Huomiohuppareita ja kesäisiä neuleita

Me ollaan nyt kuulkas siirrytty ihan tykkänään verkkareihin, kuten kuvista näkyy. Ehkä meillä vielä joskus näkyy poikien päällä muitakin ulkovaatteita. Ainakin sitten, kun lumi tulee maahan.

Kesäisiä kevyitä hellevarusteita ei ole vieläkään päästy pitämään ulkosalla, huomisaamuksi on luvattu alle 10 astetta lämmintä. Hrr! Pesin kyllä uhmakkaasti lasten fleecet tänään varastoon, vaikkei tämä kyllä olisi ensimmäinen kerta, kun juhannusta vietetään toppatakki päällä.

Suomen kesä on mitä on, stop tykkänään valitus säästä!

Isoveikan verkkarit ovat kirpparilta bongaamani uudenveroiset Pumat 140 cm ja pikkuveikalla City-Marketin rekistä löytyneet Jess verkkarit 110 cm. Pikkuveikalle otin myös koon 120, että on vaihtohousuja, kun yhdet pyörii koneessa ja toiset roikkuu narulla. Ja kun tuokin poika venyy kuin voikukanvarsi.

Mutta eikös ole aika hauskat huomioväriset verkkatakit? Etsin tässä taannoin isoveikalle kivaa, mutta kohtuuhintaista hupparia kaupungilta, tuloksetta. Kappahlissa silmiini sattui alerekissä puoleen hintaan tämä Woxo-sarjan oranssi-musta verkkahuppari, joka on ihan meidän näköinen. Isoveikalla oli aikanaan juuri tämänvärinen oranssi Reimatec takki ja oranssi kuuluu edelleen suosikkiväreihin.

Kaikenlisäksi takin materiaali on ihanan pehmoista sekä ulkoa että sisältä. Malli on perinteiseen verkkatakkiin verrattuna hieman pidempi ja kapeampi, joten takki istuu mukavasti päällä, eikä nouse kainaloihin leikkiessä. Materiaalin luvataan hohtavan fluorivalossa (pitääkin testata jossain!) ja peloteltiin päästävän väriä, minkä vuoksi (voimakkaan värin lisäksi) näitä oli alerekissä kasapäin. Niin paljon, että parin viikon kulttua hain pikkuveljelle oman Woxo hupparin. Ei ole ollut väriongelmia ennen pesua, eikä pesun jälkeenkään. Paitsi näissä takeissa on vaikea leikkiä piilosta!

Isoveikan (131,7 cm) verkkatakki on kokoa 134/140 ja pikkuveikan (noin 110 cm) 110/116. Pikkuveikalle olisi ehkä kannattanut hankkia koko 122/128, jos olisi tavoiteltu kahden kesän käyttöä: tässä koossa ei ole kasvunvaraa. Mutta en toisaalta tykkää ylisuurista vaatteistakaan.

Niin, minähän vietin oikein emännän erikoisviikonloppua, kun sain nautiskella yksinolosta kotona miesväen mökkeillessä. Valvoin myöhään, nukuin pitkään ja tietysti herkuttelin.

Lauantai hujahti pitkälti yläkerran vaatepinojen ja -laatikoiden raivauksessa, päivitin myös kesäisempää varustusta poikien vaatelipastoihin. Ja tuskailin taas isoveikan vaatekaapin puutetta: huoneeseen hankittiin lisää lelusäilytyskalusteita ja vaatekaappi vietiin muka turhana tilanviejänä pois. Pelkkä lipasto, joka on kaikenlisäksi matala- ja kapealaatikkoinen, tuntuu nyt käytössä aika niukalle. Varsinkin näillä vaatemäärillä.

Yläkerran aulan ja pakastimen raivaaminen toi hyvän omatunnon ja  mielenrauhan, joten illan kuljeskelin pihalla kastelukannun kanssa ja ihastelin kesän kasvua sekä suunnittelin tulevia istutuksia. Vattukuoriaisia katselin tuikeasti ja ilmaisin mielipiteeni myös mäntysuovan kera (vaativat kyllä kuulemma ihan myrkkyä).

Sunnuntaina satoi reippaasti vettä. Palkitsin itseni edellisen päivän reippaasta raivaustyöstä ja lähdin kaupunkiin etsimään itselleni viime aikojen päähänpinttymää, kesäistä neuletakkia varsin epäilevällä mielellä. Yleensä silloin, kun hakee jotain tiettyä, sellaista ei tietenkään löydy. Nyt kävi harvinainen tuuri: unelmien kesäneule löytyi ensimmäisestä kaupasta, Haloselta, tosin pitkän hakemisen ja sovittelun jälkeen. Tai niitä kesäisiä neuleita löytyi itseasiassa oikein kaksin kappalein: toinen on luonnonvalkoinen reikäneule ja toinen beige, reisimittainen pitsineuletakki 3/4 hihalla. Molemmat ovat kivoja kesäisiin menoihin, esimerkiksi kuun vaihteessa ystävän kanssa tehtävälle laivareissulle.

Tänään olen leiponut raparperiansat (linkki Kinuskkissan sivuille) päiväkodin henkilökunnan kahvipöytään kiitokseksi poikien hyvästä hoidosta ja opetuksesta kuluvana vuonna. Pojat piirsivät lisäksi kortit, jotka annetaan huomenna aamulla yhdessä kakkujen kanssa poikien mennessä päiväkotiin toiseksi viimeistä päivää ennen kesälomaa. Päädyin tällä kertaa tällaiseen henkilökunnan yhteiseen muistamiseen (oma kakkunsa kumpaankin ryhmään) henkilökohtaisten pikkulahjojen sijaan (joita olisi tarvittu vähintään 6 kpl).

Juhannuskin kolkuttelee jo ihan ovella - vaikkei sään puolesta siltä vielä kieltämättä tunnukaan. Ennen mökille keskikesän juhlan viettoon lähtöä käyn vielä kampaajalla, tapaamme kavereita ja tietysti on hoidettava isot ruokaostokset, pakattava kaikkea mahdollista toppatakista hellehattuun sekä leivottava jotain juhannuksen kahvipöytään mökille. Taidan hyödyntää tuota helppoa ja herkullista Kinuskikissan rahkaisan raparperikakun eli raparperiansan ohjetta. Suosittelen muillekin, jos leivontavinkkiä kaipaatte!

Veittekö kiitoslahjan päiväkotiin/opettajalle? Onko Kappahlin Woxo-sarja tuttu? Kävittekö Jesper Juniorin alessa?  Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on?

Valoisaa viikonalkua! (onhan nyt ainakin valoisaa, vaikka lämpö puuttuukin)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! - bloggari