Riemuraitaa ja keltaista parkaa

Jos on pikkuveikan talvihaalari tummanpuhuva, niin talvitakeista löytyy väriä!

Raidallinen Reimatec takki on viime talven mallistosta hankittu. Löysin sen kesällä alesta Reiman Outletista Vantaalta. Varsinaisesti rinteeseen suunnitellun takin koko on 122 cm ja se on vielä melko reilu noin 114 cm pituiselle pojalle, mutta kuitenkin käytettävissä tulevana talvena. Toivottavasti vielä seuraavanakin. Rinneominaisuuksia me emme (vielä) tarvitse; tämä takki on valittu puhtaasti upean kuosin perusteella. Helman lumilukko voi toki olla kätevä hangessa peuhatessa.

En tiennyt tuota tämän syksyn/talven malliston Wild pipoa tilatessani, että kirjava takki on pipo ovat noin samanväriset! Hauska yhteensattuma, että eri mallistojen vaatteet ovat noinkin yhteneväiset. Meillä Wild pipo oli tarkoitettu varsinaisesti mustan haalarin ja oranssin takin kanssa käytettäväksi, mutta menee se näköjään yhtä villin takinkin kaverina. Toinen sovituskuvien pipo on viime talven luottopipomme, Reima Lumula.

Keltainen parkatakki on myöskin Reimatec ja se on isoveikalta peritty. Meinasin aikanaan myydä tämän vain siistissä menossa käytetyn ja siten uudenveroisena säilyneen ihanuuden, kun ajattelin, että aika ajaa siitä ohi, kunnes se on sopiva pienemmälle pojalle.

Mutta onneksi olin väärässä: keltainen parkahan on edelleen vähintäänkin trendikäs ja väri sopii pikkuveikalle paremmin kuin alkuperäiselle käyttäjälleen. Lisäksi pikkuveikka on hieman pidempi kuin isoveljensä samassa iässä ja pitkäraajaisempi, joten vaatteet periytyvätkin veljesten välillä nopeammin kuin laskeskelin. Tämä takki on ollut isoveikalla käytössä talvella 2013-2014 eli viisivuotiaana.

Tämäkin takki on kokoa 122 cm, mutta huomattavasti niukemman mallinsa vuoksi jo aivan sopiva nelivuotiaalle pikkuveikalle tuleville pakkasille. Vai mitä tuumaatte?

Mutta sitten tulikin jo pulma: kaksi näin ihanaa takkia, muttei kunnon peuhunkestäviä toppahousuja! Kuvan cittarin toppikset tuskin kestävät meidän laatuvaatimuksia ja ne onkin hankittu vain satunnaista käyttöä varten. Pelkään, että nämä takit jäävät vain siistimpään käyttöön ilman kestävää alaosaa ja haalarit valikoituvat kerta toisensa jälkeen ylle lumileikkeihin ja mäenlaskuun.

Pitäisikö sittenkin hankkia vielä Reima Kiddot tmv.? Kiddoista näkyy olevan ainakin reimashopissa jo koot vähissä, mutta onhan niitä monia muitakin kivoja henkselihousumalleja. Minkähänlainen olisi tuollainen ainakin minulle uudenlainen, kovaan peuhaamiseen tarkoitettu erikoiskestävä housumalli Oryon, jonka yläosa on softshellmäinen liivi? Näyttää ainakin lupaavalta. Onko teillä kokemusta liivimäisistä housujen yläosista?

Tiedätkö sinä, onko jossakin talvihousuja (koko 116/122) alessa?

Virkeää viikonjatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Koulu-uskottava tekninen aluskerros

Kyllä sellainenkin on olemassa. Reimalla.

Ekaluokkalaisemme ei oikein välitä enää raidoista ja viime talvena jemmaan ostettu, äidin mielestä tosi hyvännäköinen, pallokuvioinen tekninen paita kelpuutetaan juuri ja juuri päälle kotona, mutta kouluun sitä ei suostuna laittamaan. Ei missään nimessä. Entä yksiväriset? Ei, ne taas ovat kuulemma liian tylsiä.

Mutta toista maata ovat Reiman teknisten sisävaatteiden tämän syksyn/talven kuosit. Nämä saivat koululaisen epäilevän ilmeen kääntymään hyväksyvään hymyyn. Tiptoe paita on puettu kouluun mieluusti varsinkin niinä päivinä, kun on tiedossa liikuntaa. Toimii housut puolestaan lämmittävät mukavasti kuorihousujen tai farkkujen alla aamujen viilennettyä viime päivinä lähelle nollaa. Kotona poika valitsee mieluiten nämä leggarit sisähousuiksi ja colleget ovat jääneet sivuun. Näiden vaatteiden pukemisesta ei tarvitse taistella!

Reiman Play Jersey tuotteet ovat nopeasti kuivuvaa, joustavaa ja hengittävää materiaalia, jossa ihoa vasten on kosteutta siirtävä polyester. Iho pysyy kuivana kovemmassakin menossa ja jopa auringolta suojassa, sillä tuotteissa on UV-suojakerroin 40 +. Hyvännäköisiä sisävaatteita, jotka toimivat samalla teknisenä aluskerroksena.

Asun koko 134 cm ja pojalla mittaa vähintään saman verran. Hankin tämän reimashopista, kun siellä oli vähän aikaa sitten tarjous sisävaatteista.

Vielä kun saisi takin pojan päälle välitunneille! Tänään aamulla meillä oli 2 astetta lämmintä ja isoveikka oli välitunnilla pelkässä hupparissa. Olen jo uhannut mennä pukemaan pojan välitunnille, jollei takki ala löytyä niskaan ulos mennessä. Pian tulee päivä, jolloin joudun varmaan myös toteuttamaan uhkaukseni. Huoh.

Onko teillä käytössä tekninen aluskerros arjessa? Liikunnassa? Pukevatko lapset mielellään sään mukaisesti/riittävästi?

Voimaannuttavaa alkanutta viikkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Oranssia, oranssia, oranssia

Oih! Jos on Reiman oranssi Taag takki tuotekuvissa ihana, on se livenä vielä herkullisempi! Ennen syysmyrskyn tuloa kuvailimme pikkuveikan kanssa uusia syys- ja talvivarusteita terassilla syksyisten lehtien keskellä. Ihanan oranssia!

Monet teistä muistavatkin minun suunnitelleen tämän takin hankkimista kuopukselle jo keväällä, mutta onneksi maltoin odottaa syysmallistoa: oranssi on kuitenkin paljon upeampi kuin harmaa tai vihreä. Takki ja sen kanssa hienosti yhteen sopivat Reimatec Wetter välikausikengät on hankittu Lekmerin alesta. Mukavan 30 % alen laittoivat näille Reiman uutuuksille jo syyskuulla ja minähän tartuin tilaisuuteen.

Takin koko on 122 cm ja pojalla mittaa noin 114 cm. Kokoa pienempikin mahtuisi ylle, mutta elättelen toivoa, että tämä oranssi ihanuus menisi kaksi syksyä/talvea. Virallisestihan Taag on tosiaan välikausitakki, mutta meidän lämminveriköillä nämä kevyesti topatut Taagit toimivat  syyskäytön jälkeen talvella kaupunkitakkeina sekä nollakelillä reippaassa ulkoilussakin.

Mustat toppahousut ovat Cittarin omaa Lotta & Lassi-mallistoa ja niitä sai viime viikolla 15 eurolla, joten edullisesti löytyi pienimmäisen toppikset tulevalle talvelle. Koska pikkuveikka ulkoilee pääosin haalarissa, päätin hankkia mustat perustoppahousut edullisesti. Aiempaa kokemusta näistä ei ole, joten testimielellä mennään. Housujen koko 122 cm.

Eikö olekin herkullinen pipo? Kun näin Reiman tuoreen talvimalliston Wild pipon kuvan ensimmäisen kerran Reiman mediapankissa, tiesin heti, että tämä päähine on saatava. Voiko hienompaa pipoa enää olla! Wildissa on paksu fleecevuori ja Reiman tapaan tuulenpitävät korvalliset. Päällinen on paksulla langalla näyttäväksi neulottua korkealaatuista akryylineulosta, joka on minulle uusi materiaali lasten päähineissä. Toivottavasti tämä ei nyppyynny käytössä, kuten eräs akryylineuletakkini viime syksynä.

Näitä värikkäitä pipoja löytyy tämän ja "tyttövärisen" raitapipon lisäksi myös hienoja yksivärisiä vaihtoehtoja, joissa on hauska kontrastivärinen tupsu. Pipon koko 54 cm, pojan pää 53 cm. Paksu pipo näyttää kuvissa suuremmalta kuin onkaan: tämä istuu mukavan napakasti pojan päässä.

Kuvissa näkyvä musta pipo on Reiman Lumula viime talvelta ja sitä on myynnissä myös tulevalle talvelle. Villapipossa on fleecevuori ja hyvin korvia suojaava malli. Lumula oli meidän poikien suosikkipipo viime talvena.

Ensimmäinen syysmyrsky vinkuu jo nurkissa ja kolisuttaa kattopeltejä. Vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen leppeän päivän jälkeen sää alkaa kuulemma nyt viilentyä. Lämpimän loppukesän ja syksyn jälkeen ihan odotan, että pääsisimme viimein käyttämään tätä ihanaa välikausi/-talvitakkia!

Oletteko lämminneet tämän syksyn trendivärille oranssille? Mitä tykkäätte Wild piposta? Onko sinulla kokemusta akryylipintaisista päähineistä?

Vinkki: Reimashopissa on postikuluttomuus sunnuntaihin 4.10. saakka!

Oikein ihanaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Perunannostotalkoot

Me ollaan nyt parin viikon ajan syöty oman maan perunaa. Aika uskomatonta. Heinäkuisessa koenostossahan mullan alta paljastui vain sormenpään kokoisia vauvapottuja ja luulin jo, ettei me satoa saadakaan. Pulleat kotilot herkuttelivat perunanvarsilla ja kastelukin jäi vähiin. Mutta kuten kuvista näkyy, elokuun aikana tapahtui mullan alla ihmeitä ja Siikli-rotuiset lemmikkimme kasvoivat käyrillä.

Pojat olivat ihan täpinöissään, kun syyskuun puolivälissä lupasin, että nyt nostetaan perunat. Molemmat kaivoivat innoissaan kasvimaata pienillä käsillään ja poimivat mullasta ihan mukavan kokoisia mukuloita, osa niistä jopa suurehkoja. Meinasi tulla ihan riita siitä, että kumpikin saa laittaa ämpäriin yhtä monta pottua.

Pikkuinen kasvimaamme koostuu kahdesta Kekkilän viljelylaatikosta, joista toinen oli tällä kertaa pyhitetty perunamaaksi. Tälle noin yhden neliömetrin alalle piilotimme noin 10 siemenperunaa. Tämän lisäksi kokeilin perunaa yhdessä varsinaisesti perunankasvatukseen tarkoitetussa säkissä (3 siemenperunaa) ja muutaman siemenperunan kaivoin myös raparperin juurelle. Paras tulos tuli ehdottomasti kasvimaalaatikosta, joka on täytetty hyvällä puutarhamullalla muutama vuosi sitten ja lannoitettu puutarhan yleislannoitteella ennen perunanistutusta. Virallinen perunanviljelypussukka toimi heikoiten. Tosin täytynee mainita, että käytimme sitä ilmeisesti väärin päin...

Ihan hyvän makuisia näistä ensimmäisistä omista potuista tuli. Eihän perunanviljely ole rahallisesti järkevää puuhaa, kun pottuja saa kaupasta edullisemmin, mutta on siinä oma viehätyksensä haukata oman maan satoa. Ja lapsille kasvimaan kastelu ja sadonkorjuu oli eksoottista viihdettä. Ja minusta on ihan terveellistä näyttää jälkikasvulle, mistä ruoka tulee. Puhumattakaan siitä, millaista terapiaa sormien multaan upottaminen aikuiselle on.

Lapsena olin joka syksy mummolassa perunannostotalkoissa, jossa traktori veti perunannostokonetta, joka rymisteli pellosta koko suvun talven perunat. Oli siinä poimimista ja laatikoihin lajiteltavaa. Talkoopäivä tuntui joskus pitkälle, mutta nyt muistoon liittyy lähinnä oma mukava tunnelmansa, vahva maan tuoksu ja suvun yhdessäolo. Savisessa pellossa kasvoi pienehköjä pottuja, mutta lapsen mielestä siitä savesta oli hauska muovailla kaikenlaista.

Perunaa voi kuulemma kasvattaa jopa ämpärissä, joten pihakaan ei ole edellytys perunanviljelijäksi ryhtymiselle.

Kasvatitteko lasten kanssa syötävää kesällä? Oletteko itse olleet perunannostotalkoissa? Syöttekö ylipäätään perunaa?

Loistavaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Toppaa jemman kätköistä

Monessa blogissa sovitellaan nyt tulevan talven toppaa. Säiden viilentyessä minäkin sain viikonloppuna päähäni, että nyt kokeillaan, kuinka suuret tai pienet jemmasta löytyvät talvivarusteet pojille ovat. Aina se on yhtä jännittävää sovittaa, onko jemmaaminen onnistunut!

Pikkuveikan Reimatec+ X-Ray haalari (viime talven mallistosta) on kokoa 116 cm ja on näin pikaisesti sovitettuna juuri sopiva meidän pitkäksi venähtäneen 4-vuotiaan tulevan talven lumileikkeihin. Mitä luulet, mahtuuko tämä haalari vielä kevättalvella?

Haalarissa on erikoisvahva alaosa, joten nyt odotukset polvien ehijinä pysymisestä ovat korkealla. Hihat näyttävät pitkiltä, mutta se johtuu hanskojen puuttumisesta. Kyykkykuvassa (alempana) käy ilmi, että hihojen pituutta tarvitaan liikkuessa.

Salamoivaa taivasta kuvaava (?) kuosi herätti ihastusta niin haalarin omistajassa itsessään kuin myös kateudesta kevyesti vihertyneessä isoveikassa. Olipa äiti osannut jemmata nappiin!

Värikkäitä asusteita tämä tummasävyinen ja siten myös likaystävällinen haalari tietysti vaatii. Yksi ihana väri-iloittelu päähine onkin pian postissa :)

Kukkuu! Vaatehuoneen perältä esiin kaivettu, turvallisen poikavärinen ja katu-uskottava koululaisen talvisetti on niinikään Reimaa. Harmaa parkatakki on Reimatec Seginus ja housut Kiddo Lightning, molemmat kokoa 140 cm ja ekaluokkalaisella jässikällä mittaa noin 135+ cm.

Kiddo housuissa on takaa korotettu vyötärö ja irrotettavat henkselit, jotka meillä lensivät heti kaaressa olohuoneen poikki..."En kyllä varmana laita mitään henkselihousuja!" Okei...onneksi henkselit saa irti. Minä niin elättelin toiveita, että ekaluokkalaisen selkä pysyisi henkselien ansiosta lumettomana talven välituntiriennoissa. Huokaus.

Näistä talvivaatteista olisi varmasti riittänyt kokoa pienempikin, mutta ei kai pieni reiluus ole vaaraksi. Äidille nämä kelpaisivat mieluusti kaksikin talvea. Takkia ei ole kuvissa kiristetty ollenkaan, joten sitä saa tarvittaessa hieman kurottua kokoon. Talvikenkä - viime talvella käytössä ollut Reimatec - ottaa hyvin vastaan reilun lahkeenpituuden suorastakin lahkeesta. Olin aivan varma, että nämä housut laahaisivat maata, mutta ei. Lumilukollakin lienee osuutta lahkeen istuvuuteen. Mitäs tuumaatte koosta?

Tämä poika rakastaa karvahuppuja, joiden sisään voi piiloutua kuin pehmoiseen pesään. Äiti keräsi taas onnistusmispisteitä jemmavalinnallaan. Melkein liian hyvää ollakseen totta.

Kuten varmaan arvaatte - ei tässä vielä kaikki. Mutta jätetään vähän herkkuja seuraavaankin kertaan. Ja pitäähän minun suostutella ja lahjoa pojat ensin sovittelemaan lisää! Jos oikein arvaan, niin panokset kovenevat. Nämä kuvat saatiin aikaiseksi kuitenkin vain jäätelöllä ja kinuskikastikkeella - ei paha.

Miltä näyttää? Joko teillä on mietitty talvivarusteita tai jemmojen esiin kaivamista? Mahtuvatko viime talven kamppeet vai onko edessä ehkä hankintoja uusista mallistoista?

Reipasta viikonalkua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Sateenkaaren päässä

Metsä on paras paikka. Se rauhoittaa jopa riehuvan leikki-ikäisen hetkessä ja tuo häsläämisen tilalle miljoona kertaa kiinnostavampaa tekemistä. Sumuisena syysaamuna, kun sammal tuoksuu ja puolukat punertavat, on ihana tarpoa ruskan värjäämässä varvikossa ja kiivetä kiville. Pureskella kesän viimeisiä ketunleipiä ja kurkistella mörrimöykyn koloon. Hengittää kostean raikasta metsää ja ihastella hämähäkkien taideteosmaisia saalistusseittejä oranssina hehkuvien kielonmarjojen lomassa. Äkkiä edestämme karkaa jänis.

Metsäretkellä pääsi ekaa kertaa käyttöön Molo Kids Hopla Rainbow välikausitakki. Tämä on meidän ensimmäinen Rainbow kuosin tuote ja hankin sen kesäalesta. Sateenkaaren värit eivät onneksi aiheuta edelleenkään migreeniä, vaan päinvastoin: ihanaa väriloistoa! Molon laatu on tuttu entuudestaan ja Hopla malli tuli tutuksi isoveikan viime keväisestä kettutakista. Tykkään. Tämän sateenkaaritakin koko on 122 cm, eikä se ole ollenkaan liian suuri meidän 114 cm pitkäksi venähtäneelle nelivuotiaalle. Onneksi en hankkinut 116 senttistä!

Housut ovat aiemmin esittelemäni Travallen SuperRemut. Hienosti toimivat nämä meille uudet välikausihousut haasteellisessa maastossa ja ainakaan ensimmäisen kivilläkiipeilysession jäljiltä ei polvissa näy naarmun naarmua. Housujen suora lahje nousi kiipeillessä ja varsinkin kiviltä alas laskiessa herkästi ylös, joten tämän ikäisen tempputaavin housunlahkeet saisivat mielestäni olla vielä mallia suppu+jalkalenksu (jollaisia Travalle myös valmistaa). Napakka lumilukko saattaisi auttaa suoran housunlahkeen paikallaan pysymistä kovassa menossa.

Märällä sänkipellolla ja vähintään yhtä kostealla metsänpohjalla pikkuveikka kirmasi Reimatec lenkkareilla, jotka olen niinikään hankkinut kesäalesta. Sukat pysyivät kuivina ja pohjat pitivät hyvin liukkailla kivillä. Reiman hanskat ja pipo ovat viime keväiset. Pipon vihreä sävy sopii nippa nappa sateenkaaren väreissä loistavaan takkiin. Jäin kyllä kaipaamaan aivan ohutta ja juuri oikean sävyistä (kuitenkin yksiväristä) pipoa tämän herkkutakin kaveriksi. Mielellään tietysti sellainen, joka mätsäisi myös oranssin Reiman Taag takin kanssa ;) Millaisen pipon sinä valitsisit Rainbow kuosin kanssa?

Metsässä huomasin ihmetteleväni, miksei me tehdä enää metsäretkiä yhtä usein kuin ennen. Vaikka miten yritän, en keksi hyvää selitystä. Viime aikoina aamupäivät ovat helposti hujahtaneet sisätiloissa, kun ensin saatellaan isoveikkaa kouluun ja pian jo otetaan kotiin palaava poika vastaan tien yli. Siinä välissä tulee siistittyä keittiö aamupalan jäljiltä, pestyä/korjattua pyykkiä ja laitettua päiväruokaa. Ei, netissä ei tietenkään tule roikuttua. Pois se minusta. Onneksi nyt on näitä upeita sumuisia syysaamuja ja on suorastaan pakko lähteä heti aamusta ulos syksyä ihastelemaan!

Mikä on teidän lempparisetti välikauteen? Oletteko käyneet jo ihastelemassa syksyistä metsää?

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Nautitaan syksystä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Rodinin raidoissa

Kaikenlaiset kissapedot ja erinäiset ärjyvät eläinkunnan edustajat ovat jo pitkään olleet meidän poikien suosiossa - niin leikeissä kuin vaatteissakin. Veljekset verhoutuvat mielellään myös erilaisiin hurjaakin hurjempiin rooliasuihin ja muutautuvat milloin miksikin monsteriksi. Äidinkin silmää nämä eläinkuosit yleensä miellyttävät.

En siis voinut vastustaa, kun nämä Mini Rodinin tiikekuosiset paita (Tiger Stripes AOP LS Tee Orange) ja leggarit (Tiger Stripes AOP Leggins Orange) tulivat myyntiin ja houkutusta lisättiin Lasten Taikamaan pienellä alekoodilla.

Isoveikalle on hankittu viime aikoina paljon vaatetta koulua varten, joten nyt vaatehankinnoissa muutenkin herkästi kakkoseksi jäävä pikkuveikka sai vuoron saada uutta. Tämä tiikeriasu toimii perusvaatteen lisäksi roolipukuna, kun siihen liittää esimerkiksi itse askarrellun tiikerinaamarin.

Paidan ja leggarien koko on 116/122 cm ja pojalla on mittaa noin 114 cm. Just sopivat, housuissa ehkä aavistus kasvunvaraakin. Paidan pääntie ja hihansuut ovat rodinimaiseen tapaan reiluhkot.

Tiikeriasun laatu on ihan ok, mutta kyllähän nämä 100 % luomupuuvillat menevät pesussa hieman ruttuisiksi ja hakevat muotoaan, kun vertaa vaatteisiin, joihin on lisätty mukava määrä elastaania. Huomaan odottavani näiltäkin Molon huippulaatua.

Väri kyllä hehkuu upean oranssinkeltaisena ja pieni mies on ikionnellinen tiikeriasustaan, joka kuulemma herätti positiivista huomiota päiväkodissakin :)

Mitä tykkäätte? Vieläkö kaikkialla vaanivat villieläimet jaksavat innostaa? Myös ulkovaatteissa?

Lisää eläinkunnan edustajia hiipii blogiin lähiaikoina...olkaapa kuulolla!

Leppoisaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari