienen mieli ehtii vuodessa unohtaa tuon veden valkean olomuodon.
Nythän maa on taas mustana, kuten marraskuussa taitaa tapana olla. Kymmenen vuorokauden ennustekaan ei lupaa sen paremmin pakkasia kuin luntakaan. Tämä välikausikeli näyttäisi jatkuvan taas pitkälle talveen, kuten viime vuonnakin. Huokaus. Minä, aurinkokennolla toimiva ihmispolo, kaipaisin valoa.
Minä, perin vannoutunut teenjuoja, harkitsen vakavasti kahvinjuonnin aloittamista. Klo 5.30 soiva herätyskello on keskimääräistä armottomampi, kun ympärillä on pelkkää pimeyttä suurimman osan vuorokaudesta.
Mistä te saatte energiaa rämpiä tämän kaamoksen läpi?
Ja pihakin on ihan valmiina ottamaan vastaan talven :D
En ole vissiin muistanut esitellä isännän syyskesällä pojille rakentamaa keinua. Ja jos olen, niin tässä se nyt talviasussaan. Tämä on siis perustettu maan sisään betoniin, joten pitäisi kestää jopa meidän poikien leikit. Keinulaudan leveys on mitoitettu niin, että emäntäkin mahtuu halutessaan kiikkumaan.
Isoveikka suuttui muuten silmittömästi, kun pikkuveikka meni putsaamaan hänen keinulautansa lumesta. Nyt meni kuulemma lumikeinukokemus ihan pilalle!
Pikkuveikan päiväkodissa tekemä isänpäivälahja eli "ristinolla"-peli tositoimissa. Isoveikka on innostunut pelaamaan tätä isin kanssa viime päivinä. Ja pikkuveikka on tietysti täysillä mukana.
Isoveikka askarteli isänpäiväksi muotokuvan kehyksillä ja molemmat pojat piirsivät vielä kortit, joissa oli mm. lapsen kuvaus omasta isästään. Niin herttaista.
Äitiä hymyilytti erityisesti se, että meidän vaalealla, päänsä kaljuksi ajelevalla ja vihreänharmaasilmäisellä isillä on kuopuksensa mielestä ruskea tukka ja ruskeat silmät ;)
Meidän "pingviininkesyttäjälle"on hankittu teemaan sopiva yökkäri, jonka olen unohtanut esitellä. Taisi olla Finnwear. Ostin joskus jemmaan Jesper Juniorin alesta.
Yöpuvut ovat mulle tärkeitä. Jouluksi pitää olla uusi pyjama. Olen katsellut isoveikalle tulevaksi jouluksi Hatleyn yöpukua, jollainen pikkuveikalla on ja jonka laatuun olen ollut erittäin tyytyväinen. Tuntuu vaan koot haihtuvan heti alkuunsa noista Hatleyn pyjamista. Ilmeisesti muutkin tykkäävät niistä.
Pikkuveikalle on Maxomorran herttainen pöllöyökkäri jemmassa, mutta sen laadusta en mene takuuseen. Isoveikan dinopyjama ainakin on mennyt varsin nukkaiseksi, vaikka on pesty nurin.
Onkos teillä antaa hyviä vinkkejä Hatleyn yöpukujen metsästykseen? Tai muita hyviä yöpukumerkkejä?
Ja postausvinkkejä otetaan edelleen ilolla vastaan! Kevätlapsen pää ei toimi kaikkein kirkkaimmin nyt, kun valoa on vain pilkahdus. Huomaan idealamppuni himmentyvän.
Voimia loppuviikkoon! Enää kaksi herätystä ja sitten on viikonloppu!
Vahteristonemäntä
Meillä on lumet käyneet jo kolme kertaa - kyllä vois jo jäädä maahan... Mä olen pari päivää ihmetellyt kirkasvalolamppua, ja sisäinen skeptikkoni vähän vapisee - ihanko tästä oikeesti on hyötyä??? Kokemuksia tulee myöhemmin blogiinkin, se voi olla että joudun suosittelemaan :D Iloa ja valoa! (kauheen aikaiset aamut sulla!)
VastaaPoistaKirkasvalolamppu kuulostaa hyvältä. Henkilökohtaista kokemusta mulla ei sellaisesta ole, mutta olen kuullut niistä hyvää. Ja onhan se aika loogista, että valo virkistää. Sitä en kyllä oikein usko, että ne korviin työnnetyt valonapit virkistävät (eikös ne ole todettukin tehottomiksi?), mutta silmien kautta saatava valo, vaikka sitten keinotekoinenkin, varmasti virkistää.
PoistaMulla oli aikanaan "auringonnousulamppu", jota myös herätysvaloksi kutsutaan. Kokeilin sitä helpottamaan vaikeita aamuja pimeänä vuodenaikana. Lamppu syttyi himmeänä puoli tuntia ennen laitteessa olevan kellon soittoa ja kirkastui hiljalleen matkien nousevaa aurinkoa. Herätysääneksi sai piippauksen lisäksi linnunlaulun. Aluksi oli kiva herätä lintujen sirkutukseen keskellä kaamosta, mutta myöhemmin ääni alkoi ottaa päähän ja vaihdoin tilalle piippauksen. Opin heräämään myös ennen herätysääntä valon vähitellen kirkastuessa ja lopulta heräsin liian aikaisin valon syttymisestä aiheutuvaan melko kovaan naksahdukseen. Lamppu meni rikki samoihin aikoihin (ei, en rikkonut sitä kuitenkaan tahallani). Harmi, sillä nyt kokeilisin sitä mielelläni uudelleen. Nämä kukonlaulun kanssa samaan aikaan alkavat aamut ovat aivan karmeita! Mutta näin on toimittava, etteivät poikien hoitopäivät venyisi kohtuuttoman pitkiksi.
Jään innolla odottelemaan kokemuksiasi kirkasvalolampusta :)
Meillä ei ole lumi edes käynyt. Kerran oli ohut loskakerros. Tässä arjessa kun tarpoo, niin huomaan että viikot kuluvat tosi nopsaan enkä ehdi ihmetellä pimeyttä. Mietin joululahjoja, sytyttelen kynttilöitä, liikun ja ulkoilen ainakin jossain määrin. Illalla tykkään juoda välillä raakasuklaata ja hunajaa sisältävästä "kaakaoherkusta" tehtyä kaakaota. Siinä on myös cayenne-pippuria ja vaniljaa. Sain purkin lahjaksi ja se on pieni illan luksus nykyään aika usein.
VastaaPoista-T-
Tuo on totta, että kun viikot vain hujahtavat ohi, jolloin vallitsevaa vuodenaikaa ja säätä ehtii harvemmin pohtia. Kotona ollessa oli paljon tietoisempi vuodenaikojen ja sään vaihtelusta.
PoistaLiikunta virkistää mieltä ja parasta se on päivän valoisaan aikaan ulkona harrastettuna, jolloin tulee tuplahyöty. Mulla on mahdollisuus käydä tällä hetkellä työaikana lenkillä pari kertaa viikossa. Yksi fiksuimmista työsuhde-eduista, jonka tiedän. Mutta silti tuntuu olevan vaikea nipistää päivästä se aika lenkille lähtöön, vaikka yhdistetyn reippailu-valoannoksen jälkeen ajatukset kulkevat huomattavasti kirkkaammin.
Tuo kaakaoherkku kuulostaa ihanalta kaamoksen kaikotusjuomalta. Glögiäkin tekisi mieli. Täytyy muistaa huomenna ostaa, kun mennään kauppaan.
Glögiä meillä on juotu jo parin viikon ajan silloin tällöin. Tuommoinen reiman hiippapipo oli meillä viime vuonna pojalla ja mua ärsytti kun se hiippa roikku etupuolella jatkuvasti. Ihan huippua että saa mennä työaikana lenkille!!!
Poista-T-
Ainiin, ja tuo pingviini-pyjama on pojalla lyhythihaisena ja -lahkeisena versiona. Sama vaatemaku näyttää olevan usein sun kanssa lastenvaatteissa. Ehkä siksikin tämä on lemppariblogejani.
Poista-T-
Kiitos! Onpa kiva kuulla, että tykkäät. Ja tosi kiva, että kommentoit aktiivisesti; kommentit kun ovat blogin suola, ehdottomasti! :)
PoistaAika hauskaa, että teillä on ollu just sama pipo ja yöpuku (ja ties mitä muuta)! Sama maku selvästi :)
Juu, tuo hiippapipo oli meillä ekaa kertaa muistaakseni pari talvea sitten sinisenä ja ostin sitten alesta saman vihreänä, kun pipo oli niin hauskan mallinen ja suojasi silti hyvin korvatkin.
Aluksi hiippa ei nimittäin mennyt jatkuvasti silmille, mutta pesun jälkeen taisi kutistua sen verran, että on koko ajan tiellä. En taas muistanut tätä, ennenkuin kokeiltiin näitä pipoja lumen tultua. Molemmilla pojilla meni aika nopsaan hermo hiipan taaksepäin heilauttelusta...
Laitoin tästä Reimalle palautetta aikanaan ja tämän talven mallistossa oleva hiippapipo onkin kaksihiippainen ja pidempihiippainen Capricornus, joka toivottavasti pysyy pois leikkijän kasvoilta.
Aika monta samaa reimaa,maxomorraa ja metsolaa olen teiltä bongannut.
Poista-T-
ihan pakko kysyä että asutteko iitissä?Hanna
VastaaPoistaEi asuta Iitissä. Asutaan Päijät-Hämeessä, sen tarkemmin en ole lähtenyt asuinpaikkaa tässä blogissa tarkentamaan :)
PoistaMetsolan pyjamat? Minusta näyttää ihanilta, mutta kalliilta.
VastaaPoista-T-
Katsoin ihan samaa :) Samaa hintaluokkaa kuin Hatleyt. Aika uskomatonta, että taas osui tykkäykset yksiin!
Poista