Koski ja Kupla - Reiman sadetakit testissä

Tänään aurinko hellii Vahteristonmäkeä ja loppusyksyn päivä on parhaimmillaan. Kuitenkin jo huomenna luvassa on hyisiä sateita, kuten tähän vuodenaikaan on tapana, joten esittelen teille meidän Reima-yhteistyön kautta saamat sadepäivään sopivat testitamineet.

Molemmat pojat saivat testattavaksi Reiman syysmalliston sadetakit. Isoveikan fleecevuorillinen, raikkaan sini-vihreäraidallinen sadetakki kulkee nimellä Koski ja pikkuveikkaa suojaa syyssateilta limenvihreä, rinkulakuvioitu, vuoriton Kupla, jota jo aiemmin ihastelin blogissa.

Isoveikka piti heti saamansa sadetakin perinteisen poikamaisista väreistä ja kuosista. Sopii eskarilaisen makuun!

Molemmat takit ovat materiaaliltaan pehmoista, ohutta ja notkeaa, eivätkä sisällä PVC:tä. Ero on huomattava pikkuveikalla vielä hetki sitten käytössä olleeseen, kirpparilta hankittuun Rukan sadetakkiin, joka oli näiden rinnalla aikamoista peltiä.

Koski-takin pehmoinen fleecesisäpuoli on houkuttelevan oloinen; meillä ei olekaan ennen ollut vuorillisia sadevaatteita. Vuorillinen sadetakki toki kuivuu hieman pidempään, kuin perinteinen vuoriton. Mielenkiinnolla odotan käyttökokemuksia ja myös päiväkodin mielipidettä vuorillisuuteen. Monilla valmistajilla tuntuu nyt olevan vuorillisia kuravaatteita.

Itsehän en ole erityinen sinisen ystävä, mutta onneksi tässä takissa on muitakin sävyjä: vihreää, mustaa ja valkoista. Raikas raidallisuus on aina plussaa tämän marimekkomamman mielestä. Hankin itse takin pariksi nuo vihreät, vyötärömalliset Oja-kurahousut, joissa on uusi, pehmeä ja leveä vyötärönauha. Kaunis vihreän sävy ja helposti puettavat, isommallekin lapselle sopivat kurikset.

Pikkuveikan Kupla-takki on ihan meidän näköinen! Rinkulakuosi on tuttu teknisistä paidoista ja miellyttää edelleen silmää. Takin lime-ruskea väritys on kaunis. Kuvissa näyttää itseasiassa keltaisemmalta kuin onkaan. Pikkuveikka ei esittänyt erityistä mielipidettä uudesta sadetakistaan: taisi olla tärkeintä, että hänkin sai uutta.

Äitinä tykkään siitä, että sadetakeissa on nykyään vetoketju nepparien sijaan: lapsi saa takin paremmin itse puettua. Kuminauhaan päättyvät hihat ja helma ovat mukavan napakat ja tekevät vaatteesta istuvamman ja suojaavamman kuin perinteinen suorahelmainen ja -hihainen sadetakki. Huomatkaa muuten sekä takin että housujen pitkät heijastinauhat, jotka tekevät lapsesta näkyvän pimeässä syksyssämme.

Takin koko on 104 cm ja kuten olen viime aikoina todennut, kuopuksen (noin 105 cm) ulkovaatteiden koko saisi olla jo 110 cm. Tämä sadetakkikin on nyt juuri sopiva, mutta keväällä taatusti jää jo lyhyeksi. Olisi varmasti kannattanut valita samantien koko 110. Toppavaatteen päälle puettuna voi tulla aika ahdasta.

Sadetakkia käytetään tällä hetkellä meillä ennestään olevien 104 cm keltaisten kurahousujen kanssa. Hankin takin pariksi (ja erityisesti talvihaalarin kanssa käyttöä ajatellen) myös 110 cm Lammikko-henkselikurikset, joiden väri oli muistaakseni "plum grey", sanoisin, että sellainen ruskeanharmaa, jossa on aavistus violettia mukana. Kiva, likaa sietävä väri, joka ei kuitenkaan ole musta eikä tummansininen.

Tässä yllä olevassa kuvassa sadetakin väri on varsin todenmukainen.

Kurahanskat ostin samaa sävyä. Pikkuveikan aiemmat, isoveikalta perityt kurahanskat tuntuvat olevan kaikki reikäisiä ja väärän värisiä.

Reima on siirtynyt kurahanskoissa nepparikiristykseen aiemmin käytetyn tarran sijaan. Samalla rukkasen varsi näyttää hieman lyhentyneen ja muoto pyöristyneen. Rukkanen on nyt helpompi kääntää nurin pesua varten. Muuten en osaakaan tätä muutosta verrata, sillä kurarukkasten käyttö rajoittuu tällä hetkellä päiväkotiin. Kotona mennään tec-rukkasilla.

Söpöläiset, rinkulakuvioiset Reiman Raba lämminvuorikumpparit hankin pikkuveikalle myöskin lähinnä päiväkodissa käytettäviksi. Siellä käytetään kuitenkin talvellakin kumisaappaita aina vähänkin märällä kelillä, eikä Crocsin vuoriton saapas ja villasukka riitä loskakeleillä. Kalvolla varustettuja kenkiä ei päiväkotimaailmassa selvästikään luoteta vedenpitäviksi.

Saappaissa on ihanan pehmoinen tekstiiliturkisvuori ja kunnon pohjat. Tuo kuvioinnin vihertävä rinkula on suunnilleen sen värinen, kuin pikkuveikan rinkulasadetakin pohjaväri todellisuudessa. Koko on 28. Jalan kasvu on ollut huimaa, kun vuosi sitten talvella oli käytössä koko 25.

Tämän saappaan kesäversiohan meillä oli pojilla testissä viime keväänä. Pikkuveikan pidetyt, punaiset saappaat ovat jääneet jo pieniksi, isoveikka käyttää vielä omia keltaisiaan päiväkodissa. Isoveikalle hankin viime talvena lämminvuorikumpparit koossa 32. Näyttää siltä, että ne eivät mahdu ainakaan koko tulevaa talvea, joten täytyy seurata tarkkana alennusmyyntejä.

Te tietysti haluaisitte nähdä mielummin näiden varusteiden sovituskuvia kuin sen, miltä ne näytävät meidän terassille levitettynä. Täytyy yrittää jossain kohtaa napata kuva, mutta se on hieman haasteellista, kun käytännössä riisumme aina kuravaatteet päiväkodissa ennen kotiinlähtöä (eikä mun dinosaurusten aikaisen puhelimen kuvista ole blogiin) ja kotona varusteet käyvät vain pesussa viikonloppuisin. Mutta pidän asian mielessä :)

Ilmassa on nyt sellainen tuntu, että talvi on tosiaan tulossa. Tänä aamuna maa oli kuurassa ja huomiseksi luvataan räntäsadetta. Maanantain jälkeen päivälämpötilojenkin luvataan olevan nollassa.

Olen viime päivinä kaivellut talvivarusteita esille. Kaikki muut näyttäisivät olevan kunnossa, mutta edellisten vuosien kaulureita, pipoja ja rukkasia en löydä mistään! Niitä olisi nyt hyvä käyttää näillä keleillä, kun lumi ei vielä suojaa kuraista maanpintaa. Olen kaivellut aitasta, vaatehuoneesta ja poikien huoneista, mutta: ei jälkeäkään.

Tulin siihen tulokseen, että on varmaankin syytä alkaa pitää jonkinmoista kirjaa siitä, mitä on säästänyt ja mitä laittanut eteenpäin. Olen kuitenkin lähes 100 % varma, että kaulureita en ole vielä hävittänyt. Nehän menevät säädettävinä monta vuotta. Etsintä jatkuu teemalla "salaiset jemmat".

Mitä tykkäätte Reiman uusista sadevaatteista? Millaisia kuravaatteita käytätte lapsilla mieluiten? Oletteko löytäneet kaikki talveksi suunnitellut jemmat?

Vinkeää viikonlopunjatkoa! :)

Vahteristonemäntä

Pikkuveikan pakkaspuvut

Isoveikan talvitamineisiin kurkistettiinkin jo, ja nyt olisi vuorossa kuopuksen kylmän kauden varusteet. Herra 3 vee ei ollut aivan yhteistyöhaluinen sovittelemaan tulevan talvikauden vetimiä, mutta saatiin me kuitenkin jonkinlainen kuvaussessio aikaiseksi.Toivottavasti saatte kuvista selvää ;) Kaikki kuvissa näkyvät varusteet on jemmattu viime talven alennusmyynneistä.

Ensin kokeiltiin Reimatec Zapp haalaria. Ihastuin tähän isoveikan takissakin nähtyyn "valoviivakuosiin"miltei ensinäkemältä. Pikkuveikan suoralinjaisen ja -lahkeisen haalarin pohjaväri on tummanharmaa ja kuviot ovat turkooseja. Vetoketju on vinossa etukappaleen toisessa laidassa ja lisäksi on lyhyt ilmanvaihtovetskari. Haalarin polvet on muotoiltu ja kulutukselle alttiissa lahkeensuissa on erikoisvahvaa kangasta.

Rukkaset ovat ihanan lämpöisen oloiset Reiman villasekoitevuoriset Angry Birds talvirukkaset, jotka valitettavasti kutittivat poikaa. Katsotaan, miten toimivat jatkossa (ja mitä aistherkkä isoveikka tuumaa omistaan). Reimatec rukkasissa sen sijaan on ihana sileänpehmoinen sisus. Jalassa pojalla on Reiman huopikkaat, jotka taisivat kulkea tuolloin nimellä Pehmyt (tänä/tulevana talvena Felis).

Pipo on Jonathanin villasekoitepipo puuvillavuorilla, hankittu Jesper Juniorista viime talvena. Tämän haalarin kanssa sopisi kyllä paremmin joku muu pipo, kuten toisen haalarin kanssa sovitettu Reiman yksinkertainen, tummanruskea valetaskupipo. Kaipaan vielä oikeansävyistä yksiväristä turkoosia pipoa tämän haalarin kumppaniksi. Saa antaa vinkkejä :)

Hmm...104 cm haalari on melkein pelottavan sopiva tälle hurjasti venyneelle pikkumiehelle, jonka todellista pituutta on varmasti turha mennä arvailemaan. Heinäkuussa neuvolassa mittaa oli 102,5 cm, joten jos 10 sentin vuosikasvulla jatketaan, voi pituus olla jo hyvinkin 105 cm.

Sopivankokoinen haalari toki istuu nätisti lapsen päällä ja toimii paremmin leikkiessä kuin liian suuri. Verratkaapa muuten istuvuutta tuohon seuraavaan haalariin, erityisesti näitä selkänäkymiä.

Seuraava koko, 110 cm, jättäisi suorat lahkeet osittain kantapäiden alle, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Suoralahkeiseen haalariin ei voi ostaa paljoa kasvunvaraa. Perinteinen kuminauhalla kurottu lahje antaa anteeksi reilun pituuden, muttei toisaalta toimi ollenkaan hieman lyhyenä. Vai mitä olette mieltä?

Ja toisaalta on hyvä huomata, että pojalla on nyt jalassa erittäin muhkeat villavuoriset ja paksupohjaiset talvisaappaat, joiden huopapinta ei anna kuminauhareunaisen lumilukon kanssa yhteen nepparoidun lahkeen laskeutua yhtään. Lahje näyttää siis ehkä vielä aavistuksen lyhyemmältä, kuin todellisuudessa onkaan. Pikkuveikan perustalvikengät ovat samanlaiset Reimatecit kuin isoveikan sovituskuvissa. Nämä superlämpimät popot puolestaan toimivat parhaiten paukkupakkasilla.

Haalarin lahkeissa on lumilukkojen lisäksi vielä lenksut, mikä on hieno uudistus Reimalta viime talvena. Jalkalenkit ovat joustavampaa materiaalia (mutta edelleen sellaista silikonia/silikonimaista) kuin aiemmin ja ne on nyt helpompi venyttää kengänkannan alle kuin aikaisemmin.

Ja sitten alkoi "lentäminen". Pikkuveikka syöksyili pois ainoalta tähän aikaan vuodesta ja illasta kohtalaisen valoisalta alueelta - ihan tahallaan ja vain äitiä ärsyttääkseen. Tuloksena runsaslukuisesti aivan sumeita kuvia, jotka eivät tee oikeutta ihanalle Zapp haalarille. Huokaus. Pidimme pienen jäähdyttelytauon (ja lisää kuvia haalarista viimeistään sitten lumilla...).

Tauon jälkeen vaihdettiin päälle tulevan talven toinen haalari Ticket Baggie North, värinä caribbean sea. Pikkuveikka heittäytyikin heti Karibian aaltoihin, eikä välittänyt nousta enää seisomaan ollenkaan...vaikka äiti yritti aktivoida soittimella (hei, sitäkin voi soitella tosi hyvin makuullaan).

Ticketin Baggiet ovat tunnetusti reiluja kooltaan ja tässä taas siitä todiste: haalari on samaa kokoa kuin yllä esitelty Reima (104 cm), mutta kokoero on silminnähtävä. Kaikinpuolin leveämpi Ticket on kuitenkin myös useamman sentin pidempi kuin Reiman haalari.

Edestä katsottuna upeakiiltoinen ja -värinen Ticket näyttää istuvan aika mukavasti...

...mutta takaa - voi kauhistus sentään tätä säkkiä! Mutta tämä "reiluus" vähän niinkuin kuuluu asiaan näiden Baggie-haalarien kohdalla. Johan sen sanoo nimikin. Ja ainakaan ei jää heti pieneksi. Tämä puku saattaa mahtua vielä vuoden päästäkin. Toisaalta voidaan kysyä, onko se itse tarkoitus ja onko säkki päällä hyvä leikkiä.

Isoveikallahan oli viime talvena oranssi Ticket Baggie Rugged (baggie kurotulla vyötäröllä). Pidimme kovasti haalarin näyttävyydestä, lianhylkivyydestä ja kestävyydestä. Ongelmia aiheuttivat jäykkä ja terävä vetoketju, pukiessa jumittava fleecevuoraus ja alati aukeilevat lahkeiden vetoketjut. Kauluksen toivoisin olevan suojaavampi.

Pikkuveikalle hankittiin alesta tämä haalari isoveikan Ticketin alkuhuumassa. Tässä on kyllä positiivisena puolena rugged-versioon verrattuna tarralla säädettävät lahkeet vetoketjujen sijaan. Ja ovathan nämä herkullisen väriset, kiiltävät, tekoturkiksella somistetut puvut kieltämättä houkuttelevia edelleen.

Tässä vähän kokovertailua näiden kahden haalarin kesken vielä päällekkäin aseteltuna: alla Ticket Baggie North ja päällä Reimetec Zapp, molemmat viime talven mallistoista.

Kuvassa näkyvät myös pikkuveikalle asusteiksi jemmatut rukkaset, joista toiset ovat mustat Reimatecit ja toiset ruskeat villasekoitevuoriset Reima Angry Birdsit. Tässä näkyvät paremmin myös nuo muhkeat Reiman huopikkaat, joissa oli viime talvena heijastava lumihiutalekuvio varressa.

Näiden kuvissa näkyvien talvivarusteiden lisäksi pikkuveikalle löytyy 110 cm musta Lassie haalari, jonka löysin aikanaan uutena kirpparilta laput kiinni. Kun saan teippirullattua siitä edellisen omistajan koirankarvat pois, se on ohuehkon oloisena (ja tummana) kelpo pukine nyt alkutalvesta ja toisaalta kevätauringon alkaessa taas lämmittää.

Kenkäosasto on tosiaan ihan mukavalla mallilla, kun noiden superlämpimen huopikkaiden lisäksi on samat Reimatecit kuin isoveikalla ja lisäksi Reiman lämminvuorikumpparit, joista laitan kuvan sitten syksyn sadevarustepostauksessa. Isoveikan vanhoja Kuomia löytyy koossa 27 ja 29, joten pikkuveikan varpaiden suhteen en olisi huolissani.

Mutta entäs se siistimpi takki ja housut? Nekin on jemmattu jo melkein vuosi takaperin ja lupaan esitellä kauppakamppeetkin, kunhan saamme tämän herran ja allekirjoittaneen yhteistyön taas toimimaan. Eli palataan asiaan murrosiän jälkeen, jooko? ;)

Tänä aamuna oli lämmintä enää asteen verran ja päivisinkin elohopea kohoaa nyt vain muutaman pykälän. Olemme lisänneet pojille fleecet kevyellä tikkivuorilla varustettujen välikausivaatteiden alle. Isoveikan mielestä tietysti aivan turhaan. Isoveikalle lisäsin päiväkotivarusteisiin jo talvirukkaset (viimetalviset Po.p:it), sillä hän ei taatusti ala askartelemaan äidin mielestä niin kätevien, ohuiden villasekoitteisten aluslapasten kanssa, joita toivon päivähoitajien jaksavan viritellä pikkuveikan vk-rukkasten alle.

Nämä ajat ovat haastavia lasten pukemisessa: syksy, talvi vai jotain siltä väliltä? Miten teillä puetaan nyt?

Tein eilen ekskursion aitan uumeniin ja kaivoin esiin isoveikan viime talvisen mustan Reimatec haalarin, jota en ole lähtenyt myymään eteenpäin polveen kevättalvella tulleen pienen reiän vuoksi. Isoveikka sovitti 122 cm pukua ja sehän mahtui edelleen. Jes. Eihän se tietenkään enää reilu ole, mutta toimii juuri sellaisena "rönttävaatteena", jonka puuttumisesta olen viime päivinä kehittänyt pienoisen kriisin. Kirpparille en tunnu koskaan ehtivän ja lisää uutta en raaski nyt ostaa, joten päätin korjata vanhaa.

Sain viime keväänä Reimalta pariakin paikkamateriaalia haalarin polven paikkaamiseen ja liimasin reiän päälle eilen tosi helpon, pyöreäksi leikkaamani, mustan nailonpaikan. Ja toiseen polveen samanmoisen, että olisi yhtenäinen. Lopputulos olisi tietysti ollut tyylikkäämpi, jos olisin korjauttanut haalarinpolvet ompelijalla toisena paikkamateriaalina olevalla mustalla Reimatec-kankaalla, mutta päädyin helppoon ja nopeaan tee-se-itse-menetelmään. Katsotaan, miten paikka pysyy ja miten äidin sielu kestää lapsen kulkea paikatuissa vaatteissa ;)

Oletteko te paikkailleet lasten sisä- tai ulkovaatteita?

Nyt on jo torstai, kyllä tästäkin (työ)viikosta selvitään! Mukavaa loppuviikkoa! :)


Vahteristonemäntä

Vihreää serpentiiniä talveen

Päästiinhän mekin viimein sovittamaan tulevan talven toppaa!

Isoveikan kanssa rykäistiin talvivaatesovitukset yhtenä lyhyenä arki-iltana pikaisesti ennen liikuntakerhoon lähtöä kilpaa laskevan auringon kanssa. Viimetalvisten alennusmyyntien aarteet esille - laput irti naks ja ulos kameran eteen. Tehokasta tämä meidän nykyinen ajankäyttö!

Meillä tulevan talven väri on ehdottomasti vihreä. Takki on punaposkisen pojan ihonväriin kauniisti sointuva vaaleanvihreä, joka miellyttää silmääni vuoden takaisesta valinnasta huolimatta edelleen. Henkselihousut ja hanskat ovat ruskeat: päätin välttää kerrankin tuttua ja turvallista mustaa tai taisi tuota ruskeaa olla alessa paremmin jäljelläkin.

Eskarilaisen talviasu on meillä ensimmäistä kertaa kaksiosainen. Reimaa tietysti päästä varpaisiin, muut Reimatecciä paitsi pipo.

Jännä nähdä, tuleeko haalaria vielä ikävä vai oliko yksiosaisen asun aika tämän herran kohdalla tässä. Keväällä kuului valikausihaalarin sisältävä lisääntyvää narinaa ja tänä syksynä en kyseistä vaatekappaletta enää isoveikalle ehdottanutkaan. Hyvin on ainakin välikausi porskuteltu kaksiosaisessa.

Rukkasten ohella (joita en ruvennut erikseen kuvaamaan) kokeilemme ensi kertaa tällaisia hanskamallisia talvikäsineitä. Kengät mustat Reimatecit.

Isoveikka on tällä hetkellä noin 125 (+ 2cm) cm pitkä. Takin ja housujen koko on 128 cm, pipo 54 cm, kengät 34.

Miltäs koko teistä näyttää? Itse yllätyin (jälleen kerran), miten sopivia vaatteet ovat. Eipä olisi ollut haitaksi ottaa jo kokoa 134 cm vai olisiko se kuitenkin ollut vielä liikaa? Ei näiden poikien kasvun perässä pysy millään!

Simppelin takin erilainen leikkaus vinoine tuplavetoketjuineen miellytti silmääni kovin viime talvena (ja onneksi edelleen) ja mm. siksi tämä takki valittiin isoveikan peuhutakiksi tuleville pakkasille. Kiitos vaan hyvästä vinkistä Poikien Tyyliin (+ prinsessan) -blogin Mialle vuosi sitten lokakuussa :)

Takin toinen vetoketju avautuu vain rintaan saakka ja sen kautta voidaan "tuulettaa" esim. kaupassa käydessä liika lämpö ulos. Näppärää arjen toiminnallisuutta.

Kenkien malli on meille viime- ja edellistalvelta tuttu ja toimiva Reimatec nilkkuri, joita  löytyy samantyyppisinä useammalta  eri valmistajalta. Oman kokemukseni mukaan Reimat ovat tilavalestisempiä ja lämpimämpiä kuin vaikkapa Vikingit. Isoveikan mielestä Reimat ovat myös helpommat pukea jalkaan kuin varsin jäykät Vikingit. (Superfit talvikenkiä emme ole kokeilleet, ainakin osa malleista näyttää kovin kapoisille)

Näiden kenkien koko on peräti 34 ja isoveikka käytti kesällä kokoa 32. Koko 33 olisi varmasti riittänyt talveksi, kun jalankasvu on nyt selkeästi hidastunut, mutta näin käy joskus jemmatessa, että reiluilla mennään. Ja parempi näin päin, kuin että olisi ollut varastossa koko 32.

Lisäksi isoveikalle on vaatehuoneen perällä laatikossa Mammuttimarkkinoilta talteen otetut mustat Kuomat numero 33 sekä  viimetalviset lämminvuorikumpparit kokoa 32 (mahtuminen vielä avoinna).  Tykkään Kuomista, vaikka ne eivät kaikkien mielestä olekaan perin tyylikkäät. Käytän noita helposti jalkaan vetäistäviä, lämpimiä, kotimaisia ja varsin kohtuuhintaisia talvisaappaita itsekin talven pihaulkoiluissa. Meillä on itse asiassa koko perheellä Kuomat pulkkamäessä! Mitä sinä muuten pidät Kuomista?

En ole hankkinut enää erillisiä kaupunkikenkiä pojille, sillä päiväkotielämän alettua nuo yhteiset shoppailureissut ja vastaavat ovat kovin harvassa ja niistä selvitään mainiosti arkivermein. Aiemmin minulla oli tapana etsiä kirpparilta siistit, nahkaiset Tepsut poikien talvisiksi kaupunkipopoiksi.

Olen ymmärtänyt, että noiden ihanien, villavuoristen, kotimaisten lastenkenkien valmistus olisi loppumassa, mikä on kyllä iso harmi. Eipä ole kyllä kyseisten kenkien kokohaarukkakaan riittänyt isoveikallle enää pariin talveen. Pikkuveikalle riittää onneksi isoveikalta perittyjä Tepsuja vielä vähäksi aikaa.

 

Haalarimallisissa ruskeissa Reimatec toppahousuissa on jalkalenksut ja nepparikiristys lahkeensuissa. Lumilukko lahkeen sisäpuolella pitää kosteuden ja kökkäreet ulkopuolella. Painettu logoheijastin on tyylikäs yksityiskohta ja varmasti ommeltua heijastinkolmiota (joita eiemmin käytettiin) kestävämpi/kuluessaan siistimpi ratkaisu.

Reiman vaatteissa tykkään mm. suojaavasta ja hyvin istuvasta kauluksesta. Kaulus ei hankaa leukaa, mutta silti kylmälle herkkä kaula on kunnolla suojattuna. Huput ovat lisäksi riittävän reiluja isokokoiseenkin pipopäähän ja lisäksi huolellisesti muotoiltuja.

Meillä on tykästytty Reiman tarralla säädettäviin fleecekaulureihin, jotka eivät taatusti kutita herkkäihoisintakaan käyttäjää ja materiaali sopii hyvin hikoilevalle lapselle (eikä tarvitse pukea pään yli vetämällä). Kaulureita on vuosien varrella kertynyt jo useammassa värissä (osa periytynyt pikkuveikalle) ja isoveikan tulevan pakkaskauden uusi kaulansuojaaja on musta Angry Birds kauluri.

Tämä värikäs pipo on sisältä lyhyempi kuin rennosti roikkuva ulkopuoli antaa ymmärtää, joten pipo pysyy napakasti päässä, eikä "uppoa" tai valu silmille niin herkästi.  Aivan ihana väriyhdistelmä mun mielestä.

Tämän pipon lisäksi isoveikalle löytyy ruskea korvaläpällinen pipo, jossa on keltainen tupsu. Tuosta piposta kuvia myöhemmin. Toki viime talvisetkin pipot mahtuvat suureksi osaksi edelleen, mutta villapipo tuppaa nyppyyntymään niskapuolelta aikalailla yhden talven aikana.

Tähän takkiin hankittiin kahdet housut, joista toiset ovat nämä omat lempparini herkullisine kuvioineen. Taitavat esittää valoviivoja pimeässä, mutta voivat ne kauempaa katsoen olla vaikka serpentiiniä tai mitä kukakin niissä haluaakaan nähdä.

Suoralahkeisissa housuissa ei ole lenksuja vaan lumilukot ja nepparisäätö. Housut ovat vyötärömalliset ja vähän kieltämättä jännitän, miten lumi pysyy poissa vesselin selästä mäenlaskussa ja muissa talvipeuhuissa. Mutta nythän tulee sitten sekin testattua.

Samoin tiukkaan testiin pääsee tuo varsin vaalea ja aranoloinen vihreä sävy takissa. Saatiin ryönättyä takin hihoihin jotain likaa jo lyhyessä sovitussessiossamme...Mutta talvestahan on tietysti tulossa sellainen postikorttitalvi valkoisine hankineen ja sinitaivaineen, eikös?

 Vihreän ystävän lempparikokonaisuus :)

(Oikeasti meillä ei saa kiipeillä korkealla rinteessä olevan terassin kaiteilla. Isoveikka oli ihan ihmeissään, kun pyysin häntä kapuamaan kaiteelle kuvauksen aikana.)

Nyt saa talvi tulla! Meillä tosiaankin odotetaan jo kovasti mäenlaskuun pääsyä ja muita talven rientoja. Miten teillä: ovatko lapset "talvi-ihmisiä"?

Pikkuveikan sovittelukuvia on luvassa  hieman myöhemmin, sillä hän on ollut viime päivinä kovassa flunssassa. Kuumetta ei ole ollut onneksi kuin yhtenä päivänä, mutta kovin tuo pieni on reppana lähteneen äänensä, kovan yskänsä ja vuolaana valuvan nenänsä kanssa.

Perjantaina vietin elämäni ensimmäisen tilapäisen hoitovapaan ja olin sairaan lapsen vuoksi pois töistä. Hassu tunne, kun kotiäitinä ollessa lapsen sairaspäivä tuntui tuplatyölle ja nyt töissä käydessä sairaan lapsen kotona hoitaminen tuntui melkein vapaapäivälle. Tarkennan: riippuu tietysti sairauden asteesta yms.

Mutta mikä se punainen hiha oli siinä ensimmäisessä kuvassa?  Se on isoveikan talvitakki nro 2 (joka on tarkoitettu lähinnä siistimmäksi takiksi), josta lisää myöhemmin ;)

Tarkoitus on siis isoveikan osalta pärjätä kahdella takilla ja kolmilla housuilla (kuvissa olevien lisäksi mustat, kevyttopat marketista). Varmasti nuo varusteet riittävät mainiosti, mutta äidillä on silti hieman "alaston" olo, kun viime talvena oli kuitenkin 2 haalaria ja takki+housut...

Talven kääntyessä välillä lämpöasteiden puolelle voimme tarvittaessa käyttää myös eräässä aiemmassa postauksessa esiteltyjä Reiman juhlamalliston irroitettavilla tikkivuorilla varustettuja asuja välikerrosten kera. No kyllä me sitten kai pärjätään ;)

Kauden kuumin kysymys - heti ykköshaalarin tai -takin valinnan jälkeen - kuuluukin: paljonko toppaa tarvitaan talveksi? Millaisella setillä teillä mennään?

Voimaa alkavaan viikkoon! Sää näyttää nyt kylmenevän, meille on luvattu loppuviikosta jopa räntää! Meinaako se talvi sieltä nyt sitten tulla?

Vahteristonemäntä


P.S. reimashopista voi tilata postikuluitta 31.10.2014 saakka!

Jos en olisi jemmannut...

Jemmaajat riviin ja käsi ylös, keitä hieman kaduttaa? Sinäkin?! ;) On korkea aika kaivaa kätköt esiin ja sovitella. Ja kaihoisasti katsella, mitä kaikkea ihanaa tulevaksi talveksi olisi tarjolla tuoreeltaan.

Meillä on isoveikan kanssa talveksi varattujen tamineiden sovittelut saatu suoritettua (todistusaineistoa tulossa lähiaikoina), mutta flunssassa kärvistelevän kuopuksen päälle ei nyt tule edes mieleen yrittää pujottaa ylimääräisiä vaatekerroksia saati ehdotella kameran edessä tanssahtelua.

Päädyin siis vaihteeksi herkuttelemaan ajatuksella, mitä valitsin nyt pojille, jos meillä ei olisi kaapit täynnä niin edullisia alelöytöjä viime talvelta...

Tässä teille tämän hetkiset suosikkini ihan mutu-tuntumalla pikaisesti valittuna. (Todellisuudessa olen suorastaan helpottunut, että meillä on talvivaatevalinnat tehtynä ja maksukin on hoidettu: tässä hässäkässä ja matkan jälkeisessä taloustilanteessa talvivarusteiden hankkiminen a:sta ö:hön olisi aikamoinen ponnistus.)

Reiman talvimallistosta meille voisi päätyä varsinkin Reimatec+ Vuono. Se vaikuttaa oikein lupaavalle haalarille (kaksi ylintä kuvaa, kuvat reimashop). Vihreä kauteni jatkuu, kuten huomaatte :) Tämä olisi kuulunut pikkuveikan tulevan talven touhutamineisiin, mikäli meillä ei olisi jemmassa jotain ihan muuta (josta lisää tulevissa postauksissa).

Ergonomisesti juuri leikki-ikäisille mutoillussa Vuonossa kulutukselle alttiit kohdat on vahvistettu erikoisvahvalla kankaalla ja haalarin hihat ovat aiempaa kapeammat, mikä mahdollistaa käsille paremman liikkuvuuden esimerkiksi kiipeillessä.

Reimatec Reach näyttää myös erittäin hyvältä. Sopii yhtä lailla pienelle kuin isollekin talvesta riemuitsevalle. Samasta haalarista kuosivaihtoehtoja, kun rullailet alemmas.

 

Mitä? Mitä? Onko ainainen riemunkirjavuuden ja värikylläisyyden puolesta liputtaja antamassa periksi muodikkaalle "harmaan sävyt"-linjalle? Hmm... siltä hieman näyttää, että rauhallisempi kausi tekee tuloaan myös tälle emännälle.

Ylläoleva harmaa pipo on ihanan yksinkertainen ja samalla malli suojaa huolella korvat. Näitä muotoiltuja pipoja on tänä talvena ihailtavan paljon Reiman mallistossa. Aitoa villaa tietysti ja viimein fleecevuorilla - alati kosteat puuvillat jäänevät nyt historiaan.

Viime talven perusteella (joka alkoi vasta tammikuun puolella ja oli vähäluminen) aloin pohtia loskareita toisena talvikenkävaihtoehtona. Kuvassa yllä Nefar loskarit.


Minkähänlainen on tuleva talvi? Onko kukaan kuullut ennustuksia? Onko luvassa tällä kertaa lunta ja kovia pakkasia?

Toiset kengät saisivat olla edelleen Reimatecit, tällä kertaa tällainen erityisen kovaan kulutukseen suunniteltu malli: Reimatec+ Deneb, josta kuva alla.

Reimalta olisin poikien kaupunkitakeiksi valinnut harmaat, karvahupulliset takit. Kaikesta päätellen mieli alkaa kaivata nyt hillitympää tyyliä. Kuvassa Reimatec Seginus.

Nämä Reach-haalarin "graffitti-kuosit" olisivat taatusti isoveikan mieleen. Tätä kuosia on saatavana sekä haalarina että takkina (molemmat Reimatec). Kaksiosainen talvipuku tuntuu olevan suosiossa monilla eskarilaisilla ja vielä useammilla koulunsa aloittavilla. Tämä katu-uskottava tyyli taitaa olla Reiman talven 2014-2015 suosikkikuosi poikien keskuudessa, jos saan veikata.

En kyllä osaisi päättää, kumpi on kivempi oranssi vai vihreä?

Kaikki kuvat edellä reimashop.

Jos en olisi jemmannut tulevan kauden toppaa jo viime talvena, meille voisi päätyä esimerkiksi Mini Rodini Expedition Alaska keltaisena (kuva yllä).

Keltainen on ihana, mutta kovin arka väri, kuten tiedämme. Mini Rodini on keksinyt "sotkea" sen valmiiksi ja vapauttaa äidit vastuusta - mainio idea! ;) Tämä voisi lämmittää meidän pikkuveikkaa tulevana talvena. Söpö ja jännittävä yhtä aikaa - ja taatusti erilainen. Ainakin meillä päin.

Mini Rodinin Expedition Siberia keltainen pingviinitakki olisi täydellinen pienen (ja miksei isommankin) ihmisen kaupunkitakki! Aivan ihana. Pidempään mukana olleet lukijat muistanevat, että olemme isoveikan kanssa pingviinifaneja henkeen ja vereen. Mutta onko 6-vuotias jo liian vanha pingiinien peittämäksi? Ei kai?

Molon talviuutuuksia selaillessani mieleen jäi tällä(kin) kertaa meille useamman kerran ajatuksissa hankittu Rainbow. Bongasin tämän kuosin välikausiversion bussipysäkillä tässä eräänä päivänä ja  totesin, mitä olemme menettäneet: se on vaan niin upea. On varmaan ihan pakko kokeilla vielä niin kauan, kun pikkuveikka suostuu käyttämään haalareita. Ehkäpä ensi kevääksi?

Molon printtipaitoihin retkahtaneena olen viime talven kummastelun jälkeen päässyt jollain lailla myös valokuvakuosisten ulkovaatteiden ideaan käsiksi.  Ainakin tämä alppimaisema tehokkaan oransseilla yksityiskohdilla viimeisteltynä on aika upea. Vai mitä tykkäätte?

Itse huomaan töissä pukeutuvani nyt turhankin usein mustavalkoiseen, mikä on ehkä eräs merkki tästä lastenvaatteissakin mahdollisesti koittavasta "harmaan sävyt"-kaudesta. (Tässä yhteydessä voisin mainita, että tilasin tänään elämäni ensimmäisen Papu-paidan, mikä on mielestäni myös merkki muutoksesta)

Seeprakuosi on vaikuttava, eihän siitä mihinkään pääse. Ja tähän sopii monenlaiset ja -väriset asusteet. Isoveikka voisi viihtyä tässä eläimellisessä tyylissä, jos poikaani yhtään tunnen. Tosin hän kysyisi heti, että eikö myytävänä ollut yhtään kissapedontaljaa muistuttavaa talvipukinetta.

Mini Rodinin ja Molo Kidsin kuvat babyshop.

Ja vaikka ensimmäinen Ticket-kokemus viime talvelta oli vähintääkin ristiriitainen, on tämä seuraava havunvihreä Baggie kyllä upean värinen! (kuva Ticket verkkokauppa)

Meillähän oli isoveikalla edellisenä talvena oranssi Baggie Rugged ja se oli kyllä näyttävin ja kestävin talvivaate tähän mennessä. Emme vaan tykänneet terävästä ja jäykästä vetoketjusta ja pukemista hankaloittavasta fleece-sisäpinnasta. Rugged-mallin lahkeiden vetoketjut avautuivat lumileikeissä, mutta baggiessa niitä ei ymmärtääkseni olekaan.

Villervallan tulevan talven topasta tykkäsin erityisesti pallokuosisesta Dotstarista. Valitettavasti en onnistunut tallentamaan kuvia Villervallaa myyvän Skidin sivuilta.

Pikkuveikalle valitsisin Villrvallan talvimallistosta sini-mustan Dotstar haalarin ja isoveikan pukisin puna-oranssiin Dotstar-takkiin. Muistatte ehkä, että pikkuveikalla on beige välikausi-dotstar takkina. Myös Tivoliraita näyttää hyvälle, mutta kaipaisi ehkä kuitenkin pientä valkoista raikastusta meille päätyäkseen.

Mikä talvivaate kauden 2014 mallistoista olisi oma "eiku"-valintasi tai alennusmyyntien kyttäyskohteesi? Vai oletko aivan tyytyväinen jemmakaapin aarteisiin? Alennusmyyntejä voi muuten taas "kohta" alkaa odottelemaan ;)

Viihdyttävää viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä

Veljekset vuorillisissa välikausivermeissä

Etelän lämmöstä siirryttiin lennossa aamuihin, jolloin lämpötila on vain muutaman asteen plussan puolella. Oli aika pestä ohuet ja verkkovuoriset Reimatec Noret -takit kevättä odottamaan ja pukea ylle jotain lämpöisempää: pikkuveikan (noin 104 cm) yllä on viime keväänä hankkimani Reiman 70-vuotisjuhlamalliston Vacalis-haalari (104 cm) ja isoveikalla (noin 125 cm) saman sarjan Taag-takki (128 cm), jonka saimme palkinnoksi retrokuvakisasta.

Sekä takissa että haalarissa on kevyt, irrotettava tikkivuori ja vaatteiden lämpimyys on jotain perinteisen välikausitakin ja toppatakin väliltä - juuri passeli näihin keleihin. Näitä näyttää löytyvän myös kiinteävuorisina versioina tänä syksynä. Takin irtovuori ei ulotu hihoihin saakka, mutta haalarissa vuori kattaa koko puvun.

Itse olen kokenut irtovuorin toimivaksi: vaatetta voi käyttää erilaisissa lämpötiloissa ja kuivuminen pesun jälkeen on nopeampaa, kun vuorin voi kuivata erillään. Perinteisillä napeilla kiinnitettävän irtovuorin kiinnittäminen on hieman aikaavievää ja vetoketju saattaisi olla kätevämpi ratkaisu (saman sarjan henkselihousuissa vuori on kiinnitetty vyötäröltä vetoketjulla), mutta vetoketju tietysti nostaa aina hintaa jne.

Juhlamalliston vaatteet ovat mielestäni hieman väljempää kokoa kuin meidän muut viimeaikaiset Reiman vaatteet. Pituuden mukaisen koon alle mahtuu vielä hyvin välikerroksia, vaikka irtovuorikin on kiinnitetty ja silti jää väljyyttä. Hartioissa on reilusti tilaa, vaikka varsinkin pikkuveikka on isänsä tavoin hyvin leveäharteinen (Reiman yleinen kaavoitushan kapeni tässä taannoin hieman, mikä oli varmasti tervetullut uudistus monelle).

Pikkuveikalle hankittiin kesällä Crocsin kumpparit ja ne ovat toimineet hänellä hyvin. Keveät ja keltaiset, eikä lika ei pinty, vaikkei jatkuvasti huuhdeltaisikaan. Iso plussa siistinä pysymisestä.

Isoveikka sen sijaan hylkäsi Crocsin saappaat muutaman käyttökerran jälkeen ja palasi Reiman saappaiden käyttäjäksi, sillä Crocsin saappaiden keskeltä kapeat varret ovat liian ahtaat suhteellisen rotevanilkkaiselle pojalle ja saappaiden jalasta pois kiskominen kurja itkun paikka. Sukatkaan eivät kuulemma pysy jalassa noiden saappaiden kanssa, ilmeisesti siksi, koska niissä ei ole minkäänlaista vuorta. Metsäretkellä mökillä meni pojalta hermo ihan täysin, kun sukat rullautuivat osittain pois jalasta.

Isoveikka tykkää edelleen keväällä testattavaksi saamistamme Reiman Raba -saappaista, jotka istuvat kaikesta päätellen paremmin hänen jalkaansa. Koko riittää vielä tämän syksyn, sillä jalan kasvu on hidastunut. Pikkuveikan ihanat, punaiset Rabat jäivät kesällä pieneksi vesselin jalkojen otettua hurjan kasvuspurtin.

Näiden saappaiden pintaan lika pinttyy Crocseja helpommin, jollei saappaita pestä säännöllisesti. Vuori on repsottaa hieman toisen saappaan varrensuulta. Saappaita on käytetty päiväkodissa aina sateen sattuessa ja kotonakin toisinaan noin puolen vuoden ajan.

Isoveikan ( n. 125 cm) jalassa olevat housut ovat vyötärömalliset Reimatecit (122 cm) ainakin parin kauden takaa. Ovat muistaakseni olleet hänellä käytössä jo vuosi sitten syksyllä ja pituus riittää edelleen juuri ja juuri, kun malli on suoralahkeinen.

Käytössä on myös vastaavanlaiset uudemmat Reimatec-housut (128 cm), joissa lahkeissa on kiristysnepparit. Neppari on mielestäni toimivampi kuin vetoketju, joka leikkivällä lapsella avautuu herkästi hieman ja kerää hiekkaa itseensä. Nyt kun olemme päässet vyötäröhousujen makuun, tulee henkselihousujen käytöstä parku.

Lupasin esitellä teille isoveikan uudet, vähän erilaiset välikausihousut, mutta en ole vielä saanut häntä käyttämään niitä, joten kuvia saadaan vielä odottaa. Reiman Sege-housut ovat samaa sarjaa kuin tuo takki ja väriltään harmaat. Ihanat, irtovuorilliset, retromalliset housut - mutta kun niissä on henkselit! ;) Kuvan voitte halutessanne kurkata reimashopista.

Isoveikka on innostunut harjoittelemaan vuolemista. Isin tarkassa valvonnassa tietysti.

70-vuotis juhlamalliston vaatteissa tykkään näistä yksityiskohdista: valkoinen vetoketju, pyöreä rintamerkki ja isot läppätaskut valkoisilla neppareilla, joihin mahtuu aarteita.

Noihin taskuihin mahtuu muuten aikamoinen määrä kiviä. Päiväkodin tädit joutuivat jo tekemään isoveikan kanssa sopimuksen, että kivien kantaminen päiväkodin pihalta kotiin loppuu. Aina on taskut pullollaan kiviä ja eihän vaatteiden käsittelystä tietysti tule silloin mitään ja kivä löytyy kuulemma jo päiväkodin sisältäkin. Ihan kuin pihakin olisi jo kuoppaisempi ;)

Muistatte ehkä, että pikkuveikalla on tällainen samanlainen takki keltaisena. Erilainen väri muuttaa takin ilmettä niin, että itse en tunnistaisi näitä samaksi. Keltaisessa valkoiset yksityiskohdat eivät erota ollenkaan näin selvästi. Pikkuveikka käyttää keltaista takkiaan siistimpänä vaatteena sen upean mutta aran värin vuoksi.

Pikkuveikan pipo on myöskin Reiman ja otettiin käyttöön viime keväänä. Pipossa on ohut fleecevuori, mikä on oikein sopiva näillä keleillä ja materiaaliltaan toimiva hikoilevalle lapselle.

"Mun pitää nyt auttaa iskää, että saadaan valmista ennen ruokaa!" Isoveikasta on jo apua monissa töissä ja voimaa riittää tehokkaaseenkin haravointiin. Hänelle on lyhennetty harava sopivan mittaiseksi, sillä lapsille tarkoitetuissa haravissa on monesti onnettoman pieni lapa.

Isoveikan pipo Villevallan tämän syksyn mallistosta, saatu testiin blogiyhteistyön kautta. Poika pitää pehmoista ja mukavan reilunkokoista pipoa mielellään. Tähti-aihe selvästi miellyttää nuorta miestä. . Tärkeintä on kuulemma kuitenkin, että teksti on suoraan edessä (vaikkei pipon takasauna olekaan tuolloin aivan kohdallaan). Yksivärinen/kuvioton pipo on helppo yhdistää eri vaatteisiin.

Pojat kokosivat lehtiä isoksi kasaksi terassin toiselle sivulle ja hyppivät portailta lehtikasaan. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, kun äidin piti laittaa välillä ruokaakin...

On tässä muuten ollut arkeen tottuttelemista itse kullakin näin loman jälkeen! Viikossa ehtii unohtaa työkuviot ja lasten arkirutiinien pyörittämisen ihmeen hyvin, kun viettää aika ihan muissa ympyröissä. Nyt koen kuitenkin, että arki soljuu taas kohtuullisen mukavasti, eikä ole koko ajan sellainen tunne, että kaikki hommat on tekemättä. Tällä viikolla miehellä ei onneksi ole työmatkoja ja illatkin ovat melko tyhjiä toiminnasta.

Tänään illalla pojat olivat kaverinsa synttäreillä ja se oli tietysti upea juttu. Olivat muuten pikkuveikan ensimmäiset käverisynttärit (ilman vanhempia) ja hienosti meni. Huomenna mummo ja vaari tulevat meille ja lupasivat hakea pojat päiväkodista tavallista aikaisemmin kotiin. Illalla sitten kertoillaan matkakuulumisia ja katsellaan reissukuvia yhdessä. Ja tietysti leikitään mummon ja vaarin kanssa.

Missä lämpötiloissa lisäätte välikerroksia syksyllä? Oletteko kokeilleet irtovuorisia ulkovaatteita? Entä vaatteeseen kiinnitettävää fleeceä?

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä