Vielä hetki sitten oli lämmin kesäpäivä ja pelasin isoveikan kanssa pihalla krokettia. Poika oli mielissään, kun äiti osallistui hänen leikkiinsä. Jostain syystä se on tosi mieluista ja tärkeää lapselle, että aikuinen osallistuu joskus leikkiin. Tai ainakin pelaamiseen.
Viime aikoina meillä on vaadittu harvase ilta - yleensä hoitopäivän
jälkeisen väsyitkun kera - että vanhempien pitäisi leikkiä milloin legoilla, milloin autoilla. Kärsivällisesti yritän selittää, että vanhemmilla on omat
kotityönsä iltaisin ja leikkiminen on oikeastaan (vain) lasten juttu.
En tykkää leikkiä ja minulla on asiasta krooninen huono omatunto. Pelaaminen ja palapelien rakentelu on asia erikseen, mutta eivät nekään ole suoraan sanoen lempipuuhiani. Pikkulegoilla leikkiin olen toisinaan "osallistunut" rakentamalla avaruusasemaa (jossa on kylpyhuoneessa nätti kaakelilattia!) ja kommentoimalla sopivan teatraalisesti sitä vastaan hyökkääviä, hurjaakin hurjempia aluksia ja niiden tekosia ;)
Mitä mieltä olette: pitääkö aikuisen leikkiä? Leikittekö lasten kanssa?
Puuh, arki tuntuu nyt kysyvän voimia. Töissä on ollut kiireistä ja toisaalta turhauttavaa. Julkinen liikenne venyttää päivät turhan pitkiksi. Harkitsen yhä vakavammin ajotuntien ottamista ja autoilun uudelleen aloittamista. Jo lastenkin takia.
Mies lähti jälleen työmatkalle ja palaa vasta la-su yönä. Väsyneet pojat pääsivät onneksi pariksi päiväksi mummolaan huilaamaan päiväkotiarjesta ja saan itse hengähtää tämän illan. Istuin kaksi tuntia kampaajalla ja lueskelin naistenlehtiä aivot käsilaukkukoukussa :)
Ensi viikolla alkaa syyskuu ja sitä myötä harrastukset. Myös pikkuveikan vanhempainilta ja kirpparipöydän laitto osuu ensi viikolle. Olenkohan haalinut liikaa hommaa.
Molemmat pojat saivat paikat liikuntakerhosta tuosta lähikoululta. Tiistai-illat tulevat olemaan aikataulullisesti tiukkoja, mutta lapsille mieluisia, kun poikia viedään peräkkäisiin harrastusryhmiin. Onneksi matkaa on vain kivenheiton verran.
Torstaisin on sitten oma vuoroni: jään työmatkan varrella kuntotanssiin ja ajan vasta sen jälkeen bussilla kotiinpäin. Jospa tuolla tavalla tulisi luistettua vähemmän tuiki tärkeästä liikunnasta. Töissä on onneksi mahdollisuus liikkua kaksi tuntia viikossa työaikana, mikä on tosi hieno etu henkilöstölle. Pitää vaan muistaa ottaa ne lenkkikamat mukaan.
Työnhakukin pitäisi aloittaa. Yritän aina aika ajoin muistuttaa itselleni, että tämä työ todellakin päättyy vuodenvaihteessa. Kesän sain kellua rauhassa kuplassani ja nautiskella työllisen elämästä pitkästä aikaa, mutta nyt syksyn tullen joulukuu onkin yllättävän lähellä. Täytyy aktivoitua asian suhteen. Mutta samaan aikaan olen niin sitoutunut ja tunnollinen, että tuntuisi tosi vaikealta lähteä toiseen työpaikkaan kesken projektiluontoisen työni ja jättää toiset pulaan. Älytöntä sinänsä, mutta minkäs teet.
Miten sinä rentoudut parhaiten arjessa?
Pirteää viikonjatkoa!
Vahteristonemäntä
Kyllä vaan se arki näkyy lasten käytöksessä: Nuutilla alkoi uhmailu samana päivänä, kuin hoito alkoi.. Kyllä iltaisin täälläkin kaivataan enemmän huomiota. Mies välillä leikkii poikien kanssa lattialla, mutta itse lähinnä luen tai pelaan, en kyllä jaksa/ehdi leikkiä lattialla autoilla tai ukkeleilla. Kyllä meilläkin se on lasten juttu ennemmin. Ulkopeilit on tietty asia erikseen, kun ei ole kotihommia tehtävänä. :) harrastukset kyllä tuovat mukavaa touhua!
VastaaPoistaTsemppiä sinulle arkeen ja työnhakuun! Lopussa kiitos varmasti seisoo. <3
Kiitos :) Niin se on uskottava, että lopussa kiitos seisoo.
PoistaEttä teilläkin sitten reagoidaan. Kai tämäkin on vain elämänvaihe, jonka läpi on rämmittävä. Tsemppiä myös teille :)
Mä tahtoisin leikkiä enemmän, mutta aina ei jaksa. Usein oon vaan tylsä aikuinen =(
VastaaPoistaRentoutuminen, onko se jotain syötävää =D kipeesti kaipaisin kyllä jotain harrastusta ja omaa aikaa
Hienoa, että edes periaatteessa haluaisit leikkiä :)
PoistaOlisiko sitä omaa aikaa mahdollista järjestää johonkin koloseen, edes pikkuisen? Se kun on niin kovin tärkeää jaksamisen kannalta.
Ihanan kesäistä! Meillä on kylmää ja sateista, oikeen masis syksyä!
VastaaPoistaMä en varsinaisesti leiki lasten kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että olin itsekin lapsi joka ei juuri leikkinyt :D Outoa. Mutta kyllä mä voin pelailla jalkapalloa ja golfia ym sellaista. Mutta en oo yhtään se tyyppi, joka istuu lässyttämässä barbie kädessä olkkarin lattialla. Musta on ihanaa, että löytyy niitä aikuisia jotka osaa heittäytyä leikkeihin lasten kanssa, siitä lapset nauttii, kun joskus sellaista seuraa saa. Ei sen tarvii olla joka päiväistä :)
Mä rentoudun blogin parissa, netissä surffaillessa, perheen kanssa iltalenkillä. Miehen kanssa illalla sohvalla jutellessa ja elokuvia katsellessa, kun lapset nukkuu.
Vielä hetki sitten oli noin ihanan kesäistä. Meillä on edelleenkin kohtuullisen lämmin ja välikausivarusteita vasta otetaan hiljalleen esiin. Varsinkin isompi ulkoilee vielä hupparissa. Itselle kyllä sopii tämä ilmojen viilentyminen ja syksyn tulo: en jaksaisi ainaista kesää ja hellettä, vaan nautin (yleensä) vuodenaikojen vaihtelusta.
PoistaTuo on totta, että lapset ovat aivan onnessaan, kun aikuinen joskus heittäytyy mukaan leikkiin heidän kanssaan. Se on parasta, mitä voi olla. Isoveikka toivoi, että viikonloppuna vain leikittäisiin yhdessä koko perhe :)
Tutuilta kuulostaa nuo rentoutusmenetelmät - helppoja, halpoja ja hyviksi havaittuja :)