tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi purkkiin

Vuosi vaihtuu puolen tunnin kuluttua. Raketit paukkuvat taustalla. On aika muistella kulunutta vuotta ja luoda katse tulevaan. Millainen oli Vahteristonemännän vuosi 2013?

Vuonna 2013
  • Aloitin blogin kirjoittamisen
  • Isomummi täytti 90 v
  • Isoveikka pääsi toimintaterapiaan
  • Vietettiin nuorimman kummilapsemme, poikien serkun ristiäisiä ja myöhemmin 1-vuotisjuhlia
  • Ystäväni sai pienen tytön, jolle sain kunnian olla tärkeä aikuinen, "kummitus"
  • Toinen ystäväni meni naimisiin ja kertoi odottavansa vauvaa
  • Irtisanouduin työpaikastani ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi
  • Äitini sairastui
  • Nuorin serkkuni pääsi ripille
  • Lomalla ja vapaa-ajalla rakennettiin pihaa, mm. siirtonurmikko ja mukulakivipenger
  • Pikkuveikka luopui tuttipullosta, tutista ja nokkamukista sekä aloitti pottailun
  • Teimme kesälomareissun Kolmårdenin eläintarhaan Ruotsiin
  • Isoveikka aloitti päiväkodin
  • Minulta poistettiin kaikki viisaudenhampaat
  • Mies reissasi mm. Japanissa ja USA:ssa
  • Meillä pidettiin ensimmäiset lastenjuhlat isoveikan täyttäessä 5 vuotta

Vuodelta 2014 toivon
  • Terveyttä
  • Töitä

Tulevana vuonna lupaan
  • Liikkua enemmän
  • Hakea ahkerasti töitä

Teittekö uudenvuodenlupauksia? Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)

Vahteristonemäntä

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Jouluna 2013


Joulusta jäi tänä vuonna päällimmäisenä mieleen lämmin, märkä ja lumeton sää sekä vielä joulunpyhinäkin vaikuttanut sitkeä vatsatauti. Mutta oli joulu myös lomaa, perheen kiireetöntä yhteistä aikaa ja joulutunnelmaa. Ja tietysti niitä jouluherkkuja.

Yläkuvassa työn alla lanttulaatikko, jonka tein tänä vuonna uudella reseptillä (ohje oli tuossa lanttusosepakkauksessa) ja olin tosi tyytyväinen laatikon makuun. Tykkään tehdä lanttu-ja perunalaatikon itse, mutta lanttulaatikkoon olen jo vuosia kelpuuttanut valmiin lanttusoseen, jolloin ruoka valmistuu uuniin kädenkäänteessä. Kun yleensä sitä on muutakin tekemistä, kuin kuoria ja keitellä lanttuja...


Piparit koristelemme valmiilla sokerikuorrutuksella, jota on putkilosta helppo annostella. Lapsen on tosin melko hankala pursottaa suhteellisen jäykkää kuorrutetta, vaikka lämmitimme tuubia kuumassa vedessä massan pehmentämiseksi.

Isoveikan päällä Poikien tyyliin -blogin joulukalenterin alekoodilla Kuopuksesta löytämäni iki-ihana Metsolan raitapaita, joka oli superedullinen löytö! :)




Ihailin lapsena oranssia paperitähteä isovanhempien ikkunassa. On pitänyt jo monena vuonna hankkia itselle vastaava valkoinen ja nyt toteutin toiveeni. Uusin joulukoristeeni on luonnonvalkoinen Anno-paperitähti Prismasta (siihen piti ostaa lamppu erikseen). Kauniisti se loistaa ikkunassa :)


Pojilla oli tänä vuonna Dumle joulukalenterit. Kalenterissa oli 7 erilaista Dumle-karkkia ja jouluaaton suuren luukun takaa paljastui oikein kunnon suklaapatukka! Oikein hyvä kalenteri mun mielestä, joskin pikkuveikan oli aluksi hieman hankala mussuttaa sitkeää toffeeta, joka tarttui isoksi klöntiksi hampaisiin. Mutta sehän on vain tottumattomuutta ;)


Jouluaattoaamuna koristeltiin kuusi ja katsottiin tietysti joulupukin kuumalinjaa. Kuten omassa lapsuudessakin.


 
Meidän kuusi ei vaihda teemaa joka vuosi, vaan on jo useamman vuoden kantanut oksillaan punaisia ja kullanvärisiä koristeita. Perinteistä. Valkoinen koristevalikoima olisi kyllä myös kiva olemassa - varsinkin tällaisena lumettomana jouluna.

Lapset saivat koristella kuusta, vaikka se tarkoittikin, että pikkuveikka tarttui kiinni punaiseen punosnauhaan ja veti sen mukana kohtalaisen määrän koristeita alas. Ja sitä, että koristepalloja on tiukassa rivissä lasten silmien korkeudella kiinni toisissaan ;)

Tänä vuonna perinteisen kuusenkynttiläsarjan lisäksi kuusipuun oksille kiedottiin pari pientä led-valosarjaa, sillä mökiltä löytynyt kuusiyksilö oli harvinaisen runsas.

Viime vuonna meillä oli aatonaattona torilta viimeisten joukosta sikahinnalla napattu kuusenkuvatus ja joinakin vuosina olen onnistunut löytämään puutarhaliikkeestä upean käpylatvaisen pihdankin. Monena vuonna joulukuusi on tuotu isomummon metsästä.

Toistaiseksi kuuset ovat olleet aitoja, mutta viime vuosina kauppoihin tulleet aidonoloiset muovikuuset saavat jo minutkin harkitsemaan tekokuusen hankintaa. Se on luotettava hoidokki ja helppo ottaa esiin, eikä edes karise. Ei kyllä ole karissut tämä tämän vuotinenkaan puu, kun on haettu suoraan metsästä kotiin. Ei ole koristelun jälkeistä siivousta lukuun ottamatta tarvinnut kertaakaan imuroida kuusen alta :)
 



Isoveikan päiväkodissa askartelemalla tontulla on otsalamppu :)

 
Tonttuja siellä ja tonttuja täällä. Kuten kuvasta näkyy, maisema on täälläkin kaikkea muuta kuin "on hanget korkeat nietokset".

Ystäväni muuten suunnitteli jatkavansa kesken jäänyttä haravointia välipäivinä ;) Onkos muilla suunnitelmia jatkaa syystöitä säiden salliessa? ;)
 

Aattoiltana hämärän laskeutuessa isin piti lähteä hakemaan autotallista isoa pahvilaatikkoa joululahjojen käärepaperien keräämistä varten. Hetken kuluttua terassilla kolisteli - kukapa muu kuin itse joulupukki! Ja taaskaan isi ei ehtinyt nähdä pukkia!


Isoveikalle joulusatu ei enää mennyt läpi ihan täydestä. Hän kommentoi pukilla olevan ihan isin ääni ja mietti ääneen pukin tultua peremmälle, että onko se punanuttu sittenkin isi. Lahjojen jaon ja pukin lähdön jälkeen jouluntaika vei kuitenkin vielä mennessään ja poika selitti autotallireissulta palanneelle isille silmät loistaen joulupukin vierailua.

Pikkuveikkaa pukin tulo jännitti jo etukäteen, mutta lahjat kiinnostivat niin kovasti, että pieni mies lähestyi varovasti pukkia. Ihan syliin asti pikkuveikka ei kuitenkaan uskaltanut. Tänä vuonna poika tiesi jo paperien kätkevän sisäänsä leluja ja meinasi repiä paperit auki ennen kuin lahjat oli jaettu!


Lahjoja tuli aivan valtavasti. Pojat repivät papereita auki ihan hurjina. Tavarahysteria iski taas. Mutta toisaalta oli niin ihanaa nähdä lasten riemu! :) Ensi vuonna voisi silti yrittää hankkia hieman vähemmän lahjoja, kun lahjoja tulee kuitenkin myös sukulaisilta.


Pikkuveikka sai mm. Fisher Pricen perinteisen kassakoneen, Reinot, junarataosia, legoja, palapelejä ja kirjoja. Plaston suuri aurakuorma-auto tuntui olevan mieluisin lahja ja sillä huristeltiin (ilman auraa) pitkin alakertaa.


Isoveikka sai joululahjaksi mm. Star Wars legon, Chima-legoja, Dinojuna dominon, Dinosaurus-pelin, palapelejä, kirjoja ja pingviini-rooliasun. Pehmotiikeri tuntui kuitenkin olevan se kaikkein ihanin lahja! :)

Poikien tonttuasut ovat Zalekuan ja ne on hankittu cittarista joulun alla. Ihanan pehmeää velouria. Asut kävivät jo ensimmäisessä pesussakin ja säilyivät moitteettomina. Kokolappujen mukaan pukujen pitäisi mahtua seuraavana joulunakin meidän tonttujen päälle - se jää nähtäväksi :)



Pukin tuomat Cars-suklaakolikot olivat poikien tämän joulun ykkösherkku. Myös käpykakku ja kuorrutetut joulupiparit maistuivat. Aattoiltana olohuoneen pöydälle avattu suklaarasia sai veljesten silmät melkein pullistumaan päästä epäuskosta: saako tuosta syödä niin paljon kuin jaksaa? ;)


Aattoilta ja joulupäivä kului leppoisasti kotosalla uusilla leluilla leikkiessä. Pikkuveikka rakasti heti uutta tunnelin kautta ja vuoren yli kulkevaa Brio junarataansa. Kahdeksikkorata riitti hyvin, eikä kokonaisuutta ole vielä ollut tarpeen liittää vanhaan junarataamme. Nyt rataosia pitäisi olla sellainen määrä, että molemmat pojat voivat tarvittaessa rakentaa omat ratansa ;)


Lopulta (aikalailla normaaliin nukkumaanmenoaikaan) pojat väsähtivät leikkimään uusilla leluillaan ja päälle puettiin joulupukin tuomat uudet pyjamat: isoveikalla Maxomorran dinot (kuva yllä) ja pikkuveljellä Hatleyn monsteriautot (kuva alla). Molemmat uusia tuotteita meille ja oikein ihanan pehmoisia ovat! :) Eikä tullut edes riitaa siitä, että toinen olisi saanut "hienomman" pyjaman.

Kiinnitämme joulukortit perinteisesti kodinhoitohuoneen oveen, josta niitä on kiva katsella ja ihastella. Lapset tykkäävät kun kaikkein mieluisimmat kortit (yleensä ne valokuvakortit, joissa hymyilee tuttuja lapsia) ovat sopivalla korkeudella heille :)

 

Lasten mentyä nukkumaan vanhemmat herkuttelivat vielä sillikaviaarilla, mädillä ja kylmä- ja lämminsavulohella. Seuraksi hyvää perunaa ja valkoviiniä. Joulumusiikkia taustalla. Se kauan odotettu ja ihana joulurauha :)

Sillikaviaaria olen tehnyt jo monena jouluna äitini reseptin mukaan. Siihen tulee kevytsuolattua sillifilettä, maustekurkkua, keitettyä kananmunaa, sipulia, majoneesia ja tilliä. Joulun kalapöytä on meille vähintään yhtä tärkeä kuin kinkku ja laatikot. Samalle aterialle kalapöytää ja kinkkua ei tosin kannata yrittää mahduttaa. Jotain sitä oppii vuosien varrella ;)

Minä olen ollut ilmeisesti tänä vuonna tosi kiltti, sillä sain joululahjaksi pitkään haaveilemani järjestelmäkameran (Canon EOS 600D). Nyt on sitten kovat paineet opetella käyttämään muitakin kuin automaattiasetuksia ;) Eilen tein ensimmäiset koekuvaukset sisällä, mutta kuvat ovat vielä kamerassa. Uuden kamerankin vuoksi toivon nyt entistä kiihkeämmin pakkasta ja lunta! :)

Tapanina ja välipäivinä sukuloituamme olemme nyt asettuneet takaisin kotiin viettämään rauhallisia välipäiviä ennen uudenvuoden juhlintaa. Sää on tunnetusti suosinut lähinnä sisäleikkejä, joten onneksi on uusia leluja ja pelejä, joita näpräillä. Lapset ovat olleet tosi iloisia, kun ollaan pelattu koko perhe yhdessä pelejä tai kasattu palapelejä :)

Raketit ja uudenvuoden herkut on jo hankittu - on tämä loppuvuosi yhtä juhlahumua! :)

Mitenkäs teidän joulunvietto sujui? Tuliko paljon paketteja? Joko uudenvuodenjuhla on suunniteltu?

Vahteristonemäntä

lauantai 28. joulukuuta 2013

Alehankintoja ja -haaveita


Minun ei pitänyt jemmailla. Ainakaan vuoden päähän. Mutta...niin siinä vaan taas kävi. Eihän ole mitään järkeä ostaa täydellä hinnalla, kun voi säästää vähintään 30%?!?

Pikkuveikalle tilasin alesta Reimatec Zapp-haalarin (kuva yllä). Reimashopin 30 % ale sai riittää, sillä haalareita oli enää 2 kpl jäljellä. Minä halusin tämän! Eikö olekin ihana? :)


Pikkuveikan talven 2014 toinen haalari on Ticket Outdoor Baggie North, väri "caribbean sea".  Tätä olen ihaillut jo pidemmän aikaa ja livekaupoillakin hypistellyt. Väri on kerrassaan upea!

Tämän värin ja koon 104 löytymiseksi sain tehdä vähän töitä. Ticketin omasta verkkokaupasta sain tavoitellun tuotteen ostoskoriin saakka jopa puoleen hintaan (joulukalenteritarjous), mutta maksuvaiheessa järjestelmä ilmoitti herkun menneen jo jollekin toiselle. Kyllä harmitti! Aikani surffailtuani tilasin haalarin lopulta Bellabambinasta 30 % alennuksella.

Isoveikalle en toistaiseksi ole hankkinut toppaa seuraavalle talvelle. Luulen, että oranssi Ticket mahtuu vielä vuoden päästäkin, kun on nyt todella reilu. Lisäksi meillä on edelleen kaapissa se Reimatec Kiruna, joka on tälle talvelle vielä aivan liian suuri - joskin myös väärän mallinen käyttäjälleen. Luultavasti hankin näiden oheen kaksiosaisen puvun tulevalle eskarilaiselle. Joko tämän kauden alesta tai sitten seuraavan syksyn valikoimasta.

 
Sitten niitä alehaaveita. Marimekkofanina olen tietysti selaillut Marimekon alennusmyyntejä. Perinteisissä Pitkämekko-yöpaidoissa on jo koot loppu, mutta tästä uudenmallisesta Slimmis-yökkäristä löytyi vielä hetki sitten kokoja. Kuosi on hauska musta-valkoinen "räsymatto".

 
 
Marimekon lasten mallistossa houkuttaa erityisesti punavalkopalloinen Aamuhetki-yöpuku ja punavalkoraitainen Tikapuu-pusero. Molemmissa olisi vielä pikkuveikan kokoa jäljellä. Mitäs tykkäätte?

Palataanpas sitten haaveista takaisin todellisuuteen. Mitä tarvitaan? Alesta täytyy hankkia vielä talvikengät seuraavaksi talveksi. Siinä säästää kuitenkin mukavan summan (jos vain kokoarvio osuu kodalleen).Tämänhetkinen suosikkini on Reimatec Aulis (kuva alla).

Isoveikalla on nyt toista talvea Reimatec talvikengät ja olen niihin varsin tyytyväinen. Malli sopii rintavajalkaiselle lapselle (toisin kuin vaikkapa Viking), kenkä on kevyt, pohja pitävä ja kaiken lisäksi helppo pukea. Nyt käytössä olevassa mallissa varpaiden päällä on nupukkia, joka näköjään kuluu meillä helposti. Aulis-kengässä on varpailla käytännöllinen kumivahvike.

 
Joulu on jotakuinkin purkissa, jos niin voi sanoa. Palaan joulutunnelmiin, kunhan saan kuvat purettua koneelle. Vietimme joulun perheen kesken kotosalla ja tapanina pakkasimme kamppeet autoon ja suuntasimme isovanhempien luo. Palasimme eilen kyläilyreissulta kotiin ja tänään on purettu laukkuja ja pyöritetty pyykkikonetta. Uuteenvuoteenkin valmistautuminen aloitettiin hankkimalla raketit valmiiksi.

Tämän vuotista joulujuhlaa leimasi meillä sitkeähenkinen vatsatauti, joka kesti pikkuveikalla ja minulla 1,5 viikkoa! Mieskin sai osansa pöpöstä, mutta isoveikka säästyi ihmeen kaupalla. Kävimme välillä jo lääkärissäkin, kun alkoi usko loppua. Mutta kun ei ollut kuumetta ja yleisvointi kuitenkin alkoi kohentua, ei otettu mitään näytteitä. Eipä siinä auttanut kuin sairastaa. Mutta miksi juuri vuoden suurimman ruokajuhlan aikaan?!? Onneksi nyt vatsat voivat viimein hyvin. Kyllä sitä oppi taas arvostamaan terveyttä!

Miten teidän joulu meni? Oletteko tehneet alehankintoja?

 
Mukavia välipäiviä ja viikonloppua! :)
 
Vahteristonemäntä

tiistai 24. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pikkujouluissa

 
 
Oikeaan jouluun on enää pari yötä aikaa, enkä ole muistanut kertoa ollenkaan meidän pikkujouluista!

Kävimme joulukuun puolivälissä pikkujoululounaalla isovanhempien kanssa. Juhla on tuttu jo omasta lapsuudestani, jolloin kyseiset pikkujoulut olivat suuri tapahtuma kymmenine ympäriinsä kirmaavine lapsineen. Tänä päivänä paikalla on enää kourallinen juhlijoita, mutta samalla kaavalla mennään edelleen: hyvää jouluruokaa, musiikkiluokkien kuoron lauluesitys, joulupukin vierailu ja kahvit. 
 
Juhlapaikka oli tunnelmallinen, vanha kartano ja tuolloin oli vielä luntakin jouluista tunnelmaa luomassa. Oletteko käyneet pikkujouluissa työpaikan/perheen kanssa/juhlineet pikkujoulua kotona?
 
 

Pojat tietysti jännittivät joulupukkia ja pukin tuomisia. Jokainen lapsi sai herkkupussukan. Isoveikka muisti jo kuvion edelliseltä joululta, mutta pikkuveikalle joulupukin vierailu oli iso juttu. Huvittavaa oli, kuinka hän  oma-aloitteisesti jutteli joulupukin kanssa ja kertoili pukille käyneensä äitin kanssa kirpparilla ;)
 



Hankin pojille jouluasuiksi Zalekuan tonttu-puvut Citymarketista. Ne ovat pehmeää, helposti huollettavaa velouria. Asuun kuuluu housut, paita ja lakki. Velourlakki on vaan kovin lämmin näiden kuumaverikköjen päässä, joten lakit lensivät aika pian äitin kassiin... Nämä asut päällä otimme myös joulukorttikuvat tänä vuonna.

Näitä asuja voidaan käyttää joulunaikaan erilaisissa tapahtumissa ja aattona kotona. Emme harrasta juhlapukeutumista kotona jouluna, vaan silloin ollaan mukavissa olovaatteissa. Miten te pukeudutte jouluna? Haluavatko lapset pukeutua tontuiksi?


Lahjapussukassa oli omena, mandariini, suklaapatukka, karkkiaski ja tarroja. Jotain niistä jäi kotiin kannettavaksikin ;)


Nämä lakit eivät ole tonttupukuun kuuluvat, vaan perinteiset trikoolakit. Toimivat paremmin meidän lämminverisillä.

Isoveikalla on ekaa kertaa päällä Reiman keltainen parkatakki. Se on niin ihana! :) Pojan omasta mielestä takki tosi on liian iso, kun ei ole tottunut pitkähelmaiseen takkiin. (koko 122 cm, pojan pituus 119,5 cm) Väri onneksi miellyttää kaikkia! ;) Pikkuveikan Reiman Obos-takki on ollut päällä jo useamman kerran.

Tosiaan, enää pari yötä jouluun! Minulla on edelleen vatsa aivan sekaisin, samoin pikkuveikalla. Heikottaa, huippaa ja uni maittaa. Vatsan tila vaikuttaa niin tuntuvasti koko kroppaan! Löysin äsken onneksi laukun pohjalta muutaman Imodiumin (ripulilääke), jospa niillä saisin tilanteen viimein asettumaan. Alkaa mennä hermo tähän tautiin...

Joulua on kuitenkin järjesteltävä, vaikkei voimia olekaan. Äidit eivät voi jäädä sänkyyn makaamaan! Kinkku on parhaillaan uunissa ja seuraavaksi laitan laatikkoperunat kiehumaan.  Lanttulaatikon paistoin eilen valmiista soseesta, porkkanalaatikon ostin valmiina. Miesväki lähti  hetki sitten hakemaan etukäteen valittua kuusta mökiltä. Mies saa siivota huomenna, jos villakoirat alkavat haukkua ärsyttävästi. Minulla ei ole voimia imuroida.

Onko jollain ennakkotietoa, milloin Ticketin ale alkaa? Turkoosi haalari pikkuveikalle on tällä hetkellä ainoa alesta kyttäämäni tuote. Isoveikan oranssi on vakuuttanut minut ja olisi kiva saada seuraavaksi talveksi pikkuveikalle samanlainen, mutta se ihana turkoosi. Metsolan sivujakin olen silmäillyt, mutta vointi ei nyt riitä innostumaan (plus tili kolisee tyhjyyttään tässä vaiheessa kuuta).

Mukavaa sunnuntaipäivänjatkoa! Toivottavasti pysytte terveinä!

Vahteristonemäntä

perjantai 20. joulukuuta 2013

Vatsatautia (+alevinkki)


Oksennustauti. Edes sitä sanaa ei haluaisi kuulla. Varsinkaan lapsiperheessä, jossa pienet eivät vielä osaa ennakoida vatsan nurinpäin kääntymistä mitenkään ja hätääntyvät helposti oksentamisesta.

Maanantai-iltana pikkuveikka oksensi autossa, kuten jo kerroinkin. Kaikki märkänä turvaistuinta ja uutta, keltaista, untuvatakkia myöten. Sen jälkeen on ruuat pysyneet vatsassa, mitä nyt ruokahalu ollut hieman kadoksissa ja vatsa sekaisin silloin tällöin. Myös isoveikka on aika ajoin valitellut vatsakipua, mutta ruoka on maistunut normaalisti.

Eilen aloin sitten itse oirehtia. Päivällä ei ruoka oikein maistunut (mikä on todella harvinaista minulle), pipareita leipoessamme en ottanut makupaloja taikinasta poikien lailla ja iltaruokaa tehdessäni normaalisti herkulliset tuoksut alkoivatkin yököttää. Sitten alkoi kiertää vatsassa. Ilta oli aikamoista vatsantyhjennystä, huh. Oksentamiseen ei vaan koskaan totu. Yöksi pahin oli ohi, mutta vointi vielä niin epävakaa, että nukuin pienissä pätkissä ja valvoin horrostaen. Luojan kiitos, tänään on enää vatsa sekaisin ja heikko olo. Kyllä tämä tästä.

Nyt sitten odotellaan, kuka on seuraava. Toivon hartaasti, että pikkuveikka olisi jo sairastanut tämän saman taudin lievänä versiona ja isoveikka pysyisi terveenä. Joulukin on ihan pian ja valmistelut suureksi osaksi tekemättä...

Sää meinasi jo muuttua jouluiseksi, kun aamulla taivaalta leijaili valkoisia hiutaleita, mutta päivän mittaan kaikki on sulanut pois ja maa on jälleen musta. Jostain syystä tämä "musta joulu" ei harmita enää ollenkaan niin paljon. Tärkeintä on kuitenkin olla terveenä!

Viikonloppuna on ohjelmassa mm. lanttu- ja perunalaatikoiden paisto. Kinkun taidan paistaa aatonaattona. Kuusi haetaan mökiltä sunnuntaina, se on jo valmiiksi katsottu. Osa lahjoistakin odottaa vielä kääreitään, samoin kuin siivous ja sillikaviaari. Mutta en aio ottaa stressiä: joulu tulee kyllä joka vuosi! :)

Oletteko säästyneet vatsataudilta? Joko on valmista joulun tulla vai iskeekö viime hetken stressi? Alennusmyynnit ovat alkaneet joissakin verkkokaupoissa, oletko tehnyt löytöjä?

Vinkki: reimashopissa on alkanut ale! Haalareita, takkeja ja kenkiä alennuksella. Myös niitä keltaisia ;)

Mukavaa viikonloppua ja joulunalusaikaa! :)

Vahteristonemäntä

p.s ei se "keltainen jaffa" ole nykykäsityksen mukaan enää mikään vatsalääke, mutta muuten oksennustaudissa on syytä hörppiä runsaasti nesteitä

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Rakas joulupukki...


 (kuvat Prisma, Toys R Us ja Tenavalinna)
 
 ...emme tehneet toivomuslistoja ollenkaan, sillä niistä olisi tullut liian pitkät. Eikä pikkuveikka osaa vielä piirtää kirjaimia ;)

Onnistuimme tänä vuonna sivuuttamaan koko joululahjatoive-aiheen. Minkäänlaisia listoja emme ole tehneet! Johtunee suurilta osin isoveikan marraskuunlopun synttäreistä ja siihen liittyneestä tavaratulvasta. Mitä sitä enää pieni ihminen osaa toivoa?, ihmettelee aikuinen. Paljonkin, vastaa lapsi. Ihme kyllä, isoveikka ei ole kysellyt mitään joululahjoista.

Lahjoja toki hankittiin, jouluksikin, ja tässä tärkeimmät. Osa lahjoista on hankittu alesta jo aiemmin tänä vuonna. Pyrin välttämään viime hetken stressin ja säästämään hankkimalla sopivia leluja alesta varastoon pitkin vuotta. Joulun alla ostetut on hankittu kätevästi verkkokaupasta. Harrastatteko samaa vai hankitteko lahjat vasta jouluksi? Livekaupasta vai verkosta?

Pikkuveikalle Ficher Price klassikko kassakone (kuva yllä). Toivon, että ruuantarjoiluleikeistä  ja leluastioista innostunut pikkuveikka leikkisi myös kauppaa. Tällainen perinteinen, mekaaninen kassakone taisi olla päiväkodissa jo omassa lapsuudessa ja edelleen se viehättää. Toivottavasti myös lahjan saajaa, ehkäpä isoveikkaakin.

Brion tunnelirata ja rahtiveturi (puoleen hintaan Honkkarista). Pikkuveikka on junamiehiä ja on leikkinyt jo nyt enemmän puisella junaradalla kuin isoveikka koskaan. Meillä on reilusti perusrataosia ja muutama kiva lisäjuttu (nosturi, rahtilaiva jne), mutta silloista ja tunneleista on puutetta, joten tämä tulee suorastaan "tarpeeseen". Isoa riippusiltaa metsästän edelleen, jos löytyisi joskus alesta.



 

Plaston aurakuorma-auto ja Lego-salkku. Nämä legot eivät varsinaisesti ole ihan 2,5-vuotiaan heiniä, mutta kovasti tuo kuopus pikkulegoilla jo yrittää rakentaa, kun pojat leikkivät yhdessä isin vanhoilla avaruuslegoilla. Duploja meillä on edelleen iso laatikollinen, mutta ne ovat tänä syksynä jääneet vähän unohduksiin, kun pikkulegot tulivat mukaan kuvioon.

Lumiauralliselle kuorma-autolle uskon vielä olevan käyttöä pihahommissa, kunhan tämä talvi saadaan tästä uudelleen käynnistymään joskus joulun jälkeen...Meillä on tuollainen vastaava, auraton versio ennestään ja pojat aina tappelevat, kumpi sillä saa ajaa. Nyt voivat sitten riidellä siitä, kumpi saa ajaa uudella aurallisella versiolla ;) Riidelläänkö teillä aina samasta lelusta? Meillä se tuntuu olevan nyt enemmän sääntö kuin poikkeus.

Hatleyn upea monsteriautopyjama (Tenavalinnasta). Jouluaattona pitää olla uusi pyjama (oma mielipiteeni)! Olen hankkinut myös itselleni jouluksi uuden yöpaidan: mustan, pitkän Nanson, jossa on edessä tasku kissa-kuvalla :)


Sitten isoveikan lahjoihin. Isoveikka (hmm...vai isiko oikeastaan???) saa Star Wars-legon. Onhan tuo "hieman haastava" juuri 5-vuotta täyttäneelle, mutta arvatenkin isi auttaa kasaamisessa ;)

 

 
 Ja pari Lego Chima-ukkelia ihan isoveikalle itselleen. En tiedä, ovatko ne juuri nämä kaksi, kun en ole perehtynyt aiheeseen. Sellainen kotkannäköinen meillä on kuitenkin ennestään. Näitä isoveikka nyt jostain syystä (päiväkoti?) fanittaa.
 
 
 
Koiramäen tarinat-kokoelmakirja. Nämä kirjat olivat omia suosikkejani lapsena ja myös isoveikka tykkää näistä kovasti. Viime aikoina on luettu kovasti Kunnaksen Yökirjaa ja Urheilukirjaa.
 

 
Isoveikka saa aattoiltana pukea päälleen pehmoisen, mutta tarpeeksi hurjan Maxomorran dino-pyjaman (Tenavalinnasta).

Varsin kohtuullista, eikö? Mutta. Eihän se tähän jää. Lahjoja tulee lisäksi suvulta, kavereilta, kummeilta, isomummeilta...huh heijaa. Olemme rahdanneet niitä autotalliin piiloon, etteivät pojat niitä vahingossa löytäisi. Niitä on paljon, taas kerran.

Täytyy tehdä taas alkuvuodesta "operaatio aitta" eli pakataan osa vanhemmista/vähemmän käytetyistä leluista laatikoihin ja viedään aittaan - sieltä ne otetaan sitten joskus esille ja tadaa - ovat kuin uusia taas! :) Suosittelen. Kuten myös kirpparia. Aion ottaa pöydän taas alkuvuodesta.


Mitä olette hankkineet joululahjaksi? Mitä itse toivotte?

Vahteristonemäntä

p.s. Kun ei sitä valkeaa joulua näille leveysasteille sitten saada, odotellaan sitten vaikkapa Ticketin alea ;)



maanantai 16. joulukuuta 2013

Lumenkaipuuta sateen ropistessa ja takki pesussa

 
 
Vettä tulee niin, että ropina käy, eikä lumesta ole enää tietoakaan! Piha on märkä ja jäinen luistinrata, jonka painanteissa on vesilammikoita. Plääh. Ennustavat kaikenlisäksi mustaa joulua. Vielä isompi plääh.

Nämä illalla otetut lumikuvat on parin viikon takaa, jolloin talvi näytti parhaita puoliaan. Kyllä tuota vielä on luvassa - tiedetään - mutta olisihan se mukava, että jouluna olisi lunta. Mutta huonolta se nyt näyttää, ainakin täällä suunnalla.
 

Isoveikka Reiman One haalarissa (kaudelta 2012) ja Anders pipossa, jossa on alaslaskettava kasvosuoja viimaa vastaan. Tämä on pojan lempipipo tällä hetkellä, mutta olen joutunut rajoittamaan varsin paksun pipon käyttöä näillä plussakeleillä, ettei ole pojalla koko ajan pää märkänä.

Käytössä paras on  nyt ohut villapipo, jossa on tekninen vuori. Olenkin viime aikoina miettinyt, miksi pipoihin tehdään yleensä puuvillavuori? Sehän on vihonviimeinen materiaali ihoa vasten hikoillessa. Joissakin onneksi on sentään fleeceä vuorikankaana, mutta kaipaan edelleen sellaisia ohuempia, teknisiä talvipipoja, joita aiemmin oli Reiman mallistossa. Onko joku löytänyt?

Otsalamput ovat käteviä täällä maalla ilta-aikaan: näkee leikkiä, vaikkei pihavaloja olekaan.

Olen ollut oikein tyytyväinen One haalariin, vaikka aluksi napisinkin mustan värin synkkyyttä. Se on malliltaan hyvä pitkäselkäiselle pojalle ja haalarin suora, yksinkertainen rakenne miellyttää silmää. Nopea pukea, eikä lika näy herkästi.

Viime vuotisten lumilukkojen jälkeen perinteiset resorilahkeet kunnon silikonilenksuilla tuntuvat jotenkin turvallisemmille: lapsikaan ei voi laittaa niitä väärin (jos vaan yleensä laittaa lenksut paikoilleen). Lumilukot toimivat meillä viime talvena aluksi ihan hyvin (aikuinen laittoi paikoilleen), mutta kevättä kohti löystyivät ilmeisesti käytössä ja alkoivat päästää kosteutta sisään.

Löytyykö lumilukkojen ystäviä?

 
Lumi on ihanaa, nyt peuhataan!
 
 

Lumikolakyyti on lapsista hauskaa. Po.p:n rukkasissa on mahtavat heijastimet! Rukkaset ovat myös helpot pukea, kun ei ole mitään tarrakiristyksiä. Nähtäväksi jää, miten nämä pysyvät kädessä/pitävät lumen ulkopuolella, kun tulee enemmän käyttöä. Toistaiseksi vaikuttavat oikein päteville :)


Jos olen oikein kiltti, tulisiko jouluksi edes hieman lunta? :) Lapset niin nauttivat lumesta ja kyllä lumen tuoma valo virkistää itseäkin melkoisesti.

 

Oranssi Ticket on ottanut meillä kotihaalarin paikan ja mustaa Reima Onea käytetään päiväkodissa. Suurimmaksi osaksi siksi juuri näin päin, että tykkään itse katsella tuota oranssia ja päiväkodissahan en ole sitä näkemässä. Musta väri on myös hitusen armeliaampi lialle, vaikkei tuo oranssikaan niin kovin arka ole. Ja olen kuullut, että haalarin liukkaasta pinnasta lähtee lika helposti irti.

Liasta puheen ollen...olen pessyt pikkuveikan unelma-untuvaisen, keltaisen Obos-takin jo kahdesti kolmen käyttökerran aikana. Viime viikolla poika onnistui saamaan takin selkään jotain mustaa rasvaa ja tänään vesseli otti ja oksensi autossa takkinsa rinnuksille oikein kunnolla. Sellaisella paineella, että Kuomatkin piti laittaa koneeseen.

Tuossa se keltainen ihanuus taas kuivuu henkarissa ja odottaa minua pöyhimään (kuivausrumpu ja tennispallot olisivat kuulemma oikea kuivaustapa, mutta kun ei ole sitä rumpua) ilmaa untuvien väliin, ettei lopputuloksena ole ohueksi litistynyt entinen untuvatakki. Kuinkahan monta pesua untuvatakki kestää lämpimyyden kärsimättä? Alan jo melkein toivoa, että takin vuorimateriaali olisi jotain perusvanua...

Tietysti tässä on vielä se yllätysmomentti, että jääkö oksennuskerta ainoaksi vai onko meillä kenties tiedossa koko perheen yhteinen jouluyrjötauti. Voi riemu. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tuo tämän päiväinen oli vain matkapahoinvointia.

Asiasta toiseen: reimashopissa on tänään kaikki normaalihintaiset tuotteet - 20% ja ilman postikuluja! Hyvä tilaisuus hankkia toiminnallisia lastenvaatteita pukinkonttiin, Vaikkapa niitä ihania teknisiä sisävaatteita! :)

Mukavaa viikonalkua!

Vahteristonemäntä