torstai 31. lokakuuta 2013

Kutti


 
 
Tutti. Meillä pikkuveikalla kutti. Kuinka ihmeessä, poikahan on jo reilu 2 v? Niin siinä vaan on käynyt, ihan itsestään, sen kummemmin ajattelematta tai asiasta päätöksiä tekemättä. Tunnustan, että oma mukavuudenhaluni on sallinut tutin jäädä. Heti synnärillä antoivat tutin tiheään imevälle vauvalle ja niin siitä tuli osa arkeamme. Helpotin.

Onneksi nyt isompana tutti on sentään vain unitutti, ei ollenkaan huvitutti. Mutta toisaalta: tutti mikä tutti. Päiväunilla ja öiseen aikaan tuo haitake vääntää hammaskaaria vinoon ja äiti näkee silmissään, kuinka hammashoitolan täti heristää sormea. Hyvänen aika, tutti!

Kaksivuotispäivän mentyä havahduin asiaan: lapseni imee edelleen tuttia. Isoveikan päiväkodin aloituksen aikaan alkusyksystä en halunnut enempää muutoksia lasten arkeen, joten tutti sai vielä jäädä. Eno muuten söi tuttia vielä viisivuotiaana. Ei se siihen aikaan ollut niin tarkkaa.

Viimeaikoina olen pohjustanut tulevaa tuttivieroitusta ja jutellut asiasta pikkuveikan kanssa useamman kerran. Kerroin, että vain vauvat syövät tuttia ja pikkuveikka on jo iso poika. Tähän kuopukseni vastasi varsin viisaasti "minä iso vauva".


Eilen teimme sitten hataran diilin: tutit laitetaan roskiin ja poika saa unelmoimansa paloauton. Sellaisen kunnollisen ja suuren, liikkuvilla tikkailla. Tikkaita pitkin pääsee vaikka taivaaseen asti. Tai ainakin pois tuttien otteesta. Toivon niin.

Tänään se saa lähteä! Hui. Isoveikan päästessä isin ja serkun kanssa katsomaan Lentsikat-elokuvaa, menemme anonyymin tutinistimme kanssa kaupoille valitsemaan The Paloautoa. Pelkäänpä, että poika ei ihan osannut yhdistää paloauton ja tutin suhdetta toisiinsa. Illalla se totuus sitten valkenee, kun kutit pannaan roskiin...Voitte uskoa, että äitiä jännittää. Seuraavista öistä voi tulla sirkusta, jossa ei uudella Po.p:n mallistolla ole valitettavasti minkäänlaista roolia.


Mutta olenhan minä tehnyt tämän jo kerran. Isoveikan kanssa aikanaan. Mikäs hätä tässä nyt on? No, tilanne on toinen tai niin ainakin kuvittelen. Isoveikalla ei ollut samanlaista suhdetta tuttiinsa kuin tällä pienemmällä. Vieroitus kävi helposti: poika antoi tutit "saunatontun vauvoille" ja sai tilalle oman löylykauhan. Kysyi tuttia muutaman kerran päivä- ja yöunille käydessä, mutta tyytyi kohtaloonsa. Ei mitään hurjia huutosessioita.

Jotenkin aavistelen, että pikkuveikan kohdalla emme pääse yhtä helpolla. Hän on monessa muussakin asiassa osoittanut olevansa isoveikkaan verrattuna potenssiin kolme. Eikä hän keskustelumme perusteella missään tapauksessa halua antaa rakkaita tuttejaan kellekään/millekään, vaan parempi on laittaa imukkeet ihan vaan roskiin, kun niistä kerran on luovuttava.

Jännittäviä aikoja siis luvassa! Psyykkaan itseäni pysymään tiukkana ja jaksamaan pätkäöitä.

Miten teillä on päästy tutista eroon? Missä iässä? Onko joku pärjännyt kokonaan ilman imuketta?


Aurinkoista viikonjatkoa! :)

Vahteristonemäntä

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Talviset Angryt Reimashopissa! (+ kilpailu)




Angry Birds-talvituotteet lensivät Reimashoppiin. Linnunradan makein talvimallisto on täällä!


"Tällä kertaa mallistossa seikkaillaan avaruudessa asti. Angry Birds™ Reima®-talvimallistosta löydät talvileikit kestävän pirteän haalarin, ulkoiluilmeen täydennät asuun sopivalla pipolla ja helposti puettavilla kumikärjellisillä talvisaappailla. Myös kintaissa ja kaulureissa seikkailee lempihahmosi. Untuvatakit ja toppahousut suojaavat pientä ulkoilijaa kylmältä pakkassäältä, takin ilme vaihtuu nopeasti vaikka päivittäin kääntämällä. Mallistosta löydät myös lämpöiset fleeceasut kerrospukeutumista varten. Pukeudu siis suosikkihahmosi tunnusväreihin ja lennähdä leikkimään, säästä riippumatta!" (http://www.reimashop.fi/Kategoriat/UUTUUDET/Angry-Birds/c/a1)

Mitäs pidätte? Meille taidetaan hankkia nuo puna-mustat tekniset paidat. Myös rukkaset kiinnostavat :)

Reima järjestää Angry Birds Space-aiheisen videokilpailun, jonka voittajat ( 4kpl) pääsevät perheineen vierailulle Nasan päämajaan Kennedy Space Centeriin! Nyt ulos videoimaan ja osallistumaan kilpailuun!

Mukavaa keskiviikkoiltaa lintubongauksen parissa!:)

Vahteristonemäntä

tiistai 29. lokakuuta 2013

Välikausi vuosi sitten


Jos tuntuu, että nyt on yhtä hämärän hyssyä ja kurassa kulkemista, on huojentavaa huomata, että niin se oli vuosi sittenkin samaan aikaan. Selailin tässä vanhoja syksy- ja talvikuvia ja muistelin, millaisissa kamppeissa veljekset tarpoivat vuosi sitten.

Vuoden takaiset lumikuvat näyttivät niin ihanilta tässä pimeydessä ja niitäkin lupaan vielä julkaista :) Yritin tutkia valokuvista, että milloin se kunnon talvi tuli viime vuonna, ja ainakin näyttäisi siltä, että marras-joulukuun vaihteessa maa oli jo valkoinen. Sitä odotellessa...

Isoveikalla oli vuosi sitten sini-harmaasävyisiä 110 cm Reimatec välikausitakkeja ja -housuja. Toinen takki on numerokuvioinen ja toinen raidallinen. Ei, en minä ollut erityinen sinisen ystävä silloinkaan: tuon raidallisen takin ostin kerran hätäpäissäni hyvästä alesta (kun siinä on ruskeaakin) ja numerotakin me saimme lahjaksi. Tykkäsin numerokuosista, kuten poikakin, mutta sinisävyinen ei vaan ole meidän juttu. Onneksi takissa oli paljon harmaatakin.

Housut olivat vyötärömallisia, mutta toimivat ihmeen hyvin. Reimatec+ -housut mahtuvat edelleen ja ovat säilyneet tosi hyvässä kunnossa useammasta käyttökaudesta. Taidan hankkia tuollaiset erikoisvahvat housut myös nykyisestä Reiman mallistosta. Tosin henkselilliset tällä kertaa, että pysyy varmasti selkäkin suojassa.

Pikkuveikka pukeutui viime syksynä järkevästi isoveikalta ja serkulta perittyihin haalareihin. Kelta-ruskea Reimatec-välikausihaalari, kokoa 80 cm, on meidän ensimmäinen Reimatec-haalari :) Vihreä-harmaa Lassien loskahaalari (alaosa kurahousukangasta) on peritty serkulta ja se oli oikein toimiva vaate viileämmillä syyssäillä.

Jalassa pikkuveikalla oli vuosi sitten kirpparilta ostetut Vikingin goret tai kumpparit. Isoveikka piti enimmäkseen Reimatec talvikenkiä myös välikaudella, joskus myös Tretornin kumppareita. Erillisiä välikausikenkiä meillä ei viime vuonna ollutkaan.

Isoveikalla oli jo vuosi sitten käytössä parit Reimatec-välikausihanskat (jotka toimivat edelleen!), pikkis sai tyytyä isoveikan vanhoihin Jonathan tähti-hanskoihin ja Reiman kurarukkasiin. Pipot olivat myös Reimaa. Isoveikan sininen ohut villapipo teknisellä vuorilla oli materiaaliltaan oikein pätevä hikoilevalle lapselle, mutta malliltaan sellainen, että valui aina silmille. Pikkuveikalla oli päässä isoveikan vanha puuvillainen, vuorillinen Reiman kypärämyssy, joka oli malliltaan oikein toimiva.

Vuosi on toisaalta lyhyt ja toisaalta pitkä aika. Lapset ovat ainakin kasvaneet ja muuttuneet valtavasti vuoden aikana. Ja ovathan nuo vaatteetkin aika erilaisia, mitä tänä päivänä käytämme - ainakin värien osalta. Mutta tuo aika olikin "aikaa ennen blogia" ;)

Miltäs teillä näytettiin vuosi sitten samaan aikaan? Olisi mukava nähdä muidenkin (mahdollisia) tyylimuutoksia! :)

Miten talviaikaan siirtyminen on sujunut? Meillä eletään vielä kesäajassa...illasta nukuttaa aiemmin ja aamulla on ehkä hitusen helpompi nousta ylös. Viikko siinä yleensä menee, että keho saa kellon kiinni.

Pirteyttä pimeyteen ja leppoisia lokakuun viimeisiä päiviä!

Vahteristonemäntä

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kaupoilla ei kurakeli kiusaa



Sitä lajia on riittänyt viime aikoina. Sumua, harmaata ja suoranaista sadettakin. Lapsiahan huono sää ei haittaa tuon taivaallista (kun ovat vedenpitävästi, mutta hengittävästi puettuja), mutta äitinä jatkuva hiekkaisten kamppeiden putsaaminen ja sateessa seisoskelu alkaa pikkuhiljaa nyppiä.

Leikkipuistossa (kuvat yllä) kotiäidin aivoni nytkähti ja sain idean: turvahiekkaa myös omaan pihaan. Vähänkö olisi helppoa kamppeiden putsaus silloin? ;)  Tosin turvahiekassa käveleminen ei ole kovin mukavaa. Eikä siitä kyllä saa kakkujakaan. Tuskin siinä kulkisivat autotkaan. Hmm...

Tänään pidin vapaapäivän kuraisesta normiarjesta ja suuntasin - yllätys, yllätys - kirpparille. Kahlasin läpi vain yhden luottopaikan, eikä mukaan tarttunut kuin pari kirjaa ja muutama puisen junaradan kisko. Hieman turhauttavaa...Tavara oli joko tosi huonolaatuista tai sitten sikahintaista. Tämänhän olen todennut ennenkin. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että pojat ovat kasvaneet ulos kirpparivaateiästä. Mutta eihän tuota harrastusta osaa lopettakaan. Kirpparitapahtumat, esimerkiksi MLL:n Mukava-kirppis on onneksi positiivinen kokemus :)

Paikallisessa Po.p:n myymälässä on meneillään muutto ja loput tavarat myydään puoleen hintaan. Ale on alkanut jo pari päivää sitten, enkä minä tiennyt siitä mitään! Vaikka olen kanta-asiakas. Taas yksi syy alkaa lukemaan uudelleen paikallislehteä.

Toinen syy aktiivisempaan sanomalehden selailuun on myöskin huomaamatta jääneet Jesper Juniorin 1/2 hintapäivät, jotka ovat alkaneet jo torstaina! Kuvittelin olevani kantis, mutten näköjään olekaan, kun en saa mainosta noinkin merkittävästä "tapahtumasta". Tänään laitoin tämän vakavan puutteen kuntoon ja liityin kanta-asiakkaaksi. Jospa seuraavalla kerralla sähköpostiluukku kolisisi, kun on alerynnistyksen aika.

Po.p:issa kävin penkomassa alelaareja kirpparireissun päätteeksi. Loput vaatteet oli mätetty kokojen mukaan isoihin pahvilaatikoihin, joista metsästäjän kiilto silmissään liikkeellä olevat äiti-ihmiset niitä kylki kyljessä kaivoivat. Kaikki puoleen hintaan, ulkovaatteetkin (mitä nyt enää oli jäljellä) Mutta ei siellä ollut tietenkään niitä punaisia rukkasia. Vihreät villahousut ja oranssit sormikkaat kannoin kuitenkin kassalle. Ne punaiset rukkaset hain uudesta liikkeestä 50 metrin päästä normaalihinnalla. Mutta on ne ihanat! :) Ja onpa jotain uutta testattavaa Reimojen rinnalle, kunhan ne odotetut talvikelit viimein koittavat. Eikä tullut edes postikuluja :)

Mitäs olette puuhailleet viikonloppuna?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

Vahteristonemäntä

torstai 24. lokakuuta 2013

Pukemisen tuskaa



Ensin asiaan kuuluva ennakkovaroitus: "Kohta lähdetään sitten ulos". Ei reaktiota. Autot jatkavat ajoaan, kuten tähänkin saakka. Hetken päästä uudestaan: "Nyt lähdetään ulos, laittakaas autot parkkiin". Isoveikka alkaa toimia toivotusti, mutta pikkuveikka käyttäytyy edelleen kuuromykän lailla. Kun käsky menee viimein perille kuopuksellekin, sillä alkaa kuulua tuttu "Ei, ei ei..." ja pieni, siniseen puettu kaksivuotiaan vartalo kiemurtelee pitkin lattiaa.

Isoveikka on käynyt vessassa (useinkaan ei tarvitse enää edes muistuttaa!) ja tulee kodinhoitohuoneeseen, jonka lattialle olen levittänyt poikien vaatteet valmiiksi ulkoilua varten. "Ei taas tota takkia!...Miksi fleece?!?...Saappaita en kyllä ainakaan laita!" Totean, että nyt laitetaan nämä esillä olevat vaatteet päälle ja piste. Vastaväitteitä ja niiden kumoamista. Poika alkaa pukea, joskin murjottaen ja mutisten. Hengitän syvään ja keskityn mielenhallintaan. Eihän tässä mitään, hyvin tämä tällä kertaa menee. Ei oteta paineita.

Pikkuveikka makaa samaan aikaan mahallaan eteisen lattialla ja maukuu kuin kissa. Söpö leikki, paitsi ei tässä kohtaa. Ei aikomustakaan tulla pukemaan. Kehotan häntä tulemaan ties kuinka monennen kerran. Tiukalla äänensävyllä. Ei vaikutusta. Kannan pojan vaatteiden luo, istutan syliini ja alan pukemaan. Pikkuveikka heittäytyy aivan veteläksi makaroniksi ja kiskoo toisella kädellään villasukkia pois sitä mukaa pois, kun saan niitä ujutettua hänen jalkoihinsa. Pyydän poikaa seisomaan haalarin pukemisen helpottamiseksi. "Ei seiso..." hän hokee sitkeästi, kiemurtelee takaisin päinmakuulle ja makaronin al dente-vaihekin on jo kaukana. Pikkuveikka tekee kaikkensa vaikeuttaakseen pukemista mahdollisimman paljon. Pinnani alkaa ritistä venytyksestä.

Uhkaan jäähyllä, jollei poika anna nyt pukea itseään. Ei vaikutusta. Toteutan jäähyn: iänmukainen minuuttimäärä yksin kylpyhuoneessa. Protestikitinää. Tämän jälkeen pukeminen sujuu hetken aavistuksen verran paremmin.

Isoveikka on huomioni keskittyessä pikkuveikkaan vaihtanut välikausipipon hiipalliseen, paksuun villapipoon. Ulkona on 10 astetta lämmintä, joten en anna periksi tälle oman tahdon osoitukselle. Kiukkuhan siitä tietysti seuraa. Mutta se on pientä.

Pikkuveikka muistaa isoveikan pipojurnutuksesta, että pukemisen pitää olla vaikeaa ja alkaa taas tutun venkoilun. Lukitsen hänen kätensä kainaloihini, ettei poika pääse repimään vaatteita pois. Kiukkuparku vain kasvaa. Kaksivuotiaalla on yllättävän paljon voimaa, kun hän vääntää voimiensa takaa. Ainiin... vielä kumpparit, voi ei.  On pakko laittaa ne, on niin totaalisen kuraista ja märkää, että välikausikengät ovat muuten kuin sateisen perunannoston jäljiltä. Voi luoja, kun on jo hiki itselläkin! Muistan lukeneeni jostain, että lasta ei saa pukea väkisin. No, mitä sitten tehdään tällaisten kaksivuotiaiden kanssa?!? Olisiko Sinkkosella tai Keltinkangas-Järvisellä joku käänteentekevä ratkaisu?

Nyt ollaan jo melkein valmiita. Pulssini laskee hieman, kohta päästään ulos. Enää pikkuveikan pipo. "Ei hattuu, ei hattuu!" kuuluu tiukasta pienestä suusta kurttuisten kulmien alta ja kädet huitovat taas ilmassa kuin helikopterin lavat. En saa pojalle leuan alta solmittavaa pipoa päähän, vaikka kuinka yritän. Eikä se johdu niitä nauhoista.

Pipo on se kuuluisa viimeinen niitti. Viskaan pipon lattialle ja nostan pojan ovesta ulos kuistille. Siinä hän tuijottaa lasin takana hetken hämmästyneenä, mutta jatkaa sitten uhmakasta parkumistaan. Isoveikka on valmiina vieressäni, vain rukkasten varsien sujautus takin hihojen päälle. Itselle nopeasti takki niskaan ja sormikkaat käteen. Ulos ovesta.  Ulkona saan laitettua pipon pienimmäisen parkumisesta punaiseen päähän. Pojan kiukku alkaa väistyä. Istumme vierekkäin portailla ja hengitämme syvään kosteaa syysilmaa. Työvoitto. Jälleen kerran.

"Mennäänkö metsän kautta?" ehdottaa isoveikka. "Joo!", huutaa pikkuveikka aidon ilahtuneena. "Mennään vaan..."huokaan ja mietin taas, miten nopeasti lapset voivat siirtyä tunnetilasta toiseen. Itseni pitää hengittää vielä aika monta kertaa ennenkuin pukemisen tuska hellittää.

Onko tuttua? Miten selviätte pukemisesta? Poppakonsteja? Ihan mitä tahansa...

Kuivia pakkaskelejä (ja kuopuksen kasvua) odotellen...

Vahteristonemäntä

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Numeroleikkiä ja tähtisumua - uutta Villervallaa

 
 
Villervallan/Skidin herkullinen paketti saapui vahteristonmäelle ja tässä näitä värikylläisiä ihanuuksia nyt on. Väriä harmaisiin syyspäiviin! :)

Meillä on aiemmin ollut Villervallalta vain lierilliset kesähatut ja nämä ovat nyt ensimmäiset vaatteet tältä merkiltä. Jännittävää!
 

Isoveikan vihreä setti on kerrassaan hurmaava! Nappivalinta hänelle. Olisin ottanut mustat velourhousut niiden monikäyttöisyyden takia, mutta koko oli loppu. Ehkä jopa hyvä niin, nämä vihreät ovat tosi pirteät.

Numeropaita kiinnosti pian 5 täyttävää pojankoltiaista ensi näkemältä, eikä pikkuveikan musta tähtisetti (alla) aiheuttanut yllättäen minkäänlaisia kateuskiukkuja! Numeropaita vihreine velourhousuineen puettiin päiväkotiin heti seuraavana päivänä.



Pikkuveikan musta (paidan pohjaväri tumma harmaa) tähtiasu ei sensijaan ollut ihan niin kivan näköinen, kun olen kuvissa nähnyt isommilla lapsilla. Ehkä näin tumma väri ei vain sovi vasta kaksivuotiaalle. Tai ehkä tämä sävy vaan vaatii totuttelemista? Onneksi hihat ovat värikkäät ja olkapäät myös, jolloin väriä tulee kasvojen lähelle. Mustat velourhousut on valittu monikäyttöisyytensä perusteella.

Jos tekisin nyt valinnan, ottaisin pikkuveikalle varmaankin sinisen rinkulapaidan tai numeropaidan. Se vaan on hänen värinsä, tykkäsi äiti siitä tai ei. Punainenkin voisi olla kiva, jos sävy ei vivahda pinkkiin. Peruspunainen pikkuveikalle tuntuu sopivan hyvin.
 

A-seen-to! ;)

Isoveikan asu on kooltaan 122 cm (poika noin 118 cm) ja pikkuveikan 98 cm (poika noin 95 cm). Paitojen malli on pitkä ja kapea, oikein onnistunut. Hyvän malliset kaula-aukot ja hihansuut. Hiukan pitkä hiha ei valu kämmenen päälle ohuen resorinauhan ansiosta.

Housut eivät sensijaan saa minulta suurempaa kiitosta mallistaan :/ Vyötärö on varsin matala verrattuna meidän aiempiin velourhousuihin. Isoveikalla vyötärö pysyy paikallaan ilman nauhojen solmimista, mutta pikkuveikalla pilkottaa leikkiessä ristiselästä vaippa, jollei nauhoja kiristä. Minä en tykkää nauhoilla kiristettävistä housuista...säädettävä kuminauhavyötärö on parempi ratkaisu.

Housut ovat myös verrattain lyhyttä mallia. Molemmille olisi voinut ottaa hyvin kokoa suuremmat housut. Varsinkin pikkuveikan velourpöksyt jäävät varmasti nopeasti pieniksi. Nilkkojen resorit olivat melko kireät ja housut eivät laskeutuneet paksumman sukan kanssa edes alas asti. Isoveikalla taas ei tätä ongelmaa ollut, vaikka onkin pikkuveikkaa rotevampaa tekoa. Molemmilla pojilla on sama housumalli.

Velour on laadukasta, paksua ja pehmoista. Ja värit tosiaan upeat. Housujen malli ei vaan taida olla meidän pojille se paras vaihtoehto.


"Vielä tästä kulmasta ja sitten lasku!" ;)

Kokemuksia Villervallan mitoituksesta? Tuotteista muuten? Uuden malliston pesukokemuksia?

Kohta on jo torstai, ei enää pitkä matka viikonloppuun! :)

Vahteristonemäntä

tiistai 22. lokakuuta 2013

Punaisten rukkasten jahti alkaa!


Olipa kerran alesta jemmattu musta haalari, joka tuntui turhan tummalta kaamokseen. Onneksi löytyi hauska, lipallinen, punainen Anders-pipo. Pipo tarvitsee kaverikseen punaiset rukkaset. Tietysti. Punaiset rukkaset olla pitää. Mutta mitkä ja mistä? Siinäpä pulma. Josko te voisitte auttaa :)

Ylimmässä kuvassa tuttu ja turvallinen valinta Reimatec Ote. Väri on "red". Mahtaako olla ihan peruspunainen? (kuva reimashop) Näin voisi olettaa, sillä värivaihtoehtoina on myös "cherry pink" ja "boysenberry".



Villervallan punainen vaihtoehto. Hauskan näköinen tähtituikkeineen. Onko kenelläkään kokemusta? Edullisempi vaihtoehto. Hintaa parikymppiä. (kuva Skidi/Villervalla) Mielenkiintoinen.



Mini Rodinin malli. Pirteä pilkkurukkanen. Halutuin. Hintavin. (kuva babyshop) Vähän turhan kallis meille...


Uutena tuttavuutena törmäsin suomalaiseen rukkasten valmistajaan Elsa Pitkäseen, jonka Satu-rukkasia on tehty jo vuosikymmeniä. Rukkasmalli on hyvin perinteinen, säätöjä ei ole. Väreistä löytyy myös peruspunainen. Hinta noin 18 euroa. Kokemuksia? Kuva löytyy mm. Pienten parhaaksi-verkkokaupasta. Joissakin Prismoissa näitä on myös myynnissä.

Mikä potentiaalinen vaihtoehto minulta on jäänyt huomaamatta? Minkä mallin valitsisit? Kyse on siis pian 5 vuotta täyttävän pojan talvikäsineestä. Punaisesta.

Huomiseksi luvataan jo 10 astetta lämmintä! Onneksi on välikausikamppeet yhä esillä ;)

Vahteristonemäntä

maanantai 21. lokakuuta 2013

Arkea paossa - Glo hotellissa


Pakomatka lapsiperheen arjesta kahden kesken toiselle paikkakunnalle hotelliin. Kutkuttavaa. Erilainen hotelli, joka lupaa huomioida vieraansa yksilölliset tarpeet esimerkiksi tyynyvalikoiman ja viihdemenun avulla ja maksaa syyslomatarjouksen kera puolet siitä, mitä kestosuosikkimme Sokos Hotel Flamingo (ilman kylpylän käyttöä). Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Mutta totta se oli. Taisimme saada uuden suosikin: Glo Hotel Sello :)

Tämä hotelli sijaitsee Espoon Leppävaarassa. Muita Glo-hotelleja löytyy Helsingin keskustasta ja lentokentän lähettyviltä.

Lapset on huomioitu tässä hotellissa erityisesti ja heille on saatavana mm. tuunattuja huoneita, joissa on lapsekkaan sisustuksen lisäksi teltta, leikkimatto, piirustusvälineet, runsaasti leluja ym.

Lepäämisen ja herkuttelun lisäksi shoppailimme ja teimme nostalgia-ajelun ensimmäiselle yhteiselle asuinpaikkakunnallemme. Oli jännä huomata, miten paikkakunta oli kasvanut ja kehittynyt. Ja itsekin ehkä hieman muuttunut 14 vuodessa... Oma kädenjälki näkyi siellä yhä :) Ja ne ajan kultaamat muistot...


Hotelli Glo oli erilainen, myös sisustukseltaan. Joku luonnehti keskieurooppalaiseksi. Keraamiset hammasmukit kivassa korissa. Pieniä juttuja, mutta vaikuttavat tunnelmaan.


Kylpyhuoneesta ikkuna huoneen puolelle. Enpä ole ennen hotellissa nähnyt. Kylpytuotteet tyylikkäissä pulloissa, eikä missään muovisissa saippua-automaateissa.


Pidin kovasti hotellin erilaisesta sisustuksesta. Käytävien seinillä ja huoneiden ovissa loisti tämän hetken mielivärini keltainen (kuva ei tee oikeutta väreille). Sattuipas somasti :)


Toiveeni ammeellisesta huoneesta täytettiin. Vaahtokylpy shoppailukierroksen ja nostalgiareissun jälkeen teki niin hyvää.


Toisena iltana söimme hotellin omassa, amerikkalais-italialaisessa Glo´s Grill Kitchen-ravintolassa. Minä - vannoutunut pihvinpurija - valitsin vaihteeksi äyriäisrisottoa. Ihan hyvää, mutta hieman turhan mietoa. Ravunpyrstöt ovat onneksi aina hyviä :) Mies oli oikein tyytyväinen omaan meribassi-annokseensa. Välillä pitää kokeilla jotain uutta!


Jälkiruoka, Mudcake lisukkeineen, oli kyllä lähellä taivasta. Oikein onnistunut annos! :)
 

Saimme toiveidemme mukaisesti huoneen mahdollisimman korkealta (toiseksi ylin kerros). Korkealla sijaitsevasta huoneesta on mukava ihailla maisemia ja katsella ihmisvirtoja. Kellua siinä ajatustenvirrassa, jota kotona ei kuule.

Palvelu pelasi niin vastaanotossa kuin ravintolassakin. Jäi hyvä maku myös siltä osin. Emme tosin onnistuneet lainaamaan viihde-menuun kuuluvaa dvd-soitinta niiden ollessa koko ajan jonkun muun käytössä.

Huoneessa oli saatavana kaksi erilaista tyynytyyppiä. Lisää vaihtoehtoja luvattiin ottamalla yhteyttä vastaanottoon. Tätä palvelua emme kokeilleet. Myös lainattavat liikunta-ja rentoutusvälineet jäivät meillä testaamatta. Piikkimatto tai rentouttava tyynysuihke kuulostivat aika mielenkiintoisilta...


Lauantaina shoppailin pari tuntia viereisen kauppakeskus Sellon puolella. Lastenvaatekaupat oli ryhmitelty fiksusti vierekkäin lähelle ulko-ovia ja vauvanhoitohuonetta.

Punavuoren Peikossa oli esillä varsinainen herkkutarjotin: Mini Rodinia, Moloa, Maxomorraa ja Småfolkia. Mukaan tarttui isoveikalle parit Maxomorran kalsarit. Maxomorran tuotteissa oli tarjous, jossa ostamalla kaksi tuotetta sai toisesta 30 % alennuksen. Kettuja ja avaruusraketteja. Tuosta rakettiaiheestahan meillä on paita ennestään. Kettukuosin vihertävä pohjaväri oli positiivinen yllätys; luulin sitä nettikuvien perusteella sinisemmäksi.

Pikkuveikka sai tuliaisiksi Småfolkin "emergency" paidan, jossa ambulanssit ja pelastushelikopterit partioivat. Ei ehkä kaikkein mieluisin kuosi itselleni, mutta pikkumies taatusti ihastuu :)

Pyörähdin myös Po.p:n Mid Season Salessa, mutten ostanut mitään. Pikkuveikalle olisi ollut kivoja paitoja, mutta niitä meillä nyt pitäisi riittää vähäksi aikaa ;)

Kävin myös Jesper Juniorissa hypistelemässä. Ticketistä ja Reimasta oli 20 % ale. Ticketin oranssi haalari on kyllä livenä niin herkullinen, että luulen joutuvani perumaan lupaukseni jemmailun lopettamisesta ja hankkimaan sen isoveikalle alesta. Mahtava oranssin sävy kertakaikkiaan!


Varsinainen tarveostos oli tämä fleecehaalari isoveikalle päiväkotiin. Kuvan sävyt eivät tee oikeutta pirteälle väriyhdistelmälle. Reipasta väriä mustan talvihaalarin alle! ;)

Haalari on "ihan vain" S-ketjun Ciraf-merkkiä. Kauhea sentään, saako tuollaista merkkiä edes mainita ;) Hypistelin myös Jesper Juniorin oranssinpunaista Motion´s fleecehaalaria, mutta vaaleansiniset resorit ja yksityiskohdat saivat minut palauttamaan vaatteen lopulta takaisin tankoon. Reimalta on tänä vuonna isoille vain tummansininen ja violetti fleecehaalari, eikä niistä kumpikaan ole isoveikan väri.

Oikein onnistunut "pakomatka", sanoisin :) On se niin terapeuttista välillä nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja mennä valmiiseen pöytään - ja jättää lopuksi astiat pöytään. Huoneen siivouksenkin hoitaa joku muu - joka päivä. Nauttia välillä herkkuja nakkikeiton ja kanankoipien sijaan. Jutella puolison kanssa kaikessa rauhassa. Tai vain kuunnella hiljaisuutta.

Pojat viihtyivät vanhempien viikonloppuloman ajan kotona mummon ja vaarin hoivissa. Pikkuveikka osoitti palattuamme hieman mieltään äidin poissaolosta, mutta muuten kaikki meni varsin hyvin mummon ja vaarin seurassa. Viimeinen varoitus oli kuulemma riittänyt isoveikankin kanssa ;)

Siispä akut ladattuina syyslomaviikkoon, joka meillä ei ole varsinaista lomaa miehen ollessa töissä. Isoveikka on kuitenkin lomalla päiväkodista ja liikuntakerho sekä toimintaterapia pitävät myös lomaa. Viikolle on sovittu kolme ystävä-/sukulaisperheen tapaamista, joten hieman erilainen, sosiaalinen viikko on tiedossa meille :)

Millainen on paras irtiotto lapsiperheen arjesta? Mistä itse nautit eniten?

Reipasta uutta viikkoa teille (lomalla tai arjessa), rakkaat lukijani! :)

Vahteristonemäntä

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Voi etana, nyt tuli talvi!


"Voi etana, nyt tuli talvi!", kiljaisi isoveikka riemuissaan, kun perjantaiaamuna pistimme nenät ulos ovesta. Taivaalta putoili räntää, joka muuttui vähitellen lumeksi.

Toimintaterapiareissulla piti tietysti jo tehdä lumipalloja tien varsilta, mutta kun päästiin takaisin kotipihaan, alkoi talven ensimmäinen lumirakentamisoperaatio. Lapset nauttivat ihan älyttömästi tästä uudesta elementistä! :)

Ja kyllä tuo valoa tuova ja pukemista yksinkertaistava aine tuntuu tässä kohtaa vuotta ihan mukavalta aikuisestakin :) Vai mitäs tykkäätte?

 
Pojilla Reiman välikausivarusteet fleeceväliasun kera. Ei meillä tässä kohtaa (kun lämpötila nollan tuntumassa) vielä toppahaalareissa kuljeta...(viikonloppuna otettiin kyllä nekin kapistukset esille, että oli mummon ja vaarin helpompi pukea poikaset ulos. Äiti ja isi tekivät nimittäin  pienen viikonloppureissun, josta tarkemmin myöhemmin)
 


Hmm...äiti ei ollut ihan vielä valmistautunut lumen tuloon ;) Pelargonit näyttivät hieman viluisilta...


Kuinka ison pallon jaksaa pyörittää? Isoveikka jaksaa jo tooosi ison...


...ja pikkuveikkakin jo aika mahtavan :)


Yhteistyöllä se sujuu. Talven ensimmäiset lumiukot nousevat pihaan.


 
On se joka vuosi yhtä ihmeellistä, kun vesi muuttaa olomuotoa! Ei jäänyt tämä lumi valitettavasti vielä maahan ja ensi viikolla on kuulemma luvassa jopa kymmenen asteen lämpötiloja?!?

Milläs mielin teillä on ensilumi otettu vastaan?

Rauhallista sunnuntai-iltaa toivotellen,

Vahteristonemäntä

torstai 17. lokakuuta 2013

Ota haaste vastaan...


Poikasten elämää-blogin kirjoittaja Hanna valitsi minut mukaan blogihaasteeseen. Kiitos siitä :)

Sain seuraavanlaiset ohjeet:

"Haastetun bloggaajan tulee:
 
*Kertoa 11 asiaa itsestään
*Vastata haastajan kysymyksiin
*Keksiä erinäinen määrä kysymyksiä seuraavalle
*Haastaa muutama bloggaaja"

Aloitetaanpa. Ensin siis...

11 asiaa minusta

- Olen iltavirkku. Kukun kevyesti koneen ääressä puolilleöin ja aamulla sitten kiukuttaa, kun lapset heräävät aikaisin. Tarvitsen keskimääräistä enemmän unta ja herään hitaasti.

- En juo kahvia. Tee on minun juttuni. Arjessa Twinings Earl Grey pussitee pitää liikkeessä.

- En ole tehnyt päivääkään työtä, johon minulla on (viimeisin) koulutus. Olen tehnyt lapsia edeltäneen työjakson alalla, johon minulla ei ole minkäänlaista koulutusta.

- Olen pidellyt käsissäni ihmisen pääkalloa. Olin aikanaan töissä hautausmaalla ja osallistuin myös haudankaivuuseen (ei muuten liity edellisen kohtaan koulutuksesta...).

- Olen ollut tänä syksynä 5 vuotta kotiäitinä. Se on osin arvovalinta, mutta paljolti myös tilanteen sanelema juttu: työpaikkani jäi 80 km päähän, kun muutimme lähemmäs sukulaisia esikoisen syntyessä.

- Käyn aurinkoenergialla ja olen pimeänä vuodenaikana eräänlaisessa talvihorroksessa. Ystävänpäivän aikoihin herään kevääseen, kun valo lisääntyy.

- En ole koskaan maistanut tupakkaa.

- Haluan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. En pidä äkkinäisistä muutoksista tai yllätyksistä.

- Haluaisin käydä Afrikassa safarilla katsomassa villieläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä ja nukkua Lapissa yön lasikattoisessa iglussa tähtitaivaan alla revontulten loisteessa. Kaipaan matkustamista, joka on jäänyt lasten aikana taloudellisista syistä.

- Toivon löytäväni työn, jossa voisin yhdistää kolme mieliasiaani: lastenvaatteet, kirjoittamisen ja valokuvaamisen

- Joulupukilta toivon...järjestelmäkameraa!


Minulta kysyttiin:

1. Paras ruokaravintola?

Kunnon pihvipaikka. Esimerkiksi El Toro Lahdessa. Helsingin venäläiset ravintolat nostavat myös veden kielelle.

2. Kaupunki- vai rantaloma?

Rantaloma, muttei enää niin yksiselitteisesti kuin nuorempana. Enää ei vain pysty makaamaan auringossa kovin pitkään. Myös kaupunkiloma voisi olla kiva.

3. Onko elämäsi mennyt niin kuin sen ajattelit menevän 10 vuotta sitten?

10 vuotta sitten oli vuosi 2003. Olimme keväällä ostaneet ensimmäisen oman asunnon ja minä aloitin uudelleen opinnot muutaman työvuoden jälkeen. Ne opinnot, joista ei vielä ole ollut hyötyä työelämässä... Eipä ole muutenkaan elämä mennyt suunnitelmien mukaan ja vaikeimman kautta on moni vaihe raahustettu läpi. Mutta se on myös kasvattanut ja opettanut elämään tässä hetkessä. Paremmaksi ihmiseksi haasteet eivät ole valitettavasti kasvattaneet.

4. Millainen on täydellinen vapaapäivä?

Kirppari-/shoppailureissu ihan yksin. Ajatuksenvirrassa kellumista ja hyvää syötävää. Aaah...

5. Mitä tekisit elämässäsi toisin jos voisit palata ajassa taaksepäin?

En välittäisi muiden mielipiteistä/kommenteista yläasteikäisenä ja nauttisin täysillä huolettomasta elämänvaiheesta. Alkuperäisissä koulutus-/uravalinnoissa olisin voinut olla sitkeämpi ja kuunnella sydämeni ääntä.


Kysymykseni haastamilleni bloggareille:

1. Miten lapsi/lapset ovat muuttaneet sinua?
2. Unelmatyösi?
3. Vaikeinta lapsen kasvattamisessa?
4. Unelmien syys-/joululoma?
5. Mitä mukavaa voisi tapahtua vuonna 2014?


Haasteet minulta saavat:

Kaisa A blogillaan Aslan&Kaplan http://kaplanaslan.blogspot.fi/
Laura blogillaan: Sunnuntailapset http://sunnuntailapset.blogspot.fi/
Mia blogillaan: Poikien tyyliin http://poikientyyliin.blogspot.fi/

+ kaikki, jotka haluavat tulla haastetuksi!

Laittakaahan haaste eteenpäin! :)


Pirtsakkaa loppuviikkoa! :)

Vahteristonemäntä

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Haalarisovitus c: isoveikan talvilook nro 2

 
Päiväkotipäivän jälkeen kotiin tullessa ei ole paras mahdollinen hetki sovitella talvihaalaria, mutta urhea musta ritarimme kiskoi (hampaat irvessä tosin) päällensä äidin toivoman setin. Lupasin piparia ja mehua muutaman sovituskuvan jälkeen. Ja otin todella vain muutaman kuvan. Silti ilmeet olivat synkkiä...

Tämä viime talvena jemmattu Reimatec One on sopiva! Luojan kiitos! Näin jo itseni selaamassa hätäisenä läpi verkkokauppojen tarjontaa lumen leijaillessa vahteristonmäelle. Huh, siihen ei nyt olekaan tarvetta, vaikka ykköshaalariksi aiottu Reimatec Kiruna on vielä aivan liian suuri. Onella siis mennään! :)

Rapakelin haalariksi löytyy vielä viime talveksi kirpparilta hankittu 116 cm Lassie  ja siistimpään menoon on varattu aiemmin esitelty keltainen Reiman parkatakki ruskeilla housuilla.
 
Tässä voi nyt käydä niin, että Kiruna on suuri vielä kevättalvellakin - ja ensi syksynä tietysti auttamattoman pieni. Grr...mutta itsehän olen jemmani tehnyt! Josko tästä oppisi jotain?...Hah hah haa...
 


Isoveikalla on jalassa Reiman Pehmyt-huopikkaat edelliseltä kaudelta. Resorilahkeinen, jalkalenkillinen haalari antaa paljon anteeksi reilussa pituudessa (toisin kuin suoralahkeinen).


Niin sitä on kokoeroa (+ mallieroa) jopa saman firman saman kauden (2012/2013) samankokoisilla haalareilla (122). Tämä Reimatec One ei roiku takaa ollenkaan niin pahasti kuin aiemmin sovittamamme Kiruna. Tämähän suorastaan istuu lapsen päällä ja on kuitenkin reilu. Alle mahtuu hyvin vielä väliasukin. Vyötärö on kuvissa kiristämättä ja niin ajattelin tätä haalaria käytettävän. Olkoon se nimensä mukaisesti yksiosainen.

One on musta. Mustaakin mustempi. Vie värin lapsen kasvoilta. Tuntuu, etteivät vihreät asusteet (joita sovitettiin Kirunan kanssa) piristä riittävästi. Onneksi on punainen Anders-pipo. Pitäisi saada vielä punaiset rukkaset sen kanssa...olisikohan sitten tyytyväinen? Voi kumpa uuteen Angry Birds-mallistoon tulisi punaisia rukkasia :)

Hei, onko teillä hyviä ideoita, mistä löytyy kohtuuhintainen 122 cm fleecehaalari, jonka nilkoissa on resorit? Mielellään muu väri kuin sininen ;)

Miltäs One näyttää?


Vahteristonemäntä
 

Reima Angry Birds talvi


Vihaiset linnut eivät muuta talveksi etelään, vaan jäävät luoksemme! Ja itseasiassa ne hyppäsivät Reiman uusiin talvivaatteisiin, joita saadaan kauppoihin lokakuun lopulla. Reiman Angry Birds-talvimallisto on pian täällä! :)

Kuvat Reiman facebookista ja mediapankista.







Mallistoon kuuluu tuotteita päästä varpaisiin ja aluskerroksesta päälliskerrokseen. Takkeja, haalareita, talvikenkiä, pipoja, kaulureita, fleecetakkeja...Omat suosikkini ova tässä alla: teknisiä paitoja ja vihaiset rukkaset :)

Musta talvihaalari värikkäine vetoketjuineen ja Angry-kuvineen (kts. ylempänä) olisi varmasti ollut isoveikan mieleen, jos meillä ei olisi noita jemmoja edelliseltä kaudelta.




Kuvat Reiman facebookista ja mediapankista.
 
Mitäs tykkäätte tästä mallistosta? Mikä tuote on oma suosikkisi?
Aurinkoista keskiviikkoa! :)
 
Vahteristonemäntä






tiistai 15. lokakuuta 2013

Banaanikakku


Pöydällä lojuu nippu tummuvia banaaneja, joita kukaan ei enää välitä syödä. Tuttu tilanne ainakin meillä, kun smoothie-aineksia tulee haalittua joskus liikaa. Ylikypsistä (kuvassa olevat eivät ole  mielestäni ylikypsiä!) banaaneista saa vielä hyvän kakun, joka on helppotekoinen, eikä edes niin rasvainen kuin normaalit kahvikakut. Eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa kompostiin joutuvista banaaneista :)

Ohjeen alkuperästä en ole varma. Luultavasti resepti on jostakin äitini keittokirjasta.


Ohje:
3 munaa
1, 5 dl sokeria
100 g sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 banaania taikinan joukkoon + päälle 2 banaania

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula varovasti sekoittaen. Sekoita keskenään kuivat aineet. Muussaa banaanit haarukalla.  Lisää jauhot siivilän läpi taikinaan vuorotellen baanaanimuussin kanssa varovasti sekoitellen.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun täytekakku- tai irtopohjavuokaan. Viipaloi päälle pari banaania. Paista 175 asteessa noin 45 min. Siivilöi päälle tomusokeria ennen tarjoilua.




Tämä alin kuva on otettu heti kakun tultua uunista. Kakun keskusta laskee herkästi jonkin verran uunista ottamisen jälkeen. Kuvan kakku on tehty 4 munalla ja vastaavasti muita ainesosia lisäten. Oikein isoon täytekakkuvuokaan voi tehdä jopa tupla-annoksen, jos haluaa korkean kakun.

Pikkuveikka söi mielellään kakkutaikinaa, mutta valmis kakku ei kuvan huulia lipovasta ilmeestä huolimatta ollut sitten kuitenkaan hänen juttunsa. Taitaa olla enemmän taikinapoika! :)

Vahteristonemäntä

p.s. hotelliloma tilattu ensi viikonlopuksi! :) Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn, ettei kukaan sairastu...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hämärästä valoon ja varjoihin


Syksyistä on ja talven tuloa ilmassa. Loppuviikoksi on lupailtu jopa lunta näille nurkille!

Millä mielin odotatte lunta? Itse en ole viime päivien kirkkaudessa lunta ehtinyt kaivata, mutta sateisina päivinä toki toivoisi valkoista valontuojaa pimeyteen. Ja helpottaahan lumi tuota lasten ulkovaatehuoltoa melkoisesti.

Säät ovat viimeisen viikon aikana tosiaan vaihdelleet. On saatu talsia hämärissä, tihkusateisissa sumupäivissä ja toisinaan on kylvetty kuulaassa syysauringossa, sormet kohmeessa, ihastellen ruskan värejä. Viime päivien ulkoilun teema on ollut - yllätys, yllätys - haravointi ;)

Mutta ollaan me tehty muutakin. Näissä ensimmäisissä kuvissa teimme eräällä päiväkodista paluureissulla poikkeuksen, emmekä jääneetkään bussista kodin lähellä, vaan ajoimme leikkipuistolle saakka. Oikein eväiden kanssa :)

Tämä siis selittää isoveikan surkuhupaisan sadevarustuksen...raukalla oli vielä välikausihousut ja colleget noiden kurahousujen alla ja sadetakin alla (joka oli lisäksi oudosti kurahousujen alle tungettu!) fleece normipaidan päällä. Kyllä oli hikinen paketti!

Riisuimme kurahousut heti puistoon päästyämme, mutta jätimme sadetakin vähän niinkuin testimielessä: kokeillaan millainen hiki saadaan aikaiseksi leikeissä. Kovin oli nihkeä poika, kun pääsimme kotiin ja fleece aivan märkä :/ Päiväkodissa isoveikka muuten aina vaihtaa paitaa aamupäivän ulkoilun jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kun varustus on tuollainen...Tämän vuoksi meillä kotona vältetään turhaa sadevaatteiden käyttöä, jos suinkin tec-välikausivaatteilla pärjätään.




Söpöt ja ilmeisen laadukkaasta trikoosta ommellut apinapipot ovat veljen vaimon käsialaa. Pojat haluaisivat pitää noita aina, mutta välillä ne täytyy pestäkin. Ainakaan ekassa pesussa eivät menneet miksikään :)



Perjantaina illalla paistoi aurinko ja ainoa kauniisti värittynyt vaahteramme loisti kirkkaan keltaisena syysauringossa. Miesväki lähti mökille viikonlopuksi ja minä heilutin haravaa oikein tosissani! :)

(ja tein kirpparikierroksen, josta tein erillisen postauksen)

Oli muuten suoranainen ihme, että jumissa olevat niskat eivät äityneet haravoinnista, vaan pikemminkin päinvastoin. Sunnuntaina haravoin vielä kahteen otteeseen: pari tuntia aamupäivällä ja tunnin illalla lenkin jälkeen. Tulipas hapekas ja aikaansaanut olo :) Mutta kyllä minä silti haluaisin sellaisia puita, jotka osaavat vetää lehdet syksyllä takaisin oksien sisään!

Maistuuko haravointi teille?


 
 
Suurimmasta osasta vaahteroista on jo lehdet pudonneet, mutta koivuissa ja sireeneissä on yhä lehtipuku tallella. Tykkään lehtipuista myös lehdettöminä: niiden siluetit ovat kauniita taivasta vasten.
 



 
Vaahteroiden alla kun asutaan, teetimme pari vuotta sitten portin, jossa on vaahteranlehti-koriste. Auki oleva portti luo hauskan varjon punamultaiseen aitaan. Portti on tärkeä turvavaruste, muuten pikkuveli juoksisi suoraan vilkkaasti liikennöidylle tielle.

Nyt on taas isoveikan pitkä viikonloppu ohi ja huomenna on viikon eka päiväkotipäivä väsykiukkuineen. Edessä pitäisi olla normaali arkiviikko, miehellä lyhyt reissu kotimaassa.

Viikonlopuksi olemme kaavailleet kahdenkeskistä hotellireissua pääkaupunkiseudulle, jos vaan budjetti antaa myöten. Laskelmat meneillään. Mummo ja vaari ovat luvanneet tulla pitämään poikia silmällä. Olemme tehneet tällaisen viikonloppureissun yleensä keväisin ja syksyisin. Tekisi kyllä älyttömän hyvää pieni irtiotto tästä 24/7 läsnäolosta ja lasten 120 % huomioimisesta. Sitten sitä taas muistaisi, että on joskus ollut muutakin kuin äiti?!?

Pirteää viikonalkua teille! :)

Vahteristonemäntä