Päivystyksessä

Onpas ollut päivä. Veimme pikkuveikan aamulla paikalliseen terveyskeskukseen lääkäripäivystykseen neljättä päivää jatkuneen kuumeen ja viikonlopulla alkaneen, viime yön lähes unettomaksi tehneen yskän vuoksi. Nuha alkoi vasta eilen, joten ihan "väärässä" järjestyksessä eteni tauti. Lähimmälle, pienelle yksityiselle lääkäriasemalle, jota yleensä suosin, oli saatavana vasta ilta-aikoja, joten päädyin päivystykseen.

Pääsimme lääkäriin ihan ajallaan ja odottelematta, luojan kiitos. Korvatulehdus oli selkeä. Lääkäri kuunteli pitkään pojan keuhkoja ja kommentoi vakavana huonoa yleisvointia. Tulehdusarvot olivat ihme kyllä normaalit. Saimme lähetteen keskussairaalaan lastenlääkärille. Olin ihan ihmeissäni. Ajattelin, että lähdemme samantien kotiin yskänlääkereseptin kera. Mutta että sairaalaan. Se kuulostaa vakavalle.

En osannut edes kysyä mitään lääkäriltä saatuani lähetteen käteeni. Söimme aamupalaa terveysaseman kahviossa kuin unessa. Epätodellista. Onneksi mies oli tänään töissä samalla paikkakunnalla ja isoveikka mummolassa. Saimme kyydin sairaalalle ja takaisin, eikä tarvinnut lähteä bussilla tai taksilla suhaamaan.

En osaa lukea lähetteitä, joten en tajunnut, että meidän pitää mennä yhteispäivytykseen. Olihan ollut puhetta lastenlääkäristä. Tarjosin poikaa ensin lastenpolille. Väärä osoite. Menimme siis sisään ihan väärästä ovesta ja saimme seikkailla sairaalan läpi päästäksemme lopulta oikeaan paikkaan. Luojan kiitos otimme matkarattaat mukaan.

Paljon lehdissä parjattu yhteispäivystys toimi kohdallamme erinomaisesti. Kannattaa sairastua virka-aikana? Pitkään ei tarvinnut odotella missään vaiheessa. Toisaalta kävin itse niin ylikierroksilla, että en osannut edes pitkästyä. Huoli pienen terveydestä oli suuri.

Pääsimme heti hoitajan luo ja pikkuveikalle tehtiin heti perustutkimukset. Kuumetta oli 39,3 ja lääkkeellä se saatiin laskemaan vain pari pykälää. Pian pääsimme myös lastenlääkärille, joka huolestui eniten epäsäännöllisestä hengityksestä. Pojasta otettiin reissun aikana verikokeet, keuhkoröntgen ja ekg. Hengitystä seurattiin useaan otteeseen ja kahdesti annettiin hengitettävää, keuhkoputkia avaavaa lääkettä.

Pieni potilas oli kyllä uskomattoman reipas koko sairaalareissun ajan: ei edes itkenyt missään vaiheessa. Eniten pelotti röntgenkuvaus. Verinäytteen ottoa poika katseli vaan ihmeissään! Pikkuveikka leikki melkein koko ajan osaston leluilla. Vain pari kertaa makasi voipuneena sylissäni. Lapset ovat ihmeellisiä jaksamisessaan.

Röntgenkuvan valmistuttua pääsimme taas lääkärin luo ja saimme diagnoosin: lievä keuhkokuume. Keuhkokuume! Oho. Onneksi läksimme heti aamusta lääkäriin, enkä jäänyt odottelemaan ilta-aikoja. Saimme antibioottireseptin ja lähdimme apteekin kautta kotiin. Viikon antibioottikuuri ja muutaman päivän kipulääkitys. Lapsen vointi oli niin hyvä, ettei tarvinnut enää seurata. Epäsäännöllinen hengitys johtui vain tukkoisuudesta, varsinaisia hengitysvaikeuksia ei onneksi ollutkaan.

Pieni potilas nukahti heti auton hurahdettua käytiin, eikä ihme: takana oli aikamoinen päivä. Olimme kotona klo 14.30, joten kuuden tunnin reissu meillä oli kaikenkaikkiaan, kun kävimme ensin siellä terveysasemallakin ennen sairaalaan menoa.

Kotona pieni potilas katseli Carsia ja Lauri Kilpa-autoa ja pötkötteli sohvalla. Lääkekuuri on aloitettu ja ruokaakin saatiin vähän menemään sairaalassa nautittujen pillimehujen ja suklaan jälkeen.

Itse olen myös aika väsynyt. Huomasin sen vasta kotiin tultua, kun kierrokset laskivat. Kaksi yötä on mennyt pojan yskää kuunnellessä ja oloa helpottaessa. Aamulla en kerinnyt edes hampaita pesemään, sillä ensimmäinen lääkäriaika oli klo 8.45 ja 8.15 olin vielä puhelimessa aikaa varaamassa. Äkkiä vaan vaatteet niskaan ja menoksi! Päivässä on ollut jännitysmomenttia pitkäksi aikaa.

Toivottavasti pikkuveikan kunto alkaa tästä nyt kohentua ja saamme ensi yönä kaikki nukkua.

Onko teille tullut viime aikojen kovista flunssista jälkitauteja?

Vahteristonemäntä