Repolaisia keväthangilla

 

 

 

Niinhän siinä sitten kävi, että Molo Kidsin Fox-kuosia piti saada. Eipä tainnut olla yllätys kenellekään? ;)

Ensin saapui pikkuveikan Polly haalari Tenavalinnasta (kiitos vaan Tittin elämää alekoodista!) ja isoveikan Hopla-takki on myös matkalla näille kulmille. Takki tulee Zalandolta, sillä sieltä löytyi kokoa 140 cm kohtuuhintaan ja sain sopivasti pienen alekoodin käyttööni.

Tänään aamupäivällä pikkuveikka pujahti uuteen keväthaalariinsa ja käväisimme pikaisesti ulkona luonnonvalossa kuvaamassa kettuja keväthangilla. On se vaan niin ihana!!! Ja kuten olen aiemminkin hehkuttanut, väritys on varsin likaystävällinen, mikä ei ole ollenkaan pikkujuttu meidän 3,5 vuotiaan touhutaavin tapauksessa. Äidin hermoille tekee hyvää tällainen kuravalmis kuosi.

Haalarissa on kevyt verkkovuori vartalossa ja suurimmaksi osaksi myös lahkeissa. Hihoissa ja lahkeiden alaosassa on liukas vuoritus. Kauluksessa on mukavan pehmeää kangasta. Hihansuissa ja lahkeissa on kuminauhat, ei säätömahdollisuutta. Vesipilari ja hengittävyys on 5000, saumat teipattu. Lupaavalta vaikuttaa.

Sovittelimme 116 cm kokoista haalaria pelkkien sisävaatteiden päälle. Pikkuveikalla on pituutta tällä hetkellä noin 108-110 cm. Mielestäni 110 cm haalari olisi jäänyt pieneksi viimeistään syksyyn mennessä, varsinkin välikerroksen kanssa. Haalarin selkämitta on jo nyt sopiva meidän pitkäselkäiselle. Lahkeissa ja hihoissa on enemmän kasvunvaraa. Tarkoitus olisi käyttää haalaria sekä keväällä että syksyllä, jos rikkaruohon tapaan venyvän nuorenherran kasvuvauhti suinkin antaa myöten..

Toivottavasti tämä keväinen Polly haalari on yhtä kestävä kuin talvinen vastineensa: isoveikalla pysyi päivittäisessä käytössä ollut Molon Polaris talvihaalari ehjänä - ainakin näin helmikuun loppuun saakka. Nähtäväksi jää, oliko talvi tässä vai tuoko maaliskuu vielä perinteiset pyryt tullessaan.

Tiedostin jo haalaria tilatessani, että meiltä ei taida löytyä tähän kuosiin/väriyhdistelmään sopivaa pipoa. Kuvauksiin lainattiin pari isoveikan vanhaa Reiman välikausihattua (koko 54), joiden sävyt ovat ainakin vähän sinnepäin. Mielestäni tämä haalari vaatii vihreän pipon ja juuri oikean sävyisen sellaisen. Hieman vaaleamman kuin tuo kuvissa näkyvä vihreä pipo. Mielellään kuosittoman, joku tähti voi toki pipossa olla. Täytyykin alkaa selailla valikoimia sillä silmällä.

Kuvissa pikkuveikalla on haalarin kanssa meillä testattavana olleet aivan ihanat Reimatec Wetter-välikausikengät viime syksyn mallistosta (mahtuvat onneksi vielä keväällä!) ja Reimatec välikausisormikkaat (koko 3 = 2-4 v). Kylläpä oli poika innoissaan, kun pääsi kirmailemaan keveämmissä varusteissa!

Erityisen coolia oli saada käteensä samanlaiset, sormikasmalliset hanskat kuin isoveikalla. Pikkuveikalla on tähän saakka ollut pelkkiä rukkasia, mutta tänä keväänä päätin kokeilla myös hanskoja välikauteen. Rukkasten ohella.

Voi että tämä kettukuosi näyttää hyvältä luonnossa! Olen tosi tyytyväinen ja ihan kierroksilla: kannattava hankinta ehdottomasti (mitä nyt vähän ylimääräinen...) Pikkuveikka tykkäsi itsekin kovasti söpöläisistä ketunkasvoista ja olisi halunnut ottaa uuden haalarinsa heti käyttöön. Vielä täytyy kuitenkin hetki odotella säiden lämpenemistä tai ainakin pukea lämmin fleecehaalari välikerrokseksi.

Millä pipolla sinä asustaisit Fox-kuosin? Miellyttävätkö ketut? Entä kuosivaatteet ylipäätään?

Veikeää viikonloppua!

Vahteristonemäntä

Vesitipun taikaa

Jäin tässä eräänä päivänä seuraamaan, kuinka pikkuveikka leikki ränniputkesta tippuvan sulamisveden kanssa. Hän oli poiminut läheltä pitkän kasvinvarren, jota hän omien sanojensa mukaan "vesitti" syöksytorven alla. Poika viihtyi tässä puuhassaan pitkään, eikä kaivannut edes äidin seuraa.

Mieleeni tuli valokuva, jossa itse olen polvistuneena niinikään samanlaisen rännin juurelle ja poimin lapiolla katolta valuvaa vettä ämpäriin. Lapiollinen kerrallaan. Minullakin oli päällä Reiman haalari. Silloin tarvittiin lisäksi kurahousut ja -hanskat. Tänä päivänä päästään vähemmällä pukemisella, kun vaatteissa on kosteussuojakalvot.

Ehdotin pikkuveikalle ämpärin ja lapion hakemista aitasta ja pienet kasvot kirkastuivat: leikkihän saisi aivan uusia ulottuvuuksia! Etsimme tarvittavat hiekkalelut aitan perältä ja poika jatkoi vesileikkiään. Ämpäri muuttui pian kattilaksi ja sen pohjalle alkoi muodostua erilaisia herkkuruokia, joita tarjoiltiin aika ajoin äidin maisteltavaksi lusikaksi muuttuneella lapiolla.

Katselin kameran takaa kuopukseni keskittynyttä touhua ja mietin, miten vähän tarvitaan hyvään leikkiin: tippuva vesi riittää.

Reimatec Zapp haalari (2013), Reimatec rukkaset (2013), Lumula pipo (2014) ja Reimatec kengät (2013).

Lumet tuntuvat sulavan nyt vauhdilla ja kevät taitaa tosiaan tehdä tuloaan muutamaa viikkoa aikataulusta edellä. Jäikö ikävä hohtavia hankia vai saako kevät jo tulla? Leikitäänkö teillä mielellään vesileikkejä? Kurahanskoilla vai kalvokäsineillä?

Leppoisaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä

Solmimatta paras - Wetterissä uudet nauhat

 

Reiman suositut vedenpitävät Wetter välikausitennarit ovat saaneet kevään kunniaksi uusia herkullisia värisävyjä ja mikä parasta - kenkien mukana tulee nyt joustavat nauhat (kts. kuva yllä), joita ei tarvitse avata ja solmia, kun on kiire pihalle kavereiden luo.

Nyt haljasnahan ja tekstiilin pinnoittamat vedenpitävällä kalvolla varustetut Wetterit sujahtavat näppärästi pienemmänkin välikausiseikkailijan jalkaan ilman aikuisen apua. Oikein fiksu uudistus! Nämä jokasään kevätpopot ovat jo reimashopissa. Yllä olevissa kuvissa olevien värivaihtoehtojen lisäksi löytyy peruspunainen ja tummansininen.

kuvat reimashop

Meillä oli pojilla syksyllä Reimatec Wetterit testissä ja koot näyttäisivät onneksi riittävän vielä keväällekin :)

Onko teillä välikausikengät järjestyksessä? Onko Reimatec Wetter tuttu? Mitkä ovat teidän suosikkikengät välikauteen?

Vinkki! Reimashopissa myydään edellisen kauden Wettereitä tosi hyvällä alennuksella 30 eur/pari. Näissä ei ole mukana joustonauhoja. Osa talven ulkoilutuotteista on alennettu nyt 50 %, joten kannattaa kurkistaa reimashoppiin.

Täällä sataa vuoroin vettä ja vuoroin räntää. Itselläni on kaktus kurkussa, joten taitaa flunssa tehdä tuloaan. Pojat pääsevät huomenna mummolaan talviloman viettoon ja loppuviikolle onkin onneksi luvattu hieman talvisempia ulkoilusäitä. Pakkaamme toiveikkaina myös sukset ja luistimet mukaan!

Aurinkoisia kevättalven päiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä

Kelkan kanssa luistimilla

Meillä on tänä talvena harjoiteltu luistelua enemmän kuin koskaan ennen ja tuloksiakin on jo nähtävissä: isoveikka pysyy jäällä pystyssä aika mukavasti ja pikkuveikallakin riittää innostusta yrittää yhä uudelleen jatkuvista pyllähdyksistä huolimatta. Luistelu onkin ihan kivaa!

Tässä pari viikkoa sitten viikonloppuna, kun talvi piti meitä vielä otteessaan, eikä vesi valunut puroina liukastaen kaikki pinnat luistinradaksi, isoveikka halusi ottaa vaarinsa aikanaan minulle rakentaman kelkan mukaan luisteluvarusteiden kuljettamista varten. Ja kelkka esitti jotain sota-alusta, jollen aivan väärin muista.

Samalla muistin, että jostain olen lukenut perinteisen potkukelkan olevan oivallinen tuki nuoren jääkiekkoilijan uran alkutaipaleella. Miksei siis tämäkin perinnekelkka toimisi samalla tavalla luistelijanalkua tukien: onhan siinä samantyyppinen tanko kahvoineen kuin potkukelkassakin.

Olin aivan oikeassa: isoveikan luisteluun tukikelkka toi lisää vauhtia ja sivupotkuja. Pikkuveikkaa kelkka kannatteli pystyssä äidin hartioiden saadessa välillä levätä parikymmenkiloisen makaronin olomuodon ottaneen nassikan kannattelusta. Kelkka toi myös uusia leikkejä luistinradalle ja sai meidät viihtymään jäällä jäätävästä tuulesta huolimatta.

Sitten hieman meidän viimeaikojen kuulumisia. Pikkuveikan iho on jo paljon parempi ja rasvaukset menevät aika rutiinilla. Inhottavaa se pikkumiehen mielestä edelleen on, mutta siedettävää. Lääkärin antamalla tarravihkolla on muuten ihmeellinen voima rasvauksen sietämisen edistäjänä. Mistähän saan uuden vihon nykyisen täyttyessä? Täytyypä kysäistä apteekista ensin. Tiistaina saadaan jo lopettaa lääkevoiteen käyttö ja jatkaa pelkällä perusvoiteella. Myönnän, että taisin vähän ylireagoida tilanteesen silloin diagnoosin saatuamme: kyllä me tästäkin selviämme. Miksemme selviäisi.

Isoveikan kanssa kävimme ilmoittautumassa kouluun tällä viikolla. Kouluun! Tuntuu ihan uskomattomalta ja äidin sydänalassa sykähti kerran jos toisenkin. Vastahan tuo poika oli vauva ja nyt se lähtee jo kouluun. Aika todellakin kiitää ohitsemme. Nyt sitten odottelemme keväistä tutustumispäivää, joka tuo elokuisen koulunalkun taas askelta lähemmäs. Poika itse jännitti koululla käyntiä hieman, mutta ilahtui kovin, kun heti pihalla tuli vastaan pari tuttua tyttöä omasta eskariryhmästä ja myöhemmin tavattiin vielä lisää eskarista löytyneitä kavereita. Lapselle on kyllä iso asia, että tuntee tulevia luokkakavereitaan entuudestaan.

Omaa viikkoani on tähdittänyt kirpparipöytä ja siihen liittyvät huolto- ja täydennystoimet. Vaikka työ tuntui taas raskaalta, varsinkin se hinnoittelu ja laputtaminen, unohtui kaikki tuska ja vaiva, kun kuulin myyntisaldon. Ulkovaatteilla hankkii ihan mukavasti ja siinä joukossa menee samalla muutakin lapsiin liittyvää tavaraa, joilla ei ole enää käyttöä. Mulla oli edelleen esimerkiksi pinnasängyn lakanat ja potat kaapeissa tilaa viemässä. Keskiviikkona päättyy kirpparipöydän vuokra-aika, mikä tietää taas roudauspäivää. Mutta se on samalla myös hartaasti odotettu "tilipäivä".

Nyt viikonloppuna olemme ihan kotosalla pitkästä aikaa, mikä tekee hyvää varsinkin pojille. Joku on roikkunut (en keksi muutakaan selitystä asialle) jääkaapin ovenkahvassa niin, että tänään oli pakko tyhjentää jääkaappi ja korjata oven sarana, kun kaappi ei pysynyt enää tiiviisti kiinni vääntyneen oven takia. Ovi on narissut on pitkään, eikä ole hiljentynyt öljyämisestä huolimatta. Pari päivää sitten huomattiin, että tilanne on edennyt, eikä jääkaapin ovi ole enää tiiviisti kiinni.

Siinä samalla tuli sitten pestyä jääkaappi oikein perusteellisesti, mikä tulikin tarpeeseen. Jestas, mikä määrä vanhaksi menneitä purnukoita sieltä täytyi heittää roskikseen! Pitäisi siivota jääkaappi useammin. Nyt oli hyvä sää tuohon operaatioon, kun ulkona on lämpöasteita ja ruuat sai laittaa kauppakasseissa terassille viltillä peitettynä. Pojat kyllä lupasivat vahtia portaikon ikkunassa, etteivät kissat käy maistelemassa meidän herkkuja. Portaikkoon rakentuikin aikuisten jääkaappiprojektin aikana kunnioitettavan näköinen kissantorjunta-asema.

Minuun on muuten iskenyt välikausivaatekuume! Se on huomattavasti vakavampaa lajia kuin tähän vuodenaikaan riehuva influessa. Mielessäni pyörii vain Molo Kidsin Fox-kuosiset takit ja haalarit, enkä saa niiltä rauhaa. Oi, mikä hieno eläinkuosi ja kaikenlisäksi vielä kaunis ja likaystävällinen väritys.

Haluaisin isoveikalle takin ja pikkuveikalle haalarin. Olisin varmaan jo tilannut Tittin elämää-blogin alekoodilla Tenavalinnasta, mutta siellä takin koot loppuvat 128 cm:iin, joka ei riitä enää isoveikalle (ainakaan enää syksyllä). Surffaan siis bittiaalloilla ketunppoikasten kasvot mielessä pyörien. Hikeä pukkaa, vaikka kuume vaan nousee.

Ei tarvinne mainita, että the jemmassa on valmiiksi ihan riittävästi vermettä kahden poikasen kevätkelien suojavarusteiksi. Toisella olalla istuu järki ja muistuttaa kaapeista löytyvistä varusteista ja toisen olan sarvekas pikkukaveri houkuttelee tilaamaan houkuttelevia ihanuuksia. Miksi, oi miksi, tulee jemmattua vaatteita?!? Tässä sitä nyt taas ollaan...

Mitäs teille kuuluu? Onko välikausikuumetta liikkeellä sielläkin suunnalla?

Virkistävää viikonloppua!

Vahteristonemäntä

Seuraava potilas

Kuten varmaan muistatte, on meidän alkuvuosi mennyt isoveikan huimausta ja sittemmin kuulon alenemista selvitellessä. Käytiin EEG:t ja kaikki. Tilanne vaikuttaa nyt hyvälle: kuulo on alkanut hiljalleen palautua ja luvassa on vielä korvalääkärikontrolli ja kuulokoe keskussairaalassa kuukauden kuluttua.

Melkein ehdin jo huokaista. Pikkuveikalla on kuitenkin ollut kummaa ihottumaa jo kuukauden päivät. Ensin takareisissä, sitten myös säärissä. Myöhemmin myös vatsassa ja etureisissä. Hieman jo käsivarsissakin. Sellaisia kuivia ja kutisevia punaisia laikkuja. Kaikki alkoi aika tarkalleen viikko siitä, kun poika oli saanut vesirokko- ja influenssarokotteet.

Ensin ihottumaa hoidettiin rokotusreaktiona oman maalaisjärkeni mukaan: ihoöljyä kuivuuteen ja kutinan pahentuessa nestemäistä reseptivapaata allergialääkettä. Sitä pieni mies otti mielellään, tuoksuikin ihan banaanille. Välillä tilanne tuntui jo paranevan, kunnes iho lehahti reilu viikko sitten pahaksi omasta mielestäni mansikoiden syömisen jälkeen (smoothiessa). Olisiko poika allerginen mansikalle, jota on aina ihmetykseksemme vältellytkin?

Ihon kuivat laikut pahenivat pikaisestakin suihkusta ja sauna näytti olevan iholle myrkkyä. Jollei allergialääkettä annosteltu aamuin illoin, poika raapi itseään jatkuvasti. Ja tämä poika oli ennen meidän sametti-ihoinen! Häntä ei ole tarvinnut oikeastaan koskaan rasvata, toisin kuin minulta lievän atooppisen taipumuksen perinyttä isoveikkaa, jonka takareidet kuivuivat lievästi aina talvisin (muttei onneksi pahempaa).

Tänään kävimme pikkuveikan kanssa ihotautilääkärillä, kun kotikonsteista ei ole ollut apua ja ihottuma tuntuu vain leviävän. Hyvä että saatiin pojalta vaatteet pois päältä, kun lääkäri jo totesi ykskantaan: kyllä tuo atopiaa on. Rokote tai infektio on kuulemma saattanut toimia atopian laukaisijana. Ei kuulosta kivalta.

Minun painajaiseni on käynyt toteen: poika on perinyt taipumukseni ihottumaan ja nyt on atopia puhjennut. Olin nimittäin jo ehtinyt tuulettaa moneen kertaan, kun kumpikaan lapsista ei saanut pahaa ihottumaa alle 2-vuotiaana (jota pidetään vaikean atopian alkamisen "ikärajana") eikä vielä 3-vuotiaanakaan.

Ajattelin, että poikien ei tarvitsisi kärsiä lääkevoiteiden kirvelystä joka pesun jälkeen, eikä herätä rikki raavittuun ihoon kiinni liimautuneen pyjaman kanssa. Tai hävetä hurjan näköistä ihoaan uimahallissa ja liikuntatunneilla toisten lasten kauhistellessa, mahtaako se tarttua. Muistot oman ihottuman vaikeista ajoista palasivat elävänä mieleen.

Iho on ihmisen suurin elin ja sen toimimattomuus vaikuttaa yllättävän moneen asiaan. Luojan kiitos oma aika lailla koko vartalolla ilmennyt atooppinen ihottumani parani murrosiässä ja siitä on enää muistona vain aikuisille atoopikoille tyypillinen käsi-ihottuma. Vaikka on senkin kanssa elämisessä omat haasteensa: käsiä kun tarvitaan ihan kaikessa.

Katselen pöydällä olevia rasvatuubeja kuin unessa. Tuntuu epätodelliselta. Nyt alkaa uusi arki, johon kuuluu päivittäinen pikkuveikan ihonhoito aluksi vahvan ja kirvelevän kortsonivoiteen kera. Perusvoiteella sitten tauotetaan vahvaa hoitovoidetta eli annetaan iholle aikaa vahvistua ohentavan kortisonin jälkeen ja ihottuman uusiutumiseen käytetään miedompaa kortisonia. Tuttuahan tämä minulle sinänsä on, mutta olin jo siinä uskossa, että koko atopia on hypännyt sukupolven yli, kuten sillä on ollut tapana suvussa aiemminkin tehdä. Mutta ei valitettavasti tällä kertaa.

Pitää tietysti olla kiitollinen, ettei ole mitään vakavampaa. Aina voisi olla pahemminkin. Atopia on tavallista ja yleistä (20 %:lla lapsista on atooppinen iho), eikä järin vaarallista. Oma kokemus vaan on sellainen, ettei noita ihosairauksia saada koskaan kunnolla kuriin, vaan ne aina nostavat päätään milloin mistäkin syystä. Melkein pelkästä planeettojen asennostakin. Joskus hoito auttaa ja joskus ei. Kukaan ei tiedä miksi. Ei edes ne lääkärit.

Väkisinkin mietin myös omaa jaksamistani jälleen uuden haasteen ja työtehtävän, vastaan hangoittelevan lapsen säännöllisen rasvauksen, edessä. Olisi tässä arjessa, päiväkotikuljetuksissa, veljesten jatkuvassa nahinoinnissa ja omassa työttömyydessä/työnhaussa ollut ihan riittävästi. Miksi aina pitää olla jotain ylimäääräistä? Mikähän tämänkin kokemuksen tarkoituksena on? Turhaa pähkäilyä, tiedetään.

Loppukevennyksen aika. Tuohon epämiellyttävään ja kirvelevään rasvaukseen on keksitty apukonsti: tarravihko, johon lapsi saa tarran aina rasvauksen jälkeen. Siellä ne Iiro-ihosolut sitten möllöttävät eriväristen voidepisaroiden välissä kunkin viikonpäivän kohdalla. Aamuin ja illoin.

Rasvauksen aikana kannattaa kuulemma kuunnella mukavaa musiikkia tai katsoa lapselle mieluista lastenohjelmaa. Me kokeiltiin tänään Nasun Suuri Elokuva-filmiä ja kyllähän se vei ajatukset toisaalle mahdollisimman varovaisen suihkun jälkeen jo muutenkin kirvelevästä ihosta ja ikäväntuntuisesta kortisonin levityksestä. Rasvapurkit ja -tuubit voi kuulemma tuunata lapselle mieluisiksi kivoilla tarroilla...Hmm, tämä vaatii äidiltä vielä vähän kypsyttelyä. Katsopas poika, täältä tulee taas Raisa-rasvatuubi!

Parempaa viikonalkua teille!

Vahteristonemäntä

Villervallan veikeä kevät 2015

 

Vihreä on ehdoton kevään väri!

Turkoosin ystävälle mustien tai punaisten canvashousujen kera.

 Pieni prinsessa (ja miksei vähän isompikin) pukeutuu pinkkiin.

Lumoavaa liilaa tähdillä tai ilman. Tytölle tai pojalle. Kaikki kuvat Skidin verkkokaupasta.

Veikeän Villervallan kevät hehkuu tuttuun tapaan upeissa väreissä. Uuden kevään sävyt ovat puhkeavan lehtisilmun vihreää, kevättaivaalta napattua turkoosin sävyä, ensimmäisten mullasta työntyvien krookusten liilaa...

Yksiväristä, raitoja ja tähtiä. Tähdet ovat järjestäytyneet kevään kunniaksi uudeksi Mixed Star-kuosiksi, jossa tuikkii erivärisiä väripilkkuja siellä täällä. Ehdottoman houkutteleva tähtisumu.

Näitä kevään ensimmäisiä uutuuksia ja muutamia muitakin kevättuotteita löytyy jo Skidin verkkokaupasta. Jännityksellä jään odottamaan, mitä muuta on tulossa ja millaisia ovat tulevan kesän t-paitakuosit.

Poikien tyyliin & prinsessan kirjoittaja Mia on tehnyt varsin havainnollisen sovituspostauksen Villervallan kevättuotteista, kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa!

Miltäs Villervallan ensimmäiset kevätuutuudet maistuvat?

Arvatkaa mitä?!? Meillä on tiedossa lapsivapaa viikonloppu ihan kahdenkesken! Pojat menevät mökille mummin, papan ja tätinsä hoiviin perjantaista sunnuntaihin. Laatuajan suunnittelu on jäänyt viimetippaan ja on tosi vaikea päättää, miten käyttää tuo kallisarvoinen aika.

Mihinkään hotellilomaan ei ole nyt varaa, mutta pientä irtiottoa arjesta toki kaivataan ja tuikitärkeää aikuisten aikaa. Ja toisaalta pitäisi tehdä kotona tekemättä jääneitä hommiakin. Muttei tietenkään koko aikaa. Ja ehdottomasti täytyy valvoa myöhään ja nukkua pitkään aikatauluttomuudelle hihitellen. Herkuttelukin kuuluu luonnollisesti asiaan. Somasti sattuu ystävänpäiväkin tulevaksi viikonlopuksi.

Teatteriliput tilasin tänään, muuten viikonlopun suunnitelmat ovat vielä auki. Mieli alkaa olla jo lomatunnelmissa ja pientä kutkutusta tuntuu vatsan pohjassa, vaikka tuo isäntä tuolla paukuttaakin vielä naulapyssyllä aitaa kokoon otsalampun valossa...

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille ja sydämellistä tulevaa ystävänpäivää! Vietättekö muuten ystävänpäivää?

Vahteristonemäntä