lauantai 29. kesäkuuta 2013

Äiti sai palloa ja raitaa

 
 
Kuten ehkä aiemminkin on ollut puhetta, olen marimekkoihminen henkeen ja vereen. Erityisesti tasaraitatyyppiä, unikoistakin tykkäsin aikanaan, samoin niistä värikkäillä taskuilla varustetuista takkimekoista (mm. Kihlatasku). Nämä vaatteet kestävän vuosikausia, mutta ovat toki hintavia. Siksi niitä ostetaankin alennusmyynneistä.
 
Tänään löysin alesta kaksi musta-valkoista vaatetta: omasta vaatekaapista vielä aiemmin puuttuneen Pallopaidan ja tuttua tasaraitaa jatkavan, löysän taskullisen Fliku-mekon. Erittäin poikkeuksellista, että ostin jotain mustavalkoista, kun niin lasten kuin omatkin vaatteeni ovat yleensä varsin värikkäitä. Ehkä se väriähky tosiaan tulee kaikille enemmin tai myöhemmin tai sitten alitajuisesti siirrän jo itseäni kohti työelämää...? Kuka tietää.
 
Tuota pallopaitaa olen himoinnut pitkään ja se tulee olemaan käytössä niin farkkujen kuin suorien housujenkin kanssa lempparipaitana erilaisissa tilanteissa. Tasaraitamekko vaatii hieman totuttelua ja käyttötilanteiden miettimistä. Tykkään viipottaa kotona ja pihalla kesäisin kevyissä trikoomekoissa, mutta tämä on ehkä turhan arvokas ihan pihamekoksi.

 
 



Nämä violetit ihanuudet ovat löytö. Kympillä Anttilan alekorista (ovh 49)! Alennusmyyntiaikaan kannattaa olla isokokoinen ja isojalkainen! ;) Minulla ei olekaan aiemmin ollut aitoja Crocseja ja parin kesän takaiset kopio-puutarhasandaalit jäivät parin käyttökerran jälkeen kaappiin, kun hiersivät ja hiostivat epämukavasti. Nämä tuntuivat myöhään iltapäivällä useiden kävelytuntien jälkeen sovittaessa hyvältä jalassa. Katsotaan, miten toimivat käytössä. Pihalla ajattelin näillä lähinnä lompsutella.


Lapset jäivät nyt vähemmälle tällä ostosreissulla (ja ihan hyvä niin). Isoveikka sai City-Marketin harmaat Lotta&Lassi-peruscollarit, joiden hinta-laatusuhteeseen olen ollut pitkään tosi tyytyväinen. Lindexistä otin kesäheinän lailla kasvavalle miehenalulle muutamat uudet kalsarit kulahtaneiden ja pienien tilalle. Luulen, että nämä Angry Birds-hahmot saavat aikaan riemunkiljahduksia, kun poika löytää ne vaatelipastostaan. Tuo haisuli on jonkinlainen ankkuri pikkulapsiaikaan; eihän se 4,5 vuotias vielä niin kovin iso poika ole (?).

Lastenvaateblogeissa esitellään lasten päällysvaatteita, mutta mitä niiden alla pidetään? Onko sillä väliä? Saavatko siellä suosikkihahmot mellastaa vai jatkuuko harkittu tyyli alusvaatteissakin?


Tykkään piirrellä ja askarrella lasten kanssa, mutta tähän saakka isoveikka ei ole oikein innostunut aiheesta ja pikkuveikalla taas taidot eivät ole vielä riittäneet. Nyt on positiivista muutosta ilmassa molempien poikien osalta ja siksi innostuinkin plaraamaan Tiimarin alekoreista kasan tarroja yhteisiä askarteluhetkiä aktivoimaan. Tarroja tarvitaan meillä tällä hetkellä myös vessassa, sillä pikkuveikka on innostunut pottailusta, kun onnistuneesta suorituksesta on palkintona valinnainen tarra omaan tarratauluun.

Oikein onnistunut ja mukava ostosreissu siis. Tietysti kävin myös perinteisesti nauttimassa täytetyn leivän, leivoksen ja ison kupillisen haudutettua teetä tutussa kahvilassa :)

Mystiset housut ja muita kirpparilöytöjä


Tiedän, ettei juhannuksen jälkeinen aika ole parasta mahdollista kirpparishoppailuaikaa, mutta päätin silti pyörähtää, kun miesväki suuntasi mökille. Oikeassa olin: tarjonta oli heikonlaista ja pöytien siistijät taisivat olla myös mökeillään, kun yhdellä sun toisella pöydällä oli epämääräinen vaatekeko.

Mutta kyllähän sieltä seasta ahkera penkoja aina jotain löytää ;) Yläkuvan Me&I traktoripaita pikkuveikalle ensi kesäksi, vain 4 euroa. Väritys sopisi paremmin isommalle traktorimiehelle, mutta noin edullisesta ei pidä olla turhan tarkka! ;)


Sitten nämä mystiset housut. Siniset resorifarkut strech-materiaalia. Mielestäni laadukkaan oloiset. Vaikka kuinka hain, en löytänyt niistä kokoa (arviolta 92 cm) enkä merkkiä. Sisäpuolella ei ollut minkäänlaista lappua, mutta silti housut vaikuttavat tehdastekoisilta (?). Noissa alemmissa kuvissa olen yrittänyt tallentaa ainoan housuissa olevan "lapun", joka on siis ulkopuolella reiden kohdalla. Kuvassa heppa ja toisella puolella kana. Onko tämä joku tuotemerkki? Jonkun itse ompelemat? Tietääkö Joku?



 
Olen kova ostamaan kirjoja. Ne eivät ole ihan lelujakaan (joita on aina liikaa), mutta tuomisina ilahduttavat lapsia yleensä vaatteita enemmän. Ja kirpparilla eivät paljoa maksa. Tuo "Franklin ja ukkosmyrsky" sopii nyt Franklinista pitävän isoveikan lisäksi hyvin meidän pikkuveikalle, kun hän pelkää ihan kamalasti ukkosta, jota on viime aikoina saatu kuunnella jo enemmän kuin tarpeeksi. Jospa kirja aiheesta rauhoittaisi edes vähän. Isoveikka taas on kiinnostunut ihmisen sisuskaluista, joten keskimmäinen kirja sopii hänelle. Vasemmanpuoleinen retrokirja 70-luvulta "Hiiri täytekakussa" on itselle mieleinen ja sopii varmaankin molemmille veljeksille.

Mitä te etsitte, kun käytte kirpparilla? Parhaat löydöt?

Päivähoidon erikoisjärjestely

Kuten aikaisemmin kerroinkin, hain heti huhtikuun alussa pojille päiväkotipaikkaa elokuuksi sillä ajatuksella, että olen itse mahdollisesti syksyllä töissä. Noviisina näissä asioissa kuvittelin, että paikka toivotusta lähipäiväkodista järjestyy ilman muuta, kun olen ajoissa liikkeellä. Hah hah haa...Esikoinen sai helposti paikan toisesta päiväkodista kauempaa, koska hänellä on toimintaterapeutin lausunto, jonka perusteella voi saada ns. kuntouttavaa päivähoitoa, jolla ennalta ehkäistään mahdollisia oppimisvaikeuksia tulevaisuudessa. Pikkuveikalle tarjottiin ei oota ja luvattiin etsiä perhepäivähoitopaikkoja tai jotain sinnepäin.

Sitten koitti seuraava vaihe tässä prosessissa ja minulle soitettiin päivähoitotoimistosta "ilouutista", että pikkuveli on saanut paikan ihan meidän kodin läheltä pph:lta. Ensin olin ihan innoissani, mutta sitten näin hoitajan livenä ja kuulin myös kokemuksia ystävältäni. Ilo muuttui kaihertavaksi epäilyksi. En olisi halunnut viedä pienimmäistäni sinne hoitoon. Hoitopaikkaan olisi tosin matkaa vain muutama sata metriä, autolla vajaa kilometri. Isoveikan hoitopaikka on 3,5 km päässä kotoa toisessa suunnassa. Meillä on edelleen se yksi auto ja yksi ajotaitoinen henkilö, joka tekee toisinaan matkatöitä. Miten tämä yhtälö toimii?!?

Olin tiiviisti yhteydessä sekä päiväkotien johtajaan että päivähoitotoimiston aluevastaavaan. Sain kullan arvoisia vinkkejä päivähoitoalalla työuransa tehneeltä sukulaiseltani, joka kertoi tämän(kin) touhun kovasta todellisuudesta: toisinaan ne hakijat saavat paikat, jotka pitävät kovinta meteliä. Toki myös se, ettei minulle ole antaa päivämäärää, jolloin työni alkaa (koska vasta haen niitä töitä), vaikuttaa asiaan. Onhan se ymmärrettävää. Mutta silti en vaan ymmärrä, että kunnan (ja yksityistenkin) paikkoja on aina liian vähän, eikä pian 5 vuotta lapsiaan kotona hoitaneen naisihmisen lapsille järjesty yhteistä päivähoitopaikkaa, kun sellaista viimein haetaan! Eikö olisi jo meidän vuoromme?

Ystävänikin yritti auttaa ja kyseli lähiseudun yksityisiltä pph:lta (jollaisella omakin lapsensa on) vapaita paikkoja. Pari paikkaa löytyikin, mutta taas olisi tarvittu kaksi autoa perheeseen, että kuljetusrumba olisi ollut edes jotenkuten mahdollinen.

Eilen otin jälleen kerran luurin kouraan ja soitin sekä päiväkodin johtajalle että päivähoitotoimistoon. Nyt olikin yllättäen aivan eri ääni kellossa! Olivat selvästi ottaneet perheemme tilanteen viimein tosissaan, kun olen lähestynyt ahkerasti niin luurin kuin sähköpostin välityksellä ja luetellut faktat pariin otteeseen. Nyt pikkuveikalle järjestyi sellainen erikoisratkaisu, että hän pääsee aivan isoveikan päiväkodin viereiseen vararyhmikseen vakilapseksi. Aivan mahtavaa! Siinä ryhmiksessä on nykyisin myös vakilapsia, kun kunnan päivähoitopaikat eivät yksinkertaisesti riitä. Päiväkodin ja ryhmiksen rakennukset ovat viereisillä tonteilla. Ja vieressä on bussipysäkki! :) Upeaa. Ja jos oikein hyvin kävisi, pojat pääsisivät myöhemmin syksyllä siihen haluamaamme lähipäiväkotiin, sillä sieltä saattaa kuulemma vapautua paikkoja, kun joihinkin alueen perheisiin syntyy syksyllä vauva. Siis jos näiden perheiden isot sisarukset saavat jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin. Tämähän ei ole tänä päivänä enää aivan itsestäänselvää, kuten tiedämme. Mutta jonossa siis ollaan edelleen!

Esikoiseni tilannetta kesäkuun ajan pohdiskeluani olen tullut siihen tulokseen, että syksyllä 5-vuotias isoveikka aloittaa siellä kuntouttavassa hoidossa päiväkodissa noin kolmena päivänä viikossa, vaikka minä jäisinkin vielä kotiin. Pikkuveikka, 2 v, on kanssani kotona, kunnes saan töitä. Olin aluksi tuota "virikehoitoa" vastaan, mutta nyt olen järkeillyt asian niin, että isoveikka tarvitsee kipeästi ikäistään seuraa, vastusta, mallia ja haasteita, joita kotielämä selkeästi nuoremman pikkuveikan kanssa pelkkiä eläkeläisiä täynnä olevalla asuinalueellamme ei pysty tarjoamaan. Lisäksi poika joutuu päiväkodissa harjoittelemaan enemmän mm. kädentaitoja, joita tarvitaan sitten kirjoittamisen opettelussa aikanaan. Toimintaterapeutin mielestä näitä taitoja olisi hyvä harjoitella lisää. Toki lapsi tulee saamaan syksyllä myös varsinaista toimintaterapiaa aistiherkkyytensä (SI) vuoksi.

Oi, olen niin helpottunut, kun tämä päivähoitoasia ratkesi! :) Nyt puuttuu "enää" se oma työpaikka... Nyt olen ihan eri mielellä hakemassa työpaikkojakin, kun lasten asiat ovat järjestyneet. Parista työpaikasta odottelen parhaillaan vastausta hakemukseeni.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Juomapulloja helteeseen



Reimalta on tullut uusi tuote: juomapullo. Myytävänä tällä hetkellä ainakin reimashopissa. Hauskan näköisiä ovat, hinta tuntuu äkkiseltään korkealta, 25,90 euroa. Neljä väriä ja kaksi kuosia. Materiaali alumiinia, kierrekorkki. Kestävä, kevyt ja vieläpä kierrätettävä.

Onko tämä siis termospullo? Mitäs muut tykkäätte?

(kuva Reiman facebookista)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Konnat ja koneet kotona!

Posti toi odotetun paketin, Me&I aleostokset! :) Isoveikalle "kissing frogs" eli vihreä sammakkokuvioinen t-paita ja "terry pants" eli ruskeat froteehousut. Pikkuveikka sai tällä kertaa "tractors everywhere" eli ruskeasävyinen t-paita traktorikuvioilla. Traktorit (ja paloautot) ovat parasta, mitä pian 2 vuotta täyttävä miehenalku tietää.


 

Mitäs pidätte kuoseista? Minusta tuo traktoripaita on aivan ihana. Sammakkokuosi on vähän eri tyyppinen, mitä on aiemmin ollut ja jännäsinkin vähän, mitä varsin vaatetietoinen nelivuotiaamme paidan nähtyään laukaisee. Mutta ihan hyvin nuo kruunuilla ja silmäripsillä koristellut kurnuttajat otettiin vastaan, ei tosin mitään riemunkiljahduksia, mutta kuitenkin.

Ruskeat froteehousut on meidän ekat froteet (jollei pikkiksen sortseja lasketa). Laadukkaan oloiset ja mukavan ohuet. Mielenkiintoista nähdä, miten nyt uutena niin ihanan pehmoinen materiaali käyttäytyy pesussa. Kuivausrumpuun ne eivät nimittäin pääse, eikä niitä kyllästetä huuhteluaineellakaan tässä huushollissa.

En ole vielä päättänyt, tulevatko nämä vaatteet käyttöön ihan vielä. Kooltaan ovat numeroa isompia kuin pituuden mukainen koko ja menisivät hyvin vielä ensi kesänäkin (liian isoja eivät kyllä ole nytkään). Jos siis maltan laittaa ne kaapiin piiloon! ;) Tälle kesälle on kyllä jo ihan riittävästi paitoja...Meillä pidetään t-paitoja myös talvella sisällä, kun tuo isoveikka on sellaista lämminveristä sorttia, joten noita paitoja voisi käyttää vaikka sitten syksymmällä...

Oletteko tilanneet jotain Me&I alesta?

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Rannalla sannalla...




Helpotimme hellepäivää suuntaamalla alkuillasta vaihteeksi urheiluopiston uimarannalle, jossa emme ole ennen käyneetkään. Positiivinen kokemus. Rauhallinen, hitaasti syvenevä ranta, iso nurmikenttä loikoiltavaksi ja puiden varjoja paahdetta pelkääville. Mäkäräiset tosin hieman kiusasivat, kun rantakaistale oli käytännössä kokonaan isojen hopeapajujen alla.

Reiman sunproof-vaatteet olivat taas poikasten suojana - ja hyvin toimivat. Märässä pitkähihaisessa paidassa kalisutti kyllä illan tullen hampaita ja päätimme ripustaa sen puun oksaan kuivumaan. Eihän sitä nyt sentään ilta-autingossa pala, eihän? Isoveikka innostui sukeltelemaan oikein kunnolla. Uimaan oppiminen ei varmaan ole enää kovin kaukana.

Nyt muistettiin ottaa mukaan vesipyssyt ja hiekkalelujakin, että jälkikasvu pääsi kaivamaan rantahiekkaa oikein antaumuksella. Kaiken lisäksi vieressä oli vielä leikkipuisto härveleineen, joten mikäs siinä oli hellepäivän iltaa viettäessä :)

 




 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lapsiperheen kesätuotteet


Kesällä on lämmintä (toivottavasti), paistaa aurinko, hellepäiviäkin yleensä osuu kohdalle ja erinäiset hyönteislajit himoitsevat vertamme. Kesään pitää siis varautua eri tavoin kuin talveen. Lapsiperheen kesään erityisesti, että kaikilla olisi mukavaa.

Tärkein on varmasti mukava ja suojaava hattu. Kuvassa tämän kesän Villervallan lierihatut. Pikkuveikka on pitänyt omaansa lähes päivittäin, mutta kuva-addikti isoveikka kelpuuttaa äidin mielestä herkullisen vihreän kotsansa päähän perin harvoin. Tylsä kuin mikä! Hien ja hyttysaineen tahrima, vesipesukieltoinen Salama-lippis on paaaaljon ihanampi...

Meillä pysyy onneksi hatut hyvin päässä, eikä niistä tarvitse (tällä hetkellä?) tapella. Ehkä se johtuu siitä, että me vanhemmatkin suojaamme päämme auringossa. Ettei iho pala ja ettei tule huono olo. Olen kerran kokenut oikein rapsakan auringonpistoksen ja se ei ollut mikään miellyttävä juttu. Ja pienemmästäkin aurigossa oleilusta pää paljaana tulee herkästi huono olo. Herkkä mikä herkkä.



Kesällä pidetään niukkaa ja kevyttä vaatetusta, joten ihokin pitää suojata. Apteekista hankkimani Eucerin 50-suojakertoiminen suihkutettava voide on toiminut hyvin, mutta jäi mökille, joten hankin tilalle niin ikään apteekista Oriolan Muumi-aurinkosuojasuihkeen. Kesäinen "aurinkopakkaus" oli varsin myyvä ja parin euron lisähinnalla sai paketin kosteuspyyhkeitä ja Muumi-kellukkeet. Mainoksen uhri, tiedetään ;)

Voide on vielä testaamatta; viime aikoina on suojauduttu lähinnä vaatetuksella ja punapigmenttistä isoveikkaa lukuunottamatta perheen iho kestää jo paremmin aurinkoa kuin aivan alkukesästä.




Aiemmin esittelemäni UV-vaatteet (uimavaatteet) ovat näppäriä lapsiperheen kesässä. Ei tarvi lotrata litratolkulla rasvaa ja vaatia lasta pysymään kauaa paikallaan rasvattavana. Ainoana miinuksena se, että märissä vaatteissa tulee nopeasti kylmä, varsinkin tuulisella säällä. Kaipaisin vielä ohuempaa ja nopeammin kuivuvaa materiaalia. Vaatteet Reiman mallistosta.


Ohvipurkin jokainen varmasti tunnistaa ja nyt on markkinoilla hajutonta Free:täkin herkkänenille, joihin itsekin lukeudun. Ohvin haju ei lähde vaatteista kunnolla pesussakaan! Free näyttäisi toimivan ihan yhtä hyvin hyttysten karkottamiseen eli keskinkertaisesti. Eikä vaikuttaisi ärsyttävän lastenkaan ihoa.

Mutta eipä sitä aina tule laitettua noita hyttyssuoja-aineita. Ja sitten kutittaa. Ja raavitaan. Oikein verille asti. Ta-daa! Taas löytyi uusi suosikkituote: Etono, apteekista jälleen. Huulirasvamaista puikkoa levitetään kutiavaan kohtaan pureman päälle ja parissa sekunnissa kutina lakkaa. Oikeasti. Ainakin hyttysenpistoihin toimii tosi hyvin. Kokemukseni mukaan parempi kuin kortisoni.  Isoveikka oikein pyytää laittamaan tätä ainetta paukamiin, kun kutisee. Itse käytän myös säännöllisesti ja mieskin on oppinut käyttämään. Pikkuveikka ei jostain syystä kutise tai ei ainakaan raavi. Ovatko pienimmät jotenkin immuuneja? Puremia siitä kyllä löytyy vaikka muille jakaa.

 
 
Lämpimässä on kiva juosta paljasjaloin - jos maasto ja herkät jalkapohjat antavat myöten. Kunnon sandaalit kuitenkin tarvitaan, sillä lenkkareissa pikkuvarpaat hautuvat liikaa helteellä. Kuvassa pikkuveikan nahkaiset Tepsut (Seribon Oy, Hollola)-sandaalit, kirpparilta. Ovat kaikesta päätellen tosi mukavat jalassa, sillä poika pitäisi näitä aina. Tepsun kengät ovat muutenkin olleet laadukkaita ja toimivia, kirjoittelen niistä varmaan myöhemmin ihan erikseen.

 
"Mä oon raksamies - vaikka moni saa puuronsa helpommalla..." Meillä lasten tärkeä kesävaruste ovat myös kuulosuojaimet. Lasten kokoiset kuulosuojaimet on hankittu rautakaupasta molemmille jo vauvoina. Molemmat pojat ovat herkkiä äänille ja vähän väliä linnunlaulua peittää vahteristonmäen ikuisella raksalla moottorisahan ääni tai ruohonleikkurin ja trimmerin pärinä. Pojat haluavat itse suojaimet korvilleen ja osaavat hakea ne, kun aletaan metelihommiin.


Helle hellii, mutta myös ahdistaa. Lastakin. Silloin pitää päästä veteen, vaikkei juuri sillä hetkellä uimarantaan ehdittäisikään. Onneksi on pumpattava kahluuallas. Olen ottanut tavaksi peittää altaan yöksi lakanalla, niin vesi pysyy puhtaampana. Mutta kyllä sitä allasta saa silti muutaman päivän välein pestä ja vettä vaihtaa. Lakana pitää kuitenkin kärpäset ja muut kutsumattomat vieraat pois vedestä.

Pikkuveikka ei ole vielä uskaltautunut isoveikan rajuihin vesileikkeihin mukaan ja viihtyykin paremmin vadissa tai terassille tuodussa kylpyammeessaan. Ehkä tuo altaan korkea reuna tuntuu hankalalta ja allas ansalta, josta on vaikea päästä pois, jos leikki käy liian hurjaksi.

 
Nesteytys. Se on tärkeää pienillekin. Vesi menee pojille - onneksi- ihmeen hyvin. Varsinkin, kun sitä saa juoda kivasta pullosta. Ja pullo on ulkona kätevämpi kuin muki: juoma ei kaadu eikä likaannu. Lataan pullot aina aamusta täyteen, kun lähdetään ulos. Leikkien lomassa käyvät yleensä ihan muistuttamattakin hörppimässä pulloistaan (mutta totuuden nimessä: kyllä ne pillimehut painivat silti ihan eri sarjassa!).

Isoveikan ilme oli mieleenpainuva, kun terassin kaiteelle jemmattuun mehumukiin oli kerran hukkunut useampikin kärpänen. Sen jälkeen ei tarvinnut pullon paremmuutta selitellä.
 


Oma kesätuotteeni - riippumatto. Aah, niin rentouttava ja hyvä selälle. Matosta on hyvä valvoa altaassa polskijoita ja ottaa samalla rennosti. Teoriassa. Käytännössä pikkuveikka on huolissaan, jos äiti on makuulla ja käy vähän väliä pienillä, veden viilentämillä käsillään tarkistamassa, että äiti on varmasti kunnossa ja hereillä...

Mitä kesätuotteita te käytätte? Uusia ideoita vai vanhassa vara parempi?

Juhannustunnelmia ja herkkuja

 


Vietimme juhannusta kotosalla. Aattoiltana olimme leirikeskuksen rannassa uimassa, saunomassa, makkaranpaistossa ja kokolla. Vesi oli kylmää, mutta eihän se lapsia haitannut! Nelivuotiaamme ilahtui ikihyviksi, kun kerhokaveri sattui samalle kokolle kirmailemaan ja kiviä heittelemään.





Juhannus(kin) on meillä tärkeä ruokajuhla. Yllä raparperipaistos odottaa uuniin pääsyä. Se nautitaan vaniljajäätelön (tai kastikkeen) kanssa. Laitoin karitsan ulkofilettä hunaja-yrttimarinadiin ja täytin herkkusieniä savuporotuorejuustolla ja käärin pekoniin. Lapsille piti tietysti paistaa lisäksi ranskalaisia ;)



Katkisleivät ovat perheen aikuisten iltapalaherkku nro 1 tai ainakin minun...


Kun isäntä oli malttanut olla pari päivää pöristämättä koneita juhannuksen kunniaksi, piti sunnuntaina saada kaataa jo yksi puu...




Pikkuveikka oppi syömään herneitä tänä juhannuksena. On aika valikoiva syömistensä suhteen ja vihannesten varsinkin, joten olen äitinä tosi iloinen :)


 
Jäätelöä syömään ei sen sijaan ole tarvinnut erikseen opetella!
 
 
Juhannuksen ykkösherkku oli mansikkakakku, jonka tein kääretortun muotoon. Nam.

Mitkä ovat sinun juhannusherkkujasi? Millainen on paras juhannuksen viettopaikka?

torstai 20. kesäkuuta 2013

Lämmintä ja aurinkoista juhannusta!


 
Oikein mukavaa keskikesän juhlaa teille kaikille. Aurinkoa ja lämpöä, vapaa-aikaa ja mukavaa seuraa. Muistakaa syödä mansikoita ja herneitä! :)
 
Söimme tänään aatonaattona ekat kotimaiset mansikat jäätelön kera. On se vaan aina yhtä taivaallinen maku! Huomenna leivon mansikka-kermatäytteisen kääretortun - jos mansikoita on vielä jäljellä :)

Apinan leipäpuu

 
Lasten pitää saada roikkua ja kiipeillä. Pihassamme on kyllä puita, mutta niiden alimmat oksat ovat nelivuotiaan tavoittamattomissa ja kiipeilyn tarve on ollut viime aikoina suorastaan huutava. Leikkipuisto onn verrattain kaukana, eikä siellä koskaan ole ketään (lukuunottamatta klo 9 paikalle säntääviä perhepäivähoitajia lapsineen. Silloin me olemme aamupalalla...). Mulla on siis huono omatunto lasten leikkitelinevajeesta ja keinukin on yhä rakentamatta ja...

Olen etsinyt köysitikkaita jo jonkin aikaa, tuloksetta. Eräänä päivänä löysin aitasta kerän mitälie hinausköyttä ja päätin, että yritän rakentaa itse jonkinmoisen roikkumispaikan poikasille. Kai siihen nyt yksi emäntä pystyy, kun vaan oikein tiukasti päättää! ;)
 


 
Viritin köyden hiekkalaatikon lähellä kasvavan tuplarunkoisen vaahteran väliin, mutta eihän se noin rungon ympäri kietaistuna kiipeilyä kestänyt, vaan valui hiljalleen alaspäin. Kolmannella yrityksellä maltoin tehdä riittävästi solmuja joka väliin ja "köysitikkaani" alkoivat olla testaajankin mielestä vakaat. Kotiin palannut mies tosin hymähteli edelleen ratkaisulleni ja toi sattumalta tullessaan - kahdet köysitikkaat! Biltemasta oli löytynyt. Mutta tätä tee-se-itse komeutta ei tietenkään purettu, vaan kaupan malli kiinnitettiin tuohon rinnalle. Ja mainittakoon, että oikeiden köysitikkaiden kiipeäminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin tämän äidin tekemän mallin.




Omatekoisessa puuhakeskuksessani on myös pyöreästä koivuklapista  ja köydenpätkästä tehty riippumispaikka. Herra 4 vee kuvitteli heti olevansa apina leipäpuussaan...


Tässä näkyy, miten version 3. köysirappuset pitävät napakasti nassikan alla ja kiipeäminen onnistuu yhä ylemmäs...



...ja ihan ylös asti! Kuvissa ei näy pikkuveikkaa, joka tietysti yritti myös kiivetä tähän viritykseen, mutta homman haasteellisuuden huomattuaan tyytyi tällä erää vieressä seisoviin a-tikkaisiin - luojan kiitos.

Tarkkasilmäisenä saatoit huomata, että pojan hattu vaihtui välillä. Tämä on meillä ihan normaalia yhden ulkoilun aikana, että välillä pitää saada hakea toinen päähine. Poika siis todellakin rakastaa hattuja. Vaalea hattu on Maximon UV-hattu viime kesältä, lippis tietysti Salama Mc Queen...Paita on kirpparilta viimeksi löytynyt Maxomorra dinoaiheella ja sortsit H&M, jalkapalloaiheiset vilkkulenkkarit Freedog.