(kuva yllä: näkymä terassilta autotallille viikko sitten)
Meillä on joka kesä ollut pihassamme jonkinlainen työleiri. Paljon olemme saaneet aikaan näinä vuosina, mutta on se paljon vaatinutkin. Hieman vertakin, paljon hikeä ja joskus niitä kyyneleitäkin. Kun mies puurtaa pihahommissa, on äidin vahdittava pieniä lapsia. Viime kesän muistan hankalana, kun kuopus ei ollut vielä kunnolla jaloillaan ja laittoi ihan kaiken suuhun. Joutui sitten istumaan rattaissa äitin tehdessä joskus pihatöitä ja kiukutteli. Kiukuteltiin molemmat.
Toisinaan tuo raksaleskeys raivostuttikin, mutta vuosien mittaan siihen on tottunut ja oppinut iloitsemaan pihan kohentumisesta pala palalta. Poikien kasvaessa he ovat voineet olla yhä enemmän mukana touhuissa ja olen itse vapautunut tekemään jotain muuta (yleensä ruokaa ja pyykkejä...). Tänä päivänä veljekset leikkivät jo aika hyvin keskenään ja pystymme välillä tekemään miehen kanssa pihahommia yhdessäkin. Toki se lasten läsnäolo aiheuttaa toistuvia keskeytyksiä, mutta sitä tämä elämä nyt on.
Muutimme tänne syksyllä 2009 isoveikan ollessa vajaan vuoden vanha, joten neljä kesää tässä on jo ollut aikaa muuttaa pihaa mieleisekseen. Olemme kolmannet asukkaat tässä 1995 rakennetussa talossa. Paikalla on asuttu paljon pidempään: pihasauna on 1900-luvun alusta ja naapurin vanhin rakennus 1800-luvun puolelta.
Lähtötilanne syksyllä 2009 oli jyrkkä metsäinen rinne, jossa kasvoi mm. kieloa ja maahumalaa vaahteroiden alla, mutta jonka voikukat ja muut rikat olivat myös löytäneet. Ei siis sellaista kunnollista metsänpohjaa (=varpuja), joka ei vaatisi hoitoa ollenkaan. Pihaa ympäröi vapaasti kasvava sireeniaidanne ja siellä täällä on suuria angervoryhmiä sekä marjapensaita.
Jotain oli siis tehtävä, että saataisiin tasaista oleskelupihaa. Ensin kaadoimme noin 40 puuta, joista suurin osa sijaitsi autotallin ja tien välisellä joutomaalla. Varsinaiselta piha-alueelta olemme kaataneet noin 10 puuta, että jäljellä olevilla vaahteroilla olisi tilaa kasvaa ja meillä tilaa kulkea.
Kahtena ensimmäisenä kesänä purettiin olohuoneen ikkunoiden alla oleva kapea terassi (johon ei mahtunut edes syömään) ja kodinhoitohuoneen kuistin lattia ja rakennettiin tilalle suurempi, yhtenäinen terassi. Nyt khh ovesta pääsee paljasjaloin (kun on yhteinäinen puupinta) terassille ja siitä betoniportaita pitkin alas pihalle.
Toinen suuri projekti on ollut pihan tienpuolen aitaaminen siten, että pikkuveikka pysyy poissa autojen alta (isoveikka ei ole koskaan pyrkinyt tielle, mikä on sinänsä tosi ihmeellistä). Muistan maalanneeni punamaalilla toisenkin aitalaudan...Maalaaminen on mukavaa ja palkitsevaa hommaa, mutta alkaa sekin lopulta maistua maalilta. Osa aidasta näkyy ylimmässä kuvassa punaisen autotallin vierellä.
Viime kesänä pengersimme talon ja autotallin jäävän "pääpihan" ja rakensimme betonikivimuurin tukemaan maapengertä. Yllä olevassa kuvassa vasen betonikivijono on muurin päälliskiviä ja oikean puoleinen rajaa muurin päällä kulkevan havuistutuksen viereen tulevasta laattakäytävästä.
Vasemmassa reunassa näkyvä multapinta on tulevan nurmikentän pohja. Kaivinkone tasasi rinteen viime kesänä ja levitimme maisemointikankaat estämään voikukkien ja kielojen kasvua. Kankaat saivat olla paikallaan koko vuoden ja jäivät sitten tulevan multakerroksen alle. Lisävakuudeksi siitä, että voikukkameri on historiaa, vaikka ne keltaiset selviytyjät isoveikan lemppareita ovatkin ;)
Tämän kesäloman ponnistus oli sitten järjestää multa nurmikenttää varten, tasoittaa se ja tehdä nurmikko. Meillä ei ole nurmikkoa oikeastaan missään kohtaa pihaa, vaan rinteet kasvavat enemmänkin kaikenlaisia maanpeitekasveja ja pensaikkoja. Tämä yksi tasainen alue haluttiin tehdä pojille pelikentäksi ja siihen haluttiin kunnollinen nurmi.
Pojat ovat kasvaneet rinteisellä ja portaita sisältävällä rakennustyömaalla ja osaavat käyttää pihan rakenteita leikkipaikkoinaan :) Muurin reunoilla voi kiipeillä, mutta ihan ylhäältä ei saa hypätä. Pikkuveikka osasi kulkea betoniportaissa heti, kun oppi konttaamaan ja on ikäisekseen ketterä. Tässä rinteessä eläessä oppii väkisinkin ketteryyttä! ;)
Tuo sora-alue muurin kulmauksessa on tarkoitus laatoittaa tummin liuskekivin pieneksi patioksi. Siinä voi äiti sitten pötkötellä aurinkotuolissa ja seurata poikasten leikkejä!
Nyt meillä on viimein se odotettu nurmikko. Yllä oleva kuva on otettu terassiltamme alas pihalle. Rullasimme siirtonurmirullat paikalleen viikko sitten lauantaina mummon ja vaarin ollessa apuna talkoissa. Päivä oli helteinen ja viljelijän huolella kastellut nurmirullat tosi painavia. Nokkakärryt olivat suureksi avuksi. Illalla tunsi tehneensä ruumiillista työtä ja seuraavan päivänä löytyi ihan uusia lihasryhmiä ;)
Kylvönurmikkoyrityksiin emme ryhtyneet, sillä olisi aivan mahdoton yrittää pitää lapsia poissa alueelta kuukautta tai kahta. Siirtonurmi juurtuu lapsia kantavaksi parissa viikossa. Sadetin on naksuttanut joka ilta ja välillä aamutuimaankin, että nurmikko varmasti juurtuisi näillä helteilläkin.
Olen yllättynyt, miten hyvin pojat ovat pysyneet pois juurtuvalta nurmikolta. Selitimme tilanteen heille silloin nurmikontekopäivänä ja se on riittänyt! Pyytävät aina äitiä/isiä hakemaan pallon, jos se joutuu "kielletylle alueelle". Ilmeisesti tuo vuoden päivät kankailla ja kivipainoilla katettu alue on ollut jo niin kauan pois käytöstä, etteivät lapset miellä sitä edes pihaan kuuluvaksi. Hyvä niin :) Vielä viikko ja sitten päästään pelaamaan omalle "greenille"!
Ei, ei tämä kesä ole vielä pulkassa. Pihalta kuuluu nytkin jyske, kun isäntä paukuttaa kumivasaralla betonilaattoja paikalleen. Nyt asennetaan sitä muurin päällä, havupenkin vieressä kulkevaa laattakäytävää. Ja niitä käytäviä on suunniteltu muuallekin. Tämän syksyn homma on myös nurmialueen korkeiden, kaltevien reunojen tukeminen ja pinnoittaminen maakostealla betonilla ja mukulakivillä. Matalia maanpeitepensaita meinasin sinne tänne istuttaa kevennykseksi.
Tiedän. Puutarha ei ole koskaan valmis. Siihen on vain tyytyminen :)
Onko teillä omia ikuisuusprojekteja? Ta pihanlaittovimmaa? Miten ne ovat onnistuneet lasten kanssa?
t. Vahteristonemäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)