Me&i kutsujen satoa

Tänään olimme poikien serkkutytön 6-vuotis kekkereillä ja illalla pyrähdin vielä me&i kutsuilla. Olin toki valmistautunut huolella ja tutkinut pari viikkoa sitten julkaistun syys-/talvimalliston moneen kertaan etukäteen netistä, mutta on se aina ihan eri asia nähdä tuotteet livenä ja hypistellä omin sormin. Usein mieli muuttuu vielä siinä rekkiä selaillessa, niin kävi nytkin.

Pikkuveikalle ostin yllä olevan traffic jam paidan, jossa ruskeat autot ja punaiset stop-merkit risteilevät keltaisella pohjalla sikin sokin. Aivan ihana kuosi!

Arvoin tovin tämän paidan ja toisen keltaisen paidan välillä, jonka rintamuksessa oli niitä söpöläisiä koiria, mutta kallistuin sitten kuitenkin tähän lähinnä kankaan sisältämän elastaanin vuoksi (koirapaita pelkkää puuvillaa). Elastaani kun väistämättä tarkoittaa parempaa pesu- ja käyttökestoa, ainakin omalla kokemuksellani.

Ruskeat housut olisivat sopineet tuon paidan kanssa kuin nenä päähän, mutta kuten voitte arvata, niitä meiltä löytyy ennestäänkin. Mielenkiintoa herättivät sen sijaan nämä kapoiset, takataskulliset, kirkkaan punainet pöksyt. Jotain ihan erilaista ja -väristä vaihteeksi. Isoveikalla on ollut punaisia housuja aiemminkin, mutta pikkuveikalla muistaakseni ei.

Uskaltauduin ottamaan sekä paidasta että housuista koon 110/116 tuolle reilun metrin mittaiselle nassikalle (102,5 cm heinäkuussa). Tarvittaessa vaikka jemmaan, mutta ei oikein kannata enää ostaa 98/104 cm, kun niitä on ihan riittävästi ennestään ja poika venyy jokatapauksessa hurjaa vauhtia.

Tykkään me&i:n vaatteissa erityisesti siitä, että paitojen hihoissa kuosi jatkuu nurjalle, joten niitä voi huoletta aluksi kääntää ja housuissa on nappi-kumpparisäätö ja pitkät resorit, jotka mahdollistavat kokoa isomman vaatteet käytön aluksi reilumpana ja myöhemmin sitten juuri sopivana. Vaatteilla on näin ollen pitkä käyttöikä.

Isoveikan vaatelipaston tänään hätäisesti läpikäyneenä ja t-paidat pitkähihaisiksi lennossa päivittäneenä totesin, että poika ei todellakaan tarvitse enää yhtään riepua nykyisessä koossa. Mutta eihän tässä touhussa olekaan kyse "tarpeesta" vaan jostain ihan muusta. Tiedätte kyllä.

Esikko sai siis valita yhden paidan syysmallistosta ja lemppariksi valikoitui tämä oranssipohjainen dinos-pusero. Poikaa kiinnosti eniten sini-musta zebra striped roundneck, mutta livenä kyseinen vaatekappale ei vakuuttanut minua (enkä kyllä tykännyt alunperinkään väristä...). Kangas oli kovin ohkaista ja tarkoituksellisesti viimeistelemättömät reunat eivät näyttäneet silmissäni kivoilta. Tiedän, olen kalkkis ;)

Jokos te olette käyneet syksyn me& i kutsuilla? Onko mallistosta löytynyt suosikkia?

Minusta tämä mallisto suosii tyttöjä ja vauvoja. Heille olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa!  Pöyheät velourtunikat, ankkapeppuiset velourhousut, keltainen nallebody ja tassuhousut, keltainen koirahaalari...olisin voinut ostaa ne kaikki!

Yllätys oli, että kahdessa "poikien paidassa" oli kuva-aihe sekä edessä että takana. Toisessa oli edessä kaivuri ja takana traktori (diggie & tractor) ja toisessa edessa yksittäinen auto ja takana stop-merkki (stop the car). Näitä yksityiskohtia en ollut huomannut nettisivua selaillessani. Tuo stop-merkki paita olisi ollut meidän, jos pohjaväri olisi ollut joku muu kuin tummansininen.

Olin hankinnoissani varsin maltillinen vai mitä? Kieltämättä tuleva reissu on vähentänyt pakostakin shoppailua radikaalisti. Hyvin olen kyllä skarpannut ;)

Hieman jäi kyllä kaivelemaan ruskea collegetakki keltaisilla hiharaidoilla ja kesältä tuttu keltainen &-takki isommassa koossa. Takki on ollut isoveikan (ja äidin) lemppari ja ajattelin jemmata sen seuraavassa koossa. Ehkä siten alesta, jos sattuu jäämään.

Kuvat ovat me&i:n sivuilta.

Voimia uuteen viikkoon ja reipasta alkavaa syyskuuta! :)

Vahteristonemäntä

Leikitäänkö?

Vielä hetki sitten oli lämmin kesäpäivä ja pelasin isoveikan kanssa pihalla krokettia. Poika oli mielissään, kun äiti osallistui hänen leikkiinsä. Jostain syystä se on tosi mieluista ja tärkeää lapselle, että aikuinen osallistuu joskus leikkiin. Tai ainakin pelaamiseen.

Viime aikoina meillä on vaadittu harvase ilta - yleensä hoitopäivän jälkeisen väsyitkun kera - että vanhempien pitäisi leikkiä milloin legoilla, milloin autoilla. Kärsivällisesti yritän selittää, että vanhemmilla on omat kotityönsä iltaisin ja leikkiminen on oikeastaan (vain) lasten juttu.

En tykkää leikkiä ja minulla on asiasta krooninen huono omatunto. Pelaaminen ja palapelien rakentelu on asia erikseen, mutta eivät nekään ole suoraan sanoen lempipuuhiani. Pikkulegoilla leikkiin olen toisinaan "osallistunut" rakentamalla avaruusasemaa (jossa on kylpyhuoneessa nätti kaakelilattia!) ja  kommentoimalla sopivan teatraalisesti sitä vastaan hyökkääviä, hurjaakin hurjempia aluksia ja niiden tekosia ;)

Mitä mieltä olette: pitääkö aikuisen leikkiä? Leikittekö lasten kanssa?

Puuh, arki tuntuu nyt kysyvän voimia. Töissä on ollut kiireistä ja toisaalta turhauttavaa. Julkinen liikenne venyttää päivät turhan pitkiksi. Harkitsen yhä vakavammin ajotuntien ottamista ja autoilun uudelleen aloittamista. Jo lastenkin takia.

Mies lähti jälleen työmatkalle ja palaa vasta la-su yönä. Väsyneet pojat pääsivät onneksi pariksi päiväksi mummolaan huilaamaan päiväkotiarjesta ja saan itse hengähtää tämän illan. Istuin kaksi tuntia kampaajalla ja lueskelin naistenlehtiä aivot käsilaukkukoukussa :)

Ensi viikolla alkaa syyskuu ja sitä myötä harrastukset. Myös pikkuveikan vanhempainilta ja kirpparipöydän laitto osuu ensi viikolle. Olenkohan haalinut liikaa hommaa.

Molemmat pojat saivat paikat liikuntakerhosta tuosta lähikoululta. Tiistai-illat tulevat olemaan aikataulullisesti tiukkoja, mutta lapsille mieluisia, kun poikia viedään peräkkäisiin harrastusryhmiin. Onneksi matkaa on vain kivenheiton verran.

Torstaisin on sitten oma vuoroni: jään työmatkan varrella kuntotanssiin ja ajan vasta sen jälkeen bussilla kotiinpäin. Jospa tuolla tavalla tulisi luistettua vähemmän tuiki tärkeästä liikunnasta. Töissä on onneksi mahdollisuus liikkua kaksi tuntia viikossa työaikana, mikä on tosi hieno etu henkilöstölle. Pitää vaan muistaa ottaa ne lenkkikamat mukaan.

Työnhakukin pitäisi aloittaa. Yritän aina aika ajoin muistuttaa itselleni, että tämä työ todellakin päättyy vuodenvaihteessa. Kesän sain kellua rauhassa kuplassani ja nautiskella työllisen elämästä pitkästä aikaa, mutta nyt syksyn tullen joulukuu onkin yllättävän lähellä. Täytyy aktivoitua asian suhteen. Mutta samaan aikaan olen niin sitoutunut ja tunnollinen, että tuntuisi tosi vaikealta lähteä toiseen työpaikkaan kesken projektiluontoisen työni ja jättää toiset pulaan. Älytöntä sinänsä, mutta minkäs teet.

Miten sinä rentoudut parhaiten arjessa?

Pirteää viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä

Ei taas päiväkotiin!!!

Minä arvasin: se kesäkuu oli silkkaa hanimuunia ja nyt lomien jälkeen vasta on arki alkanut. Arki, jonka aamuina molemmat pojat itkevät ja kiukkuavat hoitoon lähdöstä niin, ettei pukemisesta saati hampaiden pesusta meinaa tulla mitään. Vaatteekin on ihan vääriä. Aamuista on yhtäkkiä tullut kaameita ja jopa aina niin aamupirteä  ja aurinkoinen isoveikka on muuttunut hankalaksi hoitoon lähtijäksi.

Sama kuvio toistuu iltaisin, paitsi, että silloin plussana on vielä pitkän, isossa ryhmässä vietetyn päivän tuoma rikkipoikkiväsymys, joka saa pienet miehet heilumaan ja hölisemään levottomasti ja kovaäänisesti ruokapöydässä ja suihkussa niin, että vanhemmilla palaa lopulta pinna.

Normaalistikin kovaäänisten poikien äänitaso on päiväkodin aloituksen myötä noussut niin, että joudun vähän väliä pyytämään puhumaan normaaliäänellä. Ja iltaisin ollaan niin uupuneita, ettei edes vähien lelujen korjaamisesta meinaa tulla mitään, vaan rojahdellaan teatraalisesti sohvalle ja kuorsataan muka puoliunessa. Ennen aivan mitättömistä asioista tulee hurja huutokonsertti ihan hetkessä. Mielet ovat selvästi kireällä.

Tähän asti varsinaiset päiväkotipäivät ovat kuitenkin menneet mukavasti, mutta nyt päiväkodista on alkanut tulla palautetta, että pikkuveikka on kovin itkuinen päivisin ja odottaa vain vanhempia hakemaan. Aiemminkin pitkään kestänyt päiväunille nukahtaminen venyi pian tuntiin ja viime päivinä päikkärit ovat jääneet jo kokonaan pois. Jokainen teistä tietää, mitä se tarkoittaa meidän iltoihin.

Olen jutellut pikkuveikan kanssa tästä viihtymättömyydestä ja ikävöinnistä. Poika haikailee tietysti meidän kahdenkeskistä arkeamme kotona ja suunnittelee päiväkodin tilalle kaikkea houkuttelevaa ohjelmaa, kuten Hoploppia, Sea Lifea, shoppailua, ystävien kylään kutsumista, uimaan menoa...Kaikkea kivaa, mutta ei äidin töihin menoa, eikä päiväkotia. "Päiväkodissa on tylsää!" Kaikkein vaikein asia päiväkodissa tuntuu olevan päiväunien nukkuminen vieraassa paikassa ja itselle luonnottoman aikasin.

Isoveikan harmina tuntuvat puolestaan olevan eskaritehtävät, joiden kuvittelin (toivoin) olevan se mukava juttu tälle syksylle. Esiopetuksessa on nyt testattu lasten taitoja kuulemma aika tiiviillä tahdilla ja monella saralla ja se on saattanut lastentarhanopettajan mukaan rasittaa poikaa. Juttelin siis tänään lto:n kanssa, kun asia on pyörinyt mielessäni viime päivinä. Väkisinkin mietin, että rasittuuko aistiherkkä ja hienomotoriikkaa vasta harjoitteleva lapseni keskimääräistä enemmän eskarista ja onko hän sittenkään koulukypsä normaaliaikataulussa jne.

Päiväkodissa eivät kuulemma ole huomanneet isoveikan käytöksessä mitään hälyyttävää ja hän on ollut iloinen, reipas ja tehnyt annetut tehtävät hyvässä yhteistyössä. Testitehtävien tuloksista emme vielä keskustelleet. Kotona saamme kuitenkin kuulla, kuinka eskarissa on kurjaa, kun on "kokoajan" suoritettava niitä tehtäviä, eikä ehdi leikkiä. Poika tahtoisi kuulemma vain olla lomalla, eikä halua (aikanaan) mennä kouluunkaan, kun sielläkin on  niitä tehtäviä. Toivottavasti tämä on vain lomalta paluun jälkeistä väliaikaista ahdistusta.

Juttelin tänään myös pikkuveikan hoitajien kanssa lasten reagoinnista ja pikkuveikan kohdalla oltiin sitä mieltä, että päiväkotiarki ja äidin töissäkäynti on nyt todellistunut pojalle ja eri ryhmässä oleminen isoveikan kanssa on myös uutta ja rankkaa alkuun. Kuulemma tilanne kyllä helpottuu tässä syksyn mittaan. Toivottavasti pian. Se tuntui kyllä mukavalle, että huoleni otettiin tosissaan, eikä vähätelty. Ovathan toki itsekin huomanneet, miten reipas ja iloinen poika on muuttunut itkuiseksi ja surkeaksi äidin odottajaksi.

Että sellaista meillä tällä viikolla!  Itse olen maannut pari päivää flunssan kourissa kotona, mutta tänään perjantaina kykenin jo töihin. Oli kyllä toisaalta aivan luksusta sairastaa ekan kerran ihan omassa rauhassa pötkötellen (vrt. kotiäitivuodet). Tuli kerrankin levättyä kunnolla.

Pikkuveikkaa käytettiin lastenlääkärillä äkäisen ja pahasti tulehtuneen molluskan (ontelosyylä) vuoksi ja aloitettiin antibioottikuuri. Vähän näyttäisi siltä, että tämä määrätty penisilliinivalmiste kuuluisi taas niiden joukkoon, jotka kääntävät meidän pienen persoonallisuuden ihan päälaelleen, kuten viime talven lievän keuhkokuumeen aikaan. Lapsi ei taas yhtäkkiä tiedä, mitä haluaa ja haluaako ylipäätään, ja on ihan tuskainen olonsa kanssa. Talvella lääkkeen nimi oli Amorion ja nyt syödään Kefexiniä. Ehkä joudumme taas vaihtamaan lääkkeen kesken kuurin.

Eikö elämä olekaan pelkkää sealifea?

Onneksi viikonlopuksi on luvassa mukavaa tekemistä: lauantaina iltapäivällä tulee serkkuperhe kylään ja sunnuntaina puolestaan meillä kyläilee ystäväperhe kolmen tytön kera :) Pojat odottavat ihan innoissaan leikkikavereita ja tietysti sitä tärkeää kotona oloa. Jäin kyllä kieltämättä miettimään, että uuden arjen rasittaessa olisi ehkä ollut tarpeen pyhittää viikonloppu ihan oman perheen kesken oleilulle, mutta sovittu mikä sovittu. Harvoin meillä kuitenkaan kyläilijöitä liikkuu.

Miten teidän päivähoidot ja eskarit ovat käynnistyneet alun jälkeen? Ovatko lapset väsyneitä? Varsinkin eskarilaisten kokemuksia kuulisin mielelläni. Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan lasten arjen helpottamiseksi ja äidin mielen rauhoittamiseksi :)

Leppoisaa viikonloppua, muistetaan huilata :)

Vahteristonemäntä

Pikkuveikka testaa Blaa!:ta

"Arvaa mitä leopardi? Nyt sovitellaan Blaa!:n syysuutuuksia!"

Toivottoman oivallista ryhtyi yhteistyöhön lastenvaatevalmistaja Blaa!:n kanssa ja saimme testattavaksi luomupuuvillaisia, Suomessa suunniteltuja herkkuja syysmallistosta. Testaajana toimii pikkuveikka ja valitsin hänelle testiin

• Choco velourhousut 
• Hedgehog pitkähihainen paita iso siili 
• Hedgehog trikoopipo

"Ota kiinni, pikkusiili!" Hehkuvaa keltaista ja suklaanruskeaa. Täydellistä syksyyn!

Testaajamme on noin 102 cm pitkä ja vaatteet ovat kokoa 104 cm. Pipo on 52-54 ja pikkuveikan pää 52,5 cm.

Paita on silminnähden reilu, muttei ylisuuri. Puuvillapaidan oletan kuitenkin kutistuvan ensimmäisessä pesussa jonkin verran.

Velourhousut ovat puolestaan niukempaa mitoitusta ja pituus on juuri sopiva. Kasvun- tai kutistumisen varaa ei ole paljon. Jäin miettimään, olisiko koko 110 ollut käypä ja pussittunut nätisti.

Pipo istuu napakasti ja nätisti päässä. Hyvä malli, otsalle ei muodostu "lippaa".

Tuotteiden mainitaan kutistuvan noin 5 %.

"Napa näkyy naapuriin!"

Housujen malli on nätisti istuva. Leveällä, vahvalla kumpparilla varustettu vyötärö istuu sopivan napakasti normaalipainoisen lapsen päällä (102 cm/17 kg). Luulen, että toimisi hoikemmallakin. Vyötärön korkeus on riittävä myös pitkäselkäiselle lapselle.

Housujen vyötärössä ei ole säätöjä, mutta en jäänyt niitä (ainakaan tässä sovitustilanteessa ) myöskään kaipaamaan. Seuraan tilannetta.

Näitä suklaansävyisiä housuja valmistetaan myös collegekankaasta ja leggareina. Velourleggareita teki mieli kokeilla, mutta otin sitten pojalle tutumman malliset housut. Ja myönnän: en oikein osaa kuvitella pojilleni leggareita...

Ja sitten pompitaan!

...ja pelleillään :)

Lempivärejäni ja niin herttainen kuva-aihe :)

Paidan hihansuut ovat eri väriset kuin kauluksen kantti, joten paitaan voi yhdistää myös malliston "bicquit"- housut (vaaleanruskea) tai leggarit.

Tumman niskalapun nurja puoli on fiksusti vaalea: nimikointi on helppo tehdä tussilla. Arvostan tätä ominaisuutta tuskailtuani mm. Metsolan mustien lappujen kanssa. Tarrojakin on tullut testattua, mutta edelleen nimikoin mieluiten tussilla.

Tässä myös lähikuvaa housujen sametinpehmeästä velourista. Nukka on tosi lyhyttä ja tiivistä. Erittäin laadukkaan tuntuista. Huuhteluaineeton taloutemme pistää kyllä velourit testiin. Housujen (80 % luomupuuvilla, 20 % polyesteri) pesulämpötilaksi suositellaan 40 astetta ja pesu luonnollisesti nurinpäin.

Pyykinpesusta puheenollen: luomupuuvillainen siilipaita suositellaan pestävän 30 asteessa. Ilmeisesti painatuksen säilymisen varmistamiseksi. Jäin miettimään, muistanko pestä paidan erillään meidän perus 40 asteen pyykistä. Myös pipon pesuohjeessa neuvotaan pesemään 30 asteessa. Onko 30 ja 40 asteella käytännössä merkittävää eroa? Onko pesuohjeen 30 astetta (muutenkin kuin tässä tapauksessa) vain "varmuuden vuoksi"?

Siilipaidan painatus on aivan ihana. Voiko napa pystyssä nököttävää, anovasti katsovaa piikkipalloa vastustaa? :)

Painatus tuntuu olevan "syvällä" kankaan kuiduissa, joten se vaikuttaisi kestävälle. Mattamainen painatus miellyttää silmää.

Kyllä, vaikuttaa oikein pätevälle setille ensikokemuksen perusteella. Kunhan säät tästä vielä hieman viilenevät, saadaan testivaatteet kunnolla käyttöön ja pesukoneen pyöritykseen.

Meillä on Blaa!:n tuotteista ennestään harmaa Black Bird-paita ja sen laatu on vakuuttanut. Paita ei ole mielestäni mennyt pesussa miksikään. Se on myös ihanan pehmoinen.

Lisää Blaa!:n tuotteita löydät verkkokaupasta.

Onko Blaa! teille tuttu? Miltä siilikuosi näyttää?

Pesettekö vaatteet aina juuri suosituslämpötiloissa?


Reipasta viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Pitkää hihaa ja pimeneviä iltoja

Aamut ovat jo kirpeitä ja illat hämärtyvät selvästi aikaisemmin kuin keskikesällä. Vaikka auringossa on edelleen kesäisen lämmintä, ilmassa on tiettyä kuulautta. Leikkuupuimuri pöllyttää kultaista peltoa tien toisella puolella. Koulut, eskarit ja päivähoito ovat alkaneet. Kesä 2014 alkaa kääntyä väistämättä syksyksi.

Harvinaisen helteisen heinäkuun jälkeen tämä emäntä tervehtii syksyä iloisin mielin ja lapsetkin ovat jo kyselleet, milloin voi taas laittaa pitkähihaisen paidan päälle. Lupasin, että kyllä se hetki pian taas koittaa. Kokosin tähän postaukseen suosikkejani syksyn paitasadosta muutamilta tutuilta merkeiltä.

Ylimmäisenä Villervallan riemukas karkkipaita, väri vaalean oranssi. Myös vihreä versio on herkku. Villervallan syysmallistosta teinkin jo erillisen postauksen, jos muistatte. (kuva Skidin verkkokaupasta)

Molo Kidsillä (3 kuvaa yllä, Keltainen Kettu) on muutama herkullinen, poikamainen kuosi tälle syksylle (kts. kolme kuvaa yllä). Ilves ja jalkapallo ovat upeita, oranssinsävyinen avaruusmaisema vetoaa omalla tavallaan ja miellyttäisi taatusti avaruusmaailmaan kellumaan jäänyttä isoveikkaa.

Nyt on Marimekko tehnyt sen, minkä mm. Po.p hoksasi jo hetkeä aiemmin: yhdistetään erivärisiä raitakuoseja samaan tuotteeseen (ja saadaan äiti-ihmiset sekoamaan). Marimekon "Herra" vetoaa ainakin tähän vannoutuneeseen tasaraitafaniin ja luulen, että tässä on tämän syksyn "pakkopaita" (pakko-saada-pukine) :D (kuva Marimekon verkkokaupasta)

Maxomorran syysmalliston suosikikseni lennähtivät siniset pöllöt ruskealla pohjalla ja hehkuvan oransseilla kanteilla. Näyttävä väriyhdistelmä ja suloiset pöllöt vetoavat aina :) Kuva Keltaisen Ketun verkkokaupasta.

Noshilta (Nosh Organics, kuva Lasten Taikamaa) löytyy tälle syksylle mm. hauska kamerakuosi, jota saa mm. kauniina okrankeltaisena. Menee varmasti "isommallekin" pojalle (/tytölle).

Reiman sisävaatteissa pörrää tänä syksynä mm. lasten piirtämiä autoja ja ötököitä, mutta oma suosikkini on tämä sateenkaaren väreissä hehkuva, kotoista räsymattoromantiikkaa henkivä fleecetakki. Hieno! (kuva reimashopista)

Miltäs syksyn paitasato näyttää? Mikä on oma suosikkisi näistä tai jostain muualta?

Ja sitten viime aikojen kuulumisia. Takana on rento, ohjelmaton kotiviikonloppu. On se jännä, miten töiden alkamisen jälkeen kotoilu on maistunut yhtäkkiä yllättävän hyvältä.

Enää ei ole tarvetta käydä joka viikonloppu jossakin, vaan on ihan kivaa vain olla. Tai no, eihän tämä meidän elämä kotonakaan pelkkää loikoilua ole: tänä viikonloppuna ollaan pesty viikon pyykit, tehty keinun perustuksia, vaihdettu kottikärryyn pyörä ja tyhjennetty komposti. Mutta on myös saunottu koko perheen kesken pitkän kaavan mukaan ja tehty vähän parempaa ruokaa kuin arkena. Viikonlopun pitää tuntua erilaiselta kuin arjen.

Parasta on kuitenkin nukkua pitkään arkiviikon aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Tänään pojat nukkuivat 8.30 saakka! Olen kyllä opetellut menemään aikasemmin nukkumaan arkena, mutta siinä on edelleen hieman hiomista. Tämä emäntä ei pärjää pitkään vajaan kuuden tunnin yöunilla.

Isoveikalla menee mukavasti eskarissa ja poika lähtee sinne joka aamu mielellään. Uusia kavereita on löytynyt ja leikit maistuvat. Tänään tehtiin ensimmäinen kotiläksy, jossa piirrettiin aiheesta "täällä minä viihdyn". Ihmeen mukavasti malttoi poika keskittyä tehtävään, vaikka jälkeenpäin selvästi väsähtikin itselle hieman hankalan tehtävän suorittamisesta. Eskarikirjan sivulle piirtyi kuitenkin värikäs kuva kotitalosta ja veljeksistä sen pihalla :)

Ilman isoveikkaa uudessa päiväkotiryhmässä sinnittelevä pikkuveikka sen sijaan tirauttaa aamuisin välillä pienet itkut ja sanoo päiväkodin olevan "tylsää". Varsinkin päiväunien nukkuminen hoitopaikassa tuntuu olevan vaikeaa ja sen poika kuvailee itsekin vaikeimmaksi asiaksi päivähoidossa. 

Meillä on kieltämättä kotona paljon myöhäisempi rytmi kuin päiväkodissa (kiitos pikkuveikan hyvien aamu-unien), mikä varmasti osaltaan vaikeuttaa nukahtamista puolilta päivin. Viikonloppuna päikkäreille käydään yleensä siinä kolmen maissa (ja silti yöuni tulee klo 20-21).

Lähes joka päivä saan hoitajilta kuulla, että pienimmäinen on nukkunut vain 30-40 minuuttia valvottuaan ensin sen tunnin verran. Kotona pikkuveikka nukkuu kevyesti 1,5 h päivälläkin ja nukahtaa nopeasti.

Arki-iltoina meillä kirmailee siis väsynyt, itkuinen ja levoton 3-vuotias, joka tarvitsee paljon syliä, muttei malta oikein sylissäkään istua. Toivottavasti tämä on ohimenevää alkuhankaluutta ja helpottaa tässä syksyn mittaan. Väkisinkin kyllä mietin, että iso päiväkotiryhmä ei ehkä ole vielä pikkuveikalle se paras paikka.

Kirpparipöytä pitäisi varata ja passinhakuun varasin jo ajan. Molemmat pojat saivat nyt paikan liikkarista, jossa isoveikka on harrastanut liikuntaa jo pari vuotta. Tiistai-illat täyttyvät siis pian lasten harrastamisesta, kunhan elokuu kääntyy syyskuuksi. Onneksi liikkari on tuossa lähikoululla, mutta on siinä silti hommaa viedä pojat peräkkäin eri ryhmiin yhden illan aikana. Varsinkin jos mies on reissussa.

Itse ilmoittauduin alkavan syksyn innoittamana kuntotanssiin, joka on sopivasti työmatkan varrella ja siten ehkä vaikeammin välteltävissä, kuin myöhemmin illalla alkava jumppa, joka on liian helppo jättää syksyn pimetessä väliin "kun ei vaan millään jaksa lähteä..."

Oletteko suunnitelleet/varanneet harrastuksia alkavalle syksylle?

Mutkatonta arkeen paluuta viikonlopun jälkeen toivottaen,

Vahteristonemäntä

Miikkarisyksyn karvakuonot

Tänään julkaistiin Me&i:n syysmallisto!

Poimin teille tähän omia suosikkejani virtuaalihypistelyä varten. Keltaiset koirat, nallet ja autosekamelska miellyttävät minua keltaisen ystävänä erityisesti. Tytöille on aivan ihania velourtunikoita eläinaiheilla. 

Nämä alimmaiset, punaiset, kapealinjaiset collegehousut täyttävät varmasti monen hoikan lapsen äidin toiveen. Vyötäröltä löytyy kaikenlisäksi säädettävä nappikumppari. Syksyn suosikkipöksyt?

Miltä näyttää? Suosikkisi? Oletteko menossa kutsuille?

Lisää herkkuja löytyy samasta paikasta, mistä kuvat on kerätty eli Me&i verkkosivuilta.

Lupsakkaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Isoveikka aloitti (esi)opintien!

Eilen meillä oli suuri päivä, kun esikoisemme isoveikka aloitti eskarin. Edellisenä yönä isin kanssa ulkomaanreissulta palannut ja kuutisen tuntia nukkunut poika jaksoi juuri ja juuri nousta sängystä, mutta jännitys virkisti pienen niin, että kyllä se päivä siitä käynnistyi. Isi vei pojat päiväkotiin, joten en itse ollut saattelemassa poikaa eskariin ja näkemässä kuulemma ilmeisen innostunutta, mutta myös jännittynyttä poikastamme.

Ensimmäisenä päivänä ei kuulemma vielä ollut mitään varsinaista opetusta, saivat kuitenkin lukujärjestykset. Tänään, toisena eskaripäivänä saivat kirjat ja tekivät kirjasta pari tehtävää. Tuli myös ensimmäinen kotiläksy, joka pitää muistaa tehdä tulevaksi maanantaiksi. Tuli ihan koulu mieleen, kun kirjaa selasin. Omassa lapsuudessa noita tehtäviä tehtiin vuotta myöhemmin ekaluokalla. Ei tainnut koko eskarista olla silloin vielä ajatustakaan.

Täytyy tässä äidinkin alkaa vähän skarppaamaan, että tulee tehtävät ajoissa tehtyä! Tänään kiedoin lapseni ensimmäisen oppikirjan kontaktimuoviin melkein liikuttuneena. Aika suhisi korvissa.

En ole vielä päässyt tapaamaan isoveikan eskariopea, sillä hakiessani poikia ennen viittä viimeisten joukossa, on paikalla aina muita hoitajia. Ehtiihän tässä toki, mutta äitiä tietysti kiinnostaisi, kenen opissa poika nyt on :) Odotan vanhempainiltaa kovasti.

Kuten kuvasta voitte päätellä, pojat ovat saaneet valita uudet eskari- ja päiväkotireppunsa itse. Yritin ensin ehdotella esteettisempiä vaihtoehtoja, mutta sitten ajattelin, että antaa olla: valitkoon kerrankin ihan vaan itselle mieleiset. Eipä minun tarvitse noita laukkuja juuri katsella. Eikä olleet muuten hinnalla pilattuja: 9,95/kpl robbarissa. Vetoketjujen oletan tosin kestävän korkeintaan joulukuulle.

"Sala mäkkii" on pikkuveikan vaihtovaatteita ja unilelua varten. Tiedätte, mitä mieltä olen Carsista, mutta olkoon, reppu on kympin repuksi varsin pätevän oloinen.

Äidin mielestä suoraan sanoen ällöttävässä ja muovipintaisessa, mutta käyttäjänsä mukaan täydellisessä Bagukan-repussa kulkevat isoveikan eskarikirja ja muut varusteet. Ostimme samalla muutamia peruslyijykyniä (joita jostain syystä ei taloudesta löytynyt) ja lisäksi paksumpia, kolmionmallisia erikoiskyniä hyvää kynäotetta ja kirjoittamista (äidin mielenrauhaa?) auttamaan.

Pikkuveikkaa harmittaa, kun hän ei päässyt vielä eskariin. "Minä kohta kuusi...!", hän hokee toiveikkaana. Mutta vasta kolmen vuoden päästä, pieni mies.

Isoveikka käy eskarissa mielellään, ainakin näin alkuun. Eipä muutos lopulta ollut suuri: tutussa päiväkodissa jatkettiin. Ryhmä vaihtui tosin suurimmaksi osaksi, sillä eskarilaiset on nyt jaettu ryhmiin sen mukaan, mihin kouluun he vuoden päästä menevät. Fiksua sinänsä, sillä ainakin itselläni ystävyyssuhteita muodostui juuri tuossa iässä.

Yksi hoitajista on siirtynyt mukana uuteen ryhmään, muut ovat uusia. Eskariryhmässä on mukana onneksi hyvä ystävä, jonka isoveikka on tuntenut vauvasta saakka. Poika on verrattain sosiaalinen ja hyvä löytämään uusia kavereita itselleen, joten tuskin hän yksin jää. Mutta toki sitä silti äitinä aina miettii, että voikun kaikki menisi hyvin :)

Miten teidän eskarit ja koulut ovat alkaneet? Turvallista koulutietä kaikille pienille kulkijoille!

Vahteristonemäntä

Jemma vm 2015

Syysmallistot taivuttavat pian puotien vaaterekit notkolle, enkä ole muistanut (ehtinyt?) näyttää teille, mitä meillä jemmattiin kesäalesta pojille kesäksi 2015! Tässä muutamia suosikkeja, joiden esittely meni pojilta vähän villiksi...

Meidän "jemma vuosimallia 2015" sisältää mm.:
- Villervallan paitoja, hupparit ja tennarit
- Gugguun housuja ja sortseja (keltaista ja oranssia)
- Mini Rodinin käärmepaidat
- Marimekon Keikari-sortsit
- Reiman Angry Birds-aurinkosuojavaatteita ja konepestävät lenkkarit

Kyseinen "jemma" käsittää (vain) yhden reilunkokoisen pahvilaatikon vaatehuoneessa, jonka sain tässä äskettäin viimein raivattua niin, että sinne mahtuu taas sisälle ;) En uskalla viedä aarre-arkkuani aittaan, kun eihän sitä tiedä, mikä siellä nakertaa kalleudet vaikka pilalle.

Taidan luopua suosiolla jemmaamisen välttämisen epätoivoisesta yrittämisestä ja hyväksyä, että hamsteri mikä hamsteri :) Ja silti joudun taas miettimään, että entä jos en tykkääkään noista vaatteista enää vuoden päästä. On tämä hankalaa! ;)

Mitäs kanssajemmaajien varastoihin on päätynyt viime aikoina? :)

Vahteristonemäntä

Kotieläimiä ja matkakuumetta

Mistä on lapsiperheen kesä tehty? Huvipuistoreissusta, mökkijärvessä polskimisesta ja tietenkin - eläinpuistoretkestä.

Kävimme tässä taannoin Orimattilan kotieläinpuistossa muistuttamassa pojille, miltä lehmä, sika ja lammas näyttävät. Ja nähtiinhän siellä jopa joulupukin poro (?) ja päästiin riekkumaan erinäisissä leikkihärveleissä. Possun kohdalla tuli myös puhetta siitä, mistä se ruoka oikein tulee...

P. Punakuono taisi olla vähän kesäterässä...Isoveikka kysyi äiditä epäuskoisena, että ei kai tämä ole niitä joulupukin lentojoukkoja? Taisi olla vähän erinäköinen jäkälänpurija kuin Niko lentäjänpoika-elokuvassa. Juu, tämä olikin ihan tavallinen poro vaan ;)

Eläimiä enemmän lapsia tuntuivat lopulta kiinnostavat leikkitelineet, varsinkin tämä putkiliukumäki saavutti suuren suosion veljesten keskuudessa.

Päivä oli todella helteinen - kuten viime aikoina on muutenkin ollut. Onneksi tässä puistossa on myös niitä puita, jonka luoma varjo oli helpotus varsinkin vanhemmille. Vesipullot olivat suuressa suosiossa!

Pojilla oli päällä viime kesän H&M:n dinopaidat ja saman ketjun sortsit. Nämä vitosen maksaneet sortsit ovat käytössä toista kesää ja laatu on yllättävän hyvä: ei nukan nukkaa, eikä takataskun painatus ole edes haalistunut!

Sandaalit ja aurinkosuojahatut Reiman, hatut käytössä toista kesää ja laatu edelleen priima. Reiman sandaalimalli on tuttu jo vuosien takaa ja seuraavaksi kesäksi meinaan jemmata taas vastaavat.

Lopuksi pojat kiipesivät ponin selkään ja ratsastivat talutettuna pienen kierroksen. Pikkuveikka on selvästi rohkeampi tällaisissa jutuissa; isoveikka ei olisi samassa iässä uskaltanut hepan kyytiin. Nyt molemmat nauttivat ratsastuksesta ja kierros loppui tietysti liian lyhyeen. Tuli taas mieleen, että pitäisi kysyä kodin läheiseltä hevostilalta mahdollisuutta ratsastukseen.

Meillä on meneillään erikoinen ja jännittävä viikko. Isoveikka lähtee huomenna isin kanssa harrastusmatkalle oikein lentokoneella (pojan eka kerta lentokoneessa) ja pikkuveikka aloittaa huomenna päiväkodissa uudessa ryhmässä ensimmäistä päivää loman jälkeen. Saakohan äiti unta ensi yönä...

Mutta arvatkaa mitä?! Meidän syyslomareissu toteutuu sittenkin! Eilen varasimme matkan Turkkiin syyskuun lopulle. Tuntuu ihan epätodelliselta. Olen viimeksi ollut etelässä häämatkalla vuonna 2007, joten matkakuume on ollut kova jo pitkään. On tainnut matkailukin muuttua jonkin verran näinä vuosina: tullut all inclusivet ja kaikki. Mutta kaikkein vaikeinta on odottaa sinne syyskuun loppuun! (ja olla pelkäämättä lasten sairastumista ennen matkaa)

Mitäs teille kuuluu? Onko arki saatu rullaamaan kesälomien jälkeen? Vai joko sitä odotetaan syyslomaa? ;)

Reipasta loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä