Päiväkoti alkaa maistua puulta

Kolme viikkoa on takana isoveikan päiväkotiuraa ja ilmassa on uutuuden viehätyksen laantumista ja aikaisten lähtöjen arkistumista. Kahtena aamuna nuoriherra on kiukunnut ihan kiitettävästi ja pyytänyt saada jäädä kotiin :/ Tämäkin oli toki odotettavissa, mutta ei se silti kivalta tunnu...

Käytös pk-päivän jälkeen tuntuu parantuvan päivä päivältä pienin askelin, mutta eilen oli taas jostain syystä levoton poika bussipysäkillä heilumassa ja höpöttämässä. Halusi kovasti halailla ja istua sylissä (mikä oli sinänsä oikein mukavaa). Sitten tuli kysymys, jota en ole onneksi joutunut aikaisemmin kuulemaan: "Äiti, tykkäätkö sinä minusta vielä? Ai nytkin? " (kun oli juuri ollut tottelematon) Vakuuttelut tuntuivat menevän läpi ja halattiin yhä kovemmin. Pidättelin kyyneleitä.

Tätä olen pelännyt, että poika kokee, että hänet on siirretty syrjään päiväkotiin, kun jatkan kuitenkin toistaiseksi pikkuveikan kanssa kotona (kunnes työllistyn). Olen huolellisesti selittänyt isoveikalle, että hän käy päiväkodissa harjoittelemassa tärkeitä taitoja eskaria ja koulua varten sekä leikkimässä ikäistensä lasten kanssa. Mutta eihän lapsi välttämättä tuota ymmärrä, eikä osaa ajatella niin pitkälle. Hän näkee ehkä vain, että äiti on pikkuveikan kanssa kotona ja hänet viedään muualle kolmena päivänä viikossa. Täytyy jutella pojan kanssa vielä kaksin rauhassa.

Juttelen joka päivä jonkun ryhmän hoitajan kanssa. Varsinkin lastentarhanopettajan kanssa keskustellessani tuntuu, että puhumme usein eri lapsesta. Kotona meidän kaikkivoipa kuninkaamme onkin päiväkodissa täysin toisten lasten vietävissä. Ryhmän kaksi muuta samanikäistä poikaa keksivät, mitä leikitään, ja isoveikka tulee perässä. Kuulemma aina. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä, mutta lto:n sanat saivat minut jotenkin huolestumaan. Toisaalta ajattelen, että tämä on yksi päiväkodin opetustehtävä pojalleni: et voi aina olla ekana ja päättää kaikesta (kuten kotona pikkuveikan kanssa usein käy). Toisaalta olisi tosi tärkeää osata pitää puoliaan ja ilmaista omat toiveensa kodin ulkopuolellakin. Mutta eikös sitä tässä juuri nyt harjoitella, ei kai vielä ole syytä huoleen?

Tämä päiväkotiviikko onkin osaltamme nyt pulkassa ja edessä on jälleen pitkä viikonloppu. Huilataan, muttei toivottavasti unohdeta rutiinia. Ensi tiistaina on ensimmäinen vanhempainilta. Tilaisuus on varmaan hyvin yleisluontoinen, eikä kahdenkeskisille keskusteluille ole aikaa, mutta odotan sitä silti innolla. Vasu-keskustelut (varhaiskasvatussuunnitelma kunkin lapsen kohdalla) ovat sitten joskus myöhemmin. Ensi viikolla alkaa myös isoveikan toimintaterapia, joten uutta taas luvassa meidän viikko-ohjelmaan. Ja taas uusi juttu, joka pitää markkinoida oikein. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! :)

t. Vahteristonemäntä