perjantai 31. tammikuuta 2014

Voimaa väreistä - Metsolaa alesta


Rakastan värikkäitä froteevaatteita, joita voi kaikenlisäksi pestä samassa 60 asteen pyykissä maripaitojeni kanssa. Metsolan color collection on vaan niin ihana!

Alesta sain napattua froteetäydennystä: isoveikalle keltaiset kaaritaskuhousut ja vihreä-valkoisen paidan. Tuo paita oli löytö, jota en uskonut enää tavoittavani, mutta törmäsin siihen sattumalta yhdessä verkkokaupassa, jossa oli vielä yhtä ainoaa kokoa jäljellä (en enää muista, missä). Värit aivan hehkuvat! :)


Housuissa pähkäilin limen ja keltaisen välillä, mutta päädyin omaan lemppariini keltaiseen. Perusvihreät Metsolan housuthan isoveikalla on ennestään jemmassa (kuva alla). Ja onhan keltainen pian koittavan kevään väri! :)


Miksei näitä tehdä aikuisten koossa??? Olisivat aivan ihanat kotipöksyt äidillekin!

Metsolan uutuuksia alkaa pikkuhiljaa tupsahdella verkkokauppaan. Pupu Tupuna-kuosi miellytti minua. Neuloksessa on sitäpaitsi 8 % elastaania, joten laatua on jälleen luvassa. Pikkuveikalle "tupu-tupuna" voisi sopia mainiosti :)

Harvinaisen sosiaalinen viikkomme on jo perjantaissa, kylläpä on hujahtanut nopsaan tämä mukavia vierailuja sisältänyt jakso. Viikonloppuna jatkuu sama linja, sillä lauantaina tulee sukulaisia kylään ja sunnuntaina suuntaamme ristiäisiin sekä isoisovanhempien luokse. Lauantaina teen kirpparikierroksen ja etsin pikkuveikalle suksia ja luistimia. Eihän 2,5-vuotias vielä moisia tarvitse, mutta luistimilla onkin tarkoitus aktivoida isoveikkaa ;)

Tänne on luvattu viikonlopuksi lunta ja pakkanen menee ennusteen mukaan alkuviikosta pyllylleen, joten lumiukkokelejäkin on pian luvassa pitkän pakkasjakson päätteeksi. Pojat odottaa kovasti lumilinnan rakentamista. Minun kunnianhimoinen tavoitteni oli rakentaa linna tänä talvena jäästä pakkasten paukkuessa aina vaan, mutta ämpärit sanoivat sopimuksen irti jo muutaman peruskiven jälkeen. Täytyy hankkia jossain vaiheessa sinkkiämpäreitä!

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua, nauttikaa ulkoilusta! :)

Vahteristonemäntä

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Me&i uusi mallisto julkistettu!


Tässä ne kohutut uutuudet nyt ovat!

Keräsin mallistosta joitakin pojille sopivia vaatteita tähän postaukseen. Koko malliston voit katsoa me&i:n sivuilta. Tytöille on jälleen kerran vaikka mitä ihanaa :)

Kaikki kuvat me&i.


Pakko myöntää, että ensimmäinen reaktioni oli pettymys. Tätä ylläolevaa, keltaista pöllökuosia on vain tytöille, kuten pelkäsinkin. Voi miksi?!? Olisi pukenut täydellisesti meidän poikia (ja arvaan, että monia muita keltaisen faneja). Ei tuo kaikkein ylimmän kuvan turkoosi pöllöpaita paha ole, mutta sopii lähinnä pikkuveikalle sinisen sävynsä vuoksi.


Tämä avaruuskuosi on myös ihan hauska, mutta vihreän sävy mietityttää... Oranssi on kiva juttu tässä. Mitä pidätte?


Tässä voisi olla isoveikan kesäpaita (tai sitten se ensimmäisen kuvan turkoosi pöllö). Pohja on kyllä tummansininen, mutta muuten tykkään väriyhdistelmästä. Reipas ja raikas!


No, on sentään jotain keltaista pojillekin! Mutta...miksi noiden bussien pitää olla noin karkkisen värisiä? Voin kuvitella, että isoveikka kokee tuon paidan tyttömäiseksi...Herääkö muilla samoja mielleyhtymiä?

Itselleni tämän tahtoisin, muttei taida koot ihan riittää ;)



Dinot ja seeprat ovat ok, mutta eivät aiheuta intohimoja. Seepra saattaa kyllä olla livenä kivempi kuin näytöllä.


 Tässä on varma hankinta meille! Ihana ruskea-keltainen bussipaita! :)


Tämä keltainen &-takki on varmaankin myös ruksattu meidän tilauslomakkeeseen. Kiva, että ovat ottaneet keltaista uuteen mallistoonsa!





Ruskeita ja turkooseja pöksyjä niin isoille kuin pienillekin pojille. Tummasinisiä on myös tarjolla useammat, mutta niistä en laittanut kuvia, kun en itse väristä niin välitä. Canvashousu on tänä keväänä tummansininen, harmi. Pöllöpeppu on kyllä söpö! :)




Katsotaanpa vielä pipoja. Bussit ja pöllöt miellyttävät silmääni. Mistäs te tykkäätte?


Naisten mallistoon en ole vielä perehtynyt ja se todellistuu minulle varmaan sitten 11.2. kutsuilla, joihin olen innokkaana menossa. Sen verran tiedän jo tässä vaiheessa, että nuo mustat velour joogahousut täytyy saada. Olen pitänyt kaiken talvea kotona dark khaki joogahousuja ja se ovat vaan niin ihanan pehmeät ja lämpimät!

Kaikki kuvat me&i.

Mitäs ajatuksia uusi mallisto herättää? Löytyikö "pakko tilata"-tuotteita?

Aurinkoista keskiviikkopäivää!

Vahteristonemäntä

tiistai 28. tammikuuta 2014

Lunta, jee!


"Minkähän kolan ottaisi?"

Lisää lunta, viimein! Jee! Eilisen ja viime yön aikana satoi maan juuri ja juuri peittäneen hennon lumikerroksen päälle kymmenen senttiä uutta, höyhenen kevyttä pakkaslunta. Aamutouhujen jälkeen vedimme haalarit niskaat ja lähdimme poikien kanssa lumitöihin - ensimmäisen kerran tänä talvena!

 

Isoveikka vaihtoi pian pikkukolansa aikuisten isoon malliin, että "saa enemmän lunta kerralla"! Poika keksi astua kolan kahvan sisäpuolelle ja työnsi kolaa kahvan sivuista, jolloin sai paremman tuntuman isohkoon työvälineeseensä.

Pikkuveikka auttoi reippaasti koko reilun tunnin kolausurakan ajan ja kuvasta poiketen pysyi hyvin pystyssä ja työnsi lunta oikeaan paikkaan. Mulla on jo kaksi pientä apulaista lumitöissä! :)



Kolaamisen tärkein tavoite on tietenkin saada aikaiseksi mahdollisimman iso lumikasa hyppimistä varten. Pihan kulkuväylien puhtaaksi saaminen on toki mukava lisäetu.


Paras kasa muodostui autotallin rinteeseen ja siinä hypittiin ja laskettiin eri tyyleillä.





Rati riti ralla! Talven riemua :)


Isoveikalla päällä tavallisesti päiväkotikäytössä oleva Reimatec One (viime talven mallistosta). Pipo on blogissa aiemminkin vilahdellut Reiman lippapipo tämän talven mallistosta. Rukkaset Po.p:n kuluvan kauden punaiset piristykset. Jalassa isoveikalla Reiman Pehmyt-huopikkaat, joihin olen ihastunut niin, että tilasin pikkuveikalle samanlaiset tämän kauden mallistosta (nyt nimellä Felis).

Olen viime aikoina pähkäillyt isoveikan seuraavan talven haalaria, että hankinko Reiman vai Ticketin. Moloa en edes harkitse näille pitkäselille. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että valitsen istuvamman ja kaulasta/niskasta suojaavamman haalarin eli Reiman. Ticketin liukas ja kiiltävä kangas tuntuu vahvemmalta, mutta kaulus ei suojaa erityisen hyvin ja varsinkin lahkeensuut ovat liian löysät (ja rugged baggie-mallin vetoketjut vielä avautuvat kaiken aikaa leikeissä).

Ruskea Reimatec Nat olisi toiveissa, kunhan aleprosentit vielä tuosta hiukan suurenisivat ;) Onneksi isoissa kokonumeroissa on vielä haalareita jäljellä. Taidan ottaa koon 134 cm, sillä tämä nyt käytössä oleva haalari on niin sopiva (koko 122 cm ja poika jotakuinkin saman verran), että pelkään 128 cm olevan vuoden päästä jo pieni! Kyllä nämä kasvaa vauhdilla!






 

Lumi on ihanaa! (Tarkennan: kun sitä on sopivasti leikkeihin, muttei tarvitse kolata koko ajan, kuten neljänä edellisenä talvena.)

Tänään kolaaminen oli suorastaan hupia, kun oli toistaiseksi harvinaista herkkua ja lumi oli aivan kevyttä untuvaa. Aurinkokin alkoi pilkahdella pilvien lomasta, joten mikäs siinä oli kolaa lykkiessä! :)

Huomenna aamulla kysytään hermoja, kun vien isoveikan 8:ksi päiväkotiin (bussilla tietenkin!). Mies on työmatkalla, joten ei voi hoitaa aamukuljetusta tällä kertaa. Mihinkähän aikaan pitää laittaa kello soimaan? Kuudelta? Pikkuveikka mahtaa olla kiukkuinen, kun kiskotaan kesken makeimpien unien sängystä ja lähdetään heti tien päälle. Ajattelin hoitaa aamupalahommat vasta reissun jälkeen. Maitoa toki täytyy hörpätä, että saadaan pieni mies jotenkin käyntiin. Isoveikka luultavasti vastustaa myös pukemista ja kaikkea mahdollista...Pitäkää peukkuja!

Oletteko saaneet lisää lunta leikkeihin? Miltä kolaaminen maistuu?

Mukavaa viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ikast Etiket/Label Yourself KOKEMUKSIA



(sisältää sponsoroidun mainoksen)

Sain tutustua blogiyhteistyön merkeissä tanskalaisen Ikast Etiket/Label Yourself -yrityksen tuotteisiin. Ikast Etiket valmistaa nimensä mukaisesti mm. erilaisia nimikointituotteita, joilla voi merkitä vaikkapa lapsen vaatteet ja tavarat, etteivät ne häviäisi päivähoidossa tai harrastuksissa.

Tilasin seuraavat tuotteet yrityksen verkkokaupasta nimikointituotteista kertovaa blogikirjoitusta vastaan saamallani ostokoodilla:

Silitettävät nimilaput tekstillä ja kuvalla isoveikalle 20 x 0,40= 8 eur
Silitettävät nimilaput tekstillä ja kuvalla pikkuveikalle 20 x 0,40= 8 eur
Stikins nimitarrat isoveikalle 30 x 0,31=9,23 eur
toimitus ja palvelu 4 eur
toimitusaika 7-14 työpäivää
tilattu 10.1.2014

Silitettäviin nimilappuihin sai valita fontin kuudesta vaihtoehdosta ja kuva-aiheen 43 kuvasta (tai ilman kuvaa). Tekstiä voi kirjoittaa kahdelle riville, joten esim. puhelinnumeron liittäminen on mahdollista. Kuva-aiheet olivat mielestäni osittain hieman kummallisia: ei ollut tarjolla esim. autoa, joka varmasti sopisi useimmille pikkupojille. Pupu, koira, prinsessa, perhonen ja nalle onneksi löytyivät valikoimasta. Itse valitsin pienemmälle kissan ja isommalle dinosauruksen.

Tuotteiden valinta oli helppoa, sillä eri nimikointivaihtoehtojen käytöstä kerrottiin selkeästi tekstein ja kuvin. Se, että tarrat eivät kestä yli 40 asteen pesua, oli näkyvästi kerrottu. Silitettävät nimilaput sensijaan kestävät tätä kuumempia lämpötiloja, jopa 90 astetta.

Tuotetta tilatessa tehtiin seuraavat valinnat: valitse määrä > fontti > kirjoita oma tekstisi > valitse kuva > osta.
Tuotteiden tilausohjelma oli helppokäyttöinen ja toimi hyvin. Positiivista oli, että vielä ostoskorista pystyi palaamaan päivittämään tuotteeseen vaikkapa toisen fontin tai muuttamaan määrää.



Paketti (iso kirjekuori) saapui postilaatikkoon noin 10 arkipäivän kuluttua tilauksesta, kuten oli luvattukin. Toimitusaika tuntui varsin pitkälle, varsinkin, koska olin luvannut tehdä tämän postauksen vielä tammikuun aikana.

Ensin ihmettelin, että kylläpä tuotteet ovat ohuen oloisia, jotenkin kuvittelin nimilappujen olevan kankaisia. Kuvassa yllä silitettävät nimilaput, jotka ovat ohutta, muovimaista materiaalia ja kiinnitetään vaatteeseen silitysraudan lämmön avulla.

Vasemmanpuoleisissa pikkuveikan nimilapuissa on kissankuva ja oikealla isoveikan lapuissa puolestaan dinosaurus. Silitettävät nimilaput irrotetaan toisistaan katkoviivan kohdalta repien ja se sujui siististi.

Lähetys sisälsi myös arkin stickins-nimitarroja isoveikan vaatteisiin ja tavaroihin. Katso postauksen lopusta kuvat repusta ja vaatteista, joihin on kiinnitetty nimitarrat. Näitä tarroja suositeltiin esimerkiksi silloin, jos nimen haluaa merkitä pesulappuun; tarra vaatii sileän pinnan tarttuakseen lujasti. Tarroilla voi nimikoida myös pulkan, jääkiekkomailan jne.

Kaikki hyvin tähän saakka, mutta: lähetys sisälsi vain tanskankielisen* käyttöohjeen silitettäville nimilapuille - ja tämän minä huomasin vasta 23.1. tarkemmin sisältöä tutkiessani. Magnan ruotsilla ei lueta sujuvasti tanskaa, mutta sen verran ymmärsin ohjelappusta useamman kerran tavattuani, että noita mukana tulleita ruskeita paperinpalasia pitäisi jotenkin käyttää apuna silityksessä tai muuten laput koristavat pian silitysraudan pohjaa. Pyysin kuitenkin ohjeet asiakaspalvelusta sähköpostitse - mutten malttanut jäädä niitä odottelemaan. Ei kun kokeilemaan vaan! (sain vastauksen sähköpostiini heti seuraavana päivänä ja lupasivat lähettää suomenkieliset ohjeet pian)

* Luin verkkokaupan sivuilta, että toisellakin suomalaisella asiakkaalla oli ollut sama ongelma. Verkkokaupassa asiakkaat voivat kommentoida tilaamiaan tuotteita ja asiakaspalvelu vastaa. Kommentit ja vastaukset näkyvät muille asikkaille. Asiakasystävällistä :)


Sitten kokeilemaan! Tarvitaan siis silitysrauta, vaate, nimilappu ja mukana tullut ruskea leivinpaperimainen paperilappu. Lämpötilaohjeistus tanskaksi oli hieman haastavaa tulkattavaa, mutta päättelin, että on syytä noudattaa vaatteen pesuohjetta.


Ensimmäiseksi kokeilin vähemmän arvokkaaseen tuotteeseen, alushousuihin. Säädin raudan täysille (kolme pistettä), koska puuvillakalsarit kestävät sen. Ohjeen mukaan piti painaa raudalla paperin läpi 10-15 sekunnin ajan. Luki siinä jotain muutakin, mutta tanskasta en saanut enempää selvää.

Liikuttelin rautaa, kun kuvittelin polttavani muuten reiän vaatteeseen. Ei olisi pitänyt. Lapun reunat jäivät jotenkin epäsiisteiksi. Voi johtua myös lämpötilasta tai osaamattomuudesta - tämähän oli ensimmäinen testi.



Sitten kokeilin silitettävän nimilapun kiinnittämistä vaatteen merkin/niskalapun nurjalle puolelle. Se onnistui jo siistimmin. Uskalsin pitää silitysrautaa paikallaan 15 sekuntia ja olin alentanut lämmön 2,5 pisteeseen. Ainoa ongelma oli, että lappu oli hitusen liian pitkä niskalappuun nähden ja toinen reuna jäi vähän repsottamaan.


Sitten uskalsin kokeilla juuri käyttöön otetuille Alba Babyillekin. Tämä onnistui jo tosi hienosti! Nimilappu on ikäänkuin sulanut osaksi kangasta ja reunat ovat siistit (kuva yllä). Silitettävä nimilappu kannattaa siis kiinnittää suoraan itse vaatteeseen (kankaan oltava kuitenkin sileää) tai sitten isokokoiseen niskalappuun (kuva alla)


Tässä edistyt suoritus vaatteen merkkilapun nurjalle puolelle. Oikein hyvä.


Seuraavaksi kokeilin niitä mielenkiintoisia, silittämättä kiinnitettäviä nimitarroja.. Myönnän, että mietin, voivatko tarrat pysyä vaatteissa pesukoneen pyörityksessä, kuten valmistaja lupaa. Katsotaan.

Kiinnitin tarran isoveikan päiväkotireppuun. Valkoinen tarra liimattu mustaan, sileään ja melko liukkaaseen kankaaseen.


...ja paidan niskalappuun...


...sekä suoraan kankaaseen itseensä. Lupaan kertoa, kuinka kävi, kunhan saan pesu- ja käyttökokemuksia. Tuon Reiman Angry Birds paidan nimitarra on ollut jo päivän testissä päiväkodissa ja siitä se selvisi ainakin irtoamatta. Pesuun paita pääsee tässä piakkoin. Silitettäviä nimilappuja ei saa pestä 48 h kiinnittämisen jälkeen, joten niiden kanssa pitää nyt odottaa hetki ennen pesutestiä. Tarrojen pysyminen mietityttää eniten, silitettävien lappujen uskon olevan kestävämpiä.

Olen tähän saakka nimikoinut lasten vaatteet ja tavarat (lähinnä isoveikan, joka on jo päiväkodissa) konepesun kestävällä tussilla. Tussi on nopea ja yksinkertainen tapa nimikoida, mutta nimi haalistuu varsinkin vaatteiden pesulapussa melko nopeasti. Monilla vaatemerkeillä (mm. Metsola, Maxomorra) on musta/tummanruskea niskalappu, jossa musta merkkaustussi ei näy.

Stickins-nimitarrat tuntuvat yhtä helpolta tavalta nimikoida kuin tussikin. Tarrat toimivat myös tummissa niska-/pesulapuissa.

Silitettävät nimilaput vaativat silitysvälineiden esille ottoa ja tarkkuutta. Niitä ei tule käytettyä kiireessä (kun aamulla huomaa, ettei lapsen uudessa paidassa ole vielä nimeä), vaan silloin on helpompi liimata tarra tai piirtää nimi tussilla.

Onko Ikast Etiket/Label Yourself tuttu? Oletteko kokeilleet tuotteita? Miten nimikoitte lasten vaatteet ja tavarat?

Vahteristonemäntä

perjantai 24. tammikuuta 2014

Alba Babyn lumoissa


Olen hurahtanut tanskalaiseen lastenvaatemerkkiin Alba Babyyn. Ihania retrovaatteita laadukkaista materiaaleista ja paljon keltaista (ja ruskeaa)!

Hinnat ovat vähintäänkin suolaisia, mutta alennusmyyntiaikaan olen tehnyt muutaman hankinnan. Aiemmin tilasin isoveikalle näissä kuvissa näkyvät housut ja pikkuveikalle vastaavat keltaiset. Kirjoittelin niistä silloin ihan oman blogipostauksen. Housut ovat kokoa 116/122 cm ja poika noin 120-122 cm.



Tämänkertaisesta talvi-alesta piti sitten saada housuille kivat yläosat. Havittelin isoveikalle keltaista paitaa Alba Babyn mallistosta, mutta siitä oli ehtinyt tietysti koot loppua joka paikasta (tai sitten ei ollut alennusta ollenkaan). Muutakaan keltaista paitaa en löytänyt kohtuuhintaan mistään. Pöh. Tilasin sitten lopulta Alba Babyn ruskean Brodie- velourpaitan; onhan siinä ainakin sama keltainen kuva-aihe kuin noissa housuissa ;)


Paidan koko on 122/128 cm ja pojan pituus noin 120-122 cm. Paita on sopiva ja retrotyylisenä siltä ei voikaan odottaa väljyyttä. V-aukkoinen pääntie on uusi tuttavuus meidän pojilla ja näyttää ihan hauskalta.

Isoveikka narisi hieman pitkistä, napakoista ranneresoreista, mutta tottui niihin kyllä nopeasti. Minusta ne ovat aivan ihanat - ja itseasiassa tosi kätevät päällysvaatteita pukiessa, kun paidan hihat eivät pääse nousemaan ylös.



Paidan materiaali on aivan ihanaa, paksua ja pehmeää velouria. Voisin käyttää itsekin!

Tässä asussa isoveikka kävi muuten päiväkodin valokuvauksessa viime tiistaina. Minä yritin ehdottaa Metsolan oranssia tai vihreää raitapaitaa kera kaaritaskuhousujen, mutta huutohan siitä tuli. Ihan vain sen takia, että se oli äidin toive ja paidassa ei ollut mitään kuvaa (huomatkaa, että tässä paidassa on kuva, vaikkakin pieni). Hetken mietittyäni päätin pojan antaa laittaa tämän valitsemansa asun, vaikkei valinta niin värikäs olekaan. Tyylikäs valinta kuitenkin :)


Sopivat ovat! Housut ovat tosiaan kokoa pienemmät kuin paita, mutta se toimii hyvin pitkäselkäisellä ruumiinrakenteella. Housut menevät vielä tämän kevään, mutta ensi syksynä voivat olla jo lyhyet. Paidan todellinen koko selviää ensimmäisen pesun jälkeen, mutta velour ei onneksi yleensä kutistu merkittävästi. Paita mahtunee vielä syksylläkin.



Pikkuveikkakin sai keltaisten Alba Babyn pöksyjensä pariksi yläosan: "Bennie hood", ruskea velourhuppari keltaisin tehostein. Sovituskuvia tiedossa mahdollisesti myöhemmin. Ylläoleva kuva Ratkiriemun verkkokaupasta.

Tämä se vasta herkku onkin! :) Ai, miksen sitten tilannut tätä isoveikalle? No, ihan vain siitä syystä, että poika taatusti inhoaisi tuota huppua ulkovaatteita pukiessa, eikä suostuisi käyttämään paitaa missään, missä on vaara joutua pukemaan ja riisumaan ;) Pikkuveikan hupun oikominen haalarin kauluksen sisään on vielä turvallisesti äidin vastuulla.

Miltäs näyttää? Onko kokemusta näiden Alba Babyn velourien pesukäyttäymisestä?

Täällä paukkuu 22 asteen pakkanen jo toista vuorokautta, mutta näihin pakkasiin alkaa jotenkin jo tottua. Ja oppii pukeutumaan itse koko ajan fiksummin ulos mennessä. Liikkuvaiset pojat tarkenevat hyvillä varusteillaan vaikka millaisessa säässä. Näillä pakkasillakaan ei ole ollut edes sormet kylminä!

Tämä viikko on ollut varsin rauhallinen. Tai rauhallinen on ehkä väärä sana kuvaamaan arkea 2,5 ja 5-vuotiaiden poikien kanssa, mutta tarkoitan, että on eletty perusarkea ilman sen kummempia menoja ja tapahtumia.

Kävimme eilen pitkästä aikaa perhekerhossa pikkuveikan kanssa ja tänään leivoimme molempien poikien kotona ollessa yhdessä pullaa. Osa taikinasta pyöriteltiin suuriksi laskiaispulliksi, että saadaan huomenna herkutella nenänpäitä myöten kermavaahdolla ja hillolla! :) Viikonloppu vietetään kotosalla perheen kesken ilman erityistä ohjelmaa. Tekisi kyllä mieli käydä kirpparilla etsimässä isoveikalle uusia luistimia. Päiväkodissa luistelevat kuitenkin lähiaikoina, enkä minä ole valmistautunut! ;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Vahteristonemäntä

tiistai 21. tammikuuta 2014

Äiti-poikapäivä


"Äiti, milloin se bussi oikein tulee...?".

Maanantaina vietin isoveikan kanssa pitkästä aikaa kahdenkeskisen äiti-poikapäivän mummon ja vaarin hoitaessa pikkuveikkaa sillä aikaa.

Ostin ja tulostin netistä elokuvaliput uuteen lastenelokuvaan Onneli ja Anneli. Ajoimme bussilla lähimpään kaupunkiin pakkasen paukkuessa kahtakymmentä. Mieli oli kuitenkin korkealla ja tuntui ihan vapaapäivältä!

Poika pohti, mitä se elokuva taas tarkoittikaan ja näytteleekö siellä oikeat ihmiset vai kuinka. Kovasti jännitti! Edellinen elokuvissa käynti oli Lentsikat ja sitä ennen käytiin katsomassa Rölli, joka oli isoveikan ensimmäinen elokuvakokemus. Melko uutta viihdettä tämä meillä vielä on.


Puihin on aina periaatteessa yritettävä kiivetä, sijaitsivatpa ne sitten metsässä tai kadun reunassa. Näitä muhkuroita pitkin voisi päästä hyvin ylös...


Reiman keltainen parkatakki erottui edukseen harmaassa katukuvassa ja lämmitti pakkasessa. Karvareunainen huppu suojasi hyvin kasvot kylmältä. Ihana takki!

Poika oli pukeutunut Reimaan päästä varpaisiin, sillä päässä oli Harty-pipo, alavataloa suojasi ruskeat Reimatec-toppahousut ja jalkoja lämmittivät viimekauden Pehmyt-huopikkaat (tänä talvena nimellä Felis). Nuo villasekoitevuoriset huopakengät ovat ihan mahtavat näillä pakkasilla. Täytyy hankkia pikkuveikallekin ensi talveksi samanlaiset.

Rukkaset ovat lahjaksi saadut lampaankarvavuoriset poronnahkarukkaset, jotka taitavat olla markkinoiden lämpimimmät talvikäsineet. Mahtavat.

Sain muuten kävellä pojan kanssa käsikädessä kaupungilla. Nyt ei tarvinnutkaan olla niin iso poika, vaan oli kiva pitää äitiä kädestä kiinni muulloinkin kuin tienylityksissä. Tuntuipa mukavalle :)


Kotonakin olisi ollut ruokaa, mutta saimme enemmän yhteistä aikaa, kun menimme jo lounaaksi kaupunkiin. Poika sai valita, mitä halusi syödä, ja heseenhän tiemme tietysti vei.

Isoveikka on aina halunnut istua korkeilla baarituoleilla hesessä, mutta pikkuveikan kulkiessa mukana se ei ole ollut mahdollista. Nyt pääsimme istumaan isojen tuoleihin! :)

Isoveikka tilaa hampurilaisensa muuten aina pelkällä pihvillä ja ketsupilla. Maustekurkut ja majoneesit eivät kuulu kaikenlaisia kastikkeita karttavan nuoren herran makumieltymyksiin. Onko teillä muilla vastaavaa?


Väritystehtäviä tarjoava kone viihdyttää pikkuväkeä hesessä. Tätä osaa meidän pikkuveikkakin jo sujuvasti käyttää : ) Isoveikka väritteli mennen tullen, kun kerrankin oli reilusti aikaa.


Sitten elokuvien ihmeelliseen maailmaan! Koko elokuvateatteri itsessään oli kiehtova paikka ja kaikki nuo mainoksia suoltavat ruudut vaan vilkkuivat silmissä. Niin paljon telkkareita, joista tulee jatkuvasti ohjelmaa!


Karkkiakin äiti lupasi ja herkkuja käytiin valitsemassa kummallekin oma pussinsa. Suklaa on isoveikan lemppari. Mistä lienee periytynyt?! ;)


Luulenpa, että Lego-elokuva on pakko tulla katsomaan, niin kovasti sen mainosta piti tuijottaa. Myös muut lasten piirretyt kiinnostivat. Olipa mukava, kun oli kunnolla aikaa katsella ympärilleen ennen elokuvan alkua.


"Äiti, nyt se elokuva alkaa!"

Jännitin ihan turhaan Onneli ja Anneli -elokuvan viihdyttävyyttä vauhdikkaisiin piirrettyihin viehtyneelle poikalapselle. Hyvin toimi ja jännitystäkin oli mahdutettu mukaan runsaiden tyttömäisten ihanuuksien ja fantasiaherkkujen joukkoon. Rosvokohtauksessa pieni mies istui ihan penkin reunalla ja pureskeli karkkien sijaan kynsiään - ja nojautui sitten turvaan äidin kainaloon.

Aikuiselle elokuva tarjosi kaunista katsottavaa: tyttöjen oma talo on toteutettu upeasti kaikkine ihanuuksineen ja naapurin hassujen rouvien ihmeellinen puutarha on pikavisiitti lapsuuden taianomaiseen maailmaan.

Onneli ja Anneli  herättää aikuisen katsojan myös miettimään, pitäisikö lapselle antaa enemmän aikaa: onhan se vähän kummallista, etteivät Onnelin ja Annelin vanhemmat huomaa ollenkaan tyttöjen puuttuvan kotoa!

Lopputekstien virratessa ruudulla ja valojen syttyessä näkyi vieressäni innosta punaiset posket ja loistavat silmät. Pieni suu alkoi laulaa mukana elokuvan loppumusiikkia: "Oooo...kesän lapsi mä oon, ooo villi luonteeni ooon..." :) "Äiti, tää oli sittenkin tosi ihana!" :)

Paluumatkalla bussissa kainalooni nojautui väsynyt mutta onnellinen poika, joka halusi kävellä pysäkiltä käsikädessä kotiin. Harvinaista herkkua. Onnistunut äiti-poikapäivä. Itsellä oli tosi hyvä mieli koko loppupäivän.

Pirteää viikonjatkoa lukijani!

Vahteristonemäntä