lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!






Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2017!

toivottelee Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

tiistai 20. joulukuuta 2016

Oikea koko heti kättelyssä - myös verkossa



Ulkovaate on lapsen työasu. Ei ole sama, minkäkokoisessa haalarissa tai takki+housut-setissä lapsi touhuaa useita tunteja päivässä. Oikean kokoinen vaate antaa riittävästi tilaa liikkua, muttei hidasta peuhaamista. Lapsen ulkovaate on suuri kertainvestointi, mutta kasvunvaran ostaminen ei takaa pidempää käyttöikää: liian suuri vaate kuluu sopivaa nopeammin, kun esimerkiksi pussittavissa lahkeissa kangas hankautuu itseensä.

Travallen (Remu, SuperRemu) vaatteissa voidaan pitää nyrkkisääntönä, että lapsen pituuden mukainen koko on oikea valinta. Lisäksi Travallen verkkokaupassa on jokaisen tuotteen kohdalla "tarkista tästä oikea koko"-linkki mittataulukkoon, josta ostaja voi katsoa tuotteen tarkat mitat. Tästä on suuri apu, kun ostaja esimerkiksi arpoo kahden koon välillä hankkiessaan haalaria vaikkapa pitkäselkäiselle tai -raajaiselle lapselle. Lapsen voi mitata kotona ja verrata mittoja verkkokaupan mittataulukkoon. Tai mittataulukkoon voidaan vaihtoehtoisesti verrata kotoa jo löytyvän vastaavanlaisen vaatteen mittoja.

Vaatevalmistajana Travalle pystyy antamaan erittäin tarkat mitat jokaiseen myymäänsä tuotteeseen, mikä helpottaa verkkoasiakkaan ostopäätöstä, kun oikean koon valinta ei jää pelkän kokonumeron varaan. Esimerkkinä meidän perheen suosikkituotteen, SuperRemu housujen mittataulukko.

Lasten vaatteita hankitaan yhä enemmän verkkokaupasta. Verkosta ostettaessa onnistuneella kokovalinnalla on muutakin merkitystä kuin aikaavievän ja asiakasta turhauttavan vaihdon välttäminen. Oikean koon valinta on myös eettinen kysymys: kun paketteja ei tarvitse lähettää edestakaisin tuotevaihtojen vuoksi, kuormitetaan vähemmän luontoa.

Oletko jo vieraillut Travallen verkkokaupan talvialessa? Sinne on päivitetty viime päivinä lisää housuja ja haalareita.

Oletko tehnyt oikeita kokovalintoja verkossa? Onko lastenvaatteiden mittatietoja helppo löytää?

Mukavaa joulunodotusta toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


maanantai 12. joulukuuta 2016

Travallea alessa verkkokaupassa!




Travallen verkkokaupan ale on alkanut! Kaikki tuotteet alehinnoilla! Hyvä valikoima lasten toppavaatteita, ole nopea ja valitse parhaat päältä. Myös edelliskausien välikausi- ja toppatuotteita jäljellä edullisesti outletin puolella!
Aina nopeat toimitukset, postitamme tilauksen 1-3 arkipäivän sisällä. Tervetuloa edullisille ostoksille osoitteeseen www.travalle.fi

Yhteistyökumppani Travallen puolesta, 
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Täällä ollaan!


Moi. Muistatteko vielä? Ollaan me edelleen täällä, vaikka edellisestä postauksesta onkin luvattoman kauan.

Marraskuu oli kieltämättä tiukka rasti: työharjoittelun ja samanaikaisten tenttien yhdistelmä plus isännän kaksi viikon mittaista työreissua testasivat emäntää. Siinä ei paljoa muuta ehtinyt ja jaksanut kotona tehdä kuin katsoa, että pojat saavat ruokaa ja vaatteet päälle sekä unta oikeaan aikaan - omasta unesta jouduin usein tinkimään ja se näkyi. Yhtenä aamuna ihan säikähdin, kun katsoin peiliin: mikä mörkö sieltä katsoi takaisin! Kesäverhot roikkuivat olohuoneen ikkunassa eiliseen asti. Kesäkukat hautautuivat armollisesti varhain sataneeseen lumeen - kanervien istuttaminenkin jäi tänä vuonna väliin. Onneksi marraskuun hämärässä ei niin erottanut nurkissa alvariinsa vieriviä villakoiralaumoja. Kun on tarpeeksi naulakkokoukkuja, lasten välikausi- ja toppavaatteet mahtuvat olemaan yhtä aikaa esillä.

Kuusi viikkoa työharjoittelua psykiatrisella osastolla on nyt takana. Olen ollut nyt reilun viikon puoliksi lomalla, sillä koulupäiviä on enää harvakseltaan ennen joulua. Harjoittelu oli rankka, mutta samalla antoisa kokemus. Taisinpa nähdä tuona aikana enemmän elämää kuin tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Samalla harjoittelu oli itsetutkiskelun paikka - tuota työtä nimittäin tehdään hyvin vahvasti omalla persoonalla. Oli hienoa, kun potilaat alkoivat vähitellen luottaa ja hakeutuivat juttelemaan. Harjoittelun lopussa tuntui, että voisin jäädä sinne töihin. Sain hyvää palautetta myös ohjaajalta ja opettajalta. Lähdin sillä mielellä harkkaan, että mielenterveyspuoli voisi olla se oma juttu ja harjoittelussa tämä tunne vain vahvistui.

Viime keskiviikkona vietimme isoveikan 8 v kaverisynttäreitä kymmenen pojan voimin tietokilpailun, aarteenetsinnän ja diskon merkeissä ja tänään sunnuntaina juhlimme lähisuvun kesken. Juhlakalu sai lahjaksi älypuhelimen, jota on pitkään toivonut "kun kaikilla kavereillakin on" - mutta yllätyksenä tuo himoittu luuri paketista paljastui. Ja teki nuoren herran ikionnelliseksi! Ja äidille taas lisää valvottavaa.

Nyt vietämme poikien kanssa ruhtinaallista neljän päivän viikonloppua, kun itsenäisyyspäivää edeltävä maanantaina on täällä koululaisten lomapäivä. Lepotauko tulee kyllä tarpeeseen: pojat - pikkuveikka varsinkin - ovat aika väsyneitä rankan syksyn ja pitkien hoitopäivien jälkeen. Onneksi lumi tuli tänä vuonna aikaisin: marraskuu meni ainakin itselläni tavanomaista helpommin, kun lumi antoi valoa päiviin. Täällä on saatu nauttia lumesta jo kuukauden päivät.

Pojat ovat olleet tänä syksynä harvinaisen terveitä (koputtaa puuta). Johtuneeko sitten uudesta koulu- ja eskarirakennuksesta, pakkassäistä vai mistä. Pikkuveikalla oli vielä viime syksynä-talvena kerran kuussa kunnon flunssa, mutta tänä syksynä/talvena vuonna ei ole ollut vielä ensimmäistäkään. Ihan mahtavaa, että sain harjoittelunkin käytyä ilman, että lapset sairastivat.

Purin äsken kuvia kamerasta koneelle ja tajusin tehneeni tuon operaation viimeksi elokuun lopussa. Eipä ole paljoa tullut kuvailtua tänä syksynä! Kuvien joukossa oli sentään pari kuvaa meille uudesta vaatemerkistä, joista täytyykin kirjoitella lähiaikoina. Muuten on vähäiseksi käyneiden vaatehankintojen kuvaaminen unohtunut. Harjoittelun loppupuolella aktivoiduin ja tein pitkästä aikaa pari lastenvaatetilausta. Mololta olen hankkinut paitojen lisäksi nyt myös collegehousuja ja Reimalta Black Friday-huumassa hankittu paketti odottaa postissa.

Kuten kuvasta näkyy, isoveikalla on tänä talvena sama Remun toppatakki kuin viime talvena. Koko 140 riitti kahdelle talvelle ja pysyi tosi siistinä, josta äitinä olen tietysti iloinen.  Isoveikka on eilisen kotimittauksen mukaan 141,5 cm. Housuja oli varattu viime talvelle kolmet, joten niistä löytyy vielä yhdet uudenveroisetkin täksi talveksi (kahdet muutkin käyttökelpoiset). Viime talven karvahupullinen kaupunkitakki on vielä uudenveroinen. Erikoisvahvat Reimatec+ kengät kaivettiin esiin jemmasta ja kokokin onneksi passasi. Kuomista menee vielä viimetalviset. Alesta varmaan hankitaan sitten uutta toppaa seuraavalle kaudelle. Remua ja Reimaa ajattelin.

Pikkuveikallekin mahtuu vielä viime talvinen Travallen Remu haalari (122 cm), joka toimii edelleen pihahaalarina. Päiväkodissa on pidetty lähinnä kuvassa näkyvää raidallista Reimatec-haalaria (128 cm), jonka olen jemmannut viime talven alesta. Kuomat on isoveikan perintöä ja goret ostin sittarin edullista omaa merkkiä. Hyvin ovat kengät toimineet ainakin tähän saakka. Pikkuveikan (5,5 v) pituudeksi mitattiin huikeat 124 cm. Kengännumero on 33. Onkohan se saanut liikaa puuroa?

Onneksi kohta alkaa joululoma. Minulla on vuoden viimeinen koulupäivä 15.12 ja isoveikalla 21.12. Sitten me huilataan. En ole vielä edes tutkinut, milloin mun kurssit alkaa tammikuussa. Arvelen, että vasta loppiaisen jälkeen. Isoveikka palaa kouluunsa tosin jo vuodenvaihteen jälkeen. Lomalla ollaan suurimmaksi osaksi kotona ilman stressiä. Ja käydään tietysti isovanhemmilla. Ja uimahallissa. Uimahalli on taas isoveikan koulu-uintien myötä noussut uuteen suosioon ja pikkuveikkakin harjoittelee jo reippaana sukeltamista.

Semmoista täällä - mitenkäs siellä? Miten on syksy mennyt? Millä mielellä odotatte joulua? Onko lomasuunnitelmia? Uusia lastenvaatesuosikkeja?

Leppoisaa joulunodotusta!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! - bloggari

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Juoksupyörässä



Oon mä täällä. Mutten ihan läsnä. Kevätlukukautta selvästi tiiviimpi ja vaativampi opiskelu on tänä syksynä vienyt kaiken ajan ja energian, eikä rahkeita ole riittänyt blogille. Hyvä, että edes perheelle.

Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi. Pahoittelut siitä. Kevätlukukausi näyttänee, jatkuuko tiivis tahti opinnoissa edelleen ja kannattaako tätä harrastusta yrittää jatkaa vai onko Toivottoman Oivallista tullut tiensä päähän. En toisaalta haluaisi lopettaa kirjoittamista, mutta näin harvaan päivittyvä blogi ei taida oikein toimia.

Viimeiset pari viikkoa olen ollut työharjoittelussa psykiatrisella kuntoutusosastolla. Tuona aikana olen varmaan nähnyt enemmän kuin tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Työ on rankkaa, mutta samalla kiinnostavaa ja mielekästä: koen saavani paljon voidessani auttaa mielenterveyskuntoutujia. Joka aamu on kiva mennä töihin, koko ajan oppii uutta, eikä ole yhtään samanlaista päivää. Negatiivisena puolena voisin mainita kello viiden herätykset: minä en vaan saa elimistöä toimimaan vielä tuohon aikaan ja iltaisin ei tule mentyä riittävän ajoissa nukkumaan, joten univelka kerääntyy loppuviikkoa kohti.

Tämä harjoittelu kestää kuusi viikkoa ja sitten palaan vielä hetkeksi koulunpenkille ennen joululomaa. Tenteissä on valitettavasti käytävä myös harjoittelun aikana (kun eivät saa tuolla koululla aikataulutettua näitä kurssejaan kunnolla), joten aikamoisena zombiena kuljen tämän syksyn kodin, harjoittelupaikan ja koulun väliä. Eipä tarvi valmistautua mitenkään erityisesti halloweeniin, kun on tolkuttomat silmäpussit, punoittavat silmät ja valkoharmaa naama ihan luonnostaan.

Isoveikan arki pyörii koulun ja kaverien ympärillä. Joka ilta pitäisi saada kutsua kaveri kotiin tai polkaista pyörällä jonkun luokse, mutta välillä yritämme rauhoittaa aikaa myös ihan vaan perheen kesken oleilulle. Uutena harrastuksena on sählykerho ja ip-toiminnassa jatketaan ainakin toistaiseksi. Ulkohousujen käyttöönotosta tuli muuten ihan samanlainen show kuin välikausitakin pukemisestakin, mutta nyt vk-housut pysyvät jo aika mukavasti jalassa. Poika tosin kauhistelee jo etukäteen pian edessä olevaa toppavaatteiden pukemista, joten lisää hupia on vielä luvassa tällä saralla, kunhan pakkaset rantautuvat. Vielä mennään välikausitakilla, edes kevyttoppatakkia isoveikka ei vielä voi käyttää (tänään +1 astetta), kun läkähtyy kuulemma kuoliaaksi muuten.

Pikkuveikasta on kehkeytynyt tänä syksynä kauluksen purija (tarkemmin ottaen imijä). Kuvittelin osanneeni kasvattaa harvinaisen tasapainoisia lapsia, kun kumpikaan pojista ei ole koskaan järsinyt vaatteidensa kauluksia, mutta taisin nuolaista tässäkin asiassa vähän turhan äkkiä. Kaipa tuo takin kauluksen imeskely tuo viisivuotiaallemme jonkinlaista turvallisuuden tunnetta siellä eskari-viskarissa, kun äiti viettää pitkiä päiviä koulussa. Päiväkodin hoitajat kyllä väittävät, että poika on aina reipas ja iloinen ja lohduttavat huonossa omatunnossa kieriskelevää äiti-ihmistä, että ehkäpä tuo uusi tapa on vain joku sattumalta valittu harrastus. Mutta ei kai kukaan järsi kaulusta vain omaksi ilokseen? Eikö se yleensä ole merkki jonkinlaisesta epävarmuudesta? Reiman oranssi kevyttoppis on pyörinyt luvattoman tiheään pesukoneessa tänä syksynä, kun kaulus on rintamukseen saakka aina kuolasta märkänä ja kerää siten itseensä tietysti herkemmin likaakin.

Nyt on kauan odotettu vapaa viikonloppu, kun ei tarvi tehdä edes kouluhommia. Huomenna juhlimme isännän jatko-opintojen valmistujaisia sukulaisten kesken. Tänään olen tehnyt tapani mukaan voileipäkakkua ja mokkapaloja, joita tulee leivottua kaikkiin perhejuhliin. Mummo lupasi leipoa täytekakun. S-marketin pakastin auttaa suolaisten tarjottavien kanssa.

Ensi viikolla pojilla on syysloma. Oman syyslomani nielaisee yllätys yllätys harjoittelu. Pojat ovat alkuviikon isin kanssa kotona ja loppuviikon mummolassa. Viikonloppu on sentään vapaa koko perheellä ja vietämme sitä serkkuperheen kanssa yhdessä mökillä lasten jo perinteeksi muodostuneiden halloweenbileiden merkeissä.

Mitä teille kuuluu? Toivottavasti olette pysyneet kyydissä. Oletteko siirtyneet jo toppaan vai vieläkö tarkenee välikausivermein? Syyslomasuunnitelmia? Vietättekö halloweenia ja jos niin miten? Mistä aiheesta haluaisit lukea?

Mukavaa syksynjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kun takki takkuaa



Mittarissa on kolme astetta lämmintä. Pikkuveikka pukee päiväkotiin mukisematta kevyttoppatakin ja vuorilliset välikausihousut.  Entä koululainen? Hän nostaa kauhean metelin, kun ei saa lähteä kouluun hupparissa! Nyt meillä nimittäin viimein alkaa takin käyttö ja piste.

Viime päivinä aamut ovat muuttunut selvästi syksyisiksi ja iltapäivälläkin on varjossa varsin viileää. Viikonloppuna kotona voi vielä pukeutua eri lailla aamupäivän ja iltapäivän ulkoiluun, mutta koululaiselle on mahdotonta pakata mukaan suurta vaihtovaatesäkkiä. Ja meidän tapauksessa se olisi myös aivan turhaa: jos mukana on se huppari, se on päällä joka säällä. Melkein tekisi mieli kokeilla, pärjäisikö tuo sälli talvenkin collegetakilla!

Eilen aamulla isoveikka istui uhmakkaasti terassilla silmät leimuten pelkkä t-paita päällä, kun halusi näyttää tyhmälle äidille, kuinka lämmin ulkona on. Mutta eihän tyhmä äiti tietenkään ymmärtänyt. Tänä aamuna hän yritti huijata ehdottamalla, että voisiko laittaa hupparin takin alle, kun siellä on niin kylmä. Juuri herännyt äiti skarppasi ja luki rivien välistä: "että voisin survoa takin reppuun heti pihasta päästyä ja viilettää pelkässä hupparissa muutamassa lämpöasteessa". Juu ei.

Myönnän, että lapset ovat erilaisia lämmöntarpeensa suhteen (kuten iso- ja pikkuveikkakin), eikä liikkuvaa lasta kannata pukea paljolti paikallaan seisoskelevan äidin vaatekerrosten mukaan, mutta joku raja nyt sentään tässäkin itsemääräämisoikeudessa. Kymmenessä asteessa lämminverinen poika voi vielä pinkaista kouluun hupparissa (tiedän, ettei monen vanhemman mielestä enää voisi), mutta elohopean tippuessa tuon alle, alkaa kesävaatetus kieliä piittaamattomista vanhemmista (lue: äidistä).

Ja voitte arvata, ettei kyse ole siitä, että lapsella olisi vain se yksi "tyhmä" takki (joka sekin olisi riittävästi). Isoveikalla on - jemmailun ja kasvun hidastumisen tuloksena- tällä hetkellä peräti viisi sopivan kokoista välikausitakkia, joista valita. Voihan tietysti olla, että ne kaikki ovat ihan yhtä tyhmiä. Mutta huvittavinta tässä tragi-komediassa on se, että viime vuonna vähiten suosiota saanut musta, fleecevuorinen softshelltakki on nyt ykkönen. Onneksi en ehtinyt kiikuttaa sitä kirpparille.

Mitenkäs teillä on sujunut siirtyminen kesävaatteista välikausitamineisiin? Missä lämpöasteissa otatte välikausivaatteet käyttöön? Miten puet koululaisen nyt?

Niin ja joo, olen minä täällä, vaikken ole ehtinyt hetkeen kirjoitella. Tiivistäkin tiiviimpi pitkäaikaissairaan hoito-kurssi lukuisine tehtävineen ja pitkine koulupäivineen sekä iltaluentoineen on vienyt kaiken ajan ja mehut, mutta perjantaina - jos tentti menee läpi- pitäisi helpottaa. Harjoittelun jälkeinen loppusyksy näyttäisi onneksi rauhallisemmalta.

Vinkeää viikonalkua! :)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!


lauantai 3. syyskuuta 2016

Ruudun äärestä kirjan ääreen


Melkein hävettää, että vein jälkikasvuni kirjastoon ensimmäisen kerran vasta menneenä kesänä.  Suorastaan aukko sivistyksessä!

Saanhan selittää. Poikien hyllyt ovat notkuneet omista lapsuuden kirjoistani, kirpparilta haalimistani löydöistä ja lukuisista lahjakirjoista. Meillä on paljon kirjoja ja lapsille on luettu päivittäin. Pojat ovat myös itse selailleet kirjoja ahkerasti. Vasta viimeisen vuoden ajan on ollut sellainen tunne, että kaikki on luettu ja aloin itse kaivata vaihtelua iltasatuihin. Yksi syy kirjastovierailuun oli isoveikan opettajan viime keväänä esittämä toive kirjastokortin hankkimisesta, mikä mahdollistaisi lapsen itsenäiset lainat koulun pihalla viikottain käyvästä kirjastoautosta. Ehdottomasti kannatettavaa.

Olin myös hieman huolissani tokaluokkalaisen lukemisen sujuvuuden edistymisestä. Kun paljon puhutaan lasten lukutaidon yleisestä heikentymisestä ja nopea lukeminen on kuitenkin ehto lukemalla oppimiseen. Käsittääkseni kolmannella luokalla opiskellaan lukemalla uusia oppiaineita ja silloin on pulassa, jollei lukunopeus ole riittävä.

Eskarivuoden syksyllä itsestään lukemaan oppinut isoveikka ei ollut edelleenkään yhtään kiinnostunut lukemisesta ja koki vähänkään pidemmät tekstit edelleen työläiksi ja vältteli niitä. Lukuläksyt kahlattiin ekaluokalla usein kiukun kanssa. Sarjakuvistakin hän lukee vain kohdan sieltä täältä; tarinahan avautuu lukijalleen myös kuvien kautta (toisaalta juuri Aku Ankka opetti ilmeisesti pojan lukemaan). Hankkimani romaanit (Paten jalkapallokirja ja Kapteeni Kalsari pölyttyvät hyllyssä). Kesällä kirjastokäynnin jälkeen otimme käyttöön palkitsemisjärjestelmän: tähtitarra jokaisesta puolen tunnin lukuhetkestä ja tietystä tähtimäärästä isoveikka sai pienen pakkauksen himoitsemiaan Pokemon-kortteja. Lahjontaa, niinpä niin.

Mutta se toimi. Isoveikan lukunopeus kasvoi kesän aikana. Sen huomasin itse viime viikolla, kun luetutin pojalla ääneen koulun lukuläksyä. Vauhti ja sujuvuus oli kasvanut selvästi! Isoveikka luki kesän aikana kotoa löytyviä lastenkirjoja ja tuossa kuvassa auki olevan, hieman vaikeampaa tekstiä sisältävän kirjan. Me vanhemmat luimme iltasaduksi yhden lainakirjoista ja muuten jatkoimme normaaleja iltasatuja poikien valinnan mukaan. Kuvassa näkyvät muut isoveikan omat kirjavalinnat palautettiin kirjastoon laina-ajan päättyessä hieman selailtuina. Lapsi kun valitsee kirjan kansikuvan perusteella ja sisältö onkin sitten helposti vaikeampaa kuin lukijan kyky ja taidot. Miksi lukemaan oppiville lapsille tarkoitetuissa kirjoissa on monesti niin tylsät kannet? Poikalasta voisi hieman houkutella jollain hurjalla...

Kysymys kuuluukin, miten saada vastahakoinen lapsi lukemaan kirjoja (ilman palkintoa)? Meillä ei vielä ole edes pelikonetta (isi tosin lupasi jouluksi...) latistamassa kirjojen ennestään heikkoa mainetta. On niin paljon kivempi leikkiä tai selailla Poke-kortteja kuin lukea. Ihan parasta olisi tuijottaa telkkaria kaiken päivää (mutta kun vanhemmat rajoittavat sen huvin tuntiin). Onko nykylapsella niin paljon virikkeitä, että lukeminen ei vaan kiinnosta? Onko lukutaito vaarassa?

Luetaanko teillä mielellään? Mitkä kirjat uppoavat?

Arvatkaa, mitä isoveikka muuten lainasi ensimmäisellä kirjastoautokäynnillään koulussa? Lego Star Wars elokuvan!

Leppoisaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

lauantai 20. elokuuta 2016

Pojat saman katon alle


Ei, emme ole purkamassa veljesten huoneiden väliseinää (ei tulisi muuten mieleenkään). Kävi sellainen onnekas sattuma, että pikkuveikka pääsee päivähoitoon tuohon lähikoulun uudisrakennukseen eli saman katon alle isoveikan kanssa! Helpottaa kuulkaas elämää melkoisesti.

Pojathan ovat kahlanneet päiväkotiuraansa 3,5 km päässä kotoa sijaitsevassa päiväkodissa, joka ei ole meidän lähipäiväkotimme. Lähin päiväkoti on ollut viime vuodet noin 1,5 km päässä ja sinne upouusiin tiloihin oli aikanaan tietysti tunkua kaikkialta kunnan alueelta, eikä vapaita paikkoja riittänyt meille. Huhu kertoi, että vain vuorotyötä tekevien vanhempien lapset pääsivät tuolloin tähän pidemmällä aukioloajalla varustettuun suosikkipäiväkotiin. Myöhemmin en enää halunnut jatkaa siirtoyritystä, kun kaikki tuntui toimivan päiväkodissamme mukavasti ja lapset olivat jo ehtineet tottua hoitopaikkaansa, hoitajiin ja saada kavereita. Vaikka päiväkotimatkat yhden auton taloudessa tarkoittivatkin lukuisia bussipysäkillä väsyneiden lasten kanssa vietettyjä tuskaisia tunteja.

Isoveikan iki-ihana lastentarhanopettaja lähti kuitenkin talosta ja henkilökunta tuntui muutenkin vaihtuvan. Sisäilmaongelmiakin oli ja pikkuveikka jatkuvasti kipeänä (joka saattoi tosin johtua muustakin kuin sisäilmasta). Isoveikan siirryttyä päiväkodista kouluun, pikkuveikalla vaihtui päiväkotiryhmäryhmä ja hoitajat yhtä lukuunottamatta ja sama olisi ollut edessä myös tänä syksynä. En koskaan ihan ymmärtänyt, miksi joka vuosi veivattiin ryhmät uusiksi tavalla tai toisella. Ei se ainakaan lasten etu voi olla. Tänä kesänä vaihtui myös päiväkodin johtaja ja ryhmien rakennetta muutettiin radikaalisti. Pikkuveikka olisi ollut tänä syksynä uuden ryhmänsä vanhimpia lapsia, entiset kaverit hajosivat uusiin ryhmiin ja paras kaveri lähti eskariin.

Kun saattelimme isoveikkaa aloittamaan toista kouluvuottaan lähikouluun ja sen uudenkarheaan uudisrakennukseen, tuli siinä puhetta isoveikan luokkakaverin vanhemman kanssa, että heidän viisivuotiaansa on päivähoidossa kätevästi samassa rakennuksessa koulun kanssa. Tiesimme, että koulun yhteydessä oli aloittanut eskariryhmä, mutta tieto siitä, että ryhmiä olikin kaksi ja että niissä toisessa oli mukana myös viisivuotiaita, ei ollut tavoittanut meitä (mm. siksi, että nuo ryhmät ovat sen 1,5 km päässä olevan päiväkodin alaisuudessa). Pikkuveikka puhui kaiken vuotta koulun uudisrakennuksen remontin edistymistä seuratessamme, kuinka hänkin pääsee sitten vuoden päästä eskariin samaan kouluun isoveikan kanssa. Mutta vuosi pitäisi vielä jaksaa odottaa.

Ja sitten yhtäkkiä selvisi, ettei ehkä tarvitsisikaan odottaa enää vuotta. Ei mennyt montaa tuntia, kun olimme jo ottaneet yhteyttä molempien päiväkotien johtajiin, jotka yllätykseksemme kertoivat 5-6 vuotiaiden ryhmässä olevan vielä tilaa. Uskomatonta! Vielä samana iltana teimme siirtohakemuksen, joka hyväksyttiin virallisesti seuraavana aamuna eli torstaina. Asioiden nopea eteneminen melkein huimasi hidasta härkäpäätäni, mutten antanut sen hämmentää liikaa. Isoveikkakin oli silmin nähden iloinen pikkuveljensä puolesta ja nosti tämän ilmaan uutisen kuullessaan.

Maanantaina pikkuveikka aloittaa muutaman sadan metrin päässä kotoa sijaitsevan lähikoulun viskari-eskariryhmässä sen sijaan, että palaisi entiseen päiväkotiinsa kilometrien päähän. Pitkän hoitopäivän jälkeiset bussipysäkillä odottelut ovat toivottavasti viimein historiaa tässä perheessä.

Menemme tutustumaan uuteen hoitopaikkaan tulevana maanantaina ja tuon viikon pikkuveikka saa rauhassa totutella uuteen taloon ja ryhmäänsä lyhyitä päiviä kunnes arki alkaa todenteolla jatkaessani opintojani seuraavana maanantaina. Viisivuotiaamme on aivan innoissaan "isojen" viskari-eskariryhmästään ja uudesta, hienosta pihasta monipuolisine leikkivälineineen, joita olemme kaiken kesää aidan takaa kadehtien kurkistelleet. Ja se päiväkodista tuttu paras kaveri siirtyi muuten juuri tähän samaan eskariin. Joskus asiat todellakin loksahtavat kohdalleen!

Miten teidän syksy on käynnistynyt? Ovatko lapset saaneet mieluisia hoito- ja koulupaikkoja? Onko tullut muutoksia?


Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

tiistai 9. elokuuta 2016

Tokaluokkalaisen kouluvarusteet





Ilmassa on kuulautta ja ensimmäinen syysmyrsky lennätti tänään tyhjiä ostoskärryjäni kaupan pihalla niin, että kai se on uskottava syksyn lähestyvän. Isoveikan toinen kouluvuosi alkaa ensi viikolla.

Heinäkuun puolivälin jälkeen havahduin kauppoihin ilmestyneisiin koulutarvikkeisiin, kauhistelin kesän lyhyyttä ja tilasin isoveikalle alesta uusia liikuntavarusteita koulua varten. Puma-merkki tuntuu nyt olevan pop; koulukavereilta opittu sekin. Puoleen hintaan raaskin ostaa. Ja mustalla tyylillä jatketaan. Puman verkkarit tosin olivat sääristä niin kapoista mallia, että joudun ne palauttamaan ja hankin tilalle reilumman malliset Umbrot, jotka päästiin sovittamaan livekaupassa.

Koululaisen sisäkengistä meinasi tulla tenkkapoo, kun viime lukuvuodelle hankitut Crocsit hiertävät tätä herraa jalkaterän sivuista ihan rakkuloille asti ja jäivät kesälläkin käyttämättä. Katselin kaikenlaisia kerhotossuja, mutta arvelin niiden jäävän tämän ikäisellä lapsella turhan helposti koulun naulakkoon. Lisäksi lämminveristä kaveria kaikenlaiset umpitossut varmasti hiostaisivat, varsinkin talvella lämpimien sukkien kanssa. Sitten keksin: millaisia sisäkenkiä aikuiset käyttävät? Monesti ns. terveyssandaaleja. Mukavat, ilmavat ja maailman helpoimmat pukea. Löytyisikö niitä lasten koossa? Löytyihän niitä ja vielä mukavalla alennuksella City-Marketista. Mutta riemuitsen vasta, kun olen tarkistanut sukanpojat parin ekan kouluviikon jälkeen.

Viimevuotinen reppu menee vielä mainiosti, mutta uuden (lue: puhtaan) penaalin ja joitakin kyniä ym. hankimme uutta kouluvuotta varten. Penaalin kuosi valittiin samana päivänä katsotun Angry Birds elokuvan mukaan.

Henkilökohtaisesti elän nyt jonkinlaista loman ja arjen levotonta siirtymävaihetta. Oma lomani päättyy opintojen jatkuessa vasta 29.8.(mikäli olen osannut tehdä lukkarini oikein...), mutta sitä ennen muu perhe kukin vuorollaan palailee kouluun, töihin ja päiväkotiin. Ja se tietysti edellyttää kaikenlaisia järjestelyjä ja valmistautumista. Ei tunnu enää oikein lomalta, mutta arkikaan ei ole vielä täysillä käynnistynyt. Pikkuveikan päiväkotiin paluuajankohta on vielä auki, kun pitää selvitellä maksuasioita elokuun osalta. Ei huvittaisi maksaa muutamasta päivästä koko kuun hoitomaksua. Kesä- ja heinäkuun päivähoitomaksut pelkästä paikan pitämisestä kiukuttuvat riittävästi. Olisiko pitänyt irtisanoa hoitopaikka kesän ajaksi ja ottaa riski?

Huomaan syksyn tulon myös seuraavista asioista: katselen takkaa sillä silmällä, että joku ilta voisi virittää tulet pitkän kesätauon jälkeen. Illat ovat selvästi viilenneet ja pimenneet, valojakin tarvitaan taas. Joko voisi kaivaa kynttilät esiin? Nurmikko, omenapuut ja marjapensaat odottavat syyslannoitetta. Myös sisustusajatukset hiipivät esiin ja viime viikolla tilasimme pitkään haaveilemani koko perheen kaappaavan löhöilysohvan.

Miten teillä on valmistauduttu uuteen koulu- tai päivähoitovuoteen? Onko mieli vielä kesässä vai tekeekö syksy jo tuloaan?



Antoisaa arkea toivotellen,

Vahteristontonemäntä / Toivottoman oivallista!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesäalesta kahmaistua


Olette varmaan huomanneet, että allekirjoittaneen lastenvaateinnostus on hälvennyt ja hankinnat sekä niiden hehkuttelu vähentynyt takavuosista. Kyllä kai sitä kuitenkin yksi kesäalepostaus pitää rustata, vaikka kieltämättä piti ihan miettiä, että mitäs sitä tänä kesänä on alesta löydetty - ja kaivella osin vielä pakkauksissaan olevat tamineet esille kuvausta varten. Huomaan hankkivani lastenvaatteita nykyisin lähinnä tarpeeseen (ja hyvä niin), mutta kesäalesta tuli ostettua jotakin vielä jemmaankin.

Yllä olevassa kuvassa on Reiman SunProof sortsit isoveikalle seuraavaksi kesäksi (koko 152 cm). Tänä kesänä pojilla on ollut vastaavia viime kesän mallistosta jemmattuja sortseja ja ne ovat olleet tykättyjä sileän kankaansa,  hyvän mallinsa, mukavan pituutensa ja vilpoisuutensa vuoksi.

Melkein maastokuosinen Reiman huppari (128 cm) on varattu pikkuveikalle kesälle 2017. Tällaisen olisin halunnut erityisesti isoveikalle, mutta isommat koot olivat jo lopussa, kun bongasin tuotteen alesta. Vihertävät Reimatec Wetterit suojaavat pikkuveikan entisestään venähtäneitä jalkoja tulevana syksynä. Keväällä pikkuveikan Wetterit olivat oranssit. Isoveikan vihreät Wetterit mahtuvat vielä syksyllä.


Keväällä oli jossain (olisiko ollut Budget Sport?) superale Reiman sandaaleista ja tilasin pojille sandaalit, vaikka edellisenä kesänä veljekset juoksivatkin lähinnä lenkkareilla ja Crocseja. Niin vaan aika ja tavat muuttuvat, sillä tänä kesänä nämä sandaalit ovat olleet ihan ykkösjalkineet meillä. Isoveikka ei huoli jalkaansa Crocseja enää ollenkaan, kun ne hiertävät. Jalkapalloakin on tänä kesänä pelattu lenkkarien sijaan monesti sandaaleissa ja pikkuveikka sinkoilee pihalla monesti myös paljain varpain.


Tässä ylempänä kuvatut isoveikan lempikesäkengät (Reiman sandaalit) käytössä. Päällä viime kesän Reiman malliston SunProof sortsit ja paita (molemmat 140 cm). Ihan paras asu hellepäivään.


Ei, en ole bongannut mitään erikoisalea: Molon pääkallopaita ei ole alelöytö, vaan ihan normaalihintainen. Se on kuitenkin niin isoveikan mieleen, että äiti heltyi hankkimaan karmeankalliin kalloteepparin. Koko (152 cm) on sellainen, että mahtuu vielä ensi kesänäkin, mutta luulen, että tämä puetaan päälle jo ekana koulupäivänä.

Puman tuotteet ovat - ilmeisesti kaverien mallin mukaan - nyt koululaisemme suosiossa ja niistä lisää koulutarvikepostauksessa. Puman sisäpelikengät löysin tulevalle sählykerholaiselle alesta vain 15 eurolla. Toivottavasti sählykerho iskee paremmin kuin partio viime syksynä. Kesän futiskoulu ainakin oli menestys ja sählyä on pelattu ahkerasti kotipihassa jalkkiksen ohella.


Poikien suosikkia Molo Kidsia olen koittanut alesta vahdata, mutta eipä paidoissa ollut enää kokoja jäljellä. Likaystävällisellä kuosilla varustetut lippikset kuitenkin sain puoleen hintaan. Mutta onko tämä malli jotenkin tyttömäinen vai kuvittelenko vain? Jostain Molon tuotteista on vaikea hahmottaa, ovatko ne tarkoitettu tytöille vai pojille. Oletteko huomanneet saman? Ei sillä, että asialla olisi itselleni niin merkitystä, mutta koulun pihalla taatusti kuulee, jos on tyttömäistä päällä.


Nämä P.op:in farkut (146 cm) ja kauluspaita (146/152) isoveikalle ovat ex tempore löytö, jotka tulivat eteen sattumalta, kun olin etsimässä isännälle alesta kesävaatteita. Kuljin P.op:in myymälän ohi ja bongasin ikkunan läpi väriyhdistelmän, joka sopisi isoveikan ihonväriin (ja itselleni mieluisan ruutukuosin). Oli pakko käydä katsomassa, mitä kokoa vaate oli. Ja kävi tuuri: 40 euron farkut 15 eurolla ja 35 euron paita 12 eurolla. Harvoin olen tehnyt tällaisia löytöjä! Varsinkin, kun syksyksi tarvitaan uudet farkut ja kauluspaita on käymässä pieneksi.

Ja sai se isäntäkin uusia paitoja ja sortseja samalla reissulla :)
 

Oma kesävaatekauppani on jo monena kesänä ollut Nanson verkkokauppa. Nämä värikkäät mekot ja tunikat sain mukavalla 40 % alella jo alkukesästä. Mekon tai tunikan kanssa tykkään pitää me&i:n caprimittaisia joogahousuja tai vastaavia mustia capreja. Itselleni tilasin tällä viikolla myös parit uudet Crocsit. Farkkuja täytyy hankkia vielä syksyn viileneviin keleihin.

Villervallan sortseja ja housuja olen katsellut pojille alesta, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä hankkimatta. Tälle kesälle varatut canvassortsit mahtunevat vielä seuraavanakin suvena. 

Collegehousuja on kaapissa riittävästi molemmille pojille. Isoveikalle löysin alesta yhden Molon pitkähihaisen, joka ei näköjään päässyt valokuvaan. Lenkkareita en uskalla enää jemmata vuoden päähän ja välikausivaatteita meillä on vieläkin riittävästi, kun on hankittu aikanaan reilua kokoa. Lenkkarit (Jesperin 1/2 hintapäiviltä keväältä) ja kumpparit löytyy molemmille. Pikkuveikalle tarvitaan vielä farkut.

Mitä sinä olet löytänyt alesta? Tarvitaanko syksyksi uutta?

Aurinkoista loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!



maanantai 1. elokuuta 2016

Pärskeitä ja vauhdin hurmaa - Tykkimäki Aquapark










Alkavan elokuun tervehdys täältä loman keskeltä. Kyllä me täällä ollaan, vaikkei blogi päivitykään kovin ahkeraan. Viime aikoina on hankittu niitä paljon puhuttuja lomaelämyksiä ja seikkailtu milloin missäkin. Ja nautittu viimein hellivästä kesäsäästä. Eilen olimme sukujuhlissa mummolassa ja sitä ennen mökkeilimme ja kävimme merenrantaretkellä Pyhtäällä. Tänään kävimme ostamassa koulutarvikkeita (sisäkengät, verkkarit ja penaali) ja isoveikka osallistui kaverisynttäreille.

Eräänä aurinkoisena päivänä suuntasimme Kouvolaan Tykkimäki Aquaparkiin. Pari vuotta sitten valmistunut vesipuisto oli meille uusi tuttavuus ja nyt lähdimme testaamaan vesiliukumäkiä serkkuperheen seurassa ja  innoittamana.

Vesipuisto sijaitsee aivan Tykkimäen huvipuiston kupeessa. Alueelta löytyy altaita jokaisen makuun aina 20 cm syvyisestä vauva-altaasta kuntouimareiden perinteiseen altaaseen. Hurjapäille on erilaisia vesiliukumäkiä, jotka ilahduttavasti päättyvät erillisiin, aivan mataliin "aqua catch" alueisiin, jolloin ei tarvitse pelätä yhteentörmäystä uimareiden kanssa, eikä toisaalta vajota laskun lopuksi pinnan alle. Kylmää vettä karttava äiti-ihminenkin saattoi laskea renkaalla mäkeä kastelematta itseään kokonaan. 

Isoista vesiliukumäistä poikien suosikki oli ehdottomasti patjalla laskettava moniratainen "Multilane" syöksylasku ja se oli ainoa iso mäki, johon he rohkenivat mennä (vaikka renkaalla laskettava putkimäki oli huomattavasti rauhallisempi). Veljekset kiipesivätkin sitten jatkuvasti mäkitornin portaita ylös ja laskivat rinnakkaisia ratoja alas. Pikkuveikka oli vielä hieman kevyt pääsemään vauhtiin vesiliukumäen huipulta, mutta onneksi isoveikka auttoi huomaavaisesti pienemmän matkaan.

Lapsille tarkoitetussa, 45 cm syvässä "Water Play" monitoimialtaassa oli pienempiä vesiliukumäkiä ja pikkuveikka viihtyi myös näissä. Jännittävintä tuossa altaassa oli odottaa vedellä täyttyvän, edes takaisin keikkuvan haitynnyrin täyttymistä ja kaatumista vedessä peuhaajien niskaan. Ryhmämme aikuiset (poislukien minä) viehtyivät renkaalla laskettavaan, laskijaa edestakaisin keikuttavaan skeittirampin muotoiseen mäkeen ("Pendulum").

Tykkimäen vesipuisto oli kiitettävän siisti ja aurinkotuoleja vaikutti olevan riittävästi. Alueella olevan ravintola Loiskeen buffet oli heikohko ja täyttyi kovin hitaasti jos ollenkaan. Alacarteannokset vaikuttivat paremmilta. Myös puiston jäätelökioskia hyödynsimme päivän aikana. Pukuhuone- ja suihkuosasto oli toimiva, saunat sen sijaan olivat melko ahtaat aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä lämmittelyä kaipaaville lukuisille uimareille. Altaiden vesi noudattelee ilmeisesti uimahallien allasveden peruslämpötilaa, joka yhdistettynä tuuliseen säähän ( + 22 astetta lämmintä) sai kaksi kolmesta ryhmämme lapsessa kalisuttamaan hampaitaan ihan tosissaan, joten saunaa ja fleecetakkia tarvittiin puolipilviseksi kääntyvän päivän aikana moneen otteeseen. Joku muisteli, että Serenassa on selvästi lämpimämpää.

Yhteenvetona voisi todeta, että Tykkimäki Aquapark on ehdottomasti käymisen arvoinen koko perheen vesipuisto. Suuntaamme tuonne varmasti seuraavanakin kesänä, mutta ajoitamme käytimme kunnon hellepäivään.

Ovatko ulkovesipuistot tuttuja? Onko näitä muita kuin Serena ja Tykkimäki? Kokemuksia?

Poikien uv-uima-asut: pikkuveikalla Reima, isoveikalla Molo Kids.

Mukavaa elokuun alkua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

torstai 21. heinäkuuta 2016

Hännänpäitä ja merituulia









Vaikka viimeksi mainostinkin kiireettömien kotoilupäivien rauhaa, on lomalla toki kiva hankkia elämyksiä ja nähdä uusia maisemia. Ainakin päiväretkien muodossa. Eräs tällainen reissu oli Korkeasaaren retki kesäkuun puolella.

Kissalaaksossa oli tuttuun tapaan lähinnä kaukana, omissa piiloissaan uinuvia petoja, joista näkyi yleensä vain hännänpää. Onneksi monia muita eläimiä näkyi paremmin ja muutamaa lajia (ainakin jättiläiskilpikonnat ja kengurut) pääsi tällä kertaa tutkimaan jopa aitauksen sisäpuolelle rakennetulle polulle. Pojat tykkäsivät eniten trooppisten talojen erikoisuuksista ja ravintolan pöytien väleissä herkkupaloja kerjäävä riikinkukko keräsi myös pisteitä. Tuli kyllä sellainen tunne, että pojilla oli koko ajan kiire seuraavan eläinlajin luo ja sinkoilimme vain paikasta toiseen. Taitaa tuo Korkeasaari olla nykyisin enemmänkin äidin kuin lasten lempikohde.

Korkeasaaren ravintolatarjonta on mukavasti monipuolistunut takavuosista ja söimme uudistuneen Ravintola Karhun terassilla auringossa. Oma lohikeittoni paahdetun ruisleivän kera osoittautui nappivalinnaksi ja muutkin pitivät annoksistaan. Löysimme myös aivan ihanan jäätelökahvilan vanhasta, kauniista talosta.

Retkipäivä venyi vielä pituutta, kun jäimme lopuksi uimaan Mustikkamaan uimarannalle, josta ei kauniina kesäiltana olisi millään maltettu lähteä kotimatkalle. Aivan ihana paikka!

Pojilla kuvissa Molo Kids tämän kesän paidat, Reiman viime kesän malliston sortsit ja sandaalit.

Kesä on mennyt vauhdilla, on jo heinäkuun loppupuoli! Meillä on viime aikoina juhlittu 5-vuotiasta pikkuveikkaa sekä kaverien että suvun kesken, rakennettu uutta kiveystä ja kävimme myös vesipuistossa nauttimassa harvinaisesta aurinkoisesta päivästä. Niistäkin kuvia tulossa :) Koulutarvikkeet ovat tulleet jo kauppoihin - nyt jo!?! Vielä on kyllä kesä... Tähän ajankuluun havahtuneena tilasin isoveikalle tänään alesta sisäpelikengät ja liikuntavaatteita kouluun. Oletteko te tehneet alelöytöjä tai kouluvaatehankintoja?
 

Leppoisaa kesänjatkoa,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Täydellinen lomapäivä


Millainen on täydellinen lomapäivä lapsiperheessä? Voisi äkkiseltään kuvitella, että täydellisenä lomapäivänä riekuttaisiin aamusta iltaan jossain puuhalandiassa. Väärin.

Ainakin meillä keskenään nahistelevat pojat laskeutuivat käsinkosketeltavaan rauhaan ja kiittelivät illalla äitiä oikein ääneen, kun päivän aikana kävimme yhdessä pyörillä leipomossa, ulkoilimme omalla pihalla, rakensimme porukalla legoja olohuoneen lattialla (tämä oli kuulemma erityisen merkittävää, harvinaista - myönnän), joimme pullakahvit, saunoimme hetken mielijohteesta ja paistoimme iltapalaksi pannaria. Iltasatua lukiessa kainalooni käpertyi kaksi harvinaisen tyytyväistä poikasta ja sain tavallista pidemmät halaukset.

Lomalla on toki kiva tehdä retkiäkin, hankkia kokemuksia ja nähdä uusia paikkoja, mutta parasta on kuitenkin se kiireetön yhdessäolo. Aidon läsnälon voimaa ei kai voi vähätellä.

Vai mitä mieltä te olette? Millainen on teidän perheen täydellinen lomapäivä?

Aurinkoisia kesä- ja lomapäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kaverit tulevat


On ensimmäinen kaverikesä. Isoveikka on koko ajan menossa kaverille tai kutsumassa kavereita meille leikkimään. Enimmäkseen hän hakeutuu tällä hetkellä kaveriensa kotiin, mutta myös meillä näkyy yhä useammin uusia kasvoja. Vielä viime kesänä veljekset leikkivät lähinnä keskenään ja isoveikka teki satunnaisia vierailuja kavereilleen meidän vanhempien saattelemana.

Muistatte varmaan, että meillä ei asu naapurustossa lapsiperheitä ja lähin leikkikaveri löytyy noin kilometrin päästä. Aikaisemmin leikkimiset sovittiin vanhempien kesken, mutta koululainen osaa jo itsekin soitella puhelimella seuraa itselleen. Ja tämä kaveriseura tuntuu nyt kesälomalla nousseen aivan uuteen arvoonsa, mikä on toki aivan luonnollista ja hyvä asia. Mutta on tässä kuulkaa totuttelemista, kun puhelimet soivat yhtenään ja sovitellaan menoja. Uutta on sekin, etten enää tunne kaikkia lapseni kaverien vanhempia.

Kun aamupala on pöydässä, alkaa tavallisesti kiihkeä päivän suunnittelu. Aamuvirkku isoveikka on unisempia vanhempiaan aina askelen edellä ja suunnitelmat jo puolessa välissä ennenkuin lomailevat aikuiset ehtivät aamupalaansa syödä. Jollei haluttuun kaveriin saada puhelimella yhteyttä, pyydetään äitiä soittamaan kyseisen kaverin äidille. Tunnen itseni välillä ohjelmatoimistoksi, kun naputtelen viestejä joka suuntaan ja yritän järjestää leikkiseuraa esikoiselleni. Onneksi viime päivinä olen saanut irrotettua itseni tästä apusoittajan tehtävästä.

Tähän väliin voisin paasata hetken siitä, miten ennen vanhaan käytiin vain soittamassa kaverin ovikelloa ja sillä selvä. Matkojenkin päästä. Taidan olla vanhanaikainen, kun se kuulostaisi mielestäni edelleen parhaimmalta vaihtoehdolta. Lasten keskinäiset puhelinkeskustelut ovat nimittäin sen laatuisia, ettei yleensä kumpikaan osapuoli ole varma, mitä on sovittu ja onko vanhemmilta muistettu kysyä mahdollista muista suunnitelmista. Välillä laittelen tarkistusviestiä perään ja tunnen itseni aika typeräksi.

Kun kaverit asuvat suhteellisen kaukana, olemme tänä kesänä antaneet isoveikan kulkea heidän luokseen pyörällä. Ensin sen parhaan kaverin luo, jonne on turvallisin reitti ja sitten kolmen muunkin. Kaikkiin näihin kolmeen paikkaan on noin kilometrin matka ja reitit ovat tuttuja. Mutta onhan matkalla aina ison tien ylitys tai parikin ja äitiä vähän hirvittää. Toisaalta joskus on pakko alkaa luottaa. Poika on treenannut tien ylityksiä kävellen koko pienen ikänsä ja pyörälläkin jo vuoden verran. Silti aina mietin, että taluttaako hän pyöränsä sovitusti tien yli, kun valvova silmä välttää? Myös satunnainen kaveriseurassa pyöräily (kun vaihdetaan leikkipaikkaa heidän luota meidän luo kesken päivän) epäilyttää: silloin huomiokyky taatusti laskee, kun machoilevat matelijanaivot ottavat vallan.

Pikkuveikka-parka on aivan pihalla, kun on jäänyt leikkikuvioiden ulkopuolelle. Isoveikka viilettää pyörällään ympäri lähitienoota ja viettää lähes päivittäin muutaman tunnin poissa kotoa. Päiväkodista on toki löytynyt pikkuveikalle joitakin kavereita, mutta ei sellaista sydänystävää. Kun ehdotamme, että yksinäisyyttään kiukuttelevalle ja nykyisin jatkuvasti isoveikka kiusaavalle kuopukselle kutsuttaisiin kotiin kaveri, ei hän oikein tiedä, haluaisiko vai ei. Jospa tulevat 5 v kaverisynttärit toisivat rohkeutta pyytää päiväkotikavereita kotiin leikkimään. Hänelle olisi nyt niin tärkeää löytyä omia kavereita, kun isoveikka alkaa selkeästi irrottautua omiin kaveriporukoihinsa.

Myönnän olevani itsekin hämilläni tästä uudesta kaverikuviosta. Tuntuu kieltämättä oudolta, että kodista on tullut jollain lailla julkisempi paikka entiseen verrattuna. Milloin tahansa voi joku isoveikan kaveri pöllähtää olohuoneeseen. Syömään tuleva isoveikka saattaa tuoda muitta mutkitta kaverin mukanaan ja leikit jatkuvat meillä ruuan jälkeen. Täytyy alkaa katsoa, mitä itsellä on päällä ja että tukka on ojennuksessa! Päikkäreitä ei voi enää ottaa, milloin mieli tekee. Ja kai tuon ikäisien touhuja pitää vielä jollain lailla valvoakin? En osaa vielä keskittyä puuhailemaan omiani, jos meillä on vieraita lapsia leikkimässä, mutta lupaan opetella. Täytyy luoda tässäkin asiassa meidän kodin säännöt, mutta eihän niitäkään ihan tyhjästä voi nyhjäistä, kunnes on jonkin aikaa uutta tilannetta elänyt ja makustellut.

Positiivisena loppukommenttina täytyy sanoa, että olen ilahtunut isoveikan huolellisuudesta sovittujen aikataulujen kanssa. Hän on (ainakin toistaiseksi) tullut aina kotiin sovittuun aikaan ja seuraa ajankulua omatoimisesti ja aktiivisesti. On myös hienoa, että lapsella on paljon kavereita ja hän on löytänyt kevään aikana useamman uuden kaverin. Kaverien tärkeyttä ei voi koskaan liikaa korostaa.

Miten teillä on mennyt nämä kaverikuviot? Mitä ajatuksia heräsi?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Helppo marenkijälkiruoka



Vieraita tulossa ja pitäisi saada jotain nopeaa, näyttävää, mutta helppoa jälkkäriä tai kahvin kanssa tarjottavaa? Tässä on ratkaisu: marjoilla höystetty, sitruunainen marenkileivos.

Kuten tavallista, ohjeen alkuperästä ei ole taaskaan hajua, mutta tämäntapainen oli joskus jossain lehdessä isoon marenkipohjaan toteutettuna. Sellainen on kuitenkin vaikea leikata nätisti (ja saada ylipäätään ehjänä kotiin kaupasta), joten kun meidän kauppaan ilmestyi näitä pieniä annoskokoisia marenkipohjia, piti heti kokeilla. On tullut sitten ostettua näitä marenkipohjia toisenkin kerran: helppo herkku toimii ihan omankin porukan makeannälkään ilman sen kummempia juhlatilaisuuksia ;)

Marenkipohjia
Mascarponetuorejuustoa 250 g purkki
Kuohukermaa 2 dl
Vaniljasokeria ja tomusokeria maun mukaan (huomioi lemoncurdin ja marengin makeus!)
Lemoncurd-sitruunatahnaa (löytyy perusmarketin hillohyllystä)
Suomalaisia pakastevadelmia (tai vaikka näin kesällä tuoreita mansikoita)

Vaahdota kerma ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokerit. Itse laitan noin 2 tl vaniljasokeria ja 1-2 rkl tomusokeria. Tämän vaahdon voi tehdä etukäteen, jolloin h-hetkellä vain kokoat "leivokset". Levitä pienen marenkipohjan päälle noin 2 tl lemoncurdia ja reilusti kerma-mascarponejuustovaahtoa. Asettele päälle vadelmia tai muita marjoja. Sitruunamelissan lehtiä voisi laittaa koristeeksi.

Ohjeen mukainen vaahtomäärä riittää ainakin 6:een annoskokoiseen marenkipohjaan, varmaankin jopa 12:sta riippuen siitä, miten muhkeita marenkileivoksia haluat tehdä. Itselläni jää tuosta vaahtomäärästä jonkin verran yli, kun teen tavallisesti tuon 6 leivosta. Ylimääräisen vaahdon voi herkutella vaikka tuoreiden mansikoiden kanssa.

Meillä on vaihteeksi sairasteltu perheen yhteisen loman alkamisen kunniaksi. Pikkuveikalle iski korvatulehdus juhannusaattoa edeltävänä päivänä ja pääsimme säkällä lääkäriin 10 minuuttia ennen terveysaseman sulkeutumista ja vältimme monen tunnin jonottamisen keskussairaalan yhteispäivystyksessä (lääkäriasemat tarjosivat tässä vaiheessa jo pelkkää ei-oota).

Kun pikkuveikka oli ehtinyt niellä lääkettään parin vuorokauden ajan, nousi hänelle juhannuksen jälkeen varhain sunnuntaiaamuna kuume, veto oli aivan pois ja vatsa kääntyi kahdesti nurin päivän aikana. En usko, että johtui lääkkeestä, sillä hän sai keväällä samaa lääkettä samaan vaivaan. En tiedä, oliko tuo liikkeellä ollutta vatsatautia vai ruuasta johtuvaa. Tänään olemme hiljalleen palailleet kuopuksen kohdalla normaaliin ruokavalioon ja sitä myötä pystyneet onneksi jatkamaan korvatulehdukseen saatua lääkekuuria. Itselläni on ollut pari päivää kaktus kurkussa ja niinikään veto poissa. Tänään meni myös vatsa sekaisin. Tässä nyt kuulostellaan, että ollaanko kunnossa vai ei ja sairastuuko muu perhe. On tämä varsinaista lomanviettoa.

Onneksi ehdimme juuri ja juuri viettää mukavan mökkijuhannuksen pikkuveikan korvatulehduksen ja oksentamisen välissä. Minäkin heitin viimein talviturkin! Kesälle ei ole sen suurempia suunnitelmia. Isäntä joutuu itseasiassa kahdelle työreissullekin kesken lomansa. Pari kivilavaa on tilattu nurmikon reunojen siistimiseksi, joten pelkästään lekottelemaan ei tietenkään päästä. Ensi viikolla vietetään jo pikkuveikan 5 v kaverisynttäreitä, jonka jälkeen lähden ystävän kanssa risteilemään.

Mitäs teille kuuluu näin juhannuksen jälkeen? Mikä on kesän paras leivonnainen?

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Sorsia ja sadetta





Viime viikonloppuna käytiin hiidenkirnuretken lisäksi syöttämässä sorsia. Lahden keskutassa, Launeen perhepuiston kupeessa on lampi, jossa on näin alkukesällä sorsapoikueita, joita on hauska syöttää lasten kanssa. Perinteisen pullamössötouhun lisäksi ohjelmassa oli tällä kertaa kuitenkin jotain eksoottisempaa, melkein kuin kohtaus luonto-ohjelma Avarasta Luonnosta.

Sorsien leivänpaloja varasteleviin lokkeihin ilmeisesti kyllästynyt (saattoihan sillä olla vaihdevuodetkin), vanhemman näköinen naarassorsa, poltti totaalisesti päreensä ja hyökkäsi sorsanpoikien pullapaloja näpistelevän lokin kimppuun. Eikä vain yhtä kertaa, vaan aina uudelleen ja uudelleen. Sekä vedessä että rantatöyräällä, jonne henkitoreissaan räpiköivä lokki onnistui hetkeksi pakenemaan. Sorsa ui aina välillä pienen kierroksen laumansa luona ja vaakutti koko ajan vihaisesti. Muut lokit pakenivat hetkessä lammelta, kun tappelu alkoi. Sorsa kuitenkin vain kävi keräämässä lisää kiukkua ja hyökkäsi aina vain uudelleen hätää kärsivän lokin kimppuun ja riepotti sitä kuin räsynukkea.

Tilanne alkoi näyttää tosiaan pahalta ja poikienkin ilmeet alkoivat mennä totisiksi. Näytti siltä, että lokki pääsee kohta hengestään. Paikalle sattunut koiranulkoiluttaja, jolla näytti olevan kokemusta muidenkin eläinten käsittelystä, kantoi lokki-raukan vähän matkan päähän puun haaraan toipumaan. Kävimme katsomassa lokkia vielä, kun olimme tyhjentäneet koko leipäpussin sorsille ja siellä se läähätti edelleen siivet levällään. Mahtoiko selvitä löylytyksestä hengissä. Olen nähnyt ennenkin sorsien nahistelevan keskenään syöttäjien heittelemistä leivänpaloista, mutta tällaista totaalista höykytystä en ole ennen nähnyt.

Tällä viikolla on pidetty sadetta. Jestas mikä kesäsää: neljä päivää on satanut putkeen! Tänään sunnuntaina alkoi viimein kirkastua. On tässä ollut olemista noiden veljesten kanssa, kun ei sitä oikein sateessa viitsi ulkona touhuta. Paitsi perjantaina kävimme tunnin pyörälenkillä vedenpitävissä varusteissa, kun meinasi seinät kaatua päälle itse kullakin. Pojat ovat myös nahistelleet, riidelleet ja kiusanneet toisiaan jatkuvasti. Pikkuveli kaipaa päiväkotia ja omia kavereitaan, mikä tietenkin oikeuttaa isoveikan jatkuvaan härkkimiseen. Isoveli sai kunnon flunssan ja houraili yhden yön kuumeisena muuten jo harvinaisiksi jääneine kauhukohtauksineen. Kova yskä jatkuu edelleen, muttei onneksi enää haittaa yöunia. Tänään pikkuveikka alkoi antaa merkkejä samasta taudista: illalla yski ja pärski jo ihan tauotta ja makasi sohvalla katse lasittuneena.  Nukkui jopa päiväunet. Olisiko liikaa pyydetty, että kesä kuivaisi, minkä kastelikin ja veisi flunssatkin viimein mennessään?

Nyt pidetään peukkuja, että olemme kaikki mökkeilykunnossa juhannuksena. Parempi, ettei toivota sään suhteen sen enempää. Hyttysetkin lentävät huonommin sateessa kuin poudalla ja on sitä ennenkin grillattu sateenvarjon alla. Eikä ole metsäpalovaaraa kokon poltosta, jos maasto on märkänä. Hah hah haa.

Mitä te teette juhannuksena?

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jättiläisen kylpyammeen reunalla








Hiisien asuinsijoilla olemme vierailleet ennenkin (Hiidenvuori postaus viime kesältä), mutta tämä kirnukallio oli aiemmin koettu vain aikuisten kesken, joten päätimme viedä pojat tälle mielenkiintoiselle retkipaikalle, kun päiväretki ystäväperheen luo peruuntui sairastumisen vuoksi. Hiidenkirnu on siis viimeisimmän jääkauden loppupuolella sulamisveden, kivien ja soran kallioon muovaama lieriön muotoinen kuoppa.

Hiidenkirnut sijaitsevat Porvoon lähellä Askolassa, Porvoonjokeen viettävässä jyrkässä kalliorinteessä. Tässä Suomen suurimmassa hiidenkirnuesiintymässä on kaikkiaan 20 kirnua ja paikka on avattu yleisölle 60-luvun puolivälissä. Kirnualueelle vie parkkipaikalta metsän läpi 500 m polku ja reitti kirnujen luo on rakennettu jyrkkään rinteeseen portaiden ja puisten kävelysiltojen avulla. Suurin kirnuista, "jättiläisen kuhnepytty"(=kylpyamme) on 4 m leveä ja 10 m syvä ja siihen voi laskeutua tikkaita pitkin (2. ja 4. kuva).

Pojille tämä paikka oli retkikohteena erinomainen: jyrkkä kalliorinne, jossa sai kiipeillä ja samalla voi ihmetellä erikoisia kirnuja. Lisäksi kallion laella kulki 300 m pituinen maisemareitti, jossa sai spurttailla komeissa maisemissa. Kävimme myös kallion alla Porvoonjoen rannassa, jossa oli nuotiopaikka ja kanoottiranta kaunilla rantaniityllä, jossa oli tilaa juoksennella. Rannassa oli lähde juomakuppeineen ja tietysti maistoimme hiisien juomapaikan varsin metallin makuista vettä.

Hieno kokoperheen (pl. lastenvaunut ja pyörätuolit) retkikohde, suosittelen!

Oletteko käyneet katsomassa hiidenkirnuja Askolassa tai jossain muualla? Mikä on teidän suosikki luontoretkikohteenne?

Pojilla kuvissa Villervallan SS16 malliston collegetakit.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari