Onko päiväkodissa aina tinaattikeittoa?

(kuva: ruokala.net)

Tänään oli esikoiseni eka päiväkotipäivä. Isi vei hänet sinne kahdeksaksi ja iloisin mielin jäi poika tätien huomaan. Sain mieheltä huomaavaisen raportin tekstiviestinä aamupäivän aikana ;)

Päivän alkajaisiksi olivat syöneet aamupalaa. Puuroa oli kuulemma mennyt oikein kaksi lautasellista... "Äiti, arvaa mitä! Siellä päiväkodissa saa puuroon sokeria!!!" O-ou...meillä vain isillä on ollut oikeus laittaa puuroonsa sokeria ja syö puuroa muutenkin hyvin harvoin. Lapset popsivat puuroa yleensä aamuin illoin. No, meillä jatketaan edelleen pelkällä puurolla. Pikkuveli haluaa voisilmän ja isoveli tykkää marjoista puuron joukossa. Ne ovat ok, mutta sokerin kanssa en kyllä ala pelaamaan. Ymmärrän kyllä, että jos ryhmässä on 21 lasta ja aamupaloilla aina käytännössä pelkkää puuroa, on siihen laitettava sokeria, että ehditään tehdä muutakin kuin taistella puuron kanssa. Vai onko tämä murosukupolvi? Mitäs muut meinaatte?

Aamupäivällä luonnollisesti ulkoiltiin. Lapseni sai jo ekana päiväkotipäivänä uuden ystävän, "jolla on melkein sama nimi kuin isillä ja se on 5 v". Olivat kiipeilleet ja pelanneet koripalloa yhdessä. Voi, miten kuulosti kivalta, ettei joutunut yksin palloilemaan :) Tiesin pojan olevan sosiaalinen, mutta vieraiden lasten luo meneminen on silti ollut vaikeaa (aikuisten kanssa höpöttelee herkästi, kuten olen kertonut).

Lounaaksi oli pinaattikeittoa. Katsoin sen netistä aamulla ja näin silmissäni pojan inhoavan ilmeen. Hän ei tietääkseni ole koskaan syönyt pinaattikeittoa ja inhoaa kaikenlaisia kastikkeitakin. Meillä ei ole koskaan ollut ruokana pinaattikeittoa, sillä minulle on syötetty sitä väkisin ala-asteella ja siitä on vieläkin traumat, kuten muistakin pinaattiruuista :( Lastentarhanopettaja kertoi kuitenkin päivän päätteeksi minulle, että poika oli maistanut reippaasti keittoakin. Hieno homma. Onneksi lisäksi sai kananmunaa ja omenaa, joista molemmista tykkää.

Haimme pikkuveikan kanssa isoveikan kotiin klo 12. Oli leikkimässä lto:n kanssa pienemmässä leikkihuoneessa muiden kaverien ollessa päivälevolla. Oikein iloinen poika sieltä löytyi! :) Päivä oli lto:n mukaan sujunut oikein hyvin: oli löytynyt leikkikaveri, aamupala maistui hyvin, ulkona viihtyi ja lounaallakin uskalsi maistaa vierasta ruokaa.

Haastattelin poikaa kotimatkalla, kun odottelimme bussia. Parasta päiväkodissa oli kuulemma ollut sadun lukeminen. Sitten hän sanoi "Minä voisin kyllä pitää huomenna vapaapäivän...onko siellä huomennakin sitä TINAATTIKEITTOA?" Ei ole. Päiväkodissakin ruuat vaihtelee. Voi pientä, kaikkea ne miettiikin! :) Onneksi huomenna on uunikalaa ja perunaa. "No, sitten voi mennä huomenna..." ;)

Hoitaja varoitti, että illalla saattaa olla kovat kierrokset ekan päiväkotipäivän jälkeen, joten varauduin aikamoiseen showhun. Yllättäen en huomannut mitään normaalista poikkeavaa. Teimme iltapäivällä metsäretken, jolla on yleensä rauhoittava vaikutus ja isin tultua kotiin pelasivat yhdessä Afrikantähteä.

Muistan vielä reaktiot kerhon aloittamisen yhteydessä vuosi sitten syksyllä. Poika oli ihan sekaisin ja levoton aina kerhon jälkeen ja tätä kesti melkein koko syyslukukauden. Nyt on ilmeisesti ikä tehnyt tehtävänsä, kun ei tullut älämölöä. Ikä vaikutti myös varmasti paljon siihen, että lapsi meni niin mielellään päiväkotiin. Ymmärtää itsekin, että päiväkoti tarkoittaa toimintaa ja leikkiseuraa.

Entä pikkuveikka ja äiti? Miten meidän päivä meni? No, pikkuveikka oli tietysti ihan ihmeissään, kun heräsi aamulla vasta klo 9 ja huomasi isoveikan puuttuvan. Onneksi ymmärtää jo, kun asian selittää, mutta oli silti aika hukassa koko aamupäivän ja tiiviisti äitissä kiinni, eikä oikein osannut keskittyä edes pikkuautoleikkiin. Ovat veljekset toki olleet ennenkin erossa toisistaan, mutta ovat ne kuitenkin sellainen parivaljakko, että toinen kaipaa aina toista :)

Minä äitinä pärjäsin aamulla huomattavasti paremmin kuin eilen illalla, jolloin luin iltasadunkin huulta purren (pitikin valita tarina, jossa ankkalapsi menee ekaa päivää kouluun!) ja syvään hengitellen eikä oma uni tullut ihan heti. Mielessä pyöri vain kaikenlaisia surkeita kuvia. Jostain syystä aamulla jännitys oli sitten lauennut ja saattelin ihan hyvillä mielin esikoiseni isin mukana ovesta ulos. Tuntui melkein samalta, kuin olisivat lähteneet kerhoon, jossa poika kävi edellisen toimintakauden kerran viikossa. Toki pojan oma iloinen reippaus vaikutti omaankin mielialaan kohottavasti :)

En kuitenkaan saanut aamupäivän aikana paljoakaan aikaan. En osannut oikein keskittyä mihinkään. Ei menty uloskaan. Roikuin vain ystäväni kanssa facebookissa niin, että ruuanlaiton kanssa tuli lopulta pieni kiire. Ei tämä siis sentään ihan tavallinen päivä ollut!

Tämä uusi rutiini tuntui ainakin näin ekana päivänä helpommalta kuin arki kahden lapsen kanssa tähän saakka. Aamupäivä oli hiljainen ja rauhallinen, ei ollut pakottavaa tarvetta mennä heti aamupalan jälkeen ulos "purkamaan enimpiä energioita". Isoveikka oli selvästi saanut päiväkodissa kaipaamaansa leikkiseuraa ja jaksoi leikkiä itsekseenkin kotiin tultuaan.

(kuva: Anton&Ninan verkkokauppa)

Oma viikkorutiinini sisältää jatkossa enemmän bussireissuja edestakaisin, kun haemme isoveikan kolmena päivänä viikossa päiväkodista ja käymme yhtenä päivänä näillä näkymin toimintaterapiassa. Meillä on siis edelleen vain yksi auto ja yksi ajotaitoinen. Onneksi talomme ja päiväkodin ohi kulkee bussit puolen tunnin välein! :) Mutta on siinä silti oma vaivansa.

Päivärytmimme muuttuu nyt väkisinkin. Tähän saakka olemme nukkuneet/pötkötelleet 8-9 saakka, menneet ulos 11-12  maissa ja syöneet lounasta klo 13, kesälomalla monesti myöhemminkin. Pikkuveikka on mennyt päikkäreille klo 14 mennessä ja herännyt kolmen maissa. Isoveikka on katsonut sillä välin filmiä/pikkukakkosta nauhalta. Iltapäivällä on juotu mehua/teetä terassilla ja iltaruoka on saattanut venyä klo 18-19 saakka, jolloin klo 20 nukkumaan menevien poikien iltapala on usein jätetty pois päiväjärjestyksestä.

Päiväkotiaamuina pitää herätä 7 jälkeen (pikkuveikka toki jatkaa uniaan, tänäänkin 9 saakka). Tämä ei kyllä tuota ongelmia aamuvirkulle isoveikalle, joka yleensäkin heräilee noin 7.30. Mutta äiti sen sijaan joutuu nyt skarppaamaan! Ja opettelemaan käymään ihmisten aikaan nukkumaan! ;) Myös ruokahuolto pitää taas saada tiheämmäksi ja säännölliseksi, sillä päiväkodin lounas on tosiaan jo klo 11, eikä sillä "tinaattikeitolla" pärjää kovin pitkälle iltaan (vaikka välipala lisäksi onkin). Tänään yritin palauttaa meidät ruotuun ja söimme "jo" viiden jälkeen, että ehdittiin syödä vielä iltapala ennen poikien nukkumaanmenoa. Tulipa kunnollinen olo kaiken lomalepsuilun jälkeen! ;)

Tiedän, että tämä hyvin mennyt eka päivä on sitä alun hämäävää hurmaa. Honeymoonia, sanoi ystäväni osuvasti. Arki koittaa vielä ja silloin voimakastahtoinen poika pyytää tosissaan niitä vapaapäiviä. Tai kieltäytyy menemästä ollenkaan. Kiukkuaa niin, että tekisi mieli luovuttaa. Mutta sitten on pysyttävä rauhallisena, mutta tiukkana (helppoa...). Tämä on nyt meidän elämää ja siinä on paljon hyviä puolia. Ja niistä huonoistakin selvitään! :)

Onko muita uusia päiväkotilaisen äitejä paikalla? Miten on mennyt? Missä vaiheessa hommasta tulee arkea ja vastustus alkaa?

t. Vahteristonemäntä, helpottuneena :)