Metsolan syksyä: Kauno ja Ruutuvihko (+villervalla)

Lastenvaatteet - huppari, koulumallisto, joustofrotee, retro, lastenvaatteet - Lasten Metsola Oy verkkokauppa - Lasten vaatteet

Lastenvaatteet - huppari, koulumallisto, joustofrotee, retro, lastenvaatteet - Lasten Metsola Oy verkkokauppa - Lasten vaatteet

Metsolan uudet kuosit tuovat mieleen omat kouluajat vai mitä? Ruutuvihkoja ja kaunokirjoitusta tarkalleen rivien välissä. Värivaihtoehtoina (vain) punainen ja sininen. Mitäs tykkäätte?

Minusta nuo ovat herttaisia, mutta värit eivät oikein iske. Tai no, punainen voisi olla ihan kiva, mutta sininen ei vaan edelleenkään kuulu mieliväreihini (vaikka se pikkuveikalle sopiikin). Vihreä olisi ollut hieno...olihan se liitutaulukin silloin aikanaan vihreä ;)

Samaisen Metsola-puodin sivuilla on herkullisia rinkulaisia ja numerollisia villervalloja. Minun makuuni ovat, mutta entäs tuo 100% puuvilla...onko nämä sitten pesun jälkeen ihan nukkaisia...?

t. Vahteristonemäntä

Småfolk uutuuksia

Katselin tänään Småfolkin uutuuksia Niiloilon verkkokaupasta (josta myös nämä kuvat). Tässä muutama pojille sopiva paitaehdokas. Kovin olivat poikien kuosit sinivoittoisia tällä kertaa. Meidän perheessä tämä tarkoittaa sitä, että nämä olisivat enemmänkin pikkuveikan paitoja (jos siis hankkisin). Isoveikalle ei nimitäin sininen sovi sitten millään.

Tuo yllä oleva traktoripaita menisi kyllä molemmille :) Mutta se onkin väritykseltään iloinen poikkeus ja kuva-aihe puhuttelee useimpia pikkumiehiä ;) Taitaa olla ihan John Deere?!

 

Sammakoita, leijonia ja nosturi-kuorma-autoja. Mitäs tykkäätte näistä? En tiedä, onko nyt hormonit vinksallaan vai mitä, mutta mikään näistä ei oikein iske. Ihan kivoja kuva-aiheita, mutta tuo väritys...Miksi vain sinistä ja harmaata?!

Isoveikalla oli aikanaan ihana vihreä-punainen traktoripaita Småfolkin mallistosta. Poika itsekin tykkäsi siitä kovin ja se on säilynyt tosi siistinä pikkuveikalle. Ei nukan nukkaa eikä muoto ole muuttunut miksikään. Toivottavasti näiden tämän kauden paitojen laatu on yhtä hyvää kuin pari vuotta sitten!

Kokemuksia Småfolkista?

t. Vahteristonemäntä

p.s. Siellä Niiloilossa on kyllä paljon muuta kivaa :)

me&i uusi mallisto

Odotettu me&i:n uusi mallisto on ilmestynyt! Itse olen menossa kutsuille maanantaina, mutta tässä jo hieman poimintoja me&i:n verkkosivuilta.

Ihana orava-aihe ja kiva tuo napitus edessä. Hyvin retroa. Ja niin isoveikan värinen jälleen kerran ;)

Värikkäitä autoja vetämässä matkailuvaunuja. Silmää miellyttävä väriyhdistelmä ruskealla pohjalla. Varma valinta, jota nähdään todennäköisesti paljon katukuvassa ilmojen viilennyttyä.

Virtahepoja edestä ja takaa. Hauska! Muttei pakko saada...

Autoja jos jonkinlaisia. Punainen on herkullinen. Keltainen poliisiautopaita on kyllä pirteä ja kivan erilainen me&i-tuote! :) Suosikkini, ainakin näin ensisilmäyksellä.

Koululaisillekin sopivaa, vai mitäs tykkäätte?

Velourhousujen uusi malli taskuilla ja väritehosteilla. Tykkään!

Suosittua canvashousua saa edelleen, mutta hinta tuntuu itselle kovin suolaiselta...

 

Canvashousun mallista on tehty nyt syksyksi myös farkkuversio. Sama homma kuin canvashousujen kanssa, täydellä hinnalla en raaski ostaa.

Kaikki kuvat me&i:n verkkosivuilta.

Mitäs tykkäätte? Onko me&i jo ihan out? Vai vieläkö nämä viehättävät?


t. Vahteristonemäntä

p.s Tänään oli isoveikalla parempi ilta pk-päivän jälkeen :) Edistystä vai sattumaa...

Maxomorran Autumn 2013

Maxomorran syysuutuudet ovat kaupoissa! Maxomorra kuuluu sisävaatesuosikkeihini värikkäiden, leikkisien ja kohtuuhintaisten tuotteidensa vuoksi. Tässä teille vähän maisteltavaa sadepäivän ratoksi Maxomorran Autumn 2013-mallistosta MiniMint:in verkkokaupasta. Kokosin tähän muutamia omia, poikamaisia suosikkejani.

Suurimmasta osasta kuoseja löytyy myös pipoja, huppareita, jumpsuiteja ym. Tytöille oli mm. ihania omppuja, kissoja ja heppoja. Toki suurin osa Maxomorrista on kylläkin ihan unisex.

Mitäs tykkäätte näistä?

Tää olis niin pikkuveikan värinen - mutta kestääkö äiti hämähäkit edes printissä?!?

Ketut hippasilla? Viekkaiden veijareiden paita, ehdottomasti.

Houkuttelevaa oranssia isoveikalle...Music. Taitaa olla lempparini näistä! :)

 

Syksyn tullen sieniä kasvaa...

  



 

 

Raitojen rakastajille, joihin itsekin lukeudun :)

 

 

Tämä siksakki on jotenkin ihana. Erilainen Maxomorra. Sopisi isoveikalle hyvin. Mutta ei migreenistä kärsiville ;)

Kaikki kuvat ovat MiniMint:in verkkokaupasta.

t. Vahteristonemäntä

Päiväkotiarki käy voimille

 

Isoveikan ensimmäinen kokonainen hoitopäivä pulkassa! Hän oli siis päiväkodissa tänään klo 8-15.  Kotiin hakiessa pihalla leikki iloisen oloinen poika keltaisessa "poliisiliivissä" (sillä nimellä ne turvaliivit kuulemma markkinoidaan lapsille...) kahden muun samanikäisen pojan ja ryhmänsä lto:n kanssa :)

Hoitajan kuvaus päivästä oli, että hyvin oli mennyt, mutta poika oli ollut aika hämmentyneen oloinen. Ilmeisesti siksi, että päiväkodissa erilaiset tavat ja päivärytmi kuin kotona. Ruoka oli onneksi maistunut ja lepohetkikin oli mennyt kivasti, vaikkei poika ollutkaan nukahtanut. Tässä päiväkodissa/ryhmässä pääsee onneksi pois nukkarista, kun on levännyt pienen hetken.

Kotimatkalla poika kertoi innoissaan, että se "hoitokaveri x" ei ollut enää pelottava, eikä ollut puinut enää nyrkkiä isoveikalle. Olivat jopa leikkineet yhdessä kolmisin, nämä ryhmän kolme samanikäistä nassikkaa :) Viime viikolla isoveikka oli siis hieman pelännyt tätä "aika hurjaa" poikaa.

Mutta kun suljettiin päiväkodin portti takanamme, tapahtui taas se "naks"-ilmiö ja isoveikka muuttui ihan toiseksi pojaksi: alkoi höpötellä tuntemiaan "rumia" sanoja ja riehua. Päästiinköhän edes kotiin saakka ennen ensimmäistä itkua. Ja sitä lajia riitti sitten pitkin iltaa riehumisen lomassa :( Iltaruualla jouduin huomauttamaan monta kertaa huonosta käytöksestä ruokapöydässä. Tuloksetta. Kun viimeinen varoituskaan ei tehonnut, tuli jäähy ja jälkiruoka jäi saamatta. Megaluokan marttyyri-itkusessio. Kuuden aikaan illalla oli meno jo sitä luokkaa, että olisi voinut yöunille laittaa. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Olisi siitä kohtaa pitänyt lähteä pihalta sisälle, mutta olimme vielä puoli tuntia ulkona. Virhe. Iltatoimet olivat yhtä itkua. Poika pääsi sänkyynsä 19.30 ja nukahti heti.

Tiukkaa tämä päivähoito pienelle ihmiselle. Ja vanhemmille siinä samalla. Olen huojentunut, että en aloittanut itse uudessa työpaikassa tässä samassa rytäkässä, vaan saan ensin ainakin toisen lapsen sisäänajettua päivähoitojärjestelmään ennenkuin alan itse juosta kilpaa kellon kanssa aamusta iltaan.

Ehkä silläkin oli siis tarkoituksensa, etten saanut sitä työpaikkaa, jossa kävin haastattelussa...Tai ehkä kaikki on vain sattumaa. Mutta on kivempi ajatella, että en saanut työpaikkaa sen vuoksi, että jaksaisin paremmin vastaanottaa esikoiseni väsymyksen ja tukea häntä kaikin voimin uuden elämänvaiheen pyörteissä.

t. Vahteristonemäntä

Reiman alesta syksyyn ja vähän pidemmällekin

Reiman uutta mallistoa pukkaa pian kauppoihin (ainakin verkkokaupassa on jo) ja posti kuljettaa edellistä Vahteristonmäelle! :)

Nuo pallosaappaat oli ihan pakko saada isoveikalle. Keltaista väriä ja pallokuvio - olin myyty! :) Pohjaväri on tosin tummansininen, josta en niin välitä, mutta se menee tuossa muuten kivassa saappaassa. Eikä pitäisi mennä heti sekaisin päiväkodissa!? ;) Malli on sellainen, että menee korkeampaankin jalkaan helposti ja myös varressa on hyvin tilaa.

Mutta, kumminpäin näitä pidetään: lahkeet sisä-vai ulkopuolella? Minä laitan normaalisti lasten lahkeet saappaiden päälle. Tässä tapauksessa hauskat nauhat jäisivät piiloon. Ehkä näissä laajoissa varsissa onkin ideana, että lahkeet saa saappaan sisälle? Ai mutta eihän mun tarvi tätä miettiä, päiväkodin tädit pähkäilkööt yhdessä voimakastahtoisen isoveikan kanssa ;) Kotona on käytössä kirppiskontiot.

Meidän ekat "tecittömät" Reiman housut. Molemmille veljeksille ns. siistimmät ulkohousut. Näitä käytetään lähinnä ruokakauppareissuilla ja ulkoilua sisältävillä kyläreissuilla (kuivalla kelillä). Varsinaisessa ulkona peuhaamisessa pitää mun mielestä  pienellä lapsella olla haalari ja tai ainakin korkeaselkäiset henkselihousut. Vai mitäs mieltä muut olette? Polvissa tuplakangas, näppärää. Lahkeissa piilosäädöt sisäpuolella, joten alussa reilun lahkeen saa kurottua sopivaksi tarvittaessa.

Isoveikalle ensi kevääksi/kesäksi/syksyksi Reimatec-lenkkarit. Puoleen hintaan kun saa, uskallan arvata koon (+ 2 nro nykyiseen). Kyllä ne jossain vaiheessa ovat sopivat. Tai sitten ainakin pikkuveikalle. Tukevan oloiset popot ja musta väri menee aina.

Siinäpä viime kertaisen paketin sisältö. Pikkuveikka sai vielä sinisen Mopo-pipon. Keväiset pipot kyllä mahtuvat, mutta tuleeko sitä solmittua niitä nauhoja enää 2 v ikäiselle? Pikkuveikka osaa jo itse laittaa lippiksen/lierihatun päähänsä ja pitää mielellään hattuja, joten uskoisin nauhattoman pipon jo pysyvän päässä. Mopo on siis nauhaton lippapipomalli, josta isoveikka ainakin on tykännyt kovin.

 

Isoveikka päiväkodin suosimassa syysvarustuksessa eli kura-asussa. Henkselikurikset olen hankkinut joskus keväällä ja tuo pallotakki on tämän kevään mallistosta kuten kumpparitkin. Housut on tumman harmaat ja vähän häiritsee tuo väriero, mutta menköön. On sentään takki ja kumisaappaat samaa sarjaa ;) Reimalta kaikki ja koko on 122 eli reiluja vielä. Jos on pakko kuriksissa hikoilla, olkoon ne sitten edes hauskan pallolliset pirteällä keltaisella höystettynä! Mitäs tykkäätte?

.

Kettureppu on ollut suosittu, vaikka se pojan itsensä mielestä muistuttaakin enemmän marsua!? No, kyllä minustakin ketun kuono saisi olla näkyvissä...

t. Vahteristoemäntä (joka on koko illan kaivanut esiin ja lajitellut kirpparille menevää kamaa. Laputus on vielä tekemättä...Onneksi on vielä loppuviikko aikaa!)

Kesälomaprojekti: jalkapallokenttä

 

(kuva yllä: näkymä terassilta autotallille viikko sitten)

Meillä on joka kesä ollut pihassamme jonkinlainen työleiri. Paljon olemme saaneet aikaan näinä vuosina, mutta on se paljon vaatinutkin. Hieman vertakin, paljon hikeä ja joskus niitä kyyneleitäkin. Kun mies puurtaa pihahommissa, on äidin vahdittava pieniä lapsia. Viime kesän muistan hankalana, kun kuopus ei ollut vielä kunnolla jaloillaan ja laittoi ihan kaiken suuhun. Joutui sitten istumaan rattaissa äitin tehdessä joskus pihatöitä ja kiukutteli. Kiukuteltiin molemmat.

Toisinaan tuo raksaleskeys raivostuttikin, mutta vuosien mittaan siihen on tottunut ja oppinut iloitsemaan pihan kohentumisesta pala palalta.  Poikien kasvaessa he ovat voineet olla yhä enemmän mukana touhuissa ja olen itse vapautunut tekemään jotain muuta (yleensä ruokaa ja pyykkejä...). Tänä päivänä veljekset leikkivät jo aika hyvin keskenään ja pystymme välillä tekemään miehen kanssa pihahommia yhdessäkin. Toki se lasten läsnäolo aiheuttaa toistuvia keskeytyksiä, mutta sitä tämä elämä nyt on.

Muutimme tänne syksyllä 2009 isoveikan ollessa vajaan vuoden vanha, joten neljä kesää tässä on jo ollut aikaa muuttaa pihaa mieleisekseen. Olemme kolmannet asukkaat tässä 1995 rakennetussa talossa. Paikalla on asuttu paljon pidempään: pihasauna on 1900-luvun alusta ja naapurin vanhin rakennus 1800-luvun puolelta.

Lähtötilanne syksyllä 2009 oli jyrkkä metsäinen rinne, jossa kasvoi mm. kieloa ja maahumalaa vaahteroiden alla, mutta jonka voikukat ja muut rikat olivat myös löytäneet. Ei siis sellaista kunnollista metsänpohjaa (=varpuja), joka ei vaatisi hoitoa ollenkaan. Pihaa ympäröi vapaasti kasvava sireeniaidanne ja siellä täällä on suuria angervoryhmiä sekä marjapensaita.

Jotain oli siis tehtävä, että saataisiin tasaista oleskelupihaa. Ensin kaadoimme noin 40 puuta, joista suurin osa sijaitsi autotallin ja tien välisellä joutomaalla. Varsinaiselta piha-alueelta olemme kaataneet noin 10 puuta, että jäljellä olevilla vaahteroilla olisi tilaa kasvaa ja meillä tilaa kulkea.

Kahtena ensimmäisenä kesänä purettiin olohuoneen ikkunoiden alla oleva  kapea terassi (johon ei mahtunut edes syömään) ja kodinhoitohuoneen kuistin lattia ja rakennettiin tilalle suurempi, yhtenäinen terassi. Nyt khh ovesta pääsee paljasjaloin (kun on yhteinäinen puupinta) terassille ja siitä betoniportaita pitkin alas pihalle.

Toinen suuri projekti on ollut pihan tienpuolen aitaaminen siten, että pikkuveikka pysyy poissa autojen alta (isoveikka ei ole koskaan pyrkinyt tielle, mikä on sinänsä tosi ihmeellistä). Muistan maalanneeni punamaalilla toisenkin aitalaudan...Maalaaminen on mukavaa ja palkitsevaa hommaa, mutta alkaa sekin lopulta maistua maalilta. Osa aidasta näkyy ylimmässä kuvassa punaisen autotallin vierellä.

Viime kesänä pengersimme talon ja autotallin jäävän "pääpihan" ja rakensimme betonikivimuurin tukemaan maapengertä. Yllä olevassa kuvassa vasen betonikivijono on muurin päälliskiviä ja oikean puoleinen rajaa muurin päällä kulkevan havuistutuksen viereen tulevasta laattakäytävästä.

Vasemmassa reunassa näkyvä multapinta on tulevan nurmikentän pohja. Kaivinkone tasasi rinteen viime kesänä ja levitimme maisemointikankaat estämään voikukkien ja kielojen kasvua. Kankaat saivat olla paikallaan koko vuoden ja jäivät sitten tulevan multakerroksen alle. Lisävakuudeksi siitä, että voikukkameri on historiaa, vaikka ne keltaiset selviytyjät isoveikan lemppareita ovatkin ;)

Tämän kesäloman ponnistus oli sitten järjestää multa nurmikenttää varten, tasoittaa se ja tehdä nurmikko. Meillä ei ole nurmikkoa oikeastaan missään kohtaa pihaa, vaan rinteet kasvavat enemmänkin kaikenlaisia maanpeitekasveja ja pensaikkoja. Tämä yksi tasainen alue haluttiin tehdä pojille pelikentäksi ja siihen haluttiin kunnollinen nurmi.

Pojat ovat kasvaneet rinteisellä ja portaita sisältävällä rakennustyömaalla ja osaavat käyttää pihan rakenteita leikkipaikkoinaan :) Muurin reunoilla voi kiipeillä, mutta ihan ylhäältä ei saa hypätä. Pikkuveikka osasi kulkea betoniportaissa heti, kun oppi konttaamaan ja on ikäisekseen ketterä. Tässä rinteessä eläessä oppii väkisinkin ketteryyttä! ;)

Tuo sora-alue muurin kulmauksessa on tarkoitus laatoittaa tummin liuskekivin pieneksi patioksi. Siinä voi äiti sitten pötkötellä aurinkotuolissa ja seurata poikasten leikkejä!

 

Nyt meillä on viimein se odotettu nurmikko. Yllä oleva kuva on otettu terassiltamme alas pihalle. Rullasimme siirtonurmirullat paikalleen viikko sitten lauantaina mummon ja vaarin ollessa apuna talkoissa. Päivä oli helteinen ja viljelijän huolella kastellut nurmirullat tosi painavia. Nokkakärryt olivat suureksi avuksi. Illalla tunsi tehneensä ruumiillista työtä ja seuraavan päivänä löytyi ihan uusia lihasryhmiä ;)

Kylvönurmikkoyrityksiin emme ryhtyneet, sillä olisi aivan mahdoton yrittää pitää lapsia poissa alueelta kuukautta tai kahta. Siirtonurmi juurtuu lapsia kantavaksi parissa viikossa. Sadetin on naksuttanut joka ilta ja välillä aamutuimaankin, että nurmikko varmasti juurtuisi näillä helteilläkin.

 

 

Olen yllättynyt, miten hyvin pojat ovat pysyneet pois juurtuvalta nurmikolta. Selitimme tilanteen heille silloin nurmikontekopäivänä ja se on riittänyt! Pyytävät aina äitiä/isiä hakemaan pallon, jos se joutuu "kielletylle alueelle". Ilmeisesti tuo vuoden päivät kankailla ja kivipainoilla katettu alue on ollut jo niin kauan pois käytöstä, etteivät lapset miellä sitä edes pihaan kuuluvaksi. Hyvä niin :) Vielä viikko ja sitten päästään pelaamaan omalle "greenille"!

 

Ei, ei tämä kesä ole vielä pulkassa. Pihalta kuuluu nytkin jyske, kun isäntä paukuttaa kumivasaralla betonilaattoja paikalleen. Nyt asennetaan sitä muurin päällä, havupenkin vieressä kulkevaa laattakäytävää. Ja niitä käytäviä on suunniteltu muuallekin. Tämän syksyn homma on myös nurmialueen korkeiden, kaltevien reunojen tukeminen ja pinnoittaminen maakostealla betonilla ja mukulakivillä. Matalia maanpeitepensaita meinasin sinne tänne istuttaa kevennykseksi.

 

Tiedän. Puutarha ei ole koskaan valmis. Siihen on vain tyytyminen :)

 

Onko teillä omia ikuisuusprojekteja? Ta pihanlaittovimmaa? Miten ne ovat onnistuneet lasten kanssa?

t. Vahteristonemäntä