Lapsimessuilla seikkailemassa

Itse Darth Vader otti vastaan messuvieraita keskikäytävällä.

Silverjunglen standilla kävi kauppa.

Gugguun osasto taisi olla yksi messujen suosituimpia.

Metsolan alelaarit houkuttelivat penkomaan.

Metsolalta oli erikseen messumallisto.

Crocsin kohdalla tuijottelin vain kattoon - ja unohdin kenkäkoristeet kokonaan.

Reiman messuosastolla oli esillä värikkäitä ja toiminnallisia lastenvaatteita.

Itselleni ostin jotain mustaa Me&i:n osastolta. Blogipassikin pääsi kuvaan.

Verson Puoti veti retron ystäviä puoleensa.

Verson nappimekon/tunikan olisin halunnut itselleni, mutta koot olivat loppu.

Reiman outlet näkyy jo!

Viimein kotiinpäin vievässä junassa

Minun Lapsimessuni 2015 olivat flunssaisen, mutta sitkeän lastenvaateharrastajan seikkailu jokseenkin tuntemattomalla pääkaupunkiseudulla julkista liikennettä käyttäen. On muuten huomattavasti edullisempaa tuo kulkeminen julkisilla tuolla ruuhkasuomessa kuin täällä maalla: kolmella eurolla pääsi bussilla 7 km matkan. Meilläpäin samalla hinnalla ei pääse bussilla edes yhtä pysäkinväliä.

Yhdistin samaan reissuun käynnin Reiman Outletissa Vantaan Tammistossa, joten päivälle kertyi pituutta ja edestakaisin suhaamista sekä jännitystä, päädynkö oikeaan paikkaan vieraalla seudulla. Päivä alkoi nukkumalla pommiin yöllä tiltanneen puhelimen ollessa mykkänä herätyksen aikaan, mutta onneksi aikataulu ei ollut niin justiinsa.

Reissuni kesti kaikenkaikkiaan 11 tuntia, josta messuilla vietin reilut 3 tuntia. Flunssa veti olon tukkoiseksi ja väsähtäneeksi, joten kiersin vain tärkeimmät suosikkikohteeni ja niistäkin huomaan unohtaneeni ainakin Papun ja Noshin, Crocsilta piti hakea pojille koristeita sandaaleihin, mutta ne unohtuivat jo ostoslistalta. Muille samaan aikaan järjestetyille messuille en lähtenyt rynnimään, vaan säästin voimia Vantaan koukkaukseen.

Pahoittelen, että en jaksanut kantaa mukana kuin pienen pokkarikameran ja senkin käyttö jäi varsin vähäiseksi ja kuvat hämäriksi. Kun muistin valokuvaamisen ostokset tehtyäni, oli messuhallissa jo aikamoinen tungos. Aamulla oli selvästi väljempää kuin puolenpäivän aikaan.

Mutta kuten ehkä arvaatte, tein silti runsaasti hyviä löytöjä. Suunnittelin etukäteen melko tarkkaan, mitä hankin ja kohtuullisen hyvin pysyinkin suunnitelmassani. Ainahan messuilla toki tulee tehtyä pieniä - öh - ylimääräisiä hankintoja ;)

Ihan ensimmäiseksi syöksyin Metsolan standille katsomaan, olisiko siellä vanhojen hyvien aikojen ihania, värikkäitä froteevaatteita. Pettymys! Froteeta oli tarjolla vain parissa, pienessä penkomispisteessä ja värit olivat melko tummia: yksiväristä harmaata, vihreää ja sinistä löytyi paitoina ja kaaritaskuhousuina. Hinnat olivat 15-20 euroa, joten ihan hyvä messualennus mielestäni.

Laadukkaan froteen ystävänä kaivelin tarjolla olevista viisi tuotetta mukaan ja kerroin kassalla toiveeni värikkäiden froteiden palaamisesta tuotantoon. Niitä luvattiinkin tulevan: Väriepäsuoran Miiman postausketju on otettu vakavasti Metsolassa ja froteen ystävät huomioidaan kuulemma jo tulevana syksynä :)

Messujen parasta antia oli Väriepäsuoran Miiman tapaaminen livenä. Jännittävää nähdä ihminen blogin takana ja jutustella yhteisistä kiinnostuksen kohteista kasvokkain. Väriepäsuora on ensimmäinen lastenvaatelogi, jota aikanaan aloin seurata. Siinä jutellessa paljastui, että olemme itseasiassa lisäksi saman alan ihmisiä!

Muihin blogituttuihin  en tietääkseni messuilla törmännyt, mutta tuntsin kyllä joidenkin katsovan keskimääräistä pidempään, joten voihan olla, että joku lukija tunnistikin minut shoppereineni ja marimekkoraitoneni siellä sukkuloimassa. Tunnustaako joku? ;) Huvittavaa oli, että sekä Metsolan että Silverjungen messuosastoilla minua luultiin myyjäksi! Taisin olla aika pro :D

Reiman osastolla oli hyviä tasarahatarjouksia viime kesän Angry Birds tuotteista ja lapset saivat pyörittää onnenpyörää. Standilla esiteltiin toki myös tämän kevään ja tulevan kesän mallistoa, mutta etsimiäni Vahva-välikausihousuja en löytänyt täältäkään. Pari konepestävää Angry-lippistä tarttui mukaan, kun olivat niin edullisia. Veljekset ovat lippispäitä henkeen ja vereen, lierikoita on ihan turha kotiin kantaa, vaikka niistä itse enemmän tykkäänkin.

Skidin/Villervallan värikylläinen standi oli viime vuotista suurempi ja toinen toistaan herkullisempia tuotteita oli reilusti tarjolla. Mukavilla messuhinnoilla hankin pojille canvashousuja ja -sortseja sekä löytökorista trikoosortseja. Villervallan housujen mallit istuvat hyvin meidän poikien päällä ja materiaalit ovat pehmoisia, mutta kestäviä. Paitoja hypistelin tietysti myös, mutta hoin koko ajan itselleni, että paitoja on jo riittävästi...

Pikkuveikka sai kuitenkin pari etukäteen suunniteltua, söpöläistä paitaa Blaa!:n osastolta ja isoveikka saa pukea pian päälleen meidän ensimmäiset Silverjunglet, jotka tuntuvat yksinkertaisuudessaan jotenkin niin ison pojan vaatteille. Huomasin muutenkin hankkineeni isoveikalle yllättävän paljon mustia vaatteita! Näitähän meillä ei ole juurikaan ennen ollut paitsi ehkä joitakin collegehousuja. Olenko tässä nyt periaatteideni vastaisesti itsekin käännyttämässä kouluun lähtevää poikaa perinteisiin poikaväreihin!?!

Päivä jatkui messujen jälkeen junamatkalla Pasilasta Käpylään netistä tulostettujen Reittipalvelujen ohjeiden mukaan. Käpylän asemalla olin ainoa junasta poistunut ja aivan eksyksissä. Karttakaan ei kertonut, mistä sinne tietylle bussipysäkille pääsisi, eikä missään ollut mitään infotaulua tms. Onneksi kehtaan häiritä ohikulkijoita (mieluiten lasten kanssa kulkevia, he auttavat yleensä mielellään) ja sain  hyvät ohjeet, kuinka löydän oikealla bussille. Ilman apuja olisin ollut pulassa ja joutunut varmaan palaamaan Pasilaan.

Ennen pitkää oikeannumeroinen bussi kaarsikin pysäkille ja nielaisin nähdessäni hiilenmustan mieshenkilön istuvan ratin takana. Osaisiko hän neuvoa, milloin on vuorossa oikea pysäkki jäädä pois kyydistä? Aluksi kuljettaja väitti minun astuneen kokonaan väärään bussiin ja aloin jo valuttaa stressihikeä pitkin selkää, mutta hetken siinä keskusteltuamme ja Reittipalvelun ohjeita tavattuamme kuski sai kiinni siitä, minne olin menossa. Olin sittenkin ihan oikeassa bussissa enkä päätyisi lentoasemalle saakka. Ja hän tosiaan puhui ihan ymmärrettävää suomea ja neuvoi vielä reitin pysäkiltä Valimotielle, josta Reiman Outlet jo näkyikin :) Voitonriemuinen olo: olin päässyt reitin kauimmaiseen pisteeseen onnistuneesti!

Outletistakaan en valitettavasti saanut hakemiani Vahva välikausihousuja isoveikalle seuraavassa koossa. Ovatpa ne nyt kiven alla! Reimashopista on jo koot loppu, eikä lisää ole tulossa ainakaan toistaiseksi. Täytyy yrittää seuraavaksi paikallisesta Jesper Juniorista.

Reiman Outlet on kyllä sellainen paikka, että aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikkei sitä etsimäänsä löytäisikään. Vähän niinkuin Ikeassakin. Kiertelin siellä hissukseen kaikessa rauhassa ja hypistelin. Olo alkoi olla jo varsin voipunut flunssan, pitkän kävelemisen ja pelkän kevyen evästelyn jäljiltä, mutta yritin jaksaa vielä hetken. Kassalle kiikutin lopulta toppahousut ja asusteita. Tarkemmin esittelen näitä messujen ja Outletin hankintoja  sitten erillisessä postauksessa.

Reiman Outletin kassa neuvoi minut ystävällisesti edelleen oikealle bussipysäkille, kun näytin hänelle mukaan tulostamiani Reittihaun ohjeita. Olipa ihanaa istua välillä ja lepuuttaa jalkoja! Bussi körötteli pitkin asuinalueita ja vei suoraan Tikkurilan uuden, upean matkakeskuksen luokse, josta oli tarkoitus jatkaa junalla kotiinpäin.

Mutta tässä kohtaa onnistunut seikkailu oli ilmeisesti noussut päähän ja heittäydyin turhan rennoksi - ja hyppäsin vahingossa väärään junaan. Väsymykselläkin saattoi toki olla osansa asiaan. Ostin automaatista lipun IC-junaan, joka lähtisi laiturilta  nro 3 klo X.28. Minä hyppäsin samaiselta laiturilta junaan, joka lähti jo X.22. Ihmettelin, kun minulla on sama paikka, kuin eräällä toisella matkustajalla. No, totesimme, että järjestelmät voivat joskus tehdä virheitä ja istuimme vierekkäin tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa.

Karmea totuus paljastui konnarin tarkastaessa lippuja: minä olin väärässä junassa ja väärällä istumapaikalla. Juna ei todellakaan ollut mikään pikajuna ja se oli tietysti matkalla väärään paikkaankin. Onneksi ei kuitenkaan aivan väärään suuntaan: pääsisin kyllä kotiin, kunhan vaihtaisin junaa myöhemmin ja jatkaisin samanlaisella, yhtä hitaalla junalla eteenpäin.

Ystävällinen konduktööri lupasi, että pääsen ostamallani lipulla molemmat matkat, eikä tulee mitään lisämaksuja. Jotain positiivista sentään. Kai tuosta olisi voinut pahimmassa tapauksessa tulla jopa tarkastusmaksu?  Aikaa tässä seikkailupäiväni paluumatkassa tosin meni huomattavasti kauemmin kuin olin suunnitellut ja olin kotona lopulta vasta seitsemän maissa, kun alunperin piti olla viideltä. Mutta eihän tämä olisi ollut seikkailu, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan :)

Viimein kotiin päästyäni menin kuumaan suihkuun, avasin pullon hyvää valkkaria ja paistoin sen seuraksi keon jättikatkarapuja. Jalat ylös ja herkuttelemaan. Olo oli hyvin väsynyt, mutta myös onnellinen :)

Tulipas tästä pitkä tarina! Yritän tiivistää postauksia jatkossa :)

Kävitkö sinä messuilla tai seikkailitko muuten viikonloppuna? Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja voimia alkavaan viikkoon!

Vahteristonemäntä