sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kolmoselle ja eskariin




Tervehdys koulutieltä! Ei näy enää värikästä froteeraitaa ja leikkisiä printtejä. Urheilumerkit (Puma etunenässä) ja musta-valko-harmaa-linja on nyt pop. Onneksi pienemmälle uppoavat vielä niukin naukin myös äidin suosimat värikkäämmät vaatteet, vaikka isoveikan roolimalli vaikuttaa toki päivä päivältä enemmän. Yläkuvassa isoveikan ekan koulupäivän look ja alempana pikkuveikka eskaritamineissaan.

Kolmasluokkalaisella isoveikalla on oman valintansa mukaisesti edellisvuotiset Adidas verkkarit ja niiden kanssa kesäalesta löytynyt Nike verkkatakki, alla Puma t-paita. Uusi musta lippis kukallisella lipalla hankittiin koulua varten. Lippis pitää olla suoralippainen ja lipassa tietynlainen tarra. Älkää kysykö enempää, en ymmärrä näistä lippisasioista mitään!

Leaf-lenkkarit löysin molemmille puoleen hintaan Kärkkäiseltä viime talvena ja kokoarvio osui ilahduttavasti kohdilleen. Vaihdettiin vaan joustonauhat, kun ne on niin paljon nopeammat. Kyllä- aina on kuulemma sen verran kiire.

Pikkuveikalle hankittiin eskariin tietääkseni ensimmäinen asu, jota hän on oli itse mukana valitsemassa: Puma huppari ja lippis. Tästä hupparista isoveikka oli aidosti kateellinen. Oli se muuten reissu, kun kierrettiin kuusivuotiaan kanssa livekauppoja hupparia metsästämässä, en kaipaa ihan hetkeen uudestaan sitä elämystä. Jatkan hänen kohdallaan edelleen äitivetoisia verkko-ostoksia.

Lego Ninjago reppu on toiveiden mukainen synttärilahja sukulaisilta, joka on osoittatunut käytössä oikein toimivaksi ja hyvän malliseksi. Toivottavasti arvokas laatureppu kelpaa vielä ekaluokallakin. Caprimittaiset housut Silvenjungle, hankinta lapsimessuilta vuosien takaa.

Arvatkaas huviksenne, mikä on eskarilaisen hupparin koko? 140 cm. 128 oli sovitettaessa niin siinä ja siinä, että en viitsinyt ottaa riskiä, ettei mahtuisi enää keväällä. Eskariope kysyi, mitä olen syöttänyt pojalle kesän aikana, kun on taas venynyt. No, ainakin ämpäritolkulla herneitä.

Millaisissa vaatteissa teidän koululaiset/eskarit viihtyvät? Miten syksy on lähtenyt käyntiin?

Aurinkoista syksynalkua teille kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

lauantai 12. elokuuta 2017

Vapaata -vihdoin!


"Mulla ei ollu tänävuonna kesälomaa ja siitäkin satanut puolet - tosikiva. Oon tehty töitä ihan apinana, mul on sotkunen grilli ja takapiha..."

Tänään on kolmas vapaapäivä kesätöiden päätyttyä ja vielä ensi viikon saan olla kotosalla saattelemassa poikia kouluun ja eskariin ennen omien opintojen jatkumista.

Kaiken kesää satoi, joten eipä kauheasti harmittanut olla töissä. Parin kuukauden työrupeama oli sitäpaitsi mielekäs ja opettavainen - olen viimein tainnut löytää oman alani. Ei yhtään samanlaista, tylsää tai hyödytöntä päivää. Joka päivä koin pystyneeni auttamaan vaikeasta sairaudesta kärsivää ihmistä ja parhaimpina päivinä jopa muuttamaan askeleen verran jonkun potilaan elämää parempaan suuntaan. Ja kaikki tämä kuuntelemalla, keskustelemalla, kannustamalla ja olemalla oma itseni. Oman potilaan kaunis kiitoskortti viimeisenä työpäivänä lämmitti erityisesti mieltä.

Mutta oli se rankkaakin. Kun työskennellään päivästä toiseen vaikeiden oireiden, harhojen ja uskomattoman karujen ihmiskohtaloiden parissa itsensä jatkuvasti likoon laittaen, yhä useammin kiireessä ja usein ratkaisua löytämättä ja toistuvasti alkupisteeseen palaten, tulee toisinaan aivan kädetön olo. Mutta niin tulee kuulemma toisillekin. Mutta sitten joku toipuu ja lähtee avohoitoon ja kotiin - ne ovat hienoja hetkiä.

Tietysti harmitti olla paljon poissa perheen luota juuri kesäaikaan, mutta kuten olen aiemminkin todennut: aikansa kutakin. Onhan näitä kotikesiäkin ollut. Monta.

Viime päivinä ollaan lomailtu ja  käyty poikien kanssa uimarannalla, kun oikeat kesäkelitkin vihdoin saapuivat. On hankittu uusia varusteita kouluun ja eskariin (yritän muistaa kuvata!) ja leikkautettu katu-uskottavat tukat poikasille. Olen myös nukkunut pitkään ja maksellut kertyneitä univelkoja. Kun en vaan oppinut menemään ajoissa nukkumaan. En edes aamuvuoroputkessa.

Kouluvaateostoksilla totesin, että isoveikan kanssa on jo kiva shoppailla yhdessä, kun hän suurinpiirtein tietää, mitä haluaa ja jaksaa kierrellä ja sovitella (eikä äidin valinnat enää aina kelpaakaan). Kolmasluokkalaiselle löytyi yhteiseltä shoppailureissulta yhtä ja toista - tullut äitiinsä!

Pikkuveikan kanssa eskarivaatteita ostaessa puolestaan totesin, että käymme kauppakeskuksessa edelleen leikkipaikoissa, lelukaupassa ja ravintolassa, mutta vaatehankinnat ovat jatkossakin äidin heiniä. Pikkuveikkaa ei (vielä) kiinnosta, minkävärinen huppari on tai millainen kuva lippiksen otsassa komeilee. Vaatemieltymykset on apinoitu tehokkaasti isoveikalta, mutta omaa makua ei ole (vielä) kehittynyt. Paljon kivempi on ajella liukuportaissa ja tuijottaa leluosaston telkkarista Lego piirrettyjä silmät tapilla kuin pohtia päälle pantavia.

Meidän akvaatiokalojen roolia näyttelevät nuijapäät on säiden lämmettyä viimein kasvattaneet jalkoja ja ensimmäinen pikku-Saku ponnisti toissapäivänä pesuvadista suureen maailmaan. Löysin sen istumassa vesikasvin päällä ja siitä se loikkasi hetken päästä tiehensä. Toivottavasti ei pudonnut terassin rakoon.

Kasvimaalta on syöty ensimmäiset perunat ja kesäkurpitsat. Toinen erä salaattikasviksia, rucolaa ja pinaattia erityisesti, on syöntikokoista. Sateinen kesä on huolehtinut kastelusta ja pitänyt ötökätkin kurissa - saattoi siinä olla joku rooli niillä muutamalla tuholaisten torjujiksi istutetuilla samettiruusullakin, jotka ovat nyt jääneet valtavien kurpitsanlehtien varjoon. Tuo kuvassa oleva kärhö innostui tänä kesänä kukkimaan paremmin kuin koskaan - sadekesä teki hyvää puutarhalle.

Pikkuveikka on tarvittaessa ollut innokkaana kasteluapuna ja hän myös nosti ylpeänä ensimmäiset perunat. Isoveikkaa kiinnostavat enemmän kaverien seura ja pelaaminen kuin puutarhanhoito, mutta mansikanputsausurakassa hän oli reippaana apulaisena.

Tänään illalla olemme ihastelleen ukkosmyrskyä ja nyt jännään, saanko tämän julkaistua, ennenkuin sähköt menevät...

Miten teidän kesä on mennyt? Millä mielellä kohti arkea ja syksyä?

Lämmintä loppukesää toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari