lauantai 31. elokuuta 2013

Pikkuväen parkouria


Vierailimme viime viikonloppuna kummityttömme, poikien serkun perheen luona. He sattuvat asumaan lapsiystävällisellä alueella, jossa on melkein naapurissa kiva leikkipuisto sekä parkourpuisto skeittialueineen. Pikkuväen viihdyttämisestä ei siis tarvinnut huolehtia! :)


Alueella on jopa koriskenttä tekonurmella. Ihana kirmailla paljain jaloin! Oli meillä pallokin mukana... Iltapäivä oli harvinaisen lämmin ja kuumahan siinä touhutessa tuli. Posket punaisina pojat kirmasivat!

Pikkuveikalla me&i dinosaur-paita. Isoveikalla tämän kesän yllättäjä, Lindexin paloautopaita, joka on säilynyt käytössä lähes uudenveroisena koko kesän :) Pisteet Lindexille!


Pikkuapinamme tykkää riippua ja roikkua kaikkialla ja täällä siihen oli hyvät mahdollisuudet.


Oletteko käyneet lasten kanssa parkour-puistossa? Kai näitä on muuallakin...?


Isoveikka pääsee jo ylemmäs telineille. Pikkuveikalla meni välillä kulmat kurttuun, kun ei yllä samaan...


Pikkuveikka ei ole ennen uskaltautunut trampoliiniin, mutta tämä vekotin ei muistuttanut perinteistä tramppaa, joten sitä uskalsi varovasti kokeilla :)


Hämähäkkikeinu oli serkusten suosiossa.


Vaatteet vaihdettu. Puistoreissu vei viimeisetkin mehut meidän nuhaisesta pikkuveikasta. Takaisin serkun kotiin päästyämme poika joi aivan valtavasti vettä (älkää unohtako vesipulloja puistoreissuilta...) ja kaatoi siitä myös merkittävän osan päälleen. Onneksi oli vaihtovaatteet matkassa. Enää en vaihtovaatteita lyhyillä reissuilla automaattisesti harrasta, kun harvemmin enää tämän ikäisellä vaipat fuskaavat tms. Minkä ikäisille te kuskaatte vaihtovaatteita puolipäiväreissuille?

Paita me&i. Ekaa kertaa päällä, alesta jemmattu. Traktoreita traktorifanille ;)

Ekaa kertaa jalassa ne "mystiset" farkut, joiden alkuperä on edelleen arvoitus. Ostin nämä jokin aika sitten kirpparilta. Tosi korkea resorivyötärö ja pitkät resorit myös lahkeissa (kuvassa käännetty). Housut kauttaaltaan joustavaa materiaalia. Ainoa housuista löytyvä lappu on tämä pieni kuva (kuva alla) lahkeen ulkosyrjässä (kuvan toisella puolella heppa, toisella kana). Tunnistaako kukaan? Onko tämä jonkun firman tekemä vai kotiompelijan työtä? Housut ovat tosi hyvän malliset ja menevät pitkään pitkien resorien ansiosta.

 

 

Nuori herra on muuten ihastunut Metsolan lätsään :) Jotenkin automaattisesti kuvittelin, että äidin suosikkia sorsittaisiin, mutta tässä tapauksessa onneksi ei. Ilmeisesti lätsä on mukava päässä. Lippa suojaa oikein aseteltuna tosi hyvin auringolta. Materiaali on varsin tiivistä ja paksua, joten sopii paremmin vähän viileämmille keleille. Väri kerää kovasti pikku ötököitä! :) Isoveikka on kateellinen lätsästä...hänen kokoaan ei kesällä enää saanut. Uusi yritys ensi keväänä?

Muistakaa nauttia näistä lämpimistä loppukesän päivistä! :) Ja muistakaa vesipullot...

t. Vahteristonemäntä

perjantai 30. elokuuta 2013

Kesäkeitolla kesä pysyy vielä hetken


Nyt kun kaupat ja torit ovat pullollaan uuden sadon kasviksia, kannattaa keittää kesäkeitto. Itse tykkään kesäkeitosta, mutta eipä sitä tule tehtyä kuin yleensä kerran kesässä. Lapsille soppa ei oikein maistu, siinä lienee yksi syy ;)  ja onhan tuossa vähän kuorimista, pilkkomista ja näpertelyä. Toisaalta isosta kattilallisesta syö pari-kolme päivää niin halutessaan. Tykkäättekö kesäkeitosta? Entä lapset?

Koulussa oli toisinaan kesäkeittoa, yleensä keskellä talvea, ja se tarkoitti kelmeitä pakastevihanneksia mauttomassa maitoliemessä. Muistatteko? Ei ihme, ettei siitä moni välittänyt. Oikea kesäkeitto on maukasta ja tehdään mahdollisimman pitkälle tuoreista kasviksista niiden sesonkiaikaan.


Omaan reseptiini kuuluu:
- perunaa
- porkkanaa
- kukkakaalia
- parsakaalia
- sipulia (pitäisi olla kesäsipulia varsineen, mutta nyt ei ollut)
- herneitä (tuoreita tai pakaste)

Keitetään kasvisliemessä (fondikuutio) kypsiksi siten, että perunat ja porkkanat laitetaan ensin kiehumaan ja myöhemmin muut kasvikset. Lientä vain sen verran, että kasvikset peittyvät. Kaaleja ei pidä keittää ylikypsiksi.

Punaisesta (luomu)maidosta (0,5-0,8 l) ja vehnäjauhosta (noin pari rkl) sekoitetaan erillisessä astiassa maitoliemi ja lisätään soppaan, kiehautetaan. Suolaa, voita ja ruohosipulia reilusti mausteeksi.

Teetkö kesäkeittoa? Mitä laitat siihen?


Pieni apukokki maisteli kesäkeiton aineksia :) Raakana hyviä, jopa kukkakaali!


Herkkua, jos tykkää! Eikä kärsi lämmittämisestä. Pakastaminen sen sijaan ei tee hyvää perunoille.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! :)

t. Vahteristonemäntä

torstai 29. elokuuta 2013

Päiväkoti alkaa maistua puulta



Kolme viikkoa on takana isoveikan päiväkotiuraa ja ilmassa on uutuuden viehätyksen laantumista ja aikaisten lähtöjen arkistumista. Kahtena aamuna nuoriherra on kiukunnut ihan kiitettävästi ja pyytänyt saada jäädä kotiin :/ Tämäkin oli toki odotettavissa, mutta ei se silti kivalta tunnu...

Käytös pk-päivän jälkeen tuntuu parantuvan päivä päivältä pienin askelin, mutta eilen oli taas jostain syystä levoton poika bussipysäkillä heilumassa ja höpöttämässä. Halusi kovasti halailla ja istua sylissä (mikä oli sinänsä oikein mukavaa). Sitten tuli kysymys, jota en ole onneksi joutunut aikaisemmin kuulemaan: "Äiti, tykkäätkö sinä minusta vielä? Ai nytkin? " (kun oli juuri ollut tottelematon) Vakuuttelut tuntuivat menevän läpi ja halattiin yhä kovemmin. Pidättelin kyyneleitä.

Tätä olen pelännyt, että poika kokee, että hänet on siirretty syrjään päiväkotiin, kun jatkan kuitenkin toistaiseksi pikkuveikan kanssa kotona (kunnes työllistyn). Olen huolellisesti selittänyt isoveikalle, että hän käy päiväkodissa harjoittelemassa tärkeitä taitoja eskaria ja koulua varten sekä leikkimässä ikäistensä lasten kanssa. Mutta eihän lapsi välttämättä tuota ymmärrä, eikä osaa ajatella niin pitkälle. Hän näkee ehkä vain, että äiti on pikkuveikan kanssa kotona ja hänet viedään muualle kolmena päivänä viikossa. Täytyy jutella pojan kanssa vielä kaksin rauhassa.

Juttelen joka päivä jonkun ryhmän hoitajan kanssa. Varsinkin lastentarhanopettajan kanssa keskustellessani tuntuu, että puhumme usein eri lapsesta. Kotona meidän kaikkivoipa kuninkaamme onkin päiväkodissa täysin toisten lasten vietävissä. Ryhmän kaksi muuta samanikäistä poikaa keksivät, mitä leikitään, ja isoveikka tulee perässä. Kuulemma aina. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä, mutta lto:n sanat saivat minut jotenkin huolestumaan. Toisaalta ajattelen, että tämä on yksi päiväkodin opetustehtävä pojalleni: et voi aina olla ekana ja päättää kaikesta (kuten kotona pikkuveikan kanssa usein käy). Toisaalta olisi tosi tärkeää osata pitää puoliaan ja ilmaista omat toiveensa kodin ulkopuolellakin. Mutta eikös sitä tässä juuri nyt harjoitella, ei kai vielä ole syytä huoleen?

Tämä päiväkotiviikko onkin osaltamme nyt pulkassa ja edessä on jälleen pitkä viikonloppu. Huilataan, muttei toivottavasti unohdeta rutiinia. Ensi tiistaina on ensimmäinen vanhempainilta. Tilaisuus on varmaan hyvin yleisluontoinen, eikä kahdenkeskisille keskusteluille ole aikaa, mutta odotan sitä silti innolla. Vasu-keskustelut (varhaiskasvatussuunnitelma kunkin lapsen kohdalla) ovat sitten joskus myöhemmin. Ensi viikolla alkaa myös isoveikan toimintaterapia, joten uutta taas luvassa meidän viikko-ohjelmaan. Ja taas uusi juttu, joka pitää markkinoida oikein. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! :)

t. Vahteristonemäntä

tiistai 27. elokuuta 2013

Talvitakkipohdintaa osa 2: vai sittenkin oranssia?


Takkikuume senkun nousee ja nyt on käynyt niin, että Reima on saanut kilpailijan isoveikan takin osalta, kuten yläkuvasta näkyy. Ticketillä olisi nimittäin karvaton oranssi takki! Ainoa toistaiseksi keksimäni miinus tuossa takissa on helman lumilukko neppareineen, joka on tulevassa kauppakäytössä täysin turha ja jopa tiellä. 139 on suolainen hinta, mutta mahtaako näitä jäädä aleen?

Siitä kiiltävästä karvahuppuisesta en välitä...Muita malleja ei kai ole oranssista?

Kuva Jeriikan verkkokaupasta.

Reimalta on tulossa joku oranssi talvitakki, koska verkkokaupan takkien värivalikossa on "bright orange", mutta takista ei ole vielä kuvaa näkyvissä. Takki on reimatec+ ja hintaa 159 euroa. Kuulostaa hurjan kalliilta, eikä noita ääriominaisuuksia (tec+) tarvita kauppatakilta...

 
Reimahoppiin on nyt tullut mun tämän hetken suosikkitakki, Pat (reimatec), joka vaikuttaa riittävän unisexille ollakseen isoveikan talven parempi takki. Luulisin. Pitkä malli sopisi pitkäselkäiselle pojalle. Jotenkin tykkään tästä mallista, siistin näköinen. Arvostan myös sitä, että tämä takki työllistää meitä suomalaisia. Hintaa kympin enemmän kuin Ticketillä.


 
Obos. Pikkuveikka luultavasti pukeutuu ensi talven kauppareissuille tähän keltaiseen unelmaan. Erottuu ainakin tungoksessa:)
 

Tämä kevään untuvainen välikausitakki - lämpimyydessään vk-takin ja talvitakin välimuoto - odottaa isoveikan vaatekaapissa viileneviä säitä. Tällä saatetaan pärjätä jouluun kauppakäytössä. Tämän Saturate-takin keltainen sävy on huomattavasti kylmempi, kuin nuo uuden malliston keltaiset. Tykkään enemmän lämpimästä keltaisesta.

Kuvat Reiman verkkokaupasta (paitsi ylimmäinen oranssi takki Jeriikan verkkokaupasta)

On tää vaikeaa ;)

Mukavaa viikonjatkoa!

t. Vahteristonemäntä

maanantai 26. elokuuta 2013

Lasten oma kirjakerho satukirjasto (buzzaus)

 
 

Olen ryhtynyt buzzadoriksi* ja sain ensimmäiseksi kampanjakseni "Lasten oma kirjakerho satukirjasto", joka on i Padilla katseltava ja kuunneltava, 0-6 vuotiaille lapsille tarkoitettu digitaalinen satukirjasto. Kirjastossa on nyt alkuvaiheessa noin 80 kirjaa ja niitä tulee koko ajan lisää. Puolet kirjoista on itse luettavia ja puolessa on kertojan ääni mukana. Kirjakerho lupaa lisätä uutta katseltavaa joka toinen viikko. Valikoimissa tulee olemaan noin 100 kirjaa ja valikoima päivittyy jatkuvasti.

Ohjelma ladataan Padille App Storesta.

Lisää tietoa satukirjastosta: http://satukirjasto.lastenomakirjakerho.fi/

Perheemme miesväki kokeili satukirjastoa tässä eräänä iltana. Käyttöliittymä oli ensi kokemuksena aikuisen mielestä hieman vaikeakäyttöinen ja epävakaa. Ensimmäisellä latauskerralla järjestelmä näytti lataavan kirjat, mutta ne olivatkin tyhjiä tai kuului pelkkä ääni. Sitä en sitten osaa sanoa, että oliko systeemi vaan niin hidas. Joka tapauksessa alku ei ollu lupaava, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan :)

Satukirjaston linkkien nimeäminen oli osin harhaan johtavaa. Samalla tasolla kirjojen kanssa oli pelkkiä kirjojen hahmojen esittelyjä, joiden voisi kuvitella olevan omia kirjojaan/tarinoitaan (esim. Cars > Martti). Sinänsä ihan mukavaa, että lisämateriaalia löytyy: pelejä ja hahmoesittelyjä, mutta ne olisi syytä sijoittaa hieman toisin, että varsinaiset kirjat ja lisämateriaali erottuvat toisistaan.

Lapset olivat luonnollisesti aivan innoissaan uudenlaisesta ajanvietteestä, josta oli vaikea sanoa, oliko se kirja, filmi vai mikä! Isoveikka (pian 5 v) oli pian tilanteen tasalla ja näppäili sivunkääntönappulaa sujuvasti aina merkkiäänen soidessa. Lupaus "lapsen käsiin turvallinen ja sopivan helppokäyttöinen sovellus" toteutuu ainakin i Padia jonkin verran käyttäneen 5-vuotiaan kanssa.

Veljekset katselivat ensimmäiseksi Aku Ankka-aiheisen tarinan, jonka isoveikka valitsi. Pikkuveikka, 2 v, ei jaksanut kovin kauaa keskittyä tähän huviin, mutta ei hän jaksa oikein vielä keskittyä pidempiin normikirjoihinkaan. Kirjan sivun kääntyminen oli animoitu hauskasti näkyväksi, joten kyllä tuossa jollain lailla tunsi katselevansa "kirjaa" :)

Tuttuja Disneyhahmoja ja valmiiksi luettuja satuja - hyvä vaihtoehto filmien/tv:n tuijottamiselle eikö? ;)

Palaan asiaan, kunhan saamme lisää käyttökokemusta tästä uudesta tuotteesta! :)

t. Vahteristonemäntä

*)Mitä buzzadorina olo oikein tarkoittaa?

"Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa." (
http://www.buzzador.com/fi/page/paeaese-ensimmaeisenae-kokeilemaan-tuotteita-ja-palveluita)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Loppukesän löytöretki


Mitä kaikkea voi löytyä muutaman sadan metrin säteellä kotipihasta? Kaikenlaista mielenkiintoista, ainakin jos mukana on maanrajassa kulkevaa pikkuväkeä, joiden tarkat silmät huomaavat kaikenlaista, mitä aikuiset eivät näe...

Olimme poikien kanssa kävelyllä viime perjantaina lähiympäristössä. Aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti ja heinäsirkat sirittivät tienvarren heinikossa. Kaunis, kuulas loppukesän päivä. Tuota yläkuvan kaivon reikää pitää  aina kävelyllä ollessa ihmetellä ja tiputtaa sinne pikkukiviä kuunnellen niiden plumpsahduksia :)


Pikkuveikan lemppari on tien pientareelle hylätty rikkinäinen autonrengas. Epäilemättä rekan rengas, kun on niin suuri. Joka kerta ohi kulkiessa sitä pitää tutkia ja sen päällä istuskella ;)


Läheisen hevostilan kissa on isoveikan epävirallinen lemmikki. Ja kaikkien muidenkin ohi kulkevien lasten, jotka innostuvat leikittämään ja rapsuttelemaan tätä hyrisevää hiiripyydystä. Herttainen kaikkien kaveri ja lapsiystävällinen kissimirri.



Heppoja käydään katsomassa myös ainakin kerran viikossa. Tunnemme ne nimeltä ja moni antaa jo lastenkin silittää turpaansa. Upeita eläimiä.


Porukan pienin poni pyllähti pepulleen ja rapsutteli jalkaansa. Hellyyttävä otus :)


Kotimatkalla kohtasimme harvinaisen otuksen: vaskitsan. En ole tietääkseni aiemmin tällaiseen luikertelijaan törmännyt, eivätkä varsinkaan lapset. Suhtauduin siihen varmuuden vuoksi, kuten käärmeisiin yleensä (vaikka se kuulemma kuuluukin liskoihin), enkä antanut poikien koskettaa tätä erikoista otusta. Kotona googletin lisätietoa ja vaskitsat ovat tosiaan harvinaisia nykyisin.


Pojat painiskelivat kävelytien reunassa ja huomasivat taas maassa jotain mielenkiintoista: pörröisen perhostoukan!


Pikkuveikkakin haluaa koskettaa karvamatoa. Hyyyvin varovasti :)

Pikkuveikalla : metsolan lätsä, h&m huppari, ciraf mustat ulkoiluhousut, reimatec lenkkarit
Isoveikalla: rakas angry birds-lippis ;), adidas huppari ja -verkkarit (kirpparilta), reima lenkkarit


Aikansa otusta tutkittuamme ehdotin, että ottaisimme sen mukaan kotiin. Isoveikka riemastui: hänen oma lemmikkinsä! :) Mutta sitä ei sitten tuoda sisälle, vaan pidetään ulkona. Se sopi. Rakensimme uudelle lemmikille terraarion muovilaatikosta ja pyykkipussista sekä sisustimme sen kompostikuivikkeella ja erilaisilla lehdillä. Varmuuden vuoksi myös nokkosella, jos tämä olisi sitä lajia. Lajinmääritys on vielä tekemättä. Aiomme päästää toukan vapauteen lähipäivinä (jos jollekin tuli suru tästä vangitsemisesta) :)

Minulla oli itselläni aikanaan jos jonkinmoista "lemmikkiä" reijitetyissä, muovisissa karkkilaatikoissa. Oli sammakonpoikasia, leppäkerttuja ja erilaisia perhosen toukkia. Ja etanoita. Yleensä ottaen lemmikit menestyivät ihan mukavasti. Joskus kävi niin, että rasia unohtui auringonpaahteeseen ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Kerran etanaretken saalis unohtui yöksi housuntaskuihin, kun riisuin housut illalla tuolin selälle. Aamulla äiti kauhistui, kun tuli huoneeseeni. Matossa risteili limavanoja ja etanat kiipesivät pitkin huoneen seiniä! Sieltä niitä sitten nypittiin, yksi kerrallaan... Sen jälkeen koko lemmikkifarmi piti sijoittaa tontin laitamille ;)

Ottaako/pyytääkö teidän lapset hyönteisiä lemmikeiksi? Oletko itse lapsena ottanut?

Mukavia loppukesän retkiä kaikille lukijoille! :)

t. Vahteristonemäntä

perjantai 23. elokuuta 2013

Talvitakkipohdintaa

 

Talvitakkituskaa tai vähintäänkin pohdintaa Reiman uuden malliston äärellä. Olen aika lailla päättänyt, että poikasten tulevan kaamoksen kauppatakit hankitaan Reiman uudesta mallistosta. Huomaatte hieman epäröintiä rivien välissä, ja se johtuu siitä, että isoveikalle en ole (vielä) löytänyt täydellisen mieleistä vaihtoehtoa. Pikkuveikalle on vaihtoehtoja, kuten pienille yleensä. Mistähän moinen muuten johtuu?

Olkoon pikkuveikka kerrankin vuorossa ensimmäisenä. Yläkuvassa Dani. Näitä raidallisia  reimalaisia meillä on ollut isoveikalla välikausitakkina (ja on myös jemmassa) ja olen tykännyt. Tässä uusi väriyhdistelmä, jossa jopa keltaista mukana! Ja sinistä, joka äidin mielihaluista huolimatta sopii hyvin pikkuveikalle ;) Reipas ja näyttävä, värikäs. Mutta onko tämä liian edellisten kaltainen? 69 eur.

 

Toffe. Herttainen, positiivisesti vauvamainen (viimeinen vauvani!) taaperotakki. Yksinkertaisen tyylikäs ja silti erilainen. Äärimmäisen lian aran näköinen, mutta kauppatakiksihan tämä tuleekin. Vinovetskari houkuttelee. 69 eur.


Obos. 89 eur. KUNNOLLA keltainen ;) Pirteä, näkyvä ja hauska. Mutta kyllästynkö? Sopiiko keltainen sittenkään pikkikselle? Liian kuuma kaupoilla? Harmi, ettei tätä saa isommassa koossa. Tämä olisi ehdoton isoveikan takki, kun nyt sitten menivät "pilaamaan" sen ihanan keltaisen karvahuppuparkan tekemällä siitä tyttöjen mallin. En voi pidätellä katkeruutta ;) Luulen vahvasti, että tästä tulee pikkuveikan sotisopa pakkasta vastaan.


Sitten isoveikan vuoro. Ja herra pian 5 vee ei nyt ryppyile yhtään! ;)  Jotenkin isoveikan takki tulevana talvena punoittaa nyt kovasti (kun se keltainen taitaa jäädä haaveeksi) Kaipaan väriä ja lämmintä sellaista, sillä olen mennyt jemmaamaan mustan ja syvän tummansinisen haalarin hänelle (lievää katumusta äänessäni, huomaatte) Tämä eka, Olly, on ihana, tyylikäs, mutta liian kallis, 169 eur. En kyllä raaski. Hurja hinta lapsen takista. Joka ei ole edes päivittäisessä käytössä.
 

Siirrytään siis edullisempiin versioihin. Rady. Punainen untuva karvalla. Ensimmäistä edullisempi (119 eur). En tiedä, jotenkin tästä puuttuu "juju"? Punaisen sävy hieman tunkkainen, vai kuvittelenko vain?
 
 
 Kaj. Punainen perusreimatec. Ainakin se on punainen (hyvä sävy) ja yksinkertainen. Yksivärinen. Varma ja turvallinen valinta. Paitsi, jos viisivuotiailla punainen onkin jo tyttöjen väri...Tec-ominaisuus on tosin turha kauppatakissa, jossa ei ulkoilla pitkään kerralla.
  
 
 
Troy. Liskomiehen suomutakki tähdillä. Näyttävä. Reipas. Erilainen. Kiva kellanvihreä väri. Voisin kuvitella pojan omaksi suosikiksi. Tähtiä ;) Edullisin näistä, 99 eur.
 
 
 
Tian. 129 eur. Keltaisen parkatakin korvike. Tuntuisiko tämä "korvikkeelta" vielä käytössäkin? Untuva liian lämpöinen meidän kuumakallelle? Toisaalta: meillä on Reiman viime kevään keltainen kevytuntuvatakki (myytiin lämpimänä välikausitakkina), joka on lähes käyttämätön ja mahtuu oikein hyvin edelleen, mutta ei riitä paukkupakkasilla. Tämä on lämpimämpi keltainen kuin se keväinen versio. Mutta onko tämä liian samantyyppinen?

Missä muuten luuraa Reiman facebookkuvissa (kuva alla) näkynyt oranssi välikausitakki? Vai onko tuo oranssi ollenkaan tai edes välikausitakki???

 


 
Mitäs mietteitä nämä herättävät? Minkä näistä itse valitsisit pienemmälle? Entä isommalle pojalle? (nyt ei ole sitä Moloa vaihtoehtona ;) )

Kuvat http://www.reima.fi/fi/, alin kuva Reiman facebookista.
 
t. Vahteristonemäntä

p.s Koko perhe syksyn ekassa flunssassa. Höh. Itse olen sairastanut maanantaisesta hampaiden poistosta saakka tätä flunssaa eikä loppua näy :( Toivottavasti olette muut pysyneet vielä terveinä!

 
 

Onko koira kotona? (Po.p)

 
 
 
On! Lankesin. Myönnetään. Koirapaita on vaan niiiin ihana. Ja sitten tuli se viimeinen naula arkkuun :" housujen ostajalle paita puoleen hintaan". Eihän sitä voinut vastustaa! ;)

Olin yksin kaupungissa ja piipahdin Po.p:in myymälään katsomaan, josko koirapaidasta olisi jäänyt meidän kokoa jäljelle (kun verkkokaupasta loppuivat alkuunsa). Siellä oli! Tai no...122/128 on hiukan reilu vielä 117 cm pojalle, mutta sehän ei yleensä ole ongelma. Hihoja voi hyvin kääntää resorin verran.
  
 

Eipä ollut vaikea valita, mitkä housut ottaisin paidan kaveriksi. Syksyn keltaiset sammarit tietysti. Niistä ei tosin ollutkaan kokoa 122 (paitsi slimmistä, joka ei sovi tälle jässikälle) ja jäin arpomaan lahkeen riittävyyttä. Ystävällinen myyjä lupasi, että sovitetaan rauhassa kotona ja soitan sitten, jos haluan vaihtaa  saman mallisiin farkkuihin, joista löytyy isompaa kokoa. Lupasi laittaa oikean kokoiset farkut sivuun, jos soitan saman päivän aikana. Reilua. Hyvää palvelua :)

Onneksi ei tarvinnut vaihtaa. Pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen poika solahti housuihin juuri mukavasti :) Oikein hyvän malliset housut, joustava säätövyötärö ja istuvat nätisti pepusta. Ja tuo väri! Haluaisin samanlaiset itselleni!

Kuvissa isoveikka keikaroi samalla reissulla hankitun, suuren suosion saavuttaneen, ekan oman sateenvarjonsa (Spider Man) kanssa. Pikkuveikka sai Puuha Pete-varjon :) Näitä varjoja myytiin kirpparilla uutena.


Koirapaitaa ja sammareita on pidetty jo Flamingo(kylpylä)-reissulla mummin ja papan kanssa sekä yhtenä päivänä päiväkodissa. Siisteinä ovat säilyneet. Housuja en ole vielä pessyt. Paidan pesin nyt tänään ekan kerran ja minusta näyttää, että se lyheni ja leveni aika lailla :( Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ihan normaalissa 40 asteen pyykissä pesin ja huomasin muutoksen kuivumaan laittaessa. Toki yritin muotoilla paitaa venyttämällä pituutta, mutta eihän se siitä paljoa muuttunut. Kurjuus. Pinta sentään selvisi siistinä pesusta.

"Onko koira kotona? Ei, miesten kanssa metsällä. Onko koira kotona? Ei, naisten kanssa saunalla. Onko koira kotona...?" Muistatteko tällaista käsileikkiä/lorua?

t. Vahteristonemäntä



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Blogihaaste - minun Reima




Blogihaaste - minun Reima. Mitä sinä pukisit lapsellesi raikkaalle talviseikkailulle Reiman AW13 mallistosta? Entä urbaanille kaupunkiseikkailulle? Tässä minun ehdotukseni.

Yläkuvan raikkaassa talviseikkailussa poika lähtee valloittamaan sen kaikkein mahtavimman pulkkamäen. Sen josta ei ole uskaltanut ennen laskea. Mäen huipulla pakkanen kipristää nenänpäätä ja sydän hakkaa jännityksestä. Nyt mennään!
 
 

 

Urbaani seikkailijani kulkee talvisessa betoniviidakossa Tarzanin lailla. Juosten, hyppien ja kiipeillen. Muurit eivät ole esteitä, ne ovat leikkitelineitä! Mukulakivillä tasapainoillaan ja luiskista saa vauhdin uuteen apinaloikkaan. Ota kiinni, jos saat!

Mitäs tykkäätte?

Joko sinä olet osallistunut Minun Reima-blogihaasteeseen? Aiotko osallistua? Aikaa on 25.8. saakka. Jos haluat lisätietoja kilpailusta, voin laittaa ohjeet sähköpostitse.

t. Vahteristonemäntä

tiistai 20. elokuuta 2013

Smoothiehurahdus


Miten syötetään riittävästi hedelmiä ja marjoja kaikkea tuoretta vierastavalle 2-vuotiaalle? Hurautetaan smoothie! Toimii.

Meidän pikkuveikka ei syö edes mansikoita, mustikoista ja vadelmista puhumattakaan. Oman pihan pulleat pensasmustikatkaan eivät kelpaa. Vihanneksista menee vain keltainen paprika ja tuore herne, hedelmistä banaani. Siinä sitä on ruoka-aineympyrää kerrakseen!

Olen välillä tosi huolissani pienen vitamiinien saannista ja annan Piltti-hedelmä/marjasoseita, joista yleensä tykkää. Olemme juuri aloittaneet myös "pakko maistaa" kampanjan, että tottuisi uusiin vihannes-/hedelmämakuihin. Pikkis on päästetty monessa helpommalla kuin isoveikka, koska joka asiasta ei ole jaksanut riidellä (kun on muutakin tekemistä). Ja se tietysti kostautuu.

Vastaavasti isoveikka on aina rakastanut marjoja ja hedelmiä ja perusvihanneksetkin menee hienosti. Niin ne ovat tässäkin asiassa erilaisia nuo poikaset!


Mansikka-aikana silmiini sattui smoothieohje jostain lehdestä ja päätin kokeilla. En enää muista ohjetta tarkalleen, mutta tällaisilla ainasuhteilla olen tehnyt nyt useamman erän:

0,5 l mansikkaa tai mustikkaa  (saa olla reilumminkin)
2 banaania
2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa

Hurautetaan sauvasekoittimella tasaiseksi esim. litran mittakannussa ja tarjotaan kylmänä. Pakastemarjat saavat olla hieman kohmeisia.

Ihan kokeeksi annoin smoothieta myös pikkuveikalle ja olin lähes varma, ettei suostu sitä syömään. Mutta niin vain imi pillillä lasin tyhjäksi ja pyysi lisää! :O Varmaan arvaatte, että meillä on tänä kesänä hurissut sauvasekoitin tiuhaan! Parhaiten paksuhko juoma menee pienellä ihmisellä lusikoiden jälkiruokakulhosta.


Mustikkaversio on kauniin väristä ja yllättävän hyvää. Banaani tosiaan riittää makeuttajaksi.


Näitä kaupan smoothieita olen ostanut toisinaan itselleni. Hyvän makuisia :) Pullollisessa on useampi hedelmä!

Uusi terveellinen tapa meidän perheessä. Smoothiesta tulee hyvä ja kylläinen olo. Suosittelen!

Syökö teidän lapset hyvin kasviksia ja hedelmiä? Oletteko kokeilleet smoothieta?

t. Vahteristonemäntä

maanantai 19. elokuuta 2013

Hammasoperaatio, kirpparipöytä ja lastenvaatekutsut

Aikamoinen maanantaipäivä: aamulla klo 8 poistettiin kaksi viisaudenhammasta (samalta puolelta) ja iltapäivällä laitoin kirpparipöydän kuntoon. Mies onneksi kuskasi nyssäkät paikalle. Illalla kieriskelin vielä joukkohysteriassa me&i kutsuilla.

Hampaidenpoisto meni ihmeen hyvin ja kivuttomasti. Ottaen huomioon, että ennen pyörryin aina pistettäessä, oli sitten kyseessä hemoglobiinin otto, rokotus tai varsinainen verikoe. Ehkä kahden pojan maailmaan saattaminen vei turhat piikkipelot ;) Mutta on se suukin herkkä ja henkilökohtainen paikka. Puudutus onnistui hyvin ja hampaiden juuret olivat suorat ja kohtuullisen kokoiset. Se ylähampaan rutina taisi olla inhottavinta. 20 minuutin kuluttua kävelin jo bussille huojentuneena tuppoa purren.

En arvannut, että homma ei ollutkaan vielä ohi. Kun puudutus lakkasi, kipitin nopsaan lääkekaapille helpostusta hakemaan ja silti ikenet ja viereiset hampaat ovat arat. Verenmakuinen tuppo suussa ei sekään ole järin miellyttävä makuelämys. Sitten tein virheen ja söin kiinteää ruokaa lounasaikaan ja vuoto alkoi uudestaan :( Loppupäivä menikin sitten tuppoillessa. Luulin jo, että tässä pitää lähteä uudestaan lääkäriin, kun vuoto ei ole loppunut kokonaan. Mutta ainakin  netistä löytämäni yths ohjeet aiheesta antavat ymmärtää, että pientä verenvuotoa voi jatkua useamman päivän ajan. Lääkäri sanoi, että vuodon kanssa ei saa mennä nukkumaan, mutta taisi tuolla tarkoittaa kovaa verenvuotoa.

Miten olette toipuneet viisaudenhampaan poistosta?

Onneksi sain miehen kantamaan kirpparitavarat autosta paikalle ja kirpparin emännän auttamaan tavaroiden paikalleen laitossa :) Mutta jo pelkkä innostus siitä, mitä kaikkea viereisistä pöydistä löytyi, sai veren taas maistumaan. Ällöä. Uusi Nosh Organics paita kympillä (ruskeita apinoita oranssilla pohjalla) ja Po.p collarit 4 eur. Ja lasten rakastamia Puuha Pete-filmejä 1,5 eur!

Oletteko kuskaamassa lasten vaatteita kirpparille? Vai huutiksessako kaikki nyt myydään?

Välissä syötiin pikaisesti hesessä. Tai ketkä söivät ja ketkä eivät. Joku imi rauhallisesti kylmää limua ja nieleskeli hyvin varovasti jäätelöä. Ihana kuitenkin saada jotain hyviä makuja suuhun! Lapset eivät, ihme kyllä, nostaneet äläkkää siitä, että äiti söi pelkkää jälkiruokaa ;)

Kotimatkalla miesväki tipautti minut kaverin me&i kutsuille. Kahvittelu jäi osaltani nyt väliin, kun en halunnut ikeniä rasittaa, mutta keskityin sitten enemmän uuteen mallistoon. Lapsille oli vaikka mitä kivaa, mutta äitien mallisto on mielestäni kovin mustanpuhuva. Positiivisena väripilkkuna oli retrotyylinen kukallinen tunika, joka jäi kuitenkin ruksaamatta tilauslomakkeeseen, kun väritys ei ollut ihan oman oloinen. Velour joogapantsit tosin oli pakko saada (vaikkei se "tumma khaki" olekaan ihan oma lemppari), kun olen aina silitellyt lasten velourhousujen ihanaa materiaalia. Nyt saan kietoutua itsekin pehmoiseen syyspimeillä :) Monet äidit innostuivat muuten farkkumallistosta, joiden koot imartelevat! Kaikki saivat 1-2 numeroa tavallista kokoaan pienemmät pöksyt jalkaansa. Mainio myyntikikka nuo kokonumerot ;)



Isoveikalle valitsin oranssi-ruskean oravapaidan, jossa on napitus edessä sekä "kamelin" väriset velour joogapantsit. Pikkuveikka sai lopulta keltaisen poliisiautopaidan ja turkoosit velour haaremihousut, joiden pepussa nököttää joku marsuntapainen otus. "Lopulta" siksi, että jouduin tekemään tilauskaavakkeen uudestaan, kun rupesin muuttamaan valintojani nähtyäni yhden vaippapepun sovittavan noita haaremihousuja. Niin söpöt! :)




Tämä paloautopaita oli luonnossa vielä keltaisempi kuin kuvissa. Se oli PAKKO saada! ;) Tosin otin sen ennakkosuunnitelmista poiketen sittenkin pikkuveikalle.



 Tiedän, että nämä me&i "marsut" jakavat mielipiteet. Mutta mitäs tykkäätte näistä pöksyistä?

(kuvat me&i verkkosivuilta)

Sellainen maanantaipäivä!

t. Vahteristonemäntä