Meidän lemmikki

Nyt te petyitte: ei meille ole tullut kissan- tai koiranpentua. Ei edes hamsteria tai muuta karvapalloa. Ei ainakaan vielä vähään aikaan.

Poikien lemmikki on pienikokoinen lihansyöjäkasvi nimeltään kärpäsloukku (lat. Muscipula). Kasvin multatilan halkaisija on noin 8 cm, siitä voitte päätellä tämän lihansyöjäpedon todellisen koon. Ei siis ihan T-rex, mutta aika lähelle.

Toisen kasviyksilön ostimme itse ja toisen saimme lahjaksi ystäviltä. Mikä yhteensattuma: nyt on molemmilla pojilla sitten oma kärpäsloukku. Äidin vastuulle on kyllä jäänyt näiden lemmikkien hoito (kuten jäisi "oikeidenkin" lemmikkien) eli huolehtiminen siitä, kulhossa, johon kasvi ruukkuineen asuu, on aina vettä. Nämä ovat nääs suokasveja, joten juomapuolta on oltava jatkuvasti tarjolla.

Siis kasvi. Vähän tylsää? Ei ollenkaan: nämä nimittäin liikkuvat. Kasvin lehtien kärjissä olevat "loukut" todellakin sulkeutuvat, jos loukun sisälle koskettaa. Ja melko nopeasti vielä. Ovelan näköistä. Voitte arvata, että nämä yksilöt ovat saaneet treeniä, kun pienet sormet kutittelevat niiden loukkuja haukkauksen toivossa. Onneksi nämä "purevat" hyvin hellästi.

Emme valitettavasti ole päässeet todistamaan yhtäkään "saalistusta", mutta joskus jonkin kiinni menneen loukun sisällä on näkynyt jotain tummaa. Jospa kärpäsloukut yön pimeydessä vaanivat kukkakärpäsiä ja muita pikku öttiäisiä.

Aikanaan tapoin oman kärpäsloukkuni syöttämällä sitä väkisin kuolleella, isolla kärpäsellä. Arvatenkin nämä tarvitsevat tuoretta pienriistaa. Tai sitten lemmikkini näivettyminen johtui epätoivoisesta yrityksestäni hämätä mielestäni huolestuttavassa syömälakossa olevaa lihansyöjäkasvia jauhelihalla...

Onko teillä lemmikkiä? Ovatko lapset pyytäneet sellaista? Missä iässä on sopiva hankkia lemmikki? Tarvitseeko lapsi hoivattavan?

Tulin juuri istumasta tyttöjeniltaa. Tekipäs hyvää puhua pulputtaa ystävien kanssa hyvän pihvin äärellä. Liian nopeasti vaan hujahti taas tuo maailmanparannushetki. Onneksi joulukuussa taas tavataan.

Huomenna tulevat mummi ja pappa hoitamaan poikia, jotka saavat vapaapäivän päiväkodista. Illalla on poikien liikkarit. Keskiviikkona isoveikalla on hoitopäivän päätteeksi liikkarikaverin synttärit, jota varten on onneksi jo lahja hankittuna. Perjantaina porhalletaan isoveikan vasu-keskusteluun ennen töihin menoa.

Tiivis viikko siis tiedossa ja töissä samanmoista. En oikein uskalla edes ajatella, että seuraavalla viikolla järjestetään jo 6 v synttäreitä! Yritän pysyä kohtuudessa (mikä ei ole vahvin lajini).

Voimia ja virkeyttä alkaneeseen viikkoon!

Vahteristonemäntä