perjantai 3. heinäkuuta 2015

Reima AW2015 Kids


Pojat lähtivät tässä eräänä sunnuntaipäivänä isin ja vaarin kanssa halkokuorman tekoon isomummin luokse, joten minulla oli sopiva hetki selailla Reiman kuvapankista tulevan syksyn/talven mallistoa. Ajattelin ensin vain vilkaista ja laittaa teille muutaman esimerkkikuvan, mutta kun alkuun pääsin, en malttanut lopettaa!

Oi, mikä mallisto meitä odottakaan, kunhan saadaan ensin tämä kesä elettyä ja kerättyä aurinkoenergiaa akkuihin. Vuosi vuodelta paranee, Reima.

Reiman mallistoa selaillessani mieleeni jäi erityisesti, että tulevan talvikauden värejä ovat violetti, oranssi, ruskea ja sammalenvihreä (armyvihreä). Yksiväriset, karvahupulliset haalarit nousevat pirteiden kuosien rinnalle. Juhlamalliston retrohenkiset haalarit ja takit ovat saaneet houkuttelevia, uusia värejä joukkoonsa sekä varmasti monen toivelistalla olevan mustan värivaihtoehdon.

Tässä teille ensin parhaat palat Kids-osastosta, josta kokosin teille joukon upeita haalareita, takkeja ja housuja. Myöhemmin esittelen teille myös Junior-malliston. Kuvia on sitten PALJON ;)

Kaikki kuvat Reiman mediapankista.













































































Miltä Reiman tulevan talvikauden Kids-mallisto näyttää? Mikä on oma suosikkisi?

Minun silmääni miellyttää nyt erityisesti juhlamallistosta tuttu, retrohenkinen, läppätaskuinen Taag/Toisto-takki oranssina ja sammalenvihreänä. Jopa niin paljon, että joudun miettimään, hankinko sitä kuukausikaupalla katselemaani kevätmalliston vihreää vaihtoehtoa sittenkään pikkuveikan syystakiksi/talven kauppatakiksi. Myös takki/haalari, jossa on mustalla pohjalla erivärisiä kuvioita, näyttää meidän poikien näköiselle. Ehkäpä se valikoituu isoveikan tulevaa talvea lämmittämään. Kovaa kulutusta kestävistä Reiman Kiddo tuotteista on tulossa ilahduttavan paljon väri- ja kuosivaihtoehtoja.

Tytöille on tietysti luvassa taas vaikka mitä ihanaa! Herkulliset kukkakuosit ja seinävaatteen/räsymaton mieleen tuova raidallinen kuviokuosi (jota löytyy myös sisävaatteista/kerrastoista) miellyttää etnohenkisellä erilaisuudellaan. Tietysti yksiväriset, tyttömäisesti muotoon leikatut talvitakit karvahuppuineen viehättävät.

Lupaan palata piakkoin Junioreiden talveen, vaikka helle meitä juuri nyt niin ihanasti helliikin :)

Lämmintä viikonloppua, nautitaan kesästä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Lämpö ihollamme

















Kauan odotettu kesä helli meitä eilen oikein kunnolla. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja elohopea kipusi lähelle hellerajaa. Poikien aamutoimet sujuivat huomattavasti normaalia jouhevammin, kun lupasin, että aamupalan jälkeen lähdetään pyörillä uimarannalle. Tätä lämmintä päivää ei saisi heittää hukkaan tavallisissa kotihommissa.

Voi miten hyvältä tuntui laittaa hihaton mekko päälle ja nauttia auringon lämmöstä iholla. Viimein! Pojatkin huokasivat monta kertaa ihan ääneen, "onpas ihanaa", pyrähdelleessän kevyissä vaatteissa rantahiekalla. Järviveden tuoksu, hiekan kutittelu varpaissa ja ohi uiva sorsapoikue: Suomen kesää parhaimmillaan.

Vesi oli tietysti hampaita kalisuttavan kylmää viileän alkukesän jäljiltä, mutta kyllä nuo veljekset järveen silti syöksyivät. Muutama muukin lapsiperhe oli tullut uittamaan jälkikasvuaan kauniin kesäpäivän kunniaksi, mutta kovin tyhjää rannalla vielä oli. Isät uskaltautuivat veteen lasten kanssa, äidit kastelivat vain varpaitaan.

Isoveikalla oli rannalla yllään Molon tämän kesän mustavalkoraidalliset uimahousut ja uivilla tiikereillä kuvitettu aurinkosuojapaita sekä aiempien vuosien Reiman aurinkosuojalippis.

Molon aurinkosuojavaatteet vaikuttavat lupaaville: paita (140 cm) on malliltaan hyvin kapea, eikä helma nouse vauhdikkaissakaan vesileikeissä vyötärölle. Myös housut istuvat nätisti ja pysyvät ylhäällä ilman nauhojen kiristystäkin. Materiaali on mukavan sileää ja pehmeää. Paitaan jäin kaipaamaan joistakin Reiman paidoista löytyvää vetoketjua, jonka ansiosta märkä, nakin kuoren lailla istuva uimapaita on helpompi kiskoa pois lapsen päältä.

Pikkuveikka rakensi hiekkalinnaa viime syksyn Turkinmatkalta tuttujen Reiman aurinkosuojavaatteiden verhoamana. Koon 110 cm paita on juuri sopiva nyt noin 110 cm pitkälle pojalle. Samankokoiset uimahousut (eri mallistosta kuin paita) sen sijaan olivat ihmeen reilut. Joustavasta materiaalista valmistettu  koon 50/52 aurinkosuojalippis mahtuu vielä tämä kesän 53-54 cm päähän, seuraavaksi suveksi tarvitaan suurempi hattu.

Aurinkosuojavaatteiden ansiosta vain käsivarsia jouduttiin rasvaamaan. Ihanan huoletonta. Vieressä eräs perheenisä yritti epätoivoisesti pitää kolme vauhdikasta tenavaa suojaavaan voidekerroksen peittäminä. Nyt paikallaan, että saan tämän rasvan levitettyä. Älä nyt koske siihen hiekkaan! Ei saa vielä mennä uimaan, ennenkuin se aurinkorasva on imeytynyt! Siitä oli lomatunnelma aika kaukana.

Meillä oli upea päivä, näitä lisää kiitos!

Eilisen auringossa lekottelun jälkeen tänään meillä onkin tullut vettä kuin siitä kuuluisasta saavista kaatamalla. Mutta ei se mitään, vaihteeksi sallittu sisäpäivä pyykinpesun, kokkailun ja pakkaamisen merkeissä. Pakkaan tänään matkakassit sekä pojille että itselleni: pojat lähtevät pariksi yöksi mummolaan ja minä astun huomenissa ystäväni kanssa Tallinnanlaivaan. Tiedossa siis vuorokauden verran omaa aikaa meri-ilmassa miniloman muodossa :)

Oletteko käyneet jo uimassa? Mitäs suunnitelmia teillä on tälle kesälle? Teettekö lomareissut yhdessä vai voiko perhe jakautua välillä tai aikuiset matkustaa välillä yksinkin?

Lisää lämpöisiä kesäpäivä ja ihania lomareissuja teille kaikille!

Vahteristonemäntä





sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Silverjunglea tulevalle koululaiselle (+ aletilaus)






Meille uusi merkki, tähtikuviostaan tunnettu Silverjungle, on tullut tutummaksi tässä kevään ja alkukesän aikana. Huhtikuisilta Lapsimessuilta ostin isoveikalle kuvissa näkyvän paidan ja housut sekä mustat caprimittaiset sortsit ja harmaan tähtipipon.

Vaatteiden koko on 134/140 ja pojalla pituutta 132 cm. Kasvunvaraa on juuri sopivasti.

Housuja on pidetty paljon ja ne kuuluvat isoveikan tämänhetkisiin suosikkihousuihin: materiaali on ohutta, pehmeää ja tähdet polvissa ovat pojan mieleen. Myös paitaa on pidetty useamman kerran ja se on nimetty "rokkipaidaksi"; siksi kuvissakin soitetaan ilmakitaraa. Caprit odottelevat niitä jatkuvasti puheissa vilahtavia lämpöisiä kesäpäiviä ja pipo taas syksyn viileneviä päiviä (joilla ei ole mikään kiire!).

Silverjunglen laatu vaikuttaa oikein lupaavalle. Vaatteiden materiaali on pysynyt siistinä ja nukattomana pesujen jälkeenkin. Housujen malli ja sisäpuolelta nappi-kuminahalla säädettävä, mukavasti istuva vyötärö ansaitsevat erityiskiitoksen. Lisäksi äidin silmää miellyttää yksinkertainen ja tyylikäs ilme meillä alati vilkkuvan ja välkkyvän hahmokuvakarusellin pyörteissä.

Tiesittehän, että Silverjungle on nyt 50 % alessa? :)

Meillä lähti juuri tilaukseen isoveikalle turkoosit tähtihousut, pikkuveikalle mustat tähtisortsit ja äidille harmaat tähtihousut sekä musta silkki-villapipo.

Vinkki: postikuluissa säästää pari euroa, kun ottaa postipaketin sijaan toimituksen Matkahuollon kautta.

Onko Silverjungle teille tuttu? Mitä haluaisit hankkia/olet hankkinut Silverjunglen alesta? Ovatko kouluvaatteet teidän mielestä erilaisia kuin koti-/päiväkotivaatteet?

Leppoisaa viikonlopun jatkoa,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

perjantai 26. kesäkuuta 2015

4 v kaverisynttärit











Nyt on suorastaan huono omatunto siitä, miten helpolla rykäisin kasaan nämä pikkuveikan ensimmäiset kaverisynttärit verrattuna isoveikan marraskuisiin kuusivuotiskemuihin. Kattauksen ja koristelun spiderman-teema johtuu yksinkertaisesti siitä, että hämähäkkimiesaiheisen, Tiimarin loppuunmyyntialesta jemmatun juhlatarvikesetin löysin sopivasti vaatehuoneen perältä.

En  edes leiponut mitään näitä juhlia varten ja se oli itseasiassa juuri oikea ratkaisu: pienille vieraille maistuivat lähinnä keksit ja jäätelöpuikot. Kaupasta haettua sacherkakkua söi vain päivänsankari itse, jonka suosikkileivonnainen kyseinen suklaakakku on. Munavoipiirakat ovat omien poikieni herkkua, mutta juuri ennen juhlia iltaruuan syöneitä juhlavieraita ne eivät kiinnostaneet.

Menu oli seuraavanlainen:
  • Sacherkakku
  • Jäätelöpuikot
  • Karnevaalikeksit ja suklaatäytekeksit
  • Jättivaahtokarkit
  • Popcorn
  • Pienet karjalanpiirakat ja munavoi
  • Punaista ja vihreää mehua

Vierasjoukko kutistui lopulta viidestä kahteen lapseen yhden lomamatkalla olevan ja kahden vieraaseen paikkaan tulemista liikaa ujostelevan päiväkotikaverin vuoksi. Ajankohta ei siis ollutkaan ongelma, kuten pelkäsin. Lupasin jo kutsussa, että pienet vieraat saavat ottaa mukaan vanhemman tueksi ja turvaksi, jos kovasti jännittää, sillä onhan nelivuotias vielä kovin pieni kyläilemään yksin vieraassa paikassa. Mutta kai se menee niin, että ei sitten haluta tulla vanhemman kanssakaan, jos ei yksin uskaltauduta. Onneksi pikkuveikka ei kokenut pieniä juhliaan mitenkään suppeiksi: tärkeintä oli saada kaksi parasta päiväkotikaveria meille leikkimään ja herkutella.

Nelivuotias sankari sai kavereiltaan lahjaksi legopakkauksen ja kivoja kesäleluja. Kovasti olivat mieluisia nämä kaverilahjat. Olimme etukäteen keskustelleet lahjan merkityksestä ja siitä, miten jokaista (myös itselle ei niin mieluista) lahjaa arvostetaan ja suhtaudutaan positiivisesti. Kivasti nuoriherra osasikin ottaa vieraat lahjoineen vastaan ja kiittää.

Isoveikkaa juhlat tuntuivat jännittävän päivänsankaria enemmän, mutta hyvin hänkin malttoi käyttäytyä varsinaisen juhla-ajan, vaikka muuten h-hetken odottelu olikin aikamoista riehumista. Itse juhlat olivat kuulemma isoveikan mielestä vähän tylsät: ilmeisesti siksi, että  suunniteltu ohjelma ei oikein toiminut pienille vieraille, eikä poika saanut siten kilpailuhenkeä aikaiseksi.

Ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi oli kaavailtu yksinkertaista temppurataa, jossa ryömitään tuolien ali/kiivetään yli, roikutaan renkaissa ja heitetään angry-pehmoja pahvilaatikkoon. Kumpikaan vieraista ei uskaltautunut kokeilemaan mitään radan vaiheista, vaikka pieni isäntä näytti mallia ja isoveikka yritti rohkaista omalla esimerkillään. Vieraina olevat lapset halusivat leikkiä autoilla, koko ajan. Isäntäväen mielestä hieman hämmentävää, mutta aivan ymmärrettävää: uudessa kyläpaikassa lasta kiinnostavat aina itselle uudet lelut.

Toinen aktiviteetti sai vieraatkin lopulta mukaan, muttei mitenkään riemusta kiljuen. Onginnan saaliit taisivat houkuttaa siinä määrin, että kannatti jättää hetkeksi autoleikit sivuun ja tulla kokeilemaan kalaonnea. Koukkuun tarttuneet pikkuautot, tarrat ja tikkarit sai lopuksi pujottaa omalla nimellä varustettuun, pieneen pussukkaan ja viedä kotiin. Kumma, miten nuo pussukat ja niiden sisällöt onnistutaan joka kerta sotkemaan, vaikka äiti on kuinka yrittänyt organisoida...

Puolitoista tuntia kului todella vauhdilla, sillä vieraat viihdyttivät itse itseään, eikä minkäänlaista riehumista tai sokerihumalassa häsläämistä ilmennyt. Kotiinlähtöaikaan pelattiin hetki sählyä pihalla. Juhlat olisivat saaneet kestää aivan hyvin pari tuntia, sillä ulkoiluun ja leikkiin ylipäätään ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Päätimme juhlien kestoksi 1,5 h, sillä ajattelimme pienien vieraiden väsyvän nopeammin kuin eskari-ikäisten, mutta näin pienellä juhlijajoukolla kekkerit eivät väsyttäneet ketään liiaksi. Ihmeen kevyet kaverisynttärit, täytyy sanoa.

Silti on ihan mahtavaa, että viikonloppu on edessä, sillä tämä viikko on ollut varsin toiminnan- ja vierailujentäyteinen. Viikonloppuna ollaan kotosalla ilman sen suurempia suunnitelmia ja haetaan ilmeisesti halkokuorma isomummilta.

Aurinkoista ja mahdollisimman lämmintä viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari