Äidillekin joskus jotain

Aina vaan lasten vaatteita! Enkö raaski ostaa koskaan itselleni mitään? Kyllä vaan, joskin selvästi harvemmin kuin pojille, ja usein huonon omatunnon siivittämänä. Kumma juttu sekin. Ja usein ne omat ostokset jäävät esittelemättä, kun tämän on kuitenkin tarkoitus olla lastenvaateblogi. Mutta nyt ripaus jotain minun omaakin juttua vaihteeksi! Tai kuinka henkilökohtaisia astiat nyt kenellekin ovat.

Jokin aika sitten hankin Iittalan verkkokaupan alesta kauan himoitsemani Muumi Juhlahetki jalallisen keksikulhon. Se nostaa piparit kivasti irti pöydän pinnasta ja tuo ne esille (vaikkei meillä ole ennenkään piparit kyllä syömättä jääneet...). En osaa selittää, mikä tuossa astiassa varsinaisesti viehättää. Pahin muumibuumi minulla on mennyt jo ohi, mutta edelleen pidän näistä valkoisista, paksukuonoisista tupsuhännistä, joiden lajia on vaikea määrittää. Varsinkin astioissa muumit ovat herttaisia. Tiedän, että moni on kokonaan toista mieltä ja näin saa toki ollakin.

Samaiseen astiatilaukseen tarttui hyvällä alennuksella yksi muumimuki ja -kulho arkiastioiden sarjaa täydentämään. Meillä käytetään muumimukeja, -lautasia ja -laseja päivittäin. Lautasia leipälautasina aamu-, väli- ja iltapalalla, kulhoja keittoa/mysliä syödessä (puuroa en osaa jostain syystä näistä tarjota) ja mukeja/laseja tietysti kaiken mahdollisen nestemäisen nauttimiseen.

Isoa, ruokalautasen kokoista muumilautasta odottelen edelleen tuotantoon...Mistähän johtuu, etteivät ole saaneet sellaista aikaiseksi? Isoon Teema-lautaseen vaan siirtokuva päälle pläts ja se olisi siinä. Aikanaan lähetin toiveen tästä Arabialle, mutta niin vaan puuttuu sarjasta tuo taatusti suosituksi nouseva tuote edelleen. Ihmettelen.

Ihmeen vähän on astioita muuten mennyt vuosien varrella rikki, vaikka pojilla onkin monesti ruokailun päätyttyä melkoinen kiire tuoda omat astiansa ruokapöydästä tiskipöydälle. Hurjan näköisiä akrobatiatemppuja nähdään aina silloin tällöin - ja vanhemmat pidättävät hengitystään. Mutta samalla olen toki ylpeä, että pojat muistavat tuoda omat astiansa keittiöön.

Olisikohan yhteensä kaksi lautasta ja yksi kulho mennyt pirstaleiksi pienien käsien otteen kirvotessa. Muovilautasia käytettiin pieni hetki pikkuveikan pahimman sähläysvaiheen aikoihin, mutta pian ne jäivät vain puurokäyttöön, kun en niistä muuten välitä. Ja haluan opettaa lapselle alusta saakka, että astioita käsitellään varovasti. Mutta muovilautasella saa puuron jäähtymään nopeasti lapselle sopivaksi, mikä on oikein kätevää kiireisinä aamuina.

Kuvan etualan lautasia ei ole kuitenkaan ostettu käytettäväksi. Ne hankin ihan keräilymielessä. Ovat ensimmäiset kappaleet uutta muumilautasten keräilysarjaa, johon on tulossa yhteensä 20 osaa, kahden lautasen pakkauksissa. Mietin pitkään, onko järjen häivää (ei ole) alkaa kerätä astioita, joita ei ole tarkoituskaan käyttää, mutta joku hamsteri minussa ilmeisesti vinkui niin kovaa, että lautaspaketti tuli meille. En ole aikaisemmin ollut erityisen keräilevää sorttia (jollei lastenvaatteita lasketa), joten olen kai tullut vanhaksi. Hmm.

Vanhenemisesta puheen ollen: tällä viikolla Toivottoman oivallista! juhlii synttäreitään (25.4.) ja melkein samoihin aikoihin on allekirjoittaneenkin vanhenemispäivä. Kevään lapsia ollaan siis molemmat. Blogin vuosipäivän kunniaksi on teille lukijoille luvassa pieni yllätys, joka selviää ihan lähipäivinä ;)

Mitä olet viimeksi hankkinut ihan vain itsellesi? Keräätkö mitään? Millaisista astioista tykkäät arjessa? Mitä tykkäät muumeista?

Leppoisaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä