sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Satukirjasto tulee tutuksi (Buzzaus)


Olemme päässeet jo aika sinuiksi Lasten oman kirjakerhon Satukirjaston kanssa. Pojat pyytävät usein, että "katsotaan niitä satuja". Varsinkin 5-vuoden ikää lähentelevä isoveikka tykkää tästä uudenlaisesta viihdemuodosta. Testaamme siis tätä i Padilla käytettävää satukirjastoa Buzzadorin* kautta.

(*"Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa." (http://www.buzzador.com/fi/page/paeaese-ensimmaeisenae-kokeilemaan-tuotteita-ja-palveluita)  )


Ylläolevassa kuvassa näkyy satukirjaston "klassikkosadut"-valikko. Järjestelmän painikkeet ovat suuria ja selkeitä, helppoja lapsen hahmottaa ja napauttaa/hipaista. Satukirjojen valikoima on houkutteleva.


Aukeaman oikeasta laidasta "hipaistaan" (kts. kuva yllä), kun kuuluu sivun kääntämistä tarkoittava merkkiääni. Omasta mielestäni aukeamissa saisi olla "keskiviiva" silloin, kun aukeama on selkeästi kaksisivuinen. Tällöin vaikutelma olisi vielä kirjamaisempi. Toisaalta voidaan tietysti ajatella, ettei tämän tuotteen olekaan tarkoitus olla aivan kirjamainen; onhan Satukirjaston saduissa myös aukeamia, joiden sisältö ei sijoitu tiukasti perinteisen sivuajattelun mukaisesti, vaan koko aukeaman laajuisesti.

Minä kaipasin sivunumeroita näihin sähköisiin kirjoihin. Tai jonkinlaista tietoa siitä, paljonko  kuunneltavaa satua on vielä jäljellä. Kirjojen päävalikossa näkyy kunkin kirjan kohdalla, montako sivua sadussa on, mutta myöhemmin tätä tietoa ei enää aukeamilla näy.


Tässä yllä olevassa kuvassa on aukeama sadusta Rottatuille. Sivut ja aukeamat ovat houkuttelevia. Tarina viehätti kovasti isoveikkaa ja hän olisi halunnut kuunnella sen uudelleen.

Pojat katselivat myös sadun Monsterit Oy. Tämä oli isoveikan oma toive: jännittävän oloinen nimi ja kansikuva kiinnosti. Monsterisadussa yksi aukeama ("Masi oli kamalan vihainen Tarelle. Olipa kerrassaan mahtava ajatus.") ei toiminut kunnolla: lukijan ääni ei kuulunut. Seuraavalla aukeamalla satu jatkui kuitenkin normaalisti. Tässä kohtaa tarvittiin aikuisen apua, että päästiin "kirjassa" eteenpäin.

Monsterit Oy tuntui pian 5-vuotiaasta aika jännittävältä ja myöhemmin nukkumaan käydessä sadun tapahtumat vaivasivat mieltä. Jäin miettimään, voisiko Satukirjaston sisältöä luokitella vielä tarkemmin iän mukaan. Palvelu on suunnattu 0-6-vuotiaille lapsille, mutta yksittäisiä kirjoja tai osastoja ei ole suositeltu erityisesti tietyn ikäisille.

Satukirjaston "Uutta"-valikosta löytyy nopeasti uunituoretta luettavaa, eikä tarvitse selailla koko kirjastoa läpi löytääkseen uusia kirjoja. "Minit"-osastossa on kuvakirjoja vauvaikäisille (niitä perinteisten kirjojen puolella "pahvisivuisia").

Jatkamme Lasten oman kirjakerhon Satukirjaston tutkimista (ja buzzaamista) vielä viikon verran. Testaamatta on vielä ainakin "Puuhat"-osasto, jossa voi pelata muistipelejä tai rakentaa eri vaikeustasoisia palapelejä kirjoista tutuista hahmoista! :)

t. Vahteristonemäntä

2 kommenttia:

  1. Meillä neiti testasi satukirjastoa ennakkoon kirjakerhon jäsenenä ilmaiseksi sen kuukauden. Ainakin vielä alkukesästä oli melkolailla parannettavaa monessa toiminnossa, mutta nopeasti tyttö löysi lempparisatunsa ja niitä kuunteli useaan kertaan. Itse tykkäsin siitä, että saduissa oli tekstitkin näkyvissä ja lukemaan oppinut neiti kehittikin lukutaitoaan samalla kun kuunteli kirjaa. Kiva palvelu, mutta jollain tavalla näin, etten kuitenkaan olisi ollut valmis kyseisestä palvelusta ainakaan nykyisessä muodossaan maksamaan mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, olet ensimmäinen, kenen tiedän oman perheeni lisäksi olleen tekemisissä Satukirjaston kanssa :)

      Munkin mielestä tekstien pitää olla näkyvissä, vaikka "kertoja" lukeekin tarinan. Itse ainakin haluan nähdä tekstin. Se vaan kuuluu olla niin, kun kyseessä on kuitenkin "kirja" :)

      Kiva kuulla, että Satukirjasto toimi teillä lukutaidon kehittymisen apuvälineenä. Meidän pian 5-vuotias tunnistaa tällä hetkellä aika hyvin peruskirjaimet ja katselee väkisinkin tekstiä Satukirjaston satua kuunnellessaan. Jospa se tekstin katselu vaikuttaisi positiivisesti lukemaan oppimiseen myöhemmin? :)

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)