Lämpö ihollamme

Kauan odotettu kesä helli meitä eilen oikein kunnolla. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja elohopea kipusi lähelle hellerajaa. Poikien aamutoimet sujuivat huomattavasti normaalia jouhevammin, kun lupasin, että aamupalan jälkeen lähdetään pyörillä uimarannalle. Tätä lämmintä päivää ei saisi heittää hukkaan tavallisissa kotihommissa.

Voi miten hyvältä tuntui laittaa hihaton mekko päälle ja nauttia auringon lämmöstä iholla. Viimein! Pojatkin huokasivat monta kertaa ihan ääneen, "onpas ihanaa", pyrähdelleessän kevyissä vaatteissa rantahiekalla. Järviveden tuoksu, hiekan kutittelu varpaissa ja ohi uiva sorsapoikue: Suomen kesää parhaimmillaan.

Vesi oli tietysti hampaita kalisuttavan kylmää viileän alkukesän jäljiltä, mutta kyllä nuo veljekset järveen silti syöksyivät. Muutama muukin lapsiperhe oli tullut uittamaan jälkikasvuaan kauniin kesäpäivän kunniaksi, mutta kovin tyhjää rannalla vielä oli. Isät uskaltautuivat veteen lasten kanssa, äidit kastelivat vain varpaitaan.

Isoveikalla oli rannalla yllään Molon tämän kesän mustavalkoraidalliset uimahousut ja uivilla tiikereillä kuvitettu aurinkosuojapaita sekä aiempien vuosien Reiman aurinkosuojalippis.

Molon aurinkosuojavaatteet vaikuttavat lupaaville: paita (140 cm) on malliltaan hyvin kapea, eikä helma nouse vauhdikkaissakaan vesileikeissä vyötärölle. Myös housut istuvat nätisti ja pysyvät ylhäällä ilman nauhojen kiristystäkin. Materiaali on mukavan sileää ja pehmeää. Paitaan jäin kaipaamaan joistakin Reiman paidoista löytyvää vetoketjua, jonka ansiosta märkä, nakin kuoren lailla istuva uimapaita on helpompi kiskoa pois lapsen päältä.

Pikkuveikka rakensi hiekkalinnaa viime syksyn Turkinmatkalta tuttujen Reiman aurinkosuojavaatteiden verhoamana. Koon 110 cm paita on juuri sopiva nyt noin 110 cm pitkälle pojalle. Samankokoiset uimahousut (eri mallistosta kuin paita) sen sijaan olivat ihmeen reilut. Joustavasta materiaalista valmistettu  koon 50/52 aurinkosuojalippis mahtuu vielä tämä kesän 53-54 cm päähän, seuraavaksi suveksi tarvitaan suurempi hattu.

Aurinkosuojavaatteiden ansiosta vain käsivarsia jouduttiin rasvaamaan. Ihanan huoletonta. Vieressä eräs perheenisä yritti epätoivoisesti pitää kolme vauhdikasta tenavaa suojaavaan voidekerroksen peittäminä. Nyt paikallaan, että saan tämän rasvan levitettyä. Älä nyt koske siihen hiekkaan! Ei saa vielä mennä uimaan, ennenkuin se aurinkorasva on imeytynyt! Siitä oli lomatunnelma aika kaukana.

Meillä oli upea päivä, näitä lisää kiitos!

Eilisen auringossa lekottelun jälkeen tänään meillä onkin tullut vettä kuin siitä kuuluisasta saavista kaatamalla. Mutta ei se mitään, vaihteeksi sallittu sisäpäivä pyykinpesun, kokkailun ja pakkaamisen merkeissä. Pakkaan tänään matkakassit sekä pojille että itselleni: pojat lähtevät pariksi yöksi mummolaan ja minä astun huomenissa ystäväni kanssa Tallinnanlaivaan. Tiedossa siis vuorokauden verran omaa aikaa meri-ilmassa miniloman muodossa :)

Oletteko käyneet jo uimassa? Mitäs suunnitelmia teillä on tälle kesälle? Teettekö lomareissut yhdessä vai voiko perhe jakautua välillä tai aikuiset matkustaa välillä yksinkin?

Lisää lämpöisiä kesäpäivä ja ihania lomareissuja teille kaikille!

Vahteristonemäntä

Silverjunglea tulevalle koululaiselle (+ aletilaus)

Meille uusi merkki, tähtikuviostaan tunnettu Silverjungle, on tullut tutummaksi tässä kevään ja alkukesän aikana. Huhtikuisilta Lapsimessuilta ostin isoveikalle kuvissa näkyvän paidan ja housut sekä mustat caprimittaiset sortsit ja harmaan tähtipipon.

Vaatteiden koko on 134/140 ja pojalla pituutta 132 cm. Kasvunvaraa on juuri sopivasti.

Housuja on pidetty paljon ja ne kuuluvat isoveikan tämänhetkisiin suosikkihousuihin: materiaali on ohutta, pehmeää ja tähdet polvissa ovat pojan mieleen. Myös paitaa on pidetty useamman kerran ja se on nimetty "rokkipaidaksi"; siksi kuvissakin soitetaan ilmakitaraa. Caprit odottelevat niitä jatkuvasti puheissa vilahtavia lämpöisiä kesäpäiviä ja pipo taas syksyn viileneviä päiviä (joilla ei ole mikään kiire!).

Silverjunglen laatu vaikuttaa oikein lupaavalle. Vaatteiden materiaali on pysynyt siistinä ja nukattomana pesujen jälkeenkin. Housujen malli ja sisäpuolelta nappi-kuminahalla säädettävä, mukavasti istuva vyötärö ansaitsevat erityiskiitoksen. Lisäksi äidin silmää miellyttää yksinkertainen ja tyylikäs ilme meillä alati vilkkuvan ja välkkyvän hahmokuvakarusellin pyörteissä.

Tiesittehän, että Silverjungle on nyt 50 % alessa? :)

Meillä lähti juuri tilaukseen isoveikalle turkoosit tähtihousut, pikkuveikalle mustat tähtisortsit ja äidille harmaat tähtihousut sekä musta silkki-villapipo.

Vinkki: postikuluissa säästää pari euroa, kun ottaa postipaketin sijaan toimituksen Matkahuollon kautta.

Onko Silverjungle teille tuttu? Mitä haluaisit hankkia/olet hankkinut Silverjunglen alesta? Ovatko kouluvaatteet teidän mielestä erilaisia kuin koti-/päiväkotivaatteet?

Leppoisaa viikonlopun jatkoa,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

4 v kaverisynttärit

Nyt on suorastaan huono omatunto siitä, miten helpolla rykäisin kasaan nämä pikkuveikan ensimmäiset kaverisynttärit verrattuna isoveikan marraskuisiin kuusivuotiskemuihin. Kattauksen ja koristelun spiderman-teema johtuu yksinkertaisesti siitä, että hämähäkkimiesaiheisen, Tiimarin loppuunmyyntialesta jemmatun juhlatarvikesetin löysin sopivasti vaatehuoneen perältä.

En  edes leiponut mitään näitä juhlia varten ja se oli itseasiassa juuri oikea ratkaisu: pienille vieraille maistuivat lähinnä keksit ja jäätelöpuikot. Kaupasta haettua sacherkakkua söi vain päivänsankari itse, jonka suosikkileivonnainen kyseinen suklaakakku on. Munavoipiirakat ovat omien poikieni herkkua, mutta juuri ennen juhlia iltaruuan syöneitä juhlavieraita ne eivät kiinnostaneet.

Menu oli seuraavanlainen:

• Sacherkakku
• Jäätelöpuikot
• Karnevaalikeksit ja suklaatäytekeksit
• Jättivaahtokarkit
• Popcorn
• Pienet karjalanpiirakat ja munavoi
• Punaista ja vihreää mehua

Vierasjoukko kutistui lopulta viidestä kahteen lapseen yhden lomamatkalla olevan ja kahden vieraaseen paikkaan tulemista liikaa ujostelevan päiväkotikaverin vuoksi. Ajankohta ei siis ollutkaan ongelma, kuten pelkäsin. Lupasin jo kutsussa, että pienet vieraat saavat ottaa mukaan vanhemman tueksi ja turvaksi, jos kovasti jännittää, sillä onhan nelivuotias vielä kovin pieni kyläilemään yksin vieraassa paikassa. Mutta kai se menee niin, että ei sitten haluta tulla vanhemman kanssakaan, jos ei yksin uskaltauduta. Onneksi pikkuveikka ei kokenut pieniä juhliaan mitenkään suppeiksi: tärkeintä oli saada kaksi parasta päiväkotikaveria meille leikkimään ja herkutella.

Nelivuotias sankari sai kavereiltaan lahjaksi legopakkauksen ja kivoja kesäleluja. Kovasti olivat mieluisia nämä kaverilahjat. Olimme etukäteen keskustelleet lahjan merkityksestä ja siitä, miten jokaista (myös itselle ei niin mieluista) lahjaa arvostetaan ja suhtaudutaan positiivisesti. Kivasti nuoriherra osasikin ottaa vieraat lahjoineen vastaan ja kiittää.

Isoveikkaa juhlat tuntuivat jännittävän päivänsankaria enemmän, mutta hyvin hänkin malttoi käyttäytyä varsinaisen juhla-ajan, vaikka muuten h-hetken odottelu olikin aikamoista riehumista. Itse juhlat olivat kuulemma isoveikan mielestä vähän tylsät: ilmeisesti siksi, että  suunniteltu ohjelma ei oikein toiminut pienille vieraille, eikä poika saanut siten kilpailuhenkeä aikaiseksi.

Ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi oli kaavailtu yksinkertaista temppurataa, jossa ryömitään tuolien ali/kiivetään yli, roikutaan renkaissa ja heitetään angry-pehmoja pahvilaatikkoon. Kumpikaan vieraista ei uskaltautunut kokeilemaan mitään radan vaiheista, vaikka pieni isäntä näytti mallia ja isoveikka yritti rohkaista omalla esimerkillään. Vieraina olevat lapset halusivat leikkiä autoilla, koko ajan. Isäntäväen mielestä hieman hämmentävää, mutta aivan ymmärrettävää: uudessa kyläpaikassa lasta kiinnostavat aina itselle uudet lelut.

Toinen aktiviteetti sai vieraatkin lopulta mukaan, muttei mitenkään riemusta kiljuen. Onginnan saaliit taisivat houkuttaa siinä määrin, että kannatti jättää hetkeksi autoleikit sivuun ja tulla kokeilemaan kalaonnea. Koukkuun tarttuneet pikkuautot, tarrat ja tikkarit sai lopuksi pujottaa omalla nimellä varustettuun, pieneen pussukkaan ja viedä kotiin. Kumma, miten nuo pussukat ja niiden sisällöt onnistutaan joka kerta sotkemaan, vaikka äiti on kuinka yrittänyt organisoida...

Puolitoista tuntia kului todella vauhdilla, sillä vieraat viihdyttivät itse itseään, eikä minkäänlaista riehumista tai sokerihumalassa häsläämistä ilmennyt. Kotiinlähtöaikaan pelattiin hetki sählyä pihalla. Juhlat olisivat saaneet kestää aivan hyvin pari tuntia, sillä ulkoiluun ja leikkiin ylipäätään ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Päätimme juhlien kestoksi 1,5 h, sillä ajattelimme pienien vieraiden väsyvän nopeammin kuin eskari-ikäisten, mutta näin pienellä juhlijajoukolla kekkerit eivät väsyttäneet ketään liiaksi. Ihmeen kevyet kaverisynttärit, täytyy sanoa.

Silti on ihan mahtavaa, että viikonloppu on edessä, sillä tämä viikko on ollut varsin toiminnan- ja vierailujentäyteinen. Viikonloppuna ollaan kotosalla ilman sen suurempia suunnitelmia ja haetaan ilmeisesti halkokuorma isomummilta.

Aurinkoista ja mahdollisimman lämmintä viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Juhannuksen kalajuttu

Juhannus ei ollut ollenkaan niin sateinen, kuin pelkäsimme. Toki välillä ripsautti vettäkin, mutta suurimmaksi osaksi saatiin viettää keskikesän juhlaa ihan mukavassa, suomalaisessa kesäsäässä. Ja kun niiltä hyttysiltä täytyy joka tapauksessa suojautua peittävin vaattein ja päähinein, juhannussää oli mökkeilyyn varsin oivallinen. Varsinkin kun käytössä oli suuri, lasitettu terassi.

Vietimme siis juhannusta isovanhempien ja serkkuperheen kanssa mökkimaisemissa.

Jotten tälläkin kertaa uuvuttaisi teitä maratontarinalla Mittumaarin vietostamme, päätin kokeilla vaihteeksi tiivistä luetteloa. Ollos hyvä.

Juhannuksena 2015

• Heitin tikkaa ja osuin ihmeen hyvin tauluun, vaikka edelliskerrasta onkin vuosia
• Isoveikka kävi mummin kanssa virvelöimässä ja saaliiksi tuli komea hauki. Poika innostui kovasti kalastamisesta, kun edellisenä viikonloppuna isin kanssa koukkuun tarttui myös suuri hauki.
• Keitin hauen pään, että saimme leuan muistoksi ja aarteeksi isoveikalle. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä.
• Pikkuveikka suoritti kalapiikillä anatomiatutkimusta lahnanpäälle. Yöks.
• Lapset kävivät uimassa vaatteet päällä serkkunsa kanssa 
• Trampoliini oli kovassa käytössä
• Vihdantuoksuisen saunan lämmittämänä minäkin kävin kastautumassa viileässä järvessä
• Risujen heittäminen kokkoon oli poikien mielestä jännittävää. Varsinkin havut leimahtivat hienosti.
• Kokolla herkuteltiin sipseillä ja karkeilla, isoveikalle tuli vuorostaan huono olo, mutta kukaan ei oksentanut.
• Nukuimme pikkuveikan kanssa päikkärit viereikkäin vierasmajan rauhassa
• Isoveikka löysi rannasta sisiliskon
• Reiman testikumpparit olivat kova sana mökkimaastossa. Ne ovat sitäpaitsi lenkkareita nopeammat riisua trampoliinille mennessä.

Tämä juuri alkanut viikko on tiukka. Nyt kysytään taas emännän stressinsietokykyä. Isäntä lensi taas kukonlaulun aikaan maailmalle puoleksi viikoksi. Tietysti juuri nyt. Palaa kotiin sentään juuri ennen pikkuveikan torstaisia kaverisynttäreitä, joiden ohjelmasta ja tarjoilusta minulla ei ole vielä mitään hajua. Jotenkin en vaan ole osannut ajatella viime viikolla elämää juhannuksen jälkeen. Enkä ole sisäistänyt, että olen todellakin luvannut pykätä nelivuotiaalle kaverikekkerit ja ne ovat än yy tee NYT!

Tänään meillä oli kylässä ystäväperhe ja heidänkin kestitsemisensä piti vetää osittain hatusta, kun ei ollut yhtään arkipäivää juhannuksen ja tämän tapaamisen välissä. Eilen haettiin isoveikan kanssa pyörällä pikaiset jääkaapin täydennykset lähikaupasta, jonka valikoima oli juhannuksen jälkeen askeettinen. Mutta olipa ihana tavata lapsuudenystävää ajan kanssa ja jutella kaikessa rauhassa.

Huomenna vien isoveikan keskussairaalaan tutkimukseen. Mummo ja vaari tulevat hoitamaan siksi aikaa pikkuveikkaa ja jäävät poikien riemuksi yökylään. Keskiviikkona täytyy sitten keskittyä 4-vuotiskaverisynttärien loihtimiseen meidän pikkuherralle. Onneksi pojan lempikakku on lähileipomon sacher!

Miten teidän juhannus sujui? Miten vedetään kaverisynttärit ex tempore? Mitä ohjelmaa 4-vuotiaille?

Kesäistä viikonalkua,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Raparperi ansassa

Jos jollain on vielä juhannuksen kahvipöydän herkku hankkimatta ja aikaa leipoa, suosittelen Kinuskissan ohjetta "raparperiansa". Helppoa ja herkullista, eikä tarvita edes vatkainta!

Ja toimii tämä leivonnainen mainiosti juhannustaikojen jälkeenkin. Raparperin varsien sitkistyessä kesän kuluessa täytteeseen voi laittaa vaikkapa omenaa - nam!

RAPARPERIANSA

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia

Puolikkaaseen pohjataikinasta lisätään:
200 g vaniljajugurttia
1 muna

Täyte:
n. 7 dl raparperipaloja
2 prk (á 200 g) vaniljarahkaa
½ dl sokeria
2 munaa

Pinnalle:
puolet pohjataikinasta

Tarjoiluun:
4 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja sekoita joukkoon. Jaa seos kahteen osaan. Sekoita toiseen puolikkaaseen vaniljajugurtti ja muna. Kaada se voidellun, korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle.

Leikkaa raparperit paloiksi. Levitä ne pohjan päälle.

Sekoita vaniljarahka, sokeri ja munat keskenään. Kaada seos raparpereiden päälle.

Ripottele pinnalle toinen puolikas pohjataikinasta muruiksi.

Paista 200 asteessa uunin alatasolla 40 minuuttia.

Tarjoile jäähtyneenä vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera.

(http://www.kinuskikissa.fi/raparperiansa/)

Tein tällaiset "ansat" päiväkodin henkilökunnalle kiitokseksi poikien jäädessä kesälomalle ja isoveikan päiväkotiuran samalla päättyessä. Kolmannen ansan viritän huomenna juhannusta ja mökkeilyä varten.

Minä olen tehnyt tätä raparperiansaa jo useana kesänä ja aina se vaan maistuu yhtä hyvälle. Raikasta ja rahkaisaa. Itse tykkään käyttää voita margariinin sijaan ja olen tehnyt tortun usein suurehkoon, irtopohjaiseen kakkuvuokaan, sillä en omista erityisen korkeaa piirakkavuokaa. Eikä haittaa ollenkaan, että ansa on hieman korkeampi, kakkumainen.

Valmis raparperiansa ei ole pinnalta erityisen kaunis, mutta leikattu annospala on houkuttelevan näköinen, kun pohja, raparperi, rahkatäyte ja päällismuru erottuvat kerroksina. Pohdin tänään juhannusostoksilla kaupassa leivontatarvikehyllyn edessä, miten raparperiansan voisi koristella juhlavammaksi. Etsin jotain kivoja vihreitä koristeita, mutten löytänyt mieleisiä. Ehkä pintaan voisi pursottaa kermaruusukkeita ja painaa niihin vaikka pienet orvokinkukat tms. Keksitkö sinä koristeluideaa?

Meillä oli tänään poikien viimeinen päiväkotipäivä. Henkilökunta oli järjestänyt lapsille juhannusohjelmaa köydenvetoineen, pihapeleineen ja pihalla tarjoiltuine juhlaherkkuineen. Poikia hakiessani ilmassa oli yhtä aikaa riemukasta lomanalun tunnelmaa ja toisaalta myös haikeutta, kun isoveikan päiväkotitaival päättyi. Poika kysyikin vähän hämmästyneenä häntä hyvästelleeltä hoitajalta, että eikö ketään eskariryhmän aikuisista tulekaan mukaan kouluun. Ei tule ei. Koulu on sitten ihan uusi maailma uusine aikuisineen. Onneksi kouluun tulee kuitenkin eskarista tuttuja kavereita.

Huomenna meillä siis leivotaan ja pakataan kassit mökkijuhannusta varten. Aatoksi meidän mökkimaisemiin on ennustettu sateista, mutta juhannuspäiväksi sääennuste lupailee ihan mukavaa ja aurinkoista säätä.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille!

Vahteristonemäntä

Huomiohuppareita ja kesäisiä neuleita

Me ollaan nyt kuulkas siirrytty ihan tykkänään verkkareihin, kuten kuvista näkyy. Ehkä meillä vielä joskus näkyy poikien päällä muitakin ulkovaatteita. Ainakin sitten, kun lumi tulee maahan.

Kesäisiä kevyitä hellevarusteita ei ole vieläkään päästy pitämään ulkosalla, huomisaamuksi on luvattu alle 10 astetta lämmintä. Hrr! Pesin kyllä uhmakkaasti lasten fleecet tänään varastoon, vaikkei tämä kyllä olisi ensimmäinen kerta, kun juhannusta vietetään toppatakki päällä.

Suomen kesä on mitä on, stop tykkänään valitus säästä!

Isoveikan verkkarit ovat kirpparilta bongaamani uudenveroiset Pumat 140 cm ja pikkuveikalla City-Marketin rekistä löytyneet Jess verkkarit 110 cm. Pikkuveikalle otin myös koon 120, että on vaihtohousuja, kun yhdet pyörii koneessa ja toiset roikkuu narulla. Ja kun tuokin poika venyy kuin voikukanvarsi.

Mutta eikös ole aika hauskat huomioväriset verkkatakit? Etsin tässä taannoin isoveikalle kivaa, mutta kohtuuhintaista hupparia kaupungilta, tuloksetta. Kappahlissa silmiini sattui alerekissä puoleen hintaan tämä Woxo-sarjan oranssi-musta verkkahuppari, joka on ihan meidän näköinen. Isoveikalla oli aikanaan juuri tämänvärinen oranssi Reimatec takki ja oranssi kuuluu edelleen suosikkiväreihin.

Kaikenlisäksi takin materiaali on ihanan pehmoista sekä ulkoa että sisältä. Malli on perinteiseen verkkatakkiin verrattuna hieman pidempi ja kapeampi, joten takki istuu mukavasti päällä, eikä nouse kainaloihin leikkiessä. Materiaalin luvataan hohtavan fluorivalossa (pitääkin testata jossain!) ja peloteltiin päästävän väriä, minkä vuoksi (voimakkaan värin lisäksi) näitä oli alerekissä kasapäin. Niin paljon, että parin viikon kulttua hain pikkuveljelle oman Woxo hupparin. Ei ole ollut väriongelmia ennen pesua, eikä pesun jälkeenkään. Paitsi näissä takeissa on vaikea leikkiä piilosta!

Isoveikan (131,7 cm) verkkatakki on kokoa 134/140 ja pikkuveikan (noin 110 cm) 110/116. Pikkuveikalle olisi ehkä kannattanut hankkia koko 122/128, jos olisi tavoiteltu kahden kesän käyttöä: tässä koossa ei ole kasvunvaraa. Mutta en toisaalta tykkää ylisuurista vaatteistakaan.

Niin, minähän vietin oikein emännän erikoisviikonloppua, kun sain nautiskella yksinolosta kotona miesväen mökkeillessä. Valvoin myöhään, nukuin pitkään ja tietysti herkuttelin.

Lauantai hujahti pitkälti yläkerran vaatepinojen ja -laatikoiden raivauksessa, päivitin myös kesäisempää varustusta poikien vaatelipastoihin. Ja tuskailin taas isoveikan vaatekaapin puutetta: huoneeseen hankittiin lisää lelusäilytyskalusteita ja vaatekaappi vietiin muka turhana tilanviejänä pois. Pelkkä lipasto, joka on kaikenlisäksi matala- ja kapealaatikkoinen, tuntuu nyt käytössä aika niukalle. Varsinkin näillä vaatemäärillä.

Yläkerran aulan ja pakastimen raivaaminen toi hyvän omatunnon ja  mielenrauhan, joten illan kuljeskelin pihalla kastelukannun kanssa ja ihastelin kesän kasvua sekä suunnittelin tulevia istutuksia. Vattukuoriaisia katselin tuikeasti ja ilmaisin mielipiteeni myös mäntysuovan kera (vaativat kyllä kuulemma ihan myrkkyä).

Sunnuntaina satoi reippaasti vettä. Palkitsin itseni edellisen päivän reippaasta raivaustyöstä ja lähdin kaupunkiin etsimään itselleni viime aikojen päähänpinttymää, kesäistä neuletakkia varsin epäilevällä mielellä. Yleensä silloin, kun hakee jotain tiettyä, sellaista ei tietenkään löydy. Nyt kävi harvinainen tuuri: unelmien kesäneule löytyi ensimmäisestä kaupasta, Haloselta, tosin pitkän hakemisen ja sovittelun jälkeen. Tai niitä kesäisiä neuleita löytyi itseasiassa oikein kaksin kappalein: toinen on luonnonvalkoinen reikäneule ja toinen beige, reisimittainen pitsineuletakki 3/4 hihalla. Molemmat ovat kivoja kesäisiin menoihin, esimerkiksi kuun vaihteessa ystävän kanssa tehtävälle laivareissulle.

Tänään olen leiponut raparperiansat (linkki Kinuskkissan sivuille) päiväkodin henkilökunnan kahvipöytään kiitokseksi poikien hyvästä hoidosta ja opetuksesta kuluvana vuonna. Pojat piirsivät lisäksi kortit, jotka annetaan huomenna aamulla yhdessä kakkujen kanssa poikien mennessä päiväkotiin toiseksi viimeistä päivää ennen kesälomaa. Päädyin tällä kertaa tällaiseen henkilökunnan yhteiseen muistamiseen (oma kakkunsa kumpaankin ryhmään) henkilökohtaisten pikkulahjojen sijaan (joita olisi tarvittu vähintään 6 kpl).

Juhannuskin kolkuttelee jo ihan ovella - vaikkei sään puolesta siltä vielä kieltämättä tunnukaan. Ennen mökille keskikesän juhlan viettoon lähtöä käyn vielä kampaajalla, tapaamme kavereita ja tietysti on hoidettava isot ruokaostokset, pakattava kaikkea mahdollista toppatakista hellehattuun sekä leivottava jotain juhannuksen kahvipöytään mökille. Taidan hyödyntää tuota helppoa ja herkullista Kinuskikissan rahkaisan raparperikakun eli raparperiansan ohjetta. Suosittelen muillekin, jos leivontavinkkiä kaipaatte!

Veittekö kiitoslahjan päiväkotiin/opettajalle? Onko Kappahlin Woxo-sarja tuttu? Kävittekö Jesper Juniorin alessa?  Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on?

Valoisaa viikonalkua! (onhan nyt ainakin valoisaa, vaikka lämpö puuttuukin)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! - bloggari