perjantai 29. tammikuuta 2016

Kun äiti muuttuu



"Mulla ei ole sitten enää äitiä, kun äitistä tulee sairaanhoitaja..." niiskutti nelivuotiaani eräänä päivänä isovanhemmille ollessaan heillä yökylässä. Samaan aiheeseen pikkuveikka palasi sittemmin, kun olimme kahden kesken. Pieni poika oli selvästi huolissaan.

En ollut tajunnut, mitä pienessä mielessä saattoikaan liikkua, kun kaikki ympärillä puhuivat äidin opiskelevan sairaanhoitajaksi. Äidistä tulisi sairaanhoitaja. Äiti siis muuttuisi joksikin muuksi alkaneen koulun myötä. Ja lapsen mustavalkoisessa mielessä äiti on joko äiti tai sairaanhoitaja. Niin se pieni aivo asian ajatteli, eikä mikään ihme: onhan hän saanut pitää äitinsä "pelkkänä" äitinä melkein koko pienen ikänsä.

Kävimme pitkän ja hartaan keskustelun aiheesta kuopukseni kanssa. Puhuimme siitä, kuinka esimerkiksi päiväkodin hoitajakin on jonkun äiti ja on vain töissä siellä päiväkodissa ja menee illaksi sekä viikonlopuksi kotiin omien lastensa luo. Tässä kohtaa en tietoisesti ottanut esille sairaanhoitajalle tyypillistä kolmivuorotyötä.

Voi miten kuopukseni helpottui silmin nähden: äiti ei sittenkään hylkäisi häntä ja muuttaisi kokonaan jonnekin sairaalaan hoitamaan kaikkia muita maailman ihmisiä paitsi häntä. Voi minun pieni poikaseni! <3 Täytyy jatkossa huomata selittää vastaavanlaiset asiat tarkemmin ja varmistaa, ettei lapsille tulee väärinkäsityksiä.

Onko teillä ollut vastaavia lasten kummallisia kuvitelmia? Hassuja tai vähemmän hassuja?

Viikko on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka isäntä onkin ollut reissussa tiistaiaamusta lähtien. Isovanhemmat olivat meillä apuna kahtena päivänä, jolloin riitti, että kuskaan itseni kouluun. Ihan mahtavaa. Pikkuveikka sai olla kotona nuo päivät ja isoveikkakin jätti luonnollisesti iltapäiväkerhon väliin ja tuli koulusta kotiin jo puoliltapäivin.

Eilen minulla oli etäpäivä koulusta ja sain keskittyä rauhassa matikan uusintakokeeseen treenamiseen ja yhteen verkkokurssiin, kun pojat palasivat arkirutiineihinsa päiväkotiin ja ip-kerhoon. Jouduin kyllä käymään vakavan keskustelun itseni kanssa ja toteamaan, että en pysty opiskelemaan kotona, jos pienimmäinen pyörii ympärillä puheripulissaan ja hakee huomiota.

Vein pojan päiväkotiin, vaikka olin itse kotona. Kuulostaa periaatteessa väärältä vai mitä? Arkipäivät ovat nykyisin äidin opiskeluaikaa - tapahtuipa se opiskelu sitten koulussa tai kotona. Näin se vaan menee. Vakuuttelen lähinnä itselleni, tiedetään.

Tänään sen sijaan hain pikkuveikan päiväkodista jo puoliltapäivin ja aloitimme viikonloppuun laskeutumisen yhdessä. Voi miten viikonloput ovat nykyisin odotettuja meidän perheessä!

Rentouttavaa viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä, ennen kaikkea äiti (mutta myös muissa rooleissa, mm. Toivottoman oivallista! -bloggari

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Reimaa puoleen hintaan (+ omat löydöt)



Reimashopissa aletuotteet puoleen hintaan! Tuo tieto kun luki sähköpostissa, niin muuta ei tarvittu: emäntää vietiin kuin pässiä narussa. Postikuluttomuuskin vielä, vieläpä kuun loppuun saakka. Pulssi nousi niin, että korvissa kohisi.

Niin sitä taas jemmattiin, vaikka ties kuinka monta kertaa on pyhästi luvattu, että ei enää. Kuka voi vastustaa, kun puoleen hintaan saa?!?

Pikkuveikka sai seuraavaksi talveksi pirteän raidallisen Reimatec Vinst haalarin, jota olen raitaihmisenä katsellut useampaan otteeseen syksyn ja talven mittaan. Näyttävä, tyylikäs ja reipas haalari kaikilla herkuilla (paitsi reimatec+ tuotteiden cordura-alaosalla). Sopivan tumma, muttei liian musta pimeään vuodenaikaan.

En meinannut millään osata päättää, minkä värin valitsen. Huomasin harkitsevani jopa sinistä väriyhdistelmää, joka tuntuu melko hämmentävältä. Tekeekö ennennäkemätön sininen kausi tuloaan??? Vihreä oli jo ihan potentiaalinen vaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin tähän lapsen ihonväriin parhaiten (sinisen jälkeen) sopivaan haalariin, johon sopii aiemmin alesta hankkimani punainen Reiman Lumula pipo. Harmi, että Lumulat ovat nyt lopussa, olisin halunnut itsellenikin yhden.

Vinst haalarille jäi hintaa vain 69,97 eur.

Oletteko muuten huomanneet, että Reimatec haalareissa on nykyisin vahvikekangas alaosassa? Takana vahvike yltää vyötärölle saakka ja edessäkin mukavasti yli polvien. Vuoden päästä talvella kokeillaan, kestääkö päivitetty Reimatec pikkuveikan talvitemmellykset.

Kaikki kuvat reimashopista.




Kumppareita irtoaa nyt 15 eurolla, sekä kesäversiona että lämpimällä vuorilla. Pikkuveikka sai siniset Askellus talvikumpparit ja vihreät Coltan kesäsaappaat. Isoveikalle tilasin vain kesäkumpparit, vaihteeksi sinisenä.

Näitä Coltaneitahan meillä on ollut testauksessa blogiyhteistyön merkeissä ja juuri tuossa pesin ne seuraavaa käyttäjää varten. Talvikumpparit olemme saaneet joskus rikki yhdenkin talven aikana, mutta nämä Coltan kesäsaappaat ovat toistaiseksi kestäneet paremmin.

Reiman talvikumpparin kiristys on ilahduttavasti uudistettu ja aiempaa jäykemmässä nauhassa oleva lukkopampula pysynee jatkossa paremmin saappaansuun ulkopuolella. Onko jollain käyttökokemusta näistä tämän talven kumppareista?


Slana välikausihousut olivat isoveikan suosikit viime syksynä. Koululainen alkoi arvostaa vetoketjua ja nepparia kuminauhavyötärön sijaan. Nämä housut istuvat nätisti lapsen päällä ja ohut materiaali kuivuu nopeasti pesun jälkeen. Materiaali on yllättänyt käyttökestävyydellään positiivisesti, tosin eihän koululainen enää välttämättä konttailekaan leikeissään kuten päiväkotilo. Vaikka kyllä meillä edelleen polvillaankin leikitään: housunpolvissa on aina koristeena kuraläikät.

Nähtäväksi jää, miten alessa oleva vihreä värivaihtoehto kelpuutetaan ylle tulevana keväänä. Ainakin kotipihassa ja mökillä nämä housut maastouttavat salapoliisi-vakoilijan mainiosti.

Alessa on vihreän värivaihtoehdon lisäksi tytöille sopivat fucshsia ja pinkki. Tutut ja turvallisen mustat ja harmaat eivät ole toistaiseksi alennuksessa.


Tämäkin Reiman tuote, Regniz takki (en linkitä, sillä ehti jo loppua reimashopista), on meille entuudestaan tuttu. Isoveikalla oli viime keväänä ja syksynä käytössä 134 cm tummanharmaa Regniz. Poika tykästyi koulu-uskottavaan takkiinsa ja sen tilaviin taskuihin kovasti ja äiti iloitsi ei-tec laatuisen, klassisesti leikatun ja edullisemman takin riittävästä vedenkestävyydestä ja helposta huoltamisesta. Peruslaatukin riittää näköjään mainiosti. Jopa meille. Ainakin takissa.

Tälle tummanharmaata edeltäjäänsä kokoa suuremmalle, vaaleanharmaalle takille jäi hintaa 38 euroa, ei paha :) Mukava saada kevääksi vähän vaaleampi koulutakkiisoveikalle ja eiköhän tuo edellinen versio jää pieneksi viimeistään kesällä. Takista olisin ottanut mieluusti jo koon 146 cm, mutta jäljellä oli vain 140 cm, joka sekin riittänee ainakin vuoden päivät.

Kaikki kuvat reimashopista.

Oletteko tehneet löytöjä reimashopin alesta? Entä muualta?

Miten tämän talven tamineet ovat toimineet käytössä? Onko tullut yllätyksiä suuntaan tai toiseen? Onko löytynyt uusia suosikkeja?

Reipasta alkavaa viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Blaa!:n lempparipaidat




Vietän tänään "omaehtoisen opiskelun" päivää kotosalla, joten kurkistetaanpas vaihteeksi lastenvaaterintamalle.

Isoveikan lempparipaidoiksi ovat viime aikoina muodostuneet Blaa!:n Indians Collection mallistosta testiin saamamme koulu-uskottava kotkapaita sekä tämä kuvissa näkyvä,  joulupukin tuoma tyylikäs inkkaripaita, virallisemmin Headwear Black College Shirt.

Pikkuveikalle pukki toi punaisen Red Target College Shirt:in, joka jatkaa samaa inkkariteemaa ja miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessa äidin silmää. Veljekset voivat semi-samistella inkkarityylissä, mutta pukeutua kuitenkin eri väreihin ja kuvioihin. Aika ilmeistähän on, kumpi veljeksistä meillä muutenkin kantaa päälikön päähinettä ja kumpi on maalitaulun roolissa...

Blaa!.n uuden inkkarimalliston paidat, niin kotkapaidat kuin nämä uudetkin, ovat säilyneet erittäin hyvässä kunnossa ahkerasta käytöstä ja toistuvista pesuista huolimatta. Laadukkaan Gots-puuvillan ja elastaanin sekoitus selvästikin toimii. Blaa!:n mainoslause "Suunniteltu pidettäväksi" lunastaa lupauksensa. Olen pessyt paidat nurin käännettynä (kuten muutkin vaatteet) 40 asteessa. Näissähän on suosituslämpötila 30 astetta. Pehmoinen ja napakka materiaali pysyy ihailtavan sileänä ilman silittämistä, ihan vain telineellä kuivatellen.

Lasten trikoopaidat ovat olleet monella valmistajalla viime vuosina suorahelmaisia ja -hihaisia. Nyt näkyy taas resoreja, kuten näissä Blaa!:n Indians Collection:in paidoissakin. Itsestäni resorit tuntuivat ensin hieman vieraalta ja mietin lapsen ristiselän paljastuvan leikkiessä helmaresorin hiissautuessa ylöspäin. Mutta kuten taisin aiemmin kotkapaitojen yhteydessä jo mainita, näissä Blaa!:n uusissa paidoissa on pidempi, leikkijän selkää suojaava helma, joka ei seilaile vyötärölle. Resorit estävät myös kylmän ilman pääsyn iholle. Ja onhan hieman paksumpi, collemateriaalista valmistettu paita myös lämpöisempi talvipakkasilla kuin pitkähihainen t-paita. Nämä paidat ovat siis hieman paksumpaa materiaalia kuin aiemmin esittelemäni kotkapaidat.

Mukavaa, että Blaa! valmistaa nykyisin koululaisillekin suunnattuja vaatteita, joita löytyy jopa kokoon 152 cm saakka. Meillä on isoveikalla tällä hetkellä käytössä koko 140, joten pariksi vuodeksi varmasti riittää vielä koot.

Inkkarimallisto selvästikin toimii meidän ekaluokkalaiselle, joka on  myös kovin tarkka paitojensa katu-uskottavasti kuvituksesta. Oikein onnistunut mallisto, josta minä kasvavien poikien äitinä odottelen varsinkin baggy-housujen alea ;)

Mitähän ihanaa Blaa!:lta onkaan tulossa kevääksi ja kesäksi? Tytöille on tulossa ainakin ihania merenneitoja ja kullanhohdettakin on kuulemma luvassa :)

Mitäs tykkäätte inkkarimalliston päähine- ja maalitaulupaidoista? Entä joko olet tsekannut Blaa!:n edellisten mallistojen alen? Kyttäiletkö parhaillaan aleja vai joko kevätmallistot kutkuttavat?

Kepeää keskiviikkoa toivotellen,

Vahteristoemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


lauantai 16. tammikuuta 2016

Unelmaa rullalla








Viimeisenä vapaapäivänä ennen opintojeni alkua leivottiin poikien kanssa pullaa ja unelmatorttua. Piti leipoa vähän niinkuin sillä ajatuksella, että uuden arjen pyörteissä ei keritä ihan hetkeen varmasti jauhoja pöllytellä.

En tiedä, mistä olen tämän unelmatortun ohjeen aikanaan talteen kirjoittanut, mutta suosittelen kokeilemaan. Helppoa ja herkullista. Jujuna on kunnolla vaniljainen, oikeaan voihin tehty täyte.

Unelmatorttu
 
Pohja

3 munaa
1 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (leivontakaakao)

Huoneenläpöiset munat ja sokeri vatkataan napakaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään varovasti käännellen vaahtoon. Paistetaan kypsäksi 200 asteessa, noin 8-10 min. uunin tehokkuudesta riippuen. Hieman jäähtynyt torttulevy kumotaan sokeroidulle leivinpaperille.

Täyte

100 g voita
1,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria + rouhittua vaniljatankoa myllystä
1 keltuainen

Huoneenlämpöiseen voihin sekoitetaan muut ainekset. Levitetään torttupohjalle. Rullataan leivinpaperin avulla tiiviiksi rullaksi ja annetaan jähmettyä jääkaapissa. Foliolla saa lisää napakkuutta leivinpaperikääreeseen. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu myös vadelma- tai aprikoosi hilloa/marmeladia, mutta meidän perheen mielestä tämä on parasta juuri näin.

Kuvan tortussa on täytettä hieman reilummin kuin ohjeessa: noin 130 g voita, 2 dl tomusokeria, 3 tl vaniljasokeria ja rouhittua vaniljatankoa (Dr Oetker - vaniljamylly, löysin K-kaupasta) sekä 1 keltuainen.

xxxxxxx

Ja sitten hieman kuulumisia.

Muutama päivä sitten kirjoittelin, kuinka pyörryksissä olen opintojen juuri alettua. En tiedä, olenko sen paremmin kartalla vieläkään näin ensimmäisen kouluviikon jälkeen, mutta energiaa tuntuu ainakin riittävän niukemmista yöunista huolimatta ja iloinen mieli vallitsee. Kai se on sitä intoa uudesta elämäntilanteesta ja eteenpäin pyrkimisestä.

Viime päivinä olen taistellut lukujärjestyssovelluksen ja parin muun järjestelmän kanssa. Uutta tietoa on niin valtavasti ja niin miljoonassa paikassa hajallaan! Opintotoimistossakin olen ravannut varmaan kolmen opiskelijan edestä. Uusi opiskelijan Office-paketti pitäisi asentaa. Ja varata vastaanottoaika turor-opettajalta mahdollisia hyväksilukuja varten - kun vaan keksisi, miten. Sähköposti on kuulkaas jo ihan out. Edullisin bussikorttivaihtoehto pitäisi sekin selvittää. Fuksiaiset jätin suosiolla nuoremmille ja tyydyin rentoutumaan perjantai-iltana viinilasillisen äärellä kotona. En olisi yksinkertaisesti jaksanut lähteä enää minnekään.

Nyt viikonloppuna saan onneksi kiriä kiinni viikolla tekemättä jääneet kotityöt ihan itsekseni, sillä miesväki lähti tänään mökkeilemään. Olenkin ollut ahkerana ja  imuroinut (no oikei, vain alakerran...), purkanut pyykkivuoren ja lämmittänyt urakalla kahta tulisijaa, että saan talon kunnolla lämpöiseksi näillä pakkasilla. Hiilloksen hiivuttua työnsin arinalle pari possunlapaa yöksi muhimaan - siinä on meille ruokaa alkuviikoksi.

Toki siinä kotitöiden lomassa selailin vähän alennusmyyntejä ja tein pikkuriikkisen tilauksen Reimalle ja isännälle tilasin lämpimiä sukkia. Hassua, kun ei yhtään huvita lähteä kaupungille, vaikka siihen nyt yksin ollessani olisikin hyvät mahdollisuudet. Nyt kaipaan vain kotona oloa ja lepoa. Isoveikka tarvitsisi monot, mutta nyt ei vaan jaksa lähteä kaupoille. Voiko monoja ostaa verkosta???

Lastenvaatevalmistajien kevätmallistoja puskee jo esiin, mutta enhän minä ole ehtinyt niihin vielä perehtyä. Reimaa ainakin täytyy lähipäivinä kurkistaa ja kerätä teille herkut päältä.

Oletteko jo katselleet kevätmallistoja? Viikonloppusuunnitelmia? Miten sinä teet unelmatortun (jos teet)?

Rentouttavaa viikonloppua,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari






tiistai 12. tammikuuta 2016

Pää pyörällä


Toinen koulupäivä takana ja pää aivan pyörällä. Niin paljon uutta niin äkkiä, ettei mieli pysy mukana matkassa. Eilen illalla kävin niin kierroksilla, ettei unikaan tahtonut tulla. Kello on aamuisin armoton ja tänään piti vielä kahlata bussipysäkiltä koululle kunnon lumimyrskyssä. Testattiin kai, kuka tässä on tosissaan ja kuka ei!

Selkeyden ystävänä en kyllä tykkää yhtään tästä opintojen alun epämääräisyydestä. Tänään painelin lopulta opintosihteerin luo kysymään, että monelta se koulu oikein huomenna alkaakaan, kun lukujärjestyksen tapainen aikataulu ja viikko-ohjelma eivät vastanneet toisiaan.

Epämääräisten lukujärjestysten kanssa pärjää ehkä kohtalaisesti, jollei ole jälkikasvua koulussa ja päiväkodissa. Näinhän asia useimmilla päiväopiskelijoilla onkin. Minä en pärjää, mutta lupasin opettajalle rauhoittua ja odottaa kiltisti keskiviikkoon saakka tietoa tulevien viikkojen aikatauluista. Onneksi kahden ensimmäisen viikon ohjelma on jotakuinkin tiedossa. Paitsi, että toistaiseksi koulupäivä on päättynyt eri aikaan, kuin lukujärjestyksessä mainitaan. Onneksi isäntä on voinut näinä ensimmäisinä päivinä hoitaa päiväkotikuljetukset. Ja onneksi koululainen osaa tulla itsekin iltapäiväkerhosta kotiin.

Ensimmäiset koulupäivät ovat kuluneet lähinnä ihmetellessä ja opiskelukavereihin tutustuessa. Voisin olla useimpien luokkakaverieni äiti, mutta vältän ottamasta kanaemoroolia. Onneksi ryhmästä löytyy toinenkin lapsekas alanvaihtaja, etten ole ihan yksin parikymppisten joukossa. Vaikka paljon kypsempiä nuo nykyisin ovat kuin itse siinä iässä - ja kovin perillä kaikenlaisesta tekniikasta. Saavat varmasti antaa toisenkin kerran käytöntukea tälle senioriopiskelijalle, joka meinasi vaipua epätoivoon, kun yhteydenpitokanavaksi ehdotettiin jotain whats uppia.

Voi miten minä salaa toivoin, että sitä ihmisen ihmeellistä anatomiaa vain kaadettaisiin mukavassa auditoriossa tyhjänä ja tiedonjanoisena ammottavaan päähäni, mutta ei: kaikki informaatio on jälleen kerran itse löydettävä. Monialaisesti ja ryhmätöiden kautta. Juu, ymmärrän, että pitää osata toimia ryhmässä ja olla monikulttuurinen, tiimihenkinen ja ties mitä, mutta että ihan koko ajan? Joskus nimittäin tuntuu, että 3,5 vuoden amk-tutkinnon saisi puristettua kahteen vaihtamalla osan ryhmätöistä yksilötöiksi. Mutta: tämä ryhmätyö on siis edelleen päivän sana - kuten 10 vuotta sittenkin oli - joten yritän suhtautua positiivisesti ja verkostoitua parhaani mukaan. Ensimmäinen ryhmätyö laitettiin tulille jo eilen.

Tottumattomat niskani huutavat hoosiannaa repun kantamisesta sekä kaiken päivää istumisesta ja kaikki lailliset kivunlievityskeinot ovat jo käytössä. Kirjat eivät vielä tuo kantamuksiin lisäpainoa, mutta nykyisin on oletuksena, että kaikilla on oma tietokone mukana opinnoissa. Omassa tapauksessa tämä kannettava kone on vanhanlainen ja siksi kohtuullisen painava, eikä niskan lähtötilannekaan ole kehuttava. Edessä oleva elämäntapamuutos taitaa olla laajempi kuin uskoinkaan.

Mutta olen minä jo ehtinyt nauttiakin. Olen nautiskellut esimerkiksi aikuisten kesken vietetystä ajasta ja kaiken uuden tuomasta jännityksestä. Ja siitä, että voin mennä valmiiseen pöytään syömään toisen laittamaa ruokaa lautasmallin mukaan oikein kukkaroystävälliseen opiskelijahintaan. Eikä syödessä tarvitse komentaa pöytäseuruetta istumaan nätisti paikallaan. Ja kahvitauollekin on ihan varattu paikka päiväohjelmassa. Aika luksusta vai mitä?

Pojat ovat pärjänneet muutoksessa ainakin toistaiseksi paremmin kuin odotin. Isoveikka ei ole hyppinyt kotona seinille iltapäiväkerhon jälkeen ja on pystynyt tekemään läksyjäkin siellä hälinässä. Hän on selkeästi nauttinut iltapäivän kaveriseurasta leikkeineen ja osittain ohjatusta toiminnasta. Pikkuveikka on uppoutunut leikkimään kaveriensa kanssa isin hakiessa häntä päiväkodista, eikä malttaisi lopettaa leikkiä. Kotona hän kertoilee innoissaan päivän tapahtumista ja uusista kavereistaan. Tiedän, että tässä kohtaa kannattaa koputtaa puuta. Illat hurahtavat kyllä luvattoman nopeasti perhettä ruokkiessa, kuulumisia vaihtaessa ja taloa lämmittäessä. Suurin osa kotihommista jää varmasti viikonloppuun.

Huomenna meillä on poikien kanssa onneksi lyhyempi päivä, sillä menemme iltapäivällä terveysasemalle ottamaan porukalla influenssarokotukset. Lupasin viedä poikaset kahvilaan sen jälkeen. Lähden koulusta jo ennen puoltapäivää ja haen pojat mukaani päiväkodista ja iltapäiväkerhosta. Onhan tämäkin tapa saada selkeyttä epämääräiseen lukujärjestykseen: laatia se itse.

Mitäs teille kuuluu? Koittakaahan pysyä tiellä tässä pyryssä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuodenvaihteen alehankintoja: liskoja, luistimia ja lämmikettä





Vaikka alennusmyynnit eivät enää nykyisin ajoitukaan pelkästään jouluun ja juhannukseen, vaan edullisempia ostoksia voi tehdä melkein pitkin vuotta (ainakin pienemmillä aleprosenteilla), tulee nämä isommat sesonkialet edelleen hyödynnettyä. Ja hankintoja tietysti mielellään ajoittaa alennusmyyntiaikaan.

Joulun alla alkaneesta alesta hankin kokoon 122/128 vänähtäneelle pikkuveikalle luotettavia me&i paitoja, kun mukavalla 40 % alella sain. Tällä kertaa liskoteemaa keltaisella ja mustalla pohjalla. Siniseen kaulukseen olen näköjään siedättynyt. Harmi, ettei housuja (kokoja) ollut jäänyt aleen. Housuja olen muuten päivittänyt pidemmiksi ihan sittarin rekistä alle kympillä ja laatu on yllättävän hyvä.

Isoveikan talvikumpparien tarvetta ja merkkiä olen pähkinyt pitkin syksyä ja juuri ennen näiden tulipalopakkasten alkamista ehdin tehdä tilauksen Sportamoreen, josta sain parhaan alennuksen. Päädyin sitten viimein näihin varmaan vuosia harkitsemiini Vikingin Thermoihin, joita moni on kehunut. Pojan sovittaessa uusia saappaitaan sain samantien huomata tehneeni nappiratkaisun: saapas sujahtaa jalkaan vaivatta. Näissä ei ole myösnkään mitään häiritseviä varrren kiristyshärpäkkeitä. Voi sanoa, että yllätyin, miten helposti nämä muotoillut saappaat menevät tukevampaankin jalkaan. Lesti ei olekaan niin kapoinen kuin Vikingin goreissa, eikä saapas ole niin ahdas nilkasta kuin Crocs. Yksi tärkeimpiä kumpparien ominaisuuksia on keveys, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvää ja näissä Vikingin Thermoissa on onnistuttu siinäkin, vaikka niissä onkin lämmin vuori. Käyttökokemuksia odotellen.

Muistattekin varmaan, että meillä meni isoveikan luistimet hätähankintaan, kun koululta tuli pikaviestiä luistelun alkamisesta. Siinä sitten piti arpoa, että mistä saisi kätevimmin ja edullisimmin hankittua luistimet reilussa vuorokaudessa. Päädyin Intersportiin, josta hankimme 30 % alessa olevat CCM:n perusluistimet ilman miljoonassa kaupassa kiertelyä ja  alle neljällä kympillä. Vinkkinä vaaan, että Prismasta olisi kuulemma saanut vielä halvemmalla (merkistä en tosin tiedä).

Arvaatkaas muuten, mikä on ekaluokkalaisen luistimen koko? 36! Numeroa pienempikin olisi mennyt, mutta rotevajalkaiselle kaverille valittiin reilun kokoinen luistin ajatuksella, että menisi kaksi talvea. Pitkään pituutta venyttänyt poika on nyt aloittanut maata pitkin-kasvuvaiheen, sillä viime talven luistimet olivat kokoa 33,5 ja ne olivat tuolloin reilut...

Pakkasen paukkuessa lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä olemme vaihtaneet sisähousutkin collegesta fleeceen. Ja huomanneet, että niitä on kaapissa vain yhdet per poika. Lisäksi mieleni teki ihan villaa. Aikani surffailtuani ja vertailtuani päädyin Po.p:in, josta saa nyt 30 % alen. Kävin hakemassa pojille villahousut ja fleecehousut Po.p:in livekaupasta, että saan lämpöpöksyt samantien käyttöön. Meillä on hyvä kokemus Po.p:in välikerroksen merinovillahousuista edelliseltä talvelta: herkkäihoinen isoveikka valitsi villahousut jalkaansa mielummin kuin colleget ja se on paljon. Raaskisinkohan hankkia itsellenikin? Onko aikuisille muita kuin Ruskovillan villahousuja?

On meille tietysti Reimaakin hommattu alesta, mutta niitä en ole muistanut kuvata. Pikkuveikka sai sammaleenvihreän, kevyesti topatun Vacalis haalarin ja punaisen Lumula pipon. Isoveikan venyneeseen jalkaan hankin kevääksi uudet Wetterit. Reimashopissa on muuten nyt 40 % ale osassa tuotteita.

Oletteko tehneet alelöytöjä? Mitä on kyttäyslistalla? Oletteko tarenneet ulkoilla näillä pakkasilla? Miten itse pukeudut paukkupakkasille?

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä, joka lähtee laittamaan lisää puita hellaan...

maanantai 4. tammikuuta 2016

Remut pakkasilla
















Aivan kuten arvelinkin, oikea talvi saavuttaisi meidät epätoivoisiksi käyvät kurassa kahlaajat heti vuodenvaihteen jälkeen - ja niin kävikin. Nyt pakkanen paukkuu päivisinkin vähintään kymmenen asteen tuntumassa ja luntakin on leijaillut maahan jo enemmän kuin nämä lauantaiset kuvat antavat ymmärtää. Tervetuloa kauan odotettu talvi!

Sunnuntaina piti karauttaa luistinkaupoille, sillä lauantaina iltapäivällä tuli koululta kiukuttava viimehetken viesti, että maanantain liikuntatunnilla on luistelua. Reilu vuorokausi aikaa hankkia kasvavalle lapselle luistimet! Luulen, etten ole ainoa vanhempi, jolla nousi karvat pystyyn ja teki mieli ruveta hankalaksi. Mutta nielin kiukkuni ja kävimme isoveikan kanssa tänään kaupungilla ostamassa nuo toivotut jääkiiturit. Onneksi löytyi edes kohtalainen tarjous. Kirppislöydöt sai tällä aikataululla unohtaa.

Pakkasten tultua on hauska jäädyttää vettä kaikenlaisissa astioissa. Perinteisiä jäälyhtyjä tekemällä voi tunnetusti testata siivousämpärien muovinlaatua, mutta myös mm. maito-ja mehutölkit käyvät hyvin tähän tarkoitukseen (ja kartonkitölkki on helppo repiä pois jääpalikan päältä ilman reunojen sulatusta). Pojista on mukava leikkiä eri muotoisilla jääpaloilla ja tässä leikissä on vain mielikuvitus rajana. Liukas jääpala laskee muuten varsin vinhasti mäkeä ja esteeseen törmätessään hajoaa useammaksi timantiksi.

Veljeksillä on kuvissa yllään Travallelta tälle talvelle testiin saadut muhkean lämpimät ja toiminnalliset toppa-asut. Isoveikka käyttää Remu takista ja SuperRemu housuista koostuvaa toppa-asuaan mielellään kaikkialla: kotona, koulussa ja mökillä.

Housut ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi. Ne ovat yksinkertaisen mallinsa ansiosta kaikkein helpoimmat ja nopeimmat pukea päälle ja lahkeet lumilukkoineen sujahtavat parhaiten Kuomien melko leveiden varsien päälle. Vedenpitävyys ja hengittävyys on huippuluokkaa. Lisäksi erikoisvahva kangas näyttäisi kestävän käyttöä paremmin kuin meillä aiemmin käytössä olleet Reiman toppahousut ja haalarit. Kevääseen on toki vielä aikaa, mutta oikein hyvältä näyttää tähän mennessä ja takana on kuitenkin lumeton alkutalvi. Isoveikalla on käytössä myös kahdet muut toppahousut (Reima Kiddo ja Luhta kevyttoppahousu), mutta nämä SuperRemut ovat muodostuneet suosikeiksi.

Remun musta toppatakki on kovasti pojan mieleen: onhan se simppeli, helppo ja toimiva. Ja musta. Valkoisella huomioraidalla varustettu vetoketju ei ole jäänyt kertaakaan jumiin. Lika lähtee liukkaasta kankaasta kostealla liinalla pyyhkäisemällä. Leudommalla säällä tai juoksuleikeissä meidän lämminveriköllä tulee tässä verrattain muhkeassa takissa joskus turhankin lämmin ja silloin vaihdamme suosiolla tilalle kevyttoppatakin. Viime päivien pakkasilla Remutakki on ollut oikein passeli. Takki voisi ehkä olla kokoa pienempi eli 134 cm, sillä takki on leikkaukseltaan melko reilu hartioista ja tuo reiluus häiritsee hieman omaa silmääni. Tulee vähän sellainen olkatoppausfiilis. Isoveikalla oli kouluunlähtötarkastuksen mittauksessa pituutta 134 cm ja takki on kokoa 140 cm.

Pikkuveikan värikäs Remuhaalari on ollut käytössä pakkasilla kotipihan lisäksi myös päiväkodissa ja kuraisen alkutalven aikana haalari on ehtinyt jo ensimmäisessä pesussakin käydä. Muhkea haalari kuivui verrattain nopeasti pesun jälkeen, eikä mielestäni ohentunut juurikaan. Remu haalarin vahva ja liukas alaosa on kestänyt hyvin lumettomassa maassa leikkimistä, eikä vaurioita ole havaittavissa. Irtolika lähtee helposti pyyhkäisemällä.

Kuten isoveikan SuperRemu housut, myös pikkuveikan Remu haalari on Kuoma-kenkien kaveri: lahkeita ei tarvitse äheltää hampaat irvessä talvikenkien varsien päälle. Haalarin malli ei ole hartioista yhtä reilu kuin Remun takki (vaikka meillä haalari on kokoa 122 cm ja poika noin 116 cm) ja istuu mielestäni muutenkin nätisti. Pikkuveikalla on tämän Remu-haalarin lisäksi käytössä myös Reimatec+ -haalari sekä siistimpään menoon varattu kaksiosainen setti. Hänelle ostin alesta näistä isoveikan testihousuista innostuneena Remun henkselitoppahousut seuraavaa talvea varten.

Travallen verkkokaupassa on parhaillaan mahtavat alet, kannattaa käydä kurkkaamassa!

Millaisissa varusteissa teillä on otettu pakkaset vastaan? Ovatko koululaiset päässeet jo aloittamaan talvilajit? Entä ovatko hiihto- ja luisteluvälineet ajan tasalla?

Aurinkoisin pakkasterveisin,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

perjantai 1. tammikuuta 2016

Puolukkajäädykettä, (vale)pukin tuomisia ja pakkassäätä



Jouluna 2015 kuusi koristeltiin aatonaattona. Koristeita tuli eniten alimmaiseen kolmannekseen :)


Riisipuuro kuuluu jouluun - ja meillä myös muihin vuodenaikoihin. Haudekattilassa hitaasti ja huolettomasti kypsytettynä. Itse syön sen ilman kanelia, voin ja sokerin kanssa.


Kun yrittää olla oikein kiltti, voi jopa tyhjentää tiskikoneen! Jopa sovussa veljen kanssa!!!



Jouluna pukeudutaan punaiseen. Isoveikalla Villervallan velourtakki, pienemmällä Lipfish collegepaita. Kotona ollaan rennosti collegehousuissa, kylään laitettiin canvakset.



Lapsen jouluaterialla laatikot ovat pakollisen maistiaisen roolissa. Onneksi kinkku ja peruna maistuu - santsattiinkin. Pikkuveikka on muuten kova sinapinsyöjä!


Aikuiset mieltyivät Miiman ohjeen mukaiseen puolukkajäädykkeeseen, jota oli kuohkean rakenteen vuoksi helppo leikata jäisenäkin. Erittäin kätevää, jos haluaa herkutella vain kaksin.


Kierrokset senkun kasvavat. Eikö se pukki jo kohta tule?!? Pikkuveikalla isoveikan viime vuotinen tonttupuku - tämä tonttu kasvaa vauhdilla!


Ja tulihan se. Huh helpotusta. Ja voi sitä riemua, kun paketeista paljastui toiveita - ja yllätyksiäkin!



Kuka vielä jaksaa makeaa? Oma jouluherkkuni: käpykakku. Lasten lemppari: koristellut piparit.


 Pikkuveikan joululahja nro 1. Äitihän sen lopulta kokosi, oli muuten hauskaa puuhaa :)


Isoveikan mieluisimman joululahjan tittelistä kilpailivat itsekseen liikkuva hämähäkki (kuva ylempänä) ja tämä Lego Ninjago laiva. Iskä auttoi hiukan rakentamisessa.


Lasten mentyä nukkumaan herkuteltiin kaloilla aikuisten kesken. Nämä Maalahden leivälle tehdyt lohileivät maistuvat tosin pojillekin - ilman tilliä.


Välipäivinä mökkirannassa sää suosi ulkoilijoita.


Isoveikalla yllään Travallelta testiin saadut Remu-takki ja SuperRemu housut. Pipo ja hanskat Reiman, jalassa Kuomat.


Vuoden viimeinen veneretki - harvinainen joulun aikaan.



Meidän joulu oli rentoa yhdessäoloa ja herkuttelua niin kotona, mummolassa kuin mökilläkin. Pojat jännittivät ihan kamalasti joulupukkia ja lahjoja, vaikka tämä oli ensimmäinen joulu, jolloin he tiesivät joulupukin olevan isi (tai joku muu punaiseen parrakkaaseen naamiaisasuun pukeutunut henkilö). Tai ehkä juuri siksi jännittikin niin kovasti - nythän lahjapakettien sisältö oli vanhempien varassa ;)

Joulun sää ei ollut kuin lapsuuden postikorttikuvista, mutta omaa viime hetkillä syttynyttä joulutunnelmaani se ei latistanut ja välipäivinä pakkanen toi pojillekin mukavaa puuhaa mökkirantaan, kun pääsivät jäitä rikkomaan. Ensi viikolle on luvassa jo kirpakoita pakkaspäiviä ja kuulemma luntakin!

Uutta vuotta otimme vastaan serkkuperheen kanssa meillä kotona lasten leikkiessä keskenään ja lapsiperheen rakettien paukkuessa heti nakkien ja ranskalaisten jälkeen kahdeksan maissa. Pikkuveikkakaan ei pelännyt enää uudenvuoden ilotulitusta ja katseli pikkupeltorit päässään rakettien välkettä terassilta iloisen innostuneena.

Vuoden vaihtuminen teki opintojeni alkamisesta konkreettisempaa: loppuvuoen juhlat on nyt juhlittu ja koulunalku on enää kymmenen päivän päässä! Vaikka kuljenkin koulumaailmassa jo yöaikaan, en päivisin onneksi ehdi juuri miettiä lähenevää suurta elämänmuutosta. Penaalikin on yhä ostamatta. Pikkuveikka laskee hieman haikeana päiviä äidin kotona olon päättymiseen ja se kieltämättä hieman kirpaisee, vaikka yritänkin rauhoitella itseäni toteamalla, että nyt on viimein äidin vuoro. Näin se menee.

Tulevalla viikolla isoveikka palaa kouluun joululoman jälkeen ja pikkuveikka lähtee yökyläilemään mummolaan. Minä yritän antaa kahdenkeskistä aikaa isoveikalle, jonka henkilökohtainen annos jäi joululomalla suunnitelmista huolimatta väliin. Näillä järjestelyillä annamme samalla jatko-opintojaan viimeistelevälle isännälle rauhallista kirjoitusaikaa. Isomummi täyttää ensiviikolla kunnioitettavat 93 vuotta ja käymme tervehtimässä häntä.

Miten teidän joulu ja vuodenvaihde menivät? Mitä on luvassa vuodelle 2016? Mistä aiheista haluaisit jatkossa lukea tässä blogissa? Nyt saa toivoa :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari