Kuten varmaan muistatte, on meidän alkuvuosi mennyt isoveikan huimausta ja sittemmin kuulon alenemista selvitellessä. Käytiin EEG:t ja kaikki. Tilanne vaikuttaa nyt hyvälle: kuulo on alkanut hiljalleen palautua ja luvassa on vielä korvalääkärikontrolli ja kuulokoe keskussairaalassa kuukauden kuluttua.
Melkein ehdin jo huokaista. Pikkuveikalla on kuitenkin ollut kummaa ihottumaa jo kuukauden päivät. Ensin takareisissä, sitten myös säärissä. Myöhemmin myös vatsassa ja etureisissä. Hieman jo käsivarsissakin. Sellaisia kuivia ja kutisevia punaisia laikkuja. Kaikki alkoi aika tarkalleen viikko siitä, kun poika oli saanut vesirokko- ja influenssarokotteet.
Ensin ihottumaa hoidettiin rokotusreaktiona oman maalaisjärkeni mukaan: ihoöljyä kuivuuteen ja kutinan pahentuessa nestemäistä reseptivapaata allergialääkettä. Sitä pieni mies otti mielellään, tuoksuikin ihan banaanille. Välillä tilanne tuntui jo paranevan, kunnes iho lehahti reilu viikko sitten pahaksi omasta mielestäni mansikoiden syömisen jälkeen (smoothiessa). Olisiko poika allerginen mansikalle, jota on aina ihmetykseksemme vältellytkin?
Ihon kuivat laikut pahenivat pikaisestakin suihkusta ja sauna näytti olevan iholle myrkkyä. Jollei allergialääkettä annosteltu aamuin illoin, poika raapi itseään jatkuvasti. Ja tämä poika oli ennen meidän sametti-ihoinen! Häntä ei ole tarvinnut oikeastaan koskaan rasvata, toisin kuin minulta lievän atooppisen taipumuksen perinyttä isoveikkaa, jonka takareidet kuivuivat lievästi aina talvisin (muttei onneksi pahempaa).
Tänään kävimme pikkuveikan kanssa ihotautilääkärillä, kun kotikonsteista ei ole ollut apua ja ihottuma tuntuu vain leviävän. Hyvä että saatiin pojalta vaatteet pois päältä, kun lääkäri jo totesi ykskantaan: kyllä tuo atopiaa on. Rokote tai infektio on kuulemma saattanut toimia atopian laukaisijana. Ei kuulosta kivalta.
Minun painajaiseni on käynyt toteen: poika on perinyt taipumukseni ihottumaan ja nyt on atopia puhjennut. Olin nimittäin jo ehtinyt tuulettaa moneen kertaan, kun kumpikaan lapsista ei saanut pahaa ihottumaa alle 2-vuotiaana (jota pidetään vaikean atopian alkamisen "ikärajana") eikä vielä 3-vuotiaanakaan.
Ajattelin, että poikien ei tarvitsisi kärsiä lääkevoiteiden kirvelystä joka pesun jälkeen, eikä herätä rikki raavittuun ihoon kiinni liimautuneen pyjaman kanssa. Tai hävetä hurjan näköistä ihoaan uimahallissa ja liikuntatunneilla toisten lasten kauhistellessa, mahtaako se tarttua. Muistot oman ihottuman vaikeista ajoista palasivat elävänä mieleen.
Iho on ihmisen suurin elin ja sen toimimattomuus vaikuttaa yllättävän moneen asiaan. Luojan kiitos oma aika lailla koko vartalolla ilmennyt atooppinen ihottumani parani murrosiässä ja siitä on enää muistona vain aikuisille atoopikoille tyypillinen käsi-ihottuma. Vaikka on senkin kanssa elämisessä omat haasteensa: käsiä kun tarvitaan ihan kaikessa.
Katselen pöydällä olevia rasvatuubeja kuin unessa. Tuntuu epätodelliselta. Nyt alkaa uusi arki, johon kuuluu päivittäinen pikkuveikan ihonhoito aluksi vahvan ja kirvelevän kortsonivoiteen kera. Perusvoiteella sitten tauotetaan vahvaa hoitovoidetta eli annetaan iholle aikaa vahvistua ohentavan kortisonin jälkeen ja ihottuman uusiutumiseen käytetään miedompaa kortisonia. Tuttuahan tämä minulle sinänsä on, mutta olin jo siinä uskossa, että koko atopia on hypännyt sukupolven yli, kuten sillä on ollut tapana suvussa aiemminkin tehdä. Mutta ei valitettavasti tällä kertaa.
Pitää tietysti olla kiitollinen, ettei ole mitään vakavampaa. Aina voisi olla pahemminkin. Atopia on tavallista ja yleistä (20 %:lla lapsista on atooppinen iho), eikä järin vaarallista. Oma kokemus vaan on sellainen, ettei noita ihosairauksia saada koskaan kunnolla kuriin, vaan ne aina nostavat päätään milloin mistäkin syystä. Melkein pelkästä planeettojen asennostakin. Joskus hoito auttaa ja joskus ei. Kukaan ei tiedä miksi. Ei edes ne lääkärit.
Väkisinkin mietin myös omaa jaksamistani jälleen uuden haasteen ja työtehtävän, vastaan hangoittelevan lapsen säännöllisen rasvauksen, edessä. Olisi tässä arjessa, päiväkotikuljetuksissa, veljesten jatkuvassa nahinoinnissa ja omassa työttömyydessä/työnhaussa ollut ihan riittävästi. Miksi aina pitää olla jotain ylimäääräistä? Mikähän tämänkin kokemuksen tarkoituksena on? Turhaa pähkäilyä, tiedetään.
Loppukevennyksen aika. Tuohon epämiellyttävään ja kirvelevään rasvaukseen on keksitty apukonsti: tarravihko, johon lapsi saa tarran aina rasvauksen jälkeen. Siellä ne Iiro-ihosolut sitten möllöttävät eriväristen voidepisaroiden välissä kunkin viikonpäivän kohdalla. Aamuin ja illoin.
Rasvauksen aikana kannattaa kuulemma kuunnella mukavaa musiikkia tai katsoa lapselle mieluista lastenohjelmaa. Me kokeiltiin tänään Nasun Suuri Elokuva-filmiä ja kyllähän se vei ajatukset toisaalle mahdollisimman varovaisen suihkun jälkeen jo muutenkin kirvelevästä ihosta ja ikäväntuntuisesta kortisonin levityksestä. Rasvapurkit ja -tuubit voi kuulemma tuunata lapselle mieluisiksi kivoilla tarroilla...Hmm, tämä vaatii äidiltä vielä vähän kypsyttelyä. Katsopas poika, täältä tulee taas Raisa-rasvatuubi!
Parempaa viikonalkua teille!
Vahteristonemäntä
Voi pientä :( Että puhjeta tuon vitsauksen! Tsemppiä sinne rasvausten keskelle! Meillä on onneksi vähemmällä päästy, lasten ihottumat olleet lähinnä allergiasta johtuvia ja siten opettelemalla vältettävissä, ja atopiat lievempiä muotoja. Itelläni oli kans lapsena kamalasti ihottumia ja molluskoita ja kaikkea mahdollista, mutta lopulta mullakin enemmän allergiaa kuin atopiaa - silloin näistä asioista ei vielä niin tiedetty ja aikansa otti ennen kuin ruoka-ainerajoitukset sun muut oli kohdillaan. Nykyään onneksi jäljellä vaan siitepölyallergia ja sen ristiallergiat sekä eläinallergioita. No tulipahan sairaskertomus :D
VastaaPoistaKiitos tsempeistä :)
PoistaTänään oli hieman helpompi rasvaussessio kuin eilen. Iho on alkanut hiljalleen rauhoittua ja tänään on meillä kaikilla parempi päivä kuin eilen. Tarravihko sitäpaitsi tosiaan toimii!
Teillä ollaan siis allergista lajia atopian sijaan. Ikäviä ovat nekin. Taitaa olla tänä päivänä muodissa siedätys, kun ennen käskettiin vältellä kaikkia allergian aiheuttajia.
Molluskat on kyllä ällöjä, molemmilla pojilla ollut niitä reilusti. Isoveikalla ovat onneksi enää vain ikävä muisto, pikkuveikalla vielä jonkin verran jäljellä. Nekin kuulemma tulevat herkemmin juuri atoopikoille.
Jos oikein kuivaksi iho menee niin haepas apteekista sellaista kuin Locopase repair. Toimii takuulla! Mulla viimeinen atopia "kohtaus" vuosia sitten meni sillä toivottavasti pysyvästi ohi. ei siis ole mitään kortisonia.
VastaaPoistaJa kyllä - todellakin tuntuu, että vastoinkäymiset sais nyt jo riittää. Toista toisen perään :/
Btw. En nyt ala moralisoimaan tai sättimään, jokainen tekee omat valinnat. Mutta ihan hyvin tuo rokote on voinut laukaista tuon. Aiheuttanut elimistöön ns. stressitilanteen.
Mulle lapsena annettiin aina ne influenssa rokotteet, olin sit vuosia ottamata ja töissä otin ja sain elin ikäisen riesan siitä rokotteesta. En ole ottanut kohta 10vuoteen enkä toivottavasti joudu ottamaankaan. Lapsilta olen jättänyt pois pneumokokki ja rotarokotteet, muut on otettu.
Tuo mainitsemasi voide onkin muuten tuttu, olen saanut sitä joskus omaan käsi-ihottumaani. On tosiaan tehokas tuubi. Ainakin, jos muistaa laittaa säännöllisesti ;) Itse olen vähän huono hoitamaan itseäni säntillisesti: kun iho alkaa parantua, unohtuu heti rasvaus ja taas tila pääsee pahenemaan.
PoistaNiin, eipä noista rokotteista aina tiedä, että ovatko enemmän hyödyksi vai haitaksi. Kaikenlaista niistä on viime vuosina kuulunut ja kyllähän siinä ihminen alkaa herkästi epäillä rokotteiden turvallisuutta.
Vakavia sairauksia vastaan (ne rokotusohjelmaan kuuluvat) on mielestäni turvallisempaa ja riskittömämpää ottaa rokotteet, mutta nuo vapaaehtoiset rokotteet hieman epäilyttävät. Niinkuin juuri nämä vesirokko- ja influenssarokotteet. Pohdin vesirokkorokotteen ottamista lapsille pitkään. Yksi tärkeä syy rokotteen ottamiselle oli, että isoveikka atooppisena lapsena olisi luultavasti saanut vesirokon keskimääräistä kovempana tautina, eikä ole enää ihan pikkulapsi. Pikkuveikalle taas otettiin rokote, koska isoveikallekin otettiin. Ettei tarvitsisi kärsiä vesirokkoa, joka on yleensä aika pitkällinen ja ikävä tauti kutinoineen kaikkineen.
En tunne sen laajemmin rokotteiden mahdollisia haittavaikutuksia, mutta kyllä tuo mainitsemasi elimistöön tuleva stressitila sairauksien laukaisijana kuulostaa ihan loogiselta. Ja tämän mahdollisuuden otti myös ihotautilääkäri esiin siellä vastaanotolla.
Voi olla, että rokote laukaisi pikkuveikan uinuvan atopian. Voi olla, että sen teki infektio tai joku muu tekijä. Ihminen on niin monimutkainen ja paljon vielä selvittämättä.
Melko hurjan näköistä! Toivottavasti atopia rauhoittuu pian. Tämä talvi on kyllä ollut taas hankala varmasti monelle atoopikolle. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos. Tuntuihan tuo hurjalle, vaikka itselläni oli lapsena paljon pahempi atooppinen ihottuma. Onneksi tuo pikkuveikan tilanne on nyt rauhoittunut ja alkuviikosta pääsemme jo tauottamaan kortisonia ja jatkamaan ihon hoitoa pelkällä perusvoiteella.
PoistaTalvet ovat hankalia ilmeisesti kaikille iho-ongelmaisille ja kevättalvi aina sitä vaikeinta aikaa. Jos voisikin viettää tämän kylmän kauden etelän lämmössä, kuten eräs ihotautilääkäri omassa lapsuudessani suositteli. Joo, saisikos reseptillä kiitos ;)