torstai 31. heinäkuuta 2014

Sadetustanssia ja kuulumisia


Hellepäiviä tuntuu tänä kesänä riittävän ja ihan joka päivä ei voi olla uimarannallakaan. Kahluuallas viilentää mukavasti, mutta uutta hupia on sadettimen viileän suihkun läpi loikkiminen. On muuten hyvä tapa purkaa ylimääräistä energiaa!

(ja oikeasti meillä tietenkin sadetetaan nurmikkoa vasta illan tullen, jolloin kaikki vesi ei haihdu taivaan tuuliin)



Meillä on nyt erikoinen viikko, kun molemmat vanhemmat ovat palanneet lomilta takaisin töihin, mutta lasten päiväkoti on edelleen kiinni. Tarvittiin siis hoitojärjestelyjä, sillä emme halunneet viedä poikia päivystävään päiväkotiin. Varsinkaan, kun mies on lomalla taas ens viikolla.

Alkuviikon pojat olivat mökillä mummin, papan ja serkkunsa kanssa. Tänään oli vaihtopäivä mummon ja vaarin luo. Eilen illalla oli poikien tarkoitus kotiutua, mutta saivat puhuttua itsensä yöksi mummolaan. Tänään veljekset saapuvat sitten mummon ja vaarin kanssa kotiin ja mummo ja vaari hoitavat heitä täällä kotona viikonloppuun saakka.

On siinä palapeliä kerrakseen. Meillä on tosi hyvät verkostot, jotka ovat auttaneet monessa kohtaa. Korvaamatonta.

Töissä on tolkuttoman kuuma, vaikka ikkunat ja ovet ovat sepposen selällään ja tuuletin pyörittää ilmaa käytävästä huoneeseen. Pää ei toimi ihan toivotulla tavalla tässä helteessä, mutta onneksi en taida olla ainoa. Oletteko huomanneet saman ilmiön? Työkaverit palailevat lomiltaan ja normaali arki alkaa käynnistyä. Ensi viikolla varmaan vielä selkeämmin.

Kotona olen aloittanut iltapuhteina poikien poissa ollessa vaatehuoneen raivauksen. Ei ehkä kaikkein miellyttävintä hellepäivän iltahommaa, mutta ikävä projekti on odottanut jo liian kauan, joten päätin ryhtyä toimeen.


Olen uskomaton pahvilaatikkoiden jemmaaja ja sitä lajia löytyi nytkin monen huushollin tarpeisiin. Jostain syystä meillä on aikamoinen kokoelma Reiman kenkälaatikoita ja verkkokaupan postituslaatikoita ;) Olen säästänyt myös joidenkin lelujen laatikoita sillä ajatuksella, että niissä lelu on kivempi laittaa aikanaan myyntiin kirpparille. Ei järjen häivää, tiedän.

Yksi säkki vanhoja vaatteita lähtee uffin laatikkoon ja toinen kirpparille. Isoveikan huoneen päivityksen tuloksena hänen talvivaatteensa ovat nyt vaatehuoneessa (jossa on normaalisti vain aikuisten tavaraa), joten raivaukselle on tosiaankin tarvetta. Edellisten asuntojen verhot ja maksimissaan kerran vuodessa käytetyt pöytäliinat saavat mennä aitan uumeniin. Vaatehuoneen siivous ottaa vielä yhden illan, että saan hyllyt ja tangotkin selväksi. Mutta nyt sitten mahtuu jo ovesta sisään! :)

Isoveikan eskari alkaa reilun viikon päästä (reppua, penaalia ja tossuja ei ole vieläkään!). Sitä ennen käyvät isin kanssa muutaman päivän reissulla Lontooseen isin harrastuksen merkeissä.


Ulkomaanmatkallehan tarvitaan tunnetusti passi, mutta jotenkin tämä totuus oli meiltä (heiltä) täysin unohtunut! Kun tajuttiin tässä yhtenä iltana pojan passin puuttuminen, tulikin jo kiire järjestää pikapassi kesken poikien mökkiloman vieraan kaupungin poliisilaitoksella. Mummi käytti isoveikan ensin passikuvassa ja minä kirjoitin valtakirjan, että lapselleni saa hakea passia (valtakirja on oltava, vaikka toinen vanhempi on hakemassa passia). Hassua, että lapsen pitää myös  itse olla mukana passia anottaessa. Isi joutui pitämään etäpäivän töistä, että saatiin ex tempore-passinhaku hoidettua. On tämä ollut viikko!

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! Vieläkö helle hellii vai kaipaatteko jo viileämpää säätä? Miten arkeen palaaminen on sujunut? Onko syyshankintoja jo tehty?

Vahteristonemäntä

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Rannoilla järvien (sis. alevinkin)


Elohopea kohoaa päivisin 30 asteeseen ja aurinko porottaa. Mikä voisi olla miellyttävämpi paikka viettää hellepäivää kuin uimaranta. Heti aamusta pojat ja pakaasit autoon ja veden äärelle!












Vesi oli kuin linnunmaitoa, joten mikäs oli puljatessa. Ja voi sitä riemua!

Aurinkovoidetta laitettiin lapsille vain kyynärvarsiin ja reisiin, sillä heillä oli päällä Reiman aurinkosuojapaidat ja -hatut (pikkuveikalla myös uimahousut samaa sarjaa). Hattu suojaa pään, kasvot ja niskan tosi hyvin.

Totesin taas kerran, että nämä uv-vaatteet ovat niin meidän juttu. Herkkäihoiset, punapigmenttiset lapset, jotka inhoavat rasvaamista - siitä voisi kehittää aikamoisen taistelun. Onneksi ei tarvitse, kun voi suojautua vaatteilla, jotka kaiken lisäksi kuivuvat nopeasti. Eikä suoja kulu pois, vaikka puljaisi vedessä tuntikausia.

Itse poltin tällä koko päivän rantareissulla selkäni, sillä eihän se hätäisesti sutaistu aurinkovoide ehtinyt imeytyä noiden vesipetojen perässä polskiessa.  Lisäksi tuntuu siltä, että nykyisin palaa auringossa aiempaa herkemmin; kyllähän se otsonikerros ohenee väistämättä koko ajan. Tekisiköhän Reima aurinkosuojapaitoja aikuisten kokoa? Tilausta olisi :)

Laitoin muuten uuden uimavaatetilauksen samantien menemään, sillä huomasin, että reimashopissa on nyt myös aurinkosuojavaatteet alennettu! Meille tulee pojille Angry Birds-teemaa seuraavalle kesälle ja ehkäpä niitä tarvitaan jo tulevana syksynä ;)

Käytättekö aurinkosuojavaatteita? Uimarannalla? Etelänlomilla? Omalla pihalla?

Vahteristonemäntä

P.S Frotee-friikeille tiedoksi: nyt ne raitahupparit on myös alennettu!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Perhepuistossa piknikillä


Pidä kiinni, nyt mennään!

Lahdesta löytyy valtakunnallisesti merkittävän kokoinen leikkipuisto, Launeen Perhepuisto. Puisto kuuluu perheemme ehdottomiin kesäretkikohteisiin ja viime lauantaina teimme sinne piknik-retken ystäväperheen kanssa.


Lasten suosikkikohde Perhepuistossa taitaa olla linna. Linnassa on paljon portaita, pimeitä käytäviä, ampuma-aukkoja - ihan paras paikka olla piilosilla. Linna sijaitsee omalla pikkusaarellaan lammen keskellä.

Toinen omien poikien suosikki puistossa on kivetty, puromainen vesiränni, joka laskee altaaseen. Rännissä ja altaassa voi uittaa laivoja ja leikkiä muutenkin vesileikkejä. Tällä kertaa meillä jäi vesileikit väliin, sillä ukkoskuuro osui kohdalle ja kesti lopulta kohtalaisen kauan. Onneksi Perhepuistossa on myös kerhotila, jossa voi leikkiä sateelta suojassa.

Launeen Perhepuistosta löytyy myös monenlaisia leikkitelineitä eri ikäisille lapsille, pitkiä putkiliukumäkiä, liikennepuisto ja vaikka mitä. Aivan pienetkin on huomioitu ja toisaalta tekemistä riittää isommillekin koululaisille. Seurueemme kymmenvuotiaatkin viihtyivät. Äskettäin  perhepuiston viereen on rakennettu parkour-puisto.

Puiston ulkopuolella on kahvila ja maksullinen minigolf sekä mahdollisuus kokeilla "veden päällä" kävelyä läpinäkyvän, suuren muovipallon sisällä vesialtaassa.

Jos liikutte lumettomaan aikaan Lahden seudulla, suosittelen viemään lapset temmeltämään Launeen Perhepuistoon :)

Viime aikoina olen nautiskellut siitä, että pojat osaavat jo touhuta keskenään ilman jatkuvaa aikuisen apua ja vierivalvontaa. Muistan vielä selvästi, kun tuntui, etten ikinä saa tehtyä mitään omia juttuja päiväsaikaan. Pihalla varsinkaan. Nyt huomaan, että voin leikkipuistossakin istua lähistöllä varjossa, riittää että olen käytettävissä tarvittaessa. Ketään ei tarvitse jatkuvasti auttaa, nostaa tai varoitella. On tätä odotettukin! :)





Olimme siis piknik-retkellä eli toimme lounaan mukanamme kylmälaukussa ja yhdessä ostoskassissa. Paistoin edellisenä iltana pari pellillistä lihapullia (sipulikeittopussissa olevalla reseptillä) ja näiden kaveriksi pilkoin kurkkua, paprikaa, kukkakaalia ja kirsikkatomaattia dipattavaksi kermaviilikastikkeeseen (sipsien dippijauheesta tehty). Lisäksi oli moniviljapatonkia tuorejuustojen kera sekä maissi- ja ruisnachoja. Jälkkäriksi löytyi kylmäkassin pohjalta leivoshyllystä löytyviä, äkkimakeita Dajm-pallosia ja pipareita.

Hyvin maistuivat retkieväät ulkosalla niin lapsille kuin aikuisillekin ja todettiin, että oli huomattavasti terveellisempi ratkaisu kuin hampparipaikassa vierailu, joita tulee kesälomareissujen yhteyteen helposti muutenkin.

Juomat tarjoiltiin suurimmaksi osaksi pillimehujen muodossa ja ruoka syötiin kertisastioista, joita oli jäänyt yli lastenjuhlista. Perhepuistossa on tukevia pöytiä eväiden syömistä varten ja helteisestä päivästä huolimatta saimme istumapaikat meidän 4 aikuisen, 7 lapsen ja vauvan seurueellemme. Iso viltti olisi varmasti toiminut myös tässä kohtaa, mutta kivempi on toki ruokailla pöydän ääressä.

Olen ollut arka tekemään retkieväitä pääateriaksi: olen mieltänyt eväät hankaliksi valmistaa ja varsinkin kuljettaa. Tarjoilusta puhumattakaan.Tällainen menu ainakin valmistui, kulkeutui ja hävisi vatsoihin huomattavasti odotettua helpommin, joten taidan uskaltaa evästellä jatkossakin :)

Harrastatteko te eväitä? Millainen on sopiva kesäinen eväslounas?

Minulla on ensimmäinen lomapäivä takana neljän päivän kesälomastani. Saimme nukkua aamulla jopa 9 saakka, sillä pojat ovat lomalla oppineet nukkumaan ihmeen pitkään. Nautin olostani ja upeasta säästä, koitan olla läsnä hetkessä, että pikku lomanen tuntuisi pidemmälle.

Kävimme eilen koko perhe kotieläinpuistossa (postaus tulossa lähiaikoina!) ja söimme myöhäisen lounaan ravintolassa. Reiman alepakettikin tuli postissa. Upea päivä :)

Tänään olemme ihan vaan rennosti kotona ja huomenna on vuorossa koko päivän uimarantaretki. Jälleen siis eväiden pakkaamisen aika! :)

Ihania kesäpäiviä kaikille, nautitaan täysin siemauksin!

Vahteristonemäntä

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Muistan jäätelökesän


Kuinka paljon jäätelöä jaksaa syödä? Vielä ei ole tullut kiintiö täyteen, vaikka kesällä menee jotakuinkin jäätelö päivässä, ainakin lomalla.

Mikä on oma jäätelösuosikkisi? Entä lasten? Minä ihastuin Lintsillä Ben&Jerrys herkkujäätelöön ja sitä on tullut nyt pari purkkia ostettua itsellekin. Myös paksulla suklaakuorrutteella päällystetyt Classic-puikot kirivät kärkisjoille. Kunnon suklaatuutti pitää myös aina paikkansa.

Suklaatuutit ja -puikot maistuvat myös veljeksille, samoin kuin klassinen Puffet. Tämän kesän uutuuksista pakastealtaasta kotiin on tuotu keskimääräistä useammin Toffeeräpylä. Eksoottisia tai hedelmäisiä vaihtoehtoja emme ole lapsille kokeilleet, eivätkä he niitä pyydäkään. Jostain syystä ovat oppineet suklaansyöjiksi! ;)




Isoveikka innostui harjoittelemaan tänään pesäpalloa ensimmäistä kertaa. Pelivälineinä toimivat Hesburgerin kylkiäisleluina saadut muovinen pesismaila ja pallo. Lyönneistä ei ole kuvaa, sillä toimin itse syöttäjänä, mutta sitkeästi poika kyllä treenasi, vaikka alkuun tuli tietysti toinenkin huti.

Mutta sitten homma alkoi sujua ja pallo lensi kaaressa terassin ulkopuolelle. Yhä toistamiseen. Isoveikka oli aivan innoissaan ja äiti saikin toimia loppuillan syöttöhommissa. Pikkuveikka nakitettiin koppariksi pelin siirtyessä nurmikolle, turvallisen matkan päähän ikkunoista. Olipa mukavaa yhteistä tekemistä :)

Itse san kouluaikoina suoranaisen trauman jatkuvasta pesäpallon pelaamisesta. Kun en niin millään osunut siihen palloon ja pelkäsin kohti lentävää palloa. "Pyöreän esineen hahmotushäiriö" oli oma diagnoosini, mutta se ei uponnut opettajaan vielä lukioaikanakaan, vaan liikuntanumeroni laski vielä yhdellä, kun kieltäydyin pelaamasta tuota suomalaisten suosikkilajia. Tätä asennetta en kuitenkaan aio siirtää lapsilleni, joten siksi syötän ihan mielelläni palloa isoveikalle, jo nyt äitiä huomattavasti lahjakkaamme pesäpalloilijalle.

Kuvassa näkyvää kahluuallasta on käytetty aktiivisesti näillä helteillä, mutta tänään ei vesi jostain syystä vetänyt poikia puoleensa. Mitä nyt pikkuveikka heitteli sinne frisbeetä ja isoveikka kalasti väärään suuntaan lentänyttä pesäpalloaan pois vedestä.


Kävimme tänään lähistöllä asuvan ystäväperheen rippijuhlissa. Helteen helliessä armahdin poikia ja annoin laittaa sortsit suorien housujen sijaan. Farkkusortsit Lindex, isoveikan paita name it, pikkuveikalla perintöpaita, kesähatut Kappahl, sandaalit Reima.

Olipa ihanan tunnelmalliset rippijuhlat, joissa isoset kävivät laulamassa ja soittamassa konfirmoiduille kaksosille. Tuli ihan oma rippileiri mieleen, josta on tosi hyvät muistot. Muistatko vielä omasi?

Minulla on edessä vain kolmen päivän työviikko, sillä ruhtinaallinen 4 päivän kesälomani häämöttää! Viikonloppuun yhdistettynä se syö vain 2 lomapäivää, joita kerään syksyä varten, kuten ehkä muistatte.

Lomasuunnitelmia ei (vielä) ole, mutta haluan ainakin viettää kiireettömän uimarantapäivän perheen kanssa. Jossain eläinpuistossa voisi myös vierailla. Ja sitten pitää olla myös sellainen kotipäivä, ettei tehdä mitään erityistä. Paitsi paistetaan lettuja. Minilomaa ei kannata buukata liian täyteen, ettei vaan iske se kuuluisa lomatsressi! ;)

Mikä on parasta lomailua?

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivotaan, ettei naistenviikko tuo sateita!

Vahteristonemäntä

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Paljon onnea vaan, pikkuveikka!


Minun viimeinen vauvani täytti viikonloppuna 3 vuotta. Mihin tämä aika oikein juoksee?!? Jos kotona ollessa aika suhisi vauhdilla ohitse, nyt töissä käydessä kuuluu vain humahdus ja taas on yksi päivä ja viikko pulkassa.

Pitää tehdä töitä kotonakin, nimittäin sen kanssa että tarttuu hetkeen. Pojat kasvavat liian nopeasti. Mutta silti olen onnellinen, ettei meillä ole enää vauvoja. Aikansa kutakin.

Mutta ne synttärijuhlat. Meidän 3 vee sai perheeltä lahjaksi poljettavan traktorin peräkärryllä. Tämä punainen "Valtra" on tilattu netistä ja matkahuolto toimitti sen kylille. Hieno on peli ja pojalle mieluisa:vähän niinkuin papan traktori.

Ajopelin koko oli pienoinen yllätys, sillä luulin sen olevan hitusen suurempi. Olen nähnyt vastaavanlaisia muualla ja ne ovat olleet reilumman kokoisia. Pikkuveikalle (102,5 cm) traktorin koko on nyt juuri passeli, mutta isoveikalla (125 cm) on kuskipukilla jo polvet suussa. Ilmankos lelun ikäsuositus oli 2,5-5 v. Pelkään, että pikkuveikka kasvaa liian pian traktorin ohi.

Traktorin ikeamainen olomuoto oli myös pienoinen yllätys: suuresta pahvilaatikosta paljastui paljon toisiinsa liitettäviä osia. Onneksi isillä oli synttäriaamuna aikaa kiinnittää pyörät, ratti, pölykapselit ja lukuisat muut osat traktorin runkoon :)




Pikkuveikka ei osaa vielä polkea, joten meneehän tämä näinkin :) Potkimalla pääsee myös hyvin eteenpäin. Milloinkohan isoveikka keksii irrottaa peräkärryn kiinnitystapin vauhdissa...Isi kuulemma teki aikanaan niin pikkusiskonsa kanssa...

Isoveikka (syksyllä 6 v) muuten suhtautui yllättävän hienosti pikkuveikan huomion keskipisteenä olemiseen ja lahjojen saamiseen. Sukulaiset tosin hankkivat perinteisesti pieniä lahjoja myös muille lapsille kuin päivänsankarille. Jäin miettimään, onko tuo tarpeellista/oikein ja missä vaiheessa pitäisi oppia sietämään sitä, että on jonkun muun vuoro saada? Mitä mieltä olette?


Sunnuntaina lähisuku, vajaa 20 hlö, tuli juhlimaan meidän pientä isoa poikaa, joka repi lahjapaketteja auki sellaisella vimmalla, että meinasi lentää selälleen!

Pikkuveikalla on päällä isoveikan vanha Tutan sortsiasu, jollaiset hankittiin molemmille pojille kesäksi 2012. Isoveikan puku on nyt juuri sopiva veikalle. Ja taas on pakko myöntää, että sininen sopii kyllä enemmän kuin hyvin tuolle kuopukselle, vaikkei äidin lempiväri välttämättä olekaan.

Sortseihin kuuluu söpöt, mustat "vanhanajan" henkselit, mutta jätin ne pois, jotta vessareissut onnistuisivat itsenäisesti. Meidän pieni on nimittäin viimein ilman vaippoja! Paria päivää ennen juhlia jätettiin vaipat pois, osin neuvolantädin kehotuksesta,  ja tiheään muistuttamalla (itse ei vielä muista mennä vessaan) poika pysyy päiväkuivana. Aivan mahtavaa! :)

Kuvittelin, että kuivaksi opettelu tulee "itsestään" jossain vaiheessa ja poika ilmaisee sitten itse pissahädän (kuten isoveikalla reilu 2 v). Sitä hetkeä ei ole tämän pojan kohdalla kuitenkaan tullut ja neuvolan th:kin totesi 3 v neuvolassa, että ehkä tämän lapsen kohdalla kannattaa vain jättää vaippa pois. Terveydenhoitaja sanoi senkin, että kun pikkuveikka opettelee nyt kovin innokkaasti numeroita ja kirjaimia, ei kiinnostusta ehkä enää riitä rutiineihin. Aika järkeenkäypää tietysti. Pikku professori :)


Mansikka-aika on parhaimmillaan ja mummo teki taas kerran juhliimme aivan ihanaa mansikkakakkua, jossa oli tällä kertaa täytteessä aavistus limeä ja päällä rouhittua valkosuklaata. Hyvin teki kakku kauppansa. Mummo myös auttoi minua keittiössä koko juhlien ajan, jolloin tarjottavien esillelaitto ja kahvinkeitto sujui joustavasti.


Minä tein maitosuklaakakun, mokkapaloja ja kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakun sekä munavoin. Pasteijat ja karjalanpiirakat ovat paistettavia pakasteita.

Ensin luulin, etten millään kerkiä tehdä leivonnaisia itse töiden ohessa, mutta jakamalla työt eri päiville, pakastamalla ja organisoimalla kaikki hoitui ilman sen kummempaa stressiä. Mies hoiti siivouspuolen ja pihan siistimisen,  pojat katsoivat päivää ennen juhlia hieman tavallista enemmän lastenohjelmia. Siinä se, ei tarvittu taikatemppuja tai yöllisiä leipomissessioita.

Voilepäkakun ohje löytyy K-ruoka sivuilta. Kuvan kakku on 1,5 kertainen annos ja siitä riittää hyvin 20:lle. (Perusohjeen mukaisen kakun ainesten hinnaksi tulee noin 25-30 euroa, tiedoksi kyselleille)



En ottanut paineita koristelustakaan. Yhtään serpentiiniä tai ilmapalloa ei lopulta viritelty. Pikkuveikka sitäpaitsi pelkää edelleen ilmapalloja. "Teemasta" huolehtivat Angry Birds-aiheiset noutopöydän liina, lautaset ja servetit. Ohjelmaa ei järjestetty: serkukset leikkivät keskenään, eikä kukaan ennättänyt edes juhlia varten täytettyyn kahluualtaaseen. Kaverisynttäreille (4-5 v) lupaan sitten kehitellä jonkun onginnan tms.


Omassa pihassa kukkii pikkuveikan heinäkuisten synttärien aikaan upeasti valkoinen jasmike-pensas, jonka huumaavasti tuoksuvia, kukkien peittämiä oksia katkoin useampaan maljakkoon ja tein minikimput pariin viinilasiin. Vaaleanpunaiset, suurikukkaiset pionit mummo toi omasta pihastaan.

Pikkuveikka sai lahjaksi mm. Angry Birds-lelun, Cars-taskulampun ja -salkun, Lentsikat äänikirjan, pihapelin, posliinikoiran, pussilakanasetin ja kuorma-auton.

Tärkeintä pikkumiehelle tuntui kuitenkin olevan huomion keskipisteenä paistattelu. Oli kyllä niin muikea ilme, kun heti aamulla herätessä laulettiin onnittelulaulu ja sama laulu raikui synttärikakun kynttilöitä puhallettaessa. Kynttilöiden puhaltaminen onnistui ihmeen hienosti (ja ilman pärskeitä) ja kaikki taputtivat pienelle suurelle sankarille :)

Hieno päivä. Jäin kyllä taas kerran miettimään, että miten sitä ehtisi itse seurustella enemmän vieraiden kanssa? Aina tuntuu siltä, että kun saat viimein oman kakkupalan lautaselle, alkavat vieraat jo tehdä lähtöä. Nytkö ne kauan valmistellut ja odotetut juhlat ovat jo ohitse?!? Valokuviakin ehdin ottaa niukanlaisesti. Josko sitä joskus ulkoistaisi tuon keittiöroolin ihan kokonaan?

Vahteristonemäntä

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Blaa!:n metsäinen syksy


Blaa!:n syksy tuo metsän sävyt ja tutut metsän eläimet lasten ylle. Siilejä, oravia, muurahaisia ja pörriäisiä. Ruskeaa, hunajaa, vadelmaa ja metsänvihreää. Tässä syksyisiä maistiaisia, olkaapa hyvät!

Lisää uutuuksia löytyy Blaa!:n verkkokaupasta, josta myös kaikki kuvat ovat.











Miltäs näyttää? Tuleeko teille ehkä Blaa!:n syksyä?

Minuun vetosi erityisesti tuo keltainen siilipaita, oi mikä herkku! Siili on hauska myös kuosina. Muurahaisetkin näyttävät kivalta. Pikkuveikan harmaaseen lintupaitaan sekä ulkonäön että laadun suhteen ihastuneena saatan päästää meille talvehtimaan myös metsänväkeä ;)

Kesäistä viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Keltaiset saappaat ja kesäloman kaipuu



Tässä ne viimein ovat: kauan odotetut Crocs Women's Jaunt Shorty Boot -saappaat!

Kun viimein raaskin saappaat tilata saatuani etukoodin asiakkaaksi liittymisestä, tilasin sitten kaikesta huolellisesta pähkäilystä ja kokotaulukkovertailusta huolimatta liian napakan koon. Sellaisen, joka istuu jalkaan mukavasti, muttei enää ota vastaan villasukkaa syksyn viiletessä.

Eikun vaihtoon vaan ja sehän vie aina oman aikansa, kuten tiedätte. Varsinkin, kun vaihto tarkoittaa tässä tapauksessa uuden tilauksen tekemistä. Hieman hankalaa.




Mutta nyt nämä keltaiset herkut ovat viimein omassa eteisessä ja näillä olen lompsutellut useana sateisena aamuna bussille ja bussilta töihin.

Women's Jaunt Shorty Boot saappaat ovat todellakin kevyet ja termillä "roomy" (tilava) luonnehdittu istuvuus kuvaa hyvin naisten matalan saappaan lestiä. Jalalle on reilusti tilaa ja oma kapeansorttinen jalkateräni liikkuu saappaassa aika reilusti askelluksen myötä, mutta en koe sitä ongelmaksi. Näillä saappailla on mukava kävellä :)

Eräänä sateisena sunnuntaina käytiin isoveikan kanssa kaksistaan elokuvissa ja molemmilla oli uudet kaltaiset Crocsin saappaat jalassa :)

Kumpparikammoinen isoveikka kommentoi uusia Kids Handle It Rain Boot -sadejalkineitaan "vähän hassut" tarkoittaen ilmeisesti väljää jalkatuntumaa. "Tosi kevyet", hän luonnehti saappaita edelleen. Pojan saappaat ostin jokin aika sitten Intersportin alesta ja ne ovat kokoa J1. Muuten käytössä oleva kengänkoko on 31-32. Näihin mahtuu vielä villasukka sään viiletessä.

Tänä kesänä saappaille on ollut käyttöä enemmän kuin muutamana viime kesänä yhteensä! Onneksi viime viikonloppu toi viimein auringon ja lämmön takaisin. Ihana kesä! :)

Löytyykö teiltä Crocsin saappaita? Millaisia kokemuksia on materiaalin puhdistettavuudesta ja kestosta?

Tulevana viikonloppuna meillä juhlitaan 3-vuotiasta pikkuveikkaa. Eilen kävimme neuvolassa, jossa kokonaiset 10 senttiä vuodessa hujahtaneen kuopuksen pituudeksi mitattiin 102,5 cm. Nelivuotiaan kokoinenhan tuo pikkumies jo on, mutta pitkiä olemme tosiaan kaikki muutkin. Hienosti meni neuvolan tehtävät ja testit. Poikien tukat leikattiin juhlakuntoon samalla reissulla.

Kakkupohja ja mokkapalat on leivottu, munavoi on valmiina jääkaapissa. Huomenna on suurin rutistus: voileipäkakun ja täytekakun teko. Miesväki lupasi siivota. Mummo leipoo toisen täytekakun. Sunnuntaina päikkärien jälkeen alkaa bileet, joihin tulee pääosin sukulaisia. Kaverisynttäreitä järjestämme sitten, kun pikkuveikalla on omia kavereita.

Huomaan olevani aika väsyksissä jatkuvista, turhan lyhyiksi jäävistä yöunista. Kello soittaa armottomasti 5.40 ja eihän sitä malta kymmeneltä nukkumaan kesäiltana mennä. Nyt on kyllä ihan ruhtinaallista kulkea yksin työmatkat, kun miesväki lomailee kotosalla. Aamuisin luen bussissa naistenlehtiä, että pysyn hereillä.

Työ ei ole enää uutta ja ihmeellistä, vaan tuntuu arjelta ja ottaa osansa. Kieltämättä kismittää myös, kun kaikki muut jäävät lomille yksi toisensa jälkeen. No, olen kyllä anonut itsellenikin yhden pitkän (4 pv) viikonlopun heinäkuulle.

Ihan mukavasti nuo miehet ovat kotona keskenään pärjänneet, vaikka kyllä täällä myös riidellään ja haetaan asemia. Isoveikalla on selvästi nyt eskari-ikäisen pikkumurkkuikä ja pikkuveikka puolestaan kipuilee 3 v uhmaa ja äidin töiden aloitusta yhtäaikaa. Ei ole helppoa paimentaa noita kahta aamusta iltaan, varsinkaan yhtä asiaa kerrallaan hoitamaan tottuneen miehen.

Miten teillä on lasten kesäloma/vanhempien lomat järjestetty? Varsinkin pikkukoululaisten vanhemmilla tuntuu olevan aikamoinen työ saada pitkä kesäloma-aika hoidettua ja osa pitääkin siksi lomat peräkkäin.

Aurinkoista ja rentoa viikonloppua! :)

Vahteristonemäntä


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Junalla Lintsille ja takaisin


Kun minulla ei sattuneesta syystä ole kesälomaa, on perheen yhteiset kesäreissut tehtävä pikaisesti viikonloppuna. Viime lauantaina veimme pojat päiväseltään perinteiseen lapsiperheen kesäkohteeseen, Linnanmäelle.

Lomamatkan tuntua lisätäksemme harjoitimme elämysmatkailua ja hyppäsimme oman auton sijaan junaan. Kaikki oli jotakuinkin täydellistä, junassa väljää ja pojat käyttäytyvät ihmeen rauhallisesti ottaen huomioon matkan päämäärän. Kunnes.

Käytävällä ohitsemme kulkevan perheen tyttö oksensi rajusti juuri kohdallamme. Reunimmaisena istunut mies sai roiskeita päälleen, onneksi vain pieniä. Onneksi jostain löytyi paperia tytön perheelle ja muille osansa saaneille. Oksennuslammikko tukki tiemme päästä vaihtamaan istumapaikkaa. Haju levisi salamannopeasti ja tunkeutui aivoihin asti.

Nostelimme lapset lammikon yli ja siirryimme seuraavaan vaunuun, josta onneksi löytyi vapaata tilaa. Haju valitettavasti seurasi mukana, varmasti myös sattumina kengänpohjissa. Mies vannoi, että seuraavan kerran mennään kyllä autolla. Onneksi junamatka ei ollut alunperin minun ideani ;)

Nyt sitten jännätään, poimimmeko matkaan jonkun kesäisen vatsataudin siemenen vai oliko tuo onneton yhteensattuma vain viattoman matkapahoinvoinnin tulos. Toivon hartaasti jälkimmäistä. Vatsatauti on yksi inhottavimmista perustaudeista.



Lintsillä oli kuitenkin oikein mukavaa. Kävelymatka Pasilan asemalta on noin kilometrin ja mennessä se kului ihan huomaamatta. Paluumatkalla reitti kulki ylämäkeen ja väsyneet huvittelijat eivät olisi jaksaneet kävellä enää askeltakaan. Siinä kohtaa kilometri tuntui pitkälle. Luojan kiitos otimme matkarattaat mukaan tavaroiden kuljettamista varten: aivan sippi pikkuveikka sai istua paluumatkan rattaissa.




Isoveikalla oli ekaa kertaa jalassa Reiman viime kesän malliston Angry Birds housut, joista saa sortsit avaamalla lahkeiden vetoketjut. Oikein toimivat housut näin reissussa, jossa ei voi kuljettaa mukana mitään ylimääräistä.

Koko 128 cm on sen verran reilu 125 cm pitkälle ja verrattain lyhytjalkaiselle lapselle, että housujen lahkeita on käännettävä lahkeiden ollessa pitkänä (kts. eka kuva junasta). Mahtuvat varmaan vielä seuraavana kesänäkin :)

Pikkuveikan sortsit ovat Reiman viime kesän malliston uv-sortsit, poikien paidat Molo Kids. Pikkuveikan hattu Villervalla, isoveikan Angry Birds lippis Citymarketista. Isoveikan lenkkarit Reiman konepestävät lenkkarit (viime kesän mallistosta myöskin), pikkuveikalla Kavat.






Tutustuimme etukäteen huvittelun hintoihin ja päivittelimme rannekkeen hintaa: 37 euroa henkilön iästä/ptuudesta riippumatta (netistä hieman edullisemmin)! Lapset eivät enää saa rannekettaan edullisemmin. Toisaalta alle 140 cm pitkille on tarjolla kymmenkunta ilmaista lastenlaitetta. Tulee siinä nelihenkisen perheen huvipuistoreissulle hintaa!

Isoveikka ja mies ottivat rannekkeet. Minä tyydyin istuskelemaan auringossa huoltojoukoissa, sillä en muutenkaan tykkää kieputtaa itseäni missään huvipuistolaitteissa (toista se oli lapsena!). Pikkuveikalle ei myöskään ostettu ranneketta, vaan hän sai pyöriä ilmaislaitteissa ja lisäksi ostimme 3 laitelippua, jos poika haluaisi mennä muiden mukana maksullisiin laitteisiin. Olimme siis matkassa serkkuperheen kanssa.

Pikkuveikka osoittautuikin kovaksi huvipuistokävijäksi! Toissa kesänä hän vielä istuskeli rattaissaan ja ihmetteli. Nyt pikkuveikka jonotti toisten kanssa härveleihin ihan innoissaan. Hän kävi pikajunassa ja maailmanpyörässäkin. Minäkin jouduin sitten pariin pienten kieputtimeen ja kyllä pelotti! Ei niinkään vauhti tai pyöriminen vaan se, pysyykö se minikokoinen vaunu ilmassa ;)

Isoveikka juoksi samanikäisen serkkunsa kanssa laitteesta toiseen ja vaikka välillä hirvitti niin, että piti laittaa silmät kiinni, ei sitä tietenkään voinut myöntää (paitsi sitten äidille myöhemmin). Sesonkiruuhka aiheutti sen, ettei päivän aikana ihan hirveän moneen huvipuistolaitteeseen edes kerinnyt, kun aika kului jonoissa seistessä.

Minä nautin pitkästä aikaa hellivästä auringosta ja lämmöstä, kuuntelin huvipuiston ääniä, nuuhkin tuoksuja ja nautin tunnelmasta. Toki myös katselin, miten muut lapset oli puettu ;) Yhdellä perheellä oli kaikilla kolmella pojalla viime kesän Po.p:n jätskipaidat ja hienot sävy sävyyn lätsät. Lasten yleinen hatuttomuus sen sijaan ihmetytti. Oletteko huomanneet saman?

Toki myös herkuteltiin: lounaaksi makkaraperunat, välillä jätskit ja iltaruoka kuitattiin käytännössä poppareilla. Kävelymatkaa asemalle piristimme matkan varrelta ostetuilla mansikoilla ja junassa pojat puputtivat vielä eväsrinkelit. Joskus voi syödä näinkin!

Paluumatka oli raskas. Olisi pitänyt lähteä huvipuistosta aiemmin, mutta ei maltettu, kun oli kerrankin paikalle tultu ja aika hupeni muutenkin laitejonoissa.

Junamme lähti viiden jälkeen ja kotona olimme klo 19. Paluumatkalla kukaan ei oksentanut, mutta juna oli niin täynnä, että jouduimme seisomaan eteisessä Tikkurilaan saakka. Onneksi löysin isoveikalle yhden yksittäisen vapaan istumapaikan ja kaikkensa antanut poika sai nuokkua tuolillaan. Pikkuveikka lojui matkarattaissa ja miehen kanssa nojailimme seinään. Hotelliyö Helsingissä olisi ollut nappivalinta, mutta päätimme säästää tässä kohtaa.

Minne te suuntaatte tänä kesänä? Paras kesäkohde lasten kanssa?

Aurinkoista viikonalkua, nautitaan lämmöstä!

Vahteristonemäntä