sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kiveä ja betonia - urakalla ennen pakkasia


Meidän pihaprojekti se vaan paisuu ja laajenee. Kesäloman päätteeksi laitettu nurmikko on kasvanut hyvin ja peittyy jo syksyn lehtiin. Kahtena viikonloppuna olemme kaivaneet mukulakiviä ylös paikasta a ja siirtäneet niitä paikkaan b eli aitan edustalta nurmikon alapuolella olevaan luiskaan.

Multainen luiska on ensin päällystetty eräänlaisella muovisella kennostolla, joka estää maata valumasta pois luiskasta. Kennosto on täytetty soralla ja tuettu paikalleen harjateräksen pätkillä. Soran päälle lapioitiin kerros betonimyllyllä sementistä, kivituhkasta ja vedestä sekoitettua ns. maakosteaa betonia. Kivet hierottiin betonimassaan ja kolot täytettiin. Lopuksi kastelukannulla tiivistettiin pinta tasaiseksi ja huuhdeltiin samalla liiat betonit pois. Betonin kuivuttua pinta näyttää siltä, kuin kivien välissä olisi tavallista hiekkaa, mutta kivet ovat lujasti kiinni alustassa ja toisissaan betonin ansiosta, ja rakenne kestää paremmin esimerkiksi lasten kiipeilyä. Eikä pitäisi kasvaa rikkaakaan.

Hidasta, raskasta, mutta lopputulos palkitsee. Oman käden työnjälki näkyy ja lopputulos on (toivottavasti) kestävä. Tykkään luonnonkivestä, jota alueelta onneksi löytyy. Kallio olisi mahtava juttu, mutta sitä ei valitettavasti ole. Kai tämä kivien latominen on jonkinlaista valekallion rakentamista.


Yksi tärkeimmistä työvälineistä tässä kiveyksen teossa on tällainen lasten hiekkalapio - oikein kätevä maakostean betonin mättämisessä kivien saumakohtiin. Olen muuten käyttänyt tällaista lasten lapiota pihalla moneen muuhunkin hommaan, esimerkiksi taimien istuttamiseen keväällä. Oikein pätevä työkalu!


Hiekkalaatikko ei ole mitään, kun saatavilla on iso, epämääräinen kasa kivituhkaa. Siihen voi kaivaa valtavia luolia tai sen päältä voi laskea veikan kanssa mopoilla. Ja kasa on mukavan lähellä paikkaa, jonne vanhemmat äheltävät kiveystä, joten siitä on helppo huudella "Hei äiti, kato..."  Mikä siinä onkin, että lapset tarvitsevat aina kommentoivaa yleisöä tekemisilleen?

Kivituhka sisältää nimensä mukaisesti myös hyvin hienojakoista ainesta, joten se jämähtää kivasti kiinni kosteisiin välikausihousuihin ja -hanskoihin...Oma projektinsa päivän päätteeksi onkin harjata ja huuhdella poikien vaatteet - usein ne on pakko pyörittää ihan koneessa. Meillä ratisee hiekka nyt sisälläkin. Sitä kulkeutuu ihan kiitettävästi näillä kosteilla keleillä sisätiloihin.



Pikkuveikkaa voisi kyllä sanoa raksalla kasvaneeksi...Poika sai omat kuulosuojaimet jo puolivuotiaana.  Isoveikkakin on varttunut vauvavuotta lukuunottamatta milloin minkäkinlaisella työmaalla; aina meillä on pihassa rakennettu jotakin. Puutarhahan ei tunnetusti ole koskaan valmis ja tämän olen kyllä valmis allekirjoittamaan! Ja työllistävä vaikutus pihalla tosiaan on: ei ole vapaa-ajan ongelmia ja hyötyliikuntaa riittää ;)


Ensimmäinen osa mukulakiveyksestä valmis! :) Kolosessa, kuorikkeen suojissa kasvaa sinilaakakataja. Kevennän kiveystä paikoitellen istuttamalla sinne tänne havuja ja seppelvarpuja. Taimia olen jemmannut syksyn alesta ja istuttanut ne kasvimaahan siltä varalta, että talvi yllättää meidät tänäkin vuonna.


Nämä nurmikolle johtavat betoniportaat ovat myös tämän kesän/syksyn satoa. Tällä paikalla kasvoi vuosi sitten polvenkorkuista voikukkaa. Sitä vastaan taistelemme nyt kivisin keinoin!

Arvelimme eilen koko päivän kivikkoisessa rinteessä kykittyämme, että luiskasta on nyt ehkä 1/3 valmiina...Ei tämä siis ihan vielä tässä ollut, ja pitää varautua siihen, että homma jää kesken talven tullessa. Kun arjenkin pitää pyöriä jne. Vaikeinta on sietää keskeneräistä ja ajatella, että pala palalta eteenpäin.

Millaisesta pihasta/puutarhasta pidät? Viehättääkö kivipinta?

Tunnin päästä onkin jo maanantai, joten toivottelen mahdollisimman mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Vahteristonemäntä

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lisää oranssia! (Metsola)


Me näköjään oikein kieriskellään oranssissa tänä syksynä!

MiniMintin paketti toi jokin aika sitten annoksen Metsolan alehintaista oranssia froteeta: 128 cm paidan, 128 cm housut ja 116 cm housut (122 oli loppu, kuten yleensä tuppaa käymään...).




116 cm housut on juuri sopivat noin 118 cm vesselille. Noita isompia, 128 cm, en edes viitsinyt pyytää sovittamaan, kun näin jo päältä, että ne saavat mennä vielä kaappiin odottamaan seuraavaa kasvupyrähdystä (viime vuonna 9 cm!).

Tykkään noista valkoisista kaarista taskujen kohdalla. Ihanat housut! Vyötärö istuu sopivasti ja hyvä niin, sillä säätömahdollisuutta näissä housuissa ei ole.

Tällaiset housut haluaisin itsellenikin, jos niitä saisi aikuisten koossa kohtuuhintaan. Yksi Metsolan pinkki froteepaita mulla kävi kääntymässä, mutta jouduin toteamaan, että ei ollut minun malli. Harmi. Paidassa oli ahdas kaula-aukko ja se oli  hieman liian tiukka lantiolta. Vai olisiko vaan niin, ettei paksu frotee oikein imartele "aikuisen naisen" vartaloa? ;) Oletteko kokeilleet aikuisten Metsola-tuotteita?


"Vieläks tää sovittelu jatkuu kauanki...?" ;)


128 cm paita on vielä tosi reilu, mutta kyllä sitä voisi halutessaan jo käyttää. Hihansuut on sen verran napakat, ettei ylipitkä hiha valu kämmenen päälle. Päädyin kuitenkin jemmaamaan tämän paidan vielä hetkeksi kaappiin, jossa säilytän seuraavan koon vaatteita. Kiva löytää tämä ihanuus vaikka keväällä! Kukahan se juuri äskettäin lupaili lopettavansa jemmaamisen...


Pirtsakka setti! :) Olen ihastunut Metsolan froteen laatuun ja värikkyyteen.  Toivottavasti tämä color-sarja pysyy edelleen tuotannossa! Ensimmäisen paitahankinnan kohdalla kesällä epäilin froteen kovettuvan ilman kuivausrumpua, mutta ei hätää: yhtä pehmoista on edelleen kuin ostettaessa :)

Syksyn uusista Metsolan teksti-ja inkkari-kuoseista en kyllä oikein välittänyt. Mitä te piditte niistä? Jollet vielä tiedä, kurkistapa Indians ja Back to school.

Metsolalla on postikulut 0 eur 26.-29.9. eli vielä huomenna sunnuntaina. Tiedoksi vaan :)

Mukavaa lauantai-iltaa!

Vahteristonemäntä

perjantai 27. syyskuuta 2013

Nurinpäinpäivä

Huh, mikä päivä! Se ei tietenkään riittänyt, että aamu oli kaikille aikainen, pojat revittiin sängyistään puoliunessa ja kiirehdittiin puurot suihin kiristyvässä tunnelmassa, juostiin tihkusateessa bussille molempien veljesten kitistessä jo valmiiksi. Se oli vasta alkusoittoa. Perjantaiseen tapaan suuntasimme isoveikan toimintaterapiaan.

Paluumatka se oli, joka vasta voimia kysyi. Pikkuveikka ei meinaa millään käsittää, että hänellä ei ole menemistä toimintaterapian saliin, kun tulemme veikkaa hakemaan, vaan meidän on odotettava eteisessä. Kerta toisensa jälkeen poika kävi avaamassa oven ja yritti tunkea kurakenkineen terapiatilaan. Hain pois ja kielsin menemästä. Poika heittäytyi lattialle ja yritti turhautuneena lyödä. Toistamiseen. Kielsin ja pidin kiinni. Pitkään. Siinä sitten yritin laittaa  rukkasten peukaloita paikalleen rimpuilevalle kaksivuotiaalle, joka luonteensa mukaisesti kirkuu suoraa huutoa, jollei saa tahtoaan läpi. Luojan kiitos, ovi avautui, isoveikka saapui ja pääsimme lähtemään.

Mutta. Kello oli jo liian paljon, bussi meni juuri. Seuraava tulisi puolen tunnin kuluttua. Eihän se ole aika eikä mikään, jos on jotain järkevää tekemistä, mutta alueella ei ole edes leikkipuistoa eikä metsää, minne paeta höyryjä päästämään. Vain kauppoja ja parkkipaikkoja. Autoja, joiden alle voi juosta. Menimme päiväkotikaverin perheen perässä Tiimariin sillä ajatuksella, että siellähän odotteluaika kuluu joutuisasti vaikka askartelutarvikkeita tutkien. Hah hah haa...Isoveikka käsitti puodin lelukaupaksi ja silmät kiiluen jo valitsi mielessään, minkä haluaa ostaa. Ja tietenkin seurasi kauhea pettymys ja huuto, kun ei ostettukaan lelua. Vein itkevät pojat pois kaupasta käytävään huutamaan (tässä kohtaa pikkuveikka itki ilmeisesti vielä ainoastaan myötätunnosta tai sitten kiukkusi vaan kaksivuotiaan itsetunnolle käyvää rattaissa istumista).

Yritin rauhoitella mielensä pahoittanutta ja terapiasta uupunutta isoveikkaa ja lohdutin häntä. Isoveikan kaveri kysyi, miksi poika itkee noin kauheasti. Useimmat ulkopuoliset eivät ymmärrä, että nämä veljekset reagoivat keskimääräistä voimakkaammin. Ja kuuluvammin. Isoveikka piristyi kuitenkin pian ja meni istumaan epäkunnossa olevaan autoleluun, joka toimii kolikolla kunnossa ollessaan. Pikkuveikka tajusi jääneensä jostain paitsi ja alkoi kitistä omaa vuoroaan. Päiväkotikaverin perhe tuli myös jonottamaan samaisen auton kyytiin ja kaikki lapset saivat ajaa vuorollaan. Harmoninen hetki oli kuitenkin vain tyyntä myrskyn edellä.

Koitti bussille lähdön aika. Pikkuveikka ei selvästikään ollut tajunnut, että kohta se hauskuus loppuu ja sai seuraavan raivokohtauksen, kun alettiin tehdä lähtöä. Karjui naama punaisena ja jäykisti itsensä ihan tikkusuoraksi, jolloin oli aivan mahdoton tunkea häntä rattaisiin (kävelystä ei siinä tilassa tietenkään tulisi mitään). Yritin saada lapselle pipoa päähän yhdellä kädellä ja pitää toisilla pojan käsiä paikoillaan, ettei hän repisi pipoa tai löisi minua. Luonnollisesti ympärillä olevat ihmiset tuijottivat, että mikä kauhea hätä tuolla lapsella mahtaa olla. En edes viitsinyt katsoa ympärilleni (tämän pojan kanssa olen oppinut olemaan välittämättä ympäristön katseista). Lopulta sain pojan jalat taivutettua rattaisiin ja pipon tungettua korville. Lähdimme kohti bussipysäkkiä. Syvä hengenveto.

Huutamisesta uupunut pikkuveikka istui ihmeen rauhallisena rattaissaan, vaikka isommat lapset kiipeilivät pyörätelineiden päällä bussia odotellessamme. Taisi vetää henkeä. Bussissa pääsi sitten piru irti. Laitoin pikkuveikan istumaan ikkunapaikalle isoveikan viereen ja menin maksamaan. Isoveikka oli ehtinyt singahtaa pk-kaverinsa viereen ja pikkuveikka keikkui keskellä käytävää. Nostin pojan takaisin penkkiin ja siitäkös hän suivaantui. Heittäytyi taas selkä kaarella pois penkiltä. Bussi lähti liikkeelle, joten koppasin pojan syliini ja pidin tiukasti kiinni. Jos ei pysty istumaan omalla penkillään, on istuttava sylissä. Piste. Bussissa ei voi vaellella tai nousta seisomaan. Poika huusi kuin hyeena ja hiki helmeili nenän päällä. Minulla varmaan myös. Muut matkustajat yrittivät tuijotella ikkunasta ulos ja keskustella kaiken kakofonian keskellä omiaan. Isoveikka riehaantui kaverinsa kanssa hölöttämään vessajuttuja ja pomppimaan penkissään. Kielsin - ei vaikutusta. Uhkasin karkkipäivän peruuntumisella - pölinä vaimeni.

Pikkuveikka punnersi sylissäni niin, että sain tosissaan pidellä häntä kiinni, ettei poikanen putoa bussin lattialle. Lopulta siirryimme rattaisiin bussin keskiosaan, jossa tällä kertaa poikkeuksellisesti oli toisetkin kärrit. Pujotin taas aikani tikkuna jäpittävää, huudosta hikistä pikkuveikkaa rattaiden sisään ja kun lopulta sain hänet aloilleen, poika huitaisi kunnolla suoraan kasvoihin. Ja toisenkin kerran. Pidin molemmista käsistä kiinni ja laskin kymmeneen. Toisenkin kerran. Yritin selittää rauhallisella äänellä, että ketään ei saa lyödä. Ylitin itseni moneen kertaan.

Toinen äiti rattaiden vieressä katsoi osaaottavasti. Hänen kaksivuotiaansa istui bussin penkillä kuin pieni enkeli ja vauva nukkui rattaissa pikkuveikkamme huudosta huolimatta. Hän kysyi, minkä ikäinen poikani on. Nyökyttelimme yhdessä, että juu, tällaisia ne parivuotiaat joskus ovat...Luulenpa, ettei hän tiennyt mitään siitä, millainen keskimääräistä temperamenttisempi kaksivuotias voi olla. Ei joskus, vaan useimmiten. En minäkään tiennyt isoveikan ollessa samanikäinen, mitä vielä on edessä.

Hieman ennen kuin kotipysäkki pilkahti pensaikon takaa, sain kiinnitettyä huutamiseen uupuneen ja punaisena nyyhkivän pikkuveikan huomion bussin ikkunan takana näkyviin autoihin, taloihin, mihin tahansa. Painoin pysähdysnappia ja kokosin katraani. Huokasin sille toiselle äidille: "selvittiinhän kuitenkin hengissä..." ja lonksuttelin rattaat ulos bussista. Pihaan tultua pikkuveikka heittäytyi vielä kerran kuraiseen maahan selälleen protestina siitä, että isoveikka sai laittaa portin kiinni. Teki mieli heittäytyä perässä.

Että sellainen päivä tänään. Ja tämä oli vasta aamupäivä. Iltapäivästä sen verran, että se isoveikan karkkipäivä tosiaan sitten peruuntui.

Onko teillä tällaista???

Miten voi olla, että sekä 2-vuotias että 5-vuotias ovat molemmat uhmaiässä/tahtoiässä yhtä aikaa?!? Vai onko tämä vain temperamenttia...? Isoveikan kanssa väännän tahtojen taistoa edelleen ihan päivittäin (vaikka varsinaisesta tahtoiästä pitäisi olla jo aikaa) ja tänä syksynä se on ollut päiväkodin aloituksen myötä vielä entistä rankempaa. Pikkuveikka on saavuttanut kunnon kestoEI-vaiheen, jota tämän päivän tapaiset päivät vielä lisämaustavat. Jatkuuko tämä vääntö hänenkin osaltaan hamaan tulevaisuuteen? Väsyttää.

Rentouttavaa perjantai-iltaa lukijani! :)

Vahteristonemäntä

torstai 26. syyskuuta 2013

Mini Rodini?


Mini Rodini - täysin tuntematon käsite vielä pari kuukautta sitten ja nyt - koukussako? En kaipaa "drop kolmosen" uutuuksia, mutta nyt on pakko myöntää, että tämä pingviinipaita on jäänyt kaivelemaan mieltä. Tuska on kasvanut päivä päivältä ja kuten tiedätte, se vaan pahenee.

Keltanokkana kuvittelin, että näitäkin saadaan myyntiin lisää tässä odotetussa kolmosdropissa, mutta eipä näytä siltä. Babyshopissa olisi vielä koko 116/122 jäljellä. Mutta on kyllä ihan älytöntä maksaa noin paljon yhdestä paidasta. Lapsen paidasta. Ja vielä postikulut päälle. Enkä oikeasti keksi mitään muuta tilattavaa juuri nyt.

Onko näitä jäljellä missään muualla, tietääkö joku? Ovatko nämä isoa/normaalia/pientä kokoa?

Torstaiterveisin,

Vahteristonemäntä

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mr Orange

 

Olen pitkin kesää seuraillut Reimashopissa tätä oranssia Reimatec-välikausitakkia nimeltä "Neo". Niin isoveikan värinen takki kuin olla voi ja kaiken lisäksi aimpia tec-takkeja ohuempi materiaali + ohut verkkovuori sekä luvattu sopivan aktiiviseen liikuntaan. Kuulostaa täydelliseltä meidän "hikikallelle"!  40 % alen kohdalla hermoni pettivät, kun huomasin meidän kokoa olevan enää 2kpl jäljellä ja tilasin takin.


Takki on tosiaan ihanan pehmeää ja ohutta materiaalia. Malli on perinteisiä tec-takkeja tyköistuvampi. Väri on hieman erilainen kuin kuvittelin verkkokaupan kuvan perusteella, mutta oranssi kuitenkin. Sävystä tulee vähän mieleen työmiesten huomioväriset asut, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa...Ja ainakin poika erottuu! ;)


 
 
Tämä kuvan asukokonaisuus on sitten täysi sattuma. Kovin on oranssi poika ;) Isoveikalla oli päällään Metsolan oranssit housut ja leikeissä oli poiminut päähänsä samanvärisen dinosauruspipon.

Isoveikka ihastui uuteen takkiinsa heti! Tosi kiva, että poika itsekin pitää hänelle niin hyvin sopivasta oranssista väristä :) Sopii niin hyvin punaposkiselle punapäälle. Nämä kuvissa näkyvät Metsolan housut ovat olleet suuressa suosiossa, samoin kesän oranssit sortsit ja t-paidat.

Miltäs näyttää?
 

                                  
 

Takki on kokoa 122 cm ja isoveikka puolestaan ehkä 118 cm. Mielestäni passeli koko, jossa on vielä kasvuvaraakin. Vielä takki ei ole erityisen tyköistuva, jollainen tällainen aktiiviseen liikkumiseen tarkoitettu takki saa olla. Takkia on tarkoitus käyttää vasta keväällä, kun saadaan 116 cm takit ensin pidettyä pois...Vaikka tämä takki sopisi kyllä parhaiten syksyn pimeyteen!

Reiman paketissa oli myös ne himoitsemani raidalliset paidat ja housut molemmille veljeksille (ne sisävaatteista käyvät tekniset alusvaatteet), mutta niistä en ole vielä ehtinyt saada kuvia, kun isoveikka tosiaan viettää suurimman osan valoisasta ajasta siellä päiväkodissa ja pikkuveikan paita piti vaihtaa. Mutta sovituskuvia on kyllä tulossa niistäkin!

Täällä on nähty tänään kaikki säätilat auringosta rakeisiin ja räntäsateeseen. Aamulla oli vain muutama aste lämmintä, eikä tämä äiti ollut pakannut lapselle fleeceä päiväkotiin! Toivottavasti ei saanut poikanen kylmää aamupäivän ulkoilussa! Väitti kyllä tarenneensa, mutta enpä tiedä, uskonko. Huomenna ehdottomasti väliasu mukaan!

Kylmän räntäpäivän osuva vinkki kuuluu: Reimashopissa on aurinkosuoja-asut - 30%. Talvilomaa tai ainakin seuraavaa kesää ajatellen :)

Lämpimämpää viikonjatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kurakauden kuivausralli


Välikausi on kyllä siistitty nimitys tälle kesän ja talven välissä olevalle ajanjaksolle. Osuvampi termi voisi olla vaikkapa kurakausi. Olen tänään puhdistanut poikien ulkoiluvaatteet sekä aamu- että iltapäivän ulkoilujen jälkeen ensin ulkohanan alla enimmät pois huuhdellen, sitten kuraeteisen viemäriin harjan kanssa hangaten ja lopulta laitoin vielä osan koneeseen pyörimään. On tällä kelillä ainakin työllistävä vaikutus!


Tämä on yksi niistä päivistä, jotka saavat minut melkein luovuttamaan teknisten kuorivaatteiden kanssa ja pukemaan lapset kotonakin perinteisiin sadevaatteisiin. Sadevaatteiden etu on niiden nopea kuivuminen. Haitan me kaikki tiedämme: olo on kuin muovipussissa.

Pikkuveikalla on näissä kuvissa perinteiset sadevaatteet, sillä aamupäivän ulkoilussa käytetty tec-haalari ei ehtinyt kuivua muutamassa tunnissa juuri nimeksikään. Vaikka kangas ei päästäkään vettä läpi, kastuu haalarin sisäpuoli pitkän vetoketjun kautta oikein mukavasti ulkopuolta huuhdeltaessa. Tuulilistattomat nykyiset vetoketjumallit eivät ole parhaita mahdollisia näillä keleillä.


Isoveikka pärjäsi sen sijaan samalla takilla molemmat ulkoilut, tuulilistallinen tec-takki on huuhtelun jälkeen sisäpuolelta kuiva. Kuorihousut vaihdettiin iltapäiväksi toisiin, kun lahkeiden kautta pääsee putsatessa kosteus sisään.

Isoveikalla: Reimatec-takki ja housut, Reima sadehattu ja -kurahanskat, Nokia Kontio Jr-saappaat kirpparilta

Pikkuveikalla (alla) Aartolahti-sadetakki ja Rukka-kurahousut kirpparilta, Nokia kumpparit kirpparilta, Reima-kurahanskat, hupun alla Reima Angry Birds-pipo


Myös hanskoja tarvitaan kahdet päivän mittaan. Aamupäivä mentiin tec-hanskoilla ja iltapäivällä turvauduttiin perinteisiin kurahanskoihin (kuvissa) teknisten hanskojen ollessa edelleen kosteita. Hanskat laitoin kuivumaan ilman huuhtelua, sillä tiedän niiden olevan hyyyvin hitaita kuivumaan, mutta eipä niistä silti ollut iloa toistamiseen samana päivänä. Onko näissä mahdollisesti merkkikohtaisia eroja? Itsellä kokemusta vain Reimatec-rukkasista.

Tarvitaanko teknisten vaatteiden kanssa kuivausrumpu vai miten te muut saatte nämä kamppeet kuiviksi??? Onko olemassa joku niksi? Meillä on entisten asukkaiden vanha kuivauskaappi ja sillä yritän toisinaan nopeuttaa kuivumista, jos on kiire saada jotain vaatetta taas käyttökuntoon, mutta yleensä sitä käytetään lähinnä naulakkona. Pitänee siivota kaappi tähän varsinaiseen tehtäväänsä, sillä isoveikan on päästävä nykyään kahdesti päivässä pihalle purkamaan paineita tai muuten kenelläkään ei ole enää kivaa...

Jokos teillä on kurakausi alkanut? Miten siitä selviätte? Miten huollat kuraiset vaatteet?

Kuivempaa viikonjatkoa toivotellen!

t. Vahteristonemäntä

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Haalarisovitus A: perintöpukujen paraati


Ettei kukaan teistä pettyisi suuresti, paljastan heti alkuun, että kyseessä ei ole Molon tai Ticketin uutuuksien hehkuttamissessio, vaan pikkuveikka sovittelee isoveikalta perittyjä, tulevaksi talveksi aikomiani Reima Kiddo-haalareita noin vuodelta 2010.

Yläkuvassa vasemmalta ylhäältä alkaen: 98 cm sini-harmaa Reima Kiddo ja 92 cm vihreä-ruskea Reima Kiddo. Haalarien alla keskirivissä Reima asusteita: sininen fleece-kauluri, sininen pipo (2013) ja jemmattu karvalakki (2013), Lassie-pipo ja Reima fleece-kauluri. Alarivissä vasemmalta: Kuomat, mustat rukkaset, jemmatut tsin Reimatec-rukkaset (2013), Reima Kiddo rukkaset (2013) ja Tepsut-talvikengät.


En yritä väittää, että rakastaisin näitä haalareita enää tänä päivänä, mutta toivon, että voisin käyttää niitä pikkuveikan pihapukineina tulevana talvena. Ihmisten ilmoillehan meillä on onneksi se Reiman keltainen Obos-untuvatakki ;)

Mutta koville tämä ottaa, kun on nähnyt eri valmistajien talven uutuudet lukuisissa blogeissa ja mainoksissa...Ja viime talvena ostin pikkuveikallekin kuitenkin uuden haalarin...

Mutta nämä perintöhaalarit ovat uudenveroisia: ei yhtään kulumaa polvissa/pepussa! Kunto on aivan uudenveroinen. Haalareita aikanaan käyttänyt isoveikka ei ilmeisesti laskenut ollenkaan pyllymäkeä tai kiipeillyt lumikasoissa parivuotiaana. Tuo isompi haalari jäi pieneksi kesken talven, joten oli siksikin kovin vähällä käytöllä. Olisi siis aikamoista tuhlausta jättää nämä käyttämättä ;) (piru ollallani vihjailee eteenpäin myymisestä!


Siis sovitellaan! Tässä 92 cm haalari ensin. Alaosa on harmaanruskea, yläosa kuviollinen vihreä. Haalarin alaosa on Reima Kiddo-haalarien tapaan kulutusta kestävää, vedenpitävää materiaalia ja saumat teipattu. Koko on passeli noin 94 cm pojalle, mutta ei varmaan mahdu enää kevätpuolella (katso kuvia eteenpäin...).


Tässä kuvassa kiteytyy tuskani tästä järkevästä päätöksestä kierrättää nämä haalarit pikkuveikalle. Haalarin malli ei vaan ole enää tätä päivää, vaikka se muuten moitteeton onkin. Kaksiosainen väritys ei myöskään miellytä enää silmää sitten millään...

Isoveikalta perityt nahkaiset Tepsut-kengät  (nro 25) ovat sopivan kokoiset pikkuveikalle tulevana talvena :) Tepsujahan valmistaa pieni kenkätehdas Hollolassa ja tehtaanmyymälästä tekee edullisia hankintoja. Tepsut sopivat myös lapsille, joilla on jaloissa ongelmia.


Tämä "hiiripipo" näyttää jo pieneltä pikkuveikan päässä, vaikka on periaatteessa ihan oikeankokoinen päänympärykseen verrattuna. Taitaa tämä myssy vaan olla jo liian vauvamainen parivuotiaalle, kun näyttää vähän hassulta?

 
92 cm haalarin kuosissa on jotain avaruusaluksia ja tekstiä.
 

Tähän Reiman karvalakkiin ihastuin viime talvena ja tilasin alesta molemmille pojille omansa. Peuhaamiseen tämä päähine on taatusti liian kuuma, mutta "hienostelukäyttöön" oikein hauska :)


 
Näin isoksi minä kasvan! Tämä haalari ei tosiaan riitä enää kevätpuolella, jolloin saamme sitten siirtyä koon 98 Kiddoon...
 
 

Tämä haalariversio ei koske silmiin ihan niin kovasti kuin tuo edellinen haalari. Ehkä se johtuu tästä "melkein yksivärisyydestä" ja hillitymmästä kuosista. Haalarin väri myös sopii paremmin pikkuveikalle kuin aiempi vihreä-ruskea.

Tuo Pikkuveikan viimetalvinen Reiman ihana, sininen ja erittäin hyvän mallinen villapipo fleecevuorilla sopii kivasti tämän haalarin kanssa. Pipo sopii edelleen pojan päähän, kun äidillä on tapana hankkia reilua kokoa ;)


98 cm haalari on vielä todella reilu. Tämä taitaa olla kevätpuolen puku ja mahtuu varmaankin vielä syksyllä 2014. Vahvasti kyllä epäilen, ettei tämä ole enää silloin meidän taloudessa ;)

 
Markkinoin tämän Kiddo-haalarin pikkuveikalle "bussihaalarina" ja sain hänet jatkamaan sovittelua vielä hetken. Lauloin samalla viihdykkeeksi "autolla ajetaan varo-varo-vasti, ettei kaatuisi kallis lasti..." Kaikkeen sitä joutuu näissä lapsikuvauksissa! :) Kuosissa tosiaan on pieniä kaksikerroksisen bussin kuvia, kun tarkasti katsoo ja hauskoja oranssinpunaisia yksityiskohtia myös (mitä ne esittävät? moottoreita?). Melkein harmittelen, että vein yhden oranssinpunaisen pipon jo kirpparille...
 
 

 
Joo...tämä on ihan ok haalari pihatouhuihin, pulkkamäkeen ja heppojen rapsutteluretkille. Pysyn tiukkana! ;)

Nämä Reima Kiddot ovat paksumpia kuin Reimatecit ja muistan tämän haalarin olleen silloin 3 v isoveikalle vähän liiankin lämpöinen talvella 2011-2012. Poika kasvoi ulos alesta jemmatusta haalaristaan kesken talven ja ostin silloin kirpparilta Reimatecin tilalle. Reimatecit ovat toimineet isoveikalla siitä saakka ja samalla linjalla jatketaan tulevana talvena.  Pakkasten tultua sitten nähdään, miten pikkuveikka hikoilee tällaisella Kiddolla. Onneksi lauhemmilla säillä voi käyttää välikausihaalaria ja fleeceä.

Näitä haalareita katsellessani olen vakuuttunut siitä, että laaja-alainen jemmailu ei kannata, jos sisaruksilla on useampi vuosi ikäeroa (kuten meidän veljeksillä lähes 3 vuotta). Toki säästän pikkuveikalle edelleen ajattomia ulkoiluvaatteita, sadevaatteita, siistinä pysyneitä kenkiä ja sisävaatteista ne kaikkein kivoimmat. Mutta muut saavat kiertää sukulaisten tai kirpparin kautta eteenpäin.

Kierrätättekö vaatteita pikkusisaruksille? Mitä kierrätät? Mitä et?

Ja isoveikan kaapissa odottavat viime talvena alesta jemmatut haalarit ovat jo nyt "vääränlaiset" omasta mielestäni. Onko alejemmaamisessakaan lopulta järkeä? Toki rahansäästö on huomattava ja siksihän sitä tulee tehtyä tuota jemmaamista. Mutta vuosi on pitkä aika säilytellä vaatteita kaapeissa, eikä se aina jää edes siihen vuoteen, jos menee kasvuarviot väärin tai muuta vastaavaa. Itse olen usein ostanut isoveikan haalarin talvialesta heti 30 % alen aikaan (saadakseni varmasti haluamani mallin ja koon), joten eipä se säästö lopulta paljon sen suuremmaksi jää, kuin nyt syksylläkin bongatut uuden malliston 20 % alet...

Mitäs mieltä olette jemmaamisesta? Ostatko talvihaalarit alesta vai syksyllä uudesta mallistosta?

Tänään meillä on tehty urakalla pihahommia. Ruuatkin toimitti oman kylän kebab-pitseria, että sain itsekin keskittyä täysillä mukulakivien hieromiseen maakosteaan betoniin. Olipa muuten terapeuttista tehdä välillä jotain ihan muuta kuin peruskotihommia! :)

Päällystämme siis luiskaa nurmikon alarinteessä. Pojat pyörivät siinä työmaan laidassa omissa leikeissään ja parastahan tunnetusti on kaivautua mahdollisimman syvälle kivituhkakasaan ;) Oli niissä vaatteissa taas huuhteleminen, kun tultiin sisälle... Kivituhka jämähtää varsin tiukkaan kosteisiin housunlahkeisiin! Mutta tätä tämä välikausi nyt vaan on...

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! :)

t. Vahteristonemäntä
 


perjantai 20. syyskuuta 2013

The Pipo

 
 
Tässä se nyt on: himoitsemani punainen lippapipo tupsulla. Pipo on Reiman syksyn mallistosta ja nimeltään Anders. Päällinen villasikoitetta, vuori puuvillajerseytä. Taitteen pystyy kääntämään kasvojen suojaksi talven viimoissa.

Ihana. Hauska, erilainen malli. Ja kerrankin pojille punaista! :) Tykkään kovasti. Mitäs mieltä te olette?
 

Meillä lippapipot ovat olleet suuressa suosiossa niin välikautena kuin talven pakkasissakin. Ja kesällä pojat kulkisivat aina lippikset päässä (äidin yrittäessä vaihtaa tilalle lierihattua...). Oikein mukavaa siis, että talven mallistoon saatiin taas lipallinen päähine ja vielä näin kivan värinen! :) Keskitalven pimeydessä lippa on lähinnä ulkonäköseikka, mutta keväthangilla lipan varjostava vaikutus on oikein tervetullut.

Pipon koko on 54 ja isoveikan pää noin 53. Pipo on sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä pieni. Tosin koon sopivuuden näkee tarkemmin vasta leikeissä temmeltäessä.

Vähän jänskättää, että kutittaako tämä sitten käytössä. Poika nimittäin valitti pipon kutittavan sovitettaessa. Vaikka vuori on puuvillaa. Hmm...Palaan käyttökokemuksiin sitten pakkasilla!

 
 
Mitenköhän tätä pipon punaisen sävyä oikein luonnehtisi? Pipo ei ole aivan peruspunainen/joulunpunainen, vaan sellainen hiukan viininpunaiseen vivahtava. Reimashopin kuvasta näette värin parhaiten. Anders-piposta löytyy myös tummansininen värivaihtoehto.

Sovitimme pipoa uuden, keltaisen Reiman parkatakin kanssa, mutta todennäköisesti tätä punaista lippapipoa käytetään eniten mustan ja tummansinisen haalarin kanssa. Piristää tummia haalareita kivasti! (haalareistakin pitäisi laatia postaus lähiaikoina...)

Tässähän alkaa pian ihan odottaa lunta ja pakkasta! Jätettäiskös se kurakausi välistä kokonaan, jooko? ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille! :)

t. Vahteristonemäntä

torstai 19. syyskuuta 2013

Luisevat kuosit


Me&i:lta tuli vielä muutama uutuus tälle syksylle. Tytöille uutuutena on kukka-lintu-aiheinen tunika ja pojille tämä pääkallopaita luineen ja kalanruotoineen. (kuva Me&i)

Pettymys. Minä en vaan voi sietää näitä pääkalloja lasten vaatteissa! Ja niitä näkee jopa vauvoille tarkoitetuissa asuissa. Luita ja pääkalloja! Niiden väitetään liittyvän lasten keskuudessa suosittuihin merirosvoihin, mutta kyllä ne minusta viestivät kuolemasta.

Joskus vaatekaupassa tuli ilmi, että isoveikka haluaisi pääkallokuvioita. Ei onneksi vielä kovin innokkaasti. En ole ainakaan toistaiseksi niitä hankkinut. Minusta ne eivät kuulu lastenvaatteisiin. Voin olla kalkkis, mutta eipä haittaa! :)

Saavatko/haluavatko teidän lapset pitää yllään näitä luisevia kuoseja? Missä iässä ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta aiheeseen (jos ovat)?

Mukavaa torstai-iltaa!

Postausaihetoiveita otetaan edelleen vastaan allavaahterapuun@gmail.com tai ihan kommenttikenttäänkin voi kirjoitella :)

t. Vahteristonemäntä

p.s Me&i uutuuksissa oli kivoja velour joogahousuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Aikuisille löytyy lisäksi kietaisumallinen musta (nearly black) fleecetakki ja tunika samaa kukka-/lintukuosia kuin tytöille. Kurkkaa täältä!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sumuisina aamuina (+kysymys)


Syksyissä aamuissa on jotain taianomaista, kun sumu estää näkemästä yhtä pitkälle kuin tavallisesti. Moottoritien äänet kuuluvat, mutta autoja ei näy missään. Pikkuveikka ihmetteli, missä autot oikein ovat :)


Isoveikka syystamineissaan bussipysäkillä. Takki  ja housut Reimatec: edellisten kausien jemmoja, olleet käytössä jo keväällä. Pipo Reiman kevään Angry Birds mallistosta. Kengät Pax, viime syksyltä.


Milloin se bussi oikein tulee?  Perjantaiaamuisin suuntaamme toimintaterapiaan.


Isoveikan toimintaterapian aikana kulutamme pikkuveikan kanssa aikaa kunnan keskuksessa. Kivikuutioilta hyppiminen on suosikkipuuhaa.

Pikkuveikalla Reimatec-haalari Curious viime kevään mallistosta, samoin Candy-tennarit. Pipo Reiman Angry Birds.


Ite! Herra 2 v ei enää istuisi rattaiden kyydissä, vaan työntäisi niitä itse. Itse valitsemaansa suuntaan. Ite! ;)


Lähitalon heppoja moikkaamassa.






Kasteiset hämähäkinseitit erottuvat vaaleina pitseinä heinikossa ja puiden oksilla.


Ensimmäiset vaahteranlehdet ovat saaneet syysvärin.



Seittien kuvaaminen on haasteellista. Minä niin tahtoisin järjestelmäkameran...


Tänä vuonna vaahteroissa on harvinaisen paljon sienitauteja. Tämä kuva on talon takaa lähimetsästä, mutta myös omassa pihassa vaahterat ovat nyt kaikkea muuta kuin kauniissa ruskapuvussa :/ Yleensäkin pihamme vaahterat yleensä vain ruskettuvat sen sijaan, että pukeutuisivat loisteliaaseen puna-oranssiin syksyn tullen. Mistähän tämäkin johtuu?



Erään tutun polun varressa kallistuva vanha vaja viehättää lapsia joka kerta. Asuukohan siellä mörkö?


 

Monenlaisia sieniä työntyy esiin maasta syyskosteuden turvin ihan omassa pihassakin. Mitä olette opettaneet lapsille sienten suhteen? Saako sieniin koskea?

 

Kunpa oman pihan vaahterat värittyisivät joskus tällaiseen syysloistoon!
 
Syystunnelmissa siis. Tällä hetkellä sataa vettä oikein kunnolla ja takka on lämminnyt jo parina iltana. Energinen touhukkuus on vaihtunut pienoiseen väsymykseen. Mieli tekisi uusia verhoja olohuoneeseen. Makea maistuu. Kotoilu kiinnostaa. Selvät syksyn merkit ilmassa! 

Tajusin tänään, etten ole kysynyt ollenkaan, mistä te, rakkaat lukijani, haluaisitte lukea! Mikä aihe kiinnostaisi juuri sinua? Toiveita otetaan ilolla vastaan allavaahterapuun@gmail.com

t. Vahteristonemäntä