Loppukesän löytöretki

Mitä kaikkea voi löytyä muutaman sadan metrin säteellä kotipihasta? Kaikenlaista mielenkiintoista, ainakin jos mukana on maanrajassa kulkevaa pikkuväkeä, joiden tarkat silmät huomaavat kaikenlaista, mitä aikuiset eivät näe...

Olimme poikien kanssa kävelyllä viime perjantaina lähiympäristössä. Aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti ja heinäsirkat sirittivät tienvarren heinikossa. Kaunis, kuulas loppukesän päivä. Tuota yläkuvan kaivon reikää pitää  aina kävelyllä ollessa ihmetellä ja tiputtaa sinne pikkukiviä kuunnellen niiden plumpsahduksia :)

Pikkuveikan lemppari on tien pientareelle hylätty rikkinäinen autonrengas. Epäilemättä rekan rengas, kun on niin suuri. Joka kerta ohi kulkiessa sitä pitää tutkia ja sen päällä istuskella ;)

Läheisen hevostilan kissa on isoveikan epävirallinen lemmikki. Ja kaikkien muidenkin ohi kulkevien lasten, jotka innostuvat leikittämään ja rapsuttelemaan tätä hyrisevää hiiripyydystä. Herttainen kaikkien kaveri ja lapsiystävällinen kissimirri.

Heppoja käydään katsomassa myös ainakin kerran viikossa. Tunnemme ne nimeltä ja moni antaa jo lastenkin silittää turpaansa. Upeita eläimiä.

Porukan pienin poni pyllähti pepulleen ja rapsutteli jalkaansa. Hellyyttävä otus :)

Kotimatkalla kohtasimme harvinaisen otuksen: vaskitsan. En ole tietääkseni aiemmin tällaiseen luikertelijaan törmännyt, eivätkä varsinkaan lapset. Suhtauduin siihen varmuuden vuoksi, kuten käärmeisiin yleensä (vaikka se kuulemma kuuluukin liskoihin), enkä antanut poikien koskettaa tätä erikoista otusta. Kotona googletin lisätietoa ja vaskitsat ovat tosiaan harvinaisia nykyisin.

Pojat painiskelivat kävelytien reunassa ja huomasivat taas maassa jotain mielenkiintoista: pörröisen perhostoukan!

Pikkuveikkakin haluaa koskettaa karvamatoa. Hyyyvin varovasti :)

Pikkuveikalla : metsolan lätsä, h&m huppari, ciraf mustat ulkoiluhousut, reimatec lenkkarit
Isoveikalla: rakas angry birds-lippis ;), adidas huppari ja -verkkarit (kirpparilta), reima lenkkarit

Aikansa otusta tutkittuamme ehdotin, että ottaisimme sen mukaan kotiin. Isoveikka riemastui: hänen oma lemmikkinsä! :) Mutta sitä ei sitten tuoda sisälle, vaan pidetään ulkona. Se sopi. Rakensimme uudelle lemmikille terraarion muovilaatikosta ja pyykkipussista sekä sisustimme sen kompostikuivikkeella ja erilaisilla lehdillä. Varmuuden vuoksi myös nokkosella, jos tämä olisi sitä lajia. Lajinmääritys on vielä tekemättä. Aiomme päästää toukan vapauteen lähipäivinä (jos jollekin tuli suru tästä vangitsemisesta) :)

Minulla oli itselläni aikanaan jos jonkinmoista "lemmikkiä" reijitetyissä, muovisissa karkkilaatikoissa. Oli sammakonpoikasia, leppäkerttuja ja erilaisia perhosen toukkia. Ja etanoita. Yleensä ottaen lemmikit menestyivät ihan mukavasti. Joskus kävi niin, että rasia unohtui auringonpaahteeseen ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Kerran etanaretken saalis unohtui yöksi housuntaskuihin, kun riisuin housut illalla tuolin selälle. Aamulla äiti kauhistui, kun tuli huoneeseeni. Matossa risteili limavanoja ja etanat kiipesivät pitkin huoneen seiniä! Sieltä niitä sitten nypittiin, yksi kerrallaan... Sen jälkeen koko lemmikkifarmi piti sijoittaa tontin laitamille ;)

Ottaako/pyytääkö teidän lapset hyönteisiä lemmikeiksi? Oletko itse lapsena ottanut?

Mukavia loppukesän retkiä kaikille lukijoille! :)

t. Vahteristonemäntä