"Mulla ei ole sitten enää äitiä, kun äitistä tulee sairaanhoitaja..." niiskutti nelivuotiaani eräänä päivänä isovanhemmille ollessaan heillä yökylässä. Samaan aiheeseen pikkuveikka palasi sittemmin, kun olimme kahden kesken. Pieni poika oli selvästi huolissaan.
En ollut tajunnut, mitä pienessä mielessä saattoikaan liikkua, kun kaikki ympärillä puhuivat äidin opiskelevan sairaanhoitajaksi. Äidistä tulisi sairaanhoitaja. Äiti siis muuttuisi joksikin muuksi alkaneen koulun myötä. Ja lapsen mustavalkoisessa mielessä äiti on joko äiti tai sairaanhoitaja. Niin se pieni aivo asian ajatteli, eikä mikään ihme: onhan hän saanut pitää äitinsä "pelkkänä" äitinä melkein koko pienen ikänsä.
Kävimme pitkän ja hartaan keskustelun aiheesta kuopukseni kanssa. Puhuimme siitä, kuinka esimerkiksi päiväkodin hoitajakin on jonkun äiti ja on vain töissä siellä päiväkodissa ja menee illaksi sekä viikonlopuksi kotiin omien lastensa luo. Tässä kohtaa en tietoisesti ottanut esille sairaanhoitajalle tyypillistä kolmivuorotyötä.
Voi miten kuopukseni helpottui silmin nähden: äiti ei sittenkään hylkäisi häntä ja muuttaisi kokonaan jonnekin sairaalaan hoitamaan kaikkia muita maailman ihmisiä paitsi häntä. Voi minun pieni poikaseni! <3 Täytyy jatkossa huomata selittää vastaavanlaiset asiat tarkemmin ja varmistaa, ettei lapsille tulee väärinkäsityksiä.
Onko teillä ollut vastaavia lasten kummallisia kuvitelmia? Hassuja tai vähemmän hassuja?
Viikko on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka isäntä onkin ollut reissussa tiistaiaamusta lähtien. Isovanhemmat olivat meillä apuna kahtena päivänä, jolloin riitti, että kuskaan itseni kouluun. Ihan mahtavaa. Pikkuveikka sai olla kotona nuo päivät ja isoveikkakin jätti luonnollisesti iltapäiväkerhon väliin ja tuli koulusta kotiin jo puoliltapäivin.
Eilen minulla oli etäpäivä koulusta ja sain keskittyä rauhassa matikan uusintakokeeseen treenamiseen ja yhteen verkkokurssiin, kun pojat palasivat arkirutiineihinsa päiväkotiin ja ip-kerhoon. Jouduin kyllä käymään vakavan keskustelun itseni kanssa ja toteamaan, että en pysty opiskelemaan kotona, jos pienimmäinen pyörii ympärillä puheripulissaan ja hakee huomiota.
Vein pojan päiväkotiin, vaikka olin itse kotona. Kuulostaa periaatteessa väärältä vai mitä? Arkipäivät ovat nykyisin äidin opiskeluaikaa - tapahtuipa se opiskelu sitten koulussa tai kotona. Näin se vaan menee. Vakuuttelen lähinnä itselleni, tiedetään.
Tänään sen sijaan hain pikkuveikan päiväkodista jo puoliltapäivin ja aloitimme viikonloppuun laskeutumisen yhdessä. Voi miten viikonloput ovat nykyisin odotettuja meidän perheessä!
Rentouttavaa viikonloppua toivotellen,
Vahteristonemäntä, ennen kaikkea äiti (mutta myös muissa rooleissa, mm. Toivottoman oivallista! -bloggari